Lapuan räjähdys

Sunnuntai iltapäivää vaan kaikille!
Kyllä muistan sen päivän tai aamuahan se oli silloon.
Se oli tiistai 13. huhtikuuta pääsiääsviikkoa elettihin.
Kuulin tuan uutisen autorarios. Ajoon valtatie 13 Kokkolan ja Jyväskylän välillä, pikkuusen ennen Saarijärveä, sanottihin uutisis jotta minkälaanen onnettomuus ny on Lapuaa ja patruunateherasta siellä kohorannu. Eihän ne heti osannu sanoa kuinka paljon on ihimiishenkiä menetetty, se vaan torettihin notta melekehen kaikki siinä lataamos oli naisia.
Käytihin sitten vaimon kanssa kattomas niitä jäläkiä, loppuviikoolla. Hirviää tuhoa siellä oli tullu. Eihän siihen ihan likelle päässy ku se alue oli eristetty ja kieltokyltit tellätty tutkimuksia varten. Se alue ja rauniot ja sekamelska kuitenkin nähtihin.
On se tua ihimisen osa ihimeellinen ja kuinka pian se arkiaherrus voi muuttua.
Se oli kova isku Lapualle ja koko suomellekki, pysäytti ajattelemahan. Ajattelemahan kuinka hauras elämä voi olla.
40 kuoli ja oliko se ny 60 loukkaantui. Aikaa on kulunut tuasta huhtikuun aamusta 32 vuotta.
Hilijaaseksi se laittaa vieläki, tuskan kautta Jumala luo uutta. Etehenpäin on kuitenki menty, aluuksi vaan tunti kerralansa mutta etehenpäin kuitenkin.
On luotettu ja toivottu parempaa huomista, mikä sitten koko surevan lakeuren kohoraalla on toteutunukki.
Laitan tähä loppuhun virsirunoolijan tekstiä kaikkien uhrien muistolle ja heirän perheittensä tueksi. Näiren 32 vuoren jäläkehen.
"Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi,
lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo.
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani täältä lakeurelta.

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Sunnuntai iltapäivää vaan kaikille!
Kyllä muistan sen päivän tai aamuahan se oli silloon.
Se oli tiistai 13. huhtikuuta pääsiääsviikkoa elettihin.
Kuulin tuan uutisen autorarios. Ajoon valtatie 13 Kokkolan ja Jyväskylän välillä, pikkuusen ennen Saarijärveä, sanottihin uutisis jotta minkälaanen onnettomuus ny on Lapuaa ja patruunateherasta siellä kohorannu. Eihän ne heti osannu sanoa kuinka paljon on ihimiishenkiä menetetty, se vaan torettihin notta melekehen kaikki siinä lataamos oli naisia.
Käytihin sitten vaimon kanssa kattomas niitä jäläkiä, loppuviikoolla. Hirviää tuhoa siellä oli tullu. Eihän siihen ihan likelle päässy ku se alue oli eristetty ja kieltokyltit tellätty tutkimuksia varten. Se alue ja rauniot ja sekamelska kuitenkin nähtihin.
On se tua ihimisen osa ihimeellinen ja kuinka pian se arkiaherrus voi muuttua.
Se oli kova isku Lapualle ja koko suomellekki, pysäytti ajattelemahan. Ajattelemahan kuinka hauras elämä voi olla.
40 kuoli ja oliko se ny 60 loukkaantui. Aikaa on kulunut tuasta huhtikuun aamusta 32 vuotta.
Hilijaaseksi se laittaa vieläki, tuskan kautta Jumala luo uutta. Etehenpäin on kuitenki menty, aluuksi vaan tunti kerralansa mutta etehenpäin kuitenkin.
On luotettu ja toivottu parempaa huomista, mikä sitten koko surevan lakeuren kohoraalla on toteutunukki.
Laitan tähä loppuhun virsirunoolijan tekstiä kaikkien uhrien muistolle ja heirän perheittensä tueksi. Näiren 32 vuoren jäläkehen.
"Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi,
lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo.
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani täältä lakeurelta.

Lue lisää

että se kosketti ympäri Suomea. Muistan vanhempieni järkytyksen, ja surun, kun selvisi miten monta tuttua ihmistä oli kuollut tai loukkaantunut. Vaikka he olivat jo kauan asuneet muualla, silti se kosketti.

Itsekkin koen vielä haikeutta ja surua, se tunne mikä oli silloin tulee jotenkin lähelle, kun luin kirjoituksesi. Elämä jatkuu, aika parantaa haavoja, mutta jokin jälki sisimpään aina jää.

Muistisi pätkii, ei 14:sta.

Ja kyllä kamalia suuronnettomuuksia on sattunut ja sattuu jatkossakin, vaan se ei toista vähäisemmäksi mitenmonta kuolee, yksikin on liikaa. *niih*

Patruunatehtaalla valmistettiin paukkuja isojen poikien sotaleikkeihin. Orvoista lapsista Lapualla tuli uhreja maanpuolustusinnon takia.