Jatkan uudella osiolla, kun ei enää ottanut tuonne alapuolelle jostain syystä?
Suusannille vielä, tuli tuosta kirjoituksestasi mieleeni. Dementiasta sanovatkin, että muisti häviää tuoreemmasta päästä ensin.
Vähitellen vanhemmatkin asiat, niin lapsetkin nuorin ensin ja viimeiseksi jää esikoinen...
Meillä en voi allekirjoittaa tuota väitettä, sillä olen toiseksi nuorin viidestä ja kyllä äiti jotenkin muistaa vielä, kun käyvät, mutta nimet ei niinkään ole pysyneet mielessä ja minut muistaa, niinkuin muistaa, että pitää joskus sisarenaan...
Olenkin sanonut monesti humoristisesti, että me omaishoitajat ollaan ihan oma "rotunsa", tähän työhön tarvitaan todella paneutumista, rakkautta, hellyyttä, itsehillintää, rohkeutta, henkistä voimaa ja mitä kaikkea vielä...
Monesti olen miettinyt myös kehitysvammaisten omaishoitajien tilannetta, tässä lähistöllä asuu eräskin, jo iäkäs äiti joka yhä hoitaa tytärtään kotona, hänen jaksamistaan ja näitä on paljon täällä suomen maassakin.
Se on tämä syyllisyyden tunne jokaisella varmaan, vaikka miten tietää ja järki sanoo, että näin, mutta kuitenkin se kalvaa mielessä. Loppujen lopuksi, kun tekee parhaansa mukaan kaiken, niin mitä muuta enää voi...
Suusannille vielä, tuli tuosta kirjoituksestasi mieleeni. Dementiasta sanovatkin, että muisti häviää tuoreemmasta päästä ensin.
Vähitellen vanhemmatkin asiat, niin lapsetkin nuorin ensin ja viimeiseksi jää esikoinen...
Meillä en voi allekirjoittaa tuota väitettä, sillä olen toiseksi nuorin viidestä ja kyllä äiti jotenkin muistaa vielä, kun käyvät, mutta nimet ei niinkään ole pysyneet mielessä ja minut muistaa, niinkuin muistaa, että pitää joskus sisarenaan...
Olenkin sanonut monesti humoristisesti, että me omaishoitajat ollaan ihan oma "rotunsa", tähän työhön tarvitaan todella paneutumista, rakkautta, hellyyttä, itsehillintää, rohkeutta, henkistä voimaa ja mitä kaikkea vielä...
Monesti olen miettinyt myös kehitysvammaisten omaishoitajien tilannetta, tässä lähistöllä asuu eräskin, jo iäkäs äiti joka yhä hoitaa tytärtään kotona, hänen jaksamistaan ja näitä on paljon täällä suomen maassakin.
Se on tämä syyllisyyden tunne jokaisella varmaan, vaikka miten tietää ja järki sanoo, että näin, mutta kuitenkin se kalvaa mielessä. Loppujen lopuksi, kun tekee parhaansa mukaan kaiken, niin mitä muuta enää voi...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiitokset myös sinulle mukavista kommenteista!
Oli kiva purkaa tuntojaan samoja asioita pohtineen kanssa.
Todellakin sinä vaikka kovia lapsuudessa kokenut, olet äitiäsi hoitanut kaikesta ikävistä asioista huolimatta.
Pidän sinua todella sydämellisenä ihmisenä.
Minäkin olen ajatellut asioita, kun äidistäni aika jättää, niin kenties ryhdyn tuohon ystäväpalveluun, sillä tiedän, että jää aukko elämään äidin poistuessa.
Toivon kylläkin, että meillä olisi vielä hyviä hetkiä yhdessä...Luoja tietää...
kanssasi. Jäin miettimään monia kohtia kirjoituksissasi ja sain niistä tukea omille ajatuksilleni. Emme ole täydellisiä ja väsyminen ja huono omatunto kolkuttaa tekee mitä vain, aina voisi tehdä enemmän ja paremminkin. Totuus on, että äiti hoitaa kuusi lastaan sen ihmeemmin valittelematta, mutta kuusi lasta ei yhtä äitiä hoida siitä valittamatta ja tilanteesta poistumatta mitenkään. Tuntuu, että jokaisessa perheessä on niitä jotka poistuvat heti takavasemmalle kertoen ettei juuri heillä ole aikaa ja mahdollisuutta. Ei juuri nyt. Ei mitenkään.
Itse keskustelin lääkärin kanssa, oman sairauteni seurannan yhteydessä, äitini tilanteesta. Olin pikkuveljeni kanssa miettinyt miksi äiti poistui nyt kuitenkin niinkin yllättäen luotamme. Hoidimmeko hänet kuoliaaksi? Kun munuainen ei toiminut äiti söi ja joi vähemmän. Siitä huolestuneena aloitimme tehohoitaa äitiämme. Mietimme yhdessä lääkärin kanssa mikä olisi ruokailussa tärkeää ja toimimme sitten sen mukaan. Yritimme ostaa niitä ruoka-aineita mistä äiti oli kovasti pitänyt, herkkuja myös. Mutta mikään ei oikein maistunut. Äiti söi joskus enemmän ja joskus kuin lintu.
Lääkäri kertoi, että usko munuaisen pettäneen nyt tähän hoitoon kuitenkaan. Epäili, että ehkä joku tulehdus tms. on voinut tilanteeseen vaikuttaa. Ja siinähän se tuli. Kissan hyökkäys, ambulanssimiesten kertominen, ettei tarvitse viedä lääkäriin ja heidän haavan sidontansa. Haava tulehtui pahasti ja sitä hoidettiin pitkään haavahoitajan kanssa. Emme siitä nyt ketään syytä, mutta hakiessamme apua, olisi äitini tilanne pitänyt myös muiden tajuta, ammattilaisten. Että demantiaa sairastava ei osaa kertoa riittävän ajoissa miltä tuntuu ja sattuuko johonkin.
Muille vastaavassa tilanteessa oleville pitäisikin sitten kertoa, että dementikon haavat pitää hoitaa todella hyvin ihan alusta asti. Ei saa olettaa, että ei tässä mitään ja sidotaan vain, äitinne on niin hyväntuulinenkin ja hauska.
Emme luottaneet ihan hillittömästi kotisairaanhoitoon, sillä kerrankin tullessani äitiä tapaamaan, oli kotisairaanhoito pois lähdössä ja jäi juttelemaan kanssani pihalle. Oli ystävällinen, mutta paljon kiinnostuneempi koiristaan kuin äidistäni. Kertoi, että niin äitisi söi hyvin ja oli kyllä ottanut sukan pois jalastaan jota ihmetteli. Ihmetteli vain.
Kun menin sisälle, oli ruoka lautasella, äiti sohvalla ilman toista sukkaa. Siis sitä sukkaa ei oltu laitettu jalkaan, eikä äiti itse sitä osannut laittaa. Nähtävästi tuo jalka vaivasi ja samoin sukka. Vaihdoin äidille kevyemmät sukat, koska huomasin että sukasta oli jäänyt uurteet jalkoihin. Kipeä, kissan kynsien jäljiltä oleva jalka nähtävästi kipeytyi tuosta sukasta. Tarkastin jalan ja kyselin miltä tuntuu nyt kun on vähemmän kireä sukka, rasvasin jalan. Kaikki OK.
Sekä dementikko että hoidokki ovat alatyylisiä ja rumia epäkelpoja nimityksiä. Ole kiltti äläkä käytä tämmöisiä nimiä omaisistasi tai kenestäkään.Et varmaan tarkoita pahaa, mutta kehotan miettimään miten puhut. Helposti suhtautuukin huonosti kun puhuu noin.
käyttänyt kuin nimitystä hoidettava.
En tiedä mistä syystä minun on vaikea käyttää hoidettavasta nimitystä mieheni.
Kai se johtuu siitä kun hän on ollut jo kymmnen vuotta hoidettava eikä aviomies.
Dementikko on juuri sitä mitä nimikin sanoo, hän sairastaa jotain dementoivaa sairautta.
älä takerru johonkin sanaan. Mikä olisi sopiva? Mikä kuvaisi paremmin sairautta ja sairastunutta? Miksi pitäisi peittää se tosia-asia mikä lukee sairastuneen epigriisissäkin? Jos luulet, että joku hoitaa äitiään tai läheistään ja kutsuu häntä muuksi kuin äidiksi tms. olet tyhmä!
No jopas jotain!!!
Jos pännii nimitys, voit olla lukematta näitä juttuja, "ei nimi miestä pahenna" sanoo sananlaskukin.
Minun suhtautumista se ei pahenna, hoidokkiin eikä hoidettavaan, sanoipa kummin vaan.
Dementia on sairaus, näinhän puhutaan esim. diabettestä sairastavastakin diabeetikko, epilepsiaa epileptikko ym. ym.
Jos kirjoitukseni loukkaa sinua, niin anteeks vaan, ei ollut lukijaa tarkoitus loukata.
Kirjoittelin vaan omia tuntemuksia ja tosiasioita elämästäni.
Äitini sattuu olemaan dementikko ja minun hoidokkini siitäkin huolimatta sanoitpa sinä mitä vaan, rakas vielä kaiken lisäksi.
Vai onko itselläsi jotenkin huono omatunto?
sairastuneen epigriisissäkin ?????
Voitko selittää että mikä helvetti on
E P I G R I I S I ?
Kuuluu kirjoittaa EPI K R I I S I.
Miksi tunkea G- kirjainta sinne, minne se ei kuulu?
Epigriisi #¤¤#¤#¤ voi prk"##"####
gris - tarkoittaa sikaa, eli possua...
eli jollakin on sinun mukaasi
epi-possu, vai????
Eikö koulussa opetettu, mikä ero on G ja K kirjailmella senkin epi-griisi....
tullut ymmärrettyä, vai eikö?
Täällä ei tosiaankaan ole, niin tarkkaa pilk.. nus....sta, että joka pilkku, piste ja kirjain olisi paikoillaan, kunhan tulee ymmärretyksi se on pääasia.
Onhan hän silti sinun miehesi,vaikka hän hoitoa tarvitseekin!
Tai jos olette eronneet niin se on eri asia.
Hän on edelleen sama ihminen johon rakastuit aikoinaan,vaikka onkin muuttunut tahtomattaan.
Muistathan kuitenkin sen,hän rakastaa sinua varmasti yhä.
Miksi alatyylisiä ja epäkelpoja nimiä?
Dementia on sairaus siinä kuin muukin sairaus ja asioista pitää puhua oikeilla nimillä.
Miksi sitä pitäis peitellä?
Sinulla taitaa olla joku ongelma!
Häpeätkö koko sairautta, jostain syystä?
Hoidokki on yhtäkuin hoidettava, mikä siinä on alentavaa?
Miettisitpä itse mitä puhut, tuohan onkin vasta loukkaavaa puhetta.
Ilmeisesti itse suhtaudutkin huonosti dementoituneeseen, kun puheesi on mitä on...
Ja tarkoitat pahaa puheillasi!
Jokainen järjissään oleva tietää mitä tarkoitettiin Olipa sitten g tai k.
mieheni on sairastunut alkoholin käyttönsä vuksi.
Asuimme viimeiset parikymmentä vuotta erillämme.
Lupasin hoitaa häntä ensin pari kuukautta.
Nyt se on venynyt 10v ajaksi.
Kyllä hän rakastaa ja tarvitsee minua nyt kun on sairas, sitä ennen en merkinnyt mitään.
Hoidan häntä nyt kun hän on helppo hoidettava ja hän on lasteni isä.
Itse en ole häntä miehenä rakastanut enää vuosikymmeniin, mutta välitän kuten vanhasta sukulaisest välitetään.
ketjusarjan voin vaan sanoa teille ed.main.om.hoit. että hattua pitää nostaa ja kumartaa...
Kukaan ei varmaan omaa äitiään puhuttele (esim. dementikko syöppäs ruokasi) kyllä se sana on äiti, tai isä tai etunimi.
Mutta näitä häiriköitä on näköjään palstalla, kun palstalla, jotka yrittävät loukata meitä kirjoittajia jopa sairauden kustannuksella.
Toivotan kaikille omaishoitajille voimia ja jaksamisia vaativassa työssänne ja hyvää kevättä!
...vai tietää - no, sovitaanko ettei koskaan ole väliä mitä kirjaimia käyttää - kunhan on vähän sinne päin eli
mieire spaw ksnekum kyllähän jokainen selväjärkinen tuonkin tulkitsee - onhan se VÄHÄN SINNE PÄIN....
Olen tässä mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua. Täytyy kyllä todeta, että voimakkaita tunteita ja reaktioita "yksittäiset sanat" saavat aikaan.
Jokainen meistä kai käyttää tätä suomenkieltä parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse en pidä sanoja hoidokki tai dementikko sopivina, koska ne ovat mielestäni alentavia.
Toisaalta sanat hoidettava tai dementoitunut ei sisällä mielestäni samaa negatiivista arvolatausta tai arvonalennusta kuin edellä mainitut. Niistä tulee mieleeni ihmisarvostaan riisuttu ja meidän muiden "hoidokiksi" alennettu puoli-ihminen. Samaan sarjaan kuuluvat mielestäni sanat "ukkeli, akka, eukko, kakara, kakru, mummeli". Mietipä mitä tapahtuisi, jos lastentarhan opettajat alkaisivat kutsumaan lapsia "kakaroiksi". Saattaisivat monet vanhemmat loukkaantua. Toisaalta: lapset ovat tärkeitä; dementikoista ei nyt niin väliä ole ;)
A word is more powerful than a sword... eikös juu...
hoh, hoh hoijaa!!!
Keskustelua ja miten yhdet sanat häiritsee erästä.
Neuvonkin sinua ilmoittamaan seriffille tästä palstasta, että poistaisivat koko dementia osion, kun nimi dementia sinua vaivaa ja häiritsee niin valtavasti.
Minä piip ja minulla on vaikeasti piip, piip joskus jo vuosia sitten. Mutta piip emme sitä piip ymmärtäneet. Mitään tukea emme ole piip ja piip saaneet, mutta pärjäämme piip näinkin.
Ongelma ei mielestäni ole piip, vaan se että piip puuttuu enemmän niitä jotka välittäisivät muustakin piip piip piip.
Onhan sekin hyvä, että voi lyödä omaisiaan hoitavia sanoilla. Potkia niitä jotka jotakin tekevät. Mutta niin se PIIP se se on tärkeintä!