Jack Russellista kokemuksia

Sitä juuri mietin että miten koira voisi pärjätä jos sillä ei metsästä tai jos metsästää vain todella satunnaisesti, eli miten suuri asia se metsästys rodulle on. Kiva kuulla jos on mahdollista selvitä vähemmälläkin metsästyksellä ja olla metsästämättä ollenkaan :) Onko teidän koira kova haukkumaan? Miten olette opettaneet sitä olemaan haukkumatta?

Kiitos kun kerroit kokemuksista! :)

RLJF kirjoitti:

Sitä juuri mietin että miten koira voisi pärjätä jos sillä ei metsästä tai jos metsästää vain todella satunnaisesti, eli miten suuri asia se metsästys rodulle on. Kiva kuulla jos on mahdollista selvitä vähemmälläkin metsästyksellä ja olla metsästämättä ollenkaan :) Onko teidän koira kova haukkumaan? Miten olette opettaneet sitä olemaan haukkumatta?

Kiitos kun kerroit kokemuksista! :)

energiaa tosiaankin löytyy meidänkin pakkaukesta mutta vähän iän karttuessa on jo osannut rauhoittuakkin sisätiloissa. Ulkona on toisiaan kun vieteriukko joka ei hätkähdä mistään. Virikkeitä saa ehdottomasti olla! narun vetoa, pallon nakkaamista, temppuja, lenkkeilyä ym.. lista on loputon. mitä vaan keksii.

meidän koira ei mielestäni ole mitenkään "kärsinyt" siitä, että sitä ei käytetä metsällä. epäilen että se saisi slaagin jos kuulisi pyssyn pamauksen.
kun me otimme tuon wörkin, sanoi sen myyjä, että jos sen vie metsään niin saattaa olla että sille kasvaa sellaiset vietit siihen hommaan, että sen käytös muuttuu sitten myös ihmistä kohtaan. Vaikea sitä on kuitenkin sanoa, koska kuten mainitsin, kaikki koirat ovat yksilöitä.
koiran haukuntakin oli jännä juttu, epäiltiin nimittäin ensin, ettei se osaa haukkua ollenkaan kun meni varmaan kuukausi ennen kun se haukku ensimmäisen kerran meille tultuaan. Nykyään se haukkuu vain jos telkasta tulee jotain mielenkiintoisia luonto-ohjelmia tai muuta missä on eläimiä. Ikkunasta kun katsoo ja näkee toisia koiria, niin silloinkin haukkuu, mutta lopettaa heti kun käskee. Ja tietysti ovikellon soidessa... :)
Tosiaan välillä tuntuu että se ymmärtää puhetta. Tietysti yksittäisiä sanoja osaa yhdistää tiettyihin asioihin, mutta on aika uskomatonta kun se joskus istuu sylissä ja tapittaa silmiin ja pää pyörii (koiramaiseen tyyliin) kun puhut sille jotain.
Lisäksi meidän koira on ainakin kova leimautumaan ihmiseen. Se rentoutuu silmin nähden kun porukka tulee illalla kotiin. Ilmeisesti ajattelee, että nyt on kaikki koossa, joten ei tarvitse huolehtia enää. :) Se ei ole koskaan ollut vihainen kenellekään, ei edes pikkuvieraille, vaikka meillä ei niitä itsellä olekaan. Olen sitä mieltä, ja olen sanonut näille pikku vieraillekkin, että jos koira menee yksin jonnekin, se haluaa olla silloin yksin eikä sitä silloin mennä härppimään.
Kyllä minä suosittelen, vaikka jotkut ovatkin sanoneet että heidän koirat on olleet aivan täystuhoja, jotka repii kirjaimellisesti kaiken yksin jäätyään. Kannattaa kuitenkin kokeilla. Hyvällä pidolla siitä saa varmasti uskollisen ystävän. :)

röpötin kirjoitti:

energiaa tosiaankin löytyy meidänkin pakkaukesta mutta vähän iän karttuessa on jo osannut rauhoittuakkin sisätiloissa. Ulkona on toisiaan kun vieteriukko joka ei hätkähdä mistään. Virikkeitä saa ehdottomasti olla! narun vetoa, pallon nakkaamista, temppuja, lenkkeilyä ym.. lista on loputon. mitä vaan keksii.

meidän koira ei mielestäni ole mitenkään "kärsinyt" siitä, että sitä ei käytetä metsällä. epäilen että se saisi slaagin jos kuulisi pyssyn pamauksen.
kun me otimme tuon wörkin, sanoi sen myyjä, että jos sen vie metsään niin saattaa olla että sille kasvaa sellaiset vietit siihen hommaan, että sen käytös muuttuu sitten myös ihmistä kohtaan. Vaikea sitä on kuitenkin sanoa, koska kuten mainitsin, kaikki koirat ovat yksilöitä.
koiran haukuntakin oli jännä juttu, epäiltiin nimittäin ensin, ettei se osaa haukkua ollenkaan kun meni varmaan kuukausi ennen kun se haukku ensimmäisen kerran meille tultuaan. Nykyään se haukkuu vain jos telkasta tulee jotain mielenkiintoisia luonto-ohjelmia tai muuta missä on eläimiä. Ikkunasta kun katsoo ja näkee toisia koiria, niin silloinkin haukkuu, mutta lopettaa heti kun käskee. Ja tietysti ovikellon soidessa... :)
Tosiaan välillä tuntuu että se ymmärtää puhetta. Tietysti yksittäisiä sanoja osaa yhdistää tiettyihin asioihin, mutta on aika uskomatonta kun se joskus istuu sylissä ja tapittaa silmiin ja pää pyörii (koiramaiseen tyyliin) kun puhut sille jotain.
Lisäksi meidän koira on ainakin kova leimautumaan ihmiseen. Se rentoutuu silmin nähden kun porukka tulee illalla kotiin. Ilmeisesti ajattelee, että nyt on kaikki koossa, joten ei tarvitse huolehtia enää. :) Se ei ole koskaan ollut vihainen kenellekään, ei edes pikkuvieraille, vaikka meillä ei niitä itsellä olekaan. Olen sitä mieltä, ja olen sanonut näille pikku vieraillekkin, että jos koira menee yksin jonnekin, se haluaa olla silloin yksin eikä sitä silloin mennä härppimään.
Kyllä minä suosittelen, vaikka jotkut ovatkin sanoneet että heidän koirat on olleet aivan täystuhoja, jotka repii kirjaimellisesti kaiken yksin jäätyään. Kannattaa kuitenkin kokeilla. Hyvällä pidolla siitä saa varmasti uskollisen ystävän. :)

Täällä myös Wörkki joka ei käy metsällä, keinoluolilla vaan käyty. Oma koira on oikea sylikoira; kotona se nyhjää aina sylissä tai kyljessä kiinni -ja nukkuu myös peiton alla kuten aiemman kirjoittajan koira :-)

Metsästysvietti tällä kuitenkin on, sitä ei saa koskaan unohtaa. Lähtee "riistan" perään ja kuurotuu täysin, eli perään on turha huudella jos se on saanut vainun. Tämän kanssa oppii elämään; kun käymme metsälenkeillä pitää itsellä olla silmät selässä ja korvat kuulolla koko ajan, jotta osaa ennakoida tilanteet jolloin koira saattaisi lähteä menemään.

Omassa wörkissä on oikeastaan yksi ikävä puoli: se ei siedä toisia uroksia pieniä pentuja lukuun ottamatta.