Millainen nainen on syötävän ihana... ;)
Mikä tekee naisesta vastustamattoman?
???
585816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
päätään.
... on nainen joka on persoonallinen, mutta ei vedä mitään roolia peittääkseen jotain mitä on tai ei ole.
Nainen joka uskaltaa ilmaista itseään ja joka sallii kosketuksen ja osaa koskettaa. Ja ymmärtää tarpeeni saada joskus hemmotella ja tulla hemmotelluksi monin eri tavoin.
Nainen joka uskaltaa katsoa silmiin ja puhua totta sanoin ja teoin.
Nainen joka tuoksuu hyvältä.
Nainen joka tahtoo istua kanssani iltaa töiden jälkeen vaikka on väsynyt.
Nainen joka tajuaa minua tasolla jolle muut eivät pääse (emmekä päästä).
Nainen jonka kanssa voi nauraa naama kipeänä. Pitää tajuta posketonta (ja outoa) huumoria.
Nainen jolla on pehmeät huulet ja joka suutelee koko sydämellään.
Nainen jolla on annettavanaan samanlaista ja saman arvoista rakkautta kuin minulla.
Nainen jonka kanssa voi istua viileällä kuistilla saman viltin alla aamu neljään ja kuunnella hiljaisuutta.
Nainen jonka kanssa voi kuunnella musiikkia ja puhua siitä ja jolle voi paljastaa, että olen aina halunnut opetella soittamaan kitaraa, mutta aina luovuttanut koska sormet tulee siitä kipeiksi.
Nainen joka on ulkoa kova mutta sisältä pehmeä.
Nainen joka katsoo omaa napaansa pidemmälle, mutta pitää huolta myös itsestään ja arvostaa ja rakastaa itseään niin että voi rakastaa myös minua.
Nainen joka ei lupaile turhia.
Nainen jolla on käytöstapoja, mutta joka osaa olla nipottamatta kun pyyhin sormeni pöytäliinaan.
...JA LISTA JATKUU. In my mind.
HUOH! Menipä runolliseksi. Kevät on täten virallisesti napannu mut, sori nyt vaan kauheasti. :´D
tuollaisen naisen jos löytäisi ja saisi vielä omakseen...sitä onnen määrää ei pystyisi mittaamaan:-)
En tuoksu hyvältä. Teen haju tunkee ihosta läpi. Enkä minä tajua sinua.
Mutta minun oma mielipiteeni on: naisessa on oltava särmää. Kun kaikki ovat nykyään samanlaisia, pitää uskaltaa erottautua massasta.
täyttäväni noista suurimman osan, mutta....
Ei se haittaa ettet tajua minua, ei moni muukaan enkä aina ihan itsekään...
Minä erotun massasta, valitettavasti välillä liiankin hyvin..en ole koskaan hukkunut massaan..ja jos en ole erottunut tarpeeksi olen tehnyt jotain räväkkää herätelläkseni itseäni ja muita;-)
mielenkiintoisempia yksilöitä jotka koittavat erottua massasta tekemällä jotain räväkkää että erottuvat. Itse pidän niistä ihmisistä joissa on se hiljainen suuruus. Heidän ei tarvitse tehdä räväköittääkseen olemustaan, olemistaan, se on luontaista, ja se on harvinaista ja siitä minä pidän.
Kukaanhan ei halua kuulua massaan, se on massojen yhteinen päämäärä.
Yleensä kun joku kertoo olevansa kovinkin jotain, on sitä "jotain" massa-tyylisesti. Mutta siksihän juuri ne helmet on helmiä, heitä on vähemmän kuin massaa.
helmiä vaan on niin harvassa...
hehhhh.
Kaikki on tehty elämässä näennäisen turvalliseksi, meidät on pistetty epäsosiaalisen sosiaalivaltion pehmustettuun huoneeseen, jossa aika monella on tosi paha olla. Tässä maassa pärjää kehdosta hautaan elämättä kertaakaan vain siksi että ihmiset pelkäävät kuunnella moitetta.
Sukulaiskansamme mongolit pelkäävät kasvojen menettämistä yli kaiken, mutta Ural on jo ohitettu ja tänne asti tultu, eikö voitaisi ruveta elämään kuin eurooppalaiset?
osata koskettaa juuri oikein ja ymmärtää tarpeet ja vielä väsymyksenkin kourissa pitää pitää seuraa sinulle.Taidat itse olla oikein omaan napaan tuijottelija, kuinka hyvä olet itse toiselle?
Että pitää oikeen lista kirjoittaa..
Kasvapa aikuiseksi.
eihän sua kukaan ole tänne pakottanut valittamaan..Jenkkilässähän on kaikki paremmin?Me sinne takas
niin menee että jokainen meistä haluaa vähän tuijottaa omaan napaansa välillä.
haluaa huomiota.
tietysti pitää kyllä osata itsekin antaa!
Rakkaudessa kaikki on mahdollista
Ei tarvi olla olla täydellinen osatakseen tehdä jotain oikein.
Semmosta haaveilua oli se lista... aina saa ja kannattaa haaveilla, ei sitä muuten jaksa puurtaa ;-)
Hyvä lista se oli! Täydellinen!! ;) Ja kaikenlisäks osu aika lähelle monia muitakin kuin minua! :)
Jotkut ilmeisesti ei vaan halua antaa toiselle yhtään mitään itestään...
Minusta "ulkoa kova mutta sisältä pehmeä" ei ole yhtään viehättävää! Suomessa on ihan riittävästi kovanaamajurottajia, joista sitten pitäisi jollain röngtenillä tajuta, että hei oonkin oikeesti kiva ja herkkä!
Ei käy. En ala arvailemaan ja tulkitsemaan. Otan mieluummin sen avoimen, hymyilevän ja lempeytensä näyttävän ihanaisen, jolle lempeys ei tarkoita heikkoutta. Nehän eivät ole synonyymi, vaikka suomalaiset niin helposti ajattelevat.
Nyt saatte sietää minua.
En minä halunnut tulla Yhdysvalloista takaisin mutta tuli viranomaisten kanssa ongelmia ikään kuin ihminen elää viranomaisia varten eikä viranomaiset ihmisiä.
sinua kutsunut ... Ketä pyysitkään sietämään, koska kerran kutsui?
samaa mieltä muuten! Ja sama maku tuosta kohden.
Onko tässä maassa ennenkään kysytty mielipidettä yksityiseltä kansalaiselta? Ainoat paikkakunnat, mitkä on äänestyksen perusteella tähän valtioon liitetty ovat Repola ja Porajärvi.
Suomen valtio kutsui. Oli pakko tulla selvittelemään byrokraattien sotkuja. Samaan aikaan Yhdysvalloissa olisin tarvinnut kasan seteleitä jatkoviisumiselvittelyjä varten.
Nyt on kaksoiskansalaisuus mahdollista ottaa, on helpompaa, mutta silloin se oli ota tai jätä.
Ja sä oot tosi hyvän näköinen. Oot kirjoituksissasi kuvaillut ittesi aivan toisenlaiseksi. Vau DDDD!
...toi Bit on onnellinen kun on minut saanut. Jo oli aikakin hänelle sattua hyvää elämässä.
Joo, lempeys ei ole heikkoutta. Luottamus, avoimuus, ymmärrys ovat joko tyhmyyttä tai rohkeutta, koska ihminen panee itsensä alttiiksi ja kokee elämää takki auki ja kadunnaisen tasolta, jolloin tarvitaan terveyskeskuksen lankaa tai psykologin tuolia paikkailemaan jos käy kalpaten.
Mitä taas tulee tyhmyyteen, Suomessa on ihan tarpeeksi harrastelijaälykköjä joiden lahjakkuus ei ihan riitä oikeaksi älyköksi nousemiseen. On parempi olla perustellusti hölmö kuin teeskennellysti fiksu.
Tähän ikään mennessä kaikki varteenotettavat naiset, jotka ovat kaikin puolin kilttejä, siis sekä ulkoa että sisältä, ovat joutuneet massiivisesti hyväksikäytetyiksi (miessuhteissa) ja ovat siksi henkisesti ihan riekaleita, pölyisiä kynnysmattoja.
Ulkoinen kovuus on jämäkkyyttä ja topakkuutta ja omien rajojen asettamista.
Vasta kun rakastaa itseään, voi alkaa rakastamaan muita. Ulkoinen kovuus on sitä itsensä rakastamista.
Mitä tulee hyväksikäyttäjiin, niin pahinta mitä heille voi tehdä kostoksi on ruokkia heidän kaikkivoipaisuuden tunnettaan ja typerää ylpeyttään. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, tiedän tämän ihan omasta kokemuksestani.
Minä ainakin olen suht nössö kotihiiri joka rakastaa ja antaa ehkä liikaakin itsestään toiselle!!
MUTTA kuulemma näytän kovalta esim baarissa jne..!! Ulkoapäin! En minä tätä itse tiedostanut, mutta kyllä se on juuri sitä, että minä en suostu enää kenenkään kynnysmatoksi vaan rakastan itseäni sen verran että sellaisien hyväksikäyttäjien on hyvä pysyä poissa!
Rakastamalla minusta nössön saa! Ei alistamalla!
toivomuslista millainen olisi ihana nainen,ei
täydellinen,sellaistahan ei ole kuten sen tiedämme....juuri noita asioita minäkin toivon...
eikö se kova kuori ole itsensä suojelua? aika moni osaa kyllä lukea tämän.... turha kovuus usein erottaa meidät muista ihmisistä ja joskus myös itse elämästä... kovakuorisesta ihmisestä tulee ainakin mulle mieleen pelko kohdata asioista ja elää elämää avoimena ja sellaisena arvaamattomana kuin elämä parhaimmillaan on...
luulisin, että jos ulkoinen ja sisäinen olemus vastaa enemmän toisiaan, on helpompi sopia asioista ja löytää myös "itselle sopivia ihmisiä". Kovuus ja tiukkuus mun ymmärtääkseni synnyttää vaan konflikteja....
haasteellisinta on mun mielestä oppia pitämään puoliaan niin, että keskusteluyhteys ja sopu säilyy ja ettei kukaan koe hävinneensä ja tunne tarvetta kostaa kärsimäänsä tappiota...
No mun kovuus tippuu lähestulkoon siinä kohtaa kun edes juttelen ihmisen kanssa, joten kovin kova kuori ei ole kyseessä! Sitäpaitsi ihminen joka on "liian herkkä", kuten itseäni kuvailen, on pakko jollain lailla alkaa suojella itseään.. Maailma on täynnä pahuutta - ainakin niille jotka tuntee sydämmellään kaiken..
Mulla ei ole tarvetta kostaa jos mua kohtaan jotakin pahaa tehdään. Ei enää. Ennemmin luovun koko ihmisestä ja jatkan matkaani. Sitä saa mitä tilaa.. Niin se vaan menee..
itse kyllä olen alkanut ajattelemaan mieluummin niin, että
"maailman pahuus" on usein väärinkäsitysten tulosta, suurin osa ihmisistä puhuu toistensa ohi eikä osaa kommunikoida niin että tulisi ymmärretyksi. ainakaan itse en osaa pitää puoliani, tuskastun vain kun mielestäni itsestään selvistä asioista - kuten toisen huomioiminen - tai omista tarpeista pitää tehdä ns. "numeroa" eli sanoa ne ääneen.
harvoin kukaan varsinaisesti tarkoittamalla haluaa pahaa toisille, joskus vain muiden tekemiset vaikuttaa meihin itseemme ns. liikaa. tää on nyt rankka yleistys, mutta moni lesbosuhde - tai ainakin omani - ovat kaatuneet tähän ns. symbioosiin, jossa toisen tekemiset vaikuttavat suoraan toisen onnellisuuteen ja siitä kierteestä seuraakin sitten dilemma, jossa valittavana on joko 1) yrittää jotenkin vaikuttaa toisen elämään (jotkut pyrkivät hallitsemaan toisen menoja jne. ja päätyvät ns. ahdistavaan kontrolloimiseen) tai 2) yrittää koota itsensä, että tällaista suurta onnettomaksi tekevää vaikutusta ei olisi.... käytännössä tämä jälkimmäinen vaihtoehto johtaa helposti siihen, että toinen tulkitsee tämän itsensä kokoilijan etääntyneen suhteesta.
jos löytäisin naisen, jota voisi vain rakastaa, mutta joka ei yrittäisi hallita mua ja joka myös tuntisi samankaltaisia tunteita mua kohtaan.. voisin olla sellaisen rinnalla vaikka lopun elämäni... mutta valitettavasti en ole löytänyt tähän symbioosi-ansaan vielä kenenkään kanssa toimivaa avainta...
(tää taisi mennä jo ohi aiheen)
Olen onnellinen, ymmärtäviä ystäviä kun ei koskaan ole liikaa. Sinusta sellaisen sain (:
Ja ohan miulle sattunt. Koivoston mummo jatkaisi tähän: "Mut mie oon kovettant ittein." Itse en sano noin, toivottavasti koskaan, sillä paljon kauneutta on matkan varrella nähty myös!
että Catsy pitää sua enempänä kuin sinä Catsya?
Jos hän sanoo että sinun pitäisi olla onnellinen kun sinä olet saanut hänet, ja sinä puhut että kiva kun on Catsyn kaltainen ystävä. Sinä olet siis sinkku?
Minä saatan pitää häntä enempänä kuin hän minua, ja ehkäpä siksi, että hän saattaa olla enemmän kuin minä!
Olen onnellinen lämpöisen huolehtivasta ystävyydestään, mutta hän haluaisi sulkea minut sydämeensä, ja minulla on ahtaan paikan kammo. (Se sydän on kyllä suuri, mutta minä vienkin paljon tilaa.)
Nyt lähden katsastamaan potentiaalista asuntoa.
Luottaminen sinänsä ei ole minusta tyhmyyttä eikä rohkeutta. Sen sijaan se voi olla hyvin tai huonommin perusteltua.
Avoimuus voi olla joskus fiksu siirto, jopa rohkeakin ja kyllä, se voi olla väärässä paikassa hyvinkin tyhmää. Avoimuus voi jopa yhdistää nämä attribuutit tyhmänrohkeaksi.
Ymmärrys sitten. Yleensä sillä kai tarkoitetaan jotakin viisauteen rinnastettavaa yleistä ymmärtämisen tasoa. Suppeammin sillä voidaan tarkoittaa jonkin tietyn asian, ilmiön, ihmisen tai tämän osa-alueen ymmärtämistä. Kuinka vain, en näe, että ymmärryksellä olisi mitään tekemistä tyhmyyden sen enempää kuin rohkeudenkaan kanssa. Joko ymmärtää tai sitten ei.
En tiedä, mahdoitko tarkoittaa ymmärryksellä jotakin muuta tässä yhteydessä.
"jämäkkyyttä ja topakkuutta ja omien rajojen asettamista", mutten nimittäisi sitä kovuudeksi, en sisäiseksi enkä ulkoiseksi.
Voisin kutsua käytöstä kovaksi, jos ollaan tylyjä tai julmia ilman painavaa syytä. Jämäkkyys tai rajojen asettaminen ei vaadi sellaista.
sanomaasi. :)
Toisaalta joskus ihmisen tausta voi sanella sen, että on näytettävä kovalta selvitäkseen, tai sen, että alistuu kieltäen itseltään tilan. Kumpikaan näistä ei ole minusta tavoiteltavaa. Mutta ei missään tapauksessa tuomittavaakaan.
Elämä on matkantekoa, jokainen askel on tärkeä etenemisen kannalta. (sanoi amatööri-älykkö ;D)
näin! :)
Kerrotaan nyt loputkin.
Bit on pulassa ja minä olen päättänyt repiä hänet pois pulasta samoin kuin Pieni Silkkinen II:nkin, jonka asunnossa olen nyt. Bit taas on minun asunnossani. Pieni Silkkinen II on sairaalassa niin kuin pitääkin.
Bit kuitenkaan ei tässä tilanteessa pysty ajattelemaan asumisongelmansa ja masennuksensa keskellä parisuhdetta, joten en painosta häntä siihen. Siksi minä odotan. Tavallaan raavin tulitikkuja ja odotan, että syttyy. Ilman muuta syttyy.
Varsin lyhyen tuttavuuden jälkeen annoin Bitille asuntoni avaimen ja luottamuksen ja hän muutti sisään. Jatkuvasti olen arvioinut hänet oikein. Nyt arvioin, että meidän välillemme on alkamassa jotain suurta, kunhan vain Bitin ongelmat saadaan pois alta ja Pieni Silkkinen II:n.
näkemys miten asiat menee, mutta ilman että tunnen Bit:iä lainkaan mitä näistä hänen kirjoituksistaan täällä, minä sanoisin että hän on kyllä kiitollinen sinun tuesta ja ystävyydestä, mutta ei muuta. Minä näen Bit:in kyllä aivan toisenlaisessa suhteessa, sellaisessa missä on enempi tulta kuin lohtua. Saattaahan se olla että näin ei ole, mutta sen näkee silmistä, sen että kun itsenäisyys on saavutettu, on unelmien aika ja kun unelmat alkavat olla mahdollisia toteutukseen, sinä olet edelleen vain ystävä. Minusta sekin on jo hyvä asia, sanotaanhan että naisia tulee ja naisia menee mutta ystävät on ikuisia.
Älä tuhlaa tikkujasi.
Älä välitä: olen lakannut uskomasta joulupukkiin, ilmaisiin lounaisiin ja samansukupuolisiin rakkaussuhteisiin jotka olisivat maata vavisuttavia. Bitillä tämä unelmien sielunmessu on vasta aluillaan.
Minä tiedän oman arvoni. Minä olen kadulla imenyt kyrpää rahasta ja nyt menen hankaamaan ihmisten vessoja, tiedä sitten onko se etenemistä uralla, minusta ei.
Sama minulla on rakkauselämässä, olen saanut perkeet siitä mitä kuka tahansa hetero pitäisi mainittavana parisuhteen yrityksenä.
Minä olen ollut sellainen kaatopaikkalokki, joka taistelee muiden jätteistä.
Mutta Bitin mielestä minä olen enkeli. Minä teen paljon hyvää monelle ihmiselle. Minä haluan taata muille ihmisarvoisen elämän. Moni muukin fanittaa minua sekä täällä että muualla lesboskenessä.
Nämä kaksi, enkeli ja kaatopaikkalokki ovat pahasti ristiriidassa. Ne eivät mahdu samaan persoonaan. Totuus on varmasti jossain puolivälissä, mutta tämä kahtalaisuus sattuu minuun ja repii minua hajalle ja saa minut aika ajoin hautomaan itsemurhaa. Minä en kuitenkaan pysty sulautumaan siksi puoliväliksi.
Jätekasat odottavat.
koittaa aina saada muiden elämät kuntoon, haalii itselleen onnettomia ihmisiä joita sitten auttaa. Jopa aloittaa suhteen melkeimpä sen mukaan kuinka kurjasti jollain menee, auttaa sitten ja kertoo muille kuinka se joskus on vaikeaa ja kaikki sanoo että ihme että jaksat, minä en jaksaisi. Se on varmaan sen jokin voimnalähde, että muut sanoo kuinka se jaksaa. Hyvä niin, mutta sitten kun katsoo hänen omaa elämäänsä, minä ainakin mietin onko se kaikki sen arvoista. Onko se muista huolehtiminen mentävä niin pitkälle kuin se on mennyt. Tasaista shdetta ei ole nähnyt naismuistiin, kaikki on jonkin isomman avun tarpeessa olevia olleet ja suhde sen mukainen aina.
Hänet jätetään, autettava siirtyy eteenpäin, hän ei. Alkaa uusi "kohteen" etsiminen, ja ne kohteet löytävät hänet aina, ja hän kohteet.
Minä en edes usko enään että hän pystyy tasapainoisen, kriisittömän, normaalin ihmisen kanssa suhteeseen. Hänen oma itsetuntonsa rakentuu niin pitkälle siitä että hän hoivaa, hän on parempi siinä suhteessa, hän kestää ja hän on kuin kallio. Hän ei näe enään että omatkin perustukset alkavat murentua ja oma mielenterveys heilahdella.
Kuin mitään näkemättä sivuilleen hän painaa eteenpäin, hokee kuinka kaikki on hyvin, oikein loistavasti, kuinka hän vielä menee naimisiin ja ties mitä tämän nykyisen kanssa, ja kaikki tietää että niin ei tule käymään, tämä toinen on jo aivan toisessa tilanteessa elämässään.
Ensin minä tunsn auttamisen tarvetta, sitten sääliä, sitten en enään mitään. Se on hänen tiensä, itse sen valinnut. Oman arvon asettaminen on vaikeaa, ja sen mukaan eläminen on vaikeaa. Minä näen niin että hän nostaa arvoaan olemalla heikompiarvoisten kanssa, hän ei jätä ikinä kertomatta kuinka hän on taas sitä ja tätä ja ehkä munkin pitäisi taputtaa selkään ja sanoa kuinka hyvä hän on. Mutta lähinnä minua säälittää kuinka vähän hän itseään rakastaa.
On asioita jotka on tehtävä, ihmisiä jotka on hoidettava ja autettava, se on jokaisella. Mutta kuten kaikessa, jokin tolkku siinäkin on pidettävä.
Sinua en tunne, mutta lauseesi että haluat taata muille ihmisarvoisen elämän ja kuinka sinua fanitetaan siitä syystä, saa miettimään että onko se sun keino välttää jotan mitä sun pitäisi tehdä itsesi kanssa. Sä puhut huoraamisesta ja jätekasoista kuin ne määräisivät sinua yhtälailla kuin se että haluat muille sileän tien. Aina on jotain, milloin se on mikäkin taho mikä tekee sun elämästä ties mitä ja milloin se on venäjää ja milloin ei.
Sinua en tunne mutta tämä toinen ihminen pitää katseensa mielummin muissa kuin itsessään, koska muiden elämä on aina helpompi laittaa kuntoon kuin oma. Muiden ongelmia on aina helpompi ratkaista kuin omia, jne.
Jätekasat voi odottaa.
>> Nämä kaksi, enkeli ja kaatopaikkalokki ovat pahasti ristiriidassa.
Tunnistan tuosta kuvauksesta myös omaa historiaani, joskaan en aktiivisesti hakenut gloriaa muilta. Minusta tuntui, kuin minun olisi pitänyt ostaa tai ansaita jotenkin oikeuteni olla olemassa - ikään kuin olisin edes itse pyytänyt elämää itselleni. Itseltäni ja sisäisiltä vaatijoiltani/syyttäjiltäni sitä oikeutta peräsin.
Mutta tuo on kuitenkin onneksi jäänyt historiaan. Olen kuin olenkin ihan yhtä ihminen kuin kaikki muutkin, yhtä oikeutettu myös olemaan olemassa.
Se olemassaolo-oikeuden tienaaminen sai muuten aikaan mm. sellaista, etten katsonut olevani myöskään oikeutettu itse haluamaan tai toivomaan yhtään mitään. Jos joku halusi kanssani suhteeseen, minusta minulla ei ollut oikeutta kieltäytyä. Kipeetä, tiedän. Sitä paitsi erittäin ahdistavaa, silloin kun niitä suhteeseen haluavia oli yhtäaikaa useampia.
Käytännössä en myöskään ollut omana itsenäni läsnä noissa suhteissa. Elin vain sitä toista varten, kuin hänen elämäänsä. Jälkiviisastellen voisin sanoa, että se ei todellakaan ollut oikein suhteen toistakaan osapuolta kohtaan. En ollut edes melkein rehellinen. Enkä paikalla. Silloin luulin olevani "hyvä ihminen". Pah!
Puh-huh! Todellakin onnellista, että tuo on ohi!! Ensimmäistä kertaa koskaan olen nyt läsnä parisuhteessani. Nyt vasta tajuan, mitä tarkoittaa rakkaussuhde.
Minua säälittävät sellaiset minnajokiset, jotka odottavat rakkauden tulevan aina uudestaan jonkin nurkan takaa ja jotka järjestään joutuvat pettymään.
Sattuu joka kerta. Niinpä minä olen muuttunut täysin kyyniseksi ja kieltänyt tunteeni. Hiljaa toivon, ettei elämää olisi jäljellä pitkään ja että jaksaisin uhrautua loppuun asti.
Pitää olla kuitenkin tämän maisemoidun kaatopaikan keskellä jokin toivo paremmasta ja se toivo paremmasta, parempi maailma, on minun työni muiden hyväksi. Se on ainoa asia, mikä on arvokasta minulle eikä sitä voida minulta ottaa pois.
Minä en halua kohdata sitä, että minulle sanotaan, että "et saa". Et saa rakkautta, et saa toista tonnia kuussa maksavaa työtä. Et saa arvostusta. Minä en voi puhjeta kukkaan koska ympäristö jäädyttää minut. Miksi pettyä kerta toisensa jälkeen niin kuin Minna Jokinen?
Minulla on prototyyppi tästä hyvän tekemisestä, kun Jehovan todistajana tein saarnaamistyötä, joka oli raskasta ja epäkiitollista ja jonka palkkio oli joskus tulevaisuudessa.
Minulta kun lapsena kysyttiin, mitä minä haluan, minä menin kysymään omilta vanhemmiltani mitä minä halusin.
Minulla on etuna minun kärsivällisyyteni ja pitkäjänteinen työni vaikkapa Bitin eteen. Kenties siitä kehittyy parisuhde, mutta melkein varma olen että ei kehity, vaan hän joutuu maksamaan omat oppirahansa.
Nyt olen kantanut roskat ulos. Pitää käydä viemässä kännykän laturi Pieni Silkkinen II:lle sairaalaan.
Mutta minä en uneksi kuin kuolemasta. Ei ole mitään muuta kuin tämä maisemoitu kaatopaikka, ei pidä edes haaveilla mistään muusta kuin perkuujätteistä tappelemisesta. Kuolemalla saa sitten anteeksi sen kun on toisia ihmisiä elämässän loukannut.
Minä en kykene käsittämään, että joku menee työpaikkaa hakemaan ja saa salettina 1500 euroa tai jopa enemmän edes pahemmin nöyristelemättä. Minä saan lakki kädessä pyytämällä vähän yli 800. Minä en voi myöskään kuvitella että joku saa sellaisen parisuhteen että se häntä itseään miellyttää, kun minä saan sen... lakki kädessä anelemalla.
Vaihtoehto vessanpönttöjen harjaukselle on työttömyys ja leipäjono. Vaihtoehto sellaiselle suhteelle, jossa joutuu miellyttämään muita on yksinäisyys.
Tässä maassa on miljoonia yksinäisiä ihmisiä. Vinkuintialaiset tekevät tyttövauvoja pelkästään siksi, että pääsisivät siniristin saappaan alle tänne luuttuamaan lattioita kun täällä voi kuulua Falun Gongiin ilman että poliisi repii kielen irti. Mitä taas tulee naissukupuoleen, pillu on keskeinen ominaisuus mitä siivoojalta vaaditaan, asiaa sopii tiedustella vaikka miessiivoojalta.
sen mitä siivojilta vaaditaan, niin kaikki on vaikeempaa. Mutta nainen on rakennettu niin että e pärjää, nainen on tehty kovemamsta materiaalista ja venyvämmästä juuri siksi että se kestää. Eri asia on miten sä henkisesti kestät. Minä olen töissä jossa tienaan kyllä yhtä hyvin ellen jopa paremmin kuin miehet, mutta joka päivä kohtaan asioita joita miehenä en joutuisi kohtaamaan ja käsittelemään. Se on aina yhtä ällistyttävää.Joka päivä.
Sä elät elämäsi niin kuin haluat, sä rakennat elämääsi niille arvoille ja haluille mitä sulla on. Sä sanot että sä et saa duunia mistä maksetaan hyvää palkkaa. Mikä sun koulutus on? Jatkokoulutusta, töitähän sekin vaatii että saa muuta kuin tonnin palkkoja.
Sä kierrät kaikkea mitä olet, sä löydät syyn vaikka kivenmurikasta ennemmin kuin muutat itseäsi.
Sä siis siivoot ja hoivaat, odotat että työsi palkitaan niin Silkkisen kohdalla kuin Bitinkin, eri tavalla vain. Sä et halua olla minnajokinen, mutta ei ihminen ole ilman unelmia, ei haaveita eikä toiveita. Sä voit sanoa että sulla niitä ei ole tai miten ne liittyy vain toisten hyvinvointiin tai jopa keksiä taas jotain politiikkaa ja muuta siihen.
Sä monesti olet tuota kuolemaa liputtanut, sitä kuinka se on sun lippu ulos tästä kaikesta, kuinka se on ainoa asia jota odotat. Mä en ymmärrä. Koska elämän voi tehdä hyväksi, työtähän se vaatii ja muutoksia, isojakin joskus, mutta jos jotain haluaa niin ei se ole mahdotonta. Minä luulen että sulla on jokin asia, jokin piste jota odotat ja tiedät että se muuttaa jotain sun elämässä. Koska jos sä olisit noin negatiivinen niin sä et pystyisi hoitamaan ketään saatikka edes olla tuon vertaa maailmaa vastaan.Sulla on jokin salainen toivo.
Mutta se tästä, toivon että se toteutuu mitä odotat ja en nyt käytä sanaa unelmoit, koska se ei tunnu sopivalle sanalle.
Elämälleen voi tehdä aika paljon, sen minä tiedän, ilmaiseksi ei kellekkään tule yhtään mitään. Tonnien kuukausipalkka on vaatinut jokusen vuoden opiskelua, paljon itsensä kehittämistä, hyvä parisuhde ei ole onnistunut ilman monia epäonnistumisia menneisyydessä ja virheistä oppimista, lakki kourassa minä en ole enään pyydellyt aikoihin yhtään mitään, mutta sekin on tuttua.
Pettymyksiä jos pelkää niin mitään ei uskalla tavoitellakkaan. Minä en pelkää mitään. Sen olen oppinut elämältä itseltään.
nyt jatkuu se harhaluulo, josta tuolla mainitsin. Kiltteys ei tarkoita suoraan heikkoutta. Eikä myöskään kovuus vahvuutta.
Omassa lähipiirissäni on erinomaisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat ulkoisesti kovia, myös asennemaailmaltaan sitä, mutta eivät ollenkaan vahvoja. Heille esimerkiksi isäni on myrkkyä, koska hän on todella kiltti ja lempeä mutta ei pisaran vertaa heikko. Hänen ylitseen ei ole koskaan kävellyt kukaan, eikä kävele ja siksi nuo kovat suorastaan pelkäävät häntä, koska eivät voi ymmärtää sen kaltaista todellista vahvuutta.
Avoimuus ei minusta tarkoita sitä, että ottaa kaiken kritiikittömästi ja sinisilmäisesti vastaan. Ennemminkin sitä, että katsoo maailmaa ja ihmisiä avoimin silmin, uskaltaa ottaa kontaktia, luottaa siihen, että oma vahvuus riittää selviytymään tilanteista, joten ei tarvitse etukäteen olla piikit pystyssä ja naama sementtiä.
Ja kyllä, totta kai jokainen saa pitää sen kovan ulkokuorensa ja betoniin valetun olemuksensa suojanaan, jos kokee sen oikeaksi tavaksi olla olemassa. Silloin on vain hyväksyttävä se, että erittäin moni saattaa tulkita väärin ja kävellä ohi, koska harvalla meillä loppujen lopuksi on se röngten. Hymyä ja avointa katsetta on huomattavasti helpompi tulkita ja myös lähestyä.
"se on totta
Kirjoittanut: että kun omistaa 18.4.2008 klo 12.46
joka päivä kohtaan asioita joita miehenä en joutuisi kohtaamaan ja käsittelemään. Se on aina yhtä ällistyttävää.Joka päivä. "
Minä ihmettelen kanssa.
Kun olen myös henkilökohtainen avustaja, niin joudun olemaan gourmet-kokki, siivooja, lemmikkieläinten hoitaja, ompelija - kaikki uskomattoman edulliseen pakettihintaan.
Ihmettelen kuinka vähillä ansioilla olen päässyt aika kovaan keittiöraadantaan. Toisaalta moni uneksii tulevansa Ramsayksi, Sukulaksi tai Jamie Oliveriksi mutta sitten päätyy johonkin koulun keittiöön lämmittämään Forssan maksalaatikkoa. Hyvällä liksalla, tosin.
"Mikä sun koulutus on? Jatkokoulutusta, töitähän sekin vaatii että saa muuta kuin tonnin palkkoja."
Kun en saa edes tonnin palkkoja. Olen laudatur-ylioppilas, opsikellut vähän tietojenkäsittelyä ja kansantaloustiedettä yliopistossa, laskentatointa ammattikorkeakoulussa ja kotiavustajaksi kristillisessä opistossa. Sijoitustermein, minulla ei ole kaikki munat samassa korissa.
Jos opiskelee liikaa, niin siitä on melkein enemmän haittaa kuin hyötyä. Arvellaan, ettei viihdy pitkään prekaarisissa kakkaduuneissa.
Ari Ojapelto on sanonut, että kun työelämä muuttuu monimutkaisemmaksi, niin äly on se, mitä vaaditaan työntekijöiltä. Minulla on keskimääräistä enemmän älyä. Niinpä minusta se, kun olin työtön, oli vain väliaikaista, vaikka sitä kestikin 10 vuotta, koska ennen pitkää työelämässä olevat tyhmät korvaantuvat työttöminä olevilla älykkäillä ellei sitten vinkuintiasta tule invaasiota tänne.
Esimerkiksi varsin korkealla pallilla oli kulttuurialalla vanha nainen, joka ei millään oppinut tietokoneen käyttöä. Moinen datatumpelo sai kyllä olla eläkkeelle asti, mutta varmasti kun uusi palkataan niin häneltä vaaditaan tietojenkäsittelyosaamista.
Koko ajan vaatimukset kasvavat joka alalla.
"Sä kierrät kaikkea mitä olet, sä löydät syyn vaikka kivenmurikasta ennemmin kuin muutat itseäsi. "
Olen huomannut itseni muuttamisen olevan toivotonta. Survivorin tunnuslause on outwit, outlast, ouplay. Olen fiksu ja sisukas, mutta taito pelata pelejä puuttuu.
Sen takia käytän huomattavan paljon energiaa sellaiseen mistä monet muut selviävät taatusti helpommalla, vai selviävätkö. Olen lukenut kasan kirjoja siitä todellisuudesta, mistä Suomessa yleensä vaietaan ("Ahneuden aika", "Työelämän huonontumisen lyhyt historia", "Ahneuskirja").
Opiskelen tätä maata lakkaamatta, jotta voisin ymmärtää kaikki porsaanreiät. Täälläkin opiskellaan lesboutta. Siksi minua kiinnostaa täällä olla, haluan kuulla muiden kokemuksia ja lukea Minna Jokisen blogia. Niin ettei minun tarvitse tehdä samoja virheitä kuin muut.
"Sä siis siivoot ja hoivaat, odotat että työsi palkitaan niin Silkkisen kohdalla kuin Bitinkin"
Uskon jonkinlaiseen karmallisuuteen.
Pieni Silkkinen II oli tänään sairaamman näköinen kuin mitä olin häntä koskaan nähnyt.
"mutta ei ihminen ole ilman unelmia, ei haaveita eikä toiveita."
Pelkään olla tarvitsevainen. Se tarkoittaa riippuvuutta muista, niistä ihmisistä joita minä pidän julmureina.
Minä konkreettisesti näen, että jos ihminen on heikko ja tarvitsevainen, niin häntä ei auteta. Ellei sitten ole minunkaltaistani, joka auttaa.
"Koska elämän voi tehdä hyväksi, työtähän se vaatii ja muutoksia, isojakin joskus, mutta jos jotain haluaa niin ei se ole mahdotonta."
Ei voi tehdä. Terapia maksaa kivitalon verran rahaa. Itse psyykkaan itseäni minkä osaan ja voin.
"Minä en pelkää mitään. Sen olen oppinut elämältä itseltään."
Tuota huua kutsuu tyhmänrohkeudeksi. Olemmeko me sitten tyhmiä. Ainakin minun rohkeuteni kumpuaa epätoivosta. Varpuslintukin haukan uhatessa viimeisenä toivonaan kääntyy ihmisen puoleen.
Anteeksi, mutta en nimitä tuollaista tyhmänrohkeudeksi. En myöskään rohkeudeksi. Rohkeutta tarvitaan juuri niissä tilanteissa, joissa pelottaa, eikä päinvastoin.
...mennä naimisiin miun kans? :)
Emmä taida :)
silloin kun nainen on hyvässä lihassa.
todennäköisyydellä luet tämän, niin haluan sanoa sinulle mitä ajattelen sinusta. Olet niin rakastettava ja suloinen minun silmissäni, ja jokin sinun olemuksessasi on antanut minulle luvan ihastua sinuun.
Olet niin ihanan rehellinen ja teeskentelemätön, aito sellainen juuri oma itsesi.
Ihanaa että touhuilet siinä,ei päivä ole mitään ilman sinua!
naiseus,naisellisuus,naismaisuus ;)
Kanamaisuusko?
Kanamaisuusko?
mitenköhän sinä erotat naisen miehestä?
'kaikki mikä ei ole mies'? Minusta naisen määrittelemiseen ei tarvita miestä ollenkaan.
Onneksi ei mikään tee vieraasta naisesta vastustamatonta, mutta tutun naisen kanssa onkin sitten jo vaikeampaa.
Nainen, jolle on jo kerran avannut sydämensä, pystyy riepottelemaan aika pitkälle, valitettavasti.
Syötävän ihana nainen on minulle sellainen, joka miellyttää silmääni ja käyttäytyy kunnioittavasti juuri minua kohtaan.
aikaa ihan huolella ja perusteellisesti ja monelta kantilta olen asia käännelly ja valoa asiaan suunnannut niin monelta kantilta että kantit loppu.
Voinhan mä sen tähän laittaakki, millainen nainen on näköjään vastustamaton, ja sehän menee yhteen sanaan tiivistettynä: varattu!