Muistan vielä kaiken
sen, mitä oli.
Jos se oli ihmeellistä,
se oli ihme,
sen täytyi olla.
Jos ennen tuntemattomat
tunnistavat toisensa,
ensinäkemällä.
Vastoin kaikkia sääntöjä,
totuttuja tapoja
ja silti luottavat.
Onko kysymyksessä rakkaus,
hulluus vai jokin muu?
- Mitä minuun tulee,
tiedän että rakastit,
olen varma siitä.
- Mitä sinä ajattelet?
sen, mitä oli.
Jos se oli ihmeellistä,
se oli ihme,
sen täytyi olla.
Jos ennen tuntemattomat
tunnistavat toisensa,
ensinäkemällä.
Vastoin kaikkia sääntöjä,
totuttuja tapoja
ja silti luottavat.
Onko kysymyksessä rakkaus,
hulluus vai jokin muu?
- Mitä minuun tulee,
tiedän että rakastit,
olen varma siitä.
- Mitä sinä ajattelet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun täytyy olla oikeassa,
tunne joka sen sinulle kertoo on aito.
Mitä hän ajatteli.......
sitä en tiedä,
vuoksesi olen pahoillani:(
Kohtalon käsikirjoitus.... meneekö se aina oikein? jos minulta kysytään, ei mene!
Toivomuspulveria, sopivassa puketissa on tulossa:)
jos se ei vaan katoa matkalla:))
Niin se on. Voisi lainata toista runoilijaa: "Vieras on virta ja vieras on vene/ eivät ne unelmies uomia mene."
Sellaisen ihmisen joskus kohtaa, joka tuntuu niin kuin olisi aina tuntennut. Itselläkin oli yksi tälläinen kohtaaminen,ja vieläkin ihmettelen miten joku tuntematon saa käyttäytymään typerästi. Siinä vain oli se jokin mitä en ollut,tai ole vielä kenessäkään löytännyt.Ainakaan kenessäkään kenen kanssa olen pitempään seurustellut ei ole tätä tunnetta ollut. Ihmeellistä tosiaan joskus.
Hienosti osaat tuntteitasi ilmaista tässäkin runossa!
Kiitos vastuksestasi, se pani oikein ajattelemaan tällaisten kohtaamisten perusteita.
Ja vaikka olen järkevä ihminen, tässä asiassa kallistun uskomaan Bodil Jönssonin teoriaan ihmisten erilaisista värähtelytasoista. Joistakin ihmisistä tietää heti, ettei voi viihtyä hänen kanssaan yhtään pitempään kuin kohteliaisuus tai työ vaativat. Ja toisten kanssa on heti helppo olla.
Runoissasi on sielu!
Kiitos kohteliaisuudesta - niitä lukee mielellään!
Minä voin tuntea, kuinka Sinun sielusi on ollut
tässä runossa mukana. Voin melkeinpä nähdä Sinut
haikeana kirjoittamassa tätä, muistellen ja kai-
vaten sitä ihmettä joka kerran oli.
Minäkin tiedän että rakastit. Kohtalo oli päät-
tänyt toisin, ja nyt olet yksin. Toivoisin muu-
ta, sydämestäni toivoisin. Nyt en voi muuta kuin
lähettää lohtua virtuaalisti.
Runosi on niin äärettömän haikea, kaipauksen sä-
vel.
uskollinen ystäväni, tiedän ettei sinulle tarvitse paljon selittää. Luet minua siinä kuin runojanikin.
se tapahtuu, on kuin puhuisit suoraan samasta, mikä omalle kohdallenikin on osunut. Miten voikaan toisen ihmisen tuntea, vaikkei ole koskaan tavannutkaan aiemmin. Kiitän taas runostasi.