Huomaan matkani pysähtyneen
jalkani jähmettyneen
Siihen paikoillen jään
kannon nokkaan ihmettelemään
Niin ovat sydämemme juurtuneet,
toisiinsa kietoutuneet
Pakoon pääse ei
Niin tosissani luulin, järki vei
kaikki tunteet
Mutta ei, ei kuitenkaan
Rakkaus, ei kuole milloinkaan
En toivo kuuta,
jotain ihan muuta
Toivon helpompaa eloa
Kun on vain itsekkyyttä
siitä koituvaa kärsimystä
Vähitellen
loppuu usko kaikkeen
Joten niin,
en tyydy enää arvauksiin
Väsynyttä halaa
Jos saisi voimaa
palata tai jatkaa...
jalkani jähmettyneen
Siihen paikoillen jään
kannon nokkaan ihmettelemään
Niin ovat sydämemme juurtuneet,
toisiinsa kietoutuneet
Pakoon pääse ei
Niin tosissani luulin, järki vei
kaikki tunteet
Mutta ei, ei kuitenkaan
Rakkaus, ei kuole milloinkaan
En toivo kuuta,
jotain ihan muuta
Toivon helpompaa eloa
Kun on vain itsekkyyttä
siitä koituvaa kärsimystä
Vähitellen
loppuu usko kaikkeen
Joten niin,
en tyydy enää arvauksiin
Väsynyttä halaa
Jos saisi voimaa
palata tai jatkaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun runosi ovat aina olleet mieleeni.
" en toivo kuuta,
jotain ihan muuta "
Loppujen lopuksi, ei elämässä tarvitse olla suu-
riakaan asioita ollakseen onnellinen. Toisen ih-
misen läheisyys on maallista huomattavasti rik-
kaampaa.
" väsynyttä halaa
jos saisi voimaa
palata tai jatkaa "
Pienoinen toive jaksamiseen.
Kiitos.
Kiitos kommenteistasi, niistä kaikista! Mieltä lämmittää kuulla, että pidät ajatuksenjuoksustani!
Kaikki tulee suoraan sydämestä, omalla tavallaan. Joskus tarttuu johonkin, jota jää pohtimaan ja sitten on ikäänkuin pakko tomuttaa ajatus ulos päästä.
Niin. Jotain toiveita on elämässä oltava. Halaus, pieni ele, lämmittävä. Antaa yllättävän paljon voimaa oikealla hetkellä!
Jopas laitoit kauniin runon!
Tätä lukee mielellään - useastikin =)
Joskus sanat ovat kuin halaus.
Niinpä, nyt jo toinen sellainen
Kiitos!! =)