missä piileskelette?

Herään usein jo 4 5 aikaan aamulla enkä saa enää unta. lueskelen vuoteessa tai tulen nettiin selailemaan kirjoituksia kirjoittelemaan maileja ystäville. (jos olisin terve.. menisin pitkälle kävelylle tässä vaiheessa)
Lapset heräävat kello 7 ja siinä on sitten kouluunlähtö tohinat ja sen sellaiset.
Kun lapset lähtee kouluun itse katselen aamuteeveta ja muotitaloa....
jos kotia tarvii siivota.. teen osan tässä vaiheessa... osan suorittavat lapset

sen jälkeen menen kauppaan ostamaan päivän ruuat
ja hoidan muut asiat jos niitä on.
Soittelen pakolliset kuviot ym
iltapäivällä kun lapset tulevat koulusta syövät välipalan.. sitten on vuorossa nää perheterapiakäynnit joka toinen viikko. sitten lisäksi kaikki lääkärit hammashoidot oikomiset ja sen sellaiset.
ruokaa pitää laittaa siinä 17 aikaan... ja sitten lapsilla on yleensä jotain kerrottavaa koulusta tai tupa on täynnä lasten kavereita.
Laitan ruokaa aina viiden litran kattilan.. koska usein lasten kaverit aterioi meillä.
pyykkiä ja pyykkiä... ja sellaista
Klo 19 talo hiljenee vieraista ja omat tulevat kotiin jos ovat olleet jossain.
sitten katellaan telkkua yhdessä .. ja kun he menevät nukkumaan minä istahdan koneelle ja kirjoittelen jos on asiaa.
(Ja jos olisin terve kävisin myös tässä vaiheessa lenkillä)

Joinain päivinä ei jää vapaata aikaa ollenkaan.. täytyy juosta tukkaputkella terapiasta toiseen ja muiden asioiden kanssa... joskus on päivä ettei ole mitään ylimääräistä.
Mutta tämä äitinä oleminen on kyllä täyspäivä työtä
Ensi viikolla 4 päivänä jotain menoa... pakollisia siis...

Lasten kanssa harrastamme yhdessä uintia... (silloin kun olen terve)siellä menee kaksi kertaa viikossa parituntia.

on vaikea sanoa miten paljon aikaa vietän lasten kanssa kun se vaihtelee päivitäin ja viikottain.
Viikonloppuisin nukutaan pitkään.. muut siis minä en. ja sitten ollaan vain. viikkosiivous yhdessä koko porukalla ja sitten jotain erityisen hyvää iltapalaa lauantaina.. pitkä perinne... 8v kestänyt jo.

Päivärytmisi työn ohella kuulostaa aika tutulta,kyllä se taitaa meillekin rajoittua 4-5 tuntiin päivässä yhdessä olo. Mutta tällä hetkellä, olen kyllä niin onnellisessa asemassa kun olen saanut nauttia lapsestani nelisen kuukautta täysipainoisesti aamusta iltaan :)Pitelen hoitovapaan loppuosaa pois. Enkä ole katunut päivääkään tätä pientä breikkiä pois työelämästä ja vielä olisi pari kuukautta mukavaa yhdessä oloa jäljellä.

Joten nyt meillä kyllä on riittänyt aikaa joka päiväiseen leikkikenttäkierrokseen,retkiin ja muuhun mukavaan mitä nyt olemmekaan keksineet puuhata :) Mutta harvemmin olen itsekään törmännyt leikkikentillä tai muuallakaan yh-äitiin tai isiin.


Kia

Todellakin sait ne kaksi, mitä uumoilit ja
jotta tapahtuisi poikkeus säännöissä, vastaan;

(Siis nimenomaan menneessä aikamuodossa)
Pienten lasten kanssa askarreltiin, opeteltiin
avaamaan abloy-lukkoja sisäpuolelta ja käyttämään
voiveistä aseena leipää vastaan.
(Aina piti leivän olla paksumpi voikerrosta) ;)

Ihmeteltiin luonnossa olevia kummallisia kantoja,
vänkeitä kuusentaimia ja mitä ihmeellisimpiä
hyönteisiä tuhansine jalkoineen ja siipineen.

Laskettiin puiden vuosikertoja varastossa olleista pölleistä ja mietittiin, miten puu
muuttuu klapiksi.
-joo-o, se onkin toi kirves! Mä kun luulin,
et äiskä vaan sahaa.. (nuorin 4v)

Tehtiin limutestejä. Istuttiin siveässä rivissä
kahvilassa ja naukkailtiin pikkulillit pystyssä
punaista ja vihreää vuoronperään.
Punainen oli jes, mutta vihreä vei voiton.

Tehtiin kesäretkiä läheiselle niitylle kallion taakse ja eväät syötiin jo matkalla.
Käytiin uimassa joessa ja meressä
-miksi täällä vesi on korkeempaa?

Testattiin valokuvamuistia, kukas se isoisoäiti
lettipäisestä tyttörivistä olikaan?
Tai mitattiin valkeakuulaan kasvamisnopeus
yhden kasvukauden ajalta.

Miksi toiset kukat ovat syötäviä ja miksi toisia
ei saa syödä? Miksi pitää aina kysyä lupa joltakin vanhemmalta ihmiseltä, ennenkuin laittaa
kauniin marjan suuhunsa?

Tuskin maailma ihmisineen on kovasti muuttunut,
maailma itsessään sitävastoin on.
Nuorin tytär on nyt 15v ja hurjastelee mopollaan hiukset kypärän alta liehuen.
Edelleen on ihmettelemisen aihetta kun ympärilleen katselee. Tässä kait yksi elämäntarkoitus piileekin;
etsimme, etsimme ja joskus löydämme. :)