Viuhahti runot alas
ei piiloon mennä.
Ylös nurkka palas
runot nurkkaan lennä.
Lukemista halajaa
ystäväiset runon.
Kirjoittajat palajaa
siks ylös tään punon.
Aiheita mielinmäärin
ympärillä riittää.
Tämän tähän käärin
voithan lisää liittää.
ei piiloon mennä.
Ylös nurkka palas
runot nurkkaan lennä.
Lukemista halajaa
ystäväiset runon.
Kirjoittajat palajaa
siks ylös tään punon.
Aiheita mielinmäärin
ympärillä riittää.
Tämän tähän käärin
voithan lisää liittää.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ihanaa, avaraa
ilmaa taasen ympärillä
mikään meit ei piiloon paina
esiin kipuamme aina
liekit meitä johdattaa
runonurkkaan houkuttaa
ei tarvitsekaan ujostella
vapaasti voi kirjoitella
mitä mieleen juolahtaa.
Lämpö kutittaa
niskaa ihanasti.
Aurinkoa, valoisaa
mukavasti kesää
odotellessa,
unohtui jo
pilvien harmaus.
Jalat ulkoilla
tahtoo
ja kädet heilumaan.
Joko kuulet sä vesien solisevain
kiitävän kuohuissa puron
kuuletko merien laulavien
aalloissa kevään jo tulon
näetkö pilvien kiiruhtaen
soutavan sinessä taivaan
auringon säteitten välkkyvien
lämmössä siintävän loisteen
onhan tullut jo kevät!
Vesi virtaa ensin tasaisemmin
kohta sitten kuohuisemmin.
Niin aina leiskuu lempi,
roihuu ensin, sitten tasaisemmin.
Näinhän laita runonkin on remmin,
alas kulkee ryöppyisemmin
taikka sitten tasaisemmin.
Alas vesi kulkee, se on veden luonne.
Tervetuloa kevät ja kauneus
jo on poissa talven haikeus,
Vuokot jo kukkii rinteillä
keijut tanssii harjanteilla.
Aika on kevään muutosten
kaikki peittyy vihreyteen,
nurmet ja pensaat elon saa
aurinko silmut suurentaa.
Järvissä vedet vapaat jo on
mummilla mielikin vallaton,
pilkettä silmässä mulla ja sulla
kivaa jos saan luoksesi tulla.
Takkaan tuli ja puita uuniin
sitten vaan muutama sana luuriin.
pian on koossa vanha kuoro,
sitten onkin jo nuorten vuoro.
Löylyä riittää ja vettä on
sitten ei yökään uneton.
Rauha kun laskeutuu kevät iltaan
pääni jo painan tyynyn pintaan
Tämä päivä pitää minusta
Antaa minun hengittää kevyesti
Antaa minun tuntea itseni vapaaksi
Minun on pakko kertoa tämä
On kevät ja päivä rakastaa minua
Joku luulee, että on tapahtunut jotain suurta
Kyllä se on vain niin että....
On huhtikuu ja sehän ei ole mikään pikkuasia
Ruusupensaassa isot silmut
sinivuokko kukassa,
talitiainen oksalla
pääsky vielä hukassa.
Fasaanikukon repivä laulu
oravien hellä kisailu,
naakkojen narina,
variksien äänekäs virnuilu.
Joutsenten sulava soutu
hauen kutuliike alkaa,
sammakoiden kurnuttelut,
kurki suolla oikoo jalkaa.
Kyykin kulkee louhikossa
tikka tolppaa nakuttaa
peipponenkin sirkuttelee
jänö juosta laputtaa.
Hirvi häärii metsikössä,
Karhu herää pesästään,
kyyhky munii kaksi munaa
ilves kerää evästä.
Pulu pyrkii seinustalle,
haukka ilmantietä käy
supi kyttää kotikolon
käki..sit ei koskaan näy !
Västäräkinkin joku näki,
mutt`ei kai sentään käki
vielä kuku metsikössä,
missä lienee viipymässä.
Laulurastaat hyppelee,
nurmikolla vetelee
mullan alta matosia
taikka ehkä toukkasia.
Pupujussit kirmaelee,
hippasilla hyppelee.
Kuperkeikkaa heitellen,
kevätsäästä riemuiten.
Talvisesta horteesta,
herää luonto unesta.
Joka aamu jotain uutta
kevätluonnon ihanuutta.
Aurinko ja sinitaivas,
unen silmistä raivas.
Linnut etsii aamupalaa
niitä katson salaa.
Leijuu kahvin tuoksu,
poissa turha juoksu.
Rauhallista, ihanaa,
eläkkeellä mukavaa.
Aurinko aamun hymysi
vaari keittiössä hääräsi
muori uniltansa heräsi
auringolle muori hyrisi
vaari kahvin sänkyyn tarjosi
vielä muorin viereen kapusi
lukiessaan siinä rapisi.
Mökissä eleli mamma ja pappa
yhdessä aina kuin kansi ja vakka.
Aamulla mamma virkeänä heräili
papan vaatteita lattialta keräili.
Puita hellaan heitteli
siinä hän kahvia keitteli.
Kuparipannu kippura nokka
niin oli kaunis ja kirkas jotta.
Vesi jo kiehuu hän kahvia laittaa
pullan kanssa se hyvältä maittaa
Auringon säde kurkkasi salaa
kauniisti rakkaus mökissä palaa.
Vuosien saatossa hioutuu luonteet
otsassa poskilla eletyn juonteet.
näin kun muistelen mammaa ja pappaa
kyyneleet useinkin poskille tuppaa.
Yö saapuu
huomaamatta
vain haukotus
kantautuu.
Yö anna
kaunis uni,
aamuun hyvään.
Päivään
parempaan.
Aamuaurinko pilvet poistaa,
yön pimeän karkoittaa.
Levon, unen syvän jälkeen,
on helppo päivä aloittaa.
Aurigon kirkkaus mielen nostaa,
lintujen laulu ilon sieluun saa.
Niin onnellinen on ihminen,
mi aistii, tuntee, osaa rakastaa.
Niin paljon on meille annettu,
niin paljon hyvää suotu.
Sen aina kun muistaa jaksasi,
iloa, onnea toiselle antaa.
Pieni on sana rakkaus,
paljon se sisälleen kätkee.
Rakastaa luontoa, eläimiä, ihmisiä,
rakkauden itselleen myös suoden.
Yö uusi taas pimeyden, levon tuo,
se voimia meille antaa.
Taas uuteen aamun jaksamme,
mielin kiitoksin elomme kantaa.
Nyt on oikein hyvä olla
kuukin loistaa kunnolla
siivottu on koti kohta
loistaa ikkunatkin puhtautta.
Kovat ovat kotihommat
niitä laistaa useammat
sisulla mä siivoilen
palkaks, olo puhtoinen.
Nytpä nautin olosta
keitän kupin kahvia
sehän maistuu hyvältä
näin aamuyöllä.
Otan kupin toisenkin
siihen pullan tietenkin
herännyt oon kunnolla
unta ei ole tulossa.
Joku varmaan ihmettelee
kuka yöllä kirjoittelee
minä täällä istuskelen
runoa tässä värväilen.
Nyt on aika lopettaa
katsoa, jos unta saa
pujahdankin peiton alle
unijukan untenmaille.
Kovin tumma pilvi tänään
aurinkoiseen päivään kulki
aurinkorannikolta
surulliset uutiset toi julki
tutuissa maisemissa siellä
moni elämä päättyi
kotimatka keskeytyi
moneen kotiin suuren surun toi
kukaan heitä lohduttaa ei voi.
Ystäväni pysäytti minut miettimään
miltä kosketus tuntuu
Kosketuksia on niin monenlaisia
helliä, rajuja, koskettavia
Mietin, minkälaisia kosketuksia
itse kaipaisin
minkälaisia tarvitsisin
ja ovatko toiveet muuttuneet
sitten nuoruuden päivien.
Nyt on aivan tyhjä pää,
heikoks`tämä runo jää.
Viikonloppu murheellisen
tiedoksi toi uutisen.
Tänään taitaa surra luontokin,
tummia ovat taivaan pilvetkin.
Miksi päättyi loma noin?
Miksi kohteli niin kaltoin.
Kukaan tuohon ei vastausta
tiedä eikä lohdutusta
tarpeeksi voi antaa kukaan.
Tukena voi olla vaan.
Aika haavat parantaa,
niinhän sitä sanotaan.
Unohdusko antaa hoivan?
Kuka tietää vastauksen oivan?
Ikävää on elämä heillä
omaisensa menettäneillä
päättyi elämä näin
hyvin yllättäin.
Miten onkaan vaikeaa
lohdun sanoja antaa
kun suru suuri on
ja kaipuu lohduton.
Kyyneleet virtaa vuolaana
ja tuska sydäntä raastaa
monen koti murheen murtama
on taakka vaikea kantaa.
Olet suljettujen ovien takana
siellä vieraassa kaupungissa mihin
junat eivät kulje
lähettäisinkö hellyyttä sinulle
puhelimessa vai postipaketissa
Annas tulla hellyyttä
oikei roppakaupalla
puhelimessa vai paketissa
kyssyt somasti
saas nähdä nyt
paras ois rekalla
perävaunullisella.
Kevät sydämiä lämmittää,
jälkeen talven pimeän.
Aurinko kaiken elvyttää
ystävän nään hymyävän.
Linnut ilmassa kisailee
livertäen pesäkutsuaan.
Järvi hopein kimaltelee
halaa pari toisiaan.
Lenkillä hiki hatussa
vaikkei hattua ollutkaan
pensaitten alustat kukkia täynnä
en minä kaikkia tunnekkaan
olisko ollut orvokeita
ei kyllä ne olikin narssisseita
oli myös sinisiä kukkasia
minulla ei enää rukkasia
enkä ole saanutkaan rukkasia.
mökilläki, houkuttellee miestä taasen
nyt jo piha sauna muistuttellee joka päivä.
Lempeät onhan löylyt, pehmeät on vihtat.
Kiulussa pehmeät vedet, kyytiä saa orvaskedet.
Tähän asti sinnitelty, raja nyt jo ylitetty,
autoa jo alan pakkaan, löydän kohtamökin rakkaan.
toivotellaan
vaik itse täällä voivotellaan
kun ei ole mökkiä niin somaa
eikä edes kultaa omaa
mutta paistaa aurinko tännekin
ja kevät on tullut sydämihin
itse kullekin.
Ilta keväinen
yöhön siirtyy,
pimeä herättää
pakkaspojan
uneltaan.
Hetken vielä
pakastaa
aamun tullen
nukahtaa.
Voi kuinka nyt ramasee.
Kun päivän leikittelee
kanssa vilkkaan lapsen,
se väsyttääpi harmaa hapsen.
Portaat juoksee ylös, alas,
sitten kohta taasen takas.
On siinä mummo helisemässä
tällaisessa vilinässä.
Lapsenlapsi suloinen,
hymyilevä herttainen.
Laittaa kaikki mullin mallin,
kaataa jokahisen pallin.
Ihanaahan tämä on,
riemu raikuu rajaton.
Ilta armas sitten koittaa,
mummilla jo helpottaa.
...........ajattelen olla
muuten koko päivästä tulee ihan nolla
aurinkoinen houkuttelee
pyykkiäkin pesemään
silmiään kun raottelee
pitää käydä pyyhkimään
pölyjä kun näkyy ihan joka pinnalla
enkä millään hinnalla
siivoojaa
saa.
Enkä tahdo ottaakaan.
Aamulla kovin viileää
kunnes aurinko lämmittää.
Jossakin naukuu punatulkku
haluaa olla aamun julkku.
Kissaa huijaillen
kisunpentua matkien.
Oksalla ison puun
toisetkin yhtyvät lauleluun.
Kevät,kevät lämpöä anna
kukansiemenet maahan panna.
Kevät roskia
paljastaa.
Karkkipusseja
tupakkilooraa
tienvarret pullollaan.
Nainen nenä nyrpyssä
haravaa heiluttaa.
Paljastui alta
ruoho vihertävä
jotain keväistä.
Viima läpäs pusakan
hampaat polkkaa
löi kalisten.
Sulattaa päivä
vaihtuu polkka
valssiin
hitaanlaiseen.
Tämä poika
lämpöä kaipailee
auringon.
Tänä aamuna runoystävän kohdata sain
vaikka lyhyen tuokion vain
ohikulkiessaan poikkesi luokseni hän
sain uuden ystävän
runokirjojamme toisillemme lainattiin
ja uudesta tapaamisesta sovittiin
elämä on mukavaa
kun voi uusia ystäviä kohdata.
'Alahall on allin mieli'
alahall on runoset.
Ihmismieli ylähällä
kauniit on nyt kukkaset
Kevät parhaimmillaan aivan
unohtaa voit kirjoittamisen vaivan
vaikk ilohan se meille onkin
leikkimieltä päiviin tuokin
vaan nyt on aika aurinkon
siitä meillä voimaa on.
Myös ystävistä voimaa saamme
kun murheet ilot kaikki jaamme
yhdessä nyt lähdetään
keväistä päivääkin viettämään
voimia taas kerätään
vastaan syksyn pimeää.