kaikki mummot ja vaarit.
Kuinka moni teistä olisi valmis TOSISSAAN ottamaan uuden asuinkumppanin itselleen?
Uskon, että tännekin riittää paljon eronneita, leskiä, vanhojapoikia ja -piikoja.
Elämä on jo kääntynyt ehtoopuolelle, ja harvan kohdalle on osunut "vuosisadan rakkaustarina".
Väitän, että suurin osa "kyllä minä ainakin" -
vastaajista haluaisi itselleen vain piian tai passaajan, jota voisi juoksuttaa omien mielihalujensa mukaan.
Kutina on useimmilla jäänyt jo viidenkympin pintaan ja seksihurjastelijat hurjastelevat vain puheillaan.
Uskallatteko vastata rehellisesti?
Kuinka moni teistä olisi valmis TOSISSAAN ottamaan uuden asuinkumppanin itselleen?
Uskon, että tännekin riittää paljon eronneita, leskiä, vanhojapoikia ja -piikoja.
Elämä on jo kääntynyt ehtoopuolelle, ja harvan kohdalle on osunut "vuosisadan rakkaustarina".
Väitän, että suurin osa "kyllä minä ainakin" -
vastaajista haluaisi itselleen vain piian tai passaajan, jota voisi juoksuttaa omien mielihalujensa mukaan.
Kutina on useimmilla jäänyt jo viidenkympin pintaan ja seksihurjastelijat hurjastelevat vain puheillaan.
Uskallatteko vastata rehellisesti?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En missään nimessä haluaisi enää asuinkumppania itselleni!
Olen niin tyytyväinen yksinolooni: saan nukkua silloin kun nukuttaa, syön silloin kun on nälkä, teen mitä huvittaa milloinkin, matkustan minne haluan.
Huushollissakaan ei ole enää niin paljon tehtävää: ei ole niin paljon pyykinpesua, ei siivoamista, ei ruoanlaittoa, alituista passaamista. Jää aikaa omille harrastuksille.
Kaiken lisäksi on poissa se huoli, että kumppanin (tai itseni) sairastuessa olisi huolehdittava toisesta.
Olen tyytyväinen nykyiseen elämääni, enkä kaipaa siihen mitään muutosta.
yksin jo nuorempana ollessani ja olen itsenäinen.
Yksin asuminen ei estä läheisiä suhteita, vaan suhteet ovat vapaampia väärästä vallankäytöstä.
niin hyvää ei ole syntynytkään että tähän vielä ottaisin jonkun tutisevan ukon körilään.
iteksein on mulla hyvä olla menen tulen eikä nokan koputtamista sulla.
vaikka yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ( kauneus katsojan silmässä! ). Mustasukkaisena toisiaan vahtivilla ryppyisillä pariskunnilla ei ole mitään.
"Jäin kuin Jämsän äijä taivaasta ! "
Se on paljon pahempi kun enokaan ei pudonnut kuin veneestä.On se niin väärin, jos pitää elää vanhaksi, eikä ole päässyt kertaakaan edes kolkuttelemaan portteja saati nauttimaan onnesta seitsemännessä taivaassa.
Jos mie tietäsin että terveenä oisin ja ripeä muutenkin, niin en luultavasti uutta vakituista asuinkumppania enää nykyisen jälkeen tahtois.
Kolmekymppiä oli jo täynnä ennenkuin nykyisenkään kanssa yhteen muutin.
Työtä se omalla tavallaan teetättää, kun kaksi aikuista ja heidän omat piintyneet tavat koitetaan yhteen sovittaa. Vuorokausirytmikin voi olla keskenään kovin erilainen.
Mutta entäs kun voimat ja vointi huononee, niin onhan se ikäänkuin turvallista jos on toinen, edes kuuntelemassa ja vaikka ambulanssin soittamassa.
Missä kulkee raja kunkin itsekkyyden ja itsenäisyyden kohdalla. Sairastunut, huonokuntoinen puoliso/asuinkumppani ja hänen hoitamisensa voi viedä myös toisenkin henkiset ja ruumiilliset voimat
Muuttuuko se terveempi katkeraksi kun ei saa enää toiselta samaa vastakaikua kuin ennen. Kun se ennen niin kultainen ja mukava ihminen on muuttunut ainaiseksi kiukuttelijaksi ja valittajaksi. Mihinkään ei pääse kun toista ei voi yksinkään jättää...
Eikä se näköjään ikää aina katso, kun jotain sattuu.