Akillesjänne poikki / konservatiivinen hoito / hoidon tulokset

Hei

Hankalasta vammasta on kysymys, itsellä kohta
11 kk takana ja jalka alkaa olla aikalailla kunnossa (voi juosta jo ko jalan väsymättä).
Konservatiivinen hoito (täysin poikki), Walker bootsi jalassa 2 kk (tämä yöksi irroitettava ja taatusti kesäaikaan muulloinkin). 6 vkon jälkeen kävelin kotosalla jo ilman bootsia. Kepit ja saapas pois 2kk jälkeen. Nilkka on toiminut koko ajan normaalisti. Kipuja ei ole ollut lainkaan.
Itseltäni poistettiin 4 vkon jälkeen näitä korotuspaloja 1 per vko (5 kpl yht.), l. ballerina asento häivytettiin näin pikkuhiljaa.
Muistona on paksumpi arpeutunut akillesjänne ja
ohuempi pohjelihas. Tsemppiä niin kävelet jo kesällä!

Moi kärsimystoverit. 080410 pamahti akillejänne poikki ja leikkaava ortobedi ei suostunut leikkaamaan, vaan aloiettiin kipsillä. Kyselin siinä että kumpi on parempi parannuksen kannalta puukko vai ei puukko. Totesi viileästi, molemmat yhtä hyviä ja hoito aika -viikko. No minä sitten miksi et leikkaa, vastaus teen enemmän haittaa kuin hyötyä joten jos leikkauksen haluat hoida itse. Keskustelin 2 kirurgin kanssa tästä paikanpäällä Jorvissa. Nyt kun on tämä ORAVA ollut pöudällä, kuulemma rahastaa vain. Seuraavaksi kysyin, mitä jos 4 vko kipsijalassa, ei jänteet ole yhdistyneet mitäs sitten. 4 vko lisää kipsiäkö? Hymähti! No nyt mennään ja ollaan vain. Vaimolle rankkaan kun mua passaa, meillä lisäksi 2 tenavaa 6v ja kohta 4v. joita samalla hän rakkaudellaan hoitaa ja kuskaa tarhaan jne jne. Rivari, 2 kerrosta eli raputhan tietenkin on.

Olen aika epäileväinen tähän ilman puukkoa juttuun, mutta katsotaan sanoi tohtori. Vittu jos menee puihin niin räjähdän. Palailen miten juttu etenee

jaa-a. mietin just mitähän maanantnaina 2.4.12 tapahtuu kun neljä viikkoa tätä paskaa on kärsitty ja kipsi menee vaihtoon. ei leikattu, ei kuvattu, kipsiin vaan. mutta tuttu (eilen) kirurgi sanoi jos olet töölössä hoidettu ja tutkittu niin hän kyllä sanoo että oikein on toimittu.
epäilen kesän golfien mennen sivu suun ja muutenkin tää paketti masentaa ihan vitusti. oli tän paskan kanssa kaks viikkoo taikuissa ja ihan bangokinkin koin ihan julkisilla. jengi valittaa että kipsi kutii ja on hankala, sitähän se, mutta kyllä se kotiolot voitti.
kertoilen lisää miten tää etenee. kaikke hyvää kaikille.
pp
.

Tervehdys kaikille. Näitä keskusteluja on ollut kiintoisaa lukea. Lohdullista on huomata, että tämän pirullisen vaivan kanssa ei ole yksin. Mulla akillesjänne sanoi poks 24.3.2012. Olin pelaamassa jalkapalloa ja treenien loppuvaiheessa pallonriistotilanteessa jalka meni alta. Aika pian tajusin itsekin, että akillesjänne oli mennyt poikki. Lekurissa (Jorvin päivystys)mulle suositeltiin konservatiivista hoitomuotoa ja jalka pakettiin. Konsultoin myöhemmin toista ortopedia/Dextra ja hän oli sitä mieltä, että Jorvissa on homma hoidettu niin kuin pitääkin. Leikkausta hän ei olisi lähtenyt tekemään. Nyt kuukauden jälkeen keppien kanssa kävely sujuu jo suht. Tänään vaihdettiin kipsi ja jalan asentoa muutettiin(puoliekvinus). Jalka oli kuukaudessa kutistunut ja nyt pitäisi alkaa jumppailla nilkkaa. Tuntuu vaan, että nilkka on ihan lötkö. Pelottaa, että omalla toiminnalla tekee hallaa jalalle. Kummasti sitä haaveilee siitä, että pääsisi kävelemään kahdella jalalla. Josko sitä kesäksi saisi jalan siihen kuntoon, että ilman keppejä voisi liikkua. Tsemppiä.

Jäitä ja voimaharjoittelua

Nyt 12 viikkoa katkeamisesta, konservatiivinen hoito; kävely lähes normaalia. Juoksuakin olen varovasti kokeillut, sekin tuntui sujuvan. Vielä vähän pitäisi malttaa ennenkuin lenkille lähtee, pian varmaan sen kuitenkin teen. Konservatiivinen hoito tuntuu olevan onnistunut ratkaisu, valinnan sain tehdä itse. Taysista sain erinomaiset hoito- ja kuntoutusohjeet (pyytämällä) ja niitä noudattaen olen edistynyt odotettuakin nopeammin.

Reilut 3 kuukautta katkemisesta, muutama varovainen 3 km:n lenkki jo takana. Muuten kävely ja juoksu sujuu melko hyvin, mutta päkiälle nouseminen ei oikein onnistu ja se hieman haittaa tekniikkaa.

Mulla paukahti 13.10 poikki salibandypelissä, Dexrassa orto ehdotti kipsausta, kipsattiin ja hain lisämielipiteen Klinikka 22sta --> molemmat hoitokeinot ok, mutta olisi klinikalla leikannut. Nyt mennään konservatiivisella, 4 viikkoa oli ballerinassa ja tänään walker jalkaan. Luotto selviämiseen on kova, mutta hlökohtaisesti on haitannut todella paljon se että kaikilla tutuilla on leikattu ja ovat jatkaneet urheilua, en ole kuullut yhtään tarinaa jossa kipsauksella palattaisiin aktiiviurheiluun. Vaikka se palautuukin tod.näk. ok-kuntoon, niin kiva olisi kuulla tarinoita jossa palataan esim. sulkapalloon/salibandyyn hyvälle tasolle pelaamaan. Niin, ja vakuutusyhtiöthän näitä EI korvaa ellei ole "jälkiä iskusta" koska "normaali akilles ei tuosta vain katkea".

Mulla meni akillejänne poikki sählyssä vajaa neljä viikkoa sitten. Konservatiisilla ollaan menty ja ensi viikon alussa on kipsin vaihto. Onko tietoa, millainen kipsi neljän viikon jälkeen jalkaan tulee? Pääsenkö esim. suihkuun pesemään tuon 4 viikkoa kipsissa muhineen jalan? Entä onko teillä jalka tutkittu kunnolla neljän viikon kohdalla, että saadaan tieto, onko jänne napannut kiinni uudelleen? Mulla on toinen akillesjänne leikattu kolmisen vuotta sitten ja se on pelannut todella hyvin. Kovasti epäillyttää nyt tämä konservatiivinen hoito...

Minulta meni kaksi ja puoli kuukautta ennenkuin pääsin mangneetikuvaan, jossa todettiin akillesjänteen totaaliruptuura eli konaan poikki ja päiden välillä 5 cm. Olen (ei kiireellisenä) leikkausjonossa.Jos leikkaus tehdään , siirretään ukkovarpaasta taivuttajajänne nilkkaan. Onko ketään, jolle olisi tehty tällainen leikkaus? Jos kävely "normaalistuu" riittävästi, ei leikkausta tehdä. Voiko ilman akillesjännettä kävellä normaalisti?

Nyt 4 kuukautta katkeamisen jälkeen teen 5 km:n juoksulenkkejä. Meno alkaa taas tuntua juoksulta, hieman enemmän vammautunut jalka väsyy, voimataso on vielä alhainen. Akillesjänne ei enää haittaa menoa kävellessä tai juostessa, mutta muuten jalan lihakset ovat vielä heikot.

12.8 futiksessa akilles kokonaan poikki. Kipsattiin ballerinaan eli konsertaviivisesti lähdettiin hoitamaan. Valinnan sai tehdä itse, leikkaus tai konservatiivinen, peijaksen ortopedi suositteli konservatiivista. Kuukausi kipsiä, kuukausi walkeria...kaikki vaikutti hyvältä, nilkka kuitenkin tosi jäykkä. Kerran kävin koiran kanssa lenkillä, töissä tuli käveltyä jonkin verran. 17.11 lauantaina himassa aivan normaalissa kävelyssä kului naps...ei kun sairaalaan jossa totesivat että poikki on taas. 21.11 leikkaus ja tässä makaan selällään nilkkaa pyöritellen kirjottelemassa tätä viestiä.
Toivotaan että nyt paranisi kunnolla, ei enää jaksais aloittaa koko hommaa alusta.
Kuulemma tosi harvinaista että katkeaa uudelleen, kaikki oli siihen asti ok, leikkaava lääkäri vaan totesi että kirjallisuuden mukaan juuri tuo 3kk kohta on se kohtalokkain kohta. Leikkaus kesti tuplasti pidempään ja haavakin jouduttiin tekemään hiukan suuremmaksi johtuen konservatiivisesta. Jänne oli arpeutunut/rustottunut aiemmasta katkeamisesta johtuen. Nyt on aika patti jalan takana.
Kirjoittaja n 40 v kaveri, palloillut paljonkin nuorempana, nyt klassinen pieni tauko ennen tätä sattumaa.
Tsemppiä kaikille paranemisiin!

Mulla konservat.hoidettu akillejänteen katkeaminen (salibandyssä) vajaa pari vuotta sitten. Jänne on paksu ja pohje yhä 2 cm toista ohuempi, mutta harrastan näin talvella satunnaisesti sulkista, harrastelätkää ja hiihtoa, kesäisin pelaan golfia. Kaikki onnistuu, joskaan en ole akt. voimatreeniä pohkeelle tarjonnut. En tiedä oisko leikkauksella saatu lopputulosta paremmaksi.

Nim. Kipsattu kirjoittaa täällä: nyt 3,5kk täydestä katkeamisesta, ja olen käynyt jo salibandykentillä vetelemässä ilman ongelmia. Jalkaa kun on kärsivällisesti varonut pahimmilta tilanteilta (porrasastuminen niin ettei pelkälle akillesjänteelle tule painoa) niin ilman ongelmia menty. Pari lenkkiäkin on tehty, jalka tuntunut ihan ok:lle. Ihmeellinen tuo 3kk sääntö että silloin olisi heikoimmillaan, kai se tulee siitä että juuri silloin luulee toipumisen olevan jo tarpeeksi hyvällä mallilla että voi hieman riskeerata jalalla. Mulla paranee fiiikset konservatiivisesta hoidosta koko ajan,ei ole leikkaushaavoja ym. jalassa eikä tarvitse kylmähoitoja ym. kun ei turpea rasituksessa, jos tällä tavalla saan elokuussa mennä normaalisti kentille (huom. tavoitteet siis 7-8 kk päähän) niin loistavaa. Pakko myöntää että noita äkillisiä vahinkovenytyksiä on tullut n. 5 kpl missä se olisi voinut mennä jo uudestaan (huono askel portaalle ym.) mutta on nähtävästi sen verran vahva ettei ongelmia. Tsemiä kaikille kohtalotovereille, kyllä tämäkin hoitokeino tuntuu tomivan suurimmassa osassa tapauksista.

Kohtalotovereita näyttää riittävän...
Sulispelin (mahd) viimeinen pallo oli ilmassa, kun "lattia putosi" pari senttiä kantapään alla. Ei kipua, välitön hyvä ensiapu KKK ja hetimiten ensiapuun, jossa lääkärille jo kohta. Totaalirepeämä. Kirurgi kertoi vaihtoehdot - valitsin konservatiivisen. Kipsi oli jalassa jo reilun tunnin kuluttua katkeamisesta. Uusi, avattava kipsi, vaihdettiin kahden viikon jälkeen. Jalka - ihme ja kumma - totteli, ja sain sen itse lähes 90 asteeseen. Tilalle avattava kipsi. Varsinainen kipsimestari oli talvilomalla, mutta kakkosmies hoiti asian varsin pätevän tuntuisesti hänkin. Kipurajaan ei yrittänytkään taivuttaa. Kantapäähän kaksi korkopalaa. Nyt (kolamnnella viikolla) olen vähän liikutellut jalkaterää kipsiä löysytettyäni, ja kumman hyvin jalka tottelee. Kipsin kanssa kantapäätä ja varpaitakin voi vähän varata lattiaan seistessä. Pohjelihasta olen koittanut "harjoittaa" tekemällä staattisia jännityksiä jalkaterää liikuttamatta. Kevyttä käsipaino ja vatsatreeniä, lukemista, soittamista - ja lepäilyä kuuluu päiviini. Avokipsin kanssa olen polkenut kuntopyörääkin erittäin kevyesti nyt kolmannella viikolla.
Saunaankin oli kiva päästä, kun kipsin sai pois otettua. Tosin turvaton olo ilman tukea ja jalan "varjelu" otti osan saunomisrentoutuksesta pois.

Turhautunut.
Aloitin keväksi kuntoon kampanjan kaverin kanssa. Toinen sulkkispeli 10.1 ja naps. Akilles poikki. Ultrassa jänteiden päiden väliin jäi 1,5cm, joten puukkoa. Vajaa 6vko kipsissä. 19.2 sain kipsin pois. Reilun viikon jo kävelin ilman sauvoja, kunnes liukastuin ja taas naps. Kyllä söi miestä... Nyt jouduttiin tekeen ns Lindholmin plasti.... Saa nähdä tuleeko enään jalkaa ollenkaan. Pyysin, että saisko jossain vaiheessa sellaisen avattavan walker kipsin. Pääsis paremmin käymään pesulla...
Osaako kukaan sanoa, onko tuo walker parempi, kuin perinteinen lasikuitukipsi?

"Terve"
(Jänne katkesi 11.2.)
Tänään kävin kipsinvaihdossa ("balleriinan ensimm. 2 viikkoa, seur 2 viikkoa avattava muovikipsi); laitettiin jalkaterä 90 asteen kulmaan avattavaan muovikipsiin. Kantapäähän jo edellisessä kipsissä ollut n.1cm:n korotuspala. Jyväskylässä walker ja lasikuitu - perinteisestä kipsistä puhumattakaan - ovat "museo-osastolla" (kipsarin mukaan).
Muovikipsi on kevyt, jalan mukaan yksilöllisesti tehty "walker". Kestävämpi ja kevyempi kuin lasikuituinen.
Mukava jalassa. Minulla oli umpinainen (muovi)kipsi vain kaksi ensimmäistä viikkoa kun jalka oli balleriinaojennuksessa.
Nyt saa jo alkaa varaamaan kipsi kanssa. Myös päivittäiset jalkaterän ojennusharjoittelut ovat ohjelmassa. Kuntopyörällä olen polkenut hissuksiin lähes päivittäin.
Koetan edetä varovaisesti, jotta ...

Tänään just laitettu kipsi jalkaan Töölön sairaalassa, paljon tuntuu kohtalotovereita olevan. Pari asiaa mietityttää:
Aikaa tapaturmasta kipsaamiseen meni lähes 2 vrk. Kaikissa ohjeissa näyttää olevan, että se pitäisi tapahtua alle 24h?
Kohtalotovereiden ikä ei tule hyvin esille, oletan useimman teistä olevan selvästi alle 40v.? Itselläni on jo ikää 53v. ja korviini jäi Diacorin lähetteen kirjoittaneen lääkärin kommentti, että "se leikataan varmasti, sillä sinun ikäiselläsi eivät jänteet enää leikkaamatta parane".
Kolmanneksi minua vaivaa tietoisuus siitä, että kunnallisella puolella ollaan valmiita vaikka mihin, jotta kuluja säästetään.

(Jänne poikki 11.2.)

Toivottavasti tuo Jaskan lääkärin lausuma ei pidä paikaansa; itse olen just kohta 50v. Toisaalla keskusteluissa olevat kommentit eivät tue tuota. Monella varttuneemmallakin on kipsihoito tuottanut kelpo tuloksen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2285722

Juuri niin lienee, kuten sinäkin epäilet: julkisella puolella säästöä tulee kun ei leikata. Jos kohta tulokset ovat parhaimmillaan hyviä. Nopeamminhan taitavan kirurgin leikkauksen jälkeen paranee, kun eräskin kertoi selvinneensä kahden viikon sairaslomalla ja ajelleensa autoa jo viikko leikkauksen jälkeen...
Itsellä nyt 4 viikon kohdalla uusi kipsi, jossa jalkaterää siirrettiin taas vähän lähemmäs suoraa kulmaa. Kantakorotus ennallaan. Täysvarauksen osasin laittaa kipsijalalle 5. viikolla. Jonkin verran iltaa kohti jalkaterä turpoaa, mutta ojennusharjoittelu sujuu.

Konservatiivisen hoidon puolestapuhujia tuntuu löytyvän ihan tutkimustiedon perusteellakin.
http://jbjs.org/article.aspx?articleid=5839

Em linkin tutkimuksesta suomeksi löytyy Duodecimistä:
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2011;127(3):228
Mika Paavola
Erikoislääkärin uutiset

Varhaisen kuntoutuksen merkitys tuntuisi olevan iso, paitsi tuon kanadalaistutkimuksen mukaan, myös tämän golffarin tarinassa.
http://www.fysiosporttis.fi/sitenews/view/-/nid/16/ngid/3/

Ainakin minulla fysioterapeutin puheille pääsy on vasta kipsin poiston jälkeen (8 viikko).

Moi ! Täällä likka 20 veeja kipsi jalkaan tänään ! Onko kohtalotoverita ?

28.2 akillesjänne poikki, kuvattu 4.3 ( 4 vrk väliä ) ja lääkäri sanoi että menee konservatiivisella hoidolla. 3 vko tämän jälkeen kipsin vaihtoon ja todettiin että ei ole päät ottanu kiinni, joten leikkaukseen eli ensimmäin 3 vko aivan turhaa. Ikä 48 v.

15 vuotta sitten akillesjänne ja nivelsiteet poikki samasta nilkasta. Ensimmäisen katkeamisen jälkeen jouduin odottelemaan mökillä ilman puhelinta ja rahaa 3 päivää, että sinne tuli sukulaisia, jotka sitten veivät sairaalaan ensiapuun. Konservatiivinen hoito tuotti nilkan, jonka akillesjänne ja nivelsiteet katkesivat uudelleen pahemmin kuukauden kuluttua ensimmäisestä onnettomuudesta. Nilkka ei koskaan palannut ennalleen. En voi edelleenkään juosta, tai se pettää alta, tulee sellainen "sähköiskumainen tunne" ja se antaa myöten. Lääkärin mukaan se kolmen päivän viive hoidon aloittamisessa tuhosi nilkan. Mutta olin siis keskellä "ei-mitään", joten ei ollut mitään mahdollisuuksia saada itseään minnekään. Lähinmpään terveyskeskukseen olisi ollut siellä montakymmentä kilometriä ja lähimpään naapuriin myös.
En sitten juokse. Enkä hypi. Enää koskaan.

6.4. Paukahti akillesjänne sulkapalloa pelatessa. Samana päivänä päivystykseen ja jalkaan laitettiin väliaikainen kipsaus sekä annettiin aika seuraavalle maanantaille tulla ultraan. Tänään 8.4. ultra, akillesjänne totaalipoikki ja lääkäri suositteli konservatiivista hoitoa. Eipä siihen vastaankaan osannut väittää, joten tässä sitä nyt ollaan jalka kipsissä ns. ballerina-asennossa (mielestäni jalkaa olisi voinut taivuttaa enemmänkin ballerina-asentoon, mutta toivotaan että tämä riittää). Noin viikon päästä seuraava aika, jolloin kipsi irroitetaan ja tutkitaan onko mitään myönteistä tapahtunut. Aika pahasti olen epäilevällä kannalla, mutta eikait tässä auta kuin olla kädet ristissä ja toivoa parasta.

Aivan uskomaton ketutus päällä kokoajan. Harmittaa niin vietävästi, että ei pääse kesällä pelaamaan tennistä ja jalkapalloa. Sulkapallot taidan jättää tästedes muille. Tuntuu olevan varsinainen akilleksentappolaji nyt kun on netistä juttuja lueskellut.

Mulla on katkennut molemmat akillesjänteet. Toinen parisen vuotta sitten, joka leikattiin. Toinen viime vuoden lokakuussa, joka kipsattiin suoraan ja hoidettiin konservatiivisella tavalla. Onko kellään kokemuksia, miten konservatiivisella hoidettu kestää esim. repivät lajit kuten sählyn ja lentopallon? Toi leikettu jänne on kestänyt hyvin kyseiset lajit. Aika vähän löytyy tietoa, miten konservatiivisesti hoidettu kestää jatkossa...

Vähän päivitystä tilanteeseen: 6.4 paukahti siis akillesjänne poikki. Samana päivänä laitettiin väliaikainen kipsaus. 8.4 aloitettiin varsinaisesti konservatiivinen hoito ja kipsattiin jalka ekvinos-asentoon.

Tänään 15.4 otettiin kipsi pois, ultrassa todettiin, että jänteiden päät ovat alkaneet kasvaa yhteen. Jalkaan laitettiin nyt vacopedia-tuki. Tämä tuki on irrotettavaa mallia, eli suihkuttelujen ajaksi ei tarvi jalkaa laittaa enää pussiin ja saunassakin voi käydä. Kävely onnistuu myös paremmin tämän tuen kanssa, koska jalalle saa varata. Yksi tärkeimmistä kys. tuen tarkoituksista onkin aktivoida pohjelihasta ja nopeuttaa paranemisprosessia. Lisäksi fysioterapeutti antoi ohjeeksi irroittaa tuki pari kertaa päivässä, että jalka saa "ilmakylpyä". Huippu kampe siis tavalliseen kipsiin verrattuna!

Tällä tavalla on tarkoitus mennä nyt kaksi viikkoa. Seuraava aika fysioterapeutille on 29.4, jolloin tulee uusia ohjeita ja tätä tukea käännetään jonkin verran normaalimpaan kävelyasentoon päin (nyt tuessa on edelleen "asetuksena" ekvinos-asento). Yhteensä tällä tuella mennään kuulemma kuusi viikkoa. Sinänsä itselläni kävi hyvä tuuri, koska nämä vacopediatuet on täkäläisessä sairaalassa otettu käyttöön vasta tämän vuoden puolella.

Minulla pamahti akillesjänne - ylläri: sulkapalloa pelatessa - 9.4. ja konservatiivinen hoito. Joudun tämän ensimmäisen kipsin kanssa viettämään yhteensä 4 viikkoa, ja sitten on edessä vaihto. Kaikenkaikkiaan kipsillä 8 viikkoa (voi että toivon, että jo seuraava olisi avattava malli), minkä jälkeen ilmeisesti tulee walker-kenkä käyttöön.

Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet ehkä elämäni inhottavimpia. Jalkani turpoaa heti, kun nousen pystyasentoon, minkä lisäksi iltaisin tulee turvotusta, joka laskee vasta yön aikana. Joudun käytännössä viettämään päiväni sängyssä jalka koholla. Yritän jumpata jalkaa mahdollisimman paljon, jännitän ja vapautan pohjelihasta varmaan satoja kertoja tunnissa ja muun ajan heiluttelen varpaitani. Pohkeessa ja jalkapohjassa on alkanut tuntua kipua ja nyt mietin, olenko onnistunut rasittamaan jalkaani liikaa. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Tuntuu, että tulen hulluksi ennen kuin 4 viikkoa on täynnä.

Prosessi kesken mutta minulla konservatiivinen hoito ei toiminut. Jos joskus menee toinenkin akilles niin menen suoraan leikkaukseen vaikka omalla rahalla.

Tässä tarinaa lyhyesti:
Mies - ikä 38 - Akillesjänne poikki salibandyssä. Ihan perusponnistus, kun reilu tunti oli jo pelattu. Tuli ääni, sattui pirusti ja meinasi mennä taju.

2 tuntia myöhemmin nilkka suorana kipsissä. Ei kuvauksia. Ensimmäinen yö vähän kipeä sitten ei juurikaan enää.

Viikot 1 2 3
Kiinteä kipsi Kepit ja ei maakosketusta.

Viikot 4 5
Avattava kipsi kepit ja puolipainovaraus.

Viikko 6
Avattava kipsi kepit ja kokopainovaraus.

Viikko 7
Kipsin poisto. Lääkäri tarkasti jänteen. Ei kuvauksia.

Viikko 7 loppu
Erittäin varovaisessa kävelyssä tiellä lumi painui ihan vähän ja jänne rapsahti uudestaan. Kipu ja tunne noin 25% alkuperäisestä. Meni niin pienestä, että ei olisi kestänyt elämää.

Viikko 8
Ultraääni toteamus, että kyllä se poikki on ja paljon arpikudosta - Leikkaus
Ensimmäinen vuorokausi oli todella kipeä. Kerran meni taju.

Viikko 8 9 10
Kiinteä kipsi Kepit ja hipaisumaakosketus

Viikko 11
Nyt jalassa avattava kipsi ( kepit ja puolipainovaraus.) ja tällä kipsillä kolme viikkoa vielä ja sitten kuntoutusta.

Jalka tuntuu paljon paremmalta jo tässä vaiheessa. Nilkka taipuu kohtuullisesti ja erona, että jänne tuntuu liikkuvan ok eikä alkuperäinen arpikudospallo kiristä.

Oli minun konservatiivisessa hoidossa paljon hyvääkin - Ei ollut lainkaan kipeä Ojentajat, vatsalihakst ja selkä ovat nyt vahvassa kunnossa.

Päivitetäämpä taas tilannetta: 6.4 katkesi siis akillesjänne sulkapallopelissä.

Konservatiivinen hoito aloitettiin 8.4. - ensimmäinen viikko perinteinen kipsi jalassa ja jalka ekvinuksessa. 15.4. ultra, jossa todettiin jänteen päiden alkaneen kasvaa yhteen. Hoitoa päätettiin jatkaa VacoPed-tuella. Tätä tukea pitäisi käyttää kuusi viikkoa.

Lukekaa seuraava kappale varauksella, älkääkä tehkö kuten minä teen, vaan kuten lääkärinne/fysioterapeuttinne teitä neuvoo :)

Tänään tasan kolme viikkoa onnettomuudesta. Tällä viikolla aloitin polkupyörällä ajamisen tuki jalassa (onnistuu suht helposti), eilen ajoin ensimmäistä kertaa autolla ILMAN tukea, myöskin eilen aloitin kuntopyörällä polkemisen ILMAN tukea, olen myös "kävellyt" sisätiloissa ilman tukea. Kävely on semmoista töpöttelyä, koska polvi ei taivu nilkkalinjan etupuolelle, enkä halua venyttää akillesjännettä taas poikki. Tämä kaikki siis jo kolmannella viikolla. Jalasta ei huomaa katsomalla oikeastaan mitään eroa terveeseen jalkaan verrattuna. Aavistuksen verran on turvotusta nilkan etupuolella ja pohjelihas on vähän kerennyt kutistua. Maltilla olen koittanut ottaa, mutta jalka tuntuu yksinkertaisesti niin hyvältä, että minusta on aivan turhaa vaan lepuuttaa sitä paikoillaan tuen sisällä.

Fysioterapeutin ohjeitten mukaan en saisi tässä vaiheessa varata ollenkaan loukkaantuneelle jalalle muuten kuin tuen kanssa. Autolla ajoa piti myös mahdottomana. Maanantaina 29.4. on toinen fysioterapeutilla käynti (käynnit aina kahden viikon välein), jossa kuulemma säädetään tukea niin että jalka saadaan hieman normaalimpaan asentoon. En taida kehdata sanoa, että tulin autolla :)

Loppuun vielä neuvo kaikille akillesjänteensä katkaisseille: Pyytäkää lääkäriltänne VacoPed-tukea. Tämä on oikeasti sata kertaa parempi kuin kipsi. Ensimmäinen viikko oli itselläni todella epämukava, kun oli kipsi. Jalkaa piti pitää melkein koko ajan ylhäällä, muuten varpaat menivät aivan tummanpunaisiksi ja jalka tuntui olevan aivan turvoksissa. Olen ihan satavarma, että jalan kuntoutuminen nopeutuu huomattavasti, kun jalalle voi tehdä pieniä venyttelyjä, pyörittää nilkkaa jne. heti toisesta viikosta lähtien. Tsemppiä kaikille akillesjänteensä katkaisseille.

Mulla meni kuusi vuotta sitten akillesjänne osittain poikki jaliksessa, kuukauden sillä kävelin ennenkuin diagnosoitiin. Se sitten leikattiin, leikkauksessa todettiin että se oli sen kuukauden aikana vähitellen katkennut lisää niin että oli kokonaan poikki. Haava tulehtui vähän jossain kohtaa, antibioottikuuri auttoi. Paksumpi jänteestä tuli, mutta hyvin on toiminut. Näin jälkikäteen eniten harmittaa, että mua ei kukaan ohjeistanut huolehtimaan kuntoutusaikana myös vammattomasta jalasta; vammajalkaa tosi tunnollisesti kuntoutin ja venytin, mutta terveeseen jalkaan jäi jumeja ja virheasentoja muistoksi siitä että se monta kuukautta oli ylirasittunut, enkä sitä kauheesti huomannut huoltaa.

Nyt pari viikkoa sitten katkesi sit akillesjänne siitä toisesta jalasta, jaliksessa taas. Se oli ollut vähän tulehtunut, ja mulla oli ollut myös parin viikon tauko urheilussa flunssan takia. Jalka kipsattiin lasikuitukipsillä Töölösä ojennusasentoon kaksi päivää vamman jälkeen. Ei kuvattu. Jänteiden päiden välissä käsiarviolla ainakin 3cm. Sain itse päättää että konservatiivinen vai leikkaushoito, lähinnä tulehdusriskin takia päädyin konservatiiviseen. Sitäpaitsi viimeksi olin leikkauksen jälkeen viikon aika kipeä ja väsynyt, jo kipulääkkeet väsytti. Nyt ei vammakohdassa juuri ole ollut kipuja, mutta nilkan etupuolella kyllä, jänteet ei tykkää jatkuvasta ojennusasennosta. Kipsatessa ajattelin että voisi vielä enemmänkin ojennukseen panna että varmasti tulisi jänteen päät lähelle toisiaan, mutta olen sitten huomannut että tämäkin ojennus on jo aika kova juttu nilkalle. Ekan puolitoista viikko heräsin joka yö pari kertaa niihin nilkan etupuolen kipuihin, nyt kahden viikon jälkeen ne on kai tottuneet kun ei enää särje.

Tämä kiinteä lasikuitukipsi on neljä viikkoa, sitten vaihdetaan eri asentoon. Toivon että antavat jotain muuta kuin toisen kiinteän lasikuitukipsin. Seuraava kipsi tms. on sitten toisen kuukauden. Yhteensä siis kipsin ja keppien kanssa kaksi kuukautta.
Aikalailla hajontaa tuntuu olevan hoitoajoissa. Olen muuten 27.

Hei! Minulla katkesi akillesjänne myös. Nyt ollut jalka kipsissä 3 viikkoa. Muuten tuntuu kaikki olevan ok, mutta onko kenelläkään kokemusta kipsin " sisäsukan " kiinni jäämisestä ihoon? En tiedä onko näin mulle käynyt, mutta ihossa tuntuu ihan järjetön kiristyskipu.

4 kk sitten napsahti tenniksessä. Äkkinäinen paluu lajiin 20 vuoden tauon jälkeen 37-vuotiaana ei vissiin ollut hyvä idea. N. vuorokauden päästä kipsattiin ojennettuun asentoon. 5 viikkoa kipsissä (kantapäästä avattuna parin päivän jälkeen kun puristi aivan *vetisti) ja 5 viikkoa walkerissa asteittain kulmaa pienentäen. Turvotuksen kanssa sai pelata koko ajan eli tarpeeksi usein vaan jalkaa ylös. Koko ajan olen ollut hullun varovainen ettei tule äkkivenytyksiä.

Kuntoutuksen aloitin kuminauhalla heti kun pääsin kipsistä eroon. Tosi varovasti aluksi. Sitten walkerista päästyäni pikkuhiljaa varpaillenousuja toisen jalan avustuksella ja kävelyä.

Huomasin että näppärä tapa seurata kehitystä on asettaa jalka vaa'alle ja laittaa niin paljon painoa kun jalka tuntuu järkevästi kestävän ja pohje jaksaa työntää. (mitään riskiä ei tietty kannata ottaa.) Alkuunsa lähti 10 kilosta ja nyt menee 60-70. Normaali kävely kuitenkin vaatisi, että pohje jaksaisi työntää koko kehon painon, joten vieläkin on toispuoleista.

Tässä 4 kk kohdalla tuntuu että voiman kehitys on jämähtänyt. Ortopedi sanoi ettei mitään fyssaria tarvita, mutta nyt olen kuitenkin menossa. Ehkä siitä vauhtia kehitykseen.

Täytyy olla tyytyväinen, että jänne "otti kiinni" konservatiivisella hoidolla.

Tsemppiä kohtalotovereille!

Mulla meni akillesjänne lauantaina 31.8. Kolmen päivän kuluttua se leikattiin ja jalka laitettiin siihen equinus -lastaan reiluksi kahdeksi viikoksi, minkä aikana jalalle ei saanut varata yhtään painoa.Tänään lasta otettiin pois ja sain tilalle Walkerin 15cm korotuspaloilla.

Tämä on ihan hirveää, enkä tiedä mistä kerätä (henkiset) voimat. Pelkkä Walker jalassa sattuu jänteeseen niin että vesi tulee silmistä. Tästä on aika matka normaaliin jalkaan, jonka pitäisi taipua reilusti yli 90 astetta.. Tuntuu ajatuksena lähes toivottomalta. Jalalle saisi varata nyt painoa 50% saakka. Ei mitään toivoa antaa edes jalan omaa painoa...

Tsemppiä kaikille tämän kokeneille kohtalotovereille. Mulla katkesi akilles 14.9 ja leikattiin 17.9. Eilen kotiuduin sairaalasta. Jalassa on kipsi seuraavat kolme viikkoa, jonka jälkeen minullakin on edessä ilmeisesti tuo Walker-kenkä ja todennälöisesti myös jonkinlaiset tuskat. Yritän nyt alusta asti tehdä paljon varpaiden kipristelyä ja muita ohjeen mukaisia kuntoutusliikkeitä, josko ne auttaisivat yhtään siihen mitä edessä on.. Pelkään todella paljon kipua joten kovasti kyllä kauhistuttaa, mitä tässä vielä joutuu kokemaan. Tähän asti pahin hetki on ollut henkinen kipu ja sokkitila, joka tuli tapahtumahetkellä. Toki kova oli fyysinen kipukin silloin, kun tämä katkeaminen tapahtui, mutta se meni ihmeen nopeasti ohi. Jalka roikkui mukana pari päivää ennen kuin pääsin leikkaukseen, mutta silläkään ajalle ei onneksi ollut kipuja. Henkisesti tämä on kamalaa, mutta pahimmasta sokista olen jo selvinnyt, ja koska tälle ei kerta kaikkiaan mitään voi, niin yritän pitää ajatukset mahdollisimman positiivisina.

Kertoilkaa kokemuksia, niitä on ihan mukava näin ajankuluksi lukea, joskaan sitä ei toki kovin mielellään haluaisi kuulla kauhutarinoita uudelleen katkeamisista ym, mutta kai nekin on hyvä ottaa huomioon...

Paljon tsemppiä kuntoutukseen kaikille!

Minulla napsahti poikki tenniksessä elokuun alussa ja kipsi oli 4 viikkoa.Sitten walker osittaisella varauksella 2 viikkoa ja täysvarauksella 2 viikkoa.Ilman keppiä olen kävellyt nyt 1,5 viikkoa ja torstaina lääkäriin oman kengän ja kantakorotuspalojen kanssa.Kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin ilman mitään ongelmia.Toivottavasti myös jatkossa menee hyvin.

Miten teillä meni ekan kipsin poiston jälkeinen jalan taivutus? Minulla edessä huomena se (eka kipsi ollut 3vkoa), ja pelottaa kuinkahan paljon se mahtaa sattua
:((((

Huh, hengissä selvisin eilisestä ekan kipsin poistosta! :) tikit otettiin pois, se tuntui kivuliaalta, mutta onneksi jalan taivutus ei sattunut. Eikä sitä kyllä kovasti taivutettukaan, muutettiin vähän jalan kulmaa ja kipsattiin taas. Kipsistä tehttin irroitettava, eli nyt sen saa kokonaan poiskin. Mukavaa suihkussakäynnin kannalta ja nyt on myös tietenkin tarkoitus alkaa liikutella jalkaa ilman kipsiä. Kovin oudolta se liikuttaminen tuntuu, koska jänne ja leikkaushaavan iho on niin kireänä, mutta täytyy varovasti aloitella. Eihän se liiku vasta kun muutamia millejä, mutta sekin tuntuu jo isolta edistykseltä! :)
Pieni painonvarauskin on jo sallittua, mutta en ihan tiedä tarkalleen, missä asennossa jalan tulee astuessa olla? Koska kipsihän ei mahdollista sitä, että jalka menisi maahan normaalissa asennossa, vaan jalka on edelleen hieman "balleriinassa".

Moi, olen 60 v mies ja akilles katkesi 5.9 kun hyppäsin ojaan 10 l ruiskukannu selässä. No akilles poikki ja lääkärille. Parin päivän päästä ultraan ja keskussairaalaan, jossa jalka kipsattiin ballerina-asentoon 4 viikoksi ja senjälkeen Oulun malliin jalkaterä 90 asteen kulmaan 3 viikoksi. Nyt kipsit pois melkein 8 viikon kokonaisajan jälkeen. Jalassa turvotusta, katkeamisen kuoppa hävinnyt ja lääkärin mukaan jalka on hyvä.
Olen hieman pelokas, liikun edelleen sauvoilla varaten jalkaani kovasti. Parasta on suihkussakäynti kun ei tarvitse varoa jalan kastumista(kipsi).
Saikkua vielä 2 viikkoa. Yritän motivoida itseäni kuntoutuksen aloittamiseen.
Aika kulunut kuitenkin hyvin:netti , tv-sarjat ja lehdet.Mutta yön vessareissut melko vaativaa.

..jatkan tähän 2.11. kirjoitustani. Nyt katkeamisesta siis 2.5 kk ja jalka ilman kipsiä reilun viikon. Alussa hirvitti varata jalkaa ja ottaa ensimmäistä askelta. Harjoittelin 2 päivää yhdellä sauvalla ja soitin vielä kuntohoitajallekin, että uskaltaako varata jalkaa. Uskalla vaan hän sanoi. Nyt olen kävellyt varovasti 3 päivän sellaisia 100-200m matkoja. Jalka painaa aika tavalla ja polvessakin tuntuu toisinaan jotain(ei aina), mutta aina helpommalta tuntuu. Kantapään alla on sentti korotusta ja se on tosi tarpeen. Tänään jätin sauvankin pois. Viime yönö jalka oli kävellessä hieman arka (ilman kenkää ja korotusta), mutta nyt tuntuu paremmalta. Olen toiveikas ja maanantaina pitäisi lähteä duuniin(kevyttä sisäoloa).
Onpa tämä ollut taival. Aluksi melkein masensi, mutta nyt tuntuu jo aika valoisalta.
Tsemppiä teille kaikille veljille ja siskoille. Tammikuussa hiihtämään, se on toiveeni.

Mulla akillesjänne poikki 26.10 sählyssä.Kipsiin 27.10 ja 21.11 vacoped tuki jalkaan.
Kaksi viikkoa tätä,sitten muutetaan vissiin nilkan kulmaa taasen. Poistaa ei luvattu
tukea edes peseytymistä varten,täytyy vaan ootella.Kipuja ei oo ollut muutakuin loukkaantumispäivänä.Vajaa 4 viikkoa oli kyllä pitkä aika jalka ballerina asennossa.
Ultrattu ei viime kerralla,toivotaan että on tarttunut päät kiinni.Eipä muuta kuin jaksamisia kaikille !!!

Päivitystä . Huomenna taas klinikalle,jossa vacoped tuki laitetaan jo osittain sillai et
nilkka saa liikkua jonkin verran.Se on siinä pari viikkoa,jonka jälkeen tuki pois ja kepit
veks.Oletetaan ett kaikki kaäy niinkui elokuvissa.Ei minkäänlaisia kipuja oo ollut ja
jännekin näyttää hyvälle.

Onko silloin akillesjänne mennyt poikki jos jalkaterä ei toimi , en voi nostaa vasenta jalkaterää ollenkaan ylös :( Vaikea kävellä ,se sellaista löksyttämistä , olen kuitenkin käynyt töissä vaikka ei voi kunnolla kävellä olen siivojana yhdessä hotellissa , paljon juoksemista , en kyllä muista milloin se olis mennyt poikki ?

Heti lekuriin,saattaa olla osittain revennyt.Vaatii hoitoa varmaankin !
Paranemisia !

Nyt 3 kk akillesjänteen katkeamisesta. Kävelen jo melko hyvin hieman nilkuttaen. Jalka on edelleen punertavampi kuin terve, hieman turvoksissa ja ei vielä normaalin jalan litteä.
Otin kengästä pois 1 cm korotuksen, joka alussa helpotti paljon kävelemistä. Polven kipukin lieventyi samalla oikealla puolella polvea. Muuten melko ok ja optimismi jopa hiihdon aloittamisesta ensi vuoden puolella kasvaa.
Okman

Samoin täällä hiihtämään aion vielä tammi-,helmi-,tai maaliskuussa toivottavasti.
Nyt tämä tuntuu jo hyvälle kun pystyy nilkkaa hiukan ojentamaan.Torstaina 20 pv
poistetaan tämä vacoped tuki kokonaan.Jouluna sitten ilman mitään tukia pukkia oootellaan!

Päivittää taas,tänään tuet pois hyvälle tuntuu.Kenkään kantakorotus ,sitä muutama viikko.Nyt näytttää hyvälle ilman keppejä ja kipsejä.Hyvää joulua sielun veljille !!

Lauantaina 21.12 sain just siivottua koko talon ja ajattelin lähteä pelaamaan squshia tunniksi; hiukan reipasta liikuntaa ennen joulusyömisiä. Peliä 10 minuuttia ja naps, lensin mahalleni, oikea jalka ei enää pelittänyt. Lääkäriin, jossa todettiin akillejänteen menneen poikki. Sunnuntaina Oys:ssä lääkäri ultrasi ja totesi, että poikki on, mutta ei leikata. Jalka "ballerina"- kipsiin ja kotiin. Varausta heti noin 5 kg verran. Joka ilta pitää pistää napapiikki läskiin, josta nyt on maha mustana. Jalka ei ole yhtään kipeä, mutta joka yö tulee kramppeja pohkeeseen, joten nukun suolapurkki vieressä. Tässä vaiheessa epäilyttää, tapahtuuko "joulun ihme", jossa irtimenneet jänteet päät löytävät toisensa. Loppiaisen jälkeen menen lääkäriin, jossa kuulema laitetaan uusi kipsi?? Millainen, en tiedä. Olen lukenut mielenkiinnolla kertomuksianne; tapauksia näyttää olevan melkoinen kirjo.

Joulu meni ja uusi vuosi alkanut !Nyt ollut ilman kipsiä ja keppejä 12 päivää,pikkuhiljaa kävely alkanut normalisoitua.Välillä kyllä kipee nilkka ja akillesjännekin,mut kuuluu kuvioon.Tosi varovainen täytyy, olla,onneksi kesäinen keli.
Sairaslomaa vielä pari kuukautta,saas nähdä miten onnistuu fyysinen työ.Nyt tuntuu
että tää konservatiivine hoito kipsillä ja vacopond tuella oli onnistunut ratkaisu??

4kk katkeamisesta
Olen ollut töissä nyt 6 viikkoa ja kävely on mennyt eteenpäin joka päivä.Väri on koko ajan muuttunut lähelle tervettä jalkaa hieman vielä punertaen. Jalka väsyy vielä iltapäivisin. Aamupäivisin pystyn liikkumaan lähes normaalisti sitten nilkuttamista tulee jalan väsyessä ja jalassa on edelleen turvotusta. Olen nostellut jo kaikenlaista rakennuksella ja jopa kiipeillyt(olen ope, mutta teen mökkiä). Luulen, että monipuolinen jalan rasittaminen on sille parhainta kuntoutusta. Pelkään vielä, mutta koko ajan pystyn unohtamaan yhä enemmän akilleskatkenneen jalkani.
Odotan seuraavalta 2 kk jalan kunnon palaamista.
Mutta muuten kunto on romahtanut, suklaa ym herkut ovat aiheuttaneet lihomista 4 g ja olen kömpelö ja hidas liikkeissäni aikaisempaan verrattuna.
Mutta eiköhän vielä entinen aika palaa.

Päivitystä .3kk nyt kun pantiin kipsiin,ja nyt reilut 5 viikkoa ilman kipsiä.Kävely on jo
ihan normaalia,mutta välillä väsyy etenkin nilkan seutu.Kuntopyöräilyn aloitin heti
vuoden vaihtuessa,se oli tosi hyvä jalalle ja kuntokin kohentuu samalla.Reilu kk ja
sitten töihin,luulen että onnistuu myös vaikka onkin paljon kävelyä ja liikkumista.
Hiihtämään ehkä helmikuun puolella,mutta mäet kierrän vielä kaukaa.Kyllä se tästä!

Kopsautin jalkateräni liikennemerkin kiinnitystappiin n. 3 cm maasta, kauhea kipu ja paukahdus, nilkka ja jalkaterä turposi jalkapallon kokoiseksi. Terveyskeskukseen, jossa jalka sidottiin jollain teipillä ja tätä sitomista kerta toisensa jälleen kesti vuoden ennen kuin sain lähetteen Helsingin kirralle, jossa vasta todettiin akillesjänteen olevan totaalisen poikki.
Koska tapahtumasta oli jo kulunut vuosi, ei jänteen päitä voinut enää saada yhteen, joten päädyttiin leikkaukseen, jossa pohkeeni halkaistiin ja siinä olevista jänteistä veisteltiin jatkokappale. Oli mielenkiintoista seurattavaa, sillä olin selkäydinpuudutuksessa. Kipsaus oli ensin ns. balleriina-asennossa, jota pikkuhiljaa madallettiin 3 kk:n aikana.

Lopputuloksena en enää koskaan pääse varpailleni sillä jalalla ja pieni ontuminen jäi. Nilkka on paksumpi kuin toinen mutta kipua ei ole koskaan ollut ko. toimenpiteen jälkeen.

4,5 kk katkeamisesta. Hiihdän nyt päivittäin 8 km lenkin. Tekee tosiaan hyvää jalalle. Nilkutus aika vähäistä. Turvotusta ei juuri ollenkaan. Vielä pieni väriero. Jalassa on vielä ylimääräistä kihelmöintiä iltaisin. Mutta sitä ihmettelen kun verenohennukseen piti pistää kuukausi kipsauksen yhteydessä niin jalkani ei edelleenkään vedä suonta kuten aiemmin ja jotenkin en hikoa samalla tavalla hiihdettyäni kuin aiemmin, Mutta nyt on melko hyvä ja elämä aika normaalia. odotan nyt 6 kk täyttymistä japalaan silloin asiaan.

Hei kohtalotoverit. Minulta katkesi akillesjänne n. 3vko sitten ja konservatiivinen hoito menossa. Alkaa käymään aika pitkäksi ja aikoo ajoittain ihan vituttamaankin. Olen koko elämäni liikkunut aktiivisesti ja palloilu lajeja pelaillut. Tätä aiemmin ei koskaan mitään vakavampaa ole sattunut ja mittarissa kuitenkin jo 39 vuotta. Nyt sitten jänne katkesi ihan harmittomassa tilanteessa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka olette mahdollisesti pystyneet jatkamaan harrastuksianne? Miten aloititte kipsin poiston jälkeen harjoittelunne? Pahin pelkoni on katkaista tuo jänne heti uudestaan, kun alkaa liikkumaan. Vaikka tämä ketju oli pitkä, on se ainoa, jonka koskaan olen lukenut alusta loppuun. ( Aikaa siihen ollu riittävästi :D ) Kiitos kaikille näistä viesteistä, kohensi mielialaani ihan reilusti.

6kk katkeamisesta. Turvotus kadonnut, väri sama kuin toisessa. Aamupäivä sujuu aika hyvin kävellessä, mutta jalka väsyy ajoittain. Pienikin lepo helpottaa.
Hiihdin 20 krt 8km ja se auttoi paljon.Nyt teen tavallista open hommaa ja kävelen melko hyvin. Eukko huomauttaa, että pikkusen onnun, no ehkä.
Mutta odotan kevättä toiveikkaana mustan syksyn jälkeen ja kuten kevätkin niin jalkakin on mennyt eteenpäin. Ehkä siitä tulee aika hyvä. Siis aika hyvä

Taasen päivitystä,eli neljä ja puoli kuukautta katkeamisesta takana.Viikko töitä takana,hyvin alkanut mitä nyt väsyy ja vähän nilkka kipetyy paljon liikkuessa.Onneksi talvi oli tälläinen,ei tarvinnu liukastella paljonkaan.Topeeka uusi täällä,minullakin takana yli 40 vuotta eri pelejä ja ym liikuntaa.Ensimmäinen kerta kipsattiin nyt eikä
leikkauksia takana ensimmäistäkään .Nyt päätin lopettaa sählyn pelaamisen ja jalkapallon ja kiekon lopetin jo 10 vuotta sitten.Ikää on kertynyt jo 55v ,nyt kuntosalia,uintia,kävelyä,pyöräilyä ja tietty hiihtoa ensi talvena.Kipsin poiston jälkeen kävelyä pikkuhiljaa,uimaan 2krt viikossa ja salilla 5krt viikos .Salilla pyöräilyä,vatsaa,selkää eli yläroppaa enimmäkseen.Pikkuhiljaa jaloille kuormitusta mutta tosi varoen.Mikäli tuntu jalas seuraavana päivänä,niin sitten taukoa vaaan.
Akillesjäntees ei oo kipua oo ollut montaa kertaa,enemmän nilkassa ollut.Tsemppiä vaan ja kärsivällisyyttä hiljaa hyvää tulee.Nyt ulos pilkkomaan ensi talveksi klapeja.Aurinkoista kevättä kaikille palataan taas.

Hei toistamiseen. Nyt reilu 4ko katkeamisesta ja kipsi vaihdettu. Jalasta pohjelihas lähes kadonnut, kuoppa kantapään yläpuolella selvästi havaittavissa. Uusi kipsi jalkaan vaan. Näytti kuulemma ihan siltä kuin tällä hetkellä pitääkin ja ei näitä aleta tässä vaiheessa sen enempää tutkimaan. 2 viikkoa tämä ja seuraavan vaihtoon. Sama toistuu, ei muuta kuin uusi kipsi jalkaan seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Kipsi on sama kuin enimmäinenkin, lievästi eri asennossa. Seuraava sitten 90 asteeseen ja vieläkin ilman varausta. Kipuja ei ole. Hoito muotojen moninaisuus ihmetyttää. Tämä viesti on varmasti monilta osin sekava mutta kuvaa silloin hyvin tämän hetkistä tunnetilaani. ( exsählääjälle: mullakin eka kipsi ja leikkaukset tulevaisuudessa )

Hei,

Sain tänään kipsin pois. Akillesjänne meni totaalisesti poikki 18.2.2014 sulkapallopelissä, joskin 15 min pelannut ja kentän/parinvaihdossa vain taaksepäin astuminen ja poks kuului. Ei pelitilanteessa. Olin vasta aloittanut kuntoilun ja käynyt kuntosalilla joitakin kertoja. Eka kerta pelaamassa (josta olin peli-ihmisenä innoissani).

Menin vasta 22.2 päivystykseen, ihan ultran takia. Jalassa ei ollut kipua, ei vain pystynyt kävelemään kunnolla. Uskoin, että jotain pientä vain ja kaikkien mielestä repeämässä luulisi olevan kova kipu. Netistä sitten tutkailin: jos ei pysty varvistamaan ja selvä kuoppa jalassa nilkan takaosassa, on syytä hakeutua lääkäriin. Näinhän se oli, joten niskalenkkiote ja hoitoon. Leikkaus 23.2. ja yksi yö osastolla. 2 4 vko sitten kipsi ja nyt eka pv ilman.

Hieman jännittää, että miten se jänne kestää ja kuinka radikaaleja jumppaliikkeitä uskaltaa tehdä, miten pitkiä kävelyjä ja koskas sen polkupyörän selkään uskaltas jne? Luottavaisin mielin kuitenkin. Lueskellut nyt näitä keskustelupalstoja ja saanut niistä paljon vinkkejä. Taidan olla kuitenkin sillä linjalla, että varovasti, harkiten ja rauhassa hyvä tulee. Itse täytyy kunntouttaa ja itseänsä kuunnella. Toivoa vaan parasta. Vahingoille, esim. liukastumisille, lipeämisille, nyrjähtämisille ei voi muuta kuin yrittää olla ottamati liikaa riskejä ja tietysti toivoa, että ei kuulu siihen 1%:n porukkaan, jolla jänne ei leikkauksen jälkeen kestäkkään vaan uusi poks.

Tsemppiä kohtalotovereille ja positiivisella mielellä kesättä kohti kipsilla tai ilman.

Hei
8 kk kulunut katkeamisesta. Aamupäivät menee melko hyvin, mutta iltapäivällä jalka väsyy. teen raskaita rakennushommia, olen tikapuilla ja nostan taakkoja. Kuitenkin koko ajan jalka edistyy ja kävely on melko hyvää.
Katkennut jalka on voimattomampi, sen huomaa pyöräillessä.
Mutta pitkä tie on kuljettu ja elämä maistuu jo aika hyvältä jalan suhteen.
Kerron lisää 12 kk paikkeilla.

Moi kaikille,
Mulla meni akillesjänne poikki pian puoli vuotta sitten.
Sitä ei leikattu vaan laitettiin neljäksi viikoksi lasta, joka tuki balleriina-asentoa säären puolelta.
Sitten ortoosin kanssa köpöttelyä toiset neljä viikkoa.
Töihin palatessa jalka oli nilkasta ihan jäykkä ja se turposi päivän aikana. Kollega ehdotti tukisukan käyttöä ja se helpotti huomattavasti turvotusta.
Nyt kävelen jo melkein normaalisti, ja tyylikkäästi ohittelen hitaita mummoja.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Kärsivällisyyttä. Kyllä se paranee ajan myötä.

Terveisin Pertti Vantaalta

Päivitellään taas reilut 5kk ku meni poikki.Nyt töissä ollut ja kävely normaalia lähes.
Salilla alkanut reenaamaan jalkoja prässi ja muut vempeleet .Vieläkin jos enemmän
rasittaa niin tuntuu seuraavana päivänä kankeutta ja nilkat ja kantapää hiukka kipeenä.Mäessä kävely ei tuntunut oikein hyvältä,mutta kyllä tämä tästä,tuskin
maratonille enää.Hyvää kesää kaikille!

Terve vaan kohtalotoverit!
Itsellä katkes akillesjänne lentopallon peluussa huhtikuun puolessa välissä..
Alkuun kipsiin balleriina asentoon 10 päivää jonka jälkeen vacoped jalkatuki mikälie härveli.
2 viikon välein jalkaterää käännetty 15 astetta ja neljän viikon vacoped hoidon jälkeen ohuempi pohja ja tuki antaa jo nilkan kääntyä kävellessä 10 päivää vielä jäljellä vacoped hoitoa jonka jälkeen korokepala kengässä 1 kk ajan.

kipsin poiston jälkeen jalkaterä oli ihan "vihannes" ei totellut käskyjä.. mutta 2 vkon vacoped hoidon jälkeen jalkaterää pystyi jo hieman kääntämään ja jännittämään.
Akilesjänne on nyt tuplaten paksumpi katkeamisen kohdalta,eli arpikudosta on reilusti

Alkuun en uskonut tähän hoitomuotoon..mutta fysioterapeutti antoi niin postiivisia kommentteja,että aloin jopa itsekki uskoa parantumiseen..
Polkupyörällä olen ajellut heti 2 vkoa katkeamisesta..ja pohje ei ole juurikaan päässyt hoikentumaan..on tullut jumpattua jalkaa ja se näemmä kannattaa..mutta venytystä ei saa antaa akilesjänteelle liian aikaisin ,sillä arpikudos jää muuten liian löysäksi ja ei kuulemma pystytä sellaista korjaamaan,edes leikkaamalla..tai huonoja tuloksia tullut kiristys leikkauksista. Päivisin tuulettelen jalkaa ja kävelen sisällä nilkka suorana ilman tukea..aika hikinen tuo vacoped,. karvavuori ja kaikki..ja lämmintä 28 astetta :/
Jotain positiivista.. kipua ei ole juurikaan ollut koko aikana.. mitä nyt pikkuisen jomotusta aluksi.

No nii.. nyt on kohta 2 vkoa kun jalkatuki otettiin pois.. Kävely on melkein normaalia.
hieman joutuu linkkasemaan kun puuttuu voimaa jalkaterästä.

Kyllä tämä tästä.. koti jumppaa ja 6kk pelikielto

No nii.. nyt on 1kk siitä kun jalkatuki otettiin pois.. Ensimmäinen "virallinen" kävelylenkki tuli tehtyä.
Kävely jo normaalia,mitä nyt välissä huomasi kävellessä että huomaamatta rupes "linkuttamaan" ja ihan turhaan. Otin jopa ensimmäiset hölkkäaskeleetkin lenkillä..ja ei kipua,,mutta edetään varovaisesti,niin kuin lääkäri sanoi kk sitten jänteen päät on kuin kaksi pipontupsua jotka ovat vastakkain.
Varpailleen pystyn nousemaan kun molemmilla jaloilla nousee,mutta yksin vammajalalla ei nouse ollenkaan.

Katkeama kohdalla on melkoinen pahkura ja verrattuna toiseen jalkaan on "jänne" 2,5x paksumpi.

Kerrotaan nyt vielä jatkosta.. Nyt on reilu 4kk katkeamisesta.. kaksi kertaa olen käynyt jo pelaamassa lentopalloa :).. toki pelikielto on vielä 3kk mutta jos minä vaan pikkuisen..
Voima on palautunut melkein kokonaan, Pystyy jo nousemaan yhdellä jalalla varpailleen..melkein täydellisesti :)

Eli kyllä konservatiivinen hoito voi toimia..
Puhuttelin tuttua jolla oli katkennut jänne..häneltä oli leikattu..ei vielä 4kk päästä pystynyt nousemaan varpailleen..ja nilkutti vielä..Itellä ei ole tarvinnut nilkuttaa enää pitkään aikaan

Ajattelin päivittää tänne vähän omia kuulumisia.

Kärsivällisyys petti ja kävin maanantaina 8.9 Terveystalossa ortopedillä joka tunnusteli ja sanoi, että kokonaan on poikki. Ei tarvitse kuvata. Samalla totesi, että walker oli puristanut mlle jaökapöydän ja kehräsluun päälle oikein ihovauriot. Kivut ekana yönä johtuivatkin walkerista, joka oli liian tiukalla - ja päivystyksessä se olisi ehdottomasti pitänyt avata - ja jota siellä ei tehty.

10.9. tuli vakuutusyhtiöltä päätös, ettei kyseessä ole tapaturma, vaan juuri se mitä täällä on aiemmin kirjoiteltu. Täyty olla rappeumaa tai tulehdus. Ortopedi tästä varoitteli.

11.9. Kävin lymfaterapiassa, joka auttoi mahtavasti turvotukseen! Oli lempeää, ja todella palautti tunnon varpaisiin! Suosittelen.

12.9. (tänään) klo 8 minulta leikattiin akillesjänne. Ballerina-asennossa jänteiden etäisyys oli 1,5 cm, mikä ortopedin mukaan enteili pitkää toipumisaikaa konservatiivisellä tyylillä, Jänne oli kuitenkin kuulemma terveen ja hyvvännäköinen ja "kauniisti" katkennut, eli saatiin hyvin kursittua kokoon. Hintaa yksityisellä tuli n.2600e ja leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa.

Kuitenkin ortopedia ja lymfahoitoja minulle antanut fyssari kertoivat molemmat, että hyviä tuloksia on saatu molemmilla hoitotavoilla ja suuntaus on konsevatiiviseen suuntaan. Ortopedin tuntuma on 50/50.

Tsemppiä kaikille! Nyt eikun hoito-ohjeita googlaamaan.

mimmi.
Mainitsit tuossa,että leikkauksessa olivat todennee jänteen olleen terveen ja hyvänäköinen..
Sehän kumoaa vakuutusyhtiön rappeumat pois.. Ole sitnä tien auraajana ja vie asiaa eteen päin..saatas vakuutusyhtiöt vastuuseen vakuutuspetoksesta..sillä sehän tässä on kyseessä kun vakuutus ei korvaa!

Mulla katkesi akillesjänne 2 viikkoa sitten sulkapallossa ihan normaalissa pelitilanteessa. Olin alottanut pelaamisen taas pitkän tauon jälkeen, toinen pelikerta menossa. Ensimmäinen lääkäri suositteli kipsihoitoa, toinen oli enemmän leikkauksen kannalla. Päädyin leikkaukseen, koska kipsihoito kuulosti aika epävarmalta. Sain väliaikaisen kipsin ja onneksi leikkausajan seuraavalle päivälle. Jänteen katkeamisesta 24 tunnin päästä olin jo käynyt leikkauksessa ja päässyt kotiin. Leikkauksessa kolme lääkäriä, jotka sanoivat että jänne oli tosi rispaantunut katkenneesta kohdasta.

Ekalla viikolla oli kipuja, etenkin jos jalka oli alhaalla niin rupesi särkemään. Aamuisin oli pahin. Nyt toisella viikolla ei juurikaan kipuja ole, yhden buranan olen ottanut aamuisin. Viikon päästä poistetaan tikit ja laitetaan uusi kipsi (nyt jalka nilkka ojennettuna). Tätä pidetään sitten 3 viikkoa. Pitääkin selvittää että voinko saada tuollaisen irrotettavan tuen, kuulostaa aika paljon paremmalta kuin tämä perinteinen kipsi.

Itsella toi kipeän jalan pohje on ollut ihan kosketusarka koko ajan eikä sitä pysty oikeastaan jännittämään ollenkaan. Vähän huolestuttaa, missä kunnossa lihakset on kun saa kipsin pois.

Niin, olen 30-vuotias mies.

Olen akillespotilas, jolle tulee nyt - valitettavasti - kokemusta niin kipsi- kuin leikkaushoidosta. Ensiksi noin 9vkoa kipsiä, minkä jälkeen kaikki "hienosti". Kuntoutusta ja varovaisuutta (mm. matkustin Lontoossa/Englannissa jne edelleen ortoosisaappalla) muutaman viikon. Kävely alkoi jo sujua joten kuten ja salilla löytyi jo hieman jalkalihaksia.

Eräänä iltana kotiportaita kiivetessä kantapää ei osunut täysin portaalle, ja se oli siinä. Jänne katkesi uudestaan kokonaan. Oli siis hyvin hyvin heikko. Jänne ja sen alkuperäinen syy Haglundin kantapää korjattiin Töölössä viikko sitten. Ylilääkäri tuntui olevan sitä mieltä, että nyt tähän ei tuhlata enää minun eikä HUSin resursseja. Oli kannattanut leikata heti kesällä.

Olen keräillyt ja kerään kokemustani http://akillesvamma.blogspot.fi

Nyt on vierähtänyt 7kk akilesjänteen katkeamisesta.
4kk olen pelaillut lentopalloa kerran viikossa..

Ei ole pitkiin aikoihin ollut mitään "oireita" pieni kiristys tuntuu kun jalkaterää kääntää ääri asentoon.

Eli konservatiivinen hoito on minun kohdalla ollut oikea vaihtoehto...Vaikka kyseenalaistin kahdelle kirurgille,ettei tule kestämään.
Ainoastaa silloin kun kipsi poistettiin 2vkoa katkeamisesta..oli sellainen tunne,etten kävele koskaan oikein tällä jalalla..Onneksi olin väärässä..
Asenne ehkä edes auttoin asiaa..päätin,että pelaan vielä lentopalloa.. Jumppautin lihaksia jalkatuki aikana..mutta kun jalkatuki oli pois lopetin jumpat,vaikka silloin vasta olisi pitänyt jumpata...Pyrin vain paljon liikkumaan .. ja voinnin mukaan lisäsin rasitusta..Elokuussa oli jo sellainen tunne,ettei tämä enää katkeä ja uskalla pelaamaan vaikka pelikielto oli marraskuulle asti. ;)

Lahjoitetaan hyvään kotiin sulkapalloilijan hyvälaatuinen starttipaketti,3 kertaa käytetty.
Toivottavasti voin myös lahjoittaa 8viikon päästä 12viikkoa käytössä olleen Walkerin sitä tarvitsevalle.
Että silleen...

Kunnallisesti yritetään hoitaa konservatiivisesti aina jos vähänkin mahdollista,koska sillä saadaan säästettyä yhteiskunnan rahaa.
Privaatissa saa oletettavasti lääketieteelliseltä kannalta puolueettoman hoidon...
Mulle sanottiin kunnallisella puolella et konservatiivinen toimii...menin seuraavana päivänä privaattiin jossa ortopedi suositteli leikkausta johon myös päädyin.
Kustannus on kai n.5 000eur jos ei tuu mitään takapakkia.
Kunnallisella ois jääny muutamaan poliklinikkamaksuun kustannukset.
Leikkauksen jälkeen ortopedi sanoi ,että konservatiivinen hoito ois epäonnistunut 100% varmuudella mun tapauksessa.
Epäonnistunut konservatiivinen hoito ois pidentänyt mu sairastelua 8-12 viikkoa.
Lääkärini sanoi ,että leikkaus epäonnistuneen konservatiivisen hoidon kokeilun jälkeen on selkeästi hankalampi kun "tuoreena" leikkaus.
CF-Pimulle vaan tsemppiä ja toivotaan et saadaan jalkamme kuntoon!

lääkäri sen selosti jollain jänteen pään "kääntymisellä"
Multa otettiin ultra heti tapaturman jälkeen ja siinä ei kai havaittu sitä ,koska konservatiivista suositeltiin.
Toi mun 5te on siis arvio missä on lääkkeet,walker-kenkä ja muutama kontrolliläynti yhteenlaskettu.
Mä jouduin myös yöpymään sairaalassa josta tuli yli 500e:n lisäkulu.
En kyllä usko et leikkaus on aina must,jos näin olis niin eihän sillon konservatiivista käytettäisi ollenkaan.
Kummatkin varmaan toimii...
Ja ei sitä rahaa mullakaan ollut,mutta jostain se sit kaivetaan pakon edessä.
Tsemppiä nyt kovasti vaan sulle,kyllä siitä sun koivesta hyvä tulee!!!!

Tää on myös akillesvammainen. Meni koriksessa, kun kaverin jalka kopsahti oman nilkan taakse. Aika hemaiseva tunne.

Vaikka menin yksityiselle, niin sain konservatiivisen hoidon. 4 vkoa kipsi, nyt 3 vkoa walkerin kanssa ja viikko vielä edessä. Korotuspaloja on vähennetty viikon välein eli lähellä 90:n kulmaa ollaan ja siihen se "jumpatessa" kääntyy. Kaiketi homma on edennyt kuten pitääkin ja viikon kuluttua alkaa kuntoutus. Kauhistuttaa, koska eihän liikehdintä se varmaan kovin lähellä kävelyä ole.

Ihme kyllä kipuja ei ole paljon ollut. Toki nilkka/jänne on tosi jäykkä ja pohjelihas gone. Ikävintä itselläni on ollut nilkan ja kantapään takaosan tunnottomuus ja polte. Voi olla, että ne pahimmat tuskat on vielä edessä päin.

Jos ette muuten oo kokeilleet walkerin kanssa pelkkää villasukka, niin suosittelen. Kun sen hoksasin, niin siihen loppui se karmea jalan hikoilu ja haju, mitä peruskeinokuitusukan kanssa oli.

Tsemppiä ja ois kiva kuulla, miten kuntoutumisenne etenee ja myös hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Moikka taas,
Asia kai on niin et vain sairaskuluvakuutus on ainoa joka korvaa ko.vamman.
Oon keskustellut asiasta useiden maalikoiden kanssa ja eihän kukaan usko ettei tapaturmavakuutus korvaa tämmöstä vammaa.
Mulla 12vkoa tapahtuneesta ja kävely todella surkeeta.
Ortoosista ja kepeistä oon päässyt ,mutta kyllä vielä on pitkä tie kuljettavana ,et kävely onnistuu edes siedettävästi.
Nyt ku linkutan menemään niin luonnollisesti selkä on ottanut itseensä...käytävä nyt sitten hieronnassa ja syötävä relaxantteja...
Tsemppiä nyt vaan kaikille kohtalotovereille!!!

Reilut 2 vkoa elämää ilman ortoosia ja käytännössä ilman keppejäkin. Mutta normaalikävelystä ei puhettakaan. Jalka turpoaa heti, jos pitempään könkkää. Lisäksi siinä on edelleen selvä lämpötilaero terveeseen verrattuna. Kantapää aika ajoin kuten nyt tosi kipeä.

Mulla on extrapalkintona myös selkä/hartiajumit. Buranaa menee purkkikaupalla.

Kiva kuulla kohtalotovereista. Siitä saa voimaa kestää tämä p#\#$¥.
Tsemppiä teillekin!

Mulla kävely nyt 12 viikon kohdalla suht normaalia. Opin sen eilen fyssarikäynnillä. Hän kehotti lisäämään vauhtia. Tekniikkaan pitää kiinnittää paljon huomiota, jotta jalan asento on oikea ja jotta paino tulee oikeaan kohtaan. Aloitan nyt kävelytreenin juoksumatolla. 3x10 min 3 krt viikossa. Kuulemma myös räpyläuinti olis hyvä treenimuoto.

Tänään oli kontrolli ortopedillä. Pystyin nousemaan päkiöille ja pysyin yhdellä jalalla myös, siis kipeällä jalalla, kun otin pöydän reunasta tukea. Lääkäri antoi "terveen paperit". Toki vielä pitkään kuntoutusta ja porraskävelyyn on vielä aikaa, mutta hyvä näin. Se on käynyt selväksi, että kuntoutus on kaiken a ja o. Kannattaa vaatia ja kysellä paljon neuvoja / vinkkejä. Kevättä kohti jo melko toiveikkain mielin.

Oikeasta pohkeesta "kuului" kaksi jysäystä 30.1.2016 lentopallo-ottelussa ponnistustilanteeseen lähtiessä. Eipä tarvinnut olla tohtori arvatakseen että akillesjänne pätkähti. Kipu lievästi keskinkertainen. Keskus-sairaalan päivystykseen jossa yleislääkärin diagnoosi montun ja hävinneiden refleksien perusteella täydellinen katkeama.
Kirurgi vahvisti diagnoosin ja jalkaan laitettiin samantien väliaikainen lasta ballerina-asentoon. Kirurgi esitti vaihtoehdot ja riskit konservatiivisen ja leikkaushoidon välillä. Suositteli kipsihoitoa johon meinasin suostua koska pelkään leikkauksia. Vähän aikaa mietin ja päädyin leikkaukseen koska perusterveenä riskit pienet. Seuraavalla viikolla leikkausaika mutta kuumeinen flunssa siirsi leikkauksen 12.2 asti.
Leikkaus meni hyvin, jänne oli jopa alkanut kahden viikon aikana yhdistymään! Nyt viisi päivää leikkauksesta ja tuntuu hyvältä eikä kipuile juuri lainkaan. Siteen vaihdossa todettiin että leikkaushaava hyvin alkanut parantumaan. Vielä menee kuitenkin viikkoja että pääsen varaamaan jalalle.

Mun katkennut jänne hoidettiin konservatiivisesti. Tapaturmasta on nyt 13 vkoa. Kävely sujuu jo melko normaalisti. Porraskävely alaspäin ei vielä suju, mutta suunta on oikea. Turvotus on hellittänyt jo tosi hyvin, kiitos mm. tukisukkien. Olen pässyt jo juoksumatolle kävelemään. Pieni lämpötilaero jaloissa on edelleen. Jos tämä tällä meni, niin olen tosi tyytyväinen, ettei tarvittu turvautua puukkoon.

Hei!
Täällä melkein 64 v nainen, liukuportaissa kompastelu 17.2. 16 koitui akillesjänteeni kohtaloksi. Kävin Aavan kautta Peijaksessa, josta sain parin päivän päähän magneettikuvauksen, siihen asti (pari päivää) ilman mitään tukea ja varailin kyllä jalkaan jonkun verran. Eikä ollut erityisen kipeäkään. Magneetissa todettiin osittainen repeämä, jänteen päiden väli 2 cm. Konsultaatio (kuulemma tosi pätevän) ortopedin kanssa, joka suositteli ehdottomasti konservatiivista hoitoa. Ballerinakipsi, nyt viikko mennyt, ja viikko sairaslomaa! No ei puhettakaan, että kepeillä könkäten pääsisin töihin ja pohja sen vertaa kipeä, etten todellakaan voi päivää pöydän ääressä istua. En sen puolen kyllä uskalla liukkailla uloskaan. Eli vakuutusyhtiön suosittelemaan Dextraan, josta sain lisää sairaslomaa ja 10.3 laitetaan Walker.
Kun kyseessä oikea jalka, osaako kukaan kertoa, milloin pääsisi ajamaan (automaattivaihteista, vakionopeussäätimellä varustettua) autoa?
Kiva lukea, että kuitenkin joillakin on jalka parantunut hyvin. Näin sanoi Dextran ortopedikin, että konservatiivinen versus leikkaus on 50/50% ja jos hänellä olisi sama vamma kuin minulla, menisi konservatiivisella hänkin. Yksityisissä kuulemma leikataan hanakasti, jos vaan löytyy maksajaa.
No, katsotaan, miten tässä käy!

Moi kaikki kohtalotoverit,
15 viikkoa sitten leikattu akillesjänne on alkanut toimimaan jo jollain lailla.
Kävelin jo 3-4 tuntia pöpperöisellä,lanatulla peltotiellä erittäin hyvin nilkkaa tukevilla varsikengillä nilkka vielä liimasiteessä kaiken kukkuraksi.
Mulla on toivo taas herännyt sen puolesta ,että tää jalka tulee vielä ihan ok kuntoon.
Ne jotka ovat kertoneet kuntoutumisen kestävän 6-12 kk:ta taitavat olla oikeassa.
Mikään 3:n kk:n juttu tää ei (valitettavasti) ole.
Tsemppiä kaikille kuntoutumiseen!
Ps.jos täällä käydään lukemassa kons/operatiivisen välillä hoitomuotoja niin minä suosittelen oman kokemukseni perusteella operatiivistä hoitoa.Huom. Vain minun mielipide!

Moi taas!

Mulla nyt 14 vkoa posauksesta. Kävely onnistuu aika hyvin. Eilen pystyin jo kävelemään portaita myös alaspäin. Tosin varovainen siinä saa olla. Autoa ajoin heti, kun pääsin eroon walkerista. Mutta ehkä silti olisi viisaampaa malttaa hieman pidempään.

Toipumisessa oman kokemukseni mukaan maltti on tärkein juttu. Ei töihin könkkäämään/istumaan koko päiväksi. Jalkaa mahd paljon ylöspäin. Reiden ja pakaran jumppa immobilisaation aikana olis kannattanu, sen huomaan nyt kävelylenkeillä. Ja immobilisaation jälkeen kuntoutus on todella tärkeää. Etsi hyvä fysioterapeutti ja tee kuten se neuvoo, toki omat tuntemukset huomioiden. Pitkä prosessi tämä on eli varmasti ainakin sen 6 kk ottaa kaikkineen. Ja edelleen olen tyytyväinen päätökseen konservatiivisesta hoidosta.

Kärsivällisyyttä, niin hyvä siitä tulee.

Konservatiivisella siis hoidetaan, ylempänä hieman tarinaani. Eilen lähti ekvinukseen kipsattu kipsi (kevyt lasikuitu) ja tilalle tuli jäkyttävän iso ja painava Walker kolmella korotuspalalla. Kellään kokemusta, kuinka kauan sen kanssa pitää nukkua, on meinaan yöllä karmivan kuuma ja raskas. Mulle ei annettu mukaan mitään jumppaohjeita ja olen etsinyt pitkin nettiä löytämättä. Walkerin siis saa ainakin päivällä ottaa useampaankin kertaan pois ja heiluttaa nilkkaa ilman painoa ylös-alas, ei saa venyttää akillesta. Kuulemma hyvin ovat katkenneen jänteen päät toisensa löytäneet ja kuoppa hävinnyt. Vähän kaipaisin Walker-kokemuksia ja mistä löytyisi jumppaohjeita viikolle 4-5-6 jne :)

Moikka!
Akillesjänne meni poikki 4kk sitten sulkapallossa.
Ortopedi päätyi konservatiiviseen hoitoon.
3kk jälkeen tapahtumasta töihin.Jänne kipeytyi ja turposi
Kolme viikko mentiin töissä-saikulla linjalla.
Sitten ortopedille 4vk saikkua ja sano että turha sitä on kuvata
rauhoitetaan vaan tilannetta.
No hermot ei kestäny.Menin mehiläiseen ja sanoin haluavani,että
jänne kuvataan (ultra).
Tulos lyhyesti.Jänne surkeessa kunnossa.(Jo alunperinkin)
Olisi siis pitänyt leikata.
En ota kantaa leikkaus-konservatiivinen hoito vaihtoehtoihin,mutta
sitä en ymmärrä,miksi ei kuvata missään vaiheessa että nähtäisiin
kuinka hoito on edennyt esim.Kun kipsi/lasta vaihdetaan ortoosiin.
Nyt sitten taas ortopedin juttusille tutkimustuloksen kanssa.Eli edessä
on todennäköisesti leikkaus ja kaikki alusta.Eli jos vähänkin askarruttaa
kuinka hoitonne etenee vaatikaa kuvausta.

Tsemppiä kaikille!

akillesjänne napsahti kokonaan poikki.Leikkaus ;liitettiin päät yhteen ja kipsiin 6 viikoksi normi asentoon.hienosti parani! ei ongelmaa jälkikäteen!..näin 20 vuotta sitten hoidettiin..

Mun piti pitää Walkeria 4 vkoa. Siinä vaiheessa ei ymmärtääkseni muuta jumppaa tarvita kuin se varovainen edestakaisin heiluttelu ilman venytystä. Oman kokemukseni mukaan sitä vastoin olisi kannattanut jumpata pakaraa ja reittä.

Walker on kauhee hikimono, mutta itselläni auttoi, kun otin villasukan käyttöön. Hiostus ja kuumuus väheni merkittävästi.

http://www.lakartidningen.se/Klinik-och-vetenskap/Medicinens-ABC/2015/03/Akut-ruptur-av-akillessenan/
Ruotsalaisessa lääkärilehdessäkin käsiteltiin asiaa viime vuonna. Onpa niitä jänteenkatkeamia paljon.

Minä valitsin konservatiivisen hoidon ja hyvälle tuntuu (5,5 kuukautta katkeamisesta). Ikää 51 v ja mies. Mun valinta perustui tämän palstan kirjoittajan mielipiteeseen (Lentopalloilija). Jutun juju on siinä, että meneekö päät yhteen vai ei. Leikkaus ei mitenkään vahvista jännettä, koska heikkoahan se ompelulanka on.

Oma tarinani osoitteessa http://www.jarisarja.fi/category/akillesjanne/

Vielä ei ole kulunut puolta vuotta, mutta ei se enää katkea.

Olen 60 v mies. Täysrepeämä sulkiksessa tietennii. Viime perjantaina lähti kevyt haapakipsi pois ( oli 4 vkoa) ja tilalle tuli Walker kolmella korotuspalalla. Muutoin OK-tilanne, mutta yöt ovat syvältä. Jalka hikoilee ja myös ajoittain on särkyä eri puolella jalkaterää, jota ei puukipsin kanssa ollut. Olen ottanut öisin Walkerin jalasta parin tunnein välein n. 15 min. ajaksi. Se on auttanut jonkin verran. Mullekaan ei annettu mukaan mitään erillisä jumppaohjeita tässä vaiheessa. Olen etsinyt niitä myös pitkin nettiä ilman mainittavia tuloksia - muuta kuin että Walkerin saa päivällä ottaa useampaankin kertaan pois ja heiluttaa nilkkaa varovasti ilman painoa ylös-alas, mutta ei saa venyttää akillesta. Tätä ole tehnyt 4-5 krt/päivä. Melko hyvältä tuntuu kokonaisuus huomioiden. Tsemppiä kohtalotovereille;)

No niin, nyt siis on 14 viikkoa mennyt katkeamisesta. Kuten ylempänä kirjoitin - konservatiivinen hoito ja aikainen painon siirto jalalle ohjelmana. En ole nuori - siksi eivät leikkausta tarjonneet. Olen 7 viikon kohdalla heittänyt Walkerin pois, kävellyt siitä lähtien ontuen, ajanut autoa (oikea jalka!) ja ollut töissä viikon 8 jälkeen. Fysioterapiaa, lihasten vahvistamista lähinnä. Kävelin viikonloppuna jo 4,5 km, joskin sitten jalka kipeytyi. Rappuja pääsee alas jo kohtalaisesti. Nostovoimaa ei vielä ole siinä mielessä, että voisi noustaa varpaille oikealla jalalla. Uudelleenkatkeamisethan tapahtuvat 3-5 kk aikana, joten pitää muistaa olla varovainen. Jalka turpoaa edelleen nilkasta, ostin lentosukatkin... Nilkka taipuu hyvin, särkyjä ei juurikaan ole ollut, mitä nyt polvi rasittui kävelystä ja nilkkakin tuntuu pinkeälle. Näillä mennään kesää kohden :)

Kiitoksia kaikille kokemuksistanne, itselläni kävi myös tässä keväällä niin, että akillesjänne meni poikki. Ihmetelin suuresti, kun ei leikattu, mutta ilm. aika yleistä, joten näillä mennään. Se tässä ihmetyttää, että mitään fysioterapiaa ei ole määrätty. Kovin suurpiirteistä on muutenkin ohjeistus ollut, paitsi ensimmäiset 4 vkoa, jona aikana jalka niin kuin muillakin oli kipsattu ballerina-asentoon, enkä saanut sillä kävellä. Sitten sain Walkerin ja siinä nilkka käskettiin laittaa puolineutraaliin asentoon, tämä käsittääkseni on 45 asteen kulma. Sain kuitenkin vain yhden kantakorokkeen. En vastaanotolla laittanut kantapäätä pohjaan vaan pidin salaa balleriina-asennossa Walkerissa, ja kotoa soitin erikoissairaanhoidon fyssarille heillä näitä korokkeita on laitettu enemmän tuossa vaiheessa, laitoin sitten pari putkisukkarullaa kantapään alle ja sain näin tuon puolineutraalin asennon ja pikkuhiljaa jyrkensin kulmaa ja nyt loppusuoralla on jo nilkka suorassa kulmassa ja olen päässyt n. puolipainovaraukseen.

Miten teillä muilla, saitteko fysioterapeutin ohjausta? Onko teitä hoidettu yliopistollisissa sairaaloissa vai ihan terveyskeskuspuolella? Kun kyselin yleisiä suuntaviivoja eräästä yliopistollisesta sairaalasta ihan eri lähestymistapa on näihin vammoihin. Huolellinen varmistaminen, että kulmat on oikeat ja välillä tarkistetaan tunnustelemalla akillesjänteen tila... Itselläni lääkäri eikä kukaan vilkaissut akillesjänteen vamman paikkaa, en tarkoita, että pitäisi ultraääni ottaa, mutta ihan puhumalla hoidettiin tämä 4 vko:n kontrolli. Sain vain pari lääkärin lausetta, ja Walkerin yhden kantakorotuksen, jolla en edes lääkärin määräämää kulmaa saanut asetettua. No, täytyy tässä vaan yrittää olla sopivasti aktiivinen ja varovainen...

17vkoa omasta akillesjänteen katkeamisesta. Hoitoon pääsin jo tunnin sisään tapaturmasta ja kahden tunnin kuluessa jalka oli jo kipsattu ekvinus-asentoon ja napapiikin sijaan valitsin suun kautta napsittavan Xarelton. Tällä mentiin 4vkoa. Komplikaatiotapauksessa Xareltoon ei kuulemma olisi löytynyt vasta-ainetta kuten napapiikin aineelle ja olisi voinut aiheuttaa ongelmia leikkauspöydälle jouduttaessa. Tietoinen riski siis, mutta piikitys omatoimisesti ei houkutellut.
4 viikon jälkeen siirryttiin Walkeriin kolmella kantakorotuspalalla ja kepit jäivät kokonaan pois jo toisena päivänä, jolloin täysipainovaraus. 5. viikon päätteeksi kantakorotuksia vähennettiin yhdellä ja jo 6. viikon päätteeksi ortopedi olisi tiputtanut loputkin pois, mutta fyssarin kanssa todettiin noudattavamme yksi per viikko taktiikkaa kiirehtimistä välttäen. Fyssari on ollut mukana kuvioissa jo heti Walkeriin siirtymisen yhteydessä ja jumppaliikkeitä ohjeiden mukaan on tehty siis viikosta 4 lähtien.
Omiin kenkiin siirryttiin viikon 8 jälkeen, jolloin mukaan tulivat päkiänousut jne. Viikolla 14 otin ensimmäisiä hölkkäaskeleita puolen kilometrin verran. Onnistui mutta hieman töksähtelevästi. Polkupyörän ajaminen päkiöillä onnistuu jyrkissäkin mäissä, mutta seisaallaan ajoa en ole vieläkään kokeillut. Tällä hetkellä kävely onnistuu hyvin ja viime päivinä venytykset ovat uponneet todella hyvin ja varpaat ovat olleet 3 senttiä irti seinästä kun saa polven osumaan seinään. Tavoite em. venyvyydessä on terveen jalan mitta, johon on vielä 8,5 senttiä matkaa.
Tilanne jalan kanssa vaihtelee päivän sisällä melkoisesti laidasta laitaan, puhumattakaan päivistä. Huonona päivänä jalka ei veny ja kävely on ontuvaa, mutta jonain toisena päivänä ontumista ei ole ollenkaan, riippuu siitä että miten paljon on joutunut olemaan jalkeilla yhteen pötköön. Yhden jalan päkiäponnistuksissa on vielä tekemistä kuten päkiäjarrutuksenkin kanssa. Päkiäkävely onnistuu, mutta melko vaivalloisesti. Lähiviikot keskittyvätkin pohkeen voimatason nostamiseen, jotta juoksu onnistuisi kunnolla.
Omalta osaltani voin kehua Dextran Urheiluklinikan toimintaa esim., viimeisintä kertaa lukuunottamatta, fyssari-käynneillä ortopedi on vastikkeetta käynyt tutkimassa akillesjänteen fyysisen tilan ja antanut fyssarille tarvittavat ohjeet/kommentit toipumisesta ja kuntoutuksesta. Toipumisaikataulu on tällä hetkellä siten, että vielä tässä kuussa pitäisi pidempikin kevyt hölkkä onnistua hyvin ja köykäisiin pallopeleihin (mitähän ne mahtanevatkaan olla kun en tunnista moisia :-) biljardi?) 6kk:n jälkeen. Jos takapakkeja ei tule, niin ennen vuoden vaihdetta pitäisi jo totisempaakin pelailua pystyä tekemään täydellä teholla.
Omien kokemusten, jotka ovat tietty yksilöllisiä, perusteella sanoisin, että kipsivaiheen jälkeen kepit pois ja liikkeelle sekä aktiivista jumppaa kehoa kuunnellen...kipu kertoo milloin kannattaa höllätä. Itsekin olisi voinut olla vielä aktiivisempi jumppaaja. Tsemppiä ja malttia kuntoutukseen, itsekin on tämä palsta tullut luettua useampaankin otteeseen :-)

onko ketään kenelle on tehty konservatiivinen hoita palannut kilpaurheiluun?
harmittaa tosi paljo kun lääkärit ovat kaikki eri mieltä.

Niin ne tilanteet muuttuu. 5,5 kuukautta vammasta ja päätin lähteä lenkille; 2,5km:n kohdalla konservatiivisesti hoidettu jänne katkesi uudestaan, tällä kertaa kivuliaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Seuraavaksi vuorossa onkin leikkaus ja uusinta kipsi- ja keppirumbasta, josta jo luulin päässeeni eroon.

Jänne meni pamahti 1.7.jalkapallossa illalla ja lasikuitu kipsi laitettiin seuraavana aamuna päivystyksessä.seuraavalla viikolla käynti yksityisellä ja kipsihoitoa jatkettiin.3 viikon päästä Ottobock Walker ja varaus vain jalan painolle,maanantaina kontrolli ja odotus että saisi jo varata, kun pitäis viikon päästä lentää Amerikkaan. Ei ole kipuja ollut ja pohjekin suht normaali,nilkka hieman turvonnut mutta liikkuu vähän,kengän kanssa nukkuminen hankalaa vähän.vasen jalka niin voinut ajella autolla edes kun muuten ollut vaimon passattavana,tsemppiä kaikille,on ollut hauskempiakin kesiä.,

Nyt on kulunut 4 kk vammasta, joka siis konservatiivisesti hoidettiin. Kun mitään kunnollista ohjausta en saanut, enkä fyssaria nähnytkään, noudatin omaa varovaista suunnitelmaa, olin varaamatta yhden ylimääräisen viikon, eli 5 viikkoa nilkka balleriina-asennossa, ja sitten erittäin varovaisesti painoa lisäten ja kulmaa Walkerissa jyrkentäen, pidin Walkeria yhden ylimääräisen viikon, jolloin käytin vain yhtä keppiä, ja vasta 9. viikon kohdalla siirryin normikenkään, jossa yksi kantakoroke, jonka jälkeen siirryin takaisin kahteen keppiin ja siitä yhteen ja nyt ilman keppejä jo sujunut..Kyllähän tuo kiinni on ja aikamoinen köntti arpikudosta mutta päivä päivältä kävely on parantunut. Painoa tuli about 7 kg lisää pötkötellessä, jota muutenkin oli ainakin saman verran liikaa. Nyt ruokavalion muutos ja vatsalihasliikkeitä ja kalja pois. Tupakki jäi jo heti vamman satuttua. Töihin palannut ja jo roska-astian polkimen painaminen vammautuneen jalan varpailla saa jalan kipeäksi koko päiväksi, tai 10 metrin hölkkä bussiin, kun meinaa myöhästyä.. näitä ei saa vielä tehdä ollenkaan.

En valinnut leikkausta,ja yleisellä puolella lääkäritkin infektiosta varoittelivat.Kipsi nyt jalassa kuudetta päivää.Aamuisin tuntuu kipua pohkeessa.Suliksessahan tämäkin katkesi.Noin kuuden viikon päästä olisi lento Vietnamiin.Olen 42vuotias.Erittäin hartaasti toivon että paranisi nopeasti.Pääsisinpä edes jollakin tukitossulla Vietnamiin kinkkaamaan rinkka selässä.
Sanoivat ultrata että sentin verran olisi ollut jänteen päät toisistaan.Voiko tämä parantua kipsihoidolla?Löytääkö päät toisensa?

Tämä ketju on ollut tosi mielenkiintoista luettavaa ja kohtalotovereita tuntuu löytyvän. Kerron siis minäkin oman tarinani jos siitä jollekin on apua.
Akillesjänne poksahti ilman varoitusta ja yllättävän kivuttomasti crossfit-treeneissä 8.6.16. Saman päivän aikana ekvinuskipsi jalkaan ja konservatiivinen hoitosuunnitelma, ultrassa näytti että ei välttämättä ole revennyt kokonaan. 4 viikon kontrollissa todettiin että kuoppa siellä on edelleen ja päädyttiin tästä syystä leikkaamaan. Leikkauksen jälkeen 3 viikkoa jälleen ekvinuskipsillä hipaisuvarauksella, ja sen jälkeen 3 viikkoa walkersaappaan ja korotuspalojen kanssa. Walkeria saa tässä vaiheessa ottaa pois pitkin päivää ja jumpata nilkkaa taivuttamalla ilman vastusta. Nyt olen viikon saanut tutustua uudelleen vasempaan jalkaani 7 viikon liikkumattomuuden jälkeen; pohje on täysin olematon löysä löllykkä, mutta nilkka alkaa totella pikkuhiljaa, liikerata tosin on säälittävän pieni. Eilen (4 vkoa leikkauksesta, 1 viikko walkerilla) otin toisen korotuspalan pois ja 90 astetta alkaa olla jo melko lähellä. Kipua ei nilkassa ole ollut missään vaiheessa, lukuunottamatta paria leikkauksen jälkeistä päivää jolloin panacodia kului. Eilen ajoin autoa ensimmäistä kertaa tapaturman jälkeen ja kytkimen käyttö onnistui sirolla walkerilla (aircast) yllättävän hyvin. Salilla olen myös käynyt jo viikon, lähinnä yläkroppaa ja vatsa/selkätreeniä, sekä soutua yhdellä jalalla ja kuntopyöräilyä ILMAN vastusta istuen.
Olen saanut ohjeeksi puolipainovarauksen tässä vaiheessa ja kepit on käytössä edelleen. Olen kuitenkin kotona könkännyt ilman keppejä paikasta toiseen kun se helposti kerta sujuu. Hommasin myös terveeseen jalkaan kiilakorkokengän (onneksi kiilakorkotennarit on muodissa :D) jotta sain jalat "samanpituisiksi" ja voin seistä lähes suorana ja melkein kävellä.
En ole millään tekemiselläni saanut jalkaa kipeäksi ja maltillista turvotusta olen hoitanut kylmällä päivittäin. Pidän myös tiukasti huolen siitä ettei jänne pääse venymään liikaa tai nilkka liiku walkerilla kävellessä. Nyt kuitenkin huolestuttaa voinko aiheuttaa paranemiselle hallaa liian aikaisella painovarauksella (kotona kävely ja autolla ajo) vaikka mitään kipuja tai epämukavuutta ei tunnukaan? Minun tapauksessani puolipainovaraus kun on aika pieni koska elopainoa on vain n. 55 kg.
Ja vielä kiinnostuneille; olen 30-vuotias nainen ja hoito tehty kokonaan julkisella puolella. Olen ollut siihen kaikesta huolimatta tyytyväinen (myös yksityisellä olisi alkuun yritetty konservatiivisella), magneetti olisi otettu 4 viikon kohdalla jos leikkaukseen ei olisi päästy niin nopeasti (yhden päivän varoajalla).
Tarkoituksena ottaa tuttu fyssari mukaan treeneihin heti kun walker lähtee ja tavoitteena palata päälajien eli crossfitin ja ratsastuksen pariin viimeistään keväällä täysipainoisesti. Kevyemmät treenit ilman hyppyjä ja ratsastus ilman ja jalustimia tarkoitus kokeilla joulukuussa.
Tsempit kohtalotovereille!

Hei
Itsellä meni akilles poikki aikalailla noin vuosi sitten. Konservatiivisella hoidolla mentiin, vaikka aluksi siihen suhtauduin erittäin epäilevästi. Lääkäri oli kuitenkin juuri tekemässä väikkäriä aiheesta ja osasi perustella minulle hoidon niin että tulin vakuuttuneeksi sen toimivuudesta.
Jalka parani loistavasti ja nyt vuoden jälkeen liikeradat ovat kutakuinkin normaalit. Lentopallon peluu sujuu jo vanhaan malliin. Pohkeen väsymisen huomaa vain pitkillä kävelyretkillä ja pelivuorojen loppupuolella. Punttisalia pitäisi harrastaa enempi. Saliharjoittelu on tullut laiminlyötyä lähes kokonaan.
7 viikkoa katkeamisesta kun sain jättää sen säädettävän kengän pois, oli hieman epäileväinen ole, koska nilkka oli jäykkä ja voimaton. Aika nopeasti se tästä kuitenkin rupesi vertymään.
Kaikille niille joilla mieli on maassa katkeamisen takia haluan sanoa että konservatiivinen hoito on hyvä, ja jalka kyllä palautuu lähes entiselleen jos vain antaa sen parantua rauhassa.

Ensiksi kiitos hyvästä keskustelusta ja tarinoista tässä ketjussa. Olen 42 vuotias mies ja minulle meni akillejänne poikki koripallossa nyt vuodenvaihteessa, eli takana on kuusi viikkoa konservatiivista hoitoa. Ensin kaksi viikkoa kipsillä balleriina-asennnossa ja sen jälkeen walkerilla. Vielä olisi viikko walkeria edessä ja pääsen astelemaan ilman tukea. Walkerilla kulku on ollut ilman keppejä alusta alkaen hyvää. Viikon päästä alkaa hiihtoloma ja tarkoitus olisi lähteä perheen kanssa kaupunkilomalle. Eli matka on heti walkerin poiston jälkeen ja mietinkin että miten kävely on teiltä sujunut hoidon jälkeen? Ajattelin ottaa walkerin mukaan matkalle kun olen ymmärtänyt että kävely voi olla hyvinkin huonoa ilman tukea. Pitääkö paikkansa?

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille

Mikä hoitosuunnitelma?
Skeposenko??
Vai lekuri skepon?

Akillesjänteen repeämän hoitoon tarkoitettu ortoosi vuokralla. http://www.kuinoma.fi/tuotteet/23905

Huh huh... hetki siinä vierähti kun tämän ketjun luki läpi. Toisaalta mitä muutakaan parempaa voisi tehdä jalkapuolena.
Mulla oikean jalan jänne sanoi poks 17.5.2017 TYHY-päivän aktiviteetissa työporukan kesken. Siitä suoraan Peijakseen ensiapuun. Siellä polin lääkäri esitteli molemmat hoitomuodot ja oli konservatiivisen kannalla. Puhui iästä (44) ja lievästä ylipainosta. Jollain laitteella myös jalkaa kuvattiin, olisiko ollut liikuteltava ultra. Ortopedin piti käydä antamassa lausuntoa, mutta oli ilmeisesti niin kiire, ettei ehtinyt. Polin lääkäri sai kuitenkin konsultaatioapua ortopedilta, ja ilmoitti minulle, että leikkaushoitoon ei ole estettä. En kuitenkaan saanut tietää, kumpaa menetelmää ortopedi olisi suositellut. Jäi sellainen kuva, ettei lääkäri olisi edes halunnut kertoa, jos ortobedi olisi puoltanut leikkausta, kun itse niin kovasti oli konservatiivisen puolella. Valitsin leikkauksen, jolloin jalka asetettiin balleriinakipsiin ja minut lähetettiin kotiin odottelemaan leikkausta.

Seuraavana päivänä 18.5 soittelin vakuutusyhtiöön, joka käski työnantajaa tekemään ilmoituksen sähköisesti. Virkailija sanoi myös, että tarvitsevat päätöksen tekoon hoitavan lääkärin raportin. Kysyin, että mihinkäs raportti tulisi lähettää, jolloin virkailija rupesi luettelemaan PL osoitetta. Siihen minä sitten, että ei tässä ruveta etanapostia lähettämään ja viikko tolkulla päätöstä odottelemaan, kun pitäisi pikaisesti hoitaa. Tämän jälkeen virkailija sai nikoteltua sähköpostiosoitteen. Ennen kuin ennätin selvittää, että kuinka minä moisen raportin saan käsiini tai lähetettyä, Peijaksen jonohoitaja soitti ja sanoi, että minut voidaan leikata seuraavana päivänä 19.5 heti aamulla. Siihen jäi vakuutusyhtiösevittelyt ja suunnitelmat leikkauksen hoitamisesta yksityisellä. Olin vaan iloinen, kun pääsin niin nopeasti leikkaukseen.

Leikkauksesta on nyt 2,5 viikkoa ja jalka ollut balleriina-asentoon kipsattuna. Perjantaina tulee 3 vkoa ja saan tikit pois. Ei ole ollut juurikaan kipuja, mutta nyt haluais jo jalan asentoa vaihtaa, jalkapöytää jotenkin "jäytää" sama asento, vaikka kipsi muuten tuntuu ihan ok:lta.
Potilaskertomus tuli postitse ja siinä todetaan minulla olleen jänteessä erittäin rispaantuneet päät, jotka on leikkauksen yhteydessä siistitty, vedetty vastakkain yhdellä 1:n PDS Kessler-ompeleella. Toinen Kesler-ommel 2 Ti-Cronissa antamaan tukevuutta ja lopuksi jatkuva kiertävä ommel saumaa tasoittamaan. Ihon sulku kahdessa kerroksessa hemostaasin teon jälkeen. En kyllä tosta hirveesti ymmärrä, mut jos vaikka joku kohtalotoveri haluaa vertailla epikriisiä :)
Nyt ollaan toiveikkaalla mielellä, odotellaan perjantaita ja toivotaan että pikkuhiljaa pääsee edes lenkille koirien kanssa. Tarvittaessa voin vielä miettiä jatkohoitoa/ kuntoutusta yksityisen puolella, mikäli työpaikan vakuutus korvaa hoidon. Epikriisissä lukee putoaminen ja työtapaturma/ työhön liittyvä ulkoinen tekijä, että kai mulla ihan hyvät edellytykset on fysioterapiaan yksityisellä, jos kunnallisella ei jostain syystä pääse. Mietin vaan, että olisko se vakuutuspaperisota kannattanut jo ennen leikkausta, että olisi leikattukin yksityisellä. Toistaiseksi kuitenkin luotto pelaa kunnalliseenkin, kun niin nopeasti ja hienosti hoitivat leikkauksen.

Moi, Kipsattu-nimimerkillä kirjoitin tänne aiemmin 14.11.2012 ja 13.1.2013m taustana se että konservatiivisellä mennään, noi tarinat löytyy tuolta aiemmasta rungosta. Mulla meni siis oikeaoppisesti konservatiivinen, kun 2vk kipsin laittamisesta käytiin tämä keskustelu Peijaksessa:
___
Kävin ke Peijaksessa, mielessä ainoastaan leikkausvaihtoehto, mutta kun käytiin läpi jalan kunto niin kuulemma se joku kalvo akillesjänteen ympärillä ei ollut mennyt hajalle (vaikka akilles olikin ollut poikki kuulemma aiemmin) ja nyt lääkärin oli vaikea edes löytää sitä katkeamiskohtaa kädellä kokeillen eli se on kiinnittynyt suht. hyvin nyt 2 viikon aikana
--> sanoi voivansa kyllä leikata mutta silloin rikottaisiin ekaksi ehjä kalvo, poistettaisiin jo muodostunut rusto ja sit vasta leikattaisíin( tulehdusvaara 1/ 5 leikkauksesta),
--> toinen vaihtoehto siis jatkaa tällä kipsauksella, siirtyä 2 viikon päästä walker-kenkään jossa on kantapääpaloja ja pikkuhiljaa käydä kuntouttamaan.
___

Moro...eli mulla 080410 poikki akillesjänne ja nyt ekaa kertaa oireilee , ilm tulehtunut..hirvee pallo jänteessä ja en pysty nousemaan varpaille...prkl...tähän asti ollut oikein hyvä..hieman jäykkä mutta ei muuta...saatana jos napsahtaa uudelleen....

HEI!
Minulla nyt vähän yliv3 kk akilesjänteen katkeamisesta ja olen viikon ollut töissä. Minua kiinnostaisi onko jollain muulla tullut takapakkeja niin, että esim pieni repäisevä liike ja jalka turpoaa ja kipeytyy?? Mulla on on nyt tällä viikolla kaks kertaa tehnyt sen ja alkan olla epätoivoinen. Tänään viimeksi lumihangessa kävellessä tuntui ei voi sanoa revähdys mutta jotain vihlaisua ja kipeytyi jalka taas. En usko että se uudestaan katkesi koska kävellä pystyy, mutta lääkärissä en käynyt. Kipulääke, kylmä ja sidos auttaa. Antakaa neuvoja???!!

Akillesjänne poikki viime kesäkuussa. Ultrattiin ja kipsiin, jonka jälkeen Vacoped. Ei mitään tarkempia ohjeita. Vacopedin poiston jälkeen ortopedi hieman tunnusteli jännettä ja totesi sen olevan kunnossa. Ei kuvausta. Ainoa ohje oli alkaa kävelemään ja että jonkinlaisen korokkeen voi kantapään alle hankkia. Kuitenkin jänteessä tuntui pieni kuoppa mikä sai hieman epäileväiselle kannalle. Kolmen viikon kuluttua jänne katkesi uudelleen. Ensiapuun ja siellä ultrassa totesivat että varmasti leikkaavat kun olivat päät niin kaukana toisistaan. Mutta konsultointi tuotti konservatiivisen hoidon ja kipsi jalkaan. (Se on muuten jännä juttu kun siinä tilassa ja asiaa itse tuntematta esitetään hoitovaihtoehtoja ja suositellaan jotain niin se mitä kirjataan kuuluukin että potilaalle esiteltiin hoitovaihtoehdot ja yksissä tuumin päädyttiin tähän).
En tyytynyt konservatiiviseen. Jänne leikattiin syyskuussa ja se on kaikilta osin paremman tuntuinen kuin kipsihoidossa. Toki jollakin toisella voi kipsihoitokin toimia vaikkakin epäilen että kyse on vain säästöistä.

Itselläni katkesi akilles tanssiesityksessä joulukuussa ja nyt on mennyt 15 viikkoa. Malmin sairaalan päivystävä kirurgi ehdotti leikkausta mutta Töölön otropedi teetätti ultran ja päät koskettivat toisiaan. Päädyin konservatiiviseen hoitoon. Ensimmäinen kipsi oli 4,5 viikkoa ja sen jälkeen walker 3,5 viikkoa. Walkerin kanssa sujui todella hyvin ja suosittelen myös villasukan käyttämistä. Otin yön ajaksi etukehikon pois, koska se painoi järkyttävästi nilkkaan. Se antoi enemmän tilaa varpaille.

Aloitin kävelyn ilman walkeria noin viikon etuajassa ja kun walker otettiin pois, sairaalalääkäri sanoi jänteen parantuneen tavallista paremmin. HUS:n fyssarin ohjeiden mukaisesti päkiäponnistusta ei saisi tehdä kuin vasta 16 viikon jälkeen. Aloin nyt kuitenkin tehdä sitä ja jalkapöytä on ihan voimaton. Kahdella jalalla pääsen varpaille ilman tukea mutta yhdellä jalalla en. Johtunee tuosta päkiästä / jalkapöydästä. Pohje on mitä on mutta se palautunee pikkuhiljaa. Kannattaa jumpata reisi- ja pakaralihaksia kipsauksen ajan, koska se auttaa pitkälle. Reisilihas vammautuneessa jalassa on toki löysempi mutta ei läheskään niin pahasti, mitä voisi olla.

Uimaan menin 5 päivää walkerin poiston jälkeen ja samalla myös auton rattiin. Minulla meni oikea jalka ja ajan manuaalivaihteista. Nilkka tottui nopeasti ajoon. Uimassa olen käynyt 4 kertaa viikossa ja nyt kuntosalille pt-ohjauksen turvin. 4kk:n kontrollista käyn parin päivän päästä. Toivottavasti kaikki on hyvin. Tämä talvi on ollut huono siinä mielessä, että lunta on kasaantunut teille ja kävelyn opettelu on ollut hidasta. Liukuesteet kannattaa olla, jos tämä tapahtuu talvella. Liukastuminen voi katkaista jänteen uudelleen.

Julkisella puolella kannattaa pyytää pääsyä fyssarille. Sain ensin todella jämäkän naisen ja toisella kerralla kysyin kaikki mahdolliset tyhmät kysymykset sekä sain tarkat neuvot jumppaliikkeisiin. Välillä iskee epätoivo mutta kaikin puolin olen pysynyt positiivisena. Kyllä siitä vielä jalka tulee, kunhan jaksaa olla kärsivällinen ja tehdä, kuten käsketään :)

Palasin tänne kirjoittamaan. Akillesjänne katkesi loppuvuodesta 2015 ja nyt on kesä 2018. Hoito oli konservatiivinen ja nykyään pelaan jääkiekkoa maalissa. Kesällä jalkapalloa ja välillä käyn myös juoksulenkillä.

Piikitin Klexanea sinä aikana, kun minulla oli kipsi. Mutta se loptettiin, kun siirryin ortoosiin. Siinä kävi ikävästi, koska sain veritulpan siihen jalkaan, jossa oli ortoosi. Ongelmana on, että se nilkan normaali liike on estynyt eli "pumppu" ei toimi.

https://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/taitoluistelu/artikkeli/kiira-korpi-tylyna-suomalaiselle-huippulaakarille-vakavasta-vammastaan-ehka-en-ollut-hanelle-prioriteettiurheilija/7076852?utm_source=strossle#gs.EFJQ_TI

Ei Suomessa osata hoitaa kunnolla näitä.

Hei! Onko teillä akillesjänne poikki kokemusta? Olen niin huolisa mulla meni 7.12.2018 poikki siinä päivänä laitettiin väliaikane kipsi ja 12.12.2018 vaihdettiin varsinaista kipsi tällä hetkellä tuntu siltä että kiristyskipu on helvetisti kipeä liikkuessa.

Lääkäri kertoi että voida hoitaa kahdella keinolla leikkausta tai ortopedi hoito. Minä valitsin ortopedi hoito.

Moi. Mulla meni akillesjänne poikki lentopallossa 7.12.2018 väliaikanen kipsi laitettiin 8.12 ja leikkaukseen pääsin 12.12 leikkaus meni hyvin, mutta kun puudutusloppui ni helvetti oli irti. Todella kovat kivut olivat kaksi vuorokautta vaikka oli kovat kipulääkkeet. Kipuhoitaja antoi sitten vihdoin jo 14.12 jtn huumetta yms. Että kaikki kivut hävis vähäks aikaa ja sitten saatiin kivut hallintaan oikeilla lääkkeillä. Tässä rytäkässä vaihdettiin uusi kipsikin kun oli niin tiukka ettei oikee veri kiertänyt koivessa. 15.12 pääsin kotiin vihdoin ja koura kaupalla sai lääkkeitä ottaa. 31.12.2018 oli sitten umpikipsin vaihto avattavaan, että pääsee jumppaamaan ja tikkien poisto. Haava oli hyvin parantunut. Koipi 90 asteeseen, mutta ei se ihan mennyt nyt 7.1.2019 koitetaan jos nyt kääntyisi vaikka aika jäykän olonen on ollut kun on jumppaillut.

Terve, aattelin vähän avautua omasta tilanteestani. Aloitan kirjoitukseni korjaamalla, moni puhuu täällä että akillesjänne on mennyt poikki mutta suurin osa näistä on repeytymiä.

Itselläni marraskuussa 2018 repesi akillesjänne salibandya pelatessa. Yhtäkkiä vain kaaduin ja kuulin pamauksen, luulin että joku olisi potkassut minua mutta kukaan ei ollut lähelläkään. Tästä noin kaksi tuntia niin oli jo kipsi jalassa yksityisellä laitettu, elikkäs konservatiivinen hoito oli tiedossa. Tovin jouduin odotteleen vakuutusyhtiön päätöstä korvaavatko hoitomenetelmät ja kipsaukset, kielteinen vastaus tuli, koska ei ollut ulkoista tekijää.

Varasin ajan julkiselle puolelle ja noin 2.5 viikkoa ehti umpinainen kipsi olla balettitanssijan asennossa jalassa kunnes sain Walker ortoosin. Ihan julmettoman mukava verrattuna umpinaiseen kipsiin. Nukuin yleensä ilman ortoosia koska huomattavasti mukavampi ja tuskinpa se jalka yöllä kauheasti liikkuu. Walkerilla piti köpötellä muistaakseni 7 viikkoa sekä ajan myöntä vähentää korokkeita kantapäästä. Walkkerista kun pääsin eroon kävin vaihtelevasti uimassa sekä tein määrättyjä harjotteita, uiminen tuntu todella mukavalta jalalle, eli suosittelen todella vahvasti.
Joka päivä jalkani kehittyi paremmaksi ja paremmaksi, usein oli kipuja mutta olettaisin niiden olevan ihan normaaleja siihen nähden että sillä ei ole tehty mitään 3 kuukauteen.


Koin olevani valmis takaisin töihin maaliskuun toisella viikolla, lääkäri oli vähän skeptinen kannattaako sitä mennä vielä rasittamaan mutta olin sitä mieltä että jaksa kotonakaan enään olla. Elikkäs sairaslomaa oli takana 5 kuukautta ennenkuin palasin töihin, sen verran työstä että paljon tikkaila kipeämistä, rappusia sekä rasitteita jalalle paljon.

Sit se pahin pelko tapahtui, koko helvetin talven olen kävellyt varovasti ja muutenkin varonut jalkaa todella paljon sekä olen oppinut olemaan pelkäämättä asioiden tekemistä, tunnen jalkani olevan parantumaan päin ja hyvässä kunnossa. Vain 2 viikkoa ehdin käydä töissä ja "elää suht normaalia elämää" niin eiköhän siitä akillesjänteestä jotain hajoa viikonloppuna kun jalka kolahtaa penkin reunaan. Olettaisin että rasituksella oli kovasti syynsä tähän asiaan mikä töistä tuohon jalkaan tuli.

Seuraavana päivänä yksityiselle, lääkäriltä lähete ortopedille, joka haluaa lähettää magneettikuviin. Jouduin odottamaan taas vaihteeksi vakuutusyhtiön päätöstä vaivaiset 2 VIIKKOA!! Päätös oli taas vaihteeksi kielteinen, vaikka tässä asiassa oli ulkoinen tekijä. Seuraavaksi haluan lähettää terveiset suomen huonoimalle vakuutusyhtiölle, alkaa F ja loppuu A: Olette roskaa.

Seuraavaksi lähin varamaan aikaa julkiselle puolelle, johon pääsin viikon kuluessa, sieltä sain lähetteen magneetteihin joka oli jo parin päivän päästä tästä. Nyt tiistaina kävin kuuntelemassa tuomio ja tittididiii, revennyt. Ensi viikolla leikkauspöydälle, toivottavasti ei jouduta jännettä ottaan muualta sen takia kun jollain vakuutusyhtiöllä voi kestää kiiireellisten päätösten tekeminen 2 viikkoa.

Pitkä kesäloma tiedossa siis, vain vaivaiset 2 viikkoa ehdin leikkiä normaalia elämää kun sama tilanne toistui. Muistakaa kuntouttaa sitä jännettä varovasti mutta huolella, mihinkään ei ole kiire koska jos kiirehdit olet samassa tilanteessa kuin minä. Sekä jos pännii ja ketuttaa muistakaa ajatella että teillä on JALKA, valitettavasti todella monella ei ole kahta akillesjännettä.

Hyvää kesää ja rauhallista kuntoutusta, on elämässä vakavempiakin asioita kuin yksi v#¤%n jänne :-) toivottavaa urheilullinen 25vee

Moro

Nää oli hyvä lukea läpi

Täällä kirjoitan omaa tarinaani:
https://akillespoikkijakuntoon.blogspot.com/?m=1

Hei, mulla repeytyi akilllesjänne sählyssä 11.11. Heti lääkäriin ja lasta yöksi, sitten seuraavana päivänä ultra ja siinä vahvistettiin totaaliruptuura. Kuulemma lähellä lihasta eli ylhäällä, ei leikkausta, vaan laitettiin kipsi, jalka ekvinukseen. Se jalassa viime perjantaihin, jolloin sain vacopedin.

Jalka (pohje etenkin) on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän kipeä. Ennen vacopediä kipeytyi kipsin alta jalkaterän kohdalta, pohje kosketusarka (repeämän kohdalta?) ja turvotteli. Nyt on jalkaterä ok, mutta pohje edelleen kosketusarka. Saisin varata jalalle keppien kanssa, mutta ei pysty, koska pienikin pohkeen jännittäminen tekee kipeää - kuin olisi paha mustelma, jota joku painaa tai kun pohkeet ovat oikein juntturassa treenistä ja tekee niillä jotain. Pohkeen jännittäminen ei onnistu, kipeä, samoin jos jalka ilman vacopediä heilahtaa.

Tuntuu, että muilla ei ole ollut kipuja vacopedien tms. kanssa - onko syynä se, että tämä on repeytynyt niin ylhäältä, että siksi on pohjekin niin kipeä vai onko siellä joku lihas myös repeytynyt vai onko vain normaalia? Jos ei vähitellen helpota, pitänee käydä uudelleen lääkärissä, koska juttujen perusteella ei tunnu ihan normaalilta. Öisin hankala varsinkin, kun jalka/pohje on patjaa vasten, täytyy pitää aina jotenkin sivuttain.

Terve!

Omasta jännevammasta on nyt tasan kaksivuotta ja ajattelin että voisi olla hyödyllistä heittää hieman laajempaa näkemystä teille kenellä on juuri napsahtanut jänne poikki.

Nyt kun aikaa on kulunut ja jalka on ikäänkuin niin parantunut kuin se voi olla niin tätä omaa kokemusta ja muiden kokemusta kelatessa huomasin monta yhdistävää asiaa.

Ensinnäkin se "varman tiedon" puuttuminen ja lekureiden todella erilaiset näkemykset hoidoista aiheuttaa paljon harmia. Se ettei saa selvää tietoa siitä mitä napsahduksen jälkeen tapahtuu ja missä järjestyksessä ja miten kauan kestää. Tää on yksi seikka...

Toinen on se ettei lekureilta saa tarkempaa tietoa konservatiivisen ja leikkauksen välisistä eroista ja "maalikko" usein, kuten itsekin silloin, ajattelee lähtökohtaisesti että leikkaus olisi paras. Tää on toinen joka aiheuttaa hämminkiä..

Eli siis nyt sulle kenellä on juuri mennyt jänne poikki niin lyhyesti ja ytimekkäästi asia on näin:

- Sulla on mennyt poikki sun koko vartalon isoin jänne johon kohdistuu suurimmat kuormat mitä missään muussa (normaali elämä) liikkeessä tulee.

Käytännössä tää jänne pitää sut pystyssä kun seisot jaloillasi ja sanomattakin selvää kun ponnistat sen 60-100 kiloa elopainoa vaikka hypätessä tai juostessa tai muuta samaa, että kyseessä on kaapelinpätkä johon kohdistuu luonnollisesti JÄÄTÄVIÄ voimia ja kuormia.

On siis melko selvää että tämän korjaaminen ei ole sama kuin vaikka sääriluu: 3-5 viikkoa kipsissä ja elämä jatkuu.

Jänne on liikkuvaa, venyvää kudosta jonka paraneminen kestää suurinpiirtein saman verran mitä menisi sillä sääriluulla, mutta se kuntouttaminen on se dilemma.

Jos yhtään oot perillä miten punttisalilla lihasmassan kasvattaminen on hidas prosessi niin tässä käy niin että sen 3-4 viikon umpikipsin aikana pohjelihas surkastuu melko rusinaksi.

Jänne taas, oli sitten leikattu tai konservatiivinen, paranee "ylikireään" asentoon josta se venyttämällä PIKKU HILJAA puhutaan kuukausista, saadaan lähes samaan mitä se oli ennen napsahdusta.

Vasta kun jänne alkaa kestää kuormia, sen jäljeen venytetty kuntoon pystyt aloittamaan pohjelihaksen kuntouttamisen ja sen lihasmassan saaminen takaisin samaan mitä se on ollut / samaan mitä toinen jalka kestää hyvin pitkään.

Käytännössä sillä pärjää kyllä mutta juostessa huomaa sen 10% eron sen vammajalan puutuessa usein nopeammin jolloin juoksu menee könkkäämiseksi ja epätasaiselsi nykimiseksi.

Eli nyt kun katsot kalenteria niin heitä tikka sinne 7-8 kuukautta eteenpäin suosiolla ni alat olemaan alueella et voi alkaa unohtaa sen vamman.

Jos alle 6 kk lähet hosumaan niin sitä ei itse tiedosta millasia voimia ihan pienikin intuitiivinen ponnistus tekee ja se on naps uudelleen.

Itsellä meni siten että konservatiivinen hoito, perus ballerinat ja 4 vk ja sen jälkeen avattava lasikuitukipsi mikä oli mun mielestä tosi jees.

Siitä sit viikon välei. taivutettiin ja KOKO ajan hieroin pohjetta ja jännettä useita kertoja päivässä, veri kiertämään ja sitö jänteen arpikudosta saa parannettua. Ei kannata edes laskea et näitä vaan tee tästä vaan vakio toimenpide joka päivä kun vaan voit niiden treenien lisäksi.

Mitäs sitten leikkauksen ja konservatiivisen välisiin eroihin:

Sun kropan kaikki lihakset / jänteet on sellaisen putkimaisen kalvon sisällä, eli vaikka jänne menee poikki niin lekuri tsekkaa et se on suht siististi menny ja kalvo tuntuu olevan kunnossa niin sillon paras on vaan kipsata jalka sellaiseen ballerina asentoon. Sun kroppa hoitaa sen homman kyllä, eli kunhan se jalka pysyy samassa asennossa niin se jänteen päät, jotka on katkenneena sellaista tupsumaista höttöä, sit alkaa paranemaan ja kuten haavat ja luut yms niin kiinnittyy kyllä.

Leikkaamalla ei saavuteta mitään muuta hyötyä kuin se että nää jänteen päät sidotaan kiinni toisiinsa, mutta paranemis prosessi on täysin sama.

Kesäisin leikkaamisessa on ISO vaara tulehdukselle.

Mieti että avohaava nilkassa ja siihen umpikipsi päälle 4 viikkoa. Inkkarikesä perään ja morjens.

Jos sulla menee vaikka sääriluu tai kädestä luu poikki niin näitä leikataan just siitä syystä että ne luun päät saadaan paikalleen johon se sitten luutuu.

Akilesjänteen päät löytää toisensa sen kalvon sisällä kyllä kun jalka ojennetaan.

Toivottavasti tästä oli hieman apuja...

Summauksena siis:
-Jänne menee poikki
- Konservatiivisen ja leikkauksen ero hyvin pieni. Kipsi pitää jalan paikallaan eli jänteen päät pysyy paikallaan. Leikatessa jänteen päät vaan sidotaan kiinni. Paraneminen sama luonnollinen prosessi. Leikatessa tulehdusriski kesäisin.

- 4 Viikkoa umpi kipsi
- viikon välein eri asentoon avattava kipsi

- se 2-3 kuukauden raja jolloin pääsee eroon kepeistä

- 4-6 kuukauden väli on KRIITTINEN jalka tuntuu hyvältä mut EI OLE KUNNOSSA.

8-12 kk kohdalla kävelet ja hölkkäät taas

1-2 v välissä lihasmassan kuntoutus.

TSEMPPIÄ JA MALTTIA!
Nyy meinaan napsahti isosti!

Terve. Joulukuun alussa repesi 2/3 osaa oikeanpuoleinen akilkesjänne. Sitten 2 viikkoa kipsi ja päälle 6 vk ortoosi, konservatiivinen hoito. Ohjeitten mukaista kuntoutusta myös tämän jälkeen, kunnes repesi uudelleen reilun 4kk ja 1km kävelyn jälkeen. Edellisenä päivänä fysion ohjeilla aloitettu kuntoutus innolla mm. kyykyt 3×10, tasapainoilua yhdellä jalalla ym. Ennen kävelylenkkiä tein 10 krt syväkyykkyä ja pitkän n. 40 s kestävän venytyksen ko. jänteelle. Ehkä lähdin liian kovaa kuntoutukseen. Lisäksi edellisenä iltana varmistin uusinta repeämän todnäk. selkälihaksien kuntoutuslaitteessa, jossa nilkka on sen tuen alla.. Hitsi miten piti olla tyhmä. Ensi viikolla leikataan, uudelleen repeäminen todettiin ultrassa. Nyt on nice ja eletään huhtikuuta.

Heipä hei! Kerron nyt oman stoorin akillesjänteen repeämän taustalta, joka näyttäisi olevan vähän poikkeuksellisempi kuin aiemmat tapaukset.
10.5 ollessani futistreeneissä pallontavoittelutilanteessa koin, että palloa myös tavoitellut kaveri potkaisi jalkaani. Kuitenkaan mitään kontaktia ei tainnut edes juurikaan tilanteessa olla ja taisikin olla vain "klassinen" tunne, että joku potkaisee akillesjänteeseen, kuten vamman tapahtumista on aiemminkin kuvailtu. Noh tilanteen jälkeen sitten menin saman tien maihin ja linkutin kentän laidalle makoilemaan. Pystyin varaamaan jalalle jotenkin painoa joten ajoin treenien jälkeen pyörällä kotiin.

En kahteen viikkoon mennyt lääkärille, koska ajattelin, että vamma paranisi aikanaan ja kuitenkin pystyin linkuttaen kävelemään jalalla juurikaan ilman suuria kipuja, vaikka rasitus saikin jalan kipeäksi.
Kolme viikkoa tapahtumasta soitin YTHS:lle (opiskelijaterveydenhuoltoon), koska tilanne ei edennyt mihinkään ja kävely ei mennyt parempaan suuntaan. Eivät siellä ottaneet tilannetta kovin tosissaan, eivätkä edes ottaneet minua vastaanotolle vaan laittoivat vain self palveluun viestiä, että vältä rasitusta, ota buranakuuri ja käytä kylmää jalassa.

Kärvistelin sitten viikonlopun yli asian ja soitin uudestaan ensi viikolla. Silloin oli ihan eri ääni kellossa ja ottivat heti seuraavana päivänä minut vastaanotolle, kuitenkin kummasti ohjasivat aluksi fyssarille, eivätkä lääkärille. Fyssari ei tietenkään osannut jalan kunnosta pahemmin kertoa vaan antoi tiettyjä jumppaohjeita jalan kuntouttamiseksi sekä lääkärilähetteen.

Lääkäriajan saatuani vierähti taas viikko eteenpäin ja homma oli vieläkin aika samassa pisteessä, välillä olin ottanut huonoja askeleita jalalla, jolloin tuli takapakkeja, että jalka oli kipeämpi pari päivää, mutta muuten pystyin linkkaamaan eteenpäin ilman liiempiä kipuja. Nyt lääkärille mennessä vamman synnystä oli kulunut viisi viikkoa ja vihdoin ja viimein lääkäri kertoi, että todennäköisesti repeämä tässä jalassa.

Lääkäri halusi kuitenkin varmistaa asian, joten seuraavaksi varattiin kuvausaika jalalle ja taas meni melkein viikko eteenpäin, että pääsin kuvaukseen. Tässä välissä minulle sattui luultavimmin vakavin vamma jalalle, kun astuin pitkän porrasvälin huonosti alaspäin ja tuntui oikein kunnolla kuinka jalasta olisi revennyt jotain. Edes futistreenien repeämistilanteessa tunne ei ollut näin vahva. Sitten en tosiaankaan pariin päivään pystynyt kävelemään juuri ollenkaan ja kuvauspaikallekkin linkkasin hampaat irvessä.

Kuvauksessa selvisi, että jänteessä oli sentin kokoinen repeämä ja repeämäkohdasta ei ollut miltei mitään jäljellä. Olisin kuvitellut, että kuvauksen tehnyt lääkäri olisi ohjannut minut jatkotoimenpiteisiin, mutta käsittämätöntä kyllä minun piti varata vielä lääkärinaika erikseen, jossa minut ohjattaisiin eteenpäin. Sain lääkärinajan vasta neljän päivän päähän ja taas odoteltiin vain kotona uutta lääkärinkäyntiä.

Vihdoin ja viimein 7 viikkoa vamman synnystä tällä lääkärinkäynnillä lääkäri laittoi minulle lähetteen sairaalaan ja sanoi, että mene suoraa päivystykseen. Päivystyksen kautta pääsin melko nopeasti lääkärille ja nopean tarkkailun jälkeen kertoi lääkäri, että konservatiivisella hoidolla mennään, koska jänne ei ollut revennyt totaalisesti.

Nyt ollaankin sitten ihan hoitopolun alussa ja edessä olisi 2 viikkoa umpikipsin pitämistä, jonka jälkeen 2vk aktiivikipsisaapasta ja sitten ortoosia 4vk. Tietenkin tässä harmittelee, ettei itse ollut aktiivisemmin hakemassa apua vamman alussa ja että avun saamisessa meni näin pitkään. Noh tehty mikä tehty, päivitellään sitten tulevaisuudessa miten hoito on edennyt.

- 25v aktiiviliikkuja

Oma tarinani kuulostaa aika samalta kuin kovin monen muunkin tuossa yllä. Innostuin syksyllä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen pelaamaan koripalloa. Homma oli juuri alkanut sujua hienosti ja vanhat taidot palata selkäytimestä toteutusasteelle - heittokin alkoi upota ja hetken jo ehdin haaveilla, josko tästä vielä johonkin alasarjajengiin ihan oikeasti pelaamaankin vielä vanhoilla päivillään pääsisi. Kunnes sitten kuudensissa treeneissä pelissä, noin pari minuuttia ennen loppua, kuului pamahdus ja hetken aikaa ehdin ajatella, että joku potkaisi pohkeeseen. No, aika lailla samalla sekunnilla tajusin, että ei potkaissut, vaan nyt meni akillesjänne.

Nyt on menty vähän vaille viisi viikkoa konservatiivisella hoidolla. Kaksi ensimmäistä viikkoa oli ekvinus-kipsi jalassa ja täysi kielto varata painoa. Sitten sain parin viikon jälkeen maanantain kunniaksi Vacopedin jalkaani (15 % liikkumavaraa ja keinupohjallinen) ja fysioterapeutilta neuvon heittää sauvat nurkkaan heti, kun siltä tuntuu. Ensimmäiset, varovaiset töpöttelyt ilman sauvoja tein jo ensimmäisen ortoosiviikon perjantaina ja sisällä kävelin ilman sauvoja jo saman viikon sunnuntaista eteenpäin. Ulkonakin luovuin kokonaan sauvoista seuraavan viikon keskiviikkona.

Neljä viikkoa tapahtuneen jälkeen Vacopedista vapautettiin nilkan liikkuvuutta lisää (15->30 % eli nilkka pääsee nyt 90 asteen kulmaan). Takapakki liikkumiselle oli valtava ja su-ti oli pakko edetä taas sauvojen avulla. Eilen (eli keskiviikkona) luovuin uudemman kerran sauvoista, mutta koska nilkan liikkuvuus on vielä rajoitettu, eikä keinupohjasta ole enää apua askelta rullatessa, melkoista ontumista tämä eteneminen on edelliseen vaiheeseen verrattuna. No, nyt olisi tarkoitus tällä viikolla aloittaa salitreeni muille lihaksille, ettei kunto ihan katoa. Fysioterapeutin antamia nilkan heilutteluja olen tehnyt kuuliaisesti ja tuntuu, että voimaa ja liikkuvuutta on hieman jo jalkaan tullut.

Täyteen liikkuvuuteen saan vapauttaa tuon ortoosin 6 viikon kuluttua jänteen katkeamisesta ja sitten 8 viikon kohdalla pitäisi siirtyä omiin kenkiin kantakorotuksella. Mitä tuossa noita alkupään kuvauksia lueskelin, niin aika paljon nopeammassa tahdissa nykyään aletaan nilkkaa liikuttaa, kuntouttaa ja etenkin varata painoa. Googlauksen perusteella ilmeisesti lopputulos on ainakin uusien katkeamisten osalta näin todettu paremmaksi. Ja tuskin siitäkään haittaa on, etteivät lihakset ihan niin paljon kerkiä surkastua. Eli kehitys kehittyy ja ammattilaisetkin oppivat aina uutta, joka sitten onneksi siirtyy aika nopealla tahdilla myös hoitokäytänteisiin.

Paremman tekemisen puutteessa aloin koota kokemuksiani blogiin eli jos jotakuta juuri vammautunutta kiinnostaa seurata, mitä tuleman pitää - ja ehkä saada jotain vinkkejä omaan toipilasaikaansa, niin tuolta löytyy: https://akillesjannevinkkeja.blogspot.com/

Itseltäni poksahti jänne syyskuun alussa sulkispelissä. Pääsin nopeasti ensiapuun, jossa todettiin totaaliraptuura lihas-jänne-rajassa. Seuraavana päivänä takaisin lääkäriin ortopedin juttusille.

Leikkauksesta ei puhuttu missään vaiheessa, vaan konservatiiviseen päädyttiin heti, mitta sillä erolla, että jalka meni suoraan walkeriin neljällä korotuspalalla. Tällä hetkellä korotuspaloja olen poistanut kaksi, joka helpottaa kävelyä ilman sauvoja. Jalalla on ollut koko ajan täyspainovaraus. Ilman sauvoja klenkkaaminen voi aiheuttaa muita vaivoja, kuten esim. nyt selkäkivut.

Ensimmäisen 2 viikon aikana jalka turposi jonkun verran, mutta tämän kälkeen tilanne on rauhoittunut. Jalka on varsin kivuton ja en ole syönyt kuin pari buranaa koko episodin aikana. Pohje kuitenkin ärtyy aika tavalla jos sauvoilla tekee pidempiä kävelyrupeamia.

Marraskuun lopussa kontrolli, jolloin on 8 viikkoa täynnä walkerin kanssa. Toivottavasti on mennyt känteen päät yhteen ja pääsisi kuntouttamaan.

^ totta, vamma tapahtui lokakuun alussa, ei syyskuussa. Kävelen enemmän ilman sauvoja kotosalla ja tuo töyspainovarauksen merkitys on hieman hämärä, sillä eihän se tosiaan ole mahdollista ortoosin kanssa, ellei sille erikseen yhdellä jalalla nouse.

Pientä heiluttelua olen nilkalla tehnyt ja seurannut pohkeen liikehdintää. Eipä siellä mitään tapahdu.

Täytyykin kokeilla tuota normaalia kävelyä jossain vaiheessa, sillä nyt ''kävely'' on sellaista tökkivää, eli kipeä jalka aina ekana eteenpän ja terve jalka viereen. Täytynee vaan olla suunnilleen samankorkuinen kenkä terveessä jalassa.

Oletteko muuten keksinyt mitään patenttia ortoosin suojaksi ulkoillessa? Itse taittelen mustasta roskapussista pohjalle suojan, mutta se ei kestä pitkään ehjänä.

^kiitos vihjeestä ja löytyi yksi jälleenmyyjä, mutta hinta oli suolainen 109,-.

Täytynee katsoa, josko maailmalta löytyisi edullisempia ratkaisuja.

Jätän minäkin jälkeni tähän ketjuiun. Olen lukenut ensimmäisestä päivästä asti näitä juttuja ja nyt on reilu 6 viikkoa takana katkeamisesta.

38v nainen, ja vasen akillesjänne katkesi ihan vaan pienen hölkkävauhtiin tavoittelevan askeleen johdosta. Olin siis paikallani ja otin yhden ihan hallitun, ei kiireisen tai repivän askeen suoraan eteenpäin ja putosin pamauksen saattelemana kivetyksen pintaan. Kivuton ja epätodellinen tapahtuma. Ei mitään vammoja ennestään. Paljasjalkakengät jalassa ollu vuoden ja oli silläkin hetkellä. Normaali painoinen ja ihan tavis arkiliikkuja myös metsässä paljasjalkakengillä aina yms.

Ajoin kantapään kanssa vielä pakulla TYKSiin ja 5h myöhemmin vielä kipsin reunalla kytkintä painaen kotiin. Siitä lähtien olen ollut kiltimmin ja tehnyt kaiken kuten pitääkin.

Jalka oli alkujaan kipsattu erittäin suoraksi. (mä ajattelin että olis voinu kipsata vielä suoremmaksikin) Tämä tuli ilmi kun kipsi piti vaihtaa 90 asteiseen ja nilkka ei sitten taipunut. Turussa tehdään avattava lasikuitukipsi. Erittäin kevyt ja miellyttävä kapistus. Nyt jouduin sitten menemään vielä toiseen kipsinvaihtoon 4. viikon kohdalla ja sain alkaa varaamaan vasta silloin jalalle painoa. 5. viikko aloin kävellä ilman keppejä kotosalla, kun se oli sallittua ja nyt sitä takana 1,5 viikkoa.

Kipsinvaihdosta sain kaameita hikoiluja ja toisella kertaa ihan maha oli kuralla kun niin paljon jännitti. Jalka oli ihan lasia kun eka kipsi otettiin pois. Tuntui että putoaa irti ja jos joku aivastaa lähellä niin särkyy.

Siitä sitten nilkkaa sai alkaa koukistelemaan ja uudelleen tutustuminen omaan jalkaan alkoi.

Nyt parin tunnin päästä on lääkärikäynti. Kipsi pitäisi saada veks ja kepit ilmeisimmin tulee aika vahvasti takaisin kuvioihin. Tuntuu jotenkin jopa epätodelliselta, että tämän pitäisi tästä nyt lähteä normalisoitumaan tämän elämän. Kaksi pientä lasta, omakotitalo, koira, yksinyrittäjyys tapahtuma-alalla yms. on ollut melkoinen haaste tässä muutaman viikon.

Kivuton katkeaminen ja melko kivuton toipuminen. Tuossa joku ihmetteli myös aamuista kipua ja mä löysin selityksen että se on se turpoaminen. Yöllä ei turvotusta ja aamulla sinne kudoksiin tunkee nesteet ja aiheuttaa sen turpoamisen ajan kipua.

Mulla tuntuu jänne venyvän todella huonosti. Vaikka olen jumpannut ohjeen mukaisesti niin eipä se paljoa enempää taivu.

Pohdin pitäisikö porustaa joku fb ryhmä kun en hakemalla ainakaan löytänyt olevan? Oletteko muut löytäneet jotain toipumisjengiä?

28.10. kirjoitellut koripallossa itsensä telonut tässä taas, hei. Sellainen päivitys nyt omaan tilanteeseeni, että tänään, 8 viikkoa ja puoli päivää vamman jälkeen, pääsin eroon Vacopedista. Akillesjänne oli parantunut hyvin ja palpoitui kokonaisena ja voimatkin olivat hyvällä tasolla paranemisvaihe huomioiden. Tästä eteenpäin siis liikutaan omilla kengillä ja kantakorokkeilla ainakin joulunalusviikolle asti, jolloin on seuraava fysioterapiakäynti. Todennäköisesti seuraavat 2 kuukautta. Mahtava tunne olla ortoositta, vaikka tällä hetkellä jännittää aivan kauheasti, onnistunko telomaan jalkani uudestaan vai en. Etenkin kun tänne etelään on nyt luvattu kivat talvikelit: lunta, räntää, vettä, pakkasta, plussaa vuoron perään. Juuri sopivaa siis kävelyn opetteluun. Hidastahan tämä hiipiminen nyt vielä on, mutta kyllä tämä tästä. Mihinkään ei vieläkään satu ja nyt on sitten vain tehtävänä oppia kävelemän taas rennosti ja normaalilla askelpituudella robottimaisen töpöttämisen sijaan. Onneksi en kuitenkaan pahemmin kävellessä onnu, jos vauhti on tarpeeksi hidas. Tarkempi selonteko löytyy taas blogista, jos jotain kiinnostaa lueskella ajankuluksi: https://akillesjannevinkkeja.blogspot.com/2021/11/kengat-vs-ortoosi-2-0.html

Oma 5.10. sulkapallossa mennyt jänne on parantunut oikein hyvin. Nyt tasan 10 viikkoa tapahtuman jälkeen pystyn kävelemään ylämäkeä lukuunottamatta suht normaalisti. Ensimmäisellä fysioterapiakäynnilä terapeutti sanoi lähtötilannetta erinomaiseksi omaan vastaavaan tilanteeseensa verrattuna, jolloin hänellä myös katkesi akillesjänne, mutta joka kipsattiin 3 viikoksi ja tämän jälkeen useampi viikko walkerissa. Itse heitin walkerin mäkeen 7 viikon jälkeen.

Mobilisaatioon perustuva hoito on siis toiminut ainakin minun kohdalla erinomaisesti. Paljon on vielä työtä edessä, mutta tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä.

Tsemppiä kohtalotovereille kuntoutukseen =)

Pitääpä taas vähän päivittää tilannetta, kun akillesjänteen katkeamisesta koripalloa pelatessa on nyt kulunut päivää vaille 5 kuukautta. Tänään sain viimein ottaa ensimmäiset, varovaiset hölkkäaskeleet ja tasajalkahypyt. Pitkä matka tässä on vielä edessä vammaa edeltävään kuntoon, mutta nyt alkaa itselläkin jo löytyä luottoa siihen, että kyllä tästä vielä ihan kunnon jalka tulee - hitaasti mutta varmasti. Hiihtämään olen päässyt jo seitsemän kertaa ja se on kyllä ollut todella hyvää kuntoutusta koko jalalle sekä liikuvuuden että voiman kannalta. Pohkeesta puuttuu vielä todella paljon lihasta, minkä sekä näkee että tuntee. Samoin reidestä ja pakarasta on edelleen lihasta poissa, mutta pikkuhiljaa nekin sinne palaavat, kun pääsee treenissä lähemmäs taas normaalia.

Noin kolme kuukautta jänteen repeämisestä. Nyt viime aikoina alkanut tulemaan kipuja ja turvotusta akillesjänteen alueelle. Olen aloittanut hiljattain pohkeen voimaharjoittelun ja tasapainoharjoitukset. Kävelyäkin tulee päivittäin ehkä vähän liikaakin.

Onko muilla tullut näitä ongelmia tässä vaiheessa kuntoutusta ja jos on, miten niitä on hoidettu?
Hyvää joulua!

Tämä on hyvä ketju. Kiitos kaikille!

Otin treeneissä aika tavallisen askeleen taaksepäin. Kuului poks ja luulin että kantapäähän oli osunut jotain.
Pohkeen alaosassa näkyi kuoppa. Jalka ei totellut kunnolla joten varasin sille painoa mahdollisimman vähän.
Taksilla HUSiin jonottelemaan ja googlasin tämän keskustelun siellä : )
Lääkäri arvioi että saattaa olla joku säie kiinni.
Juteltiin lyhyesti konservatiivisen ja leikkaushoidon eroista.
Leikkauksessa on riskinsä ja ikää jo 52.
Lääkäri painotti miten tarkka pitää jalan kanssa joka oli hyvä ja motivoi huolellisuuteen.

Sain edestä avattavan kipsin jalkaan noin viiden tunnin sisällä päivystykseen tulosta.
Tarjolla oli joku murtumille tarkoitettu kipsijumppa-moniste, jota ihmettelin ääneen, taisin ymmärtää sen ihan väärin. Mukana oli mm liike jota ei saa tehdä.
Kipsari oli aivan mahtava. Hän näytti pikana, mitä liikkeillä haettiin ja miten kipsiä voi löysyttää pikkuisen yöksi (vain ylhäältä).

Kipsi nyt kolmatta päivää jalassa. Yritän opetella liikkumaan sauvoilla rauhallisesti ja ajatuksella. Sitä monisteen jumppaa tulisi tehdä 6-7 kertaa päivässä ja muistaa nostaa jalkaa ylös useita kertoja päivässä 15-30 min.

Huomenna aion kokeilla pääsenkö rappuset alas yksin sulavasti. Rapukävely yhdellä jalalla sujuu hyvin.
Lisäksi mietin jotain millä säilyttää pakaran ja reisilihaksen voimaa.
Töitä on hankala tehdä kun ei kai saisi istua pitkiä aikoja.

Hyvin vaikea kuvitella elämää ilman juoksua, hyppyjä ja kyykkyjä.

(40-v mies)

Kiitos! On ollut lohdullista lukea muiden kokemuksia ja ikävää toki että muillekin sattunut, mutta toisaalta mukava tietää että harmillisen yleinen vaiva.

Mä olin pelaamassa sählyä, 2. kerta usean vuoden tauon jälkeen. Olin jumppaillut ja lämmitellyt hyvin ja jumpannut pohkeita ja kropassa tuntui hyvältä, mitä nyt reidet tosi väsyneet. Tilanteessa jossa ei ollut mitään kiirettä tai isompaa ponnistusta, pelkästään kevyttä hölkää tapahtui kummia. Katsoin olan yli, ettei painetta ollut ja ketään ei ollut 6-7 metrin säteellä perässä, 1 askel ja sen jälkeen olisi kuin miinaan olisi astunut. Tunsin tosi kovan iskun kantapäässä/akillesjänteessä ja olin varma, että joku löi todella kovaa tai potkaisi todella kovaa kantapäähän ja kaaduin siksi. Tajusin samantien, että sen ei pitäisi olla mahdollista, sillä kukaan ei ollut lähelläkään. Sekunnissa ehtii miettiä yllättävän paljon. Epäilin, että kukaan ei voinut lyödä tai potkaista, sillä isku oli niin voimakas, että jonkun olisi pitänyt lyödä täysillä pesäpallomailalla nilkkaan. Toisen sekunnin aikana jo toivoin, että joku olisi lyönyt, sillä tilanne tuntui niin absurdilta, että toivoin vain, että vamma ei olisi tullut itsestään, vaan olisi joku osuma koska silloin vamma ei olisi niin paha ja jos olisi, se menisi vakuutukseen. No, kysyin mitä tapahtui, kukaan ei tiennyt ja kaikki totesivat saman minkä itsekin näin, kukaan ei ollut lähelläkään tapahtumahetkellä. Ei mitään muistikuvaa miten kaaduin mutta tilanne oli absurdi, ihan kuin olisin pudonnut katolta. Yritin kevyesti kävellä ulko-ovelle laittaakseni heti lunta sukan sisään mutta vasemman jalan alla lattia tuntui aaltoilevalta tai sellaiselta että se liikkuu. Toivoin vielä, että kenkä olisi mennyt pohjasta rikki, mutta ei. Sukan kanssa kävellessä sama outo aaltoileva lattia efekti 😬

Siitä sitten sisulla suihkuun, kotiin hakemaan kamoja ja syömistä päivystystä varten ja soittelemaan yksityisiin tapaturmapäivystyksiin joista kaikki olivat juuri menossa tai menneet kiinni joten HUS:n tapaturmapäivystykseen soitto ja sen jälkeen taksilla Meilahteen ja aamulla pikainen tutkimus puristelemalla pohkeita ja toteamalla että jänne on kokonaan poikki.

Aamulla jalka kipsiin ja ensimmäinen pistos injektionestettä vatsaan ja taksilla kotiin.

Ajattelin seuraavana päivänä, että vaikka 8 vko saikku, niin pystyn tekemään etänä 30-50% töistä ja maanantaina, 2 päivää tapahturmasta pääsen töihin pitämään yhden pikaisen koulutuksen. aika nopeasti tajusin, että käytännön ongelmat kotoa lähtemisen suhteen on yllättävän massiivisia ja liikkuminen todella hankalaa:

- kipsi on sen verran paksu, että pitäisi laittaa sortsit tai leikata joistain housuista toinen lahje irti (aamulla kun tulin sairaalasta, en itse edes saanut kolitsihousuja pois jalasta)
- koska kipeällä jalalla ei voi varata yhtään, on kaiken tekeminen pirun hankalaa, ainut vaihtoehto, jos ei halua seisoa yhdellä jalalla, joka on hankalaa koska "terve" jalka on jo nyt aivan loppu, on laittaa jakkara kipsatun jalan polven alle ja näin ollen pystyy tekemään nopeasti aamupalat
- mitään aamupalatuotteita ei pysty itse kantamaan pöytään vaan jonkun pitää kantaa ne
- tietokoneet yms voi kantaa olkalaukussa, joten se onnistuu itseltäkin.
- 10 minuuttia kun on pystyssä, esim vessassa, tekee aamupalaa tms. turpoaa kipsissä olevan jalan varpaat ja jalka kipsin sisällä ja paine jalassa on todella ikävä joten 10min pystyssä olen jälkeen on saatava jalka ylös. Siitäkin huolimatta varpaat kylmettyy

Värimuutokset varpaissa häviävät kun jalka on 30min ylhäällä.

Kipsi jalassa on yllätävän hankala homma. Jos vaimo menee töihin niin hänen pitää hoitaa sekä pienemmän lapsen hoitoon viennit ja hakemiset sillä itse en voi ajaa. Onneksi lapsi osaa jo pukea ja riisua itse sekä käydä vessassa jne. Saisikohan kaupungilta tai Kelalta taksikortin, jotta voi alkaa viedä hoitoon aamuisin, onko kellään tietoa tällaisesta?

Tai onko kellään tietoa, miten nopeasti saa apuvälinelainaamosta apuvälineitä, kuten wc pöntön korokkeen tai suihkupyörätuolin.? No, se selvinnee kun soitan maanantaina..

Kyselin leikkauksesta kun aihe itselleni vieras enkä uskonut että minulle voisi tällaista tapahtua. Kuulemma leikkaushoito ei ole parempi vaan riskit isommat ja kun "kaapelit on poikki ja on sikin sokin jalassa, on aika hankala yhdistellä niitä kirurgisesti" sanoi kirurgi. Kuulemma tulokset kipsihoidosta (konservatiivinen hoito) ovat nykyisin myös paremmat). Nyt 2 vko tämän kovan kipsin kanssa, sitten kontrolli ja sen jälkeen 6 vko ortoosin kanssa (mikä lie..?).

Elämä tuntuu perhanan hankalalta kun ei pääsekään liikkumaan kahdella jalalla ja pitäisi itse opetella pistämään, joka tuntuu vielä hankalammalta. Nyt ainakin arvostaa kahdella jalalla kävelyä.

6kk tauko vähintään pallopeleistä tuntuu myös hullulta ajatukselta kun liikunta on aina auttanut jaksamisen ja psyken kanssa korvaamattoman paljon. Mutta kenties tästä on jotain hyötyäkin..

Tsemppiä ja jaksamista samaisesta vammasta toipuville!

Hienoa, että tää keskustelu on saanut jatkoa! Löysin tänne kun vajaa puoli vuotta sitten hain tietoa aiheesta. Mulla (47 v. nainen) meni jalkkisharkoissa akillesjänne poikki elokuun lopussa. Vähän hullua harjoitusta tehtiin eli pallo viiden metrin päässä ja siihen piti rynnätä ennen vastustajaa. Tätä oltiin muutama kerta tehty, mä tietysti aivan täpöllä mukana ja kaikki paino vasemmalla jalalla valmiina rynnimään pallon luo, kunnes tuntui kuin takanaoleva ois potkaissut mua nappiksella vasempaan akillekseen. Kipu oli sama kuin miltä varmaan tuntuisi jos salama iskisi ja tipuin maahan syytellen takana olevaa. No, joukkuekaverit sanoivat ettei kukaan ollut muhun koskenut mutta joku paukaus oli kyllä kuulunut. Siitä sitten keräilin itseäni nurmen pinnasta ja kuvittelin jo, että ehkä vain pohje revähti mutta kun yritin lähteä pyörää taluttaen kotiin parin kilsan päähän niin huomasin, ettei kävelystä tuu yhtään mitään. Mies haki mut autolla kotiin.

Heti samana iltana menin yksityiselle yleislääkärille ja seuraavana päivänä ortopedille. Ortopedi vahvisti, että akillesjänne on poikki. Hän sanoi, että konservatiivisella hoidolla mennään eli kipsaus. Ja että leikkausta et "saa" mistään. Hetken asiaa mietittyäni olin ja olen kipsaushoitoon enemmän kuin tyytyväinen. Leikkauksessa on aina riskinsä ja samaan lopputulokseen kipsaushoidollakin päästään. Ainoastaan alkuvaiheessa leikattu jänne paranee kuulemma nopeammin mutta kokonaisuutena aika on sama molemmilla tavoilla. Helkutin hidasta ja veemäistä touhua. Mulla on oikeasta polvesta katkennut eturistiside ja vaikka sen kanssa leikkauksen odottaminen, itse leikkaus ja kuntoutus tuntuivat ikäviltä niin kyllä tämä vamma on vielä pahempi. Sitten mulla on tämä sama kokemus kuin muillakin eli vakuutusyhtiöt ovat yhdessä päättäneet, että akillesjännettähän ei sitten tapaturmana korvata. Mullakin oli kuulemma rappeutunut jänne vaikka se tolleen äkillisessä, kovassa ponnistuksessa katkesi, eikä oo ikinä mitään tuntemuksia tai vaivoja ennen tätä ollut... Vaihdoin siis rahasyistä lennosta yksityiseltä julkisen terveydenhoidon piiriin. Sairausloman aikana hankin itselleni sairauskuluvakuutuksen kun tapaturmavakuutukset kerran ovat aivan turhia.

Mulla oli kolme viikkoa kiinteä kipsi ja sen jälkeen irrotettava kipsi vielä toiset kolme viikkoa. Ensin hurjassa "ballerinassa" jalka ja sitten pikkuhiljaa kohti nilkan normaaliasentoa. Mun jalkaani kipsi ei sovi (en tiedä sopiiko kenenkään) mutta ei ainakaan mun laihaan, luisevaan jalkaani. Kipsin kanssa elämä ja varsinkin nukkuminen oli ihan täyttä paskaa. Mulla oli kolme eri kiinteää kipsiä. Kipsi olis varmaan pitänyt vaihtaa useamminkin mutta purin hammasta ja vaan kiltisti kärsin unettomista öistä. Nukuin sen mitä nukuin sohvalla jalka sohvan selkänojalla, puutarhatuolissa (metallireuna osui ihanasti kipsiin niin et se oli vähän koholla, eikä painanut mua koko aikaa) tai sitten vain istuin öisin ulkona viileässä ja odotin, että turvotus laskisi ja paine kipsin alla helpottaisi. Vaatikaa kunnolla pehmustetta jalan ja kipsin väliin.

Irrotettavan kipsin sai ottaa pois kolme kertaa päivässä jumpan ja suihkun ajaksi. Mun niin suuresti inhoamani kipsi tuntuikin lopulta turvalliselta "haarniskalta" ja ilman sitä suihkuun keppien kanssa könkkääminen olikin yllättäen hurjan pelottavaa. Hommatkaa muuten suihkuun joku kosteantilan matto, kepit ovat todella liukkaat märällä lattialla! Muovituoli on myös hyvä niin saa pestyä itsensä istuen. Täältä ja muualta olin lukenut ja fyssareilta kuullut, että jänne katkeaa helposti uudestaan ja sitten ollaan taas alkupisteessä. Sitä ei mun pääni kestä. Siksi olenkin noudattanut fyssarilta saamaani A4-ohjepaperia orjallisesti. Siinä on ensin joka viikolle ja myöhemmin joka kuukaudelle ohjeet ja "luvat" mitä jalalla saa tehdä ja kuinka paljon. Mun tavoitteeni on kuntoua samaan kuntoon kuin missä olin jänteen katketessa. Mua olis auttanut suuresti jos olisin heti saanut tietää, että sairausloma opetusalan töissä (työpäivän aikana paljon seisomista, kävelemistä ja portaita ylösalas) on 3-4 kk. Nyt mulle ei kukaan kertonut sitä ja sain aina kuukauden ja lyhyempiäkin pätkiä saikkua. Olisin saanut paremman toipumisrauhan kun joku lääkäri olisi tän kertonut. Olin lopulta lähes 3,5 kk poissa töistä. Olin koulussa pari viikkoa syyslukukauden alusta ja viikko syyslukukauden lopusta. Oli kuulkaa pitkä syksy istua kotona olohuoneessa.

Isoimmat helpotukset ja normaaliudet sain elämään kun tapaturmasta oli kulunut viisi kuukautta. Sitten sain luvan kulkea portaita normaalisti ja kävellä epätasaisessa maastossa. Tätä ennen kuntoutin jännettä vesijuoksemalla ja kuntopyörää polkemalla (ensin poljin kantapään alla) ja tietysti kävelemällä. Tämä talvi on ollut ainakin täällä Etelä-Suomessa tosi pitkä ja liukas! Suosittelen vahvasti nastakenkiä, itse luovun niistä ehkä vappuna. En mene yhtään ulos ilman niitä. Lääkäri kielsi liukastumisen ja crocsit (eivät tue ja ovat liukkaat).

Tsemppiä kaikille, kyllä tää tästä!

Nyt 8 vko vammasta takana ja sain ortoosin pois. Tuntuu että kaikki meni oikeastaan aika hyvin tähän asti. Ortoosi jalassa pystyi hyvin kävelemään ilman keppejä ja keppien kanssa. Mietin, että kun ortoosin kulmaa piti muuttaa, niin siinä varmaan akillesjännekin venyy kävellessä. Oli aika yllättävää, että ilman ortoosia kävelystä ei tule mitään, vaikka on ne kantapalat kengässä. En tiedä johtuuko siitä että jalka on todella turvoksissa, vai eikö ortoosin kanssa kävellessä akillesjänne venynytkään. Kaikki jumpat olen tehnyt hyvin ja pikkuisen extraa.

Toisaalta fysioterapeutti sanoi, että kun ortoosi on poistettu, sen myötä kompressio vaikutus poistuu ja jalka voi turvota. Kun yritän seisoa, niin että taivutan polvista alaspäin (tarkoitus venyttää akillesjännettä), saan ehkä pari milliä taivutettu alaspäin. Oikeastaan jopa tuntuu, että sääri ja jalkapöytä on enemmän turvoksissa kuin akillesjänteen alue. Jos on sukka jalassa niin hetken kuluttua näyttää siltä kuin olisi kiristysside ollut tiukalla 2 vuorokautta nilkan ympärillä. Toivottavasti turvotus laskee, olisi nimittäin mukava päästä edes keppien kanssa kävelemään kauppaan tai uimahallille.

Kokeilin tänään uintia ja se oli tosi mukavaa vaihtelua kotona tehtävään kuntopiirin. Uin bullarin kanssa (jalkojen väliin laitettava kelluke) ja kokeilin välillä ilman. Ilman bullaria uinti oli kuin sammakko yhdellä raajalla vedessä, vaikka vain toinen jalka oli pois pelistä. Olen tehnyt 5 päivänä viikossa kotona punttia joten kivaa vaihtelua tuo uinti. Uima-altaaseen meneminen tosin vei lähes yhtä kauan aikaa kuin altaassa oleminen, sillä liikkuminen on hidasta. Oikeastaan keppien kanssa jopa hitaampaa kun silloin yrittää että jalka rullaisi kuten kuuluu, vaikka se ei akillesjänteen kohdalta mihinkään taivu. Ilman keppejä taas kävelee kuin merirosvo puujalalla ja paskat housussa, se on nopeampaa, mutta sattuu lonkkaan.

Onko muilla kokemuksia siitä, että ortoosin jälkeen kävely ei vielä kantapaloilla suju kunnolla, ei edes kahden kepin kanssa ja että jalka turpoaa ortoosin poiston jälkeen? Yllätyin siitä, sillä olen koko 8 vko työskennellyt etänä ja vikat 6 vko olen valtaosan työpäivästä ollut jalka ylhäälla (tai alhaalla) ja ilman ortoosia. Muutos siihen kävelyyn, mitä käveli ortoosin kanssa, on noin 80% (heikompaan suuntaan).

Nyt jälkikäteen täytyy todeta, että oli fiksua pyytää vaimoa hakemaan apuvälinelainaamosta heti seuraavana päivänä pyörätuoli, wc istuimen koroke ja suihkutuoli. Helpottaa elämää aika paljon. Etänä työskentely ja silloin kun jalassa oli kipsi, niin liikkuminen myös oli aika paljon helpompaa pyörätuolin kuin keppien kanssa. Pyörätuolissa myös mukavampi istuma-asento kuin ruokapöydällä ja sai vaihdeltua asentoa hyvin!

8 viikkoa sitten päätin, että kun en kauppaan pääse, lopetan sokerin käytön. Olen nyt 8 vko ollut ilman sokeria (toki luonnon jugurtissa vähän sokeria ja 90% tummassa suklassa, mutta aika mitätön määrä). Hyvä päätös. Tuntui että tällainen totaalinen tapaturma antoi myös mahdollisuuden tehdä elämäntapa muutoksen ja herkuttelun lisäksi myös panostaa nukkumiseen. Nyt 8 vko jälkeen ei tee enää edes sokeria mieli, joten ehkä tästä liikunnan lisääntyessä painokin alkaa nopeammin pudota. Söin aiemmin päivittäin suklaata tai jotain vastaavaa. Sain myös tehtyä uusia mielenkiintoisia töitä korvaavana työnä (osa toki tylsiä töitä) ja mahdollisuuden panostaa hieman opiskeluun ja uusien asioiden opetteluun, joten tuntuu että jotain hyötyä tästä oli, vaikka nyt on aika epätoivoinen olo, kun kävely ei vielä sujukaan. Olen pari vko lomalla ja ajatus oli, että 2 vko kuluttua voisi ajaa jo autoa.

Miten nopeasti te muut olette pystyneet ajamaan autoa (manuaali) ortoosin poiston jälkeen? Lääkäri sanoi että voisin jo ajaa jos se ei satu, mutta kuulemma ei suosittele 2 vko autolla ajoa.

Turhauttavaa on ollut lähinnä se, että tosi vähän on ollut ennusteita sen suhteen, mitä konkreettista voi käytännöstä tehdä milloinkin. Hankaloittaa myös lähitöihin palaamista, kun ei ole mitään suuntaa antavaa arviota mistään saanut.

Ensimmäisinä viikkoina olin aivan äärimmäisen väsynyt ja mietin mistä se johtuu. En välillä käynyt edes parvekkeella 2-3 päivään kun ei se tullut edes mieleen. Sitten kun kävin, oli tuskaa pukea pitkät housut ja kun ulos pääsi, tajusi, että tuolla on kaikki mikä ei itselle ole mahdollista kun ulkona jäätä ja pakkasta. Onneksi myöhemmin pääsi välillä käymään lätkämatseissa kun sai kyydin.

Koomisinta koko aikana oli se, että Helsingissä tällaisessa tilanteessa olisi todennäköisesti oikeutettu taksikorttiin, jotta pääsee liikkumaan vaikka kaverille yms. Hakemusta ei voi tehdä sähköisesti vaan se pitää toimittaa paperilla ja tulostaa, jos ei pääse hakemaan lomaketta. Palvelu on suunnattu liikuntakyvyn menettäneille ja vammaisille, mutta lähes kaikki muut kaupungin palvelut käyttävät sähköisiä lomakkeita. Ja käsittely aika alle 3kk. Maailman toimivin kaupunki...