Olen suunnittelemassa eroa avo-miehestäni. Meillä on melkein 2-vuotias lapsi. Itse olen työtön kotiäiti. Opintolainat painavat niskassa ja olen sairastanut iskiasta melkein 2 vuotta. Mieheni käy työssä ja maksaa asuntolainaamme työllään. Lapseni vuoksi en haluaisi erota mutta jatkuva riitelymme ja miehen ajoittainen väkivaltainen käyttäytyminen minua kohtaan, usein myös lapseni nähden on saanut minut sille kannalle että ero saattaisi olla pienempi paha lapsellemme kuin, eläminen jatkuvalla taistelu tantereella. Olen useasti joutunut lähtemään vanhempieni luo evakkoon, ja kerran myös turvakotiin väkivaltaisuuden takia. Mieheni ei ole koskaan ollut lastaan kohti väkivalatainen ja on muutoin hyvä isä lapselle. (laittaa lapsen nukkumaan, viettää aikaa jne.) Olemme myös käyneet terapiassa väkivaltaisuuden takia.
En tiedä miten toimia, olen kuullut että jos itse lähden kotoamme ja vien lapsen mukanani, se voidaan tulkita lapsen viemiseksi toiselta huoltajaltaan, ja saattaa asettaa minut epäsuosiolliseen tilanteeseen, huoltajuuden suhteen. Olen varma että mieheni käyttäisi tätä seikkaa hyväkseen, mahdollisissa huoltajuuskiistoissa.
Miehen pois muuto ei ole vaihtoehto, sillä en todellakaan usko että mies suostuisi lähtemään kodistaan, sillä hän omistaa asunnon. Olen myös miettinyt miten lapsi reagoi eron lisäksi siihen että joutuu lähtemään myös omasta kodistaan.
Mies raivoaa että jos ero tulee niin tapaaminen on 50-50. Olen kuitenkin lukenut yksin ja yhteishuoltajien liiton sivuilta suosituksista ettei tämä ole lapsen edunmukaista. Mutta en usko että mies päästää minua näin vähällä. Kannatan yhteishuoltajuutta mutta, mielestäni lapsella tulisis olla ensisijainen koti ja huoltaja vaikka tapaamisia toisen vanhemman kanssa olisikin usein ja tiheään.
Olen todella pulassa näiden pähkäilyjen kanssa, Minne voin mennä, mistä saan työtä? Miten jaksan yksinhuoltajana ja miten jaksan selkäni kanssa? Toivoisin niin että perheeni olisi yhdessä ja onnellinen mutta optimismini on sammumassa, joka riidan ja nöyryytyksen jälkeen...
Jos kenelläkään on minkäänlaista vinkkiä tai neuvoa, kertokaa ihmiset!!!
En tiedä miten toimia, olen kuullut että jos itse lähden kotoamme ja vien lapsen mukanani, se voidaan tulkita lapsen viemiseksi toiselta huoltajaltaan, ja saattaa asettaa minut epäsuosiolliseen tilanteeseen, huoltajuuden suhteen. Olen varma että mieheni käyttäisi tätä seikkaa hyväkseen, mahdollisissa huoltajuuskiistoissa.
Miehen pois muuto ei ole vaihtoehto, sillä en todellakaan usko että mies suostuisi lähtemään kodistaan, sillä hän omistaa asunnon. Olen myös miettinyt miten lapsi reagoi eron lisäksi siihen että joutuu lähtemään myös omasta kodistaan.
Mies raivoaa että jos ero tulee niin tapaaminen on 50-50. Olen kuitenkin lukenut yksin ja yhteishuoltajien liiton sivuilta suosituksista ettei tämä ole lapsen edunmukaista. Mutta en usko että mies päästää minua näin vähällä. Kannatan yhteishuoltajuutta mutta, mielestäni lapsella tulisis olla ensisijainen koti ja huoltaja vaikka tapaamisia toisen vanhemman kanssa olisikin usein ja tiheään.
Olen todella pulassa näiden pähkäilyjen kanssa, Minne voin mennä, mistä saan työtä? Miten jaksan yksinhuoltajana ja miten jaksan selkäni kanssa? Toivoisin niin että perheeni olisi yhdessä ja onnellinen mutta optimismini on sammumassa, joka riidan ja nöyryytyksen jälkeen...
Jos kenelläkään on minkäänlaista vinkkiä tai neuvoa, kertokaa ihmiset!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos mahdollista niin rupea heti keraamaan todistusmateriaalia etta han juo viinaa. Ota silminnakijoita ota valokuvia ota vaikka videolle kun han kekkuloi ym. Mita vaan todistusmateriaalia. Valokopio hanen tiliotteesta jos siina nakyy etta mies keikkuu ravintoloissa. keraa sita materiaalia heti, mita vain. Sit tilaa aika jo nyt ennen kesaa lastenvalvojalle tai last suojeluun ja puhu siella miehen dokaamisongelmasta. Saat luultavasti helposti yksinhuoltajuuden jos ne uskoo etta mies juo viinaa aika paljon. Ilman muuta yh. Yhteishuollossa se mies voi tehda mita vaan.. vaikka estaa sua matkustamasta kanarianlomalle lapsen kanssa tai mita vaan. Ilman muuta yksinhuolto ja niita tapaamisisa ei liian paljon. Kun otat yhteytta last suojeluun niin pyyda etta ne kirjaa ylos etta olet huolestunut miehen juomisesta. Onnea!
Jos joudut lähtemään evakkoon väkivallan takia, niin vaikka mies ei olekkaan lasta kohtaan väkivaltainen, niin se, että on väkivaltainen sinua kohtaan aiheuttaa lapselle elinikäisiä traumoja. Itse sen tiedän, koska isäni oli väkivaltainen kännissä, ja aina saatiin lähteä karkuun. Vieläkin aikuisena muistan sen pelon ja ne yöt, kun piti herätä meteliin, pukea pian päälle ja lähteä karkuun. Muistan sen aivan pienestä asti. Eli lapsen takiakin, jos et itseäsi niin paljon ajattele, jätä mokoma jätkä!
Kiitos vastauksesta. Ongelma ei kuitenkaan ole juominen, mies juo hyvin harvoin eikä tällöin käyttäydy väkivaltaisesti. Väkivalta ja uhittelu tapahtuvat selvinpäin. Mustelmiakaan ei paljoa ole ollut mitä kuvata.
olin itse samantapaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten,ilman ulkopuolista apua en olisi siloin jaksanut irrottautua hankalasta miehestä,mä sain jäädä meiän yhteiseen asuntoon,kun mulle jäi lapset,mies saikin äkkiä kämpän itselleen,vaikeeta se silloin oli,mutta kyllä se kannatti,muuten olisi ollut koko loppuelämä pilalla mulla ja lapsilla! Hae jostain apua,jos et itse jaksa.
tilanteessa, mutta en uskaltanut erota, ennen kuin vuosien kuluttua. Mutta ei lapsen ole hyvä kasvaa väkivaltaisessa ilmapiirissä, eikä teidän kenenkään ole siinä hyvä olla, joten suosittelen vain rohkeasti eroa, koska terapiasta huolimatta ei miehesi käytös ole muuttunut.
Sinuna laittaisin paperit kaupungin asuntojonoon, laita liitteeksi todisteita miehesi väkivaltaisuudesta, se nopeuttaa asunnon saamista. Myös Vatroa ja VVO:ta kannattaa kokeilla. Uskallatko puhua miehelle erosta etukäteen? Meillä sentään ero sujui sopuisasti, meillä oli yhteinen omistusasunto, josta päätin ainakin alkuun muuttaa vuokra-asuntoon.
Laitoin hakemuksen kaikkiin yllä mainittuihin paikkoihin ja perusteluksi ideoimme yhdessä sen, että avioeropäätös oli tulossa oikeudesta lähiaikoina ja olin lupautunut muuttamaan yhteisestä asunnostamme sen tultua. Näin siis itse ehdotin perustelua, vaikka asunto myytiinkin myöhemmin ja se jaettiin, koska olimme sitä yhdessä maksaneetkin.
Jos pelkäät miehen reaktiota asunnonhakuun, ei hänen tarvitse koko asiasta mitään tietääkään. Voit käydä katsomassa tarjottua asuntoa, solmia vuokrasopimuksen ja saada sinne avaimet miehesi tietämättä, kun pyydät, että sinule ei lähetetä kirjeenä kotiin mitään tietoja. Siivoa kaapeista kaikki ylimääräiset tavarasi roskiin, toisin sanoen minimoit koko omaisuutesi niin, että sen pakkaa helposti tunnissa, parissa muuttolaatikoihin, sitten kun muuttomiehet ovat paikalla.
Jos toinen haluaa olla hankala, hän on sitä, teit lapsen suhteen miten tahansa. Jos jätät lapsen miehelle ja lähdet, katsotaan se lapsen hylkäämiseksi. Onko teillä NYT yhteishuoltajuus? Oletteko käyneet lastenvalvojalla isyyden tunnustamistilaisuudessa, jolloin huoltajuuskin määrätään. Samassa paikassa sovitaan eron jälkeen tapaamisista. Voit olla sinne yhteydessä jo ennakkon, voit virkailijan kanssa laatia oman ehdotuksesi tapaamisista, mieheen otetaan yhteyttä myöhemmin ja hän joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen tai tekee siihen haluamiaan korjauksia. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, asia voidaan viedä oikeuteen. Yks. ja yht.huolt. liitosta voi myös saada juristiapua, kuten tietysti myös oikeusaputoimistostakin.
En tiedä, mikä em. liiton mielestä on lapsen edun mukaista, sillä olen samaa mieltä kanssasi, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Ihanne on, jos lapsi voi olla puolet ja puolet molempien luona ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Jos ette pysty sopimaan muutosta etukäteen, vaan lähdet salaa ja mies alkaa uhkailla, vaihda puh.liittymää ja numero salaiseksi. Asioit hänen kanssaan vain viranom. välityksellä.
Tulee lapsen tapaamiset olemaan mitä tahansa, voit sopia vaihtojen tapahtuvan jossain turvatalossa, jolloin miestä ei ole pakko nähdä ollenkaan. Jos hän silti on pelottava, hae lähestymiskielto. Muuta vain taloon, jossa on ovisummeri ja hanki oveesi turvajuttuja, jos niitä ei ole ennestään. Kyllä sinä pärjäät, niin ovat tuhannet muutkin pärjänneet ennen sinua.
Kiitos hyvistä käytännön vinkeistä, tuota kaupingin vuokra-asunto juttuakaan en ollut muistanut.
Tuntuu hyvältä että ihmiset välittävät ja jaksavat kirjoittaa tuikituntemattomalle hyviä apuja! kiitos sinulle, ja uskon itsekin että kyllä tästä selvitään tavalla tai toisella.
Luin taas viestisi. Onko lapsesi tytto ? Jos on niin han oppii nyt kotonaan etta tama on normaali tapa miten mies kohtelee naista. Nain se on meilla ja nain on normaalia ja nain kuuluu ollakin. Han tulee isona hakeutumaan suhteeseen jossa saa saman kohtelun kuin sina nyt.
Jos han on poika han katsoo isasta mallia. Ok , nain kuuluu kayttaytya, tama on se oikea miehen malli, nain mun isa kayttaytyy, haluan olla kuten isani.
Mieti kulta tytto noita asioita. Mies voi myos olla sua kohtaan joskus niin vakivaltainen etta sulle kay oikeesti huonosti. Mitas sit tehdaan ?
Apua loytyy myos pienperheyhdistyksen sivuilta (PPY). Onnea sulle ja voimia !
Moi, mun mielesta ei ole lapselle hyva sellainen 50 50 asumisratkaisu, joka toinen viikko isalla joka toinen aidilla. Lapsella ei sitten ole omaa kotia vaan han on aina matkalla. En suosittele. Toi 50 50 jarjestelma on miehen keksima jotta hanen ei tarvitsis maksaa elatusapua. Kyseessa ei ole lapsen etu.
kun roikotat itseäsi mahdollisimman usein. Olet varmaan nostanut liian painavia esineitä. Selän venytys auttaa usein.
jossa on monestikin ammattitaitoisempaa toimimassa ja auttamassa.
Voitko sopia miehesi kanssa, että menette muutaman viikon, kuukauden intensiiviselle terapeutti/parisuhde jaksolle
ja jos asiat ja tilanteet eivät hänen osaltaan sinua kohtaan muutu
niin saat ja voit rauhassa lähteä lapsenne kanssa kotootanne pois.
Salaa mieheltäsi karkaaminen ja lapsen vienti voivat olla "peikkona" elämässäsi tulevaisuudessa.
Eli mitä reiluummin ja avoimemmin saatte miehesi kanssa esimerkiksi eron tiimoilta keskenänne asioistanne ja lapsestanne sovittua
sen avoimemmin ja vapaammmin voit myös jatkossa omaa elämääsi rakentaa ja suunnitella
jatkuvan pelon ja piilossa olemisen sijasta.
Jos miehesi haluaa lastanne huoltaa
niin mikä estää 50/50 aikaisesti.
Saat itsellesikin aikaa ja mahdollisuuden kuntouttaa selkääsi sekä myös omaa mieltäsi,
ero kun ei koskaan eikä ikinä
ole helppoa sitten kun se on tosiasia.
Ruotsissa on tehty tutkimuksia että 50/50 on
hyvä asia kaikkien myös lasten kannalta
mutta Suomessa taitaa olla tästäkin asiasta tutkimus edelleen tekemättä.
Jaksamista ja voimia
oli edessänne mitä tahansa sitten
yhteistä taikka erillistä.