toisen viat :/ (R-vika)

Eikä siitä ole kysymys, että kiusailijat (vars. salassa tykönään) uskoisivat olevansa täydellisiä, päin vastoin. Katso vain tarkkaan, keksisitkö itse heistä jotain, mihin voisit tarttua niin halutessasi. Voisinpa lyödä vaikka vetoa...

Kun katsot, miten korkeisiin asemiin puhevikaisia ihmisiä on päässyt (Tarja Halonen, Pertti Paasio, edesmennyt? Matti Wuori), niin hyvässä seurassa olet. Sisua ja hyvää itseluottamusta on varmasti tarvittu, mutta sinä olet vielä niin nuori. Uskon, että tuollaisen seikan painoarvo vähenee tasaisesti murrosiän jälkeen - sitä vanhemmat eivät kauheasti edes matki vammaisia, koska sen ymmärretään jo olevan häpeällistä ja järkevät aikuiset kyllä ilmaisevat paheksuntansa. Voit tehdä mitä vain haluat, vaikka toimia puheammatissa, joten jatka elämäsi suunnittelua rohkeasti.

itsekin olen ärrävikainen, ja olen ollut jonkun verran kiusaamisen kohteena myös.
olen siis itse 17 vuotias ja viimeksi oon saanu kuulla ärräviastani ala-asteen kutosluokalla. voi olla että siitä on myöhemminki joskus puhuttu mun selän takana mutt ei mulle oo ainakaan päi naamaa kukaan tullu sen jälkee kiusaamaa.
ittekki oon käyny puheharjotuksissa ja saan sen ärrän kyll tärähtämäänki oikein, mutta se ei vaan tunnu luonnolliselta sanoo. aina joutuisi pitämään pienen tauon puheessa ärrän kohdalla. ja omaan korvaan se ei kuulosta läheskään oikealta.

mulla tohon "ärrävikaongelmaan" on auttanu pitkälti se ett oon oppinu viimesen vuoden aikana aatteleen ett oon just hyvä tällasenani. se alko siitä ett aloin kattoon peiliin ja aattelemaan ett oon nätti just tällasena enkä muuttais yhtään mitään ittessäni. sitte ku itsetunto oli muutenki kohonnu nii pystyin paljo helpommin puhumaan vieraampienki ihmisten kans ilman ett ees kiinnitän itekkää huomiota ärrävikaani. ja oon huomannu ettei ne tyypit joille puhun, välitä siitä itekkään, tai ainakaan ne ei näytä sitä päällepäin.

ku näytät niille kiusaajille että oot itsevarma etkä välitä ärräviastas niin ei niillä oo sitte enää mitään aihetta kiusata sua. jos ne näkee ett oot epävarma asiasta niin sitte kiusaajat just yleensä hyökkää asian kimppuun.
ku oot itsevarma ja osotat ettet välitä ärräviastas ku puhut niin muutki lakkaa välittämästä siitä.

ja kiusaajat vois kyll todellaki ottaa itteensä niskasta kiinni ja lopettaa tommoset typeryydet. mä en tajuu ett kokeeko ne sitte jotai hyvänolon tai ylemmyyden tunnetta ku ne saa kiusata muita.. täysin turhaa yrittää pilata toisen elämä. ku jos kiusaajat spottaa semmosen tyypin, joka on jostain asiasta epävarma, niin ne hyökkää heti sen kimppuun. ja kiusatulle voi jäädä teis kuinka pitkäks aikaa sisäiset arvet, jotka vaikeuttaa kanssakäymistä.

sillä kukaan ei ole täydellinen. Eivät myöskään kiusaajasi. R:ä vika on pieni vika todellisten vikojen vierellä, jos niitä verrataan. Eikä se edes ole todellinen vika. Se on vain sinua :) Toisilla on r:ä vika, toisilla ei, mutta ei siinä ole sen enempää haukuttavaa, kuin esim. tietyssä silmien värissä :)Jokainen on yksilö :)

Noh täältä ilmoittautuu yksi kiusaaja/kiusattu. Olen luonnostani aika varautunut ja ujo. Kestää jonkun aikaa ennekuin koen ihmiset tarpeeksi "tutuiksi" jotta puhun heidän kanssaan ilman, että tunnen itseni jotenkin kiusaantuneeksi. Harvoin menen kenenkään tuntemattoman kanssa jutustelemaan, varsinkaan naisten. Ylä-asteella kiusattiin lähinnä siitä kun punastun herkästi, joten kaikki kommentit tyyliin: Minkä värinen on paloauto? ym. On kuultu. Jossain vaiheessa käytiin reisussa ruotsissa ja heti kouluun palattua sai kuulla haukkumista homoksi etc. Tietysti tästä kaikesta sitten myös kuraattorille kerroin. Pari kertaa kävin siellä juttusilla pyytämässä luokan vaihtoa ja kerran myös siellä tilitin itkien mitä kaikkee paskaa sain kokea. Noh näkyvää vaikutusta ei mistään tästä seurannu, jäin samalle luokalle ja kiusaus jatkui...

Heikon itsetunnon kun omaan niin sorruin sitten myös kiusaamaan itsekkin. Luokalle tuli uus poika joka oli hieman "omalaatuinen" ja lestadiolainen. Tästä sitten kaikkea tyhmää keksittiin ja aikamoista paskaa se kaveri sai kestää. Myönnän olleeni mulkku silloin ja olen sitä varmaan vieläkin. Jouduin sitten tästä kiusaamisesta koulun psykologin juttusille muutaman muun kiusaajan kanssa ja kävin siellä aina pari kertaa kuussa. Ehkä kaikkein hassuinta on ettei kiusaaminen minua kohtaa juurikaan vähentynyt ja sain yhä lähes päivittäin kuulla "homoudestani" ja naamani väristä. Nytten olen ammattiopistossa (ylläri pylläri) ja kuulen yhä viikoittain piikkittelyä punastelustani. Nyt varmaan joku miettii, että mites tämän koko komeuden saisi kruunattua? Kerrottakoon, että olen useita kertoja harkinnut itsemurhaa ja vaikken en vielä ollekkaan päätynyt tähän ratkaisuun tulee viikoittain päiviä jolloin se tuntuisi paremmalta ratkaisulta...

Ei tästä varmaan minkään sortin hyötyä ollut kellekkään, kunhan kerroin omista kokemuksista.
(Olen pahoillani siitä kaikesta mitä se poika sai kestää, eikä tämä kyllä asiaa miksikään muuta, mutta silloin tuntui hieman paremmalta kun kaikki ei kaatunut minun päälle.)

haha, sanot vaa niille valittajille takasin: "onhan tarja halosellakin sama vika.menkää sillekin valittamaan"

on r-vika, mutta sitä ei haukuta, arvostella eikä mua kiusata. Päinvastoin. Kaikki ketkä tietää mun r-viasta sanoo sitä söpöksi ja ja haluais itekki, koska se on nii persoonalline. :) haluun silti oppii sen viel joskus.


RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR