Täällä kovasti muutama kirjoittelee että on sanellut ex miehelle säännöt uusista puolisoista... elikkä uudet puolisot ei saa nähdä lapsia... kuinka moni näistä naisista on itse elänyt yksin loppu elämän? koska jos isä ei saa esitellä uutta puolisoa niin mikä oikeus äidillä siihen on?
uudet puolisot
mie vaan
763691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Esimerkiksi minun mieheni entinen vaimo jätti mieheni löydettyään uuden. Ovat yhdessä uuden miehensä kanssa edelleenkin ja heillä on yhteinen lapsi.
Minun mieheni pitäisi exän mukaan viettää yksin loppuelämänsä. Hän on ollut se "oikea" vaimo, minä vain "se uusi" milloin mikäkin.
onko tuollaisia olemassa?? Huh huh. . . .
kysymyksen täs joku aika sit tällä palstalla.Ja arvatkaa tulikos vastauksia.Tuntu siltä et miesten entiset avio-avo vaimot elää yksin lasten kanssa ja kaiken lisäksi selipaatissa.Joten Suomessa on paljon yh-äitejä.Koska vastauksia tuli 3kpl.
näistä ex naisista kuitenkin on uusi puoliso joka elää lasten kanssa arkea... ja siltikin isältä kielletään uusi onni... minun mielestä on aivan sama kumpi lähtee suhteesta kävelemään mutta molemmille on annettava mahdollisuus uuteen onneen.
..ei asiat ole niin yksinkertaisia käsitellä..helppo kommentoida,jollei ole omakohtaista kokemusta taustalla..eli että se puoliso ei ole sinua tai lapsiasi jättänyt..mutta kun sellainen tilanne omalle kohdalle sattuu,vain harva suhtautuu asiaan tyynesti /välinpitämättömästi..ihminen kun ei ole kone.
Eron käsitteleminen vie oman aikansa,ja itsensä kanssa pitää tehdä todella paljon töitä että selviytyy,ja että yleensäkin selviää arjesta lasten kanssa.
Kun mieli myllertää ja suru/luopuminen läsnä..ei sitä heti tule mieleen että "ihanaa kun mies lähti ja löysi onnensa toisaalta"..kyllä ne sen hetkiset tunteet ovat aivan jotain muuta.
Kuitenkin, kaikesta selviää(ajan kanssa) kun jaksaa uskoa ihmisyyteen,eikä katkeroidu..ja ajattelee elämää eteenpäin,ymmärtää myös sen etten vain minä epäonnistunut..suhteeseen kun tarvitaan aina kaksi,joilla pitäisi olla yhteinen ajatus ja määränpää.
"Unohda ja anna anteeksi"on ainakin minun mottoni entiseen avioliittooni.
lähinnä sitä kun vuosienkin päästä yritetään kontrolloida exänsä elämää... vaikka itsellä onkin jo uusi puoliso... lapset tutustuneet tähän... ja siitä huolimata mieheltä evätään oikeus onneen. Erosta selviäminen ei ole helppoa, tiedän sen omasta kokemuksestani... mutta ei passaa katkeroitua, koska se hidastaa omaa etenemistä elämässä. omakohtaista kokemusta sen verran että erosta 3kk mies muutti uuden puoliskonsa luo ja siitä pari kuukautta niin odottivat jo yhteistä lasta. omalla kohdalla olin exäni puolesta onnellinen koska meidän kemiat eivät enää toimineet 10 aviovuoden jälkeen...
järkevän kommentin kanssa:)
kysynyt ja ikinä ei vastausta saa:D
muusta kuin katkeruudesta tai siitä ettei exällä ole oikeus onneen. Mun mielestä vaan kemioista jotka ei pelaa sen ex-miehen nyksän kanssa. ja syy siihen on ne lapset. Eli kasvatushommissa mättää. Biolooginen äiti nyt kuitenkin on aina omallatavallaan "mustis" niistä lapsista ja kyllä se pitää ymmärtää.
"kyllä se pitää ymmärtää" ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että koska se ex nyt on lapsistaan mustasukkainen, sillä on oikeus kontrolloida exmiehensä elämää ja tämän oikeutta omiin lapsiinsa?
Ihan oikeasti saa ottaa vastuun omista tekmisistään sielläkin päässä, vaikka lasten äiti onkin, eikä piiloutua mustasukkaisuuden taakse... Kyllä pitää voida olettaa että aikuisia ollaan vaikka äiti ollaankin. Ihan tasapuolisesti.
"kyllä se pitää ymmärtää" miksi pitäisi?
Kyllä sen äidinkin pitää ymmärtää olla aikuinen eikä kiukutella ja manipuloida ja kontrolloida miehen oikeutta tavata omia lapsiaan sillä puollustuksella että on lapsistaan mustasukkainen? Päin vastoin luulisi että jos tämän itsestään oivaltaa, osaisi kyseenalaistaa omia toimiaan ja tuntemuksiaan, silloin kun ne eivät ihan "maalaisjärkisiltä" tunnu. Kasvun paikka kaikin puolin, äidilläkin.
Miten on mahdollista, että entisen puolison mielestä kemiat eivät pelaa sellaisen uuden puolison kanssa, jota ei ole koskaan välttämättä edes tavannut? Saati sitten jutellut?
"ja syy siihen on ne lapset"
EI pidä paikkaansa. Syy siihen on typerästi käyttäytyvä aikuinen ihminen.
"Biolooginen äiti nyt kuitenkin on aina omallatavallaan "mustis" niistä lapsista ja kyllä se pitää ymmärtää."
EI pidä ymmärtää. Lasten käyttäminen katkeruudessa välikappaleina on sairasta. Sillä haavoitetaan tilanteeseen täysin syytöntä lasta kaikkein eniten. Aikuinen voi olla "mustis", mutta sitä voi olla hiljaa sisimmässään näyttämättä sitä mitenkään ulospäin. Kaikki muu on itsekkyyttä.
jos lapseni isä löytäisi rinnalleen naisen, jonka kanssa voisi olla onnellinen, jotta minäkin saisin elää elämääni. Erosta reilusti vuosi, ja nyt kun olen löytänyt elämääni miehen, jolle olen uskaltanut lapseni esitellä, isä hyökkää kimppuuni. Ei lapsi hylkää vanhempiaan, vaikka jommallakummalla, tai kummallakin, on uusi elämänkumppani. Kai se nyt on aivan vanhemmista itsestään kiinni, mitä lapsi heitä kohtaan tuntee. Mustasukkaisuus ja vanhojen ruotiminen mielestäni kasvattaa lapsen epävarmuutta, ei se, että vanhemmat hyväksyvät toisen elämään sen toisen puoliskonkin.
tähän kysymykseen sai asiallisia vastauksia!!! kiitos siitä... onni kuuluu kaikille niin isälle kuin äidillekkin...
vao eo, kyse onkin lapsista, että mihin he heitä tarvii? Mun puolsesta mies voi ottaa vaikka joka päivä uuden, minua se ei liikuta, ei sitten ollenkaan. Se liikuttaa jos sotkee ex puolison kanssa yhteiset lapset omiin solmuihin. Se ei ole hyvä asia. Jos uusi kaveri alkaa haukkumaan lasten äitiä ja lapsia alkaa vieraannuttamaan isästä, niin minusta se on julmaa. Siihen en ainakaan minä suostu,e ttä lapset isänsä naisia näkisivät.
Mistään "isä ei saa ottaa uutta kaveria" ei ole siis kyse. Vapailla on siihen oikeus, mutta lapsia pitää säästää
Jos lasten isä asuu uuden onnensa kanssa, pitääkö naisen lähteä evakkoon tai mennä komeroon piiloon, kun lapset tulevat ? "siihen en ainakaan minä suostu, että lapset isänsä naisia näkisivät"
"Siihen en ainakaan minä suostu, että lapset isänsä naisia näkisivät" ... Jos isä kuitenkin heterona asuu naisen kanssa, lähteekö nainen evakkoon, kun lapset tulevat isänsä luo vai piiloutuuko komeroon ?
Olisi tosi mielenkiintista lukea exäsi kommentit tästä asiasta. Ja ainakin minä , jos siis olisi exäsi, ottaisin lapseeni yhteuyttä etenkin silloin kun hän on aikuinen ja kutsuisin kylään uuden onneni luoksi. Ja jos joku alkaisi sitä tapaamista hihhuloimaan, kyllä siihenkin joku roti löytyy. Miten voi joku kuvitella voivansa säädellä toisten elämää loppuikänsä.
"yhteisiin solmuihin". Avaa ne vihdoin.
Sitten kirjoitat: "Vapailla on siihen oikeus (ottaa uusi partneri)."
Aivan totta! Sinun entinen puolisosi on nyt vapaa ottamaan rakkaakseen ihan kenet tahansa. Sinä et ole enää ranking-listalla, eikä asia kuulu sinulle pätkän vertaa.
ei lapseni sinne menisi. Aikoinaan varmistin aina ettei siellä ole ainuttakaan, itse vein ja itse hain, enkä kertonut milloin haen, tein aina ylläytyshaun. Ja lapsilla oli kamerakännykät, että lupasivat aina soittaa jos joku tulee tyrkylle kylään. Mutta niin ei onneksikoskaan käynyt, ja rauhassa sain päivän viettää. No senhän ymmärsi jo mieskin, ettei edes tuonut niitä naisia. Ja sitä paitis se aika oli lasten ja isän yhteinen ei naisten.
Olen alkuperinkin pitänyt kirjoituksiasi provoina, ja tämä varmisti asian.
Miksi et vaihtaisi välillä osastoa? Täällä olis ihmisiä joilla ON uusperhe ja jotka haluaisivat asioista puhua aivan oikeasti.
Ei tämmöisillä asioilla sovi pilailla.
Kerropa nyt missä sinä olet miesystäviäsi tavannut. Viestiesi perusteella et ole heitä lastesi silmien eteen vienyt joten tapaamiset on pitänyt järjestää jossain muualla. Vai oletko kenties elänyt selibaatissa ja unohtanut naisen itsessäsi.
halustani ja muuten olen tavannut miehiä tuttavani asunnolla....sopii mulle vallan mainiosti.
me ei takasin sitä ihmistä huolita. En voisi kuvitella ottavani likaista miestä takasin. Minä en ole ihminen, jonka luota lähdetään ja tullaan takasin, kun lähtee lähtee kokonaan!
puhtoinen Lissu, joka itse kiillottaa sädekehäänsä.
Kumma kun se ei kiillä vieläkään? ;)
vihkiytynyt vaalimaan entisen onnellisen perheen muistoa noita katalia naikkosia vastaan ;-). Ei siinä naiseus ole mielessä.
"tavannut miehiä tuttavani asunnolla."
Ja mä kun olin aivan varma et joku siveyden sipulihan se täällä seittiä kasvattaa......
kauanko se selibaatti onkaan kestänyt?
Kun kuitenkin olet miehiä tuttavasi asunnolla tavannut?Ihanko vain platoonisia suhteita...
Voitko uskoa että ihan oikeesti ihmiset rakastuu,ja haluaa elää vielä kerran onnellisesti parisuhteessa(se entinen suhde kun näivetti,ja kulutti ihmisen loppuun).
paljon asioita :D :D :D
Jos oikein tietyllä tavalla lukee tuota "tapaa miehiä tuttavan asunnolla" niin sehän on aikamoista löyhämoralismia: harrastaa hetken irtosuhteita useiden eri miesten kanssa. Hyväksikäyttää vielä tuttavaansa kun käy panemassa näitä miehiä tämän asunnolla!
Siinäpä varsin oivaa mallia omille lapsille siitä, että miten aikuiset käyttäytyy. Jaa että tekee lapsilta salaa? No just joo, äkkiähän noista lähtee jutut kylillä pyörimään ja varmasti aikanaan kantautuvat myös lasten korviin. Mahdollisesti juuri tuollaisena kuin tuohon juuri heittona heitin.
on miehen ex yrittänyt vaikka mitä temppuja tehdä.
kun sai tietää et mies ja minä seurustellaan niin kielsi minua tapaamasta lapsia....telttaanko minun ois pitänyt lasteni kans majoittua siksi aikaa kun miehen lapset tänne tulee.no eipä ex saanut tahtoansa läpi.
muutenkin sanelee sääntöjä miten meidän pitää elää ne viikonloput ku lapset on meillä.
muutenkin miehen ex on ottanut lapset välikappaleiksi hiekkalaatikko leikeissään.en voi muuta kuin välillä nauraa hänen idiootti tempuille.
no huomaa et on todella katkera ex
Niin se on, että meitä ihmisiä ja tapoja reagoida elämäntilanteisiin on niin erilaisia. Avioero ei ole helppoa kenellekään ja toiset jäävät tavallaan junnaamaan paikoilleen. Ja katkeroituvat eivätkä osaa katsoa eteenpäin.
Itselläni on tosiaankin uusperhe- elämää takana kymmenisen vuotta ja alkuvuosina mieheni ex oli niin sanottu "hankala". Vuosien kuluessa hän on sopeutunut ja lopettanut elämämme "vahtimisen". Nyt on tasaista ja normaalia. Onneksi.
Rankkaahan se oli kaikille, eikä lapsille vähiten. Me kestimme sen puhumalla keskenämme ja sietämällä. Itse huomasin, että paras keino oli olla välittämättä ja reagoimatta mahdollisimman pitkälle exän ns. "vouhkaamisesta". En lähtenyt mukaan minkäänlaiseen sanasotaan tai mustamaalaamiseen. Päinvastoin.
Aika parantaa haavat.
Äitijapuoli, olisin voinut kirjoittaa saman tekstin. Kyllä tuossa prosessissa sai purra huulta, ja eniten sapetti, että itse "uutena onnena" oli kaikkeen päälle sataneeseen moskaan täysin syytön.
Lapsen takia piti kestää – lapsen, joka ei ole minun! Mieti sitä, ex. Lapseton uusi onni ajatteli sinun lapsesi etua ennen omaansa.
No, nyt minulta odotellaankin jo koipien oikaisua ja muhkeaa perintöä. Tässä tulee minun kohdallani leikille loppu. Onneksi en ole raha- ja testamenttiasioistani tilivelvollinen exälle.
Meillä miehen exä yritti, sai mieheltäni naurut päällensä.
Odoteltiin hetki, johan rupes ex-frouvalle maistumaan "lapsivapaat" - tyyntyi ja antoi lapset mielihyvin tapaamisille.
Joillekin on vaan pakko laittaa luu kurkkuun.
jos isä menee uusiin naimisiin ja saa vaikka uusia lapsia tämä uuden vaimonsa kanssa, niin tämän ex lapsien perintö osuus pieneen sitä mukaa mitä lapsia tulee uuteen suhteeseen.
Siksi ex vaimot, eivät hyväksy monesti sitä, että ex aviomiehet löytävät uuden naisen elämään vaan yrittävä kontrolloida keinoja kaihtamatta, ettei vaan tule uusia perijöitä syömään heidän lastensa isän perintöjä.
Itselleen he sallivat uudet miehet ja uuden lapset, koska eihän ne syö ex miehen perintöjä! Uuden miehen kautta saadaan vain lisää uusia perintöjä itselleen ja lapsilleen.
Esimerkkinä, neljä kertaa naimisissa ollut nainen ja kahdeksan lasta neljälle eri miehelle, laskekaa siitä paljonko perintöjä lastensa kautta tulee saamaan.
Eivät eksät peri toisiaan, mistä sellaista tietoa olet saanut? Se kyllä pitää paikkansa, että lasten perintöosuus pienenee, jos isä saa lisää lapsia ja/tai on avioliitossa kuollessaan. Alaikäisten lasten perintöä valvoo uskottu mies, ettei sitäkään kautta äiti pääse iskemään hyppysiään omaisuuteen.
niin valitettavasti heidän perintönsä menee exälle....
Vanhemman kuollessa perintö menee aviopuolisolle ja kaikille ao. vanhemman lapsille. Tästä kuvoista on ex-puoliso ulkona, hän ei peri yhtään mitään.
Lasten kuollessa perintö menee(?) hänen vanhemmilleen, olivat he naimissa, eronneet tai vaikkapa susipari. Tästä en ole ihan satavarma, siksi tuo kysymysmerkki.
Jos lapsi on kuollut ennen vanhemman kuolemaa, niin ao. lapsi ei ole mukana kuolinpesässä. Eli ei peri mitään eikä sitäkautta tämä ajateltu perintö mihinkään exälle myöskään siirry.
perimään! Ainakin mieheni ex on laskenut tarkkaan paljonko hän tällä tyttärellään tulee tienaamaan! Ja kun isällä on maatila metsineen ja peltoineen ja taloineen ja tytär ainoa perillinen, niin on jo tuumannut tyttärelleen, että toivottavasti tämä uusi avokki ei ala pukkaamaan perillisiä, että sinä menetät perintöjäsi ja me menetetään iso omakotitalo johon voimme muuttaa sitten kun sun isäs heittää veivin kaivoon! (neljännen kerran naimisissa ja 8 lasta eri isille, asuvat ahteessa omakotitalossa, kaikki 8 lasta, äiti, isä ja vielä yksi ylimääräinen sukulainen) Ja mummosi talosta tulet samaan yksin puolikkaan itsellesi eli sinä tyttö olet rikas nainen! Anna vain äidin hoidella asiat sitten.
Eli kyllä eksien vihassa on tämä perintö melko suuri syyllinen nyksiä kohtaan.
Jos lapsi sattuu olemaan alaikäinen perinnön saadessaan niin eipä siinä ole äidillä sananvaltaa miten rahaa/omaisuutta käyttää. Jokaiseen siirtoon tarvitaan maistraatin lupa ja vuosittain on tehtävä tarkka tilitys siitä mihin rahaa on käytetty. Tiliotteet on lähetettävä tilityksen mukana maistraattiin.
nousevat kuolleen lapsen perijäksi. Eli perintä pitää jakaa näille toissijaisille perijöille vaikka lapsi olisi kuollut ennen vanhempiaan.
Toinen asia on myös se, että onko ositus tehty vanhempien välillä erotessa ja onko se toimitettu maistraattiin. Jos ositus on jäänyt tekemättä, niin silloin ex puolisolla on osuus puoleen pesästä.
jos lapsen äiti on se uskottu ja taitava pyörittämään numeroita paperilla ja suvussa on suurin osa menettänyt luottotietonsa venkuloinnin ja rahojen kanssa huseeraamisen kanssa, niin kyllähän hänellä on taito muuttaa silloin musta valkoiseksi ja päin vastoin.
Toinen on se, että tytär on kohta täysi ikäinen, mutta täysin äitinsä ja sisarpuolien vietävissä joka asiassa ja siihen ei maistraatti puutu.
Kyllä maistraatin kanssa toimiessa pitää olla taitava numeroita pyörittämään jos meinaa sitä instanssia petkuttaa. Minulla ei sitä taitoa kyllä ole. Kuitit, tiliotteet ja kaikki mahdollinen on kirjoissa ja kansissa ja joka vuosi ne maistraattiin lähetän tarkistettavaksi. Tätä edessä vielä 13 vuotta, vasta sitten nuorimmaiseni on täysi-ikäinen.
Tuo jos lapsi on kohta täysi-ikäinen on vakavampi paikka. Harva nuori on siinä iässä vastuuntuntoinen ja jos on vielä toisten "pyöriteltävissä" niin se on kyllä sitten perinnön menoa. Valitettavasti!
Voisin EHKÄ hyväksyä, että lapseni tapaisivat exäni naisystävän, mikäli he asuisivat yhdessä.
Mitään susiparinaisia en aio antaa lapsieni tavata.
Joku raja kaikella. Olkoon tapaamatta lapsiaan, jos ei siihen yksin pysty.
Jotain rajaa!
Mulla taas ei tulisi mieleenkään kysyä exältä lupaa saisiko naisystäväni olla mukana kun lapseni on minun kanssani. En ole kysynyt enkä tule kysymäänkään. Eikä hänellä tietenkään mitän sananvaltaakaan olisi, se ei vain yksinkertaisesti ole exäni asia.
Sinun exäsi ei ole niin neuvokas, kuin minä.
Minun lapseni eivät tule tapaamaan iskän sutturoita.
Tai iskä ei tapaa lapsiaan, kuin lasten kotona.
Keinoja on ja äiti voittaa riidat aina. Muista se.
..taas yks "suttura" joka ei ole päässyt yli erostaan.
Erosta olen päässyt yli ja sehän ei edes tähän asiaan liitykään.
Aivan eriasia, jos ex-mieheni muuttaa yhteen ja virallistaa uuden parisuhteensa.
Miksi minun lapsieni pitäisi tutustua naiseen, jota isäkään ei vielä tunne niin, että voisi samassa talossa asua?
No onneksi meidän tilanteemme ei ole teidän ongelmanne. Meillä tämä on toiminut mainiosti ja ex-mieskin ymmärtää minun kantani asiaan. Jos tyttöystävällä on jotain valittamista, niin virallistakoon parisuhteen exääni ja muuttakoon saman katon alle.
Muuten.
Pysyköön poissa minun lapsieni silmistä.
Ei ainakaan laillisia tai ainakaan moraalisesti oikeita. Ja vaikka olisikin, oma exäni ei onneksi ole sellainen kusipää joka edes yrittäisi sanella minun elämääni.
»Tai iskä ei tapaa lapsiaan, kuin lasten kotona.»
Niin no, yleensä tapaankin lapseni lapsen kotona.. joka on myös minun kotini. Siellä lapsen toisessa kodissa en juurikaan käy.
ex miehellä on oikeus kieltää sinua seurustelemasta ja tuomasta ketään äijän retaletetta sinun lapsien eteen sekä asumaan samaan talouteen. Kieltää ettei hänen lapset missään nimessä joudu tapaamaan ketään äijään sinun luonasi! Joten joudut hoitamaan suhteesi muualla, lapsia et saa sotkea omiin miehiisi.
Niin kauan kun seurustelet tai vaikka olisit kihloissa tämän äijän kanssa, niin lapsia tämä äijä ei saa tavata kuin vasta sitten, kun olette menneet naimisiin.
Eikös tämä vaatimus koske yhtä lailla sinua kuin ex miestäsikin? Vai luuletko olevasi muita ihmisiä niin helvetin paljon parempi, ettei sinua koske samat vaatimukset mitä ex puolisolle asetat!??
En TIETENKÄÄN toisi ketään vierasta miestä kotiimme noin vain.
Puhuinkin tuossa yläpuolella, että on eriasia, jos kumppani muuttaa asumaan samaan osoitteeseen.
Koskee minua, kuin myös ex-miestäni.
En halua, että lapseni tutustuvat ihmiseen, jota en tunne vielä itsekään. Sama koskee ex-miestäni. Saa luvan olla vakavaa seurustelua, ennenkuin voi esitellä lapsillemme kumppaninsa.
Kokeilkoon ensin vaikka tutustuttaa anoppiin...
Tiedät siis itsekin, että keinot löytyvät...
Sinun exäsi ei ole riitaisa kusipää, mutta MINÄ olen. Tämänasian suhteen järkkymätön.
...ei sinulla itse asiassa ole keinoja estää lapsia tapaamasta isäänsä - isän asunnossa.
Tarvittaessa lapset voidaan hakea luotasi isän asunnolle vaikkapa viranomaisvoimin.
Voin kertoa omasta kokemuksestani, että äiti ei todellakaan voita riitoja aina. Muista se.
Ja ex-mieheni tuntee minut.
Hän ei uskalla riskeerata. Mikä onkin oikein.
avioeronne syytä..mut,heh, aika v-mäiseltä muijalta vaikutat ihan luonteespuolelta..enkä ihmettele jos se exäs on se osapuoli joka on avioeropaprut laittanut vireile.
ihmeessä voit olla varma siitä, etteikö lapsesi tapaisi exäsi uutta naisystävää hänen luonaan, sinun tietämättäsi? Miten voit valvoa sitä?
Lapseni kyllä kertoisivat siitä minulle.
Luotan ex-mieheeni ja hän pitää, minkä lupaa, kuten minäkin.
Moi! Lueskelin ajatuksella ja mielenkiinnolla näitä kaikkia mielipiteitä puolesta ja vastaan, sillä itse olen siinä tilanteessa, että lokakuulla törmäsin nykyiseen miesystävääni asuttuani sitä ennen lasteni (tytöt 7- ja 5v.) kolmistaan puolisen vuotta eron jälkeen. Olen onnellisesti rakastunut, mutta mieleeni ei silti ole vieläkään tullut esitellä miesystäväni lapsille. Tapaamme ainoastaan silloin kun lapset ovat isänsä luona. Jotenkin se vain tuntuu parhaalta ja luontevimmalta ratkaisulta vielä tässä vaiheessa, sillä haluan olla todella varma suhteesta ja tunteistani ennen kuin tuon lasteni eteen ketään. Paljon olemme lasten kanssa jutelleet erosta, rakastumisesta ja rakkauden eri "lajeista" ja vanhin tyttö sanoi, että "äiti jos sä rakastat iskää jollain lailla niinku kaveria, niin sittenhän sä voit rakastaa jotain toista miestä sillä toisella lailla." Exän kanssa ollaan molemmat samaa mieltä näistä asioista: lapsille kerrotaan uudesta rakkaudesta vasta viimeiseksi.
aika..joten siksipä kannattaakin olla esittelemättä miesystävää lapsilleen..jos ei edes itse ole varma omista tunteistaan.
Mutta..jos erosta on kulunut kauemmin..ja on sinut oman itsensä kanssa,miksipä sitä ei voisi hetikin esitellä uutta miesystäväänsä lapsilleen?
Itse kyllä kerroin ensimmäiseksi lapsilleni uudesta miesystävästäni..olin ollut vuosia yksin lasten kanssa,en ollut enää mikään nuori "tyttönen"ja tunsin että "tämä on se oikea ihminen minulle"..ja aikas pian naimisiin menimmekin.
sinun kirjoituksesi..ootko ihan tosissasi noiden kirjoituksiesi kanssa?
Niistä kun huokuu niin suuri viha..että huolettaa miten tuollainen on ilman lääkitystä??
Kuinka selviät päivistäsi kun olet moisen vihantunteen vallassa?Pakko on tuollaisen fanaattisuuden jo lapsiinkin vaikuttaa negatiivisesti.
Hymyillen olen lukenut tekstejäsi tässä ketjussa, riitaisa ex. Järkähtämättömyytesi on vaikuttavaa. Vitsi, kirjoittele tänne silloinkin, kun rakastut uuteen mieheen, saadaan sitten jakaa hyviäkin asioita kanssasi. Teet varmasti senkin täysillä.
Ja Parittomalle Isälle tiedoksi: hän ei ole Lissu. ;)
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Mun mielestä näitä asioita ei kannata edes yleistää, sillä jokainen tilanne ja tarina on erilainen - mikä sopii toisille ei välttämättä sovi itselle/omille lapsille. Miesystävän kanssa ollaan suunniteltu jo yhteistä tulevaisuuttakin, joten kyllä tunteet ovat varmoja ja syviä molemmin puolin. Jäi sanomatta, että tytöt ovat kyllä jo miesystäväni lyhyesti tavanneet parikin kertaa "äitin tuttavana" ja heillä on synkannut todella hyvin keskenään. Ne pari pientä askelta ovat antaneet lisävarmuutta siihen, että kaikki menee hyvin sitten kun otan asian puheeksi alkukesästä.
en vain ymmärrä, että miksi ihmeessä haluaisit, että ex-miehesi mahdollinen uusi nainen muuttaisi yhteen hänen kanssaan ennen kuin lapset saisivat hänet tavata? Tai siis ymmärrän tietysti sen puolen asiassa, ettei isän uutta naista esitellä lapsille ennenkuin tämä uusi suhde vaikuttaa olevan vakavalla pohjalla. Mutta toisaalta kun miettii niin eikö ole lapsille vain mullistavampaa ja kenties aikamoinen sokki, jos yhtäkkiä täysin tuntematon nainen muuttaa heidän isänsä luokse ilman että lapsilla on ollut mitään käsitystä edes ko.henkilön olemassaolosta? Yhtäkkiä meneekin isänsä luokse ja kappas, siellä asustaakin jo joku uusi ihminen. Luulisi tällaisen olevan lapselle aikamoinen yllätys.
Ja toisaalta jos tällainen on ehtona sille, että ex-mies voisi lapsille esitellä uuden ihastuksensa niin siinä piilee vaara, että hätiköidään yhteenmuuton kanssa ennenkuin tutustutaan kunnolla ja edessä on kenties enemmän riitoja ja epätasapainoa kodin sisällä, ja kenties sen seurauksena suhteen poikki meneminen...ja taas kenties uuden naisystävän löytäminen, kiireellä yhteenmuutto jne.
Itse näkisin henkilökohtaisesti kaikista järkevimpänä sen, että uusi seurustelukumppani esiteltäisiin lapsille pikkuhiljaa, kun on suht varma suhteen vakavuudesta (täysin varma tuskin voi koskaan olla?), ja yhteen muutettaisiin vasta,kun kaikilla osapuolilla on ollut mahdollisuus sopeutua uuteen tilanteeseen. Eikä niin että yhtäkkiä vain tuodaan uusi ihminen lasten toiseen kotiin asumaan ilman minkäänlaisia valmisteluja asian suhteen. Sellainen jos mikä on takuulla lapsille hyvin hämmentävää, vai?
en yhtään ihmettele, että olet eronnut tai miehesi on ottanut eron, eihän kukaan tuollaisen etikkakurkun kanssa jaksa elää, joka on aina oikeassa joka asiassa vaikka kuinka todisteet olisivat toista mieltä.
Jos saat nautintoa siitä, että vielä eron jälkeenkin saat pompottaa miestäsi, niin olisikohan jo aika katsoa peiliin ja miettiä kenen etua sinä ajat? Ei se mies tule takaisin vaikka kuinka sitä vainoat, juoksee vain entistä enemmän karkuun kun nyt voi!
Et aja lasten etua, etkä lasten hyvinvointia vaan omaa etua joka asiassa, lapset ovat sinulle lyönti kassaroita jolla huidot ex puolisoasi ja pidät pihdeissä häntä.
Sulle käy kohta kuin entisen mustalaisen hevosen, just ku oppi olemaan syömätä, niin kuolema tuli ja korjas.
Mun mielestäni kyse on kuitenkin siitä, että kaikki mielellään tekee sitä, missä on hyvä. Minkäs sille voi että on hyvä olemaan kusipää (ite niin sanoo). Ikävä vaan, että se on ainoa asia, jonka osaa.
Siinä ovat lapset pikkurahaa, kun tuntee itsensä vahvaksi.
Juuri tätä minäkin tarkoitan.
Miksi kummassa se on niin vaikeaa jonkun hyväksyä?
Jos olen sairas ja kusipää, kun en halua lapsiani kuormittaa vaikean eron jälkeen tilapäisillä suhteilla (tulivat ne omastani tai exäni suunnasta), niin sitten olen.
Muut saavat tehdä eron jälkeen mitä lystäävät ja naiskennella vaikka lapsiensa huoneessa, mutta minä aion toimia näin.
Ja näin olen toiminutkin.
Mikäli tämän tänne kirjoittamani perusteella pystyt luomaan minusta luonneprofiilin, minkä perusteella ainoa asia, minkä osaan, on olla kusipää, niin olet joko:
A) Naurettava
B) Selvännäkijä
On todellakin aivan eri asia, onko kyseessä tilapäinen yhden yön "helpotus" vai vakava ja pitkäaikainen suhde. Sanoohan sen nyt jo maalaisjärkikin, että jos äitin/isän kumppanit vaihtuvat koko ajan, niin hämmennystähän se lapsissa aiheuttaa. Sen takia uutta kumppania ei mielestäni kannata esitellä lapsille ennen kuin on varma omista ja toisen tunteista.
sivusta seuranneena....
tällä kerralla kohdistunut teihin. Ei voittoa!
helpotusta lapselleen esittelisikään?!
Ja vakavasta suhteesta: toisille käy näköjään vain avioliitto, toisille pidempiaikainen seurustelu, jota pidetään kestävänä. Ei ole mielestäni exän tehtävä määritellä, onko toisen suhde tarpeeksi vakava, että se käy lapsien esittelemiseen. Kukin käyttäköön omaa maalaisjärkeään.
Jos hän olisi lapseni äiti, en uskoisi että olisi kovinkaan vaikeaa saada lapsen yksinhuoltajuutta isälle. Äidille korkeintaan valvotut tapaamiset.
Ja saat olla siinä luulossa minun puolestani.
Tämä emo suojelee omaa laumaansa, eikä anna kenenkään uhata sitä.
lapsiaan ex miehen nyksiltä, se on joidenkin mielestä sairasta! Käsittämätöntä logiikkaa naisilta. Taitaa olla katkeruutta vaan ilmassa, kun miehellä on lapsia ensimmäisen vaimon kanssa, ja siitä nyksät ovat hyvin katkeria.
uudenkin vaimon kanssa: antaisitko lastesi tavata sisaruksiaan vai vastako perinnönjaossa saavat kohdata?