Professori Kustaa Vilkuna palasi Moskovasta Neuvostoliiton 'kansaintieteiljöiden' ja arkelogien kongressista, kertoo HS artikkelisarjassaan ”HS 50 vuotta sitten”.
Professori Vilkunalle oli kongressissa näytetty tuohikirjoitusta, jonka sisältöä slavistit eivät olleet pystyneet selittämään. Nämä tuohikirjoitukset, joita on Novgorodin arkeologisissa kaivauksissa löytynyt tuhatkunta ovat ajoitettu 1200- ja 1300-luvuille. Professori kertoi, että tuohiliuskasta on luettavissa suomalaisia sanoja, tai pikemminkin karjalaisia sanoja.
Tuolloin 50 vuotta sitten karjalaiskirjoituksen tutkiminen jäi venäläisen fennougristiikan professori Jelisejevin tutkittavaksi.
Professori Vilkunalle oli kongressissa näytetty tuohikirjoitusta, jonka sisältöä slavistit eivät olleet pystyneet selittämään. Nämä tuohikirjoitukset, joita on Novgorodin arkeologisissa kaivauksissa löytynyt tuhatkunta ovat ajoitettu 1200- ja 1300-luvuille. Professori kertoi, että tuohiliuskasta on luettavissa suomalaisia sanoja, tai pikemminkin karjalaisia sanoja.
Tuolloin 50 vuotta sitten karjalaiskirjoituksen tutkiminen jäi venäläisen fennougristiikan professori Jelisejevin tutkittavaksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
yhteenkin tuoheen. Tai ei nyt ihan niillä sanoilla, mutta sinnepäin.
Yhdellä niistä tuohistahan on puolikielinen loitsu ja muilla on venäläisten veronkerääjien ja kauppiaiden sanaluetteloja.
ja toistaiseksi löytyneistä vain pari on
karjalankielisiä, jokunen alasaksin kielinen,
ehkä hollantiakin, mutta suurin osa tosiaan
muisnaisvenäjää, ei venäjää, tollo!
ja paljon aikaisemminkin, saivartelija.
Niin, ja on siellä skandinaavinkielisiäkin, sitäpäs et tainnut tietääkään.
Kenen teidän kannalta "se oli jo silloin venäjää", höppänä?
Itävallan Wienin yliopiston fennougristiikan Professori Johanna LAAKSO kirjoittaa:
”Ennen paperin ja musteen yleistymistä koivuntuohi oli Pohjolan pergamentti. Novgorodin ja Staraja Russan arkeologisissa kaivauksissa ja rakennustöiden ...”
www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/vir99laakso.pdf
Suurin osa näistä noin tuhannesta tuohilöydetystä tuohikirjoituksesta on kirjoitettu muinaisvenäjäksi, pieni osa kirkkoslaaviksi, joitakin kreikaksi, eteläsaksiksi - ja jokunen karjalankielelläkin.
Näitä Novgorodin "pergamentteja" ovat tutkineet myös lukuisat venäläiset ja monet muut Laaksosta hollantilaiseen Dr W.R. (Willem) Vermeeriin.
http://www.slavisch.leidenuniv.nl/index.php3?c=132
http://www.socialsciences.leidenuniv.nl/general/img/AGP-D Publications Vermeer_tcm18-20314.pdf
- Tätäpähän "et tainnut tietääkään"? Häh, häh!
Kenen teidän kannalta "se oli jo silloin venäjää", höppänä?
Itävallan Wienin yliopiston fennougristiikan Professori Johanna LAAKSO kirjoittaa:
”Ennen paperin ja musteen yleistymistä koivuntuohi oli Pohjolan pergamentti. Novgorodin ja Staraja Russan arkeologisissa kaivauksissa ja rakennustöiden ...”
www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/vir99laakso.pdf
Suurin osa näistä noin tuhannesta tuohilöydetystä tuohikirjoituksesta on kirjoitettu muinaisvenäjäksi, pieni osa kirkkoslaaviksi, joitakin kreikaksi, eteläsaksiksi - ja jokunen karjalankielelläkin.
Näitä Novgorodin "pergamentteja" ovat tutkineet myös lukuisat venäläiset ja monet muut Laaksosta hollantilaiseen Dr W.R. (Willem) Vermeeriin.
http://www.slavisch.leidenuniv.nl/index.php3?c=132
http://www.socialsciences.leidenuniv.nl/general/img/AGP-D Publications Vermeer_tcm18-20314.pdf
- Tätäpähän "et tainnut tietääkään"? Häh, häh!
Novgodista on löydetty myös Suomen ensimmäinen "LIIKEMATKAILIJAN SANAKIRJA": Venäjän - karjalankielen sanakirja.
Venäläis-karjalainen liikematkailijan sanasto (грамота № 403)... on löydetty sattumalta, joten sitä ei ole voitu ajoittaa löytökerrostuman perusteella, mutta toisiin teksteihin vertailemalla se on sijoitettu 1300-LUVULLE.
Numero 292 (Грамота № 292) on ensimmäinen suomenkielinen kirjoitus, joka on ajoitettu 1200-luvulle.
http://www.kirjazh.spb.ru/biblio/pizv_bg/pizv_g0.htm
Ensimmäiset Karjalaa tarkoittavat maininnat löytyvät vanhoista viikinkisaagoista, joissa Karjalasta käytetään nimeä Kir’yala. Saagojen mukaan ihmiset olivat rikkaita, ja esimerkiksi muinaisten kuninkaiden saagassa mainitaan Ivare Vidfamne, joka menehtyi Kir’yalan matkalla. Saagassa Khal’vdanesta, Eysteynan pojasta kerrotaan viikinkien taistelusta Kir’yalabotnissa. (Vidfamne kuoli v. 695)
Vaikka saagoja ei voi pitää virallisena historiallisena lähteenä, maininnat saagoissa viittaavat skandinaavien ja Karjalan ja karjalaisten välisiin kytköksiin ja sekä Karjalan sotilaalliseen että taloudelliseen kehitykseen 1100-1200 –luvuilla(?), jolloin saagat kirjoitettiin.
Kir’yalabotn-nimen arvellaan tarkoittavan vuonon pohjukkaa. Karjalassa vuonoja löytyy vain Laatokan pohjoisosista. Venäläisen kielitieteilijä D.V Bubrikin mukaan sana on peräisin baltilaisesta gir’ya –sanasta, joka tarkoittaa kumpareista maastoa.
Ensimmäiset maininnat Kir’yalasta löytyvät venäläisistä kronikoista vuodelta 1143. Venäläiset kutsuivat sitä Korelaksi. Suomenkielessä nimi sai muodon Karjala. (tiedot poimittu sivulta www.kirjazh.spb.ru)
Samalta sivuston History [История ] –osiosta löytyvät ne vanhat tuohikirjoituksetkin.
Tässä vielä näyte Karjalan ruotsalaisesta historiasta ”ur Erikskrönikan”:
”Birger jerl, then wise man.
Han loot Stockholms stad at byggia
'med digert with oc mykin hyggia,
eth fagerth hus ok en godhan stadh
alla ledh swa gjort som han badh.
Thet er laas fore then sio,
swa at karela göra them enga oroo.
Then sio er god, iak sigher for whi:
nittan kyrkiosokner liggia ther i
ok um kring sion siu köpstäde.”
"Tässä vielä näyte Karjalan ruotsalaisesta historiasta ”ur Erikskrönikan”"
- Hyvin osaat kopioida, mutta kyllä me karjalaiset, kuten kaikki suomalaiset, kuulumme suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen. Ja karjalan "ruotsalaistaminen", uskonvainot ja muut vainot, tapahtui todellisuudessa Täyssinän rauhan 1595 jälkeen ja varsinkin 1600-luvun loppupuolella.
Sekä Nestorin kronikka että saagat ovat kirjoitettu satojakin vuosia kuvaamiensa tapahtumien jälkeen, joten ne vaativat arkeolgista ja/tai kielitieteellistä vahvistusta ennen kuin ne saavat tieteellistä merkitystä.
Esimerkiksi 'ruotsien' ristiretkiä EI OLE kovista yrityksistä ja 'propagandasta' huolimatta vieläkään pystytty tieteellisesti todistamaan. Tosin luterilainen kirkko on polttamassa miljoonia tutkituttaessaan erään löytämänsä värttinäluun osteologeilla ja patologeilla.
Turhapa sinunkaan on yrittää teeskennellä fiksumpaa kuin koulutuksesi ja "ideologiasi" taustalta pystyt.
"Tässä vielä näyte Karjalan ruotsalaisesta historiasta ”ur Erikskrönikan”"
- Hyvin osaat kopioida, mutta kyllä me karjalaiset, kuten kaikki suomalaiset, kuulumme suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen. Ja karjalan "ruotsalaistaminen", uskonvainot ja muut vainot, tapahtui todellisuudessa Täyssinän rauhan 1595 jälkeen ja varsinkin 1600-luvun loppupuolella.
Sekä Nestorin kronikka että saagat ovat kirjoitettu satojakin vuosia kuvaamiensa tapahtumien jälkeen, joten ne vaativat arkeolgista ja/tai kielitieteellistä vahvistusta ennen kuin ne saavat tieteellistä merkitystä.
Esimerkiksi 'ruotsien' ristiretkiä EI OLE kovista yrityksistä ja 'propagandasta' huolimatta vieläkään pystytty tieteellisesti todistamaan. Tosin luterilainen kirkko on polttamassa miljoonia tutkituttaessaan erään löytämänsä värttinäluun osteologeilla ja patologeilla.
Turhapa sinunkaan on yrittää teeskennellä fiksumpaa kuin koulutuksesi ja "ideologiasi" taustalta pystyt.
PS. Vähän palsta tökkii?
"Turhapa sinunkaan on yrittää teeskennellä fiksumpaa kuin koulutuksesi ja "ideologiasi" taustalta pystyt."
Miksi pitää aina vittuilla?
Erittäin hyvä linkki, sain jotakin siitä selville. Olisi hyvä saada tarkempi kuvaus kaikista tuohikirjeistä. Onko sellaista olemassa?
Huom. Karjalaiset ja suomalaiset ovat eri kansaa. Suomen kieli ja karjalan/livvin kieli ovat eri kieliä. Tuohikirjeissä on karjalan kieltä. Karjalaiset kirjoittavat jo 300 vuotta aikaisemmin kuin suomalaisten Agrikola! Suomen/Ruotsin propaganda väittää että kaikki sivistys tuli lännestä. Sehän ei pidä paikkaansa.
Näitä Novgorodin "pergamentteja" ovat tutkineet lukuisat venäläiset 1950-luvun Jelisevistä alkaen ja monet muutkin suomalaisista professoreista Johanna Laaksosta ja Kaisa Häkkisestä hollantilaiseen Dr W.R. (Willem) Vermeeriin.
Wienin yliopiston Professori Johanna LAAKSO kirjoittaa:
”Ennen paperin ja musteen yleistymistä koivuntuohi oli Pohjolan pergamentti. Novgorodin ja Staraja Russan arkeologisissa kaivauksissa ja rakennustöiden ...”
www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/vir99laakso.pdf
- pdf-tiedosto pitää kopioida esim. Word-asiakirjaan.
Suurin osa näistä noin tuhannesta tuohilöydetystä tuohikirjoituksesta on kirjoitettu muinaisvenäjäksi, pieni osa kirkkoslaaviksi, joitakin kreikaksi, eteläsaksiksi - ja jokunen karjalankielelläkin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Birch_bark_document
Wienin yliopiston professori Johjanna Laakso kirjoitta karjalaisesta tuohikirjoituksia seuraavasti:
Novgorod 292, ajoitettu 1200-luvulle, on kiistatta vanhin säilynyt itämerensuomalaista kieltä oleva teksti...
"..and Novgorod 292, dating from the middle of the 13th century, which is indisputably the oldest existing complete text in a Finnic language.."
- Hänen kirjoituksensa aiheesta Virittäjässä!
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/vir99laakso.html
Ja tässä se itse syyllinen, eli karjalankielinen ”POHJOLAN PERGAMENTTI”:
http://gramoty.ru/gramoty/bb292.jpg
(klikkaa hiirellä suuremmaksi)
Yksi tulkinta tekstistä:
”jumolanuoli ï nimiži nouli se han oli omo
bou jumola soud'ni iohovi”
”Jumalannuoli, kymmenen [on] nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma Tuomion
Jumala johtaa.”
Teksti on kirjoitettu kylläkin kyrillisellä kirjaimistolla, mutta EI VENÄJÄKSI vaan nimenomaan karjalankielellä.
Myös Turun yliopiston professori Kaisa Häkkinen on tutkinut sitä ja hän on tullut seuraavaan tulokseen:
"Kaisa Häkkisen mukaan (Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia, 1994) ensimmäiset kirjoitetut, keskiajalta tunnetut suomenkieliset sanat olivat henkilöiden tai paikkojen erisnimiä tai rajalinjojen kuvailuun tarvittuja paikanmääritelmiä.
Novgorodin tuohikirjeessä, joka on ajoitettu 1200-luvulle on jo joitain sanojakin, mutta tutkijoiden keskuudessa ei ole yksimielisyyttä, ovatko sanat suomea vai karjalaa. Joka tapauksessa tekstissä on myös venäläisiä lainasanoja.
Häkkinen on julkaissut tuohikirjeen tekstin (1994, 78) ja se on hänen mukaansa seuraava:
jumolanuoli i [tässä on oikeastaan i, jonka päällä on kaksi pistettä.
Venäläisissä lähteissä se tarkoittaa kymmentä]
nimizi / nouli se han oli omo bou / jumola soud'ni iohovi.
Siis nykysuomeksi jotensakin: Jumalan nuoli, kymmenen [on sinun] nimiäsi, nuoli 4 se hän oli oma Jumalan [bou lienee venäjän bog=jumala], jumala tuomitsi [soud, nykyvenäjässä sydit = tuomita] ja johtaa.
Kirjeen perusteella ainakin Jumala ja nuoli; sekä sanat "oma", "hän" ja "nimi" voidaan tästä kirjeestä erottaa."
http://yle.fi/naytetaankielta/kone.php?sivu=ohjelma4
Ja kaikki lähes tuhat tuohikirjettä löytyy täältä:
http://gramoty.ru/gramoty/
Näiden Novorodin kirjoitusten joukosta löytyy myös
Daavidin pasalmit jonkinlaisella vaha- tai parafiinilaatalla (?)
1000-LUVULTA!
Suurenmoinen säilynyt käsikirjoitus (Great Surviving
Manuscripts)
http://www.pbs.org/wgbh/nova/archimedes/manu_06_cfl.html
"NOVGOROD BIRCH BARK MANUSCRIPTS AND WAX TABLETS”
"In its medieval heyday, Novgorod, a city situated
between St. Petersburg and Moscow, was a center of literacy
and literary culture. Most of the city's residents
could read and write, and many authors lived and worked there.”
"Since 1932, when excavations began, archeologists
have unearthed approximately 1,000 manuscripts in the
Novgorod area, and they continue to unearth texts
in the area today. “
“Many of the Novgorod manuscripts are colloquial letters
and stories carved into either birch bark scrolls or
wax tablets known as tseras. Most of them date from
the 11th to the 15th centuries. The soft, smooth textures
of birch tree bark and poured wax were easily scratched
with a sharp metal, wood, or bone tool functioning as a pen.
These readily available writing materials were much
less costly than parchment or ink and allowed people
of every social class—peasants, artisans, merchants,
and so on—to participate in writing.”
“Topics range from school notes a young boy jotted down
in a class to original speeches and letters written by a prominent
Novgorod statesman. Because the authors of many of the
manuscripts were common citizens rather than the literary
elite, their writings provide a rare window into everyday
life at the time, and scholars value the collection for
this reason in particular. The Novgorod manuscripts
are kept as part of an extensive collection of local archeological
materials in the city's State United Museum.”
Novgorodin “pergamentit”, tuohikirjoitukset eivät ole ainoastaan yhteisön ylempien, vaan myös aivan tavallisten ihmisten kirjoituksia. Niinpä niissä esintyy valtava määrä nimiä, lähinnä venäläisiä, mutta myös karjalaisia henkilö- ja paikannimiä, kuten sotapäällikkö Vallittu, Laatokan ja kannaksen paikannimiä, kuten Kulolahti, Tiurula, Kurkijoki.
“…Birch-Bark Letters are not just those of high personages, but also of ordinary citizens, so the list of names we derive from this source is socially varied…”
Esimerkiksi tuohikirje nro 130 kertoo karjalan mahtavasta päälliköstä Vallitusta, hänen omaisuudestaan. Vallittu kävi myös tuhoamassa 1300-luvun lopulla Oulunjoensuulla ilmeisesti ’sveojen’ sinne rakenteleman varustuksen – Uleåborgin.
Gramota nro 248 paikannimistä, Kurkijoki ym. :
http://gramoty.ru/gramoty/bb248.jpg
Gramota nro 130 Vallitusta:
http://gramoty.ru/gramoty/bb130.jpg
Kaikkein vanhin tuokirjoitus nro 590 on ajoitettu vuosille 1065-1085. Siinä on otsikko: «Liettua asettui Korelan (Karjalan) puolelle»:
Gramota nro 590 Liettuan ulkopolitiikasta:
http://gramoty.ru/gramoty/bb590.jpg
Novgorodilaisilla oli tuhat vuotta sitten yhteyksiä skandinaaveihin, saksalaisiin, suomensukuisiin kuten etenkin karjalaisiin, tataareihin, bulgaareihin, kreikkalaisiin... jne.
“… Novgorodians were in contact, included Scandinavians, Germans, Finnic peoples, Tartars, Bulgars, Greeks, etc.”
“Name Frequency in the Novgorod Birch-Bark Letters”
http://www.s-gabriel.org/names/predslava/bbl/index.html#main 1
Suurin osa suoperäisessä maastossa säilyneistä ja sittemmin löytyneistä teksteistä on muinaisvenäjää, vain pari karjalan kielellä, mutta on huomattavaa, että kirjoituksina ne ovat jopa 400 vuotta "Svean" ensimmäisiä kirjoituksia vanhempia ja ne kertovat hyvinkin 'tasavaltalaisesta' yhteisöstä.
- Moskovan suurruhtinaskunta alisti Novgorodin valtansa alle vasta 1400-luvun lopulla.