Mulla on ongelma, joka ahdistaa mua paljon. Olen kamalan ujo. En koskaan tiedä mitä pitäisi sanoa, eteenkin jos olen vähänkin vieraammassa seurassa. Ystävieni kanssa kyllä puhun ja paljon, heidän kanssaan olen todella puhelias, mutta heti, jos joku jota en tunne tulee seuraan, muutun heti hiljaiseksi..
Mulla on vaan niin huono itsetunto. Vaikka kuinka yritän ajatella, etten välitä mitä muut ajattelevat minusta se ei vaan auta! Tai no auttaa se välillä, mutta ei useinkaan. Pienempänä minulla oli aika hyvä itsetunto ja olin hyvinkin sosiaalinen, mutta sitten mua alettiin kiusata koulussa n. 13-16v. Ja nyt olen 18..
Osaisko kukaan auttaa, että miten saisin paremman itsetunnon? Ja osata rennosti jutella muiden kanssa.. Tyttöjen kanssa tuo onnistuu edes jotenkuten, mutta auta armias jos siinä on joku poika... *huoh*
Mulla on vaan niin huono itsetunto. Vaikka kuinka yritän ajatella, etten välitä mitä muut ajattelevat minusta se ei vaan auta! Tai no auttaa se välillä, mutta ei useinkaan. Pienempänä minulla oli aika hyvä itsetunto ja olin hyvinkin sosiaalinen, mutta sitten mua alettiin kiusata koulussa n. 13-16v. Ja nyt olen 18..
Osaisko kukaan auttaa, että miten saisin paremman itsetunnon? Ja osata rennosti jutella muiden kanssa.. Tyttöjen kanssa tuo onnistuu edes jotenkuten, mutta auta armias jos siinä on joku poika... *huoh*
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kokemus tuo varmuutta.
Ala vaan puhuu hitaasti mut varmasti enemmän tyyppien kaa niin saat kokemusta.
Itsetunto tulee hyväksi hiljattain.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Siinäpä se ongelma onki ku en keksi mittään sanottavaa..!
Yleinen ongelma muillakin :)
Joku ajankohtanen aihe vaik.
ala hiljalleen juomaan yhä kovempia kännejä niin ennen pitkää päädyt nuorisojengeihin missä saat hyväksyntää ja itsetuntosi kohoaa ja uskallat alkaa puhua muiden nuorten kanssa, ilman tätä prosessia jäät todennäköisesti syrjäytyneeksi tai jos töitä saat niiin töissäkiusatuksi
Mä en oo mikään teini, jonka tarvii olla NS. kova tyyppi ja mennä juomaan -_-
Tuttu ongelma. Vieraitten seurassa on hiljanen, vetäytyy omaan nurkkaansa. Ei tiedä mitä sanoa. Ei ikinä mee puhuu kellekään.... ... Tiedän tunteen. Itse en ole vielä itsetuntoani saanut kohotettua...
Mutta toivottavasti sinulla onnistuu. Tsemppiä!
mul on nii sama tilanne...
miulla on vähän samantapainen onkelma. paitsi etten sinänsä ole niin ujo. juttua kyllä riittäis, mutta kun punastun heti kun joudun sanomaan jotain vähänkin vieraammalle henkilölle. en voi edes kaupassa kysyä myyjältä apua ilman että punastuisin. ja kun mikään meikkikään ei sitä kunnolla peitä :E
olen 19, ja tää on vaan pahentunu ku ikää on tullu lisää :D uskalla missään avata suutaan ku on jo ihan tomaatti pelkästä ajattelemisesta :D
Juu tuo on kanssa tuttu tunne ! Ei tarvii paljonkaan sanoa, kun jo punastuu.. Mutta mulla on tämä ongelma ykllä ihan tuttujenkin keskuudessa, ei kavereiden, mutta esim kummieni kanssa.
tutustua ihmisiin netin välityksellä. Itseäni on vaivannut vähän sama ongelma, mutta sitten olen raahannut itseni puoliväkisin tapaamaan nettikavereitani ja vähitellen ujous on kadonnut. Itsetuntoni on kyllä edelleen melko huono.
Itse olin ujo ja olen vieläkin hieman, mutta onneksi olen parantumassa siitä. Ratkaisevaa kehitystä on tullut 2kk aikana paljon. Olen lähes päässyt täysin eroon esiintymispelostani, epävarmuudestani ulkonäkööni, sekä monista monista muista sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä fobioista. Niin ja olen 17-vuotias. Mies.
Tilanne vielä vuosi sitten oli erittäin paha. En uskaltanut sanoa mitään, siis mitään, jos vähänkin vieraampi ihminen puhui minulle. Ja jos se oli vielä vastakkaista sukupuolta, niin huhuhu. Edes perheelleni tai lähimmille ystävilleni/kavereilleni en puhunut lähes mitään. Kouluun menoa pelkäsin niin paljon, että lähes paskoin itseni hengiltä joka ikinen aamu, vatsa oli aina ihan kuralla. Ja koulussa olin niin paniikissa, etten pystynyt käymään kusella. Pidin pääni alhaalla koulussa, koska en uskaltanut katsoa ihmisiin, olin peloissani. Suurinosa sosiaalisista kontakteistani oli wowissa. Olin siis paha World of Warcraft -addikti vuodesta 05 lähtien.
Itselläni parantuminen on lähtenyt pienistä asioista. Ostin uusia vaatteita, joissa näytän paremmalta, ostin ruskettavaa voidetta(olin lähes sairaalloisen kalpean näköinen, ym ulkonäön parantelua). Siitä sain lisää itseluottamusta ja pikkuhiljaa pelot alkoivat kaikkoamaan ja itseluottamus lisääntyi. Tein uusia asioita joita aikaisemmin en edes uneksinut tekeväni. Nyt tilanteeni alkaa olla jo "normaalihko". Kavereiden kesken olen jopa puhelias, ja olen saanut paljon lisää kavereita. Juttelu onnistuu puolituttujenkin kanssa, jopa tuntemattomien. Vastakkaisen sukupuolen kanssa vielä on hieman vaikeuksia, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa, mutta niidenkin kanssa saan jotain juttua,(aikaisempaa punastelua, tärinää, pahoinvointia ym. ei enää ole laisinkaan).
Tässä oli minun surullinen tarinani, joka on ehkä kääntymässä paremmaksi.
Ja jos minä pääsin tästä eroon, on sinullakin sanoisin, että loistavat asetelmat, koska tilanteesi ei vaikuta yhtään niin säälittävältä kuin minun.
Liikunnasta on ollut suuri apu minulle. Siitä saa paremmat kunnon, ulkonäköä ja se lievittää stressiä.
Itse käyn 4kertaa viikossa punttisalilla ja siitä on seurannut paljon positiivista minulle. Ja sitten olen huomannut, että Omega3 kapselien säännöllinen ottaminen auttaa erittäin paljon lievittämään stressiä ja sitä kautta hermostuneisuutta ja ahdistusta (joita koin hyvin paljon.)
Sitten on vielä vanha kunnon alkoholi. Sen myötä aloin käymään bileissä ja kännissähän on varsinkin ujolle persoonalle, miljoona kertaa helpompaa tutusta ihmisiin, jota kautta ainakin minun osaltani ihmisfobiani on lieventynyt erittäin paljon. Tutustuu uusiin ihmisiin ja huomaa etteivät ne ole yhtään niin pelottavia, edes tytöt.
mulla on ollu just kans tollasta ujoutta, mutta mua ei oo vaan kiusattu, mä ainaki yritän parantaa ujoutta olemalla muiden seurassa suurinpiirtein samallainen kuin mun kavereidenkin kanssa. no se onnistuu pikkuhiljaa.
jotain apua? en tiiä oliko tosta nyt niin apua sulle..