Viesti jota tarkoitukseni oli jatkaa tällä kirjoituksella näkyykin olevan nyt poistettu. Lisänneekö luottamusta?
Niinhän se on. x %:n vastauspalaute tulkitaan yksin sanoin hyväksi. Tällainen lienee mahdollista vain vankeinhoidossa. Ei taida edes kiinnostaa mitä se loppu x % miettii, kuten ei kai sekään miksi eivät nuo x% ole tähän tutkimukseen vastaamalla reagoineet. Ihmettelen jo sitäkin että noista vastauksista on ylipäätään saatu leivottua jotakin positiivista. Ilmeisesti toisilla on asiat paremmin kuin itsellä. Tiedän, että useilla henkilöillä syy vastaamattomuuteen on ollut epäluottamus siihen, että vastausaineisto pysyy salaisena, ja siten pelko seurauksista joihin tutkimuksen toimeksiantajan edustajat voivat ryhtyä saatuaan käsiinsä heitä itseään koskevaa epämieluista tutkimustulosta. Sen verran herkkä näyttää hipiä olevan johtohenkilöillä paikka paikoin. Luottamuspula onkin yksi vankeinhoidon monista ongelmista. Historia on osoittanut monesti, että on paha asia jos johto ei luota alaisiinsa, kuten myös senkin että vielä pahempi ongelma syntyy kun alaiset eivät luota johtajiinsa. Sellainen systeemi on aina kaatunut. Aina. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on lyhyessä ajassa systemaattisesti saatu tuhottua vuosikymmenien - ja satojen aikana muotoutunut selkeä vankeinhoitojärjestelmä jonka pirstaleissa nyt sitten on kaikkien pakko rämpiä. Vanha järjestelmä ei ehkä ollut järin kannustava, mutta se oli oikeudenmukainen. Nuorinkin alalle tulija tiesi silloin mihin ryhtyi javoi olla varma siitä, että hänekin vuoronsa tulisi joskus. Nykyisen järjestelmän pitäisi kaikilla osa-alueillaan olla sitä aikoinaan markkinoivien paperien ja julkaisujen mukaan kannustavampi ja oikeudenmukaisempi. Kaikki voivat nyt nähdä ettei se ole. Syntyneessä tilanteessa voivain kysyä kenellä nyt sitten on hyvä olla? Vastuuhenkilöt ja suunnittelijat ovat hyvin piiloutuneet byrokratian viidakkoon. Yleensä historia muistaa pahantekijänsä paremmin, mutta vankeinhoidon ollessa kyseessä en olisi siitä niin varma. Odotellaan tässä sillä aikaa näitä luotettavia tutkimustuloksia.
Niinhän se on. x %:n vastauspalaute tulkitaan yksin sanoin hyväksi. Tällainen lienee mahdollista vain vankeinhoidossa. Ei taida edes kiinnostaa mitä se loppu x % miettii, kuten ei kai sekään miksi eivät nuo x% ole tähän tutkimukseen vastaamalla reagoineet. Ihmettelen jo sitäkin että noista vastauksista on ylipäätään saatu leivottua jotakin positiivista. Ilmeisesti toisilla on asiat paremmin kuin itsellä. Tiedän, että useilla henkilöillä syy vastaamattomuuteen on ollut epäluottamus siihen, että vastausaineisto pysyy salaisena, ja siten pelko seurauksista joihin tutkimuksen toimeksiantajan edustajat voivat ryhtyä saatuaan käsiinsä heitä itseään koskevaa epämieluista tutkimustulosta. Sen verran herkkä näyttää hipiä olevan johtohenkilöillä paikka paikoin. Luottamuspula onkin yksi vankeinhoidon monista ongelmista. Historia on osoittanut monesti, että on paha asia jos johto ei luota alaisiinsa, kuten myös senkin että vielä pahempi ongelma syntyy kun alaiset eivät luota johtajiinsa. Sellainen systeemi on aina kaatunut. Aina. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on lyhyessä ajassa systemaattisesti saatu tuhottua vuosikymmenien - ja satojen aikana muotoutunut selkeä vankeinhoitojärjestelmä jonka pirstaleissa nyt sitten on kaikkien pakko rämpiä. Vanha järjestelmä ei ehkä ollut järin kannustava, mutta se oli oikeudenmukainen. Nuorinkin alalle tulija tiesi silloin mihin ryhtyi javoi olla varma siitä, että hänekin vuoronsa tulisi joskus. Nykyisen järjestelmän pitäisi kaikilla osa-alueillaan olla sitä aikoinaan markkinoivien paperien ja julkaisujen mukaan kannustavampi ja oikeudenmukaisempi. Kaikki voivat nyt nähdä ettei se ole. Syntyneessä tilanteessa voivain kysyä kenellä nyt sitten on hyvä olla? Vastuuhenkilöt ja suunnittelijat ovat hyvin piiloutuneet byrokratian viidakkoon. Yleensä historia muistaa pahantekijänsä paremmin, mutta vankeinhoidon ollessa kyseessä en olisi siitä niin varma. Odotellaan tässä sillä aikaa näitä luotettavia tutkimustuloksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ajatuksesi on sinänsä ihan hyviä ja totuudenmukaisia. Ennen oli moni asia toisin. Oliko kuitenkaan paremmin? Ehkä monen mielestä oli, mutta ei varmasti kaikkien. Vankeinhoito on eräs yhteiskunnan perusasioita, jonka perusajatus ei ole perusteiltaan muuttunut. Se on tarjonnut vaihtoehdon, joka on yllätyksetön, ennustettava, virikkeetön jne. Nyt on tilanne kuitenkin muuttunut. Se on ulospäin suuntautunut, tilaisuuksia tarjoava ja kehittymiseen ohjaava. Parhaiten on pullat uunissa niillä, jotka ovat osanneet nähdä, että tilanne joskus muuttuu ja ovat siihen valmistautuneet tavalla tai toisella. Ehkä siitä nyt voi jotenkin saada hyvitystä, toivottavasti. Ehkä ns. peruspampun profiili on väistyvä ja jatkossa tarvitaan entistä enemmän erikoisosaamista, epävarmuuden sietoa ja mahdollisuuksien havaitsemista. Jos kirjoituksesi alussa tarkoitat VmBaroa niin se on oma lukunsa. Ei sitä pidä kenenkään ihan tosissaan ottaa, vaikka sitä kovasti hehkutetaan.
Näinhän se on että perustehtävä on edelleen 'tuomioden täytäntöönpano ja tutkitavankeuden turvaaminen'. KAIKKI uuden viran ja tehtävät ovat erittäin kukana varsinaisesta perustyöstä. Johtajia, suunnitelijoita ja päälliköitä on tullut niin että päät yhteen kolkkaa mutta persutyön tekijöitä on entistä vähemmän. Ja siten nämä suunnittelijat alkavat uudstamaan toimintoja joista eivät ymmärrä tässä toimintayhpäristössä mitään. Kuten edellä sanotiin toiminnot, työvuorot, toimipaikat ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana toimiviksi. Henkilökunta ei ole suinkaan kehitysvastarintaista vaan tympäntynyt TURHIIN JA TOIMIMATTOMIIN muutoksiin!!!!! Kehitys ja muutos eivät ainakaan vankeinhoidossa ole tarkoittaneet samaa enää aikoihin.
Onnittelut sinulle kun näytät olevan viisaasti valinneena asemassasi kehityksen valtatien vastuttamattomassa nosteessa. Ehkä sinulla on oma konttori jossakin, mahdollisimman rauhallinen paikka lienee koulutuksen suoma lisäetu. Ennekuin lopullisesti harppaat meidän muutaman näköalattoman ja epäviisaasti valinneen vankeinhoidollisen ongelmajätteen ylitse, voisitko ystävällisesti edes joskus näyttäytyä siellä missä ne vangitkin aikaansa viettävät. Kenties mekin vielä voisimme oppia jotakin jonka sitten kertoa vangeillekin.. Minullakin olisi kehitysehdotus mutta tokkopa se ketään enää kiinnostaa. Eikä se itseasiassa ole edes minun vaan lakeihin ja asetuksiin perustuva välttämättömyys,joka oli kirjattu jo edelliseen täytäntöönpanoasetukseen. TEHKÄÄ NYT JO VIHDOIN NE VESSAT TÄNNE SUOMEN VANKILOIDEN SELLEIHIN! HETI! Mitä hemmettiä? Ei ole rahaa? MINNEHÄN SE KAIKKI ON MENNYT? Ja kiitos teille kaikille jotka olette hyvin ja viisaasti valinneet uudet esimeihemme ja suunnittelijamme ja erikois – ja - alue vankilan - jne joita ei ennen tarvittu. Rahat on taas kerran loppu ja on aika vähentää peruspamppujen määrää perusvankeinhoitotyöstä. Mutta sehän on sitä kehitystä. VM-barosta sen verran että jos se on leikkimiseen tarkoitettu, siitä on unohdettu kertoa meille yksinkertaisemmille. Edellisen baron pääteema kiusaaminen kuitenkin sanktioitiin suoraan alimpaan portaaseen. Päästiinhän sen varjolla sitten lopullisesti eroon muutamasta vastuunsa tuntevasta vankeinhoitajasta.
Tämä viestiketju on lähes täyttä asiaa. Se todistanee myös, että vastuullinen ajattelu omasta työstä ja huoli vastuuttomuudesta, huonon johtamiskulttuurin seurauksena, ei ole vielä kuollut. Koetteella ja kovasti kylläkin.
Työnantajan olisikin herkistettävä korvaansa niille alaisilleen, joilla "vielä virtaa".
...ei nuo asiat tule muuttumaan, ikävä kyllä. Alan vaihto jonnekin muualle on paikallaan. Samoja ongelmia voi olla tietysti paikassa kuin paikassa, mutta ei varmasti samassa mittakaavassa.