Iltasatuja :-)

ava

Buddhan itsensä opetusten tutkimisen lisäksi pidän kovasti buddhalaisten Jataka-tarinoiden lukemisesta ja mietiskelemisestä. Nämä tarinat ovat yhtä vanhoja kuin Buddhan opetukset, ja vaikka niitä on tavattu lukea etupäässä lapsille, olen sitä mieltä että ne passaavat yhtä lailla lapsenmielisillekin :)

Tarinat ovat 2500 vuotta vanhoja kertomuksia, joissa Buddha seikkailee joko ihmisen tai eläimen muodossa, opettaen omalla esimerkillään buddhalaisittain oikeita elämänarvoja. Tarinoissa puhutaan elämän kannalta yleishyödyllisistä tiedoista ja taidoista ja kaikenlaisista buddhalaisuuden tunnustamista ihanteista, kuten pelkojen ja epäluulojen hallitsemisesta ja kärsivällisyyden voimasta. Jokaisesta tarinasta välittyy jokin buddhalaisesta näkökulmasta oikea perusarvo ja/tai totuus.

Jataka-tarina nimeltä Kärsivällisyyden voima:

"Elipä kerran syvällä viidakossa mahtava, villi vesipuhveli. Se näytti suurelta ja
pelottavalta, mutta sen sydän oli lempeä ja ystävällinen.

Samassa viidakossa asui pahankurinen ja ilkeä apina. Se kiusasi päivästä toiseen vesipuhvelia lukemattomin tavoin.

Puhveli ei voinut syödä ruohoa, koska apina hypähteli sen jalkojen edessä ja ilkkui: "Yritäpä syödä! Yritäpä nyt syödä!"

Puhveli halusi mennä jokeen kylpemään. Silloin apina hyppäsi sen niskaan, peitti sen silmät käsillään ja räkätti sen korvaan: "Älä kompastu ja putoa!"

Kun puhveli halusi asettua lepäämään nurmikolle, apina hyppeli sen selässä ja uhkasi pistää puhvelia terävällä kepillä, jollei tämä antaisi apinalle ratsastusmatkaa.

Puhveli kesti tyynesti apinan kiusanteon. Se ei koskaan loukannut pikku apinaa tai pelästyttänyt sitä. Puhveli kohteli apinaa ystävänään.

Sitten eräänä päivänä mahtava metsän henki kiinnitti huomion apinan temppuihin ja vihastui: "Oi suuri puhveli, miksi siedät tuota hullua apinaa? Pelkäätkö sitä? Sinä, jota voimakkain leijonakin varoo, ja jonka tielle ei edes norsu asetu. Noilla sarvillasi voisit pilkkoa apinan kappaleiksi."

Puhveli vastasi: " Viha ei koskaan johda onneen. Apina tekee minulle suuren palveluksen antamalla mahdollisuuden harjoitella kärsivällisyyttä. Oppimalla kärsivällisyyttä suojelen sekä itseäni että muita. Tuntuu paremmalta olla kärsivällinen. Se tuntuu hyvältä. Viha vahingoittaa sydäntäni. Kun vältän vihaa, minun ei tarvitse loukata ketään eikä tuntea mielipahaa jälkeenpäin."

Mutta metsän henki ei voinut ymmärtää. "Tuon inhottavan olennon temput vain pahenevat, jollet anna sille kunnon opetusta."

Puhveli sanoi: "On parempi olla kärsivällinen, ystäväni - se voi vaikuttaa häneen, kärsivällisyys. Apinallakin on, kuten jokaisella luodulla, aito sydän".
Ja puhveli jatkoi: "Kärsivällisyyden harjoittamiseen tarvitset jonkin kiusanhengen apua. Et voi harjoitella kärsivällisyyttä kilttien olentojen kanssa. Se, mitä tarvitset kärsivällisyytesi harjoittamiseen, on juuri tällainen apina. Kärsivällisyyden harjoittelu on kovaa työtä, mutta sillä on valtava voima. Opin olemaan kärsivällinen ajattelemalla apinaa, joka joutuu kiusaamisensa tähden varmasti vaikeuksiin. Ennemmin tai myöhemmin se kokeilee temppujaan äkkipikaiseen olentoon, joka joko haavoittaa sitä tai jopa pieksää sen. Apina parka!."

Tämän keskustelun aikana apina oli piiloutunut puun oksastoon ja kuuli joka sanan. Se tuli puhvelin luo. "En tiennytkään, että minulla on näin hyvä ystävä. En uskonut, että minulla on lainkaan ystäviä. Kuinka hyvä ja vakaa olet, kun voit olla ystävällinen minunlaiselleni apinalle. Anna minulle anteeksi, että olen kiusannut sinua ja keksinyt ilkeitä temppuja. Anna minun olla ystäväsi."

Jos pidät kaikkia olentoja ystävinä, eivät temput tai kiusaaminen tee sinulle pahaa, sillä sydämesi on kärsivällisyyden suojelema."

Ystävistä parhain-Jataka:

"Olipa kerran Suuri Olento, joka eleli metsässä monivärisine höyhenineen tikan hahmossa. Tämä lintu ei ollut ainoastaan epätavallisen kaunis, vaan epätavallisen ystävällinen ja älykäs. Se oli kuin lääkäri muita elämiä kohtaan huolehtien kaikista. Niin ystävällinen se oli sydämeltään ettei se voinut vahingoittaa yhtäkään olentoa. Elantonsa se sai marjoista ja kukkien medestä.

Eräänä päivänä kun Suuri Olento oli lentämässä läpi pimeimmän metsän, se huomasi leijonan piehtaroivan surullisena maassa. Leijona itki kivusta.

"Oi eläinten kuningas! Mitä on tapahtunut? Onko sinuun osunut metsästäjän nuoli? Ovatko vesipuhvelin sarvet tai elefantin torahampaat haavoittaneet sinua? Kuinka sinua autan?"

"Oi sinä metsän lääkäri, kaunis lintu! Terävä luu on takertunut kurkkuuni. En pysty nielemään sitä enkä sylkäisemään sitä pois. Minulla on suunnattomia tuskia. Ole ystävällinen ja auta minua!"

Viisas lintu keksi nopeasti miten auttaa leijonaa. Se löysi juuri sopivan kokoisen tikun ja se pyysi leijonaa avaamaan suunsa niin auki kuin mahdollista. Sitten se asetti tikun ylä- ja alahampaiden väliin pitääkseen suun auki. Rohkeasti lääkärilintu pujahti sitten leijonan suuhun ja hyppäsi syvälle leijonan kurkkuun. Pitkällä hienon hienolla nokallaan se irrotti lempeästi luun. Ja sitten se hyppäsi leijonan suusta ja työnsi kepin pois ja niin leijona selvisi kivustaan.

Onnellisena leijona kiitti tikkaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja lintu oli yhtä onnellinen kuin leijona. Leijonan onni tuotti tikalle suurenmoista iloa, eikä se välittänyt kiitettiinkö tai kehuttiinko sitä vaiko ei.

Jonkin aikaa myöhemmin tapahtui, että tikka ei löytänyt päiväkausiin yhtään ruokaa. Se kiemurteli nälissäänm lentäessään oksalta oksalle etsiessään marjoja tai makeita lehtiä. Sitten tikka huomasi, että leijona, jota se oli auttanut, oli puiden siimeksessä syömässä metsästämäänsä antilooppia.

Niin nälkäinen tikka oli, että se toivoi saavansa edes murusen leijonan ateriasta. Tikka ei kuitenkaan pyytänyt mitään. Se ainoastaan laskeutui läheiselle oksalle ja katseli sieltä toivoen leijonan muistavan ja tarjoavan tikalle ruokaa.

Todella leijona tunnisti tikan joka oli pelastunut hänen elämänsä. Mutta ahne ja ylpeä kun oli leijona ei ymmärtänyt tikan ylevää luonnetta.

"Miksi minun mahtavan leijona, pitäisi välittää sinusta, pikkuinen lintu?" leijona örisi. "Tämä ruoka on minun, et edes syö lihaa. Eikö ole tarpeeksi että yhä vain olet elossa vaikka olitkin jo leijonan suussa. Voin ahmia sitä mikä minua miellyttää. Mene pois silmistäni ennen kuin menetän kärsivällisyyteni ja syön sinut yhdellä hotkaisulla."

Tikka kohosi korkealle taivaalle osoittaen leijonalle lintujen vapauden ja voiman ja puhuen leijonalle siippien kielellä. Korkealla pilvissä tikka tapasi taivaan keijun joka oli katsellut tapahtunutta.

"Oi sinä ylevä ja kaunein linnuista! Miksi sallit leijonan loukata sinua? Miksi et suutu ja kosta? Sinulla on voima tehdä leijona sokeaksi nokallasi tai lennähtää hetkessä sieppaamaan ruokaa leijonan hampaista."

"Riittää tällainen puhe!" vastasi tikka. Viha ei ole minua varten. Minä yksinkertaisesti autoin leijonaa voidakseni lopettaa leijonan kivun, en tehnyt sitä saadakseni palkinnon. Jos leijona valitsee vuorostaan sen ettei ole ystävällinen minulle, silloin yksinkertaisesti jätän hänet rauhaan. En auttanut häntä saadakseni kiitosta. Niinpä jos leijona ei osoita kiitollisuutta, mitä siitä välitän. Sain riittävästi saadessani auttaa ystävääni."

"Mutta Suuri Olento, miksi olla ystävällinen niitä kohtaan jotka eivät ole vuorostaan ystävällisiä sinua kohtaan? Kuinka voit kutsua ahnetta leijonaa ystäväksesi?"

"Ystävällisyys tervehtii jokaista ystävänä, jopa niitä jotka eivät ymmärrä ystävällisyyttä" vastasi tikka. "Pidän ystävänäni kaikkia niitä joista huolehdin - jokainen metsän eläin on ystäväni. Ei ole väliä onko jokin eläin minua kohtaan ystävällinen yhtenä päivänä tai epäystävällinen toisena päivänä. Niin monien ystävien kesken on aina mahdollista tuottaa iloa muille."

"Olet todellinen luotettava ystävä" sanoi taivaan keiju, "sydämesi ei koskaan muutu riippumatta siitä kuinka sinua kohdellaan. Kuinka jalo oletkaan tikka!"

Jos sydän on lempeä ja uskollinen, kaikki olennot voivat iloisin mielin luottaa sinuun. Jos kutsut ystäväksi jokaista jonka kohtaat, onnesi on täydellinen."

14

1509

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Amge

      Ei liian kiltti saa olla. Itse olen melko kiltti ihminen. Joitain aikoja sitten aloin opetella sanomaan sanaa ei. Lyhyt mutta yllättävän vaikea sana tuo ei. Täytyy sanoa, että sen sanan osaaminen helpottaa kyllä elämää. Elämän laatuni on parantunut paljon kun uskaltaa vaatia itselleen sitä mitä haluaa.
      Mitä olette mieltä, jos sinua lyödään pitääkö kääntää toinenkin poski, vai sanoa ei?

      • ava

        >>>Ei liian kiltti saa olla.


      • Amge
        ava kirjoitti:

        >>>Ei liian kiltti saa olla.

        On olemassa myös näkemyksiä, joiden mukaan kaikki on harhaa; väkivalta mukaan luettuna. Miksi puolustautua harhaa vastaan, eihän se ole totta? Vastaamalla hyökkäykseen myönnät sen olevan totta.
        Niin ikään on sanottu, että todellista minää ei voida vahingoittaa. Sielu on todellinen minä joka ainoastaan asustaa ruumissa. Puolustamalla ruumista tunnustaa sen minäkseen.


      • ava
        Amge kirjoitti:

        On olemassa myös näkemyksiä, joiden mukaan kaikki on harhaa; väkivalta mukaan luettuna. Miksi puolustautua harhaa vastaan, eihän se ole totta? Vastaamalla hyökkäykseen myönnät sen olevan totta.
        Niin ikään on sanottu, että todellista minää ei voida vahingoittaa. Sielu on todellinen minä joka ainoastaan asustaa ruumissa. Puolustamalla ruumista tunnustaa sen minäkseen.

        Olet kyllä oikeassa siinä, että buddhalaisuus kieltää muuttumattoman "itsen" olemassaolon. Tämä ei kuitenkaan lopulta tarkoita "minän" kieltämistä vaan sen myöntämistä, että "minän" muodostavat kaikki tuntevat olennot - me kaikki olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja hyvinvointimme / huonovointisuutemme on pitkälti riippuvainen tavasta, jolla olemme yhteydessä toisiimme. Mitä meillä on, mikä olisi meillä vain oman yksilöllisen "itsemme" ansiosta? Mitä emme olisi saaneet muilta tai muiden työn tuloksena?

        "Minän" valinnoista koituvat seuraukset eivät siis rajoitu yksilöön, ts. buddhalaisuudessa "itse" käsittää kaikki olennot. Tämä ei tarkoita automaattista samanmielisyyttä muiden "itseen" kuuluvien kanssa - sotiihan jo yksilöllinenkin mieli itseään vastaan ja kärsii mm. erilaisista riippuvuuksista, vaikkei haluaisi.

        Buddhalaisuus opettaa että vaikka ihminen ehkä ajattelisikin, etteivät hänen tekonsa kuulu kenellekään, niiden vaikutukset ulottuvat silti oman "minän" ulkopuolelle. Ihmisinä meillä on mahdollisuus tiedostaa tämä ja sen myötä elämiseen sisältyvät vastuut ja - elämiseen sisältyvä onni. Buddhalaisuuden mukaan on suuri onni syntyä ihmiseksi. Ihmisenä meillä on tilaisuus ymmärtää harhan ja toden välinen ero.

        Buddhalaisuuden ydin on tuottaa mahdollisimman vähän kärsimystä muille ja ymmärtää kuinka kaikki olennot haluavat - tietoisesti tai tiedostamattaan - olla yhtä lailla onnellisia. Kukaan ei ole onnellinen kärsiessään. Buddhalaisuus opettaa näin, vaikkei onnikaan ole mitään, joka todellisuudessa olisi, eikä kärsimyskään tunteena ole mitään, jonka voisi sormella osoittaa olevan tietyssä paikassa. Silti kärsimys ja onni ovat jatkuvasti "läsnä", samoin kuin se, mitä kutsumme "ihmisyydeksi" ja mikä on arvokasta, inhimillisesti puolustamisen arvoista. Onnen ja kärsimyksen määrä riippuu siitä kuinka toteutamme ihmisyyttämme.

        Buddhalaisuus kieltää pysyvän, muuttumattoman sielun olemassaolon ja sielunvaelluksen.


      • Amge
        ava kirjoitti:

        Olet kyllä oikeassa siinä, että buddhalaisuus kieltää muuttumattoman "itsen" olemassaolon. Tämä ei kuitenkaan lopulta tarkoita "minän" kieltämistä vaan sen myöntämistä, että "minän" muodostavat kaikki tuntevat olennot - me kaikki olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja hyvinvointimme / huonovointisuutemme on pitkälti riippuvainen tavasta, jolla olemme yhteydessä toisiimme. Mitä meillä on, mikä olisi meillä vain oman yksilöllisen "itsemme" ansiosta? Mitä emme olisi saaneet muilta tai muiden työn tuloksena?

        "Minän" valinnoista koituvat seuraukset eivät siis rajoitu yksilöön, ts. buddhalaisuudessa "itse" käsittää kaikki olennot. Tämä ei tarkoita automaattista samanmielisyyttä muiden "itseen" kuuluvien kanssa - sotiihan jo yksilöllinenkin mieli itseään vastaan ja kärsii mm. erilaisista riippuvuuksista, vaikkei haluaisi.

        Buddhalaisuus opettaa että vaikka ihminen ehkä ajattelisikin, etteivät hänen tekonsa kuulu kenellekään, niiden vaikutukset ulottuvat silti oman "minän" ulkopuolelle. Ihmisinä meillä on mahdollisuus tiedostaa tämä ja sen myötä elämiseen sisältyvät vastuut ja - elämiseen sisältyvä onni. Buddhalaisuuden mukaan on suuri onni syntyä ihmiseksi. Ihmisenä meillä on tilaisuus ymmärtää harhan ja toden välinen ero.

        Buddhalaisuuden ydin on tuottaa mahdollisimman vähän kärsimystä muille ja ymmärtää kuinka kaikki olennot haluavat - tietoisesti tai tiedostamattaan - olla yhtä lailla onnellisia. Kukaan ei ole onnellinen kärsiessään. Buddhalaisuus opettaa näin, vaikkei onnikaan ole mitään, joka todellisuudessa olisi, eikä kärsimyskään tunteena ole mitään, jonka voisi sormella osoittaa olevan tietyssä paikassa. Silti kärsimys ja onni ovat jatkuvasti "läsnä", samoin kuin se, mitä kutsumme "ihmisyydeksi" ja mikä on arvokasta, inhimillisesti puolustamisen arvoista. Onnen ja kärsimyksen määrä riippuu siitä kuinka toteutamme ihmisyyttämme.

        Buddhalaisuus kieltää pysyvän, muuttumattoman sielun olemassaolon ja sielunvaelluksen.


      • Vaisnava
        Amge kirjoitti:

        On olemassa myös näkemyksiä, joiden mukaan kaikki on harhaa; väkivalta mukaan luettuna. Miksi puolustautua harhaa vastaan, eihän se ole totta? Vastaamalla hyökkäykseen myönnät sen olevan totta.
        Niin ikään on sanottu, että todellista minää ei voida vahingoittaa. Sielu on todellinen minä joka ainoastaan asustaa ruumissa. Puolustamalla ruumista tunnustaa sen minäkseen.

        Sielu on todellinen minä hindulaisuuden mukaan, pysyvä ja kuolematon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö väliaikaisesta kropastaan tarvitsisi välittää.

        Ihmisruumis on arvokas paikka sielulle, sillä ihminen on tarpeeksi tietoinen ja älykäs voidakseen vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Jos kohtelet ruumistasi huonosti, on se selvä merkki siitä, ettei sinulle kannata toista samanlaista antaa, ainakaan vähään aikaan. Kannattaa pitää huolta ruumiinsa hyvinvoinnista!

        Väkivallattomuuden ihanne koskee myös omaa ruumista. Itseään ei saa vahingoittaa, paitsi jos itsensä uhraamalla voi välttää vielä laajemman väkivallan ja pelastaa muita. Puolustus on sallittua, myös itsepuolustus.


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Sielu on todellinen minä hindulaisuuden mukaan, pysyvä ja kuolematon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö väliaikaisesta kropastaan tarvitsisi välittää.

        Ihmisruumis on arvokas paikka sielulle, sillä ihminen on tarpeeksi tietoinen ja älykäs voidakseen vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Jos kohtelet ruumistasi huonosti, on se selvä merkki siitä, ettei sinulle kannata toista samanlaista antaa, ainakaan vähään aikaan. Kannattaa pitää huolta ruumiinsa hyvinvoinnista!

        Väkivallattomuuden ihanne koskee myös omaa ruumista. Itseään ei saa vahingoittaa, paitsi jos itsensä uhraamalla voi välttää vielä laajemman väkivallan ja pelastaa muita. Puolustus on sallittua, myös itsepuolustus.

        Tuo on jalo näkemys:)

        >>>Puolustus on sallittua, myös itsepuolustus.>>>

        Minä olen perehtynyt vain Gandhin ja muiden sellaisten ihmisten teoksiin, jotka liittävät yhteen hindulaisuuden ja "passiivisen vastarinnan" ( täydelliselle väkivallattomuudelle perustuvan "vastarinnan" ). Kiitos siis asian valaisemisesta! Tiedän taas enemmän uskonnostasi:)


      • ava
        Amge kirjoitti:

        Emme siis usko pysyvään, kuolemattomaan sieluun emmekä siihen, että muuttumaton "minä" vaeltaisi sieluna ruumiista toiseen, mutta uskomme jälleensyntymään ( alun buddhalaisuus oli kylläkin tyyliltään "ateistista" filosofiaa, koska kuoleman jälkeisiä tiloja ei painotettu ).

        Jälleensyntymää voisi kuvata vaikkapa ihmisen keräämän karman siirtymisenä seuraavaan elämään - uuden elämän lähtökohdat koostuvat niiden ansioiden "saldosta", joihin entinen elämä päättyi. Asiaa on erittäin vaikea selittää, mutta mielen tasolla asia on - kun sen on käsittänyt - hyvin yksinkertainen.

        Joku on verrannut karman tai energian siirtymistä elämästä elämään liekkiin, joka leviää ja siirtyy oksasta toiseen - tuli on jatkuvasti kokonaan uutta, mutta kuitenkin on kysymyksessä sama alkuperäinen liekki.


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Tuo on jalo näkemys:)

        >>>Puolustus on sallittua, myös itsepuolustus.>>>

        Minä olen perehtynyt vain Gandhin ja muiden sellaisten ihmisten teoksiin, jotka liittävät yhteen hindulaisuuden ja "passiivisen vastarinnan" ( täydelliselle väkivallattomuudelle perustuvan "vastarinnan" ). Kiitos siis asian valaisemisesta! Tiedän taas enemmän uskonnostasi:)

        Mahatma Gandhi on idolini, mutta en pysty allekirjoittamaan hänen näkemystään Bhagavad Gitan tapahtumista. Hänestä ne ovat puhtaasti vertauskuvallisia.

        Gita sijoittuu sotatantereelle juuri ennen taistelujen alkuja. Kauravat ovat päättäneet saada haltuunsa maat, jotka lain mukaan kuuluvat Pandaville. Kauravien mielestä heillä on oikeus tappaa viattomia ja raiskata, kun taas Pandavat tunnetaan harvinaisen hurskaina ja kunnollisina ihmisinä. Pandavat ovat tehneet kaikkensa estääkseen sodan väkivallattomin keinoin, mutta turhaan. Ja nyt ollaan siis sotatantereella.

        Arjuna Pandava on sisäistänyt väkivallattomuuden ja myötätunnon niin hyvin, että häntä hirvittää ryhtyä taistelemaan. Hän katselee taisteluun valmistautuvia sotilaita ja näkee kaikki sukulaisensa ja ystävänsä ja rakkaat opettajansa jommalla kummalla puolella. Hänen karvansa nousevat pystyyn ja hän sanoo Krishnalle, joka on mukana ohjaamassa Arjunan sotavaunuja kutakuinkin näin: "Govinda, minä en taistele. Mieluummin annan Kauravien tappaa minut ja viedä maani kuin osallistun tähän teurastukseen."

        Silloin Krishna alkaa selittää, miten kukaan ei oikeasti kuole, koska olemme kuolemattomia sieluja. Keskustelu rönsyilee ja pian Krishna onkin selittänyt kaiken oleellisen elämän peruskysymyksistä. Siinä on Bhagavad Gita.

        Mutta palataksemme väkivallattomuuteen, jos Arjuna ei taistele, Kauravat voittavat. He tappavat viattomia, raiskaavat naisia, riistävät köyhiä. Krishna selittää Arjunalle, että tällaisessa tapauksessa Arjunan velvollisuus on puolustaa maataan, taistella oikeuden puolesta. Jos hän jättää sen tekemättä, paljon enemmän kurjuutta pääsisi valloilleen kuin jos hän sen tekee.

        Mahatma Gandhi rakasti Gitaa vähintään yhtä paljon kuin minä. Jotenkin hän onnistui tulkitsemaan sitä niin, ettei väkivaltaa saa käyttää edes puolustautumiseen. Enemmistö nykyhinduista ei yhdy Gandhin tulkintaan. On jopa niitä, jotka haukkuvat Gandhia heikkouden levittämisestä intialaisten keskuuteen.


      • Intiasta
        ava kirjoitti:

        Emme siis usko pysyvään, kuolemattomaan sieluun emmekä siihen, että muuttumaton "minä" vaeltaisi sieluna ruumiista toiseen, mutta uskomme jälleensyntymään ( alun buddhalaisuus oli kylläkin tyyliltään "ateistista" filosofiaa, koska kuoleman jälkeisiä tiloja ei painotettu ).

        Jälleensyntymää voisi kuvata vaikkapa ihmisen keräämän karman siirtymisenä seuraavaan elämään - uuden elämän lähtökohdat koostuvat niiden ansioiden "saldosta", joihin entinen elämä päättyi. Asiaa on erittäin vaikea selittää, mutta mielen tasolla asia on - kun sen on käsittänyt - hyvin yksinkertainen.

        Joku on verrannut karman tai energian siirtymistä elämästä elämään liekkiin, joka leviää ja siirtyy oksasta toiseen - tuli on jatkuvasti kokonaan uutta, mutta kuitenkin on kysymyksessä sama alkuperäinen liekki.

        Hei. Viestini ei liity em.aiheeseen tai liittyy...
        Olen itse tallahetkella Intiassa Dharamsalassa, Dalai Laman asuinkaupungissa opiskelemassa tiibetin buddhalaisuutta osan ajastani taalla. Ongelmani on opettajan puuttuuminen.
        Olen tehnyt taalla retriitin ja muita "aloittelija juttuja".
        Kiinnostaisi vain tietaa, oletko itse opiskellut suomessa? Ja kenen/minka johdolla? Ja jos satut tietamaan mista/kenelta suomessa, mielellaan Helsingista, voisi saada/kysella henkilokohtaista opetusta?
        "loysin" buddhalaisuuden n 4 vuotta sitten, jonka jalkeen olen opiskellut itsenaisesti ja kaynyt kauan aikaa sitten vain pari kertaa Helsingin buddhalaisessa keskuksessa meditoimassa.
        Joidenkin asioiden ymmartaminen/kasittely vaatii muiden asiaan perehtyneiden nakokantojen ja mielipiteiden kuulemista...
        Joten olisin iloinen, jos loytaisin suomesta paikan jossa annetaan saannollista Dharma opetusta. Tiedatko retriitti mahdollisuuksista suomessa. Olen kuullut Ani Sherabin (suomalainen tiibetin buddh. nunna) perustamasta keskuksesta. Tiedatko siita jotain?


      • ava
        Intiasta kirjoitti:

        Hei. Viestini ei liity em.aiheeseen tai liittyy...
        Olen itse tallahetkella Intiassa Dharamsalassa, Dalai Laman asuinkaupungissa opiskelemassa tiibetin buddhalaisuutta osan ajastani taalla. Ongelmani on opettajan puuttuuminen.
        Olen tehnyt taalla retriitin ja muita "aloittelija juttuja".
        Kiinnostaisi vain tietaa, oletko itse opiskellut suomessa? Ja kenen/minka johdolla? Ja jos satut tietamaan mista/kenelta suomessa, mielellaan Helsingista, voisi saada/kysella henkilokohtaista opetusta?
        "loysin" buddhalaisuuden n 4 vuotta sitten, jonka jalkeen olen opiskellut itsenaisesti ja kaynyt kauan aikaa sitten vain pari kertaa Helsingin buddhalaisessa keskuksessa meditoimassa.
        Joidenkin asioiden ymmartaminen/kasittely vaatii muiden asiaan perehtyneiden nakokantojen ja mielipiteiden kuulemista...
        Joten olisin iloinen, jos loytaisin suomesta paikan jossa annetaan saannollista Dharma opetusta. Tiedatko retriitti mahdollisuuksista suomessa. Olen kuullut Ani Sherabin (suomalainen tiibetin buddh. nunna) perustamasta keskuksesta. Tiedatko siita jotain?

        Tiibetin buddhalainen nunna Ani Sherab opettaa mietiskelyä ja ohjaa buddhalaisia harjoituksia. Sherab on viettänyt tiibetinbuddhalaisessa luostarissa yhdeksän vuotta (Skotlannissa), minkä jälkeen hän on opettanut Suomessa vuodesta 1997 lähtien.

        Sherab toimii Rokpa Finland ry:n varapuheenjohtajana - puheenjohtajana toimii Akong Tulku Rinpoche. Yhdistyksen tavoitteena on ylläpitää buddhalaisia arvoja ja toimia uskontojenvälisen yhteistyön ja suvaitsevaisuuden edistämisen puolesta.

        Tiedustelut Ani Sherabilta: sherab@nic.fi
        tai rokpa@rokpafinland.org

        Artikkeli Ani Sherabista:
        http://www.turunsanomat.fi/tulosta.asp?ts=1,10,0,0,91411,2002-03-23

        Rokpa Finland ry suunnittelee kurssi- ja retriittikeskuksen rakentamista Vänön saarelle:
        http://www.nic.fi/~lapin/rakennus.htm

        >>Ongelmani on opettajan puuttuuminen.


    • Miekkonen

      Kauniita tarinoita, jotka ohjaavat hyvyyteen.

    • Intia

      Kerrotko sen kirjan ja tekijan/kaantajan nimen, josta nuo sadut ovat?
      Itse luen talla hetkella tarinakirjaa nimelta "Sutra of the Wise and the Foolish"
      Suosittelen.

      • ava

        Runsas valikoima buddhalaisia Jataka-tarinoita suomeksi löytyy mm. teoksesta "Kun Buddha syntyi hanhen hahmoon" (Basam Books, 1998). Olettaisin, että sisältyy ainakin suurempien kirjastojen valikoimiin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      651
      8000
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2289
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2203
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1779
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      27
      1270
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1243
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1169
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      850
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      821
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      756
    Aihe