äitien syyllisyydestä

Minä haluan vähän kirjoittaa asiasta mikä koskee ihan jokaista äitiä, on sitten monta lasta tai vain yksi lapsi. asia kuohuttaakin mieltä kun kuuntelee äitien, kavereiden elämästä tästä asiasta. Eli, äitit kuvittelee olevansa niin tärkeitä lapsille,niin sidottuja lapsiin, ja lapset sidottuna äitiin, että kokevat syyllisyyttä lähtiessä omille menoille. He kokevat monesti syyllisyyttä myös siitä, että isä jää lasten kans kotiin. Hohhoi, tuo on uskomatonta, tavallaan se on jo isän aliarvioimista lapsen kasvattajana jos niin, kuvittelee, isäkö pystyy olemaan vain pienen hetken lapsen kanssa, mutta sitten minun on jo palattava kiireen vilkkaa kotiin.Lapsen elämässä vanhemmat(tai äiti) ovat tärkeimmät asiat, mutta, se on lyhyt aika lapsuudessa jos sinä äiti harrastat jotain, jos lähdet lauantaiaamuisin kirpparille, ehkä käyt vielä päiväkahveilla kahvilassa.
Tai jos, muutamia kertoja vuodessa lähdet lomalle yksin tai ystävien kanssa viikonlopuks, yhdeks yöks, tai viikoksikin. Ei lapsi järky siitä, ei mitenkään.
On ihana tulla kotiin reissusta, harrastuksesta tai jostakin kun on kokenut omaa aikaa, saanut kokea ihanan vapauttavan tunteetn kun on lyönyt kotioven kiinni ja saanut lähteä jonnekkin, ihan naisena ihan "Liisana," eikä aina äitinä

Tietty jotkut eivät kaipaa lähteä paljoa kotoa, mutta kaikille perheen kanssa, lasten kanssa oleville se on piristykseksi.
Ja mitä vähemmän se mies on lasten kans, sitä kauemmas se siirtyy lasten elämästä, niitten tuntemisesta. Kun mies ihan itekseen on lasten kans, se huomaa ne omat tavat olla lasten kans, pärjää niillä. Ja samallahan se huomaa sen minkälaisia ne naisen päivät kotona ovat, ja sitten ne osaavat olla mukana tekemässä kotitöitä, ja hoitaa lapsia, paremmin.
Eli äitit, lähtekää sieltä kotoa piristymään, harrastuksiin ja ilman syyllisyyttä, ilman huonoa omaatuntoa!Se on aivan turhaa.