mä en oikee tiiä mistä alottaisin tän mun jutun! oon niin sekasin ja en tiedä mitä pitäisi tehdä!! :( raskausaika on ollu yhtä stressaamista!!
noh,tapasin yhen miehen kesällä 2007 ja alettii sitte melkein heti seurustelee! seksiä oli suhteessa aika huimasti! mies sitten kerran kysyi minulta että mitä teen jos tulen raskaaksi! sanoin sitten että en ainakaan aio pitää lasta,koska silloin musta tuntui sille! meni sitte pari viikkoa eteenpäin ja tein raskaustestin,koska menkat olivat myöhässä! se näytti positiivista! se kun tuijotin sitä testiä vielä monen monta minuuttia teon jälkeen,mua pelotti mutta samalla se tunne oli jotain sanoin kuvaamatonta! mun sisällä kasvoi pieni vauva!! musta oli tulossa ÄITI!!kerroin asiasta miehelle ja se sitte kysy ihan rauhallisesti että "koskas on se abortti aika"!! mä en voinnu sanoa sille että en aio tehdä aborttia,vaan valehtelin että viikon päästä! tiesinhän sen itsekkin että kiinni jäisin kumminkin,joten päätin lähteä vanhenpieni luo,kunnes saisin omat ajatukset selviksi!
meni viikkoja,ja kerroin siitä miehelle että en mene aborttiin! mies jätti minut!!!
se riita mikä siitä syntyi on aivan hirveää!
lapsella on oikeus molempiin vanhempiin,ja olen siitä samaa mieltä,mutta mitä teen kun mies kiristää minua sillä että jos kerron sossussa hänen nimen,niin hän aikoo oikeuden kautta hankkia yksinhuoltajuuden! miehelle on ongelma tässä se että hän joutuu maksamaan sellaisesta mitä ei ole edes halunnut :S
ristiriitasta tässä on se,että jos en sano hänen nimeään,niin hän ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa,eli ei välitä lapsesta paskan vertaa (on myös sanonut minulle sen että ei kiinnosta koko lapsi) mutta jos aion sanoa nimen niin hän on hankkimassa yksinhuoltajuutta?!?! outoa mun mielestä!
Mä en tiedä mitä tekisin! haluaisin että lapsella on molemmat vanhemmat ja että lapsi näkisi molempia vanhempia,mutta teenkö siinä asiassa väärin jos ajattelen lapsen etua tälläisessä tilanteessa!?!
vaikka lupasin miehelle silloin että en aio pitää lasta,niin minusta ei tunnu sille että olen tehnyt väärin vaikka petin sen lupauksen! kyse oli kumminkin minun lapsesta!
olen itse 18 vuotta ja raskausviikkoja on 32!
jos on vaan joku joka osais kertoa vaikka omia kokemuksia,niin ois kyl iha kiva!
sossusta kuulee aina sen saman
"ajattele lapsen etua!!"
mut kiitos etukäteen!
-Riina
noh,tapasin yhen miehen kesällä 2007 ja alettii sitte melkein heti seurustelee! seksiä oli suhteessa aika huimasti! mies sitten kerran kysyi minulta että mitä teen jos tulen raskaaksi! sanoin sitten että en ainakaan aio pitää lasta,koska silloin musta tuntui sille! meni sitte pari viikkoa eteenpäin ja tein raskaustestin,koska menkat olivat myöhässä! se näytti positiivista! se kun tuijotin sitä testiä vielä monen monta minuuttia teon jälkeen,mua pelotti mutta samalla se tunne oli jotain sanoin kuvaamatonta! mun sisällä kasvoi pieni vauva!! musta oli tulossa ÄITI!!kerroin asiasta miehelle ja se sitte kysy ihan rauhallisesti että "koskas on se abortti aika"!! mä en voinnu sanoa sille että en aio tehdä aborttia,vaan valehtelin että viikon päästä! tiesinhän sen itsekkin että kiinni jäisin kumminkin,joten päätin lähteä vanhenpieni luo,kunnes saisin omat ajatukset selviksi!
meni viikkoja,ja kerroin siitä miehelle että en mene aborttiin! mies jätti minut!!!
se riita mikä siitä syntyi on aivan hirveää!
lapsella on oikeus molempiin vanhempiin,ja olen siitä samaa mieltä,mutta mitä teen kun mies kiristää minua sillä että jos kerron sossussa hänen nimen,niin hän aikoo oikeuden kautta hankkia yksinhuoltajuuden! miehelle on ongelma tässä se että hän joutuu maksamaan sellaisesta mitä ei ole edes halunnut :S
ristiriitasta tässä on se,että jos en sano hänen nimeään,niin hän ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa,eli ei välitä lapsesta paskan vertaa (on myös sanonut minulle sen että ei kiinnosta koko lapsi) mutta jos aion sanoa nimen niin hän on hankkimassa yksinhuoltajuutta?!?! outoa mun mielestä!
Mä en tiedä mitä tekisin! haluaisin että lapsella on molemmat vanhemmat ja että lapsi näkisi molempia vanhempia,mutta teenkö siinä asiassa väärin jos ajattelen lapsen etua tälläisessä tilanteessa!?!
vaikka lupasin miehelle silloin että en aio pitää lasta,niin minusta ei tunnu sille että olen tehnyt väärin vaikka petin sen lupauksen! kyse oli kumminkin minun lapsesta!
olen itse 18 vuotta ja raskausviikkoja on 32!
jos on vaan joku joka osais kertoa vaikka omia kokemuksia,niin ois kyl iha kiva!
sossusta kuulee aina sen saman
"ajattele lapsen etua!!"
mut kiitos etukäteen!
-Riina
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulla oli samantapainen tilanne, mies sanoi että abortti pitää tehdä. Kun kieltäydyin, hän uhkaili mm. itsemurhalla. Nyt olen 2kk vanhan tytön yksinhuoltaja, lastenvalvojalla sanoin etten halua isyyttä selvitettävän. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta ketään ei voi pakottaa isäksi. Luulisin myös että hänen on todella vaikea saada yksinhuoltajuutta, siihen pitää olla hyvät perusteet. Mielestäni myös lapsen etu voi olla yksi rakastava vanhempi, kuin kaksi "huonoa". Olen itsekkin miettinyt teinkö oikein, mutta tällä hetkellä tuntuu että tein.
olen kyllä itsekki miettiny että onko siinä mitään järkee pakottaa olemaa isä lapselle!! päätös on vaikea,mutta jos on olemassa riski että menetän lapseni (epätodennäköistä) niin ennemmin jätän miehen nimen sanomatta!!
Ensinäkin isä EI tule saamaan yksinhuoltajuutta mikäli vähänkään normaali ihminen olet! Ja harvemmin nuo lusmuilijat mitään oikeusjuttuja tekee, koska itsekkin tietävät mohdollisuudet olemattomiksi.. pelottelevat ja uhkailevat vaan! Tyhmät vaan ei tajua että täysin turhaa!
Toiseksi.. käsitin tekstisi perusteella, että haluaisit sanoa isän nimen, koska lapsella on oikeus isään ja haluat että he ovat tekemisissä.. No, tämähän ei todellakaan takaa sitä että olisivat tekemisissä! Mutta ehdottomasti kerrot sossussa isän nimen! Isä on tällöin elatusvelvollinen ja onhan se tulevaisuuden kannalta parempi että isä on virallisesti tiedossa! Muuten jos sen jälkeen päin haluaa selvittää niin maksaa reilu 500€..
Älä nyt sontaa puhu. ei kannata heittaa olettamuksia faktoina.
Isän asema huoltajuusriidoissa luultua parempi. Isät ovat myös luultua aktiivisempia peräämään oikeuksiaan. Isällä on myös oikeuksia, äideillä ei ole yksinmääräämisoikeutta vaikka he niin itsestään luulevatkin.
Isä ei taatusti tule saamaan yksinhuoltoa, yhteishuolto sen sijaan voi olla mahdollinen, jos oikeuteen mennään. Miksi ihmeessä oikeus veisi äidiltä huollon? Normaalitilanne on yhteishuolto.
Kuten tuossa alla jo joku kyselikin, niin kerroppa miten ap:n tilanteessa isä saisi yksinhuoltajuuden? Yhteishuolto luultavasti tosiaan pamahtaisi oikeudessa, mut sillä nyt ei oo varsinaisesti merkitystä..
sitten luurasi vai ihanko ilman mitään peuhasitte?!
Oisko kannattanu vähän ajatella etukäteen, ettet olis joutunu tuollaseen tilanteeseen. Kun kirjoituksestas oikein paistaa, että olet itsekin vielä ihan kakara. Älä vaan sano, että se mies on sua huomattavasti vanhempi! Ja jos ei ole, niin kakarahan sekin sitten on. Mikä teitä nuoria ihmisiä oikeen vaivaa, kun ette vieläkään osaa huolehtia ittestänne.
vaikket sitä sano,tietääkseni sulla oikeus kunnan minimielatus maksuun,joka n.130e.mä joudun taisteleen,ettei mun nuorin lapsi joudu olemaan isänsä vallan välineenä.ei välitä lapsesta pätkän vertaa,mutta ajattelee,jos saa joka toinen vkonloppu tapaamiset,ni elarit vois olla pienemmät,ja tapaamisilla pompottaa sekä mua että poikaa,mun kiusaksi ottaa poikaa,kun elareita rupesin pyytään,ja uuden akan laittaa poikaa hoitamaan päivätapaamisilla,että rapulan saa ite nukuttua pois.muut lapset yli 12v,ni eivät isällänsä käy.väkisin olen joutunut pojan isän autoon laittamaan,kun ei haluais,ja sossuun otin yhteyttä,etten enää siihen rupea.jos se niistä oikein,niin pakottakoot itse.harmi etten aikoinani valinnut isää paremmin,mutta se on tosi,parempi yks rakastava vanhempi,kun huono isä siihen lisänä.saa vaan lapsi huonon isänmallin,ja kärsii.itse sain 17v.ensimmäisen lapseni.olet paljon onnellisempi lapsen kanssa yksin,ja löydät kyllä miehen,joka ei sua kiristä.
Selvästi mies ei halunnut lasta. Huolehtiko hän siis omalta osaltaan ehkäisystä ? Vaatia vai ei isyyden tunnustamista ? Ei sinun juuri nyt heti tarvitse sitä päättää. Jäitä hattuun ja valmistaudu tulevaan mahdollisimman hyvin. Pidä siis itsestäsi hyvää huolta ja pyydä myös apua läheisiltäsi. Miehenkin mieli voi muuttua kunhan alkureaktio (shokki) menee ohitse. Tai sitten ei. Yksinkin on lasten kanssa kyllä pärjätty ennenkin maailman sivu. Onneksi olkoon kuitenkin !!
Kerrot sossussa kaiken mitä kirjoitit äsken tähän. Mies ei voi millään saada yksihuoltajuutta kun sinä et ole mitään väärin tehnyt.
Kerro ainakin lapsen isovanhemmille, että heillä on lapsenlapsi ! Mikäli isä ei halua olla tekemisissä, ei se hänen vanhemmiltaan saa olla pois. Heillä kun voi olla halua tavata lasta vaikka paljonkin !
jos kerron lapsen isän vanhemmille,sanoi mies tekevänsä elämästäni helvettiä!!
mulla lähestulkoon samanlainen tilanne..aloin seurustella kesällä 2007 vuotta vanhemman miehen kans (ite oon 20v). seksiä oli jonkin verran, ehkäisystä ei tietoakaan. olikin sitten miehen kanssa puhetta siitä mitä tapahtuu, jos tulen raskaaksi. mies sanoi, että tulis varmaan kiire naimisiin.
eipä aikaakaan, ku menkkoja ei alkanu kuulua ja tein raskaustestin, joka näytti positiivista. olin mielettömän onnellinen lapsesta, mutta kun kerroin raskaudesta miehelle, se meni aivan hiljaseks. sanoin, etten todellakaa pysty tekee aborttia, ja mielen veti tosi matalaks se, että mies ees ajatteli sitä vaihtoehtoa.
kului pari viikkoa, kunnes mies sit ilmotti, ettei pysty jatkaa seurustelua mun kans, ja palas yhteen exänsä kans. väittää kivenkovaan, ettei ole lapsen isä, mutta ite tiiän totuuden, mulla ei tosiaankaan ollu muita miehiä meijän seurustelun aikana, kun en ymmärrä, miks pitäis seurustella toisen kans, jos on tarvetta pettää. mies vaatii isyystestiä ja hyvä niin, eipähän tarvi senkään sit elää epätietoisuudessa onko isä vai ei.
raskausviikkoja on nyt 36, miehen kans ei olla pidetty yhteyttä juuri ollenkaan. kysyin siltä meinaako olla tekemisissä lapsensa kans, vastasi, että sitä täytyy kattoa sit lähempänä. haluaisin kyllä, että lapsi oppisi tuntemaan myös isänsä. ei varmasti tuu olemaan helppoa kasvattaa lapsi yksin, mut eihän se oo aina helppoa vaikka ois mieskin rinnalla. uskon, että lapsi tulee antamaan paljon iloa ja kasvattamaan ihmisenä ja äitinä, se tulee myös saamaan paljon rakkautta ja huolenpitoa, vaikkakin sitten vain toiselta vanhemmalta.
Monasti kuullut tarinan, jossa mies sitten lopulta kasvaa isyyteen, kaikesta uhoamisesta huolimatta. (Oman pojan isällä siihen on venähtänyt reippaasti vuosi, eikä vielä loppua näy) Vaan sitä en ymmärrä, mikä ihme siinä on, että ne elarit on niin vaikea maksaa. Oman poikani isä väittää kivenkovaa, että käytän rahat itse, vaikka näkeehän sen jokainen, että poika menee edelle kaikesta. Varo vaan, ettei käy niin, että mies on sinulle katkera, jos nimen kerrot ja käyttää poikaa aseena kostaakseen sinulle. Lapsi kärsii, varsinkin jos tilanne jatkuu pitkälle. Onko mahdollista sinun jutella lapsen isän kanssa rauhallisesti ja pyytää häntä miettimään tilannetta uudestaan? Sen voi melkein sanoa, että miestä pelottaa, aivan tajuttomasti, ja hän vain yrittää pelotella sinua. Ole sinä aikuinen teistä kahdesta ja ota järki käteen. Jos sossussa ovat yhtään ymmärtäväisiä (kaikkialla kun eivät ole) voit sieltä kysyä neuvoa. Tai vaikka neuvolasta?
Jokatapauksessa, nauti raskaudesta, ole onnellinen, että saat lapsen, sen suurempaa siunausta ei ole, vaikka se tuntuukin vaikealta välillä. Onnea matkaan! :)
Helpommalla pääset, kun et kerro. Ja koska isä uhkailee jo nyt sinua tuskin se lapsen syntymän jälkeen mieltään muuttaa. Lapsikin säästyy isompana sitten odotuksen pettymyksiltä, jos isä tekee ohareita hänellekin sinulle kostaakseen.
se ettet kerro, vai jätät kertomatta. Lapsi tulee kysymään, että missä on isi, kuka on minun isi. Mitä vastaat?
Entä jos, lapsen isä päättääkin myöhemmin, vaikka kun sinun elämään on astunut uusi kumppani, että hän tahtookin olla isä, mitä teet?
Jos kiellät, yrittääkö isä sekoittaa lapsen pään kertoilemalla tälle itselleen olevansa tämän isä?
Vai onko tarkoitus että lapsi tietää koko ajan että isä on olemassa, mutta hän ei tahdo nähdä lastaan? Eikö sitten ole aivan sama kertoa isän nimi julkisesti?
Näkemykseni on, että lapsi pettyy ainakin varmasti, jos isää ei ole olemassakaan.
Paha tilanne, jos isää ei kiinnostaa, niin tuskin pakottamalla kiinnostaa. Tuskin hän myöskään saisi pienen vauvan yksihuoltajuutta. Mutta silloin taas isän nimi olisi papereissa.
Rahallisen politiikanhan saa ilmeisesti kaupungilta kun isyyttä ei ole vahvistettu.
Lähdin aviomieheni luota, kun tulin raskaaksi ja hän vaati aborttia. hän uhkaili myöskin että vaatii yksinhuoltajuuden jos kerron isyydestään, ja muuta pas..kaa.
Lapsi syntyi, tapasin uuden, ihanan miehen, joka otti syntyneen pojan omakseen ja rakastaa täysillä. Lapsi kasvoi, sanoo isiksi.
Ex mieheni isyyttä en koskaan selvityttänyt, sossussa sanoin että kävin vieraissa. Saan siis elatustuen, en elatusmaksua.
Lapsen oikeus on kuitenkin tietää biologinen isä. nyt kun poika on 3 vuotias, hän tapaa silloin tällöin biologisen isänsä jonka nimi on puheissaan "toinen iskä"
Eli, en vaadi elatusmaksua lapsesta mieheltä joka ei kyseistä lasta halunnut... MUTTA- en myöskään riistä lapselta oikeutta tutustua biologiseen vanhempaansa. Nykyinen puolisoni on mahtava isä.. ja aina se OIKEA isä, biologinen on VAIN yksi VAHINKOSIITTIÖ.