Hänestä minä elänä jokaisella
jokaisella verenpisarallani.
Hänestä kertoo hikeni ja tuoksuni
ja kaikki, mitä minusta on.
Hän avaa minut ja sulkee kaiken
minussa.Saa ihoni kuumaksi ja
asettuu sinne, missä on hyvä.
Hän tuntee kehoni ja luoja,
sormensa nuo ihanat soutimet.
Kosketukset,sivelyt,hyväilyt.
Ojentaudun,vääntelehdin.Olen
irrallaan maasta ja kamarasta.
Olen kuin lainehtivat ruis, ilman juuria.
Tunnen olevani taas mies.
Hän runoilee vartalollaan.
Keimailee häpeämätön rakkaani.
Saan katsoa.Lukea tmssinsa
sanoja ja muotoja.
Miten voikaan nainen olla miehelle
samalla tanssi ja runo.
jokaisella verenpisarallani.
Hänestä kertoo hikeni ja tuoksuni
ja kaikki, mitä minusta on.
Hän avaa minut ja sulkee kaiken
minussa.Saa ihoni kuumaksi ja
asettuu sinne, missä on hyvä.
Hän tuntee kehoni ja luoja,
sormensa nuo ihanat soutimet.
Kosketukset,sivelyt,hyväilyt.
Ojentaudun,vääntelehdin.Olen
irrallaan maasta ja kamarasta.
Olen kuin lainehtivat ruis, ilman juuria.
Tunnen olevani taas mies.
Hän runoilee vartalollaan.
Keimailee häpeämätön rakkaani.
Saan katsoa.Lukea tmssinsa
sanoja ja muotoja.
Miten voikaan nainen olla miehelle
samalla tanssi ja runo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
rakkaani
olen runo
jota kirjoitat
miten olenkaan kaivannut
sormiesi poltetta ihollain
sormesi soittaa
tanssii ihollain
soljuu ihanina sointuina
syvälle sydänvereeni
sieluni intohimoiseen runokirjaan,,
*wow* miten kaunista runoutta kirjoitatkaan,
sydämellisen kaunis kiitos
tulisieluinen yötirpunen**
Olet nainen jollaisen
jokainen mies haluaa kerran kokea.
Sielu josta niin moni uneksii.
Sydän jonka äänen eksyneelle on elämää.
Iho on luojan taidetta.
Lämpö johon tekee mieli hukkua.
Katseesi,miten se lohduttakaan ja antaa uskoa.
Pysy aina juuri tuollaisena.
Olet elävä jalokivi.
Olet jota me tarvitsemme.
Sinun runosi aina puhuttelevat ja koskettavat.
Eikä vain minua.
Runosi ovat niin uskomattoman kauniita ja herkkyys asuu niissä syvällä,
vain kauniista sydämestä ja herkästä sielusta
jää jälki näin lempeän kaunis,,,
olet sydämellisesti tervetullut palstalle joukkoomme**
yön lempeässä sylissä
lämpö toisen lämpöön hakeutuu
herkkyydellä sormet soittaa
ei haluais aamu koittaa
ei vielä
tahtois jäädä tähän
helliä vielä vähän,,,
Sinä avasit sieluni suljetut lukot
kirjoitit itsesi minuun
asutit syvälle sisimpääni
enkä halua kadottaa Sinua pois.
****
Kiitos !
Sinä toit lapsuuden kynttilän
tavoin lämmön sydämeeni.
Äitini hellän käden lailla
lohdun sieluuni.
Niin paljon sinusta on sija
minussa.
Naurussani naurat mukanani.
Itkussani joka toinen
kyynel on sinusta.
Voin kiittää vain kävelemällä hiljaa ja ojentamalla käteni jotta
pysyt mukanani.
Ja joka sanalla haluan sanoa ettet ole koskaan yksin.
******
tähän laittaa, mutta... Sanat katosivat. Mykistyin. Mykällä on minua enemmän sanottavaa ja pystyy minua parempaan.
Et ole kirjoittanut tänne aiemmin?
Tuommoinen teksti vie jalat alta!
Kiitos vain paljon.
Kun mies kirjoittaa rakkaudesta ts rakkausrunon,se on vielä vähän tabu.Herkkä ja tunteensa ilmaiseva,
vielpäpä runoin,mies helposti leimataan,leimautuu.
Tuolla 50 palstalla kirjoitin jonkun
verran runoja ja palaute oli osin aika
rankkaa.
Näistä syistä siis kynnys tulla tänne kirjoittamaan runoja oli aika korkea.
Onneksi Idalinda kannusti ja tuki,rohkaisi ja täällä ollaan.Kiitos hänen lämpimän sydämen.
Uusi kirjoittaja notetaan aina vastaan ehkä epäileväisesti.Toivon mukaan tunnelma siitä
lientyy.
Sinun runot on kokeneen ja tuntevan ihmisen ajateltuja ja mietittyjä runoja.Olet elävä esimerkkisiitä,miten naisen kauneus ylettyy sydämeen saakka.
Mukavaa iltaa sinulle.
Runo...
kuin puro ja kesäheinä,
vahvaa tulkintaa, todella!
Jos voisin,kostuttaisin hiuksesi
purossa.Asettaisin lumpeenkukan
hiuksiisi.
Hymyilisit kesän,kauneuden
ja vihreän villin,tuoksuvan
luonnon hymyä.
Olisit siinä kuin osa sitä
kaikkea.Kuin luotu rakastamaan,
niin kuin luotoa rakastetaan.
Mikään ei voittaisi sitä kesää.
Mikään ei poistaisi sielustani sinun
kuvaa.Lumpeekukkahiuksinen
rakkaani.
....