Elätkö aidosti

Mulla olisi ainakin oppimista siinä että osaa "elää hetkessä".Tai mitä se lie tarkoittaakaan.Siis kyllähän sitä elää aina sitä hetkeä joka on käsillä,homma ei pelitä muuten jos mun ajatukset vaeltais muualla.

Kyllähän sitä aika useinkin kaipaa pois arjestaan.Miettii minkälaista elämä olisi muualla.Vaikka seuraishan se arki sinnekin.Olen ehkä aika helpostikin "kyllästyvä" ihminen.Kaipaan irtiottoja arjesta aika useinkin.Mut niihin riittää vaik shoppailupäivä kaupungilla.Ja ilman lapsia.

Mä haaveilen omasta kodista/talosta.Haaveilen rauhallisesta päivästä.Haaveilen paremmasta toimeentulosta.Haaveilen etelänlomasta.Haaveilen täydellisestä sisäisestä rauhasta.Haaveilen uudesta ammatista.Haaveilemme mieheni kanssa kahdenkeskisestä ajasta.Haaveita on paljon....Ja aika usein haaveet liittyvät yksin minuun.Kertoisko jotain? ;o)

Mieheni kanssa riidellään harvoin nykyään.Ollaan opeteltu puhumaan asiat asioina,eikä keskitytä enää toisen loukkaamiseen.Mutta raha on se pirulainen joka saa verenpaineet nousemaan.Se kun ei meinaa millään riittää joka kuukausi.Meijän elämä olis suorastaan täydellistä ilman rahahuolia.Mut jos ei olis rahahuolia ni olis sit jotain muuta.Elämän ei pidäkkään olla täydellistä.

Paras puoleni...heititpä vaikeen.No,ehkä tunteiden näyttäminen.Nauran ja itken kun siltä tuntuu.Ja näytän lapsilleni etenkin sen äärettömän suuren rakkauden heitä kohtaan.Vaikka olisin vihainen niin silti väitän että lapseni tietävät rakastavani heitä.Ja monesti sen sanonkin "saarnani" keskellä.Kehun myös lapsiani paljon.

Haluaisin pitemmän pinnan.Olen turhan äkkipikainen.Ja naputan herkästi.Mutta onneksi esikoispoikani kyllä sanoo aina jos on kotona että "taas sä naputat".;o)On hienoa kun lapsetkin huomauttavat vanhemmilleen puutteistaan eikä me vanhemmat aina huomautella heille.Myös liiallinen täydellisyyden tavoittelu on asia josta haluan päästä eroon.Ja vähän olenkin päässyt.Siitä olen itsessäni ylpeä.Niinkuin lapsistanikin ja miehestäni.

Olipa hyviä asioita joita sai miettiä näin keskiviikkoaamun kunniaksi.Nyt vaan muutkin kirjoittelemaan.

Minä koen eläväni aidosti tässä ja tänään ison perheeni kanssa. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä että minulla on tavoitteita ja unelmia tulevaisuudenkin suhteen.

Haaveita voisi olla vakituinen, stimuloiva ja mielenkiintoinen työpaikka tutkijana sekä jatkuva henkinen kasvu mahdollisimman pitkälle vanhuuteen.
Pienempi haave juuri tällä hetkellä olisi Tönön remontti ja laajennus. Taloudellisen tilanteen koheneminen kuulunee samaan kategoriaan.

Isompi ”haave” (joskin koen sen enemmän tavoitteeksi ja toiveeksi) olisi se että perhe pysyisi vahvana, ehyenä ja lähettäisi jokaisen jäsenensä maailmalle varustettuina kantavin siivin ja tervein juurin aina sitä mukaa kun kukin siihen on kypsä.

Miehen kanssa riidellään ehkä eniten aikatauluongelmista. Kenen vuoro olikaan tänään viedä lapset kerhoon tai pitää kirjaston satutunti? Kumpi unohti lauantaille sovitun menon ja sopi sen päälle muuta. Hyvänä kakkosena tulevat pienet kotitalouden irraationaiheet; kaappien ovien sulkemiset, levyjen laitto paikoilleen sen jälkeen kun on niitä vaihtanut, kaikkiala lojuvat kahvikupit jne.

Naisena koen että paras puoleni on lojaalisuus, kestävä rakkaus ja huumorintaju ja sen myötä innovativisuus arjessa.

Lastenkasvattajana sanoisin parhaaksi piirteekseni lempeyden, kärsivällisyyden ja sen, etten esineellistä lapsia(kaan) vaan kunnioitan heitä omina ihmisinään.

Se mistä arjen lastenkasvatuksessa tahtoisin päästä eroon on ajoittainen turhanpäiväinen nalkutus sekä luonnollisesti aina läsnä oleva laiskuuteni.

Syy miksi tein tällasta "galluppia" on se, että samalla kun näitä asioita kukin miettii, esim. parhaita puoliaan, haaveitaan, tulee hyvä mieli ja enimmäkseen arjessa ollaan jakamassa huonoja asioita, ongelmia. Mutta hyviä asioita listaamalla saa vahvistusta ja voimaa itselle ja arkeen.

Minä tällä hetkellä olen opettelemassa tätä hetkeä elämään. Monesti vaan kotona omissakin ajatuksissa niin syvällä, että lapsi yrittää kysyä monta kertaa, saatikka sitten syvällä arjen askareissa ja kiireissä.

Silti nautin vahvasti tästä hetkestä ja iästä. En haluais ollan nuorempi, enkä vanhempi. Ja korvat höröllä kuuntelen ikäihmisten viisaita kommentteja, että nauttikaa lapsista nyt, nyt ne on kotona, kohta niitä ei saa enää kotiin. Lapsuus menee kuin hujaus vain, vaikka eihän sitä ain uskois. Siksipä haluaisin tarjota lapsillekin tätä hetkeä, onnellista, niin kuin itsekin sain lapsena elää.

Pieniä haaveita on pienet ylläykset, pienet lomat ja arpajaisvoitot. Haaveilen myös löytäväni sellasen työn josta tykkään täysillä, ihan niinkuin kutsumustyönä.

Yksi unelmani olisi jonkinaikaa ulkomailla asuminen, tai vapaaehtoistyössä Intiassa, jossakin Afrikassa, orpokodissa tms.

Sama riita meillä on ehkä erilaisuudestamme juontuvaa. Minä huoleton ja mieheni tarkka. Eli,mä toivoisin mieheni hyväksyvän mun suurpiirt. mutta mies ei vain kykene nauttimaan elosta "sotkujen" keskellä. On riitely laantunut alkuajoista...

Paras puoleni,,,no hyviä puoliani on ihmisrakkaus,innostuvaisuus, hyvä kuuntelija, reilu..
Huono puoleni joissain asioissa hitaus,laiskuus, ei kunnianhimoa olleskaan...
Lasten kanssa olen aika keskusteleva, tykkään askarrella,antaa lasten olla luovia, olen kekseliäs.
Huonot puoleni se hermostuneisuus ja sillon en todellakaan ole kovin aikuismainen, hajamielisyys- eli "omissa" asioissaan-/ ajatuksissaan oleva.

Yleensä elän tätä hetkeä, aika harvoin kaipaan tulevaisuuteen.

Ei pahemmin ole haaveita, kun olen sellainen tässä hetkessä eläjä. Ne haaveetkin aina muuttuu ajan myötä.

Riitelemme useimmin silloin kun jotain pitäisi päättää ja kummallekin on aina ihan sama. Siis siitä kumpi päättää mitä tehdään.
Kasvatus asioista riitelimme myös aikoinaan, mutta nykyään se sujuu yhteisymmärryksessä.

Paras puoleni on ehkä se, että olen hyvä kuuntelija. Osaan myös asettua aika hyvin lasten asemaan ja minulla on hyvä mielikuvitus. Sopeutuvaisuus on myös vahvuuteni ja positiivisuus.
Haluaisin eroon tavasta, että pelleilen liian usein lasten kanssa ja pistän joskus vakavankin asian leikiksi. Vakavana pysyminen on liian vaikeaa. Olen myös huono rutiineissa, mutta kehittynyt siinä paljon.