mikä näitä nuoria vaivaa jotka ei osaa olla minuuttiakaan yksin? aina pitää olla joku (mielellään useampi) ympärillä jauhamassa paskaa, ja sillon kun ei ole niin känny savuaa.. lisäksi näiden tyyppien itsenäinen ajattelukyky tuntuu olevan esikoulutasoa, mutta kuitenkaan se ei koulumenestyksessä juuri näy, suositaanhan "ylisosiaalisia" persoonia enemmän kuin mitään. asiaan ois varmaan hyvä puuttua vaikka koulussa, niin se vain on että ihmisen kuuluu kehittyä itsenäisesti omia aivoja käyttäen eikä missään hihittelyteinilaumassa!
tyypit jotka ei osaa olla yksin
hetkeäkään!
61082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jotka käyttäytyy melkein samanlailla. Eli varman potevat jotain yksityisyyden pelkoa. Esim. Aina tarttee ollan parisuhteessa, jos ei niin silloin ollaan niin masennuksissa. Tai sitten, aina on oltava menossa tukkaputkella ja jos ei niin sitten pälätetään puhelimeen.
Mun on nyt iha pakko kirjottaa tähä oma mielipiteeni. :D Nimittäin ite oon melko seurallinen ja suoraan sanottuna viikon yksinään olo kotona tuntuu iha hirveeltä. En, en tarvi mitää "hihitys" joukkoa mut juttu seura ja tälläset sosiaalliset kanssakäymiset on mulle hirmu tärkeitä ja nautin niistä.. joten ei kaikki jotka ei "osaa olla" yksin oo mitää hihitys jengiläisiä. :D Ihmine on luonteeltaan melko sosiaalline ja ns. "laumaeläin" eikä sitä oo tarkotettu olemaa yksin.
vaan olla kateelliinen ku sulla ei oo ku netti seuranas...
Ja sinulta taisi loppua sanottava kesken, kun vedit kehiin tuon aina niin legendaarisen ja muka kaikkeen pätevän kateuden... Ei kaikki mikä vituttaa ole kateutta. Ei todellakaan.
Ja olen huomannut saman asian kuin aloittaja. Mutta kaiketi se on niin, että ääripäät on aina melko huonoja juttuja, siis LIIAN sosiaalinen ja LIIAN epäsosiaalinen. Mutta onneksi suurin osa ihmisistä on jotain siltä väliltä, toiset vähän lähempänä sosiaalisuuden ääripäätä ja toiset epäsosiaalisuuden. Harmi vaan, että LIIAN sosiaalisia ihmisiä pidetään arvossa ja jonain "yli-ihmisinä," joihin sitten kukin vertaa itseään, että "hitsit kun en oo yhtä sosiaalinen ku toi Mikko..."
Itse ainakin viihdyn paremmin itsekseni kuin jossain teinilaumassa missä olen huomannut monen minun ikäisteni juttelun tason olevan täysin lapsellista.
Tosin joskus yksinäisyyskin ottaa päähän, mutta se tunne menee äkkiä pois.
Onhan minulla pari kaveria joita silloin tällöin tapaan ja vietän laatuaikaa. Se riittää usein aivan hyvin.
Osittain olen samaa mieltä... ryhmässä kokoajan oleminen ei ole kovin kehittävää, koska päätöksenkykyteko voi heiketä. Tai se ei kehity kaikille samalla lailla. Jotkut nuoret ovat niin kiinni omassa kaveriporukassaan, että hakevat samaan opiskelupaikkaankin vaikka tietty ala ei heitä kiinnostaisikaan. Toisaalta jokaisella on oikeus tehdä mielensä mukaan ja jos haluaa olla kavereiden kanssa, pitää siihen myös antaa aikaa. Itse vietän melkein koko vapaa-aikani puhuen kavereilleni mesessä yms. 10vuotta yksin ilman juttukaveria ei saisi olla mikään puollustus, mutta yksinäisyys on vain jäänyt häiritsevästi mieleen...