Yliopistoon pyrittäessä ruotsinkielinen voi keskittyä PÄÄSYKOEAINEEN lukemiseen ja suomenkielinen joutuu pänttäämään RUOTSIA – onko tämä tasapuolista?
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.html
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Entä, mikä tilanne on Ahvenanmaalla?
Ahvenanmaan itsehallintolaki 16.8.1991/1144/ 41 §
Maakunnassa toimivassa oppilaitoksessa tutkinnon suorittanut voi, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään, päästä valtion ylläpitämään tai valtionapua saavaan ruotsinkieliseen tai kaksikieliseen oppilaitokseen sekä suorittaa tutkinnon siinä, vaikkei hänellä ole sisäänpääsyä ja tutkinnon suorittamista varten vaadittavaa suomen kielen taitoa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144
Suomessa kun ei ole kuin kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.
Suomalaiset ovat onnistuneet luomaan järjestelmän jossa aivan legitiimisti syrjitään suomenkielisiä.
Entä, mikä tilanne on Ruotsissa?
Mielenkiintoinen poikkeus kielitaidon osoittamisvaatimuksissa on se, että suomenkielinen ylioppilas saa lähes poikkeuksetta hakea ruotsalaisiin yliopistoihin ilman ruotsinkielen koetta. Ruotsinkielen kirjoittaminen Suomen ylioppilastutkinnossa riittää. Sen sijaan kotimaassaan oleviin yliopistoihin hakiessaan suomenkielisen pitää todistaa kielitaitonsa.
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.html
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Entä, mikä tilanne on Ahvenanmaalla?
Ahvenanmaan itsehallintolaki 16.8.1991/1144/ 41 §
Maakunnassa toimivassa oppilaitoksessa tutkinnon suorittanut voi, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään, päästä valtion ylläpitämään tai valtionapua saavaan ruotsinkieliseen tai kaksikieliseen oppilaitokseen sekä suorittaa tutkinnon siinä, vaikkei hänellä ole sisäänpääsyä ja tutkinnon suorittamista varten vaadittavaa suomen kielen taitoa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144
Suomessa kun ei ole kuin kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.
Suomalaiset ovat onnistuneet luomaan järjestelmän jossa aivan legitiimisti syrjitään suomenkielisiä.
Entä, mikä tilanne on Ruotsissa?
Mielenkiintoinen poikkeus kielitaidon osoittamisvaatimuksissa on se, että suomenkielinen ylioppilas saa lähes poikkeuksetta hakea ruotsalaisiin yliopistoihin ilman ruotsinkielen koetta. Ruotsinkielen kirjoittaminen Suomen ylioppilastutkinnossa riittää. Sen sijaan kotimaassaan oleviin yliopistoihin hakiessaan suomenkielisen pitää todistaa kielitaitonsa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Life is a bitch. And then you marry one.
kielikokeeseen ja vasta senjälkeen Rkp:n hyväksymät sopiviksi katsotut takinkääntäjätyypit voivat tulla kysymykseen. On siis hyvin suppeasta suomenkielisestä joukosta kysymys, joka pääsee neulansilmästä läpi.
Kyseessä on Suomen perustuslaissa turvattu oikeus ruotsalaiselle (kuten myös suomalaiselle) kieliryhmällä ylläpitää ja kehittää kulttuuria ja saada koulutusta omalla kielellään. Koskee myös muuta kuin perusopetusta.
Molempia kieliä tulee edistää samoilla perusteilla.
Laissa on katsottu että yliopistojen kiintiöt ruotsinkielisille takaavat vähemmistön suojaa, ja tämä ei ole ristiriidassa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvolain kanssa.
"Laissa on katsottu että yliopistojen kiintiöt ruotsinkielisille takaavat vähemmistön suojaa, ja tämä ei ole ristiriidassa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvolain kanssa."
että Suomessa EI OLE sellaista vähemmistöä kuin ruotsinkieliset!.., sillä perustuslaki kertoo, että Suomessa on kaksi SAMANARVOISTA kansalliskieltä, MUTTA vähemmistöistä se ei puhu mitään.
Joten arvailusi siitä, että perustuslain perusteella tulisi kielikiintöt, on täysin väärä. Perustuslain hengen mukaan (kaksi SAMANARVOISTA) kiintiöt olisivat:
Suomenruotsalaiset 4,5%
Suomensuomalaiset 92,5%
Muut suomenmaalaiset 3,0%
SUOMEN perustuslain hengen mukaan (kaksi SAMANARVOISTA kieliryhmää) tulisi molemmilla kieliryhmillä olla kielikoe
TAI
sitten kielikoetta ei tulisi olla kummallakaan kieliryhmällä.
Nykyjärjestelmässä tuo kielikoe on VAIN suomalaisten harmina - mutta MIKSI ?? Onko eri kieliryhmillä eri perustuslait?
Kaikki eri asemaan asettaminen ei ole kiellettyä.
Positiivinen erityiskohtelu, jolla tarkotetaan heikommassa asemassa olevan ryhmään kohdistuvia erityistoimia, joilla pyritään parantamaan tämän ryhmän asemaa ja näin edistämään todellista tasa-arvoa.
Siksi esimerkiksi tasa-arvolainsäädännön kiintiösäännökset tai ruotsinkielisten opiskelijoiden kielikiintiöt yliopistoissa eivät lähtökohtaisesti ole ongelmallisia syrjintäkiellon tai tasa-arvon kannalta, koska tällaisella kohtelulle on olemassa hyväksyttävä, objektiivinen peruste.
Ruotsinkielisille kiintiöpaikoille pääsevän TÄYTYY täyttää KAKSI vaatimusta:
1) Ylioppilaaksi pääsy RUOTSINKIELISESTÄ oppilaitoksesta
JA
2) Pyrkijän täytyy olla rekistöröitynyt RUOTSINKIELISEKSI, eli olla ns. "rasti-ruutuun" ruotsalainen.
Ruotsinkielisten kielikiintiöt eivät ole opetuskieliriippuvaisia. Kiintiöt koskevat niin suomenkielisiä kuin ruotsinkielisiä sekä myös englanninkielisiä opetusohjelmia - siis kaikenkielistä yliopisto-opetusta.
Lisäksi se on erikoista, että täysin suomea osamaton ruotsinkielinen voi päästä suomenkieliseen opetusohjelmaan, koska hän voi suorittaa sisäänpääsykokeensa ruotsiksi.
suomi24 taas täynnä juristeja :D