Aurinko näyttäisi paistavan. Käsikirjoituksen deadline lähestyy, mutta onpahan tekele jo sinettiä vaille valmiskin. Hyvä sikäli, kun tätäkin jo myydään netikaupoissa kovaa vauhtia.
Keittäisinkö kahvit? Viikon työtavoite täyttyi jo maanantaina, ja tänään olen vain keskittynyt tuntemaan itseni masentuneeksi runkkariksi. Analyysi ei lie kaukana reaalimaailmasta.
Huvituskoppa on tyhjä. En jaksa pelata tällä ylikuumenevalla tietokoneellani. En jaksa kirjoittaa, sillä parin päivän tehokas oksennus on tehnyt päähäni tyhjiön, joka imee kaiken aistikokemuksen. En jaksa huviksenikaan laittaa tälle palstalle "aloittelijan" tekstiä haukuttavaksi. Tulos on aina sama. Jos teksti on kansien välissä, kriitikot ylistävät. Nimettömässä bittisuossa sama rimpsu saa harrastelijoilta tylyn tuomion. Eipä tunnu olevan kuin kustannuspäällikön kultaisen kosketuksen ero siinä, onko teksti tuomittu bestkaali tai -sellerilistalle vai ikuiseen homeeseen melamiinilevyiseen pöytälaatikkoon.
Samapa se, kunhan myyntiluvut pysyvät tasaisena enkä joudu keskeyttämään lupaavaa sohvaanjuurtumistani. Töihin meneminen tuntuisi juuri nyt invalidisoitumistakin pahemmalta ajatukselta.
Jos lataisin soittimeeni valaiden laulua ja menisin lähimetsään nukkumaan. Siellä ne muutkin ovat. Ei kai loppujen lopuksi ole suurtakaan eroa sillä, maksaako ylöspitosi Kela vai jokin kulttuurisäätiö apurahan muodossa.
Loisia kaikki tyynni.
Keittäisinkö kahvit? Viikon työtavoite täyttyi jo maanantaina, ja tänään olen vain keskittynyt tuntemaan itseni masentuneeksi runkkariksi. Analyysi ei lie kaukana reaalimaailmasta.
Huvituskoppa on tyhjä. En jaksa pelata tällä ylikuumenevalla tietokoneellani. En jaksa kirjoittaa, sillä parin päivän tehokas oksennus on tehnyt päähäni tyhjiön, joka imee kaiken aistikokemuksen. En jaksa huviksenikaan laittaa tälle palstalle "aloittelijan" tekstiä haukuttavaksi. Tulos on aina sama. Jos teksti on kansien välissä, kriitikot ylistävät. Nimettömässä bittisuossa sama rimpsu saa harrastelijoilta tylyn tuomion. Eipä tunnu olevan kuin kustannuspäällikön kultaisen kosketuksen ero siinä, onko teksti tuomittu bestkaali tai -sellerilistalle vai ikuiseen homeeseen melamiinilevyiseen pöytälaatikkoon.
Samapa se, kunhan myyntiluvut pysyvät tasaisena enkä joudu keskeyttämään lupaavaa sohvaanjuurtumistani. Töihin meneminen tuntuisi juuri nyt invalidisoitumistakin pahemmalta ajatukselta.
Jos lataisin soittimeeni valaiden laulua ja menisin lähimetsään nukkumaan. Siellä ne muutkin ovat. Ei kai loppujen lopuksi ole suurtakaan eroa sillä, maksaako ylöspitosi Kela vai jokin kulttuurisäätiö apurahan muodossa.
Loisia kaikki tyynni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kai olet tyytyväinen kun saat kirjoitettua jne. ja myydäänkin. Onko tosiaan niin että sama paska saa täällä tylyn tuomion jne? kyllä täällä aika useesti kehutaankin muuten.
Ja on hiljaista, kaikki vissiin viimeistelee Atena-Parnasson tekstejään. Itse luovuin yrittämästä ja oon ihan tyytyväinen.