Onko kenellekään koskaan tullut mieleen että toiset joutuvat turvautumaan kaikkien avotukitoimien jälkeen viimeiseen keinoon lapsen turvallisen lapsuuden/nuoruuden turvaamiseksi: Huostaanottoon?!
Itse en pärjännyt kaikesta huolimatta ADHD-lapsen kanssa kotona vaan pyysin itse sijoitusta.(Tiedoksenne: minulla on muitakin huollettavia, olen lisäksi YH ) Kotiutusta kokeiltu mutta huonoin tuloksin.
Suurin osa kirjoituksista koskee nähdäkseni pakkohuostaanottoja. Se ei ole ainoa totuus. Viranomaisista minulla on pelkästään hyvää sanottavaa, kaikessa olen ollut itse mukana ja yhteisymmärrykseen päästy jokaikisestä asiasta.
Kaiken itsevihan ja surun keskelläkin olen päätynyt silti ainoaan oikeaan ratkaisuun: jos en pysty itse kasvattamaan lapsestani tervettä aikuista joka selviää elämässä normaalisti , sen saa tehdä joku muu taho joka siihen pystyy. Huonon äidin titteliä juuri tämän takia en suostu niskoilleni ottamaan. Lapseni ymmärtää tämän aikanaan.
Voimia kaikille!
Itse en pärjännyt kaikesta huolimatta ADHD-lapsen kanssa kotona vaan pyysin itse sijoitusta.(Tiedoksenne: minulla on muitakin huollettavia, olen lisäksi YH ) Kotiutusta kokeiltu mutta huonoin tuloksin.
Suurin osa kirjoituksista koskee nähdäkseni pakkohuostaanottoja. Se ei ole ainoa totuus. Viranomaisista minulla on pelkästään hyvää sanottavaa, kaikessa olen ollut itse mukana ja yhteisymmärrykseen päästy jokaikisestä asiasta.
Kaiken itsevihan ja surun keskelläkin olen päätynyt silti ainoaan oikeaan ratkaisuun: jos en pysty itse kasvattamaan lapsestani tervettä aikuista joka selviää elämässä normaalisti , sen saa tehdä joku muu taho joka siihen pystyy. Huonon äidin titteliä juuri tämän takia en suostu niskoilleni ottamaan. Lapseni ymmärtää tämän aikanaan.
Voimia kaikille!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Joskus hyvän äitin on luovuttava lapsestaan että lapsen elämä järjestyisi. Aina ei ole hyvää se joka taistelee lapsen puolesta vaikka se tekee lapselle huonoa.
Meillä oli vuoden sijoitus.
Poika murkkuiässä tuli kertakaikkiaan vaan niin mahdottomaksi, kaverit ja alkoholi, menot ja hurjastelut viritetyllä mopolla. Koulu ei kiinostanut sanaa ei mennyt perille, pojasta tuli väkivaltainen kun yritetiin estää lähtemästä...
Näin se sit kävi että sovitiin sossujen kanssa että poika menee perhekotiin . Siellä se sit pärjääsi aika hyvin ja koulu alkoi taas mennä hyvin.
Kevällä kun koulu loppui loppui myös sijoitus. kuka ei yritänyt sitä väkisiin pitemmäksi ajaksi sijoittaa. Sieltä hän menii ammattikouluun ja ei sen enemmän ole sossujen apua tarvitu.
Itse olen sitä mieltä, että jos emme olisi mennyt apua etsimään niin ties miten huonosti olisi pojalle käynyt. Me saimme apua ja niin varmaan moni muukin.
Meitän välit ei ole pilalle mennyt tämän takia, toki se alussa kiukutteli ja oli vihainen, mutta perhekotissa sai käytä kaikenlaisissa harjoituksissa ja siellä oli paljon nuoria, niin ei se sitten niin kamala ollut.
Mutta esim. minulla ei ollut lasteni kanssa ongelmia,vaan tulin hyvin toimeen lasteni kanssa. Mutta lapset huostaanotettiin lainvastaisesti! Niin, minä kyllä taistelen saadakseni lapseni takaisin kotiin. Sosiaaliviranomaiset ovat minun kohdalla rikkoneet niin paljon jo lakia että tulisi sosiaaliviranomaisille pitkä linna reissu, jos laki vain sallis heidän rankaistavan.Ymmärrän teidän valintanne, joten en moiti teitä siitä. Mutta sosiaaliviranomaisia kylläkin, koska mikä oikeus heidän on lasten kustannuksella rikkoa lakia ja sijoittaa sijaisperheeseen joka ei toimi oikein, vaan lasten elämä tuhoutui lähes kokonaan. Mutta on nyt luojan lykky kun lapseni siirrettiin perhekotiin jossa, he todellakin välittävät lapsistani ja samat säännöt on kuin kotonakin.
samassa tilanteessa ja päätynyt samaan ratkaisuun. Myös minulla on toinen lapsi, joka on asunut koko ajan kotona.
Minulla on myös ollut onni kohdata vain ammattitaitoisia sossuja. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Meillä on koekotiutus edessä.
Olen käynyt lapseni kanssa sijoitusasian moneen kertaan läpi. Hän on ymmärtänyt tilanteen, ei vaikuta katkeroituneelta, ei syytä ketään.
Myöskään minä en ota harteilleni kyvyttömän ja huonon äidin viittaa.
Minusta sinä olet ERINOMAINEN äiti.
Voiko suurempaa rakkautta olla, kuin se, että tunnistaa ja tunnustaa ettei omat voimat ja yritys riitä.Olet tehnyt vaikean ratkaisun, kun olet lapsesi huostaanANTANUT.
En usko että lapsesi on sinulle myöhemmin katkera, päinvastoin, jos vain asiasta puhutte ja välinne pysyvät lämpiminä.
vanhemmuuden merkki, että antaa lapsen pois. Puhun yleisesti. Ymmärrän aloittajan tilanteen, mutta en tätä ed.viestiä. Tilanne minun näkökulmasta on se, ettäon valittava kahdesta pahasta toinen paha, tuskin se ketään pätevöi erinomaiseksi äidiksi. Siis älää käsittäkö väärin, en kritisoi ko.äidin ratkaisuja, mutta yleisellä tasolla... mikä tekee erinomaisen äidin. Mikä tekee erinomaisen sijarin? Vaikka rahaa tulee joka tuutista, pystyy luopumaan?
tein minäkin hiljattain ja niin on parasta kaikille,lasteni on parempi olla tukiperheessä kuin luonani.
suinkaan tavallisin pakkohuostaanotto, vaan eiköhän se ole hoidollinen huosta. Niin meillä ainakin oli.
ratkaisusi ymmärtämään.
Älä siis välitä, jos tähän tulee jokin törkeä haukkumaviesti, sillä voin kertoa jo ennakkoon, että kyseessä on joku palstan häiriköistä ja heillä kyllä valittamista riittää JOKA ASIASTA. Mikään ei kelpaa, eikä mikään ole hyvin niissä valinnoissa, joita bio-vanhemmat tekevät.
Kotona kasvaneiden ja huostaan annetun välinen sisarussuhde aikanaan kertoo, miten onnistunut ratkaisu oli luopua yhdestä perheenjäsenestä vapaaehtoisesti. Kyseessä on näiden lasten elämä, ei vanhempien.
"
jos en pysty itse kasvattamaan lapsestani tervettä aikuista joka selviää elämässä normaalisti , sen saa tehdä joku muu taho joka siihen pystyy
"
Näin tietenkin lääketieteellisessä ratkaisussa, mutta sijoitus muualle kuin lääketieteelliseen hoitoon, noin uskoen, on hämmentävän hyväuskoiselta kuulostavaa. Mihin se oikein perustuu, sijaishoitohan on tavallisten ihmisten toteuttamaa. Mielestäni Suomessa on iloisesti sekotettu sairaanhoito ja sijaishoito keskenään, ikäänkuin taviksetkin toimisivat ammattiparantajina.
Mielestäni vanhempia ei tule kannustaa luopumaan lapsistaan tolleen.
Kun kuulovammani takia jouduin kuulovammaisten kouluun, niin matkaa kotiin oli sen verran että pääsin vain viikonlopulla käymään kotona. Mutta sitten koitti pitkä kesäloma, kuinkas kävikään huomasin olevani vieraantunut omasta perheestäni. Ei tuntunut enään samallaiselta tutulta perheeltä, kuin ennen ja siskoni kanssa alettiin riitelemään ja tappelemaan vähän joka asiasta, meillä ei enään sisar suhteetkaan olleet hyvät, koska emme enään tunteneet toisiamme niin kuin ennen, niin minulle tuli usein tunne, että olen tullut aivan vääräänperheeseen. Mentyään 5vuotta. Niin palasin kotiin kokonaan, äitini kanssa emme jutelleet enään niinkuin ennen, en tavallaan enään äitiäni tuntenut en tienyt kuinka suhtautua äitiini. Tätä on hiukan vaikea selittää, mutta joka sen on kokenut niin tietää mitä tarkoitan. No,vasta sitten kun sain ensimmäisen lapsen niin, minun ja äitini suhde parani pikku hijaa, mutta ei palautunut siihen syvempään suhteeseen jonka koin ennen tuonne lähtöä. Siskoni kanssa välit ovat yhä tulen arat, vaikka olemme yrittäneet tehdä sovintoa niin,se kestää vain ketken ajan joten ei auta.Saimme niin erillaisen kasvatuksen, nuorena eli minä sain sisäoppilaitoksessa laitos tyyppistä hoitajan kasvatusta ja siskoni sai äitini ja isäni kanssa olla ja kasvatus oli syvällisempää, kuin minulla ja siskoni sai vanhemmiltamme tunteille vastakaikua, kun minä taas en saanut sitä äidillistä ja aitoa. En ole kateellinen, vaan katkera kun, en saanut kokea vanhemien luona olla niin, paljon kuin siskoni.Jäin hyvin paljon paitsi, jotka olisi nuorille tärkeitä ja se että on omat vanhemmat ja oma perhe. Sitten vasta vaikeudet alkoivatkin kun lopullisesti sain vanhempien luona asua! Tämä on minun kokemukseni. Mutta miettikää todellakin lapsen kohdalla,minkälaisia ratkaisuja teette. Silloin kun lapsi/nuori on murrosiässä he ovat haavoittuvassa iässä, heitä pitää kuunnella ja ymmärtää. Myös aidosti näyttää se huoli jos lapsi/nuori menee huonoon kaveri seuraan tai muuten käyttäytyy levottomasti tai muuta huolen aihetta. Tuolloin lapsi/nuori tarvitsee tuolloin juuri oman perheen tukea,ymmärrystä,luottamusta ja kuuntelijaa. Ette selviä huutamalla ja hokemalla, lyömällä ym. asiasta vaan tuolloin pahennatte lapsen oloaan, ja teette sen lapselle ja nuorelle turvattoman olon, jolloin lapsi/nuori reagoi levottomalla ja uhmakkaalla käytöksellään.Oletteko koskaan miettineet sitä että itse olette lapsen saaneet aikaiseksi hankalaksi? Jos tämän voitte itsellenne tunnustaa niin, silloin te itse voitte myös korjata nämä tekemänne virheet. Josta sitten alkaa kehittyä sinun ja lapsesi/nuoresi kanssa yhteistyökykyinen suhde.Kaikki mitä lapsen kanssa koette niin, kaikki ne ovat hyvin arvokkaita hetkiä, älkää unohtako sitä.
Sitäpaitsi, kun lapsi on potilaana sairaalassa, niin vanhemmat voivat käydä häntä tervehtimässä aina halutessaan, ja posti menee lapsen biologiseen kotiin. Siten ADH-potilaiden kohtelua sijoitetuksi joutumisineen ei voida mitenkään verrata muihin potilaisiin.
viesti ap:ltä. Itse olen joutunut samaan tilanteeseen tässä noin kk sitten. Lapsen käytös, koulu yms. vaan menivät sellaiseen jamaan, että muuta tietä ei enää ollut kuin avohuollon sijoitus. En koe olevani huono äiti tms. tähän tilanteeseen vaan on vaikuttanut niin moni asia, joista kaikki ei ole edes itsestäni kiinni. Olen järkyttyneenä lukenut näitä viestejä täällä, miten kaikki sossussa on väärin ja ne tekee vääriä ratkaisuja. Omat fiiliset menneet ylös ja alas. Nyt kuitenkin sain ihan valtavasti positiivistä energiaa tästä ap:n viestistä, jotta ratkaisu ei sittenkään ollut niin paha ja toivon että noihin sossuihin voi luottaa. Toivon että meillä lapsen kanssa on vielä yhdessä mukava tulevaisuus edessä, kun asiat saadaan järjestykseen.
täysin sossulaan ikuiseksi ajaksi.Hain huostaanoton
purhua sijaisäiti kun sai asianajajaltani kirjeen meni seuraavana päivänä pikkukylänsä tervariin satuilemaan ins.epäilyisistä.Sitä tutkittiin ja aiheettomaksi todettiin edes anteeksi ei pyydetty sossulasta.Samoin huonosta sijaisperheestä lapsi vaihdettiin toiseen.Eukon valheeseen kariutui
purku.
Sairaan kieroa menoa täytyy olla tosi kieroutunut jotta toisen lapsen elämällä saa tällain puljata.Mikäli nuoleskelet ja olet kaikessa samaa mieltä sossuloitten kanssa voit joskus saada lapsesi.
Omituista muuten silloin kun sijari sen syytöksen esitti vaadin ehdottomasti poliisitutkintaa,
koska kysyyssähän olisi vakava rikos.Siihen eivät suostuneet,eivätpä tietty koska alunalkaenkin
tiesivät sen VALHEEKSI.Se sossuloihin luottamisesta.
Kiitos kaikki viestiini reagoineet. Monta hyvää ja rakentavaakin kommenttia oli tullut :)
Mietin ratkaisuani kauan ja yrityksiä lapsen kotonapitämiseksi tehtiin muutamia. Ja kyllä, ihan varmasti olen osasyyllinen omalla tavallani lapsen ongelmiin, sen olen itselleni tehnyt selväksi. En vain kokenut jaksavani "erityislapsen" sekä kahden muun kanssa kaikkea yksin. Valitettavasti sosiaalitoimella ei ole oikein muunlaisia keinoja auttaa kuin meidän tapauksessamme 2 x 3 kk sijoitus lastenkotiin avohuollon tukitoimena jonka jälkeen minun oli pakko tehdä päätökseni, suuntaan tai toiseen. Näin sanoo laki.
Kaikkia puolia mietin ennen kuin paperit allekirjoitin.Sitä, onko se biologinen koti aina se ainoa oikea jos elämä on kaikille siinä tulehtunutta ja niin vaikeaa kuin meillä oli, vai onko viisasta antaa sekä sijoitetulle lapselle että muille perheen lapsille tilaisuus saada huomiota yksilöinä ja elämä hiukan rauhallisemmaksi?
Tiedän että lapsi saa nyt enemmän lähes kaikkea kuin minun kanssani, paitsi asua fyysisesti luonani. Viikonloput ja lomat toki , mutta arkirumba on siirtynyt muualle. Hän tarvitsee jotain mitä minä en jaksanut/osannut/kyennyt hänelle antamaan. Nyt hän voi hyvin ja kotitapaamisia odotetaan innolla puolintoisin.
Tämä oli meidän tarinamme. Aina kaikki ei suju yhtä hyvin kuten olen saanut lukea :(
Kiitos ihmiset!
tuet ja avut
joiden avulla olisit voinut (omasta mielestäsi) pitää lapsesi kotona?
meillä kokeiltiin:
- palaverit sossussa
- palaverit koululla
- tukihenkilöä
...lapsen viha vaan purkautui minuun fyysisesti...ei äidinkään tarvitse olla nyrkkeiylysäkki, vai?
palaverointi?
Todella vaatimattomalta kuulostaa tuo avohuollon tuki. Luulisi sossujen tietävän edes sen, että ei nuori poika tai miehenalku, eikä kyllä lapsikaan kertakaikkiaan JAKSA jauhaa jossain palaverissa, joten ne nyt ei kyllä auta yhtikäs mittään, mutta täyttävät henkisen kidutuksen kynnyksen melkosen nopeesti. Järkyttävät avohuollon keinot, ei ihme että eivät auttaneet.
En minäkään olisi jaksanut. Onneksi poikani saanut OIKEAA tukea (muualta kuin sosiaalitoimesta): lääkityksen joka on rauhoittanut, perheneuvolan psykologin kanssa käy 1xvk juttelemassa ja kouluun ihmeellisen avustajan josta ollut hyötyä jopa kotioloihin...
Eli jos kunnolla tuetaan huostan tarvekkin poistuu. Sosiaalitoimi pystyy jopa tarjoamaan tukiiperhettä, tarjottiinko sinulle?
Valitettavasti sosiaalitomesta EI SAA APUA,todellista, ADHD lapsille! Ja ADHD lapsen vanhempien pitää olla erittäin tietoisia muista avuista ja itse pyytää ja vaatia niitä...
Minäkin olen antanut huostaan adhd-lapseni. Ns. tukitoimia oli. Eli lapsellani oli henkilökohtainen avustaja koulussa, mutta sitä jatkettiin viikon pari kerrallaan. Tilanne oli lapselle äärimmäisen rasittava. Hän pelkäsi etukäteen, millaiseksi tilanteet koulussa menevät, jos hänellä ei ole tätä tukihenkilöä. Tukihenkilö pitäisi antaa koko vuodeksi kerrallaan eikä tuollaisia epävarmoja viikon parin pätkiä.
Tukiperheestä puhuttiin kerran. Jäin "kieli lärpällä" odottamaan tällaista ihanuutta. Enpä sen jälkeen koko tukiperhehankkeesta kuullutkaan. Että se siitä. Yksinhuoltajana olisin todellakin tarvinnut myös itse jotakin lepoa erityislasten kanssa elämiseen.
Hoidon saamisesta lapselle olen saanut taistella kynsin hampain. Lapsi olisi tarvinnut kunnollista terapiaa, lääkityksen aloittamista vuosia sitten, kunnollista yhteistyötä opettajan, kodin ja hoitavan tahon kanssa.
Sitä vaan minä en jaksa käsittää, että aina lässytettiin, että ei ole varoja. Mutta tämä huostaanottaminenhan ei sitten maksa mitään!!!??? Heh....tämän hetkinen vuorokausitaksa lapsestani on pitkälti yli 200 €. Että kyllä jossakin on vähän mätää.
Tarkennan vielä, vanhin poikani saanut nämä tukitoimet ja pojan kanssa menee nykyään hyvin. Nyt vasta aletaan pikkuveljeä tutkia (jo 10v), joten olen minäkin taistelemaan joutunut.
Vanhimmalla pojalla on ollut 2 eri avustajaa jo 2vuotta ja ihmeitä on tehnyt tämä uusi avustaja.
Ehkä minäkin olisin tämän pojan kanssa lopulta päätynyt huostaan antamiseen, jollei tukea olisi saatu (pojalla myös uhmakkuus häiriö).
ADHD lapsihan tarvitsee pysyvyyttä, ei siitä avustajasta ole hyötyä jos se on vain viikon kerrallaan.
Käsittääkseni myöskään kunnan/kaupungin varallisuustilanne EI saa vaikuttaa siihen saako lapsi avustajaa tai muita tarpeellisia tukitoimia. Monen ADHD vanhemman lapset otetaan/annetaan huostaan riittämättömien tukitoimien puutteen vuoksi, sitten sijaisperheessä saavat kaikki mahdolliset tukitoimet ja lapsen elämä alkaa rullaamaan ja bio vanhemmat kiittelevät "oikeaa ratkaisua"...
tarjosivat ns. avohuollon tukitoimina?
Lastensuojeluviranomaiset tiesivät sen että lapsellanne on AD/HD jne?
Mitä muuta palvelua tai vastaavaa saitte esimerkiksi terveydenhuollon puolelta?
Vai oliko tämä todellakin kaikki apu ja tuki
AD/HD lapsen perheen tuki
- lastensuojelusta
- terveydenhuollosta
- kouluviranomaisten taholta?
(täytyy kyllä tässä kohden heti todeta
että hävettää.......
tämäkö todella tätä päivää suomalaisessa lasten suojelussa ja lastensuojeluviranomaisten toiminnassa?)
haistaa pitkän paska, ei kai kukaan voi paljon tehdä vammaiselle lapselle sen enempää kuin omat vanhemmat. Mikä on sinun käsitys vammaisen lapsen hoidosta?? Sairas mikä sairas, ei kai siinä avohuollon tukitoimet paljon auta, kun lapsi käy vanhempaansa kiinni.
ja viranomaisten toiminnassa on kysymys!
(vai oletko juuri se sijaistaho, joka saa kaiken mahdollisen rahallisen tuen
sairaan lapsen hoitamisesta vielä taloudellisen tukemisen lisäksi
kaiken avun
terveydenhuollosta
koulutoimesta
lastensuojelusta......)
Ja odotathan kun poliisi ottaa sinuun yhteyttä! Nyt ei ole leikkiä vaan tosi asia!
Laitoin asian eteen päin!
Minkä asian laitoit eteenpäin ja miksi? Onko joku kohdistanut sinuun henkilökohtaisesti loukkauksia vai oletko ottanut asiaksesi toimia muidenkin puolesta? Säästäisit energiaa tärkeämpiin asioihin ja keskittyisit omaan elämääsi.
mutta laita se vaikka sijoitettujen lasten harrastustoiminnan hyväksi
tai vie luoksesi ja kasvatettavaksesi uskotut muiden perheiden lapset syömään vaikka jäätelöt.
Lapsen kanssa oli käyty vuosia lähes joka paikassa , alkaen kehitysneuvolasta, toimintaterapiaa, perheneuvolaa, lasten psykiatrian polia, lasten neuro, josta diagnoosi, joskus kävi kodinhoitaja auttamassa aamussa, Alvarityö nyt viimeisenä, hekin huomasivat aika-ajoin että jopa kolmella naisella on vaikeuksia pitää porukka aisoissa.
Lopulta väsyin itse niin että jäin työstä pois. Viimeinen ratkaisu oli sitten tämä huosta. Että kyllä apua on ollut, ei aina niin kovin tehokasta mutta kuitenkin. Terapiat alkamassa nyt lapsella, tällä kertaa saivat pitkäkestoisen aikaan. Jatkuu siis todennäköisesti monta vuotta. Kysymys ei siis ole alkoholista, huumeista eikä muustakaan ns. tavallisesta syystä miksi lapsi huostassa on. Uskon että hänellä on nyt paremmat mahdollisuudet jaksavampien ihmisten kanssa kuin minun jaetun väsyneen huomioni turvin. Kärjistettynä. Tuleva sijoitus hiukan huolettaa, siihen on valittu yksinäinen nainen koska seudulla ei ydinperheitä riitä eivätkä halua näin isoa lasta. Huomenna tapaan ensimmäistä kertaa tämän naisen. Pelottaa... Hän toimii aluksi siis tuki-ihmisenä, jatkossa sijoitus mahdollinen jos kaikki toimii.
Saa nähdä menevätkö ojasta allikkoon?!