Syvin totuus ja Ashihara

senseidewaimasen

Kyokushin tyyliä yritetään taas kerran markkinoida Suomeenkin useammaltakin suunnalta.Ei siinä mitään hyvä tyyli sinänsä,ihmetyttää vain hiukan se että Ashihara tyylin suosio sen sijaan vain hiipuu.
Sehän on tavallaan moderni versio kyokushinkaista ja sinänsä sopivampi ns tavallisellekin reenaajalle.Ashihara tyyli on jossain määrin "pehmeämpi" eli siinä on paljon väistöjä ja heittoja mukana.Lisäksi tyylin katat ovat helpommin ymmärrettävissä ja käytännöllisempia.
Ilmeisesti Kyokushinin kasvava suosio on paljolti internetin ansiota,sieltähän löytyy valtavasti videoklippejä ja artikkeleita Oyaman tyylistä,mm kuuluisa härkätaistelu.
Ehkäpä tällainen "maailman kovimpana karatena" markkinoiminen on edelleenkin niin tehokas keino saada harrastajia.

8

1574

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kunhan otin kantaa

      No ei se nyt ihan noinkaan ollut... Kyokushin on myös sopiva aivan tavalliselle treenaajalle.Samoin kui n kaikissa muissa tyyleissä jotta oppii jotakin pitää hiukan vain ylittää itseään.Lähestyppä tuota asiaa vaikka kokeilemisen kautta.Kaikkea mitä maailamalta kuulee ja näkee tietoteksiikan aikana ei kannata uskoa.Kovasta tyylisuunnasta on toki kyse muttei hulludesta...

    • koohai

      Ashiharaa ei ole Suomessa lähdetty aggressiivisesti markkinoimaan. Meillä on erittäin tasokkaat opettajat, joilla on pitkä (25-30 vuotta) kokemus niin karatesta kuin monista muistakin lajeista. Uskon kyseessä olevan niin hyvän jutun, että harrastajat löytävät kyllä lajin pariin, vaikkei henskeleitä paukutellakaan.

      Kyokushinissa ja ashiharassa on molemmissa puolensa. Suosittelen kokeilemaan kumpaakin, jos hikoilu treeneissä ei pelota.

      • lloyd payne

        Sain aikoinaan kyokushinista olkapäät ja polvet risaksi,rystyset ovat murtuneet jonkun kerran,samoin kylkiluut ja rintalasta.Sääriluut ja jalkaterät ovat aika muhkuraiset ja kaikenlaista jomotusta esiintyy
        pääkontaktit olivat myös yleisiä 70-luvulla,joten kai kohta alkaa muistikin pätkiä.
        Toivottavasti nykyään on järkevämpää treenausta ,ashiharasta en osaa sanoa mitään kun en ole harjoitellut sitä -


      • Tai hyötyä
        lloyd payne kirjoitti:

        Sain aikoinaan kyokushinista olkapäät ja polvet risaksi,rystyset ovat murtuneet jonkun kerran,samoin kylkiluut ja rintalasta.Sääriluut ja jalkaterät ovat aika muhkuraiset ja kaikenlaista jomotusta esiintyy
        pääkontaktit olivat myös yleisiä 70-luvulla,joten kai kohta alkaa muistikin pätkiä.
        Toivottavasti nykyään on järkevämpää treenausta ,ashiharasta en osaa sanoa mitään kun en ole harjoitellut sitä -

        70-luvulla? Jossain ulkomailla?

        Se mitä kutsuttiin kyokushiniksi Suomessa 90-luvun alun tienoilla, ja puuhasteltiin Vaasan ja Helsingin akselilla, ei todellisuudessa ollut kyokushinia. Ei pitäisi olla yllätys, kun ei ne vetäjätkään sitä kyokushinia käyneet kuin parilla ulkomaanreissulla vähän kokeilemassa. Kovasti höpötystä ne reissut kyllä tuottivat, kun yhä kuuluu se höpötys foorumeilla. :D

        Joo, treenausmetodit, kaikenlaisia järjettömyyksiä vieläkin kuulee tai lukee, esim. että sääret siitä kovettuisivat kun niitä potkii tarkoituksella yhteen tai hakkaa pampulla. Tai että kontaktimatsauksen oppisi parhaiten treenaamalla ilman suojuksia ja ilman pääkontaktia. Joopa. Näillä itämaisilla lajeilla ja rajatieteillä on paljon yhteistä. Molemmat vetävät puoleensa huru-ukkoja ja höpinää riittää.


      • VKarppinen
        Tai hyötyä kirjoitti:

        70-luvulla? Jossain ulkomailla?

        Se mitä kutsuttiin kyokushiniksi Suomessa 90-luvun alun tienoilla, ja puuhasteltiin Vaasan ja Helsingin akselilla, ei todellisuudessa ollut kyokushinia. Ei pitäisi olla yllätys, kun ei ne vetäjätkään sitä kyokushinia käyneet kuin parilla ulkomaanreissulla vähän kokeilemassa. Kovasti höpötystä ne reissut kyllä tuottivat, kun yhä kuuluu se höpötys foorumeilla. :D

        Joo, treenausmetodit, kaikenlaisia järjettömyyksiä vieläkin kuulee tai lukee, esim. että sääret siitä kovettuisivat kun niitä potkii tarkoituksella yhteen tai hakkaa pampulla. Tai että kontaktimatsauksen oppisi parhaiten treenaamalla ilman suojuksia ja ilman pääkontaktia. Joopa. Näillä itämaisilla lajeilla ja rajatieteillä on paljon yhteistä. Molemmat vetävät puoleensa huru-ukkoja ja höpinää riittää.

        Taas täällä joku tietämätön nimimerkin taakse piiloutuva henkilö esittää asiantuntijaa...

        Asiahan on nyt niin, että full contact knock down - ottelun oppii parhaiten lyömättä sinne päähän, koska muuten joutuu kisoissa diskatuksi. Päähän kun ei knock down - ottelusäännöstöllä saa lyödä, koska se on knock down - skaboissa kielletty. Ja knock down -
        otteluhan ei tosiaan ole sen kummoisempi säännöstö kuin K-1 (Täällä tosiaan liikkuu näitä asioista mitään tietäviä, jotka eivät erota kiukkaria knock downista ja yrittävät sitten päteä. Kiukkariin kun ne päälyönnit kuuluvat ;) ).

        Ja hyvin se Andy Hug ja Francisco Filho on pärjännyt K-1 päähänlyönti skaboissa samoin kuin Semmy Schilt. Ja jokaisen treeniin kuuluu varmasti säärien yhteen potkiminen ja papusäkkien sun muiden. Tyypillisiä kiukkarin treenimetodeita, jotka löytyvät monesta muustakin täyskontaktilajista. Paha sinne kisoihin on lähteä jos ei ole treenannut sääriluitaan. Eikä näillä harjoitusmetodeilla todellakaan ole tarkoituksena hajottaa itseään. Jos näillä itsensä hajottaa niin sitten on vain harjoitellut väärin.

        Ilmaisit oman tietämättömyytesi sillä, että puhuit tuosta kovetuksesta siihen äänensävyyn kuin sillä olisi tarkoitus rikkoa itsensä (järki päässä tässäkin!). Eihän noilla harjoitusmetodeilla ole mitään muuta tarkoitusta kuin totuttaa sitä säärtä kipuun. Ei todellakaan ole tarkoitus hakata ja potkia täydellä kontaktilla. Tuommoinen jätetään sitten ihan full contact sparriin ja otteluun.

        Ja parhaiten sen knock down skabauksen tosiaan oppii ilman suojuksia (kaikki MM-mestarit tekee näin). Uskon tuohon syndien käyttöön heti kun löytyy kiukkarista MM-mestari, joka treenaa knock down sparria pelkästään säärisyndet päällä.

        Ja Kyseessähän tosiaan on yksi kovimmista ottelutyyleistä juuri sen takia, että päälyönnit on kielletty ja ottelut otetaan paljain nyrkein sekä ilman suojuksia.

        Päälyönnit kun on mukana niin teknisesti paremman on niin helppo nujauttaa vain sinne päähän ja se on siinä. Ei tarvitse pelätä päälyöntejä (ei tule kyttäilyä) niin sitä vaan vedetään. Ja aina tulee ruhjeita, eikä pääse helpolla.

        Sitä tosiaan katsotaan kumpi on se kovempi jätkä, eikä niinkään sitä kumpi on teknisesti parempi (tietenkin pitää olla myös teknisesti hyvä jos aikoo pärjätä). Kivunsieto kiukkarin knock down - skaboissa saa olla helvetin kova, muuten niitä ei kestä.

        Ja heräsi vielä kysymys, että mikä sinun mielestäsi on sitä oikeata kyokushinia kun et ole sitä edes koskaan harjoitellut? :)

        Ja toiste en taas tähän ketjuun vastaile, ennen kuin uskaltaudut tulla sieltä nimimerkin takaa piilottelemasta. Ja mielummin ihan tulet kokeilemaan niitä meidän treenejä, ennen kuin päästelet tällaisia aivopieruja täällä tai soitat vaikka.

        T. Ville Karppinen

        www.kyokushinvantaa.fi


      • wares
        VKarppinen kirjoitti:

        Taas täällä joku tietämätön nimimerkin taakse piiloutuva henkilö esittää asiantuntijaa...

        Asiahan on nyt niin, että full contact knock down - ottelun oppii parhaiten lyömättä sinne päähän, koska muuten joutuu kisoissa diskatuksi. Päähän kun ei knock down - ottelusäännöstöllä saa lyödä, koska se on knock down - skaboissa kielletty. Ja knock down -
        otteluhan ei tosiaan ole sen kummoisempi säännöstö kuin K-1 (Täällä tosiaan liikkuu näitä asioista mitään tietäviä, jotka eivät erota kiukkaria knock downista ja yrittävät sitten päteä. Kiukkariin kun ne päälyönnit kuuluvat ;) ).

        Ja hyvin se Andy Hug ja Francisco Filho on pärjännyt K-1 päähänlyönti skaboissa samoin kuin Semmy Schilt. Ja jokaisen treeniin kuuluu varmasti säärien yhteen potkiminen ja papusäkkien sun muiden. Tyypillisiä kiukkarin treenimetodeita, jotka löytyvät monesta muustakin täyskontaktilajista. Paha sinne kisoihin on lähteä jos ei ole treenannut sääriluitaan. Eikä näillä harjoitusmetodeilla todellakaan ole tarkoituksena hajottaa itseään. Jos näillä itsensä hajottaa niin sitten on vain harjoitellut väärin.

        Ilmaisit oman tietämättömyytesi sillä, että puhuit tuosta kovetuksesta siihen äänensävyyn kuin sillä olisi tarkoitus rikkoa itsensä (järki päässä tässäkin!). Eihän noilla harjoitusmetodeilla ole mitään muuta tarkoitusta kuin totuttaa sitä säärtä kipuun. Ei todellakaan ole tarkoitus hakata ja potkia täydellä kontaktilla. Tuommoinen jätetään sitten ihan full contact sparriin ja otteluun.

        Ja parhaiten sen knock down skabauksen tosiaan oppii ilman suojuksia (kaikki MM-mestarit tekee näin). Uskon tuohon syndien käyttöön heti kun löytyy kiukkarista MM-mestari, joka treenaa knock down sparria pelkästään säärisyndet päällä.

        Ja Kyseessähän tosiaan on yksi kovimmista ottelutyyleistä juuri sen takia, että päälyönnit on kielletty ja ottelut otetaan paljain nyrkein sekä ilman suojuksia.

        Päälyönnit kun on mukana niin teknisesti paremman on niin helppo nujauttaa vain sinne päähän ja se on siinä. Ei tarvitse pelätä päälyöntejä (ei tule kyttäilyä) niin sitä vaan vedetään. Ja aina tulee ruhjeita, eikä pääse helpolla.

        Sitä tosiaan katsotaan kumpi on se kovempi jätkä, eikä niinkään sitä kumpi on teknisesti parempi (tietenkin pitää olla myös teknisesti hyvä jos aikoo pärjätä). Kivunsieto kiukkarin knock down - skaboissa saa olla helvetin kova, muuten niitä ei kestä.

        Ja heräsi vielä kysymys, että mikä sinun mielestäsi on sitä oikeata kyokushinia kun et ole sitä edes koskaan harjoitellut? :)

        Ja toiste en taas tähän ketjuun vastaile, ennen kuin uskaltaudut tulla sieltä nimimerkin takaa piilottelemasta. Ja mielummin ihan tulet kokeilemaan niitä meidän treenejä, ennen kuin päästelet tällaisia aivopieruja täällä tai soitat vaikka.

        T. Ville Karppinen

        www.kyokushinvantaa.fi

        Niinpä ,antaa jokaisen tulla autuaaksi uskollaan
        urheilussa on aina säännöt,eivätkä knock downin säännöt suinkaan ole siitä huonommasta päästä.
        Sallitaanhan nyrkkeilyssäkin pääkontakti,mutta ei munille lyöntejä,ilmeisesti ne pallit on tarpeellisemmat kuin aivot..
        Kuitenkin jos harrastaa lajeja itsepuolustusmielessä,niin nyrkkeilyllä pärjää mielestäni paremmin;joka ikinen ns katutappelija tms. yrittää taatusti lyödä päähän,se on ihan luontaista ihmisille ja jos on tottunut matsaamaan ilman "kyttäilyä" varomatta lyöntejä päähän,niin,ei se niin helppoa ole muuttaa tapojaan,sitä toimii niinkuin on harjoitellut,ja joskus se yksikin osuma päähän riittää.


      • koohai
        lloyd payne kirjoitti:

        Sain aikoinaan kyokushinista olkapäät ja polvet risaksi,rystyset ovat murtuneet jonkun kerran,samoin kylkiluut ja rintalasta.Sääriluut ja jalkaterät ovat aika muhkuraiset ja kaikenlaista jomotusta esiintyy
        pääkontaktit olivat myös yleisiä 70-luvulla,joten kai kohta alkaa muistikin pätkiä.
        Toivottavasti nykyään on järkevämpää treenausta ,ashiharasta en osaa sanoa mitään kun en ole harjoitellut sitä -

        Koska tämä oli minun viestini perään laitettu, niin vastaan vielä.

        Ashiharaharjoittelun tarkoitus on olla paitsi tehokasta, myös turvallista. Vaikka intensiteetti treeneissä on melko kova, loukkaantumisia sattuu tosi harvoin. Sääriluiden tms. kovetukset eivät meillä kuulu repertuaariin. Jäsenet tottuvat kyllä kontaktiin pikkuhiljaa. Kaikkea kuitenkin voi sattua ja valitettavasti silloin tällöin sattuukin. Tuskin löytyy ketään useita vuosia tosissaan treenannutta, jolla ei olisi joku paikka murtunut. Mustelmia ja pikkuruhjeita ei kannata edes laskea. Toki nuokin saattavat jonkinlaista kolotusta vanhempana aiheuttaa, mutta minkäs teet, kun se on niin kivaa... :)

        Turvallisuus on tietysti paljolti itsestäkin kiinni. Esim. sparratessa voi olla lähtemättä huitomiskilpailuun mukaan ja sanoa kaverille, että rauhoittaa vähän, kuunnella tekniikkatreenissä mitä vetäjät sanovat, pitää ajatus treenien ajan vain ja ainoastaan treenissä jne. jne. Otteluharjoittelussa käytetään meillä melkein aina suojia.

        Kyllähän vanhemmat treenaajat ovat monessa lajissa aika romuina. Veikkaisin, että syy on monasti liian fanaattisessa treeniasenteessa. Monesta vammasta ei olisi kroonista tullut, jos olisi annettu kunnolla parantua.


      • notmaster
        koohai kirjoitti:

        Koska tämä oli minun viestini perään laitettu, niin vastaan vielä.

        Ashiharaharjoittelun tarkoitus on olla paitsi tehokasta, myös turvallista. Vaikka intensiteetti treeneissä on melko kova, loukkaantumisia sattuu tosi harvoin. Sääriluiden tms. kovetukset eivät meillä kuulu repertuaariin. Jäsenet tottuvat kyllä kontaktiin pikkuhiljaa. Kaikkea kuitenkin voi sattua ja valitettavasti silloin tällöin sattuukin. Tuskin löytyy ketään useita vuosia tosissaan treenannutta, jolla ei olisi joku paikka murtunut. Mustelmia ja pikkuruhjeita ei kannata edes laskea. Toki nuokin saattavat jonkinlaista kolotusta vanhempana aiheuttaa, mutta minkäs teet, kun se on niin kivaa... :)

        Turvallisuus on tietysti paljolti itsestäkin kiinni. Esim. sparratessa voi olla lähtemättä huitomiskilpailuun mukaan ja sanoa kaverille, että rauhoittaa vähän, kuunnella tekniikkatreenissä mitä vetäjät sanovat, pitää ajatus treenien ajan vain ja ainoastaan treenissä jne. jne. Otteluharjoittelussa käytetään meillä melkein aina suojia.

        Kyllähän vanhemmat treenaajat ovat monessa lajissa aika romuina. Veikkaisin, että syy on monasti liian fanaattisessa treeniasenteessa. Monesta vammasta ei olisi kroonista tullut, jos olisi annettu kunnolla parantua.

        Mitä eroa noissa tyylisuunnissa on? Kumpaa "suosittelette" aloittelijalle? Mikään "staattinen" jäkitys ja kata-karate ei kiinnosta, vaan vähän nykyaikaisempi muoto, jossa on kontaktiharjoituksia ja vähän realistisempi ote. Ei nyt mitään barri-itsetunnon kohotus, vaan aidosti itsepuolustuksellisesti parempia valmiuksia tuovaa, sekä vahvaa liikunnallista(saa olla tehokkaita treenejäkin) puolta korostavaa


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Melkein lähetin viestin.

      Onneksi tulin järkiini. Mukavaa kesää
      Ikävä
      155
      2621
    2. Ikävöimäsi henkilön ikä

      Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie
      Ikävä
      82
      1899
    3. Tiedätkö autereen?

      Se on vähän niinkuin sinä. Eräänä päivänä se hehkuttaa eteerisenä, laiskan hauen tavoin. Toisena se iskee kuin nälkäinen
      Tunteet
      13
      1807
    4. Liikenne onnettomuus

      Annas kun arvaan -Nuoriso -Ajokortti poikkeusluvalla -Ylinopeus
      Orimattila
      96
      1575
    5. Mikä tekee kaivatustasi

      haluttavan?
      Ikävä
      101
      1511
    6. Kuka jäi auton alle

      Kuka jöi kantatiellä auton alle eilen
      Kuortane
      9
      1364
    7. Muistatko ensimmäisen kahdenkeskisen hetken

      kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      66
      1198
    8. Oli kyl kunnon reissu

      Jopa oli bileet hotellissa! Kunnon menot ja Kuhmon rytkyt liikenteessä. Onneksi ei ollu tuulipukua päällä! 😂👍🏻
      Kuhmo
      12
      1074
    9. Naisten pitäisi lähestyä miehiä enemmän.

      Milloin viimeksi lähestyit miestä ja pyysit kahville tai treffeille?
      Sinkut
      114
      1063
    10. Vähän pelottaa

      Että ten suuren mokan. Tämä muuttaa nyt liikaa asioita.
      Ikävä
      45
      1034
    Aihe