kerro

Kesällä vai talvella, millä välineellä, minkä ikäistä väkeä? Annahan vähän lisää tietoa toiveistasi, niin saat myös vastauksia.

Muualta siirrettyjä palasia vähän retusoiden:

>>Syystunnelmia
Kirjoittanut: **** 20.9.2001 klo 23.22

Tein tänään tavanomaisen suunnillen
kertaviikottaisen parinkymmenenkilometrin
pyöräretkeni vähäisen asian varjolla. Olen tehnyt
niitä nyt puolisen vuotta noin kerran viikkoon ja
seurailen samalla luonnontapahtumia. Oli vielä
niin lämmintä, että tarkeni ajella
paitahihasillaan, auringonpaisteen määrän mukaan
vaan kääri hihoja auki ja kiinni. Tuuli karisteli
tänään lehtiä puista ja se on aina kivaa
katseltavaa. Monesti yritän päästä liikkeelle
juuri ensimmäisen syysmyrskyn alkajaisiksi kuin
lentelemään tuulen kieputtamien lehtien kanssa.

Punaisia kärpässieniä oli teiden varsilla suurin
parvin, niitä ei näkynyt viikko sitten kuin vasta
joitakin. Monesti kerään joitakin sieniä pussiin
kotiin vietäväksi ja syötäväksi, mutta sekin tapa
on vähenemässä, kun ne pitäisi valmistaa niin
heti ja monta pussillista on jo unohtunut
jääkaappiin päiväkausiksi.(sitä tää netti teettää)

Matkani varrella on pieni metsälampi, jonka
rannalle pysähdyn joiksikin minuuteiksi
katselemaan. Kesällä lammessa sukelteli yksi
vesilinnunpoikanen syötävää etsien, nyt sekin oli
varmaan saanut siipensä kantaviksi ja muuttanut
maisemaa. Vain sudenkorentoja väistelemässä
putoilevien lehtien tanssia.

Lemmikeistäni olen kirjoittanut tuolla toisaalla
ja aion jatkaa aina joutessani niistä
kirjoittelua siellä vielä edelleenkin.

Minä olen niille elämilleni lähinnä
kiipeilyteline. Kun niiden huoneessa tekee
jotain, siivoaa tai muuta, niin niitä on aina
uteliaina tutkimassa vieressä tai harjan edessä
tai selässä. Kun istahtaa lattialle, ne hyppivät
ympärillä ja päällä kuin pehmeät karvapallerot,
olkapäille, päänpäälle, ojennettua kättä pitkin
ja ääntelevät keskenään kuin keskustellen
vaimeasti kuin talviset punatulkut muuten
äänettömässä metsässä. > Viikon luontokatsaus
Kirjoittanut: **** 27.9.2001 klo 18.40

Viikottaisen pyöräretkeni kylkiäishavaintoja:
Ruskan väreistä taitaa tulla tänä syksynä
laimeat, ei vielä paljoakaan väriläiskiä, vaikka
oli jo yksi pakkasyö. Liekö syksyn pitkässä
lämpimyydessä ja runsaissa sateissa syytä.

Viime viikon myrskyt olivat kammanneet
merenrantaniityt sileiksi. Auringon pilkahduksia
merellä. Meren päällä alapilvitasolta rohkeasti
ylöspäin puskevia kapeita kumpupilviä, jotka
lässähtivät lattanoiksi keskipilvikerroksen
inversioon. Joutsenen poikaset opettelevat
siipien käyttöä.

Ei vielä keräämiseen houkuttavia suuria
mustesieniparvia, vain yksittäiskappaleita.
Traditionaalinen valkoposkihanhiniitty oli
tyhjänä, vain höyheniä jäljellä. Jokohan etelän
houkutukset ovat kutsuneet tipuset luokseen.
Eksotiikkana uuden hedelmäpuodin
avajaistarjouksena halpoja etelän hetelmiä
matkamutusteluksi. >Kultaa ja koreutta
Kirjoittanut: **** 7.10.2001 klo 17.16

Parin päivän takaa.

Ruska osoitaa kirkastumisen elkeitä. Koivut
vetävät kultakaapua päälleen ja rohkeimmat
vaahterat keikaroivat uskaliaasti
maailmantilanteestä piittamatta tulenpunaisissa.

Metsälammen pintapieneläväiset ovat vähentymään
päin, vain vesimittareiden valiojoukko jatkaa
luisteluaan rantaheinien myrskysuojassa (Tuli
mieleen, että pitää ottaa selvää vesimittareiden
elinkaaresta). Metsissä puolukat hehkuvat
maukkaimmillaan.

Linnut olivat hiljaa, vain yksi korppi kuulutteli
kuuluvasti matkasuunnitelmiaan. Iso varisparvi
teki tutkimuksia ratsastustilan hevosenpullien
sisällöstä, onkohan niissä heikäläisille
syötävää?. Merenrannan ruovikossa soi syystuulen
laulu ja taivaalla heitteli nopeita pilviä. >Silmiiniskevää värikylläisyyttä
Kirjoittanut: **** 12.10.2001 klo 16.46

kun tummien pilvien välistä kurkistava aurinko
hetkeksi valaisee ruskan kultaamat koivikot Tuuli
ajelee rapisevia lehtiä pitkin teitä ja
lehtevimmissä paikoissa pitää hiljennellä
vauhtia, ettei märkien lehtimattojen liukkaus
kippaa ketoon.

Värikontrastia parhaimmillaan: räiskyvän
punalehtisen villiviinin syleilyynsä kietoma
tummanvihreä vuorimänty.

Tyrnin marjat ovat maukkaimmillaan. Vaikka ne
pehmenevätkin kohtapuoliin, pakkasilla niitä voi
mainiosti mutustella kevääseen asti. Joku
urbaanisissi vaan on tyhjentänyt paikoitellen
joitakin pensaita kokonaan.

Meri oli aidosti harmaa peilaillen lähestyvän
sadealueen harmautta ja pohjoisenpuoleinen tuuli
tekee merestä entistäkin viluisemman näköisen.

Jotkut malikkamaiset vaaleat syyssienet ovat
peittelemässä paikoitellen nurmikoita.

Oraville saattaa tulla kovat oltavat talvella,
kun männynkäpyjä näyttää olevan vähän ja
pörröhännät tekevät tutkimuksia puusta toiseen. >Sienitarinoita
Kirjoittanut: **** 17.10.2001 klo 12.01

Syksysumuisella kirjastomatkalla löytyi hyvä
parvi härmämalikoita (makoisa sieni). Hyviin
härmämalikoihin en olekaan törmännyt moniin
vuosiin ja paluumatkalla makuhermoja jo kihelmöi
herkun odotus, että saisi ne nopeasti
paistinpannulle. Paistaessa niistä lähtee hyvin
voimakas tuoksu ja se houkutteli
haistamisetäisyydeltä uteliaita paikalle
ihmettelemään, mistä kumman herkusta on kyse, kun
eivät tunnistaneet tuoksua ja itse en ehtinyt
saada kuin pienet maistiaiset, kun muut
maistelijat tyhjensivät pannun. Pitänee tehdä
uusi retki sienten luo, jos niitä olisi vielä
lisää ja ajoittaa paistaminen ihmisettömämpään
aikaan. >Kevättunnelmia
Kirjoittanut: **** 14.4.2002 klo 21.27

Jatkan noiden entisten luontohavaintojen perään.

Metsänkeskeislampi oli pääosin vielä jäässä. Vain saapuvan veden lähdepuoli oli sula ja auringonvalaisema matalavetinen hiekkarinteen edus.

Viimekesäistä korppia ei kuulunut vielä maisemassa, mutta lokkilaumat olivat jo saapuneet merenrantaruovikoiden pesimäpaikoilleen ja eteläsuomalaisittain eräältä parhaimmista lintulammikoista kuului kauaskantava moniääninen soidinlaulu. (pitää muistaa ottaa seuraavalle retkelle kiikari mukaan ja vähän tarkkailla.)

Yleisilmeellisesti kasvihuoneilmiön voimistuminen pidentää keväisin lehdettömyyden tuntua. Paikalliset lehtipuut ovat geneettisesti sopeutuneet menneiden aikojen lumisiin keväisiin ja kasvun laukaisijana toimii päivän piteneminen eikä lämpö, joten lämmöistä piittaamatta lehdet rävähtävät puihin vasta toukokuun ekaviikon paikkeilla Etelä Suomen rannikkokaistaleella. >Pikkujouluaikaisia luontokuvaushaaveita
Kirjoittanut: Luontohaaveilija 30.11.2002 klo 14.43

Pakkasta kymmenkunta astetta ja mereltä kaakosta tuulee kovaa, viimeyönä liki 20 m/s. Siitä kehkeytyy kuvitelma, että kun isot aallot lyövät ulkosaariston rantaan, kova tuuli tempaa pärskeet mukaansa ja vie pitkälle. Koko ranta ja rannan puut saavat jääkuorrutuksen ja olisivat matalalta paistavan auringon punakeltaisessa valossa mitä kuvauksellisemman oloisia.