Väillä kannattaa pohtia, löytyisikö metsästyksen vastustamiselle oikeita perusteita. Sellaisia, jotka eivät jää pelkästään mielipiteen tasolle. Itse yritän seuraavaa:
1. Oikeutta eläimille? Voisiko olla mahdollista, että ns. ihmisoikeuksia laajennettaisiin eläinten suuntaan? Ensimmäisenä pitää miettiä, millaisia oikeuksia ihmisoikeudet ovat. Vaikka ihmisen perusoikeuksia on ns. olemassa, ne ovat ehdollisia eli sidoksissa velvollisuuksiin. Ihmisellä on oikeus vapauteen, mutta jos sääntöjä rikotaan, vapaus viedään. Länsimaissa vankilan avulla, Kiinassa kiväärillä. USAn vankilat alkavat olla täynnä. Pitäisikö perustaa vankiloita eläimille, jotka eivät noudata liikennesääntöjä? Helposti havaitaan, että eläimille ei voida osoittaa samoja velvollisuuksia kuin ihmisille. Loppupäätelmänä voidaan ajatella, että eläimille voidaan antaa oikeuksia, mutta samalla tiedostaen, että eläimet eivät tule noudattamaan velvollisuuksiaan.
2. Jos eläimelle annetaan oikeus esim. elämään, pitääkö sitä suojella kuten ihmisen elämää?
Jos siis supikoira elää luonnossa, metsästää se itselleen ravintoa. Toisaalta myös susi metsästää supikoiraa. Pitäisikö ihmisen pyrkiä asettumaan näiden luontokappalaiden väliin ja estää saalistaminen? Hyväksikäyttösuhteita on niin paljon, alkaen kukasta ja mehiläisestä, päätyen esim. supikoira-susi -tilanteeseen, ettei väliintulo onnistu. Päätelmä on se, ettei ihminen voi taata eläimelle samoja oikeuksia, kuin ihmiselle. Toki ihmisoikeudetkaan eivät toteudu läheskään kaikkialla.
3. Koska eläinoikeuksia ei voida taata - pitäisikö ihmisen oikeutta saalistukseen tai haitan aiheuttamiseen eläimelle rajoittaa?
Tässä siirrytään seuraavaan vaiheeseen - ihmisen oikeuksia ryhdytään polkemaan suhteessa eläimen oikeuksiin. Supikoira saa harrastaa lajityypillistä käyttäytymistään, metsästämistä, mutta ihmiseltä sama lajityypillinen käyttäytyminen on kiellettyä. Nythän tilanne on jo hieman tämän suuntainen. Ihmisen metsästys on hyvin säänneltyä, ajan, metodin ja kulttuuristen erityispiirteiden osalta - eläimet elävät kuin siat pellossa.
4. Ihmisoikeuksien polkeminen - mitä kaikkea rajoitetaan?
Kun ainoa mahdollisuus on ryhtyä rajoittamaan ihmisen toimintaa, mikä asetetaan keskeiseksi tavoitteeksi?
Liikenne tappaa runsaasti eläimiä. Kulutusyhteiskunta, jonka toimintoihin suurin osa eläinsuojelijoista tavalla tai toisella osallistuu (asumisen taso, terveydenhuoltopalvelujen käyttäminen, työskentely markkinatalousjärjestelmässä) aiheuttaa suurimman ja vakavimman uhan eläimille ja elämälle yleensä. Pitäisikö rajoittaminen kohdistaa tätä kulutusyhteiskuntaa vastaan vain valitaanko kohteeksi metsästys? Kumpikohan muokkaa elämää maapallolla enemmän, riekonpyytäjä Inarissa vai jatkuvaan talouskasvuun tähtäävä kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ihmisineen?
Itselleni asia on kyllä hyvin selvä.
Vai olisiko syytä pyrkiä ylläpitämään ja kehittämään metsästyskulttuuria siten, että eläinkannat eivät vaarannu ja että pyyntimenetelmät ovat riittävän 'kivuttomia' eläinyksilön näkökulmasta. Yksikään eläin ei toki vältä saalistuksen kohteeksi joutumista, vaikka ihminen väistyisi rivistä.
1. Oikeutta eläimille? Voisiko olla mahdollista, että ns. ihmisoikeuksia laajennettaisiin eläinten suuntaan? Ensimmäisenä pitää miettiä, millaisia oikeuksia ihmisoikeudet ovat. Vaikka ihmisen perusoikeuksia on ns. olemassa, ne ovat ehdollisia eli sidoksissa velvollisuuksiin. Ihmisellä on oikeus vapauteen, mutta jos sääntöjä rikotaan, vapaus viedään. Länsimaissa vankilan avulla, Kiinassa kiväärillä. USAn vankilat alkavat olla täynnä. Pitäisikö perustaa vankiloita eläimille, jotka eivät noudata liikennesääntöjä? Helposti havaitaan, että eläimille ei voida osoittaa samoja velvollisuuksia kuin ihmisille. Loppupäätelmänä voidaan ajatella, että eläimille voidaan antaa oikeuksia, mutta samalla tiedostaen, että eläimet eivät tule noudattamaan velvollisuuksiaan.
2. Jos eläimelle annetaan oikeus esim. elämään, pitääkö sitä suojella kuten ihmisen elämää?
Jos siis supikoira elää luonnossa, metsästää se itselleen ravintoa. Toisaalta myös susi metsästää supikoiraa. Pitäisikö ihmisen pyrkiä asettumaan näiden luontokappalaiden väliin ja estää saalistaminen? Hyväksikäyttösuhteita on niin paljon, alkaen kukasta ja mehiläisestä, päätyen esim. supikoira-susi -tilanteeseen, ettei väliintulo onnistu. Päätelmä on se, ettei ihminen voi taata eläimelle samoja oikeuksia, kuin ihmiselle. Toki ihmisoikeudetkaan eivät toteudu läheskään kaikkialla.
3. Koska eläinoikeuksia ei voida taata - pitäisikö ihmisen oikeutta saalistukseen tai haitan aiheuttamiseen eläimelle rajoittaa?
Tässä siirrytään seuraavaan vaiheeseen - ihmisen oikeuksia ryhdytään polkemaan suhteessa eläimen oikeuksiin. Supikoira saa harrastaa lajityypillistä käyttäytymistään, metsästämistä, mutta ihmiseltä sama lajityypillinen käyttäytyminen on kiellettyä. Nythän tilanne on jo hieman tämän suuntainen. Ihmisen metsästys on hyvin säänneltyä, ajan, metodin ja kulttuuristen erityispiirteiden osalta - eläimet elävät kuin siat pellossa.
4. Ihmisoikeuksien polkeminen - mitä kaikkea rajoitetaan?
Kun ainoa mahdollisuus on ryhtyä rajoittamaan ihmisen toimintaa, mikä asetetaan keskeiseksi tavoitteeksi?
Liikenne tappaa runsaasti eläimiä. Kulutusyhteiskunta, jonka toimintoihin suurin osa eläinsuojelijoista tavalla tai toisella osallistuu (asumisen taso, terveydenhuoltopalvelujen käyttäminen, työskentely markkinatalousjärjestelmässä) aiheuttaa suurimman ja vakavimman uhan eläimille ja elämälle yleensä. Pitäisikö rajoittaminen kohdistaa tätä kulutusyhteiskuntaa vastaan vain valitaanko kohteeksi metsästys? Kumpikohan muokkaa elämää maapallolla enemmän, riekonpyytäjä Inarissa vai jatkuvaan talouskasvuun tähtäävä kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ihmisineen?
Itselleni asia on kyllä hyvin selvä.
Vai olisiko syytä pyrkiä ylläpitämään ja kehittämään metsästyskulttuuria siten, että eläinkannat eivät vaarannu ja että pyyntimenetelmät ovat riittävän 'kivuttomia' eläinyksilön näkökulmasta. Yksikään eläin ei toki vältä saalistuksen kohteeksi joutumista, vaikka ihminen väistyisi rivistä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
asioita pohtinut jo vuosia, nyt aika kortilla, jotain pika-pikaa:
"1. Oikeutta eläimille? Voisiko olla mahdollista, että ns. ihmisoikeuksia laajennettaisiin eläinten suuntaan?"
Ihmisoikeudet kuuluvat ihmiselle, kuten susioikeudet sudelle. Ihmisoikeudet ovat ihmisten keskinäisen sopimuksen tulosta. Ihmisoikeudet ovat kulttuurisidonnaisia ja siten sidoksissa aina tiettyyn yhteiskuntaan ja aikakauteen. Meillä ei ole keinoja (eikä myös oikeutta) rajata esim. suden oikeuksia. Se, että me määrittelemme eläimelle oikeuden ja toimimme sen mukaan, ei ole yhteinen päätös, vaan meidän asettamamme ja eläimellä ei ole keinoja ottaa oikeuteen kantaa. Suden oikeus on sudelle lajityypillinen elämä. Samalla se on suden velvollisuus, velvollisuus elää sitä suden elämää.
"2. Jos eläimelle annetaan oikeus esim. elämään, pitääkö sitä suojella kuten ihmisen elämää?"
Kysymyksesi on taas erittäin ihmislähtöinen. Miksi eläimen pitäisi elää meidän moraalin ja etiikan mukaan? Eläimelle oikeus sen lajityypilliseen elämään; siihen kuuluu sen oikeus elää luontaisessa ympäristössä luontaisesti saalistaen ja myös joutuen saaliiksi. Se saaliina oleminen on osa niitä velvollisuuksia; luonnossa mikään ei mene hukkaan, kaikki hyötykäytetään.
"3. Koska eläinoikeuksia ei voida taata - pitäisikö ihmisen oikeutta saalistukseen tai haitan aiheuttamiseen eläimelle rajoittaa?"
Miksi eläimille ei voida taata eläinoikeuksia? Kyse on tahdosta: halutaanko eläimille antaa oikeus siihen lajityypilliseen elämään? Mikä antaa ihmiselle oikeuden tuhota toisten lajien luontaiset elinympäristöt ja lisäksi vielä tappaa tarpeettomasti eläimiä. Ihminen ei tarvitse eläinten lihaa, kyse on siitä, että ihmiset haluavat syödä lihaa. Nykyisin proteiinien tarve voidaan hoitaa ilman tappamista. Lisäksi ihminen on päättänyt, että tietyt lajit ovat vain "ruokaa" tai "hyödykkeitä" ja toiset ovat "ihmisn parhaita ystäviä". Miksi ketun saa tappaa, vaikka sitä ei edes syödä. Koiran syömistä kauhistellaan ja jos se syöjä on susi, niin se herättää jopa raivoa.
"Tässä siirrytään seuraavaan vaiheeseen - ihmisen oikeuksia ryhdytään polkemaan suhteessa eläimen oikeuksiin. Supikoira saa harrastaa lajityypillistä käyttäytymistään, metsästämistä, mutta ihmiseltä sama lajityypillinen käyttäytyminen on kiellettyä." Supikoiralla on oikeus metsästää ja velvollisuus joutua itse metsästetyksi. Ihminen haluaa metsästää, mutta samalla kieltäytyy osallistumasta niihin velvollisuuksiin, jotka koskevat näitä muita saalistajia? Millä oikeudella? Miksi ihmisellä on tässä suhteessa vain ne oikeudet ei velvollisuuksia? (totesit jo itsekin aiemmin, ettei oikeuksia ole ilman velvollisuuksia?).
"4. Ihmisoikeuksien polkeminen - mitä kaikkea rajoitetaan?"
Vaihtelee yhteiskunnittain ja myös aikavälillä. Joskus vain maanomistajilla oli itsemääräämisoikeus. Sitten se annettiin jo maattomillekin. Jopa naisille. Nämäkin tapahtumat lisäsivät tiettyjen ryhmien ihmisoikeuksia ja samalla rajasivat tiettyjen ryhmien oikeuksia (ei saanut pitää edes sitä naisorjaa *prkle*)
Kulutusyhteiskunta, jonka toimintoihin suurin osa eläinsuojelijoista tavalla tai toisella osallistuu (asumisen taso, terveydenhuoltopalvelujen käyttäminen, työskentely markkinatalousjärjestelmässä) aiheuttaa suurimman ja vakavimman uhan eläimille ja elämälle yleensä. Pitäisikö rajoittaminen kohdistaa tätä kulutusyhteiskuntaa vastaan vain valitaanko kohteeksi metsästys?
Erotatko ollenkaan, että näissä kahdessa tappamisenmuodossa on eroa? Toinen on suoraa ja toinen on välillistä. Vaikka lopettaisin terveydenhuoltopalveluiden käyttämisen, niin infrastruktuuri ja hallinto sen ylläpitämiseksi on jo olemassa. Paranisiko tilanne, jos vielä sen lisäksi lähtisin tarpeettomasti tappamaan eläimiä?
"Kumpikohan muokkaa elämää maapallolla enemmän, riekonpyytäjä Inarissa vai jatkuvaan talouskasvuun tähtäävä kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ihmisineen?"
Tässä rinnastat yksittäisen ihmisen ja kokonaisen yhteiskunnan vaikutukset maapalloon. Kelpaa se tehdasvalmisteinen auto, moottorikelkka, ase ja vaatteet myös sille riekonpyytäjälle. Ne jopa joudutaan kuljettamaan valmistuspaikastaan katsoen "maan ääriin".
Voi kauhia. Ei häivy ihmisen elämäntuska koskaan. Teet miten teet niin aina teet väärin.
Jos inarilainen riekonpyytäjä ei pyytäisi riekkoja, niin sitten se ostaisi kalliilla ruokaa sinne Lapin perukoille. Toivottavasti ihmiseltä ei vielä olla viemässä oikeutta elää ja asua siinä kolkassa maata missä haluaa. Jollain ne ruuat sinne pohjoiseen kuskataan, mutta onko se kuskaaminen sitten ekologisempaa kuin riekon ampuminen ja matka tunturilta kotiin? Olkoonkin, että julmasti nyt tartumme yksittäisen riekon oikeuteen elää, mutta kokonaisuudessa pidän tätä aika pienenä syntinä.
Rehunpurijoiden ylistämiä kasviksiakin muuten hyvin paljon kuskataan kasvatuspaikastaan maailman ääriin. Proteiinit varmaan saa kasvisruuasta, mutta eipä kasva läheskään kaikki kasvit Suomen oloissa ainakaan ilman keinotekoista valoa ja lämpöä joko osan vuodesta tai koko vuoden ajan. Sekö ei vaikuta maapalloon?
asioita pohtinut jo vuosia, nyt aika kortilla, jotain pika-pikaa:
"1. Oikeutta eläimille? Voisiko olla mahdollista, että ns. ihmisoikeuksia laajennettaisiin eläinten suuntaan?"
Ihmisoikeudet kuuluvat ihmiselle, kuten susioikeudet sudelle. Ihmisoikeudet ovat ihmisten keskinäisen sopimuksen tulosta. Ihmisoikeudet ovat kulttuurisidonnaisia ja siten sidoksissa aina tiettyyn yhteiskuntaan ja aikakauteen. Meillä ei ole keinoja (eikä myös oikeutta) rajata esim. suden oikeuksia. Se, että me määrittelemme eläimelle oikeuden ja toimimme sen mukaan, ei ole yhteinen päätös, vaan meidän asettamamme ja eläimellä ei ole keinoja ottaa oikeuteen kantaa. Suden oikeus on sudelle lajityypillinen elämä. Samalla se on suden velvollisuus, velvollisuus elää sitä suden elämää.
- Mikä ja millainen olisi ihmiselle lajityypillinen elämä? Jos ihmiskunnan historiaa tarkastellaan, on tuo lajityypillinen elämä elämää metsästyksen ja keräilyn parissa. Ajallisesti tuota löytyy eniten. Koska modernissakin yhteiskunnassa harrastetaan metsästystä, on hyvin luultavaa, että se on ns. 'geeneissä'. Viime kädessä kunkin kulttuuriympäristön elämäntapa on sen lajityypillistä elämää. Jonkun lajityypillinen elämä on metsästäjän elämää, jonkun toisen kasvissyöjän elämää. Kyllä metsästysoikeus kuuluu ihmisen lajityypilliseen elämään.
"2. Jos eläimelle annetaan oikeus esim. elämään, pitääkö sitä suojella kuten ihmisen elämää?"
Kysymyksesi on taas erittäin ihmislähtöinen. Miksi eläimen pitäisi elää meidän moraalin ja etiikan mukaan? Eläimelle oikeus sen lajityypilliseen elämään; siihen kuuluu sen oikeus elää luontaisessa ympäristössä luontaisesti saalistaen ja myös joutuen saaliiksi. Se saaliina oleminen on osa niitä velvollisuuksia; luonnossa mikään ei mene hukkaan, kaikki hyötykäytetään.
- Eläimellä on siis oikeus joutua saaliiksi. Näin on. Miksi toisen lajityypillisen metsästäjän aiheuttama saalistus on tuomittavampaa kuin toisen? Ihminen on sekaravinnon käyttäjä. On aina ollut. Monet eläimetkin, kuten karhu, elävät pääosin kasviksilla, mutta syövät myös liharavintoa. Kyse ei ole siitä, 'millä pärjää' vaan siitä, mikä on lajille tyypillistä. Lajille tyypillisen voi todeta, kun vilkaisee ihmisten ruokalautasille...
"3. Koska eläinoikeuksia ei voida taata - pitäisikö ihmisen oikeutta saalistukseen tai haitan aiheuttamiseen eläimelle rajoittaa?"
Miksi eläimille ei voida taata eläinoikeuksia? Kyse on tahdosta: halutaanko eläimille antaa oikeus siihen lajityypilliseen elämään? Mikä antaa ihmiselle oikeuden tuhota toisten lajien luontaiset elinympäristöt ja lisäksi vielä tappaa tarpeettomasti eläimiä. Ihminen ei tarvitse eläinten lihaa, kyse on siitä, että ihmiset haluavat syödä lihaa. Nykyisin proteiinien tarve voidaan hoitaa ilman tappamista. Lisäksi ihminen on päättänyt, että tietyt lajit ovat vain "ruokaa" tai "hyödykkeitä" ja toiset ovat "ihmisn parhaita ystäviä". Miksi ketun saa tappaa, vaikka sitä ei edes syödä. Koiran syömistä kauhistellaan ja jos se syöjä on susi, niin se herättää jopa raivoa.
- Kyse on todellakin tahdosta. Minä en tahdo eläimille mitään eläinoikeuksia. Minä haluan saalistaa niitä ravinnoksi tiettyjen kulttuuristen ja lakiin liittyvien koodien mukaisesti. Kysymyksessä on siis poliittinen kamppailu ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Tämän keskustelunavauksen tarkoituksena on pohtia asiaa, jotta lukijat voivat ehkä muodostaa mielipiteensä siitä, miten metsästykseen suhteutuvat. Oma toiveeni on lähinnä se, että metsästäjät ja 'perinteinen' luonnonsuojeluväki voisivat toimia yhä tehokkaamin yhteisten päämäärien puolesta. Itse näen asiat hyvin linkolalaisittain, mutta metsästysoikeus on minulle pyhä.
"Tässä siirrytään seuraavaan vaiheeseen - ihmisen oikeuksia ryhdytään polkemaan suhteessa eläimen oikeuksiin. Supikoira saa harrastaa lajityypillistä käyttäytymistään, metsästämistä, mutta ihmiseltä sama lajityypillinen käyttäytyminen on kiellettyä."
Supikoiralla on oikeus metsästää ja velvollisuus joutua itse metsästetyksi. Ihminen haluaa metsästää, mutta samalla kieltäytyy osallistumasta niihin velvollisuuksiin, jotka koskevat näitä muita saalistajia? Millä oikeudella? Miksi ihmisellä on tässä suhteessa vain ne oikeudet ei velvollisuuksia? (totesit jo itsekin aiemmin, ettei oikeuksia ole ilman velvollisuuksia?).
- Kukin laji toimii parhaan kykynsä mukaan elääkseen. Ihmistä uhkaavat monet samat vaarat kuin eläimiäkin. Villieläimet ja kulkutaudit. Luonto ei ole mitenkään reilu eikä ihminen turvassa.
"4. Ihmisoikeuksien polkeminen - mitä kaikkea rajoitetaan?"
Vaihtelee yhteiskunnittain ja myös aikavälillä. Joskus vain maanomistajilla oli itsemääräämisoikeus. Sitten se annettiin jo maattomillekin. Jopa naisille. Nämäkin tapahtumat lisäsivät tiettyjen ryhmien ihmisoikeuksia ja samalla rajasivat tiettyjen ryhmien oikeuksia (ei saanut pitää edes sitä naisorjaa *prkle*)
Kulutusyhteiskunta, jonka toimintoihin suurin osa eläinsuojelijoista tavalla tai toisella osallistuu (asumisen taso, terveydenhuoltopalvelujen käyttäminen, työskentely markkinatalousjärjestelmässä) aiheuttaa suurimman ja vakavimman uhan eläimille ja elämälle yleensä. Pitäisikö rajoittaminen kohdistaa tätä kulutusyhteiskuntaa vastaan vain valitaanko kohteeksi metsästys?
Erotatko ollenkaan, että näissä kahdessa tappamisenmuodossa on eroa? Toinen on suoraa ja toinen on välillistä. Vaikka lopettaisin terveydenhuoltopalveluiden käyttämisen, niin infrastruktuuri ja hallinto sen ylläpitämiseksi on jo olemassa. Paranisiko tilanne, jos vielä sen lisäksi lähtisin tarpeettomasti tappamaan eläimiä?
- Metsästyksessä hyödynnetään luonnonvaroja. Kun syö teeripaistia, ei tarvitse rouskuttaa tavella kasvihuoneessa kasvatettua kurkkua, jonka vuoksi on poltettu öljyä. Kapitalistin välillisesti tappama teeri jää tien sivuun mätänemään. Hyvä pieneliöille - mutta kapitalistilla on edelleen nälkä ja niinpä hänen täytyy lähteä jääkaapille.
Maininta infrasta ei toimi. Jos jokainen äänestäjä (tai muodikkaammin poliittinen toimija) ajattelee, ettei yhdellä äänellä, ostopäätöksellä, räjäytetyllä liharekalla, kaadetulla sudella tai muullakaan toimenpiteellä ole merkitystä, ei tietysti voi toimia mitenkään. Jostakin on vaan aloitettava.
"Kumpikohan muokkaa elämää maapallolla enemmän, riekonpyytäjä Inarissa vai jatkuvaan talouskasvuun tähtäävä kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ihmisineen?"
Tässä rinnastat yksittäisen ihmisen ja kokonaisen yhteiskunnan vaikutukset maapalloon. Kelpaa se tehdasvalmisteinen auto, moottorikelkka, ase ja vaatteet myös sille riekonpyytäjälle. Ne jopa joudutaan kuljettamaan valmistuspaikastaan katsoen "maan ääriin".
- En rinnasta ihmisyksilöitä vaan elämäntavat. Nähdäkseni länsimainen markkinatalous-kapitalismi on sietämätön, kestämätön ja lyhytikäinen. Metsästys-keräily-maatalousyhteisöt ovat kestäneet selvästi paremmin. Se ei tietysti tarkoita sitä, ettei metsästyskulttuuria pidä kehittää kestävämpään suuntaan. Moottoriajoneuvojen käyttö onkin jo perustellusti suljettu metsästyksen ulkopuolelle.
ekologinen tase pienempi, jos jokainen asuu omalla hehtaarillan, vai siten, että sinne hehtaarille asetettaan vaikka 10 ihmistä?
Jos jokaiselle ihmiselle annetaan oma hehtaari, niin onko se vain sille ihmiselle? Kuka takaa eläimille sen oman tilan vai onko niillä edes oikeutta sellaiseen?
"Jollain ne ruuat sinne pohjoiseen kuskataan, mutta onko se kuskaaminen sitten ekologisempaa kuin riekon ampuminen ja matka tunturilta kotiin?" Ensin puhutaan asioiden eettisyydestä, mutta sinä muutatkin keskustelun ekologiseksi väännöksi;) Kuinka moni "riekonpyytäjä" elää puhtaasti niistä riekoista? Eivätkö he syö myös niitä parjaamiasi lentovihanneksia ja -hedelmiä? Onko ekologisempaa tuoda tuhansille ravintoa yhteen paikkaan, kuin että ne kuljetettaisiin vaikka sataan eri paikkaan?
"Olkoonkin, että julmasti nyt tartumme yksittäisen riekon oikeuteen elää, mutta kokonaisuudessa pidän tätä aika pienenä syntinä."
En käyttäisi "synti"-sanaa sen voimakkaan uskonnollisuuden vuoksi, tässä keskustelussa puhutaan oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka ovat voimakkaasti sidoksissa moraaliin ja etiikkaan. Ja yksittäisistä eläimistä emme puhu, sillä edes se vaatimaton "riekonpyytäjä" ei tyydy yhteen ja yksittäiseen tappoon edes viikkotasolla. Ja sen yhdenkin eläimen kannalta se oma elämä on merkittävä. Maailmanlaajuisesti se ei toki heilauta (kuten ei yksittäisen ihmisenkään henki), mutta yksilö ja sen yksilön pienryhmätasolla sillä on merkitystä.
"Rehunpurijoiden ylistämiä kasviksiakin muuten hyvin paljon kuskataan kasvatuspaikastaan maailman ääriin."
Toki kuskataan, mutta käsitykseni (ja havaintojeni) mukaan niitä sujahtaa myös lihansyöjiksi itseään tituleeraavien ostoskärryihin. Ympäristö- ja eläintietoisten kärryissä on usein luomu- ja lähiruokaa. Edelleen: puhutaanko nyt eläinten oikeuksista vai puhtaasti ekologisesta elämäntavasta? Ne eivät sulje toisiaan pois, mutta eivät myöskään edes ideologioina ole toisiinsa sidottuja.
"Proteiinit varmaan saa kasvisruuasta, mutta eipä kasva läheskään kaikki kasvit Suomen oloissa ainakaan ilman keinotekoista valoa ja lämpöä joko osan vuodesta tai koko vuoden ajan. Sekö ei vaikuta maapalloon?
Ei tietenkää kaikki kasvit kasva täällä. Eikä tarvitsekaan. Meidänkin kasvuoloissa menestyy mainioita proteiinin lähteitä; herneitä ja papuja. Täysipainoinen vegaaninen ruokavalio on täysin mahdollista toteuttaa myös lähiruokana.
Riistanhimoissa on Suomeenkin istutettu useita vieraslajeja minkistä peuroihin, majaviin ja piisameihin. Mikä on ollut näiden tekojen hinta maamme luonnonvaraisille eläimille ja ekotyypeille?
" Mikä ja millainen olisi ihmiselle lajityypillinen elämä? Jos ihmiskunnan historiaa tarkastellaan, on tuo lajityypillinen elämä elämää metsästyksen ja keräilyn parissa. Ajallisesti tuota löytyy eniten. Koska modernissakin yhteiskunnassa harrastetaan metsästystä, on hyvin luultavaa, että se on ns. 'geeneissä'. Viime kädessä kunkin kulttuuriympäristön elämäntapa on sen lajityypillistä elämää. Jonkun lajityypillinen elämä on metsästäjän elämää, jonkun toisen kasvissyöjän elämää. Kyllä metsästysoikeus kuuluu ihmisen lajityypilliseen elämään."
Ihmisen lajityypillinen elämä olisi juosta metsissä ja elää keräily- ja metsästyskulttuurissa. Olemme kuitenkin valinneet toisin ja perustaneet nykyisen yhteiskuntarakenteen. Se, että tiettyä aiemmin tarpeellista, hyväksyttyä tai vain olemassaolevaa ilmiötä edelleen esiintyy ei tee siitä moraalisesti oikeaa tai ei ole merkki siitä, että se on "geeneissä". Aiemmin esim. raiskaukset, lähisukulaisten keskinäinen lisääntyminen jne. olivat tavallisia, esiintyy edellenkin, silti se ei ole peruste hyväkysä niitä osaksi nykyistä elämänmuotoa. Sinulle kelpaisi siis valikoidusti rusinat pullasta: otetaan nykyajan mukavuudet ja pidetään menneisyyden välttämättömyydet harrasteena?
"- Eläimellä on siis oikeus joutua saaliiksi. Näin on. Miksi toisen lajityypillisen metsästäjän aiheuttama saalistus on tuomittavampaa kuin toisen? Ihminen on sekaravinnon käyttäjä. On aina ollut. Monet eläimetkin, kuten karhu, elävät pääosin kasviksilla, mutta syövät myös liharavintoa. Kyse ei ole siitä, 'millä pärjää' vaan siitä, mikä on lajille tyypillistä. Lajille tyypillisen voi todeta, kun vilkaisee ihmisten ruokalautasille... "
Itsekin myönnät tämän saaliina olemisen velvollisuuden, mutta kuitenkin metsästäjät haluavat tappaa mm. sudet, koska ne ovat potentiaalisia saalistajia suhteessa ihmiseen. Eli taas ollaan valmiita ottamaan oikeus, mutta halutaan laistaa velvollisuudesta. Kuinka moni menee metsälle luontaisten aseidensa turvin? On gortexpukua, gps:ää, ampuma-aseita, karttoja, koulutettuja koiria, pahimmillaan mönkijöitä, kelkkoja jne. Miten silloin menneisyydessä mesästettiinkään? Teknologiaa hyväksikäyttäen metsät saadaan putsattua elukoista päivissä. Onko se moraalisesti oikein, vain koska niin voidaan ja halutaan tehdä?
"- Kyse on todellakin tahdosta. Minä en tahdo eläimille mitään eläinoikeuksia. Minä haluan saalistaa niitä ravinnoksi tiettyjen kulttuuristen ja lakiin liittyvien koodien mukaisesti. Kysymyksessä on siis poliittinen kamppailu ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Tämän keskustelunavauksen tarkoituksena on pohtia asiaa, jotta lukijat voivat ehkä muodostaa mielipiteensä siitä, miten metsästykseen suhteutuvat. Oma toiveeni on lähinnä se, että metsästäjät ja 'perinteinen' luonnonsuojeluväki voisivat toimia yhä tehokkaamin yhteisten päämäärien puolesta. Itse näen asiat hyvin linkolalaisittain, mutta metsästysoikeus on minulle pyhä."
Eli et halua antaa eläimille oikeuksia, mutta kuitenkin vaadit itsellesi oikeuksia vedoten siihen, että eläimet luonnossa tappavat toisiaan. Mikä tekee ihmisestä lajina niin poikkeavan suhteessa muihin eläimiin, että vain ihmiselle kuuluvat oikeudet? Haluat olla eläimenä eläinten joukossa silloin, kun se sinulle sopii, muutoin olet IHMINEN.
Mielestäni luonnosuojeluväki ja metsästäjät eivät edes voi toimia yhteisten päämäärien puolesta, sillä sellaisia ei ole. Toiset haluavat suojella elämää ja toiset haluavat tappaa. Mikä tämä yhteinen päämäärä tässä eläinsuojeluasiassa vois olla? Eihän kukaan esim. lastensuojelun puolella hyväksy sitä, että "kunhan nyt suurin osa lapsista selviää hengissä tai edes vähäisin vammoin". Tavoitteena on estää jokainen turha kuolema.
"- Kukin laji toimii parhaan kykynsä mukaan elääkseen. Ihmistä uhkaavat monet samat vaarat kuin eläimiäkin. Villieläimet ja kulkutaudit. Luonto ei ole mitenkään reilu eikä ihminen turvassa."
Sillä erotuksella, että ihmisellä on terveydenhuolto, kehittynyt maatalous jne. teknologia ja saalistajista putsattu ympäristö. Ennen terveydenhuoltjärjestelmää keski-ikä oli n.30-vuotta. Nyt se on kasvanut lähes kolminkertaiseksi. Ei taideta olla ihan samalla lähtöviivalla luonnonvaraisten eläimien kanssa, vaikka toki se kuolema meidätkin kohtaa.
"- Metsästyksessä hyödynnetään luonnonvaroja. Kun syö teeripaistia, ei tarvitse rouskuttaa tavella kasvihuoneessa kasvatettua kurkkua, jonka vuoksi on poltettu öljyä. Kapitalistin välillisesti tappama teeri jää tien sivuun mätänemään. Hyvä pieneliöille - mutta kapitalistilla on edelleen nälkä ja niinpä hänen täytyy lähteä jääkaapille."
Luonnonvaroja voi hydyntää tappamattakin. Teeripaistin ja kasvihuonekurkun väliin jää aika monta asiaa; vaikka kotimaisista luomuherneistä ja -porkkanoista keitetty rokka.
"Maininta infrasta ei toimi. Jos jokainen äänestäjä (tai muodikkaammin poliittinen toimija) ajattelee, ettei yhdellä äänellä, ostopäätöksellä, räjäytetyllä liharekalla, kaadetulla sudella tai muullakaan toimenpiteellä ole merkitystä, ei tietysti voi toimia mitenkään. Jostakin on vaan aloitettava."
Se sairaala nyt kuitekin on olemassa, vaikka en koskaan sielä kävisikään;)
Todellakin uskon mm. yksittäisten ihmisten ostotottumusten vaikuttavan; kun lihapaketti jää tarpeeksi usealta ostajalta hyllyyn, ei kauppias niitä enää tilaa, joten tuottaja ei niitä enää tuota. Jostakin on jo aloitettuXD
"Se ei tietysti tarkoita sitä, ettei metsästyskulttuuria pidä kehittää kestävämpään suuntaan. Moottoriajoneuvojen käyttö onkin jo perustellusti suljettu metsästyksen ulkopuolelle." Miksi ampuma-aseet, koirat, paikantimet jne. kuitenkin ovat hyväksyttäviä? Mikä niistä tekee hyväksyttävämpää kuin moottoriajoneuvon käyttö? Jos haluttaisiin oikeasti urheilla, reippailla luonnossa ja antaa saaliillekin mahdollisuus, niin miksi ei saalista kuten eläimet itse: nopeudella ja voimalla? Jos joku juoksee hirven kiinni itsekseen ja tappaa sen paljain käsin, niin puolestani pistäköön sen hyvillä mielin pakkaseen ja poskeensa. Aitona "metsän petona".
Ei se ole ekologisempaa kaikkien asua omalla hehtaarillaan, mutta kun siitä eettisyydestä ja oikeuksista puhuttiin, niin ihmisellähän on kuitenkin (onneksi) oikeus asua myös maalla eikä pakkoa sulloutua kaupunkiin betonilokerikkoon. Eikä ihmisen ja eläimen elintilaa ole minusta mitenkään erilleen määriteltävä. Nehän menevät koko ajan limittäin tavalla jos toisella.
Riekonpyytäjä ei elä puhtaasti riekoista, mutta kuluttaa varmastikin sen riekon verran vähemmän niitä kasviksia, joko muualta kuskattavia tai peräti kotimaisia.
Taitaa tuo kulutustottumuspuoli vaihdella ihan yhtä paljon niin metsästäjien kuin ei-metsästäjien keskuudessa. Jokainen ah, niin ekologisesti asuva kaupunkilainen ei tunnu voivan mennä edes lähikauppaan kahtena peräkkäisenä päivänä samoissa vaatteissa, jos joku vaikka näkee. Eikä jokainen heistä välttämättä ole piiruakaan kiinnostunut missä ne kaupan tomaatit on kasvatettu. Pata kattilaa soimaa, musta kylki molemmilla. ;) Pohjoisen riekkomiehemme tuskin kuitenkaan kulkee niin muodin mukana, että tällä tuottaisi turhaa kuormaa.
Jos siihen oikein/väärin-asetelmaan mennään, niin paitsi isommissa kuvioissa, niin myös yksilön, ja sen pienryhmätasolla riekolle on ihan yhdentekevää onko se haukka, joka iskee siihen kyntensä huomenna ja tappaa syödäkseen, vai kenties riekonpyytäjämme, joka ottaa ja suolaa sen tänään pataansa. (Ihmisellekään ei taida lopputulokseen vaikuttaa kuoltiinko sitä sydänkohtaukseen vai jäätiin auton alle.)
En ole saanut kunnon perustelua miksi ihminen ei saisi olla se saalistaja. Ihmiselle on tuo metsästäminen ollut lajityypillistä jo pitkän historian takaa, joten mihin se ominaisuus meiltä nyt olisi hävinnyt yhtäkkiä? Miksi haukka on oikeutetumpi toteuttamaan tyypillistä käyttäytymistään kuin ihminen?
Tai no, ehkä se ihmisen tarve on muka hävinnyt siinä vaiheessa kun on alettu keinotekoisesti erotella ihminen luonnon kiertokulussa jotenkin irralliseksi otukseksi, joka ei saisi vaikuttaa millään tavalla mihinkään. Muuttaa se maanviljelyskin ekosysteemiä (huomaa myös lannoitteet), ja henkilökohtaisesti olen havainnut, että mm.lukemattomien hiirten, myyrien ja lokkien sekä pelloilla pesivien lintujen elämä loppuu tylysti esimerkiksi viljan kasvatukseen ja koneelliseen korjuuseen liittyvissä toimenpiteissä. Mikäli näiden eläinten elämä on yhtä arvokas kuin muidenkin (?), niin voidaan tietysti niiden oikeuksiin liittyvistä syistä (!!) siirtyä käsin tapahtuvaan työskentelyyn, mikä taas taitaa olla näillä ihmismäärillä alhaisen tehonsa vuoksi mahdottomuus. (Ja kun eihän siellä maalla saanut asua liian paljoa ihmisiä kun se kuluttaa niin paljon energiaa!) Ihmisen ainoa konsti olla vaikuttamatta millään tavalla mihinkään maapallolla on muuttaa Marsiin. Pidettäisiin kuitenkin mieluummin se suhteellisuus asioissa eikä eläteltäisi utopioita.
Istukaseläimet ovat ihan oma lukunsa, enkä pidä niiden tuomista tähän maahan mitenkään fiksuna ajatuksena alunperinkään. Meillä on omaa riistaa ihan tarpeeksi, kun sitä fiksusti hyödynnetään eikä ryövätä miten sattuu. Mutta lait ovat sitä varten. Ajattelemattomuuttahan se vieraseläinten tuonti on ollut silloin aikanaan.
Tässäkin on asiaa. Kuten hilpeällä miehellä. Hippejä ahdistaa!!
sitäkin tärkeämmän seikan. Vain ihminen tiedostaa itsensä ja ulkopuolisen elämän. Eläin ei. Toisinsanottuna, eläinten oikeudet ovat vain eri ihmisten erilaisten moraalikäsitysten variaatioita. Täten keskustelu eläinten oikeuksista on täysin merkityksetöntä, koska toisen osapuolen mielipide puuttuu.
Niin moni kuvittelee eläimet paljon inhimillisemmiksi kuin ne ovatkaan. Kertoohan sekin jo jotain, kun jotkut viittaavat koiriinsa/kissoihinsa ym. lemmikkeihin sanalla "hän".
että esim. pienillä lapsilla tai henkisesti taantuineilla ja vammaisilla ei ole ihmisoikeuksia, koska he eivät tiedosta itseään ja ulkopuolista elämää?
Millä perustelet sen, ettei eläin tiedosta itseään? Esim. simpanssit tunnistavat itsensä peilistä ja pystyvät peiliä hyväksikäyttäen sukimaan ja tutkimaan itseään. Kuinka tämä on mahdollista, mikäli se ei ymmärrä peilikuvan olevan se itse?
Koko gorilla osaa yli 1000 viittomaa, joista se muodostaa yksinkertaisia lauseita. Se osaa esim. arvioida hammassärkynsä voimakkuuden asteikolla, jolloin hoidon kiireellisyys voidaan arvioida. Miten tämä on mahdollista, mikäli se ei tiedosta itseään ja muita.
Miksi eliämet ylipäätään kommunikoisivat, mikäli eivät erottaisi itseään muista?
Simpanssit ja muut kädelliset taitavat olla kaikista eläimistä niitä harvoja poikkeuksia, jotka tunnistavat peilikuvansa... ei se siis ole vielä kovin kattava peruste sille, että kaikki eläimet tiedostaisivat itsensä.
Yksittäisellä pienellä lapsella on kasvaessaan melko suuri todennäköisyys lähitulevaisuudessaan kehittyä itsensä tiedostavaksi, mutta eläimeltä (paitsi näiltä em. kädellisiltä) sitä saa kyllä odotella vaikka maailman tappiin asti.
Kehitysvamma on asia ihan erikseen. Itseään tiedostamaton ihminen ei omillaan kauaakaan selviytyisi tässä maailmassa. Vähän niin kuin saalistusvietitön kettu kuolisi aika pian nälkään. Yhteiskunta kuitenkin tykkää pitää semmoisistakin huolen, jotka eivät ole omin neuvoin koskaan pärjänneet eivätkä tule pärjäämäänkään. Mitään järkeähän siinä ei ole, mutta tunnepohjalta näköjään tehdään mitä ihmeellisimpiä johtopäätöksiä.
Eläimiltä puuttuu pitkäjänteisempi muisti ja etenkin ajantaju, minkä minä ainakin liitän siihen tietoisuuden käsitteeseen vahvasti. Esimerkiksi koira iloitsee kuin ei olisi viikkoon sinua nähnyt kun tulet vaikka töistä. Ja se iloitsee ihan samalla tavalla vaikka olisit ollut oikeasti sen viikon ajan poissa. Sitten jos oletkin viisi vuotta poissa, niin se on saattanut jo unohtaa sinut...
Eläimellä ei myöskään näyttäisi olevan kovin kehittynyt tuo itsensä tiedostaminen suhteessa toisiin. Kissaemokin unohtaa hyvin äkkiä mitkä lajitoverit ovat sen omia jälkeläisiä ja mitkä eivät. Ne omat pennut muuttuvat pelkiksi ruokakupilla kilpailijoiksi kun varttuvat isoiksi. On tuo nähty kotikissoja seuraillessa. Ainakin vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan siis tässä tapauksessa puuttuu. ;)
Tavoitteellisuuskin eläimiltä puuttuu, kun niiltä puuttuu se ajantajukin. Ne eivät mieti tulevaisuutta, koska ne eivät ymmärrä aikaa.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle... lopputulos on joka tapauksessa se, että eläimellä voi ehkä olla _jonkin asteinen_ tajunta, mutta ei se ole lähelläkään sitä mikä ihmisellä on.
"Eläimiltä puuttuu pitkäjänteisempi muisti ja etenkin ajantaju, minkä minä ainakin liitän siihen tietoisuuden käsitteeseen vahvasti."
Norsut muistavat tiettyjä laumastaan erotettuja yksilöitä, sekä hoitajiaan ja paikkoja jopa 20 vuoden takaa (tästä todisteita tarhattujen osalta, juomapaikoista jne. todisteita luonnonvaraisilta yksilöiltä). Mielestäni 20 vuotta on kuitenkin jo aika, johon vaaditaan pitkäkestoista muistia. Miten todistat tai perustelet sen, ettei niillä olisi tajua myös kuluneesta ajasta?
"Tavoitteellisuuskin eläimiltä puuttuu, kun niiltä puuttuu se ajantajukin. Ne eivät mieti tulevaisuutta, koska ne eivät ymmärrä aikaa."
Jos eläimet eivät mieti tulevaisuutta, niin miksi esim. liito-orava kerää itselleen ruokavarastoja talveksi?
Miksi uroslinnut rakentavat pesiä jo ennen soidinta?
Miksi kuningaspingviinit vaeltavat satoja kilometrejä pesintäalueille? Ihan sattumalta? Ja kaikki yhdessä?
"lopputulos on joka tapauksessa se, että eläimellä voi ehkä olla _jonkin asteinen_ tajunta, mutta ei se ole lähelläkään sitä mikä ihmisellä on."
Ja sillä perusteella ihmisellä on oikeus riistää ja tappaa eläimiä? Yhden ominaisuuden, joka ainakin kuvitteellisesti (mittajana ja mitta-asteikon määrittelijänä toimii ihminen) on kehittyneempi kuin muilla eläimillä.
Ei ole kovin kauaa, kun valkoinen mies oli varma omasta älyllisestä ja henkisestä ylemmyydestään suhteessa naisiin ja "värillisiin" ihmisiin. Eihän naisilla ja värillisillä ollut edes sielua, saati älyä ja omaa tahtoa.
Ronsun muisti lienee yksi niitä poikkeuksellisen pitkiä, mutta ymmärtääköhän se siltikään sellaisen abstraktin seikan, että tapahtuiko jotain tiettyä eilen vai kymmenen vuotta sitten? Jos nyt tuumaa sitä koira ja kotiintulo - tyyppistä juttua?
Miten sinä kommentoit tuohon mainitsemaani tunne-elämään? Rakastavatko, vihaavatko tai säälivätkö eläimet, noin esimerkkinä? Onko niillä käsitys sukulaissuhteista? Muun muassa leijonauros voi tappaa epähuomiossa omiakin poikasiaan kun koettaa estää ettei jonkun toisen uroksen jälkeläiset ainakaan henkiin jää. Jos leijonalla eläimenä on kehittyneempiä tunteita ja tajuntaa, niin miksi se noin tekee?
Liito-oravat ja muut elukat eivät olisi liioin näin kauan maapalloa asuttaneet, jos niillä ei se vaisto toimisi. Pingviinien matka on turvallisempi joukolla, ja ne ovat kyllä tietääkseni muutenkin melko laumaeläjiä, joten ei se kauheasti yllätä jos ne joukolla matkaakin tekevät.
Ei olisi kyllä ihminenkään täällä näin pitkälle elänyt jos ei sillä olisi metsästysvaisto toiminut! ;)
Naiset ja "värilliset" sentään todistivat minusta verrattain nopeasti ne valkoisen miehen uskomukset vääriksi. Eläimillä on jo tosi pitkä taival takana, mutta likikään kaikki niistä eivät ainakaan vielä vakuuta kyvyillään.
Vahvemman laki pätee, mutta eihän sitä silti silmittömästi hyväksi käytetä, koska meillä on ne lait. Niin kauan kuin metsästys pysyy sille määritellyissä rajoissa, hyväksyn sen mieluusti ja tulen itse harrastamaan.
P.S. Ehkä tämä aihe on ihan sama kuin puhuisi jostain uskonnoista. Kumpikaan ei voi aukottomasti esittää mitään totuutta, vaikka uskovatkin olevansa ihan varmasti oikeassa. Mielenkiintoista silti tuumailla.
moraaliarvoista ja aatteista olemme periaatteellisesti hyvin lähellä uskontoja. Mielestäni ihmisten olisi ihan terveellistä ja hyödyllistä silloin tällöin miettiä tekemiään jokapäiväisiä valintoja; miksi valitsee ja tekee kuten tekee, mitä vaikutuksia näillä valinnoilla on itseensä ja muihin (voidaan ulottaa luontoon, eläimiin jne.).
"Miten sinä kommentoit tuohon mainitsemaani tunne-elämään? Rakastavatko, vihaavatko tai säälivätkö eläimet, noin esimerkkinä?"
Eläimillä on tunne-elämä.
Rakkaus/kiintyminen: Jokidelfiinin poikanen menehtyi; emo kannatteli sitä pinnalla lähes 4 vrk, kunnes alkoi hajoamisprosessi. Naaras oli alakuloinen ja ruokahaluton parisen viikkoa.
Vihaavat tai ainakin suhtautuvat erityisen aggressiivisesti esim. tiettyihin ihmisiin, vaikka ko henkilö ei olisi satuttanut tai ärsyttänyt: muutama vuosi sitten majava hyökkäsi naisen kimppuun, kun tämä oli ulkoiluttamassa koiraansa. Nainen pakeni ja kutsui poliisin ja meni näyttämään "rikospaikkaa". Paikalla oli kymmenisen henkeä. Majava hyökkäsi uudestaan ja taas saman naisen kimppuun:)
Lemmikeistä varsinkin papukaijat ovat erittäin tarkkoja siitä, kenet hyväksyvät. Inhokeille huudetaan ja kimppuun käydään, vaikka muutoin ja muille ovatkin "ihmisiksi".
Sääli tai tietty moraalinkoodiston noudattaminen: koiraeläimillä tappelukahakassa täydellinen alistuminen johtaa siihen, että voittoisampi lopettaa hyökkäyksen ja alempi saa pitää henkensä.
"Muun muassa leijonauros voi tappaa epähuomiossa omiakin poikasiaan kun koettaa estää ettei jonkun toisen uroksen jälkeläiset ainakaan henkiin jää. Jos leijonalla eläimenä on kehittyneempiä tunteita ja tajuntaa, niin miksi se noin tekee?"
Urosleijonalla ei ole takeita siitä, että jälkeläiset ovat oikeasti sen omia. Tietyistä naaraista toki sekin voi olla varma, etteivät jälkeläiset ole sen, mutta tietyistä ei, että ne olisivat sen.
Liito-oravien ja pinksujen kohdalla vetoat näiden tulevaisuutta ennakoivien tekojen olevan "vaistoa". Kuitenkin ne toimivat ennakkoon, jotta tietty toiminto olisi mahdollista myöhemmin.
"Vahvemman laki pätee, mutta eihän sitä silti silmittömästi hyväksi käytetä, koska meillä on ne lait."
Juu toki tämä vahvemman laki pätee tavallaan kaikkialla ja kaikessa; kansainvälisesti hyvinvointivaltioiden ja kehitysmaiden välillä, yksilötasolla vaikka öisessä snagarijonossa. Heikompi ja arempi ottaa aina turpaansa ja yleensä ei saa mahdollisuutta tasoitukseen tai korvauksiin.
"Silmitön hyväksikäyttö" on tietenkin sidoksissa lausujansa arvoasteikkoon, joten sen merkityksestä tuskin olemme yksimielisiä. Lainsäädäntö on toki muuttunut ja mielestäni parempaan suuntaan, mutta parannettavaa löytyy edelleen. Varsinkin täysin turhan tappamisen osalta esim. korpit. Eläinten, jotka eivät edes ole nk. haittaeläimiä, niitä ei syödä tai edes käytetä muutoin hyväksi, on tappaminen täysin tuomittavaa ja turhaa. Pienillä askelilla kohti lopullista voittoa...
koko ajan pyrit heijastamaan eläinten käytöstä omien kokemustesi ja moraalisi kautta. Tätä juuri tarkoitin, kun sanoin, että eläin ei tiedosta itseään ja eläinoikeudet ovat vain ihmisten omien moraalisäännösten eri variaatiota.
pohjautuvat ihmisten arvojen ja moraalin kautta. Voin väittää, etteivät kiinalaiset tiedosta itseään, koska he eivät kykene kommunikoimaan ymmärrettävästi kanssani. Se, että sinä uskot heidän olevan tiedostavia olentoja, on sinun oma tulkintasi omien kokemustesi ja arvojesi summa.
No löytyy meiltä sitten jotain samoja ajatuksiakin. En ole vielä tähän päivään asti käsittänyt esimerkiksi sitä, miksi joku haluaa tappaa kyykäärmeen heti kun sellaisen näkee ja miksi sen saa lain mukaan tehdä. Paheksun moista toimintaa. Yhtä lailla näihin kuuluu korppi, jonka mainitsitkin. Koskaan en ole kuullut että kukaan niitä Suomessa söisi tai ottaisi niistä mitään muutakaan talteen. Eivätkä ne myöskään ole siinä määrin haittaeläimiä, että niitä senkään takia pitäisi tappaa. On paljon muitakin lainsuojattomia eläimiä, joita vainotaan täysin turhaan. Tietynlainen utilitarismi siis ohjaa ainakin omaa ajatusmaailmaani tässä suhteessa.
Noista majavan vihantunteista tuli mieleen se yksi hullu ukkometso, joka kiukutteli eräässä korpikuusisessa niemessä aina kun olimme menossa talvella järven jäälle siitä tietystä kohtaa! Se sitten oikein hyökkäili kimppuun, kenties jossain hormonimyrskyissään... Kuten aiempi sananvalintani jo kertoo, niin pidän noita käyttäytymisiä kyllä enemmänkin jonain vinksahduksena enkä ihan normaalina! Tosin tuo yksilö ei pahemmin valikoinut kenen kimppuun ryntäsi. ;)
"Urosleijonalla ei ole takeita siitä, että jälkeläiset ovat oikeasti sen omia. Tietyistä naaraista toki sekin voi olla varma, etteivät jälkeläiset ole sen, mutta tietyistä ei, että ne olisivat sen. "
Eli se ei pidä mahdollisia yksittäisiä omien jälkeläisten menetyksiä merkittävinä. Jos se leijona nyt kovin syvällisesti asioita miettii noin tehdessään, niin huomaammekin eron ihmisten ajatteluun. Ihminen harvemmin pitää vaikka uimarannalla hukkunutta lastaan pelkkänä luontaisena hävikkinä ja värkkää huoletta uusia tilalle. (Toivottavasti ainakaan.) Ainakaan kaikilla eläimillä ei siis taida olla semmoista yksilöajattelua kuin voisi äkkiseltään arvella. Myös rakkaus tunteena siten miten minä sen ymmärrän perustuu siihen, että tämä kohde on jotenkin erityinen. Eläin taitaa "rakastaa" osapuilleen ketä vain, joka antaa ruokaa, hoitaa ja rapsuttaa sitä.
Mistä voidaan tietää josko se delfiinin käytös oli hoivaviettiä, joka jatkui vielä poikasen kuoltua? Kyllä muutkin eläinemot usein aikansa tökkivät ja puunaavat kuollutta poikastaan. Jotkut kauemmin, jotkut hetken vain. Mitähän delfiiniemo tekisi sitten, jos sen jo aikuiseksi kasvanut biologinen jälkeläinen kuolisi? Vieläköhän tuo sama käytös toistuisi?
Siis koko kirjoitus on aiheesta, että jos tämä asia ei ole näin, niin ei muutkaan asiat voi olla. Ihmisoikeudet ovat huonossa kunnossa. Onko sillä merkitystä tämän asian kannalta. Jos Afrikassa on huono liikenneturvallisuus, eikö sitä saa parantaa Suomessa, ennenkuin se on afrikassakin ollaan samalla tasolla kuin täällä.
En vastusta metsästystä, mutta järki päässä siinäkin hommassa.
moraalin ja etiikan tiimoilta on täällä kiellettyä. Haistattelu, kiroilu, stereotypioiden viljely ja uhoaminen ovat sitä oikeata suomi24-tasoa ja -keskustelua.
-V***u tapan kaikki ja poljen suohon. Suden siirtoistutus syvyys on kuus jalkaa per*ele! Joka muuta väittää voi pitää turpansa kiinni. V***u viherhipit!
-V***un punaniska, ammu ittes, niin eläimet säästyy. Juo ensin sitä kiljuas.
Voit jatkaa vuoropuhelua mielessäsi loputtomiin tai sitten avata minkä tahansa topicin tältä sivustolta...
Tuon itseanalyysin pohjalta nousi väistämättä esiin sinun omakohtainen asennoituminen eläimiin pelkkänä olioina, joille joko annetaan, tai ei anneta oikeutta elää. Ilmaisit myöskin katkeruutta siitäkin, että miksi saalistavat eläimet saavat toteuttaa lajityypillistä saalistamista, mutta ihmiset eivät saisi toteuttaa samanlaista lajityypillistä saalistusta. Muistutan tässä yhteydessä että jos koette tarvetta saalistamiseen, niin olette ihan oma lajinne. Kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole saalistusviettiä. Saalistusvietti on primitiivinen pakonsanelema tarve pedoilla pysyäkseen hengissä ja pitääkseen saaliseläinkannat terveenä ja vahvana.
Ihminen on tai ainakin pitäisi olla kaiken tuollaisen yläpuolella, johtuen useista eri mahdollisuuksista selvitä elämästä ilman turhaa tappamista. Vaikka meillä on vieläkin ihmisiä, jotka eivät voi käsittää, että miksi metsästäminen on väärin, niin kyllä sivistys ja äly lisääntyy tulevaisuudessa, jolloin kaikki ymmärtävät mistä on kysymys, kun puhutaan eläinten oikeudesta elämään.
osaa piirtää vaikka nyt pillunkuvan seinään ja allekirjoittaa sigeerauksena vaikkapa "Pablo", voisin alkaa uskoa eläimen jonkinlaiseen älylliseen tietoisuuteen...
ja vain se, että pillun kuvan osaa piirtää on älykkyyttä. Eihän se mitään todista, että gorilla oppii viittomakielen sanoja yli 1000 ja yhdistelee niitä ymmärrettäviksi lauseiksi mitään todista.
Voipa olla, että esim. jäljestystaidottomuuttasi katsoessaan koira miettii mielessään: "vittu mikä urpo"...
ja haukkuu sitä, tulen minä ja ammun hirven.
Koira katsoo minua kuin uskova arkkienkeliä ja ajattelee, että on se ihmeellinen tuo isäntä...
Pitkähkö on vielä gorillasi älyllinen matka netinkään käyttäjäksi. Kun nyt ensin sen pillunkuvan piirtäisi ja taulunsa signeeraisi.
En minä niitä toki ole jahtaamassakaan..
kaltaiseen ajatteluun, koska se on älykkyydessään huomattavasti sinua edellä. Vaikka osaatkin piirtää kuvitteellisen pillunkuvan ja kirjoittaa nimesi(kun joku toinen on sen sinulle opettanut), se ei tarkoita että olisit yhtään älykkäämpi kuin esim.aasi.
pitkä matka tavoitetta saavuttaaksesi yhtä paljon älykkyytä, kuin on sinulla itserakkautta ja luuloja itsestäsi.
ihailet ja rakastat, niin mene ja siitällä sitä!
Kamelin taakse tarvitset metrin korkuisen kiven ja sitähän et riukukäsi jaksa pyörittää. Gorilla vetää päänahkasi silmille ja susi jättää juoksussa. Ketään niin itseensä tympeytynyttä ihmistä et tule löytämään, että annolle rupeaisi.Ellei ole kuollut tai muuten vastustamiskyvytön.
pääkopallesi, koska se tuntuu höyryä pukkaavan, laita se vaikka saaviin jossa on jääkylmää vettä. Kun laitoit nimimerkiksesi"aaseja", tulit halveeranneksi ko. eläimet.
Tulkoon sitten ne aasit haastamaan minut kunnianloukkauksesta oikeuteen !!
Sitä odotellessa....illalla majavapassiin !
susilauma vaanimassa ja ne repivät sinut poskihampaillaan. Ensin ne syövät lisääntymiselimesi, varmistaakseen ettei tule lisää petoja. Seuraavaksi ne tutkivat vatsasi, että mitä olet syönyt päivällisellä. Jos vatsassasi on vihanneksia ja kasviksia ne tekevät suden ruuansulatukselle hyvää. Jos vatsassasi on mätänevää hirveä ne oksentavat sen oitis pois, koska hirvenlihaa ei saa syödä kuin raakana ja tuoreena, muuten se on myrkkyä. Majavanliha on ihmisravinnoksi kelpaamatonta, koska sen proteiinit kasaantuvat aivoihin ja aiheuttavat ajansaatossa lukuisia vaurioita. Sinuna en menisi majavapassiin!!!!
Hoo hoo, ei näkynyt susia ei, mutta kahden jäljet näin. Minua ei pelottanut. Ei ole koskaan. Niillä saattaa olla aihetta....
Tuli sitten 18 kg majavauros.
Majava on syötävää siinä kuin muukin riista.
Riiputan muutaman päivän ja syömme pois.
Et vain tiennyt asiaa,kun et kuulu joukkoon.
Majavareseptejä löytyy alan artikkeleista.
mene lääkärille valittamaan,kun jonnin ajan kuluttua alkavat kohtaukset nykimään raajojasi sinne tänne, vaan pidä vaivasi hyvänäsi,kun kerran itse ne aiheutitkin. Eipä käy kateeksi!!!
Joo onhan se hyvä että asioita pohditaan pitkään ja syvällisesti. Eläimellä on oikeus elää siinä ku ihmiselläkin. Vaikka se ei tajuais tästä maailmasta juuri mitään, silti sillä on se oikeus. Sama oikeus elää rauhassa kuin ihmiselläkin. Tämä maailma on vaan sellanen jossa kaikki on ihmisen tarpeiden ja halujen mukaan muokattu, ei siinä elukoita ole liiemmin ajateltu. Ja hiukan ontu tuo susi vs. supikoira verrattuna ihmiseen... Susi ei näet pamauta supikoiraa pyssyllä hengiltä, vaan tappaa sen ilman apuvälineitä. Toki myönnän että en kannattaisi sitä että ihminen paljain käsin tappaisi vaikkapa hirven, mutta toisaalta hirven kiinnisaaminen vois hyvinsyöneelle metsästäjälle olla suhteellisen vaikeeta.
Ihminen ei ole niin ylhäinen että sen "oikeudet" antaisi oikeuden riistää heikompiaan, vaikkapa elukoita, vaikka se käsitys nykypäivänä vallalla onkin.
Väitätkö, että metsästäjät kiistävät eläinten oikeuden elää rauhassa? Jos väität, eikö silloin supikoiran saalistava susikin ihan yhtä lailla kiistä saaliinsa oikeuden rauhassa elämiseen? Jos ei, niin millä perusteella ei? Mistä ero muodostuu?
Ajatellaanpa tilannetta, että supikoira saisi itse valita tuleeko "pamautetuksi pyssyllä hengiltä" vai kuoleeko mieluummin suden raateluun. Kumman vaihtoehdon luulisit supikoiran valitsevan?
vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, että suden on pakko saalistaa elääkseen, kun sinulla ei ole sellaista pakkoa. Kerron mahdollisimman yksinkertaisella esimerkillä, että ymmärtäisit jujun. Ajatteleppa, kun seuraavan kerran menet kauppaan ja ostat sieltä kassillisen eväitä, mitä arveleisit jos susi nappaisikin tuon eväspussisi ja söisi suihinsa sinulle kuuluvat eväät.Sama tapahtuma toistuisi joka kerta ja oletetaan että sudella olisi ylivoima tehdä niin etkä mahtaisi mitään. Olisiko se sinusta oikein? Te metsästäessänne sudelle kuuluvaa riistaa toimitte täsmälleen edellä kuvatulla tavalla, mutta lisäksi vielä vainoatte suden henkeä, mitä susi ei teille tee.
...kaikki esi-isämme olisivat päättäneet yksissä tuumin luopua metsästyksestä esimerkiksi 10000 vuotta sitten.
Luuletko, että olisi kauppoja, joista käydä ne kassilliset hakemassa?
Millä perusteella riista mielestäsi kuuluu sudelle enemmän kuin ihmiselle?
No ajatellaan; jos nyt kaikki lopettaisivat metsästysharrastuksen:
-Kaikki kaupat katoaisivat, yhteiskunta romahtaisi,sivistys taantuisi, mistä hakisimme kassillisemme?.
Hui.
Älkää lopettako metsästämistä.
Sillälailla.
Niin sitä pitää.
Hyvä!
vaikka "maahanmuutanut" ja kanna kassisi turvallisesti kotikeitiöösi..