(Tämä nyt on tällaista pikkusälää.)
Nuorempana, kuten olen maininnut, koin muutamia hurjia visioita "ent. elämistäni" keskellä päivää. Nyt kun katson taaksepäin, minusta tuntuu että sen koommin en ole päiväaikaan *nähnyt* yhtään mitään, kun tämä tapahtui (90-luvun lopulla):
Olin jo jonkin aikaa ottanut päiväunia silloin tällöin, ja nytkin taas nukahdin sohvaan. Tällä kertaa välittömästi uneen siirryttyäni olinkin talossa jossa vietin elämäni ensimmäiset 9 v. Katsoin olohuoneesta keittiöön päin, ja keittiön oviaukossa seisoi miehen hahmo. Hänen läsnäolonsa tai tahtonsa tai jokin sai minut kimmahtamaan pois paikasta, ja olin samantien hereillä. Koko hoito alta sekunnin!
Tämän "kynnyksenvartijan" jälkeen en ole päivisin *nähnyt* muistaakseni mitään, ja öisinkin aika nihkeästi. (Yö = pimeän aika.)
Joitakin vuosia päiväuneni ovat olleet usein sellaisia, että jotkut tuikituntemattomat ihmiset alkavat lässyttää toisilleen päässäni heti kun siirryn unitilaan. Em. kokemuksen aikoihin yleensä joku nuorehko mies keskusteli äitinsä kanssa. Tänään taas joku vanha nainen valitti ummetusvaivoistaan heti kun nukahdin autossa (en ollut ratissa, heh).
Siis voi elämän kevät. Voiko tylsempää matskua ollakaan! Mistä tuo lässynlää oikein tulee? Ikinä en ole päiväunessa itse läsnä, ja tuntuu kuin melkein oma kroppa toimisi radiovastaanottimena. Joskus mukana on kuvakin. Jos alitajuntani on päiväsaikaan NOIN tylsä... Ei ihme että kirjailijanurani tökkii. Sitä toki ihmettelen erityisesti, että miksi noita läpälää-unia tulee päivisin. Mitä EROA on sillä että nukahtaa päivällä tai yöllä?
Nuorempana, kuten olen maininnut, koin muutamia hurjia visioita "ent. elämistäni" keskellä päivää. Nyt kun katson taaksepäin, minusta tuntuu että sen koommin en ole päiväaikaan *nähnyt* yhtään mitään, kun tämä tapahtui (90-luvun lopulla):
Olin jo jonkin aikaa ottanut päiväunia silloin tällöin, ja nytkin taas nukahdin sohvaan. Tällä kertaa välittömästi uneen siirryttyäni olinkin talossa jossa vietin elämäni ensimmäiset 9 v. Katsoin olohuoneesta keittiöön päin, ja keittiön oviaukossa seisoi miehen hahmo. Hänen läsnäolonsa tai tahtonsa tai jokin sai minut kimmahtamaan pois paikasta, ja olin samantien hereillä. Koko hoito alta sekunnin!
Tämän "kynnyksenvartijan" jälkeen en ole päivisin *nähnyt* muistaakseni mitään, ja öisinkin aika nihkeästi. (Yö = pimeän aika.)
Joitakin vuosia päiväuneni ovat olleet usein sellaisia, että jotkut tuikituntemattomat ihmiset alkavat lässyttää toisilleen päässäni heti kun siirryn unitilaan. Em. kokemuksen aikoihin yleensä joku nuorehko mies keskusteli äitinsä kanssa. Tänään taas joku vanha nainen valitti ummetusvaivoistaan heti kun nukahdin autossa (en ollut ratissa, heh).
Siis voi elämän kevät. Voiko tylsempää matskua ollakaan! Mistä tuo lässynlää oikein tulee? Ikinä en ole päiväunessa itse läsnä, ja tuntuu kuin melkein oma kroppa toimisi radiovastaanottimena. Joskus mukana on kuvakin. Jos alitajuntani on päiväsaikaan NOIN tylsä... Ei ihme että kirjailijanurani tökkii. Sitä toki ihmettelen erityisesti, että miksi noita läpälää-unia tulee päivisin. Mitä EROA on sillä että nukahtaa päivällä tai yöllä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.