Suomalaisen ja koko länsimaiseen yhteiskuntaan on pesiytynyt melkoinen vinoutuma, jota me kaikki maksamme.
Sitä sanotaan byrokratiaksi, esim. maataloudessa jatkuva byrokratian kasvu on johtanut jo siihen, että näiden tukipapereiden täyttämiseen pitää palkata ammattilainen tekemään homman.
Kun Suomi liittyi EU:n, niin se siirsi leijonan osan päätäntävallastaan sinne, siitä huolimatta valtion virkamiesten määrä on kasvanut noin 4000 vuosivauhdilla vuoden 1995 jälkeen.
Osa kasvusta peitetään näkymättömiin sillä tavalla, että valtion hommista ja laitoksista yhä enempi on siirtynyt näiden valtion liikelaitosten toiminnaksi, eli sama homma jatkuu liikelaitoksen kyltin alla.
Maataloudessa homma näkyy sillä tavalla, että yhä suurempi osa maasta, pelloista ja tukioikeuksista on päätynyt erillaisten maatalouden alan virkamiesten käsiin, jotka sitten vuokraavat näitä aloja tai harrastavat sivutoimista viljelyä.
Mikäli kehitys jatkua samanlaisena, niin maatalouden tukioikeudet ja pellot on kohta pääosin virkamiesten omassa hallinnassa.
Siellähän sitä on sitten työpaikalla hyvä täytellä kaikkia näitä papereita ja lanketteja mitä on keksitty ja miettiä mitä muuta tukia olisi vielä hyvä saada ...
Mikäli neuvontaa tarvitaan, niin sitähän löytyy naapurihuonesta hyvällä tuurilla ...
Liityimme EU:n 1995, jolloin yhtä virkamiestä ja neuvojaa kohden oli noin neljä maajussia, kun lasketaan TE-keskukset, kunnat ja kaikki muutkin toimijat yhteen, nyt on varmaan tilanne jo se, että mennään fifti/fifti tilanteessa, eli virkamiehiä on yhtä paljon kuin maajusseja.
Kun ottaa huomioon alan nopean muutokset, tilakoon kasvun ja eläköitymisen vaikutuksen.
Niin kymmenen vuoden kuluttua on yhtä maajussia kohden neljä virkamiestä ja neuvojaa, mikäli ei kasvu pysähdy.
Luulisi jumalauta että hommat on selvillä, kun eri tyypin konsulentteja melkein joka arkipävälle erikseen omansa ...
Sitä sanotaan byrokratiaksi, esim. maataloudessa jatkuva byrokratian kasvu on johtanut jo siihen, että näiden tukipapereiden täyttämiseen pitää palkata ammattilainen tekemään homman.
Kun Suomi liittyi EU:n, niin se siirsi leijonan osan päätäntävallastaan sinne, siitä huolimatta valtion virkamiesten määrä on kasvanut noin 4000 vuosivauhdilla vuoden 1995 jälkeen.
Osa kasvusta peitetään näkymättömiin sillä tavalla, että valtion hommista ja laitoksista yhä enempi on siirtynyt näiden valtion liikelaitosten toiminnaksi, eli sama homma jatkuu liikelaitoksen kyltin alla.
Maataloudessa homma näkyy sillä tavalla, että yhä suurempi osa maasta, pelloista ja tukioikeuksista on päätynyt erillaisten maatalouden alan virkamiesten käsiin, jotka sitten vuokraavat näitä aloja tai harrastavat sivutoimista viljelyä.
Mikäli kehitys jatkua samanlaisena, niin maatalouden tukioikeudet ja pellot on kohta pääosin virkamiesten omassa hallinnassa.
Siellähän sitä on sitten työpaikalla hyvä täytellä kaikkia näitä papereita ja lanketteja mitä on keksitty ja miettiä mitä muuta tukia olisi vielä hyvä saada ...
Mikäli neuvontaa tarvitaan, niin sitähän löytyy naapurihuonesta hyvällä tuurilla ...
Liityimme EU:n 1995, jolloin yhtä virkamiestä ja neuvojaa kohden oli noin neljä maajussia, kun lasketaan TE-keskukset, kunnat ja kaikki muutkin toimijat yhteen, nyt on varmaan tilanne jo se, että mennään fifti/fifti tilanteessa, eli virkamiehiä on yhtä paljon kuin maajusseja.
Kun ottaa huomioon alan nopean muutokset, tilakoon kasvun ja eläköitymisen vaikutuksen.
Niin kymmenen vuoden kuluttua on yhtä maajussia kohden neljä virkamiestä ja neuvojaa, mikäli ei kasvu pysähdy.
Luulisi jumalauta että hommat on selvillä, kun eri tyypin konsulentteja melkein joka arkipävälle erikseen omansa ...
Vastaukset 3
Vanhimmat
jota kuta siitä, että on nämä konsulentit meille selvittämässä, mitä ihmettä se toinen konsulentti keksikään!
Rajansa kaikella, byrokratian kasvulle on pantava jonkinlaiset rajat, sillä loppupeleissä sen maksamiseen osallistuu jokainen.
Byrokratiaan se muinainen Roomakin aikanaan sortui ...
Kun kaikki ovat valtion leivissä, eikä maakunnista enää saada riittävästi verotuloja, niin loppuhan siitä tulee, oli valtakunta sitten vaikka kuinka iso.
Minun ja monen muunkin työpaikalla puhutaan direktiivikieltä. Eipä ollut ennen euta paljon. Minunkin alalla viisaammat koittavat kääntää niitä kentälle, kun työntekijät ei pysy direktiivien perässä. 80 % ihan turhaa potaskaa. Niille vain naureskellaan. Vielä kun ne on painettu niin huonolle paperille, että ei meinaa saunanuunikaan syttyä.