Moi kaikki!
Sain luettua loppuun Thich Nhat Hanh:n kirjan "Elävä Buddha, elävä Kristus" ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille (sekä buddhalaisille että kristityille!)
Kirjassa Thich Nhat Hanh kirjoittaa suurella lämmöllä sekä kristinuskon että buddhalaisuuden parhaimmista arvoista ja näkee myös monia yhtäläisyyksiä näiden traditioiden harjoituksessa. Kirja on yksi parhaista uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolustuksista, joita olen koskaan lukenut!
" 'Älä ajattele, että tämänhetkinen tietosi on muuttumaton, absoluuttinen totuus. Vältä olemasta ahdasmielinen ja tämänhetkisen käsityksesi kahlitsema. Opi olemaan kiintymättä käsityksiin ja noudata sitä myös käytännössä ollaksesi avoin muiden näkökannoille.' Minusta tämä on kaikkein olennaisin rauhan harjoitus"
Rakkaudella, Nepal
Sain luettua loppuun Thich Nhat Hanh:n kirjan "Elävä Buddha, elävä Kristus" ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille (sekä buddhalaisille että kristityille!)
Kirjassa Thich Nhat Hanh kirjoittaa suurella lämmöllä sekä kristinuskon että buddhalaisuuden parhaimmista arvoista ja näkee myös monia yhtäläisyyksiä näiden traditioiden harjoituksessa. Kirja on yksi parhaista uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolustuksista, joita olen koskaan lukenut!
" 'Älä ajattele, että tämänhetkinen tietosi on muuttumaton, absoluuttinen totuus. Vältä olemasta ahdasmielinen ja tämänhetkisen käsityksesi kahlitsema. Opi olemaan kiintymättä käsityksiin ja noudata sitä myös käytännössä ollaksesi avoin muiden näkökannoille.' Minusta tämä on kaikkein olennaisin rauhan harjoitus"
Rakkaudella, Nepal
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos vinkistä. Täytyypä lukea.
Se on kyllä hassua kuinka kiihkeästi monet ihmiset puolustavat omaa uskoaan ja sortuvat jopa syyttämään muiden uskontojen harjoittajia vääräuskoisiksi.
Kunpa maailmassa olisi enemmän myötätuntoa, ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja rakkautta.
Thich Nhat Hanhin perusviesti on, että buddhalaisuus ja kristinusko eivät sulje toisiaan pois. Buddhalaisuus opettaa että ko. uskonnot kyllä sulkevat toisensa pois, mutta että niiden edustajat voivat halutessaan käydä menestyksellistä vuoropuhelua keskenään ja omaksua toisiltaan sen mikä on hyvää, ja mikä mahtuu oman uskonnon "raameihin".
Kirja on erittäin kaunista ja mielenkiintoista luettavaa:) Sen kirjoittaja, alkujaan vietnamilainen rauhanaktivisti Thich Nhat Hanh on zen-buddhalaisuuden edustaja, joka on vienyt tätä "uusbuddhalaista" suuntausta vieläkin pidemmälle; hänen alttarillaan ovat mm. Jeesuksen ja Buddhan kuvat sulassa sovussa vierekkäin.
Thich Nhat Hanh on asunut vuosikymmenet maanpaossa Ranskassa. Hän on toiminut pitkään opettajana Bordeaux’n läheisessä kylässä.
Hanh ei ole kiinnostunut historiallisesta Buddhasta, Gotamasta joka eli, opetti, kuoli ja haudattiin. Hän ei myöskään ole kiinnostunut historiallisesta Jeesuksesta, joka myös eli, saarnasi, kuoli ja haudattiin. Hanh ei hän pidä Jeesuksen ylösnousemusta tärkeänä asiana, minkä itse käsittäisin olevan tärkeä uskonkappale yleensä niille ihmisille, jotka pitävät Kristuksen kuvaa kotialttarillaan.
Olennaisia eivät Hanhin mielestä ole historiallinen Buddha ja historiallinen Jeesus, vaan "elävä Buddha" ja "elävä Jeesus; "elävät opetukset" ovat tärkeitä: myötätunto, rakkaus, ymmärrys, rohkeus ja hyväksyminen ovat keskeisiä. Joka tutkii näitä ja sisäistää ne, elää Hanhin mukaan Jeesuksen ja Buddhan tavoin. Näiden luonteenpiirteiden kehittämisen kannalla itsekin olen.
Thich Nhat Hanhin tapa tulkita uskontoja seuraa tiiviisti muutamien suomalaisten raamatunselittäjien mallia: Historiallinen Jeesus on sivuseikka, evankeliumit ovat kirkon Jeesukselle antamaa kirkon tulkintaa ja ihmiset kulloisinakin aikoina antavat Jeesukselle oman tulkintansa. Esimerkiksi Piispa Wille Riekkisen teos, nimeltään "Pieni kirja Jeesuksesta", edustaa tätä raamatuntulkitsemisen linjaa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että on vain myönteistä käydä uskontojen välistä vuoropuhelua myönteisessä hengessä, mutta tärkeänä pidän myös sitä, että uskonto pysyy omanlaisenaan uskontona. Buddhalaisuus tuntee monta suuntausta, jotka ovat ajautuneet melko kauas Siddharta Gautaman antamista opetuksista, ja "liuenneet" muihin uskontoihin. Esimerkiksi Thaimaan "buddhalaisuudessa" ei ole alun buddhalaisuutta nimeksikään, vaan se on rikas sekoistus erilaisisia uskontoja, uskomuksia ja perinnäistapoja. Samoin Japanissa toimii monia uudempia suuntauksia, kuten zen ja tendai. Tendai-suuntauksesta eronnut munkki Shinran perusti puolestaan "puhtaan maan buddhalaisuuden", joka on sivuuttanut Buddhan itsensä opetukset mm. niin etteivät suuntauksen jäsenet harjoita mietiskelyä, meditaatiota, lainkaan.
Mielestäni toinen uskonto täytyy hyväksyä, mutta minkä toisesta uskonnosta voi omia, on vain se osa, joka mahtuu oman uskonnon "raameihin". Ja omaa uskontoa on mielestäni lähinnä se, mitä sen varhaisimmat alkuopetukset sanovat.
Thich Nhat Hanhin Jeesus ei ole kristittyjen Jeesus, joka ihmisten syntien vuoksi laskeutui alas taivaasta, tuli ihmiseksi neitsyt Mariasta, otti harteilleen maailman synnit, kuoli Golgatalla ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hanhin Jeesus on ihmiskunnan esikuva, rakkauden ja tiedostamisen opettaja. Jeesus on Hanhin mukaan ovi, mutta vain yksi kymmenistätuhansista ovista, ei ainoa ovi.
Hanh käy ehtoollisella katolisten kristittyjen kanssa katolisen pastorin johdolla. Näissä toimituksissa luetaan kristillisiä tekstejä sekä buddhalaisten pyhimpiä tekstejä.
Henkilökohtainen käsitykseni on, että vaikka arvostan suuresti Hanhin näkemyksiä ja ponnisteluja rauhan eteen, hänen pyrkimyksissään uskonnot sekoittuvat liiaksi. Hän ei tyydy etsimään toisesta uskonnosta myönteisiä osia, jotka sopivat omaan uskontoon eivätkä ole ristiriidassa omaan uskonnon kanssa. Hän pyrkii muovailemaan kahdesta uskonnosta yhden aivan uudenlaisen, kieltämällä mm. kristityiltä Jeesuksen ylösnousemuksen.
Mutta rauhanaate sopii kaikille - uskontoon katsomatta :-)