Tää nyt ei varmaan varsinaisesti kuulu ihan tälle palstalle, mutta ajattelin, että täältä vois löytyä ehkä ihmisiä joilla olis ymmärrystä (jos tän menee kysymään parisuhde palstalta niin saa niskaansa syytökset, että mitä helvettiä kissat etusijalle laittaa). Eli mun ongelma on se, tapasin miehen ja tapailtiin parisen kertaa, sitten tuli puhetta siitä että mulla on kissoja ja osoittautu, että mies on allerginen kissoille (nenä tukossa koko ajan kissojen lähellä), no nyt mietinkin sitä, että koska kissoista en aijo luopua niin pitäiskö tää lopettaa ennenkun edes suhteeks muuttuu? (eihän se tässä alkuvaiheessa ongelma oo, mutta entäs jos vakavaksi sitten muuttuu ja yhteen pitäisi muuttaa, niin eikai sellasesta tulis mitään jos toinen on allerginen?)
Haluaisin siis vaan kommenteja, mielipiteitä ja kokemuksia, että pystyykö tai kannattaako edes yrittää kun siis en kuitenkaan kissoista ole missään tapauksessa valmis luopumaan.
Taitaapa käydä niin, että kun nyt kerrankin olis osunu kunnon mies kohdalle niin ei voi edes yrittää kun on se allergia (ja ei siinäkään ole mitää järkeä alkaa seurustella ja kokeilla jos tietää, että koskaan ei voi yhdessä asua, helpompi lopettaa tässä vaiheessa ku vaikka yli vuoden päästä kun muuttaminen alkais olla ajankohtaista)
Haluaisin siis vaan kommenteja, mielipiteitä ja kokemuksia, että pystyykö tai kannattaako edes yrittää kun siis en kuitenkaan kissoista ole missään tapauksessa valmis luopumaan.
Taitaapa käydä niin, että kun nyt kerrankin olis osunu kunnon mies kohdalle niin ei voi edes yrittää kun on se allergia (ja ei siinäkään ole mitää järkeä alkaa seurustella ja kokeilla jos tietää, että koskaan ei voi yhdessä asua, helpompi lopettaa tässä vaiheessa ku vaikka yli vuoden päästä kun muuttaminen alkais olla ajankohtaista)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse ehkä heivaisin miehen jo alkuvaiheessa, näin oon tehnytkin, jos on osoittautunut ettei mies pidä eläimistä. Allergia on tietenkin toinen juttu. Älä ainakaan alkuhuumassa luovu kissoista, siitä tulis taatusti asia, joka nousee myöhemmin riidoissa esille.
Mikäs estää elämästä kahden huushollin suhteessa?
Entinen poikakaverini oli allerginen kissoille, kauheaa aivastelua ja iho-oireita! Lopulta muutettiin yhteen ja päätettiin ottaa kissa koska poikakaverini oli tullut "immuuniksi" äitini kissalle. Jätkäkaverini söi allergialääkkeitä jonkin aikaa, ja nykyään ei enää niitäkään tarvitse. Ja parempi muuten katsoa muutaman vuoden ennenkuin päättää muuttaa äijän kanssa yhteen..
Mun yks kaveri osti ilmansuodattimen koska sen poikaystävä oli allerginen kissoille. Tavalliset allergia lääkketkin auttaa. Apteekista saa erilaisia allergia lääkkeitä ilman reseptiä. kokeilkaa ensin lääkkeillä jos ne ei auta harkitkaa ilmansuodattimen ostamista.
Tämä on vain tarina siitä miten itse tekisin, ja harvoin saankaan ymmärrystä asian suhteen. En voisi seurustella allergikon kanssa, sillä kissani ovat lapsiani eikä kukaan normaali luovu omista pienokaisista. En siis itse jatkaisi tapailua, sillä jos allergia on paha, on sitä hankalaa saada pois vippaskonsteilla. Jos allergia on lievä, voi sitä yrittää hillitä, mutta onnistuuko sekään loppuelämää, jos allergia ei mene pois.
Usein onnistuu ns siedätyshoito pieninä annoksina allergiaan, varsinkin kun ei ole astmaa. Miehiä tulee ja menee, mutta kissa pysyy. Suhteesi mieheen on vielä aluillaan ja tuskin nyt yhteen olette edes heti muuttamassa =) Onko ongelma tavata sitten miehen luona? Asia olisi hankalampi jos suhde olisi kestänyt jo vuosia ja allergia tulisi silloin vasta esiin. Itse olen ikäväkseni joutunut kerran lopettamaan suhteen heti alkujaan kun kumppani oli tosi pahasti allerginen kissoille. Meni tukkoon jo minun vaatteissa olevasta kissan hilseestä. Nykyinen kumppani löytyi joka onneksi ei ole allerginen ja rakastaa kissoja kuten minäkin.
ei tietenkään olla heti yhteen muuttamassa, enkä sellasta edes sinänsä mieti, tarkoitin vaan sillä sitä, että mun mielestä ei ole mitään järkee alottaa suhdetta jos yhteen muuttaminen ei ikinä onnistuisi, koska sitä vartenhan sitä aletaan seurustelemaan, että katotaan olisko siitä toisesta kumppania loppu elämäks. Eli mun mielestä vaikka muutto ei ole ajankohtanen on sellasta hyvä miettiä jo näinkin alkuvaiheessa, ettei sitten tule siinä vaiheessa vasta mieleen, että hei toinen onki allerginen, mitäs sitä nyt tehdään.
Ja aikasemmin, joku kysyi olisinko valmis asumaan koko elämän eri asunnoissa, ei kyllä mä haaveilen siitä yhteisestä asunnosta sitten joskus jonkun kanssa, vaikeeta olis jos asuis erillään jos olis lapsia ym. ei siis mun juttu.
Ja kiitos hirveesti myös tälle neuvojalle, joka kerto että vuoden jälkeen ei kannata muuttaa vielä yhteen =) eiköhän se riipu aika paljon suhteesta ja niistä ihmisistä ja on kyllä kokemusta miehen kanssa elämisestä, että enköhän sen suhteen kuitenkin osaa itse valinnan tehdä, mutta kiitos neuvosta. =)
Mutta niin kuin itse totesit, kissoista et ole valmis luopumaan, ei taida montaa vaihtoehtoa olla..
Toiset ihmiset elävät koko ikänsä eri osoitteissa, onko luonteesi sellainen?
Minulla kissoja ja allerginen mies. Allergia on lievä nykyään, eikä lääkkeitäkään juuri tarvita, mutta kamala pelko koko ajan, jos allergia paheneekin jossakin vaiheessa. Itkuja on tullut paljon aiheesta, pieni aivastuskin saa kylmät väreet..
Ilmanputsarit ja muut konstit on ehdottomia jos perheessä on allergiaa, mutta vakavia oireita ne ei poista. Lääkkeet on aina lääkkeitä, eikä niitä voi vaatia toista syömään, jos muutoin pärjää ilman. Lääkkeistä huolimatta tilanne voi pahentua ja silloin pahimmassa tapauksessa lääkkeet kovenee tai nekään ei enää auta.
Siedätyshoito on siis meilläkin tehonnut, mutta ihmiset reagoi eritavoin, ei voi koskaan ennustaa miten jatkossa. Tiedän monia kissa allergisia, joilla on kissoja ja ovat pärjänneet hyvin vuosia nuhineen ja lääkkeineen, mutta paljon on niitäkin, jotka ovat viimeiseen saakka yrittäneet pitää rakkaansa, mutta lääkkeetkään ei ole enää auttaneet.
Mitäs mies on mieltä..?
Ystäväni seurustelee koiranomistajan kanssa vaikka on tosi allerginen koirille. Rakkaus on niin suuri, että hän on valmis syömään allergialääkkeitä jatkuvasti että voi asua ja elää Sen Oikean kanssa. Kysy olisiko sinun miehesi valmis siihen-jos on valmis edes harkitsemaan kannattaa katsoa eteenpäin!
juuri hetki sitten miehen kanssa asiasta puhuttiin ja mies on sitä mieltä, että ei koskaan edes pyytäisi tai olettaisi että kissoista luopuisin ja että hänen mielestä asioihin on aina mahdollista löytää ratkasu, mutta pelottaa vaan edes yrittää jos sitä ratkasua ei löydy ja joutuu suhteen lopettamaan (siis jos siitä nyt ikinä suhdetta edes tulee) kun se lopettaminen on tässä vaiheessa vielä suht helppoa. Vaikea kuvitella, että kissoille allerginen ikinä voisi asua samassa talossa kissojen kanssa.
No jotain tällästä voikin odottaa, että kerrankin kun saattaisi löytyä täydellinen mies niin joku siinä tietenkin tulee mikä estää suhteen.
Asiasta puhuttiin miehen kans ja sano heti, että ei ikinä pyytäis tai edes olettais että kissoista luopuisin ja että hänen mielestä kyllä aina joku keino keksitään, että onnistuis. Tuntuu tosin vaan, että ehkä mies on nyt tota mieltä kun haluaa kokeilla, mutta olisko tosiaan valmis elämään niin. Ja toisekseen on tosi vaikee uskoo, että ihminen joka on allerginen kissoille vois ikinä esim. asua samassa talossa missä on kissoja. Eikös se allergia yleensä helposti vielä pahene kun on alttiina koko ajan (tosin onhan sitä sellastakin kuultu että on jotenki siedättyny, en vaan ite laskis ikinä se varaan).
En tosiaan tiedä mitä tehdä, mies vakuuttaa, että jotain aina keksitään jos halutaan ym. Enkä tosiaan haluais olla kokeilematta, mutta kun tiedän sen että kissoista en luovu, niin kannattaako sitä sitten ehdoin tahdoin itteensä satuttaa.
Täydellistä miestä ei olekaan. On vain itselle sopivia. Ainahan suhteen alussa kaikki on kivaa ja kaikki miellyttää. Ei tarvitse kun puolen vuoden seurustelu niin niitä ikäviäkin asioita tulee ilmi ja paljon. Sinuna miettisin kaksi kertaa jatkatko suhdetta mieheen jolla allergia kissoja kohtaan. Tuskin tuo mies on viimeinen kuitenkaan. Vapaita mukavia miehiä joilla ei allergiaa vain odottaa ottajaa :)
vaan katsele ihan rauhassa, miten asiat kehittyy!
Kyllä rakkaus keinot keksii =) Ole onnellinen, että mies noin positiivisella mielellä ajattelee allergialääkitystä. Lääketiede on oikeasti nykypäivänä niin kehittynyttä että oireet pysyy kurissa. Kannattaisi varmaan kysyä sitten ihan lääkärinkin mielipidettä-tai etsiä tietoa netistä vaikka jostain allergian keskustelupalstalta. Uskoisin että teilläkin on kohtalotovereita paljon!
allerginen joillekin kissoille ja toisille ei ollenkaan.Mulla oma kissa joka ei koskaan mitään ongelmia aiheuttanut.Mutta useat hoitokissat niin joka kolmas kissa aiheuttaa eri tasoisia reaktioita ja noin kolmen kuukauden päästä en enää oireile kun olen siedättynyt niihin.Sama juttu koirien kanssa.
Riippuu siis ihan sen miehen halusta seurustella vakavasti sun kanssa&myös tajuta sen että kissat pysyvät elämässäsi hänestä huolimatta.Alkuun voitte vaikka tehdä niin että hän on sun luona vain päiväsaikaan,sitten yöpyy siellä silloin tällöin&riippuen oireista pikkuhiljaa sitten muutatte yhteen jos suhde johtaa siihen pisteeseen.Mutta edelleen niin että kissat pysyvät&mies lähtee jos ei kestä elää kissojesi kanssa tai ei siedäty niihin.
Pahimmille oireille olen ottanut ½-1 tabletti Zyrtecia ja voin elää ihan normaalisti.Tämäkin on keino päästä eteenpäin.
Riippuu myös susta kuinka paljon kestät ottaan vastaan jos"kokeilu"sittenkin menee mönkään?!?
Minä en ota elämääni allergista elämänkump.sillä mun eläimet etusijalla&olemme paketti jos joskus löydetään jonkun tänne elämäämme!