ota kädestäni kiinni,
vien sinut vihreille
niityille
matka sinne ei ole pitkä,
sulje silmäsi ja pian
olemme siellä
kaksi ihmistä keskellä
niittyä, katsellen ja
kosketellen toisiaan
tämä voi kestää lopun
elämämme, kaikki on vain
kiinni meistä kahdesta,
tunteistamme
ehkä
vien sinut vihreille
niityille
matka sinne ei ole pitkä,
sulje silmäsi ja pian
olemme siellä
kaksi ihmistä keskellä
niittyä, katsellen ja
kosketellen toisiaan
tämä voi kestää lopun
elämämme, kaikki on vain
kiinni meistä kahdesta,
tunteistamme
ehkä
Vastaukset 20
Vanhimmat
meistä.Voi että,oli hyvin sanottu,Pirskatti.
kiitän.
Kepeä ajatuksenjuoksu,
tunnelma tiivistyy loppua kohden,
odotukset kirpoavat
mutta
kaikki jää avoimeksi,
kuten elämällä tapana on...
Tarvitaan ainakin uskoa.
jää avoimeksi, kaikkea ei kannata sanoa
ääneen...
Hapuilen vain tyhjää.
Ja päätän, tämä on täysin turhaa.
täällä oikealla puolella sinua ja
et voi nähdä pimeässä, yritän hapuilla
sinua vastaan..
kaunista... kaunistako?
Mutta on liian pimeää. Olen jo kääntynyt pois.
ei pimeys voi kääntää, vaan täytyy yrittää..
Jaa-a.
Kuinka kauan sinuun päin pitää oikein huitoa? Luuletko olevasi jokin pinjata.
Otin jo jonkun toisen kädestä kiinni. Olen menossa pois. Olet yksin siellä pimeässä.
pimeys voitti sinut ja alisti kääntymään pois.
Yksin en ole ja täällä jo näkyykin jo pikkuisen
valoa.. Nii-iin.
Missä ihme maailmossa sinäkin elät. Ei se mitään lyhene askel askeleelta. Jos vaivaudut liikkumaan, niin otat sen askeleen sivulle tai takaviistoon tai johonkin yhtä idioottimaiseen suuntaan.
Tai oikeasti et ota edes niitä askelia, vaan killut katossa ja odotat silmät kiiltäen, että mahastasi tipahtaa karkkia.
Tajuatko jo nyt kuinka typerää sinun kanssasi on leikkiä hippaa? Olet jollain omalla planeetallasi.
Kyllä me molemmat ollaan aina tiedetty, että sinä olet yksin. Valehtele vaan itsellesi, hetkeksi se aina varmaan onnistuu kunnes taas muistat miltä oikeasti tuntuu ja mitä sinulla siinä oikeasti on. Tai siis ei ole.
et sinä minua tunne etkä tiedä.Jatka viisastelujasi jonkun muun kanssa.
Joten...
Sinä se yksin olet, minä en, jos olisin yksin
ei minulla ideaa silloin riittäisi. Saat
rauhan ihan itsesi kanssa, onnettomassa
maailmassasi.
huvittaa vain :) Et taida pitää siitä, kun joku kertoo sinulle totuuden :) Kirjoitinkin tässä yksi päivä yhden pitkän totuuden tunnustuksen ihan kaikesta, mutta pyyhin sen pois. Hyvä oli kyllä selventää se itselle, niin on helppo unhoittaa :)
En minä yksin ole. Enkös jo kertonut. Ne lämpimät ja tärkeät kädet oli ympärillä tuntikin sitten. Ja katsos ne pitää minusta kiinni ja halaa kun itkettää ja pyyhkii kyyneleitä. Ei kukaan kaipaa sinun itsekeskeisiä kylmiä sormia.
Ei minun maailmani ole onneton, en ole koskaan ollut näin onnellinen kuin nyt :) Harmi, että sinun maailmassasi tällaiset ajat ovat jo kaukana menneisyydessä eikä tuota samaa vanhaa rataa kulkemalla enää koskaan edessäkään :)
Älä ole surullinen, et sinä minun kanssani olisi pärjännyt kuitenkaan :) Raukka olisit vielä saanut henkisiä mustelmia jos sitä kaikkea ihme räpeltämistä olisit jatkanut minun kanssani :D
pysyä rauhassa siellä sinun " onnellisessa"
maailmassasi, jossa ei ole muita jalanjälkiä
kuin sinun:) tutut ja turvalliset jälkesi sinua
seuraavat ja pyörit ympyrää omassa kehässäsi:)
Alistunut ihminen vain hakee toisesta vikoja,
kun hän tietää ettei itse ole mitään:)
Toivon, että paranet vielä jonain päivänä,
ihan oikeasti:) Kauniita lepohetkiä, sinulle :))
ihanan tunteikas runo..
mielessäni siniset silmät, hieman ehkä harmistuneet, kyselevät, ja mitähän vielä, en uskaltanut enää edes katsoakaan sinne päin.
valtaansa, siitä ne purskautuvat ulos,
haluten tanssia vielä yhden kerran.. ja
kaikki jää salaisuudeksi muille.
Poimin kedolta kukkasen,
kutitan sinua poskelle.
Hymyhuulin hellin sinua,
tunteiden valtaan painuen.
Ihosi tuoksu huumaa,
katseesi vangitsee.
On hyvä olla tässä,
sinun syleilyssä.
Kesä kauneimmillaan.
tunnen kutinan ja näen
perhosten kiemurat
tunnen jotakin, se on sitä
ja kesä siinä mukana
kaikki on jälleen hyvin,
sen aistii..
Näin se on.
Kiitos
Voi, tulisi kesäkuu
ja sen öiden valo
heleän vihreä niitty
kenties tunteiden palo
Pitääkö ympyrä kiertää
ennenkuin kohtaa
sen kirkkaan tähden
joka valoa hohtaa
Vasen ja oikea
on meille annettu
merkiksi jatkaa
tätä outoa matkaa
Se suloinen polku
onko meitä varten
valkeus metsätähden
ja lumo haltiatarten
Tällaista inspiroi Sinun kaunis runosi.
*>II