Syvin totuus ja Ashihara

Sain aikoinaan kyokushinista olkapäät ja polvet risaksi,rystyset ovat murtuneet jonkun kerran,samoin kylkiluut ja rintalasta.Sääriluut ja jalkaterät ovat aika muhkuraiset ja kaikenlaista jomotusta esiintyy
pääkontaktit olivat myös yleisiä 70-luvulla,joten kai kohta alkaa muistikin pätkiä.
Toivottavasti nykyään on järkevämpää treenausta ,ashiharasta en osaa sanoa mitään kun en ole harjoitellut sitä -

lloyd payne kirjoitti:

Sain aikoinaan kyokushinista olkapäät ja polvet risaksi,rystyset ovat murtuneet jonkun kerran,samoin kylkiluut ja rintalasta.Sääriluut ja jalkaterät ovat aika muhkuraiset ja kaikenlaista jomotusta esiintyy
pääkontaktit olivat myös yleisiä 70-luvulla,joten kai kohta alkaa muistikin pätkiä.
Toivottavasti nykyään on järkevämpää treenausta ,ashiharasta en osaa sanoa mitään kun en ole harjoitellut sitä -

Lue lisää

70-luvulla? Jossain ulkomailla?

Se mitä kutsuttiin kyokushiniksi Suomessa 90-luvun alun tienoilla, ja puuhasteltiin Vaasan ja Helsingin akselilla, ei todellisuudessa ollut kyokushinia. Ei pitäisi olla yllätys, kun ei ne vetäjätkään sitä kyokushinia käyneet kuin parilla ulkomaanreissulla vähän kokeilemassa. Kovasti höpötystä ne reissut kyllä tuottivat, kun yhä kuuluu se höpötys foorumeilla. :D

Joo, treenausmetodit, kaikenlaisia järjettömyyksiä vieläkin kuulee tai lukee, esim. että sääret siitä kovettuisivat kun niitä potkii tarkoituksella yhteen tai hakkaa pampulla. Tai että kontaktimatsauksen oppisi parhaiten treenaamalla ilman suojuksia ja ilman pääkontaktia. Joopa. Näillä itämaisilla lajeilla ja rajatieteillä on paljon yhteistä. Molemmat vetävät puoleensa huru-ukkoja ja höpinää riittää.

Tai hyötyä kirjoitti:

70-luvulla? Jossain ulkomailla?

Se mitä kutsuttiin kyokushiniksi Suomessa 90-luvun alun tienoilla, ja puuhasteltiin Vaasan ja Helsingin akselilla, ei todellisuudessa ollut kyokushinia. Ei pitäisi olla yllätys, kun ei ne vetäjätkään sitä kyokushinia käyneet kuin parilla ulkomaanreissulla vähän kokeilemassa. Kovasti höpötystä ne reissut kyllä tuottivat, kun yhä kuuluu se höpötys foorumeilla. :D

Joo, treenausmetodit, kaikenlaisia järjettömyyksiä vieläkin kuulee tai lukee, esim. että sääret siitä kovettuisivat kun niitä potkii tarkoituksella yhteen tai hakkaa pampulla. Tai että kontaktimatsauksen oppisi parhaiten treenaamalla ilman suojuksia ja ilman pääkontaktia. Joopa. Näillä itämaisilla lajeilla ja rajatieteillä on paljon yhteistä. Molemmat vetävät puoleensa huru-ukkoja ja höpinää riittää.

Lue lisää

Taas täällä joku tietämätön nimimerkin taakse piiloutuva henkilö esittää asiantuntijaa...

Asiahan on nyt niin, että full contact knock down - ottelun oppii parhaiten lyömättä sinne päähän, koska muuten joutuu kisoissa diskatuksi. Päähän kun ei knock down - ottelusäännöstöllä saa lyödä, koska se on knock down - skaboissa kielletty. Ja knock down -
otteluhan ei tosiaan ole sen kummoisempi säännöstö kuin K-1 (Täällä tosiaan liikkuu näitä asioista mitään tietäviä, jotka eivät erota kiukkaria knock downista ja yrittävät sitten päteä. Kiukkariin kun ne päälyönnit kuuluvat ;) ).

Ja hyvin se Andy Hug ja Francisco Filho on pärjännyt K-1 päähänlyönti skaboissa samoin kuin Semmy Schilt. Ja jokaisen treeniin kuuluu varmasti säärien yhteen potkiminen ja papusäkkien sun muiden. Tyypillisiä kiukkarin treenimetodeita, jotka löytyvät monesta muustakin täyskontaktilajista. Paha sinne kisoihin on lähteä jos ei ole treenannut sääriluitaan. Eikä näillä harjoitusmetodeilla todellakaan ole tarkoituksena hajottaa itseään. Jos näillä itsensä hajottaa niin sitten on vain harjoitellut väärin.

Ilmaisit oman tietämättömyytesi sillä, että puhuit tuosta kovetuksesta siihen äänensävyyn kuin sillä olisi tarkoitus rikkoa itsensä (järki päässä tässäkin!). Eihän noilla harjoitusmetodeilla ole mitään muuta tarkoitusta kuin totuttaa sitä säärtä kipuun. Ei todellakaan ole tarkoitus hakata ja potkia täydellä kontaktilla. Tuommoinen jätetään sitten ihan full contact sparriin ja otteluun.

Ja parhaiten sen knock down skabauksen tosiaan oppii ilman suojuksia (kaikki MM-mestarit tekee näin). Uskon tuohon syndien käyttöön heti kun löytyy kiukkarista MM-mestari, joka treenaa knock down sparria pelkästään säärisyndet päällä.

Ja Kyseessähän tosiaan on yksi kovimmista ottelutyyleistä juuri sen takia, että päälyönnit on kielletty ja ottelut otetaan paljain nyrkein sekä ilman suojuksia.

Päälyönnit kun on mukana niin teknisesti paremman on niin helppo nujauttaa vain sinne päähän ja se on siinä. Ei tarvitse pelätä päälyöntejä (ei tule kyttäilyä) niin sitä vaan vedetään. Ja aina tulee ruhjeita, eikä pääse helpolla.

Sitä tosiaan katsotaan kumpi on se kovempi jätkä, eikä niinkään sitä kumpi on teknisesti parempi (tietenkin pitää olla myös teknisesti hyvä jos aikoo pärjätä). Kivunsieto kiukkarin knock down - skaboissa saa olla helvetin kova, muuten niitä ei kestä.

Ja heräsi vielä kysymys, että mikä sinun mielestäsi on sitä oikeata kyokushinia kun et ole sitä edes koskaan harjoitellut? :)

Ja toiste en taas tähän ketjuun vastaile, ennen kuin uskaltaudut tulla sieltä nimimerkin takaa piilottelemasta. Ja mielummin ihan tulet kokeilemaan niitä meidän treenejä, ennen kuin päästelet tällaisia aivopieruja täällä tai soitat vaikka.

T. Ville Karppinen

www.kyokushinvantaa.fi

VKarppinen kirjoitti:

Taas täällä joku tietämätön nimimerkin taakse piiloutuva henkilö esittää asiantuntijaa...

Asiahan on nyt niin, että full contact knock down - ottelun oppii parhaiten lyömättä sinne päähän, koska muuten joutuu kisoissa diskatuksi. Päähän kun ei knock down - ottelusäännöstöllä saa lyödä, koska se on knock down - skaboissa kielletty. Ja knock down -
otteluhan ei tosiaan ole sen kummoisempi säännöstö kuin K-1 (Täällä tosiaan liikkuu näitä asioista mitään tietäviä, jotka eivät erota kiukkaria knock downista ja yrittävät sitten päteä. Kiukkariin kun ne päälyönnit kuuluvat ;) ).

Ja hyvin se Andy Hug ja Francisco Filho on pärjännyt K-1 päähänlyönti skaboissa samoin kuin Semmy Schilt. Ja jokaisen treeniin kuuluu varmasti säärien yhteen potkiminen ja papusäkkien sun muiden. Tyypillisiä kiukkarin treenimetodeita, jotka löytyvät monesta muustakin täyskontaktilajista. Paha sinne kisoihin on lähteä jos ei ole treenannut sääriluitaan. Eikä näillä harjoitusmetodeilla todellakaan ole tarkoituksena hajottaa itseään. Jos näillä itsensä hajottaa niin sitten on vain harjoitellut väärin.

Ilmaisit oman tietämättömyytesi sillä, että puhuit tuosta kovetuksesta siihen äänensävyyn kuin sillä olisi tarkoitus rikkoa itsensä (järki päässä tässäkin!). Eihän noilla harjoitusmetodeilla ole mitään muuta tarkoitusta kuin totuttaa sitä säärtä kipuun. Ei todellakaan ole tarkoitus hakata ja potkia täydellä kontaktilla. Tuommoinen jätetään sitten ihan full contact sparriin ja otteluun.

Ja parhaiten sen knock down skabauksen tosiaan oppii ilman suojuksia (kaikki MM-mestarit tekee näin). Uskon tuohon syndien käyttöön heti kun löytyy kiukkarista MM-mestari, joka treenaa knock down sparria pelkästään säärisyndet päällä.

Ja Kyseessähän tosiaan on yksi kovimmista ottelutyyleistä juuri sen takia, että päälyönnit on kielletty ja ottelut otetaan paljain nyrkein sekä ilman suojuksia.

Päälyönnit kun on mukana niin teknisesti paremman on niin helppo nujauttaa vain sinne päähän ja se on siinä. Ei tarvitse pelätä päälyöntejä (ei tule kyttäilyä) niin sitä vaan vedetään. Ja aina tulee ruhjeita, eikä pääse helpolla.

Sitä tosiaan katsotaan kumpi on se kovempi jätkä, eikä niinkään sitä kumpi on teknisesti parempi (tietenkin pitää olla myös teknisesti hyvä jos aikoo pärjätä). Kivunsieto kiukkarin knock down - skaboissa saa olla helvetin kova, muuten niitä ei kestä.

Ja heräsi vielä kysymys, että mikä sinun mielestäsi on sitä oikeata kyokushinia kun et ole sitä edes koskaan harjoitellut? :)

Ja toiste en taas tähän ketjuun vastaile, ennen kuin uskaltaudut tulla sieltä nimimerkin takaa piilottelemasta. Ja mielummin ihan tulet kokeilemaan niitä meidän treenejä, ennen kuin päästelet tällaisia aivopieruja täällä tai soitat vaikka.

T. Ville Karppinen

www.kyokushinvantaa.fi

Lue lisää

Niinpä ,antaa jokaisen tulla autuaaksi uskollaan
urheilussa on aina säännöt,eivätkä knock downin säännöt suinkaan ole siitä huonommasta päästä.
Sallitaanhan nyrkkeilyssäkin pääkontakti,mutta ei munille lyöntejä,ilmeisesti ne pallit on tarpeellisemmat kuin aivot..
Kuitenkin jos harrastaa lajeja itsepuolustusmielessä,niin nyrkkeilyllä pärjää mielestäni paremmin;joka ikinen ns katutappelija tms. yrittää taatusti lyödä päähän,se on ihan luontaista ihmisille ja jos on tottunut matsaamaan ilman "kyttäilyä" varomatta lyöntejä päähän,niin,ei se niin helppoa ole muuttaa tapojaan,sitä toimii niinkuin on harjoitellut,ja joskus se yksikin osuma päähän riittää.

lloyd payne kirjoitti:

Sain aikoinaan kyokushinista olkapäät ja polvet risaksi,rystyset ovat murtuneet jonkun kerran,samoin kylkiluut ja rintalasta.Sääriluut ja jalkaterät ovat aika muhkuraiset ja kaikenlaista jomotusta esiintyy
pääkontaktit olivat myös yleisiä 70-luvulla,joten kai kohta alkaa muistikin pätkiä.
Toivottavasti nykyään on järkevämpää treenausta ,ashiharasta en osaa sanoa mitään kun en ole harjoitellut sitä -

Lue lisää

Koska tämä oli minun viestini perään laitettu, niin vastaan vielä.

Ashiharaharjoittelun tarkoitus on olla paitsi tehokasta, myös turvallista. Vaikka intensiteetti treeneissä on melko kova, loukkaantumisia sattuu tosi harvoin. Sääriluiden tms. kovetukset eivät meillä kuulu repertuaariin. Jäsenet tottuvat kyllä kontaktiin pikkuhiljaa. Kaikkea kuitenkin voi sattua ja valitettavasti silloin tällöin sattuukin. Tuskin löytyy ketään useita vuosia tosissaan treenannutta, jolla ei olisi joku paikka murtunut. Mustelmia ja pikkuruhjeita ei kannata edes laskea. Toki nuokin saattavat jonkinlaista kolotusta vanhempana aiheuttaa, mutta minkäs teet, kun se on niin kivaa... :)

Turvallisuus on tietysti paljolti itsestäkin kiinni. Esim. sparratessa voi olla lähtemättä huitomiskilpailuun mukaan ja sanoa kaverille, että rauhoittaa vähän, kuunnella tekniikkatreenissä mitä vetäjät sanovat, pitää ajatus treenien ajan vain ja ainoastaan treenissä jne. jne. Otteluharjoittelussa käytetään meillä melkein aina suojia.

Kyllähän vanhemmat treenaajat ovat monessa lajissa aika romuina. Veikkaisin, että syy on monasti liian fanaattisessa treeniasenteessa. Monesta vammasta ei olisi kroonista tullut, jos olisi annettu kunnolla parantua.

koohai kirjoitti:

Koska tämä oli minun viestini perään laitettu, niin vastaan vielä.

Ashiharaharjoittelun tarkoitus on olla paitsi tehokasta, myös turvallista. Vaikka intensiteetti treeneissä on melko kova, loukkaantumisia sattuu tosi harvoin. Sääriluiden tms. kovetukset eivät meillä kuulu repertuaariin. Jäsenet tottuvat kyllä kontaktiin pikkuhiljaa. Kaikkea kuitenkin voi sattua ja valitettavasti silloin tällöin sattuukin. Tuskin löytyy ketään useita vuosia tosissaan treenannutta, jolla ei olisi joku paikka murtunut. Mustelmia ja pikkuruhjeita ei kannata edes laskea. Toki nuokin saattavat jonkinlaista kolotusta vanhempana aiheuttaa, mutta minkäs teet, kun se on niin kivaa... :)

Turvallisuus on tietysti paljolti itsestäkin kiinni. Esim. sparratessa voi olla lähtemättä huitomiskilpailuun mukaan ja sanoa kaverille, että rauhoittaa vähän, kuunnella tekniikkatreenissä mitä vetäjät sanovat, pitää ajatus treenien ajan vain ja ainoastaan treenissä jne. jne. Otteluharjoittelussa käytetään meillä melkein aina suojia.

Kyllähän vanhemmat treenaajat ovat monessa lajissa aika romuina. Veikkaisin, että syy on monasti liian fanaattisessa treeniasenteessa. Monesta vammasta ei olisi kroonista tullut, jos olisi annettu kunnolla parantua.

Lue lisää

Mitä eroa noissa tyylisuunnissa on? Kumpaa "suosittelette" aloittelijalle? Mikään "staattinen" jäkitys ja kata-karate ei kiinnosta, vaan vähän nykyaikaisempi muoto, jossa on kontaktiharjoituksia ja vähän realistisempi ote. Ei nyt mitään barri-itsetunnon kohotus, vaan aidosti itsepuolustuksellisesti parempia valmiuksia tuovaa, sekä vahvaa liikunnallista(saa olla tehokkaita treenejäkin) puolta korostavaa