Meniskö tämä tunne odottelemalla ohi?? :)
Haaveilen sinusta
kirkkis48
232421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ainakin uskon odottelun voimaan. Yön yli nukkuminenkin voi auttaa. Menenkin kokeilemaan sitä heti. Kokeile sinäkin.
oman kullan kuvia:)
sinulla...Tulee jotakin mieleen.
Minä olen tavannut kivan tytön, tuskimpa siitä mitään tulee, nautin vain hänen seurastaan.
on maailman ihanin tyttöystävä :) omaa kultaa nyt ajattelemaan vaan sängynpohjalle! öitä!
Sinusta minäkin haaveilen, vakken tiedä missä päin oletkaan, eikä se nukkumalla ohi mene. Yhdessä olis kivempi haaveksia.
ei mene odottelemalla...rakastan häntä. Hän on varattu, enkä siksikään halua hänelle tunteistani kertoa. Ehkä hän tunteeni aavistaa, en tiedä. Tiedän vain, etten halua häiritä hänen rakkauselämäänsä millään tavalla. Hänestä on tullut minulle liian rakas. Löytäisinpä edes puoliksikaan hänen kaltaisensa tyttöystävän
Toivon todella, että tämä tunne menisi ohitse. Haaveilun on pakko riittää.
joskus sen on vain pakko riittää. Mutta miten psyykata itsensä eroon typerästä ja tuhoon tuomitusta haaveesta? Onko kenelläkään hyviä vinkkejä?
tätä olen joskus ehdottanut aikoja sitten tällä palstalla - varsin huonolla menestyksellä ...
Itselläni EI ole toiminut KOSKAAN mikään psyykkaus tai etenkään tunnetta vastaan kamppaileminen. Tunteet eivät kuole kieltämällä. Kieltämällä niille antaa vain suuremman vallan, kun ne pyörittävät ihmistä ikään kuin salaa häneltä itseltäänkin.
SEN SIJAAN minulla on muutama oikein onnistunut kokemus sellaisesta, että olen antanut itseni täysin vapaasti olla ihastunut, kuitenkaan tekemättä mitään tunteen pohjalta. Olen kyennyt näin jopa nauttimaan ihastumisen tunteestani. Olen saanut mielikuvituksessani nukahtaa tämän ihmisen syliin, käydä uskomattomia "telepaattisia keskusteluita" ihastukseni kanssa (nämä ovat jopa pitäneet sisällä ihastuksen tunnustuksia molemmin puolin), yksin kävellessäni olenkin ollut kävelevinäni hänen kanssaan - ehkä käsi kädessä, jutellut vaikka mistä ...
Tämä kaikki oli vain nautinnollista, kun sallin sen itselleni täysin vailla omantunnontuskia tai omia saarnoja siitä, että sellainen ei voisi koskaan olla totta.
Kyllähän minä tiesin, ettei sellainen voisi koskaan olla totta. Entä sitten? Haaveilu ei haavoita, jos ei itse tuomitse sitä ja sillä perusteella moiti itseään.
En kertonut haaveistani kellekään, ne olivat oma salainen harrastukseni. Välillä seurasin ikään kuin ulkopuolisena ja hyvinkin huvittuneena, mitä kaikkea uutteraksi ryhtynyt mielikuvitukseni oli luonut.
Mikä tässä nyt on se olennaisin sanoma, on se, että ei kestänyt kovinkaan kauan, kun mielikuvitukseni kyllästyi leikkiin ja ihastus sammui. Kohde muuttui ihan tavalliseksi ihmiseksi. Olin mielestäni hanskannut tilanteen upeasti.
Hedelmä ei houkuttele ollenkaan niin paljon, jos se ei ole kielletty. Ja tarkoitan edelleen PELKÄSTÄÄN yksityistä haaveilua.
mielikuvitussuhde meillä onkin ollut jo pitkään, ja se on edennyt sen verran hyvin, että kohta varmasti olisi kosimisen paikka. Olen jo mielikuvituksissani esitellyt hänet vanhemmillenikin, joten, hittolainen, tämä on vakavaa.
Itselläni yleensä tunteet vat sammuneet viimeistään siinä vaiheessa, kun olen saanut kuulla, että toinen on varattu tai ei vain ole kiinnostunut (siis ei vain arvata, vaan todellakin kuulla, että ei kiinnosta, pysy kaukana). Mutta kuten olen jossakin toisessa ketjussa kertonut, tästä ihmisestä, joka on päättänyt asettua asumaan aivokuoreni alle, minulla ei ole tällaista tietoa. Kun pääsisi edes joskus sen verran lähelle sitä ihmistä, että se voisi laskeutua takaisin meidän muiden kuolevaisten joukkoon. Vaikka voihan olla, ettei näin edes kävisi. En tiedä. En ole nähnyt koko ihmistä nyt vähään aikaan. Ehkä jos alan kuvitella, että se on kuollut. Saattaisi toimia..
Tilanteessasi on siis yksi merkittävä ero verrattuna noihin omiin kokemuksiini, joista kerroin. Sinulla on mahdollisesti toivoa. Se tekee tilanteen aika paljon haastavammaksi ...
Minähän siis TIESIN, ettei jutusta voisi tulla mitään.
No, sinun tapauksessasi tekisin kyllä voitavani sen eteen, että selvittäisin, onko sillä toiveella katetta vai ei! Onnea!!!
Älä vala minuun positiivista mieltä! Ole niin kiltti! Tämä koko pieni toivon kipinä tekee tilaanteesta minun näkökulmastani entistä toivottomamman. Katsos ensinnäkin, tämä ihminen ei tiedä, että minä olen olemassa. Minä olen nähnyt hänet, mutta hän tuskin on nähnyt minua. Toisekseen, minä en tiedä, mistä hänet tavoittaa ja mitä kautta häneen pääsisi yhteyteen. Kolmanneksi, en voisi koskaan haaveilla, että sellainen ihminen (jos kulkisikin vapaalla jalalla) voisi olla kiinnostunut tällaisesta surkeasta pikku otuksesta.
tuli taas möyrittyä vähän itsesäälissä.
Tiedätkös miltä tuo kuulostaa? Minusta kuulostaa siltä, että sitä ihmistä, jonka kanssa olet elänyt mielikuvitussuhdetta, ei ole olemassakaan muualla kuin mielikuvituksessasi. Siis jos on todella niin, ettet tunne häntä kunnolla ...
Etkä oikeastaan voikaan tuntea, jos hän ei edes tiedä sinusta. Minä ainakin puhuisin jonkun tuntemisesta vasta sitten, kun olen päässyt kokemaan, miten tämä suhtautuu minuun. Siihen saakka olen kyllä saattanut luoda ennakkokuvitelmia tai rakentaa kuvaa tuosta ihmisestä vaikka kuinka valmiiksikin.
Voisiko olla siis, että sinulla on ihan aito mielikuvitus-kumppani, joka sattuu näyttämään samalta kuin joku oikeasti olemassaoleva ihminen?
Jos on niin, kannattaa varmaan olla tästä seikasta tietoinen. Sinulla ei varmaankaan ole katteellisia toiveita koskaan muodostaa oikeaa suhdetta sen ihmisen kanssa, jonka mielesi on rakentanut, vai mitä!
(Sitä paitsi, taisit tuossa itse esittää kolmekin syytä siihen, miksi toiveesi ovat vähissä ...)
Huh. Myötätuntoni on kyllä puolellasi. I've been there, nimittäin. Ehkä tapauksesi sittenkin on juuri sellainen kuin kuvailin ensin ...
Olet aivan oikeassa. Itsekin olen hyvin tietoinen siitä, että minulla on mielikuvitusystävä, enkä ihan oikeasti oikeasti haaveilekaan, että voisin koskaan saada hänet (siis sen mielikuvitusystävän taikka sen ihmisen, joka häntä edustaa). Tämän takia toivonkin kovasti, että kuva tästä ihmisestä häipyisi pois mieltäni häiritsemästä.
jos lopettaisit juuri sen toivomisen, nojaisit tuolissasi taaksepäin (huom: nojatuolissa!) ja nauttisit! Sitä koetin alun perin juuri sanoa.
Voisit vaikka kirjoittaa siitä tarinan?
Jos se kuva joka tapauksessa näyttää viipyilevän mielessäsi, voit muuttaa kuitenkin asennettasi sitä kohtaan. Ehkä sen ei tarvitse "häiritä".
Voisitko ehkä pyöritellä tuota päässäsi ainakin?? Kokeilla, jos vaikka onnistuisi? Jos oikein puhallat haaveesi purjeeseen tuulta vastustamisen sijaan, haave saattaa hyvinkin itsenäistyä ja irtaantua alkuperäisestä "muusastaan". Nauti, jos vain suinkin voit!
sitä...
Mutta sitten kuitenkin, haave turhauttaa. Oikea ihminen on oikea ihminen, koska hän on lihaa. Haavekuvalla ei ole ihoa, jota koskettaa. Se ei tuoksu miltään. Se ei hengitä. Eikä siinä ole vikoja. Pitemmän päälle haaveilu jättää vain pahan olon. On niin kuin syleilisi ilmaa. Todellinen ongelma taitaakin olla tyhjä syli.
niin haaveihmisen voit laittaa täyttämään kaikki toiveet ja rakkauden tarpeet. hän on ikäänkuin vastaus kaikkeen ja tekee onnelliseksi - vain haavetasolla. valitettavasti monet naiset ovat niin monimutkaisia tai vaan yhteensopimattomia.. että pettymyksiä joutuu kohtaamaan aina...
tällaista ei pääse tapahtumaan haavenaisen kanssa... siksi joskus tulee juututtua haaveilemaan... kun siinä maailmassa kaikki toteutuu.. tai ainakin voisi toteutua...
taisi oireilla oivallusta! Luulenpa sinun hyvinkin osuneen oikeaan.
Kuvitelmasi ei ehkä olekaan se, mikä sinua ahdistaa, vaan ylipäätään suhteenkaipuu?
Tyttö! Olisiko aika lähteä baanalle tai muuten vapautua etsimään ihan lihallisia olentoja - vaikka sen mielikuvitusystävän oheen ... Ei sinun ole pakko ensin yrittää irti "hänestä". Tuskin "hän" pistää lainkaan pahakseen, vai mitä luulet?
"Tuskin "hän" pistää lainkaan pahakseen, vai mitä luulet?"
Ei sitä kuule tiedä. Minulla on näet aika oikukas mielikuvitus ;)
Missä sijaitsee "baana"?
missä on ihmisiä.
sijaitsee asuntosi eteisestä käsin tarkasteltuna ulko-ovesi ulkopuolella, hopi-hopi!
Ajatteleppas muuten miten etuoikeutetussa asemassa olet sen mielikuvitustypysi kanssa: "hän" olisi vaan AIKA oikukas, huoh... :D Laittaa pohtimaan, että kuinkahan oikukas se mielikuvituksesi oikeasti muka onkaan, mmmm-m?? Mene ja tiedä, istu ja pala, juo ja sammu... (no siis nyt ei neitimarple oikein joraa ton paremminsuoantteks!)
ovesta ULOS... Kappas, kun ei tullut mieleen. Ei mutta, kävinhän minä tänäänkin hammaslääkärissä.
"Laittaa pohtimaan, että kuinkahan oikukas se mielikuvituksesi oikeasti muka onkaan, mmmm-m??"
Veikkaan, että mielikuvitukseni on tasan tarkkaan niin oikukas kuin minä itse. Olen naamioitumisen mestari. Olen kiltti, ujo, arka tytteli (okei, ehkei tämän ikäistä saisi enää sanoa tyttöseksi), mutta kenties minussa piileekin supersankari, oikea lepakkonainen: päättäväinen, määrätietoinen, itsevarma ja ehdottoman itsepäinen. Supervoimani on, että sulaudun seinään, niin ettei kukaan näe minua. Ja sieltä voinkin sitten katsella.. öö .. kaikkea.