Kyselenpä nyt neuvoa. Kymmenkuinen seropi, jossa karjalan karhukoiraa, dalmista ja shelttiä on kova poika säntäilemään pupujen, oravien ja kissojen perään. Huomatessaan jonkun moisen otuksen, menee kuulo välittömästi "off-asentoon", kiitos hihnan, ovat nuokin elikot vielä hengissä! =)
Kysymykseni siis kuuluu: saanko millään opetettua koiran niin, että voisin joskus pitää metsässä vapaana pelkäämättä, että metsästysvietti vie voiton minusta? Vai ollaanko me aina ja ikuisesti kahlehdittuina toisiimme??? Mökillä koira saa tarhassa juoksennella, mutta kiva olisi myös täällä kaupungissa käyskennellä metsässä ilman remmejä. Hyvät maastot läheltä löytyy, mietityttää vaan tuo "saalistus"...
Kysymykseni siis kuuluu: saanko millään opetettua koiran niin, että voisin joskus pitää metsässä vapaana pelkäämättä, että metsästysvietti vie voiton minusta? Vai ollaanko me aina ja ikuisesti kahlehdittuina toisiimme??? Mökillä koira saa tarhassa juoksennella, mutta kiva olisi myös täällä kaupungissa käyskennellä metsässä ilman remmejä. Hyvät maastot läheltä löytyy, mietityttää vaan tuo "saalistus"...
Vastaukset 13
Vanhimmat
meidänkin koira tykkää kaiken perässä juosta sen takia en uskalla sitä pihassa päästää vapaaksi...mutta sitten kun menemme lenkille ja tiedän ettei ole kissoja niin päästän sen vapaaksi ihan huoletta.jos sattuu näkemään pupu jussin jossain pellolla niin antaa koittaa vaan ottaa kiinni kyllähän jänis nopeempaa juoksee metsään piiloon.ja sehän on vielä pentu joten se on oikea hulivili.ja tuskin koirasi jätää sua yksin ja jos ei tuu takas lähet juokseen eri suuntaan niin kyllä se mielummin sinun perääsi tullee.
molemmat pääsee puuhun turvaan.Sitäpaitsi minä yllytän koiraa jahtaan kissoja sillä se on aina ollut koirien luonteessa jos ei samassa perheessä ole kissoja.Miksi kieltää hupi.
Mulla oli/on sama ongelma mun uroksen kanssa, aina ulkona jos oli joku eläin niin korvat lakkas toimimasta. Nyt ollaan harjoiteltu kuuntelemista ja kontaktin ottoa pyynnöstä vaikka jokin elukka maisemiin tulisikin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että voin päästää koiran vapaaksi max.5 min kerrallaan sellaisessa paikassa, jossa ei ole toisia koiria eikä eläimiä (lähellä hyvä iso kenttä).Muuten käydään koirapuistoissa.
En silti tule koskaan luottamaan, että koirani ei muka lähtisi saaliin nähdessään! Eli meille riittää koirapuistot ja parin minuutin vapauskokeilut reiluin herkuin ja kehuin.
Mikäli asut kaupungissa, niin koirasi oman turvallisuuden vuoksi, sinuna en päästäisi koiraa vapaaksi kuin koirapuistoissa.Huomioi autot, aggressiiviset koirat, myrkytetyt herkkupalat pensaissa jne jne. Kaikkia koiria ei vain kuulemma pysty opettamaan olematta kiinnostumaan itsestä, mikäli saalistusvietti on erityisen kova.
Miten ois jäljestysliina metsäretkillä, olisi enemmän vapautta? Sekin tulee muistaa, että joku juttu toimii toisen koiran kohdalla ja joku toinen taas ei toimi toisen kohdalla ollenkaan.
on PALJON merkitystä!
Tiedän ajokoiran, joka toimii hyvin ajokoiramaisesti metsällä, mutta pihassa pysyy. Ja ajokoiran, joka ei lähtenyt jänisajoon ilman tutkapantaa, ei sitten millään. Kumpikin oli hyvin vietikkäitä ja ajokoiramaisia.
Myöskin oma koirani oli pentuna kaiken perään, mutta pidin ihan pienestä asti vapaana ja mukanahan se pysyi. Käskyjä opeteltiin myös alusta asti ja etenkin niiden tottelemista eri tilanteissa. Kielsin aina esim. lintujen jahtaamisesta.
Mutta SILTI murkkuiässä (mitä koirasi hyvinkin voi olla) koirani oli kuumana liikkuvien perään, kaikesta koulutuksesta, kiintymyksestä, johtajuudesta ja vapaanapidosta huolimatta.
Se lähti salamana, kun jäniksen näki. Ei mitkään huudot tehonneet. Jänisten jälkiäkin joskus nuuski, mutta siihen tehosi tiukka äänensävy, eikä jälkien perään koira yleensä olekaan niin kiihtynyt.
Joten hioin vain tottelevaisuutta. Esim. heitin pallon ja käskin pysähtyä juuri kun koira juoksi kovaa yms. Eli asteittain vaikeutin ja vaadin tottelemista asioissa, jotka koira osasi.
Ja riskialttiilla alueella pidin kiinni, muualla taas vapaana niin paljon kuin mahdollista.
Harvoinpa koira omistajaansa kauas jättää, mikään kiintynyt koira.
No, nyt koiran ollessa 2,5-vuotias, se tottelee aina EI-kieltoa tai pysähdyskäskyä. Ei ole koko keväänä jättänyt tottelematta, vaikka muutaman kerran on rynnännyt jäniksen perään huomaamattani. Silloin olen vain karjaissut EI ja koira on totellut. (vielä syksyllä ei olisi totellut)
Fasaanit saavat lentää nenän edestä ja koira tyytyy vain katsomaan niitä himokkaasti. Vaistomaisesti saattaa hätkähtää ja meinata rynnätä/rynnätä, mutta tottelee. Siksi voin pitää sitä vapaana melkein missä vain, mutta keskustassa en viitsi, ettei kukaan katso nyrpeästi ja huomauta kiinnipitolaista.
Koiran ollessa nuorempi ajattelin, että se ei KOSKAAN voi totella minua mieluummin kuin viettiään, että se ei koskaan opi tottelemaan jänisten ajosta, mutta toisin kävi. Ei varmasti tottelisikaan, jos en olisi kouluttanut!
Ja pentuna oli kiinnostunut ihan kaikesta liikkuvasta. Laumanjohtajan pitää vain osoittaa, että EI KÄY, EN HYVÄKSY ELÄINTEN JAHTAAMISTA; VAAN MINUA TOTELLAAN OLI TILANNE MIKÄ HYVÄNSÄ.
Mutta tosiaan, koira on jo aika vanha eli ihan helppoa ei ole sitä saada tottelemaan aina ja kaikkialla.. Koulutus olisi pitänyt aloittaa systemaattisesti jo pikkupentuna, miettien mitkä asiat on ok. mitä vahvistetaan ja mitä karsitaan..
Kysy lisää jos kiinnostaa:)
P.S kun vaikeuksien yli pääsee, siitä todellakin osaa nauttia!!
Ihana kuulla, että muillakin koirilla menee (meni) korvat lukkoon kun jotain mielenkiintoista ilmaantuu, vaikka johtajuusasiat ovatkin kunnossa. =)
Koulutus on aloitettu ihan "pienestä" asti. Sisällä tottelee edelleenkin loistavasti, ulkona useimmiten muuten, paitsi noissa peräänlähtötilanteissa. En siis menetä toivoani vielä, meillähän on vielä matkaa sinun koirasi ikään. :) Sanoit, että vielä syksyllä ei olisi totellut, joten eiköhän mekin koulutuksella päästä jonkinasteiseen tulokseen.
Kiitos kannustavasta viestistä! =)
Kyllä se siitä vielä onnistuu! Pidä vapaana kaikkialla, missä se on mahdollista, niin huomaat, että ei se koira kauas lähde ja voit luottaa siihen paremmin. Teette jotain kivaa vaikka metsässä, niin kyllä sinä saalisvietin rupeet voittamaan.
Sulla on kyllä ollut etulyöntiasema kun sulla koira ollut jo pennusta asti. Omani tuli rescue-koirana kaksi vuotta sitten ja on tässä mennyt aikaa, kun on opeteltu kaikki pentujututkin aikuisiällä.Toivon kyllä, että voisin joskus koiraa vapaana pitää, vaikka laitoinkin, että "en voi koskaan luottaa siihen, että koira ei karkaisi jäniksen perään tms".
Mukavaa kuulla muidenkin kokemuksia, ja kehittyä tässä samalla oman koiran kanssa.
Onneksi ketjun aloittajan koiralla ilmeisesti korvat pysyy on -asennossa ulkonakin eli hänellä olisi helpompaa kuin itselläni kouluttaa koiraa vapaana-oloon, ilman, että lähtee elukoiden perään kielloista huolimatta. Toivon, etät omani kanssa edistytään vapaana-olon kanssa, kun koira muuten tottelevainen ja nopea oppimaan. Blaah, tulinpa avautumaan :)
Tuo vapaana olemisen oppiminen olisi pitänyt aloittaa jo pikkupentuna...
Koirallasi on metsästys vietti eikä sitä voi poistaa, Se tulee säntäilemään aina ihanien hajujen perään sillä se rotu on tarkoitettu siihen. Kyllä sitä pystyy vähentämään niinkuin oma koirani , Itäsiperianlaika, jolla on VALTAVA metsästytvietti. Kiellät ensin koiraa jos rupeaa vetämään ja jos ei ensimmäisellä kerralla usko , niin sen jälkeen vasta nykäise narusta, sillä ei koiraa saa koko ajan olla kiskomassa. Koira silti vetää esim pupun/linnu perään ja ei sille voi mitään. Se on siis luotu siihen . MEtsästys viettisiä koiria ei saa pitää vapaana, muistahan se :) ne tulevat aina säntäilemään'' saaliin perään'' luononsa ominaisella tavalla.
Karhukoira on ihanteellinen silloin kun se lähtee metsästämään, irtoaa hyvin omistajastaan ja lähtee kauaskin ja on pitkäänkin metsässä, ja tätä ei koiralle kouluteta vaan se on syntyjään sellainen (tietty kaikista ei ole metsälle)
Eli jos on tälläisen koiran hankkinut, sen kanssa joko käy metsällä tai pitää kiinni.
Ja kaupungissa pidetään koira kiinni, se on minusta itsestäänselvyys. Sen verran pitää koiranomistajassa olla sitä oikeaa koiraihmistä, että välittää muistakin, eikä ole häiriöksi.
elukoitten jahtaamisesta leikki :) "missä kissa" sanan jälkeen meillä katoaa molemmat koirat mettään ja tullee takas kohta oottamaan millin se sanotaan uuestaan :) kissa on vähän kaikki mikä liikkuu, itsellänihän on myöskin 2kissaa jotka saa olla iha rauhassa :) ja hyvä tapa juoksuttaa koiria ;)
mulla nuo molemmat on vähä taakaa-ajo intosia nii heleppoa tuo opetus :)
ja oonpa joutunu koiran laittamaan joskus oman kissani perään ku en saanu sitä moneen viikkoon ulkoa kii ku pääs karkuun, koira näki se vilaukselta ja tuumasin sille että "missä kissa" ja "ota kissa kiinni", koira ajo kissan puuhun mistä se oli vähä työn ja tuskan takana saaha kiivettyä talteen mutta saimpahan kii, ellei koira ois sitä puuhun ajanu nii ois varmaa karkuteillä pysyny.. hyvä puoli tässä on että koira ei varmaa os es tajunnu kissalle mittää tehä jos se ois vaa pysähtyny xDD
helepoin tapa saaha se pysymään mukana on antaa sille jotai sallittua takaa-ajettavaa, vaikka sitte se kuvitteellinen kissa :)
, että jos ajatellaan, että henkilöllä x on metsälle tarkoitettu koira, jonka ei haluta menevän riistan perässä vaan olemaan vapaana ns.luontoaan vastaan. Että voiko tuo asetelma olla ihan oikein, mielestäni ei kyllä täysin, jos koira on kerran tarkoitettu tekemään sitä, mitä siltä kielletään. Tulee vain mieleen, että jos koiraa opettaa/vaatii olemaan huomioimatta viettinsä tilanteissa, niin kohtuullistahan silloin olisi se, että tarjoaisi koiralle mahdollisuuden toteuttaa viettiään sallitusti jossain muussa tilanteessa. Oli se sitten metsälle meno tai "kissan" etsiminen.
Joka tapauksessa, itse jatkan koiran koulutusta lyhyiden vapaana-olojen ja mukavan yhdessä olon avuin turvallisella maaperällä, "kaukana" metsästä ja ärsykkeistä. Ei tulisi itsellä mieleen viedä koiraa kiusauksien keskelle. Mutta uskon ja tiedän kyllä, että joiltain onnistuu.Harmi vain, että oma koira on sellainen, että menee kauas ja saattaa tulla vasta seuraavana päivänä. On päässyt meinaan kerran kaksi karkureissulle.
Mutta jokatapauksessa onnea "hihnan vangille" koulutukseen, ainahan kaikki on mahdollista.