Adoptio KADUTTAA

Jos sosiaaliviranomaiset kieltäytyvät antamasta lasta takaisin perustellen sitä millä tahansa syyllä tai pyytävät allekirjoittamaan adoptiopaperit lupauksella avoimesta adoptiosta, ÄLÄ ALLEKIRJOITA MITÄÄN vaan hanki välittömästi apua jostakin lakiasiaintoimistosta, maksoi mitä maksoi.

Jos sosiaaliviranomaiset väittävät, että joidenkin luonteeltaan vähänkin epäselvien papereiden allekirjoittaminen on välttämätöntä, jotta a.p. saisi koskaan edes tavata lastaan, niin silloin edellämainittu on yhtä tärkeää - MITÄÄN ei saa allekirjoittaa ellei ole varmistettu, että se allekirjoitettu ei oikeuta sosiaaliviranomaisia mihinkään sijoitus- tai tapaamisohjelmiinkaan lapsen palauttamisen asemesta.

Joissakin tapauksissa sosiaaliviranomaiset ovat olleet nihkeitä palauttamaan lapsia sijaisperheistä, näin etenkin huostaanottotapauksissa, mutta adoption harkinta-aikakin voi tuottaa myös ongelman.

mikko_n_75 kirjoitti:

Jos sosiaaliviranomaiset kieltäytyvät antamasta lasta takaisin perustellen sitä millä tahansa syyllä tai pyytävät allekirjoittamaan adoptiopaperit lupauksella avoimesta adoptiosta, ÄLÄ ALLEKIRJOITA MITÄÄN vaan hanki välittömästi apua jostakin lakiasiaintoimistosta, maksoi mitä maksoi.

Jos sosiaaliviranomaiset väittävät, että joidenkin luonteeltaan vähänkin epäselvien papereiden allekirjoittaminen on välttämätöntä, jotta a.p. saisi koskaan edes tavata lastaan, niin silloin edellämainittu on yhtä tärkeää - MITÄÄN ei saa allekirjoittaa ellei ole varmistettu, että se allekirjoitettu ei oikeuta sosiaaliviranomaisia mihinkään sijoitus- tai tapaamisohjelmiinkaan lapsen palauttamisen asemesta.

Joissakin tapauksissa sosiaaliviranomaiset ovat olleet nihkeitä palauttamaan lapsia sijaisperheistä, näin etenkin huostaanottotapauksissa, mutta adoption harkinta-aikakin voi tuottaa myös ongelman.

Lue lisää

huostaanotetut lapset ja adoption harkinta-ajaksi sijoitetut lapset. Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Adoption harkinta-aikana biologinen äiti saa lapsensa automaattisesti takaisin niin halutessaan, ei lasta ole huostaanotettu. (huostaanottojen yhteydessä on aivan luonnollista, että lapsen takaisin saaminen on nihkeää). Pelkkä ilmoitus sossulle adoptioaikeiden peruuntumisesta riittää ja lapsen saa hakea sijoituspaikasta. Noin puolet biologisista äideistä peruu adoptioaikeensa (lähde Pela), eikä niissä tapauksissa ole ollut mitään ongelmia. On turha sotkea tähän asiaan huostaanottoja, tapaamisoikeuksia ja sossujen kiristyksiä, sekä maalata jo ennestään ahdistuneelle ihmiselle fiktiivisiä uhkakuvia.

nyt turhaan kirjoitti:

huostaanotetut lapset ja adoption harkinta-ajaksi sijoitetut lapset. Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Adoption harkinta-aikana biologinen äiti saa lapsensa automaattisesti takaisin niin halutessaan, ei lasta ole huostaanotettu. (huostaanottojen yhteydessä on aivan luonnollista, että lapsen takaisin saaminen on nihkeää). Pelkkä ilmoitus sossulle adoptioaikeiden peruuntumisesta riittää ja lapsen saa hakea sijoituspaikasta. Noin puolet biologisista äideistä peruu adoptioaikeensa (lähde Pela), eikä niissä tapauksissa ole ollut mitään ongelmia. On turha sotkea tähän asiaan huostaanottoja, tapaamisoikeuksia ja sossujen kiristyksiä, sekä maalata jo ennestään ahdistuneelle ihmiselle fiktiivisiä uhkakuvia.

Lue lisää

Hyvä, jos näin on, mutta olen lukenut niin paljon artikkeleita lastensuojelun toiminnasta, että kaikenlaiset yllätykset ja epädeterministisyydet ovat mahdollisia. Kirjoitukseni oli siltä varalta, _jos_ tulee mutkia matkaan. Jos sensijaan a.p. saa lapsensa takaisin nopeasti ilman lisämuodollisuuksia, niin antamani ohjeiden merkitys raukeaa.

mikko_n_75 kirjoitti:

Jos sosiaaliviranomaiset kieltäytyvät antamasta lasta takaisin perustellen sitä millä tahansa syyllä tai pyytävät allekirjoittamaan adoptiopaperit lupauksella avoimesta adoptiosta, ÄLÄ ALLEKIRJOITA MITÄÄN vaan hanki välittömästi apua jostakin lakiasiaintoimistosta, maksoi mitä maksoi.

Jos sosiaaliviranomaiset väittävät, että joidenkin luonteeltaan vähänkin epäselvien papereiden allekirjoittaminen on välttämätöntä, jotta a.p. saisi koskaan edes tavata lastaan, niin silloin edellämainittu on yhtä tärkeää - MITÄÄN ei saa allekirjoittaa ellei ole varmistettu, että se allekirjoitettu ei oikeuta sosiaaliviranomaisia mihinkään sijoitus- tai tapaamisohjelmiinkaan lapsen palauttamisen asemesta.

Joissakin tapauksissa sosiaaliviranomaiset ovat olleet nihkeitä palauttamaan lapsia sijaisperheistä, näin etenkin huostaanottotapauksissa, mutta adoption harkinta-aikakin voi tuottaa myös ongelman.

Lue lisää

Ota vauvasi ja juokse. Jos pyydetään jotain allekirjoittamaan, niin älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA allekirjoita heti, vaan sano että palautat paperin seuraavana arkipäivänä harkintasi jälkeen. Älä allekirjoita mitään ennen kuin olet näyttänyt lakimiehellesi ja rauhassa kotona harkinnut, kun vauva on kotona.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ota vauvasi ja juokse. Jos pyydetään jotain allekirjoittamaan, niin älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA allekirjoita heti, vaan sano että palautat paperin seuraavana arkipäivänä harkintasi jälkeen. Älä allekirjoita mitään ennen kuin olet näyttänyt lakimiehellesi ja rauhassa kotona harkinnut, kun vauva on kotona.

Lue lisää

Minulla on asiakas joka on kehunut sillä että lastensuojeluviranomaisena hänellä on kaupungin puolesta hyvät lakimiehet ja hän voi käyttää kaikissa ammatillisissa epäselvyyksissä ja tapauksissa niitä jos asiakas (lapsen vanhemmat) eivät ole olleet tyytymättömiä päätöksiin joita ko viranomainen on tehnyt. Ja aina ovat vanhemmat tai toinen osapuoli hävinneet kuulemma. Ei yksityiset asianajajat pärjää koskaan valtionhallinnon asianajajille. Ei todellakaan "kannata maksaa yksityisille asianajajille mitä tahansa". Kannattaa todella miettiä mihin joutuu kun tekee jo alustavan päätöksen tai edes miettii sellaista.

lastensuojeluviranom kirjoitti:

Minulla on asiakas joka on kehunut sillä että lastensuojeluviranomaisena hänellä on kaupungin puolesta hyvät lakimiehet ja hän voi käyttää kaikissa ammatillisissa epäselvyyksissä ja tapauksissa niitä jos asiakas (lapsen vanhemmat) eivät ole olleet tyytymättömiä päätöksiin joita ko viranomainen on tehnyt. Ja aina ovat vanhemmat tai toinen osapuoli hävinneet kuulemma. Ei yksityiset asianajajat pärjää koskaan valtionhallinnon asianajajille. Ei todellakaan "kannata maksaa yksityisille asianajajille mitä tahansa". Kannattaa todella miettiä mihin joutuu kun tekee jo alustavan päätöksen tai edes miettii sellaista.

Lue lisää

Jos vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, niin silloin kuitenkin on tärkeää, että on oma asianajaja. Olen lukenut tapauksista, joissa huostaanotto- tai jopa adoptioasioita on käsitelty niin, että vanhemmat ovat luottaneet samaan asianajajaan sosiaaliviranomaisten, Pela:n tai adoptiovanhemmiksi aikovien kanssa, mikä on tietenkin huono asia.

mun sossu ei oo töissä..en oo saanu ketään kiinni joka neuvois mua. neuvottiin vaan soittamaan maanantaina uudestaan :( mä en ees tiiä missä mun vauva on..mua ahdistaa. sossu sano että vauvalla on valittu hyvä koti..

apua kirjoitti:

mun sossu ei oo töissä..en oo saanu ketään kiinni joka neuvois mua. neuvottiin vaan soittamaan maanantaina uudestaan :( mä en ees tiiä missä mun vauva on..mua ahdistaa. sossu sano että vauvalla on valittu hyvä koti..

Lue lisää

päivystävä sosiaalityöntekijä, joka antaa sinulle pyytämäsi vastaukset viipymättä. Yritä olla rauhallinen, kylmän rauhallinen.

apua kirjoitti:

mun sossu ei oo töissä..en oo saanu ketään kiinni joka neuvois mua. neuvottiin vaan soittamaan maanantaina uudestaan :( mä en ees tiiä missä mun vauva on..mua ahdistaa. sossu sano että vauvalla on valittu hyvä koti..

Lue lisää

> mä en ees tiiä missä mun vauva on..mua ahdistaa.
> sossu sano että vauvalla on valittu hyvä koti..

Juuri tätä pelkäsinkin ja siksi laitoin ylempänä olevan huomautuksen. Joillakin sosiaaliviranomaisilla on ikävä tapa taistella viimeiseen asti sitä vastaan, että sijaisperheestä tai adoptiokandidaattiperheestä, jolle he ovat _luvanneet lapsen omaksi_, otettaisiin lapsi takaisin.

Jos maanantai-iltana ei ole selvyyttä siitä, missä lapsi on ja että lapsi voidaan _välittömästi_ palauttaa, ei siis parin viikon tai kuukaudenkaan päästä vaan _heti_, niin silloin on hätä kädessä. Tarvitset lakiasiainapua välttämättä.

Olennaisia kysymyksiä ovat myös:

(1) Kuka on lapsen isä? Hänet on saatava mukaan prosessiin.

(2) Ovatko omat vanhempasi tai lapsen isän vanhemmat eli lapsen isovanhemmat elossa? Heille tulee selvittää tilanne ja tarvittaessa saada heiltä mahdollisimman paljon apua.

Miten päädyit adoption harkinta-ajallekaan asti?

mikko_n_75 kirjoitti:

> mä en ees tiiä missä mun vauva on..mua ahdistaa.
> sossu sano että vauvalla on valittu hyvä koti..

Juuri tätä pelkäsinkin ja siksi laitoin ylempänä olevan huomautuksen. Joillakin sosiaaliviranomaisilla on ikävä tapa taistella viimeiseen asti sitä vastaan, että sijaisperheestä tai adoptiokandidaattiperheestä, jolle he ovat _luvanneet lapsen omaksi_, otettaisiin lapsi takaisin.

Jos maanantai-iltana ei ole selvyyttä siitä, missä lapsi on ja että lapsi voidaan _välittömästi_ palauttaa, ei siis parin viikon tai kuukaudenkaan päästä vaan _heti_, niin silloin on hätä kädessä. Tarvitset lakiasiainapua välttämättä.

Olennaisia kysymyksiä ovat myös:

(1) Kuka on lapsen isä? Hänet on saatava mukaan prosessiin.

(2) Ovatko omat vanhempasi tai lapsen isän vanhemmat eli lapsen isovanhemmat elossa? Heille tulee selvittää tilanne ja tarvittaessa saada heiltä mahdollisimman paljon apua.

Miten päädyit adoption harkinta-ajallekaan asti?

Lue lisää

"Olennaisia kysymyksiä ovat myös:

(1) Kuka on lapsen isä? Hänet on saatava mukaan prosessiin.

(2) Ovatko omat vanhempasi tai lapsen isän vanhemmat eli lapsen isovanhemmat elossa? Heille tulee selvittää tilanne ja tarvittaessa saada heiltä mahdollisimman paljon apua."
Miksi nuo kysymykset ovat olennaisia. Epäiletkä, että lapsi palautetaan helpommin, jos tiedetään, että sillä on isä.

Tietenkään lasta ei voi enää tuosta noin vain palauttaa. Toki se varmasti äidin niin halutessa palautetaan tai ainakaan sitä ei adoptoida ilman äidin hyväksyntää (nimeä paperissa), mutta asia vaatii nyt enemmän harkintaa. Sosiaalitoimella on tiedossa se, että äiti on halunnut luopua lapsestaan sekä siihen johtaneet syyt. Lapsi voidaan siis siitä huolimatta, että sitä ei annetakaan adoptioon, ottaa huostaan, jos katsotaan, ettei äidin tilaane ole riittävän vakaa. Ei lapsia anneta noin vain heitellä edestakaisin tyllin "annan pois, ekun enpäs annakaan, vai annako sittenkin", vaan on selvää, että tällaisessa tilanteessa vaaditaan asiaan paneutumista ja harkintaa, mikä vie aikaa. Lasta ei siis heti voida palauttaa vain äidin mielihalujen mukaan, vaikka se lopulta päätyisikin äidille. Se on kuitenkin selvää, ettei lasta voida väkisin adoptoida.

nuo kysymykset? kirjoitti:

"Olennaisia kysymyksiä ovat myös:

(1) Kuka on lapsen isä? Hänet on saatava mukaan prosessiin.

(2) Ovatko omat vanhempasi tai lapsen isän vanhemmat eli lapsen isovanhemmat elossa? Heille tulee selvittää tilanne ja tarvittaessa saada heiltä mahdollisimman paljon apua."
Miksi nuo kysymykset ovat olennaisia. Epäiletkä, että lapsi palautetaan helpommin, jos tiedetään, että sillä on isä.

Tietenkään lasta ei voi enää tuosta noin vain palauttaa. Toki se varmasti äidin niin halutessa palautetaan tai ainakaan sitä ei adoptoida ilman äidin hyväksyntää (nimeä paperissa), mutta asia vaatii nyt enemmän harkintaa. Sosiaalitoimella on tiedossa se, että äiti on halunnut luopua lapsestaan sekä siihen johtaneet syyt. Lapsi voidaan siis siitä huolimatta, että sitä ei annetakaan adoptioon, ottaa huostaan, jos katsotaan, ettei äidin tilaane ole riittävän vakaa. Ei lapsia anneta noin vain heitellä edestakaisin tyllin "annan pois, ekun enpäs annakaan, vai annako sittenkin", vaan on selvää, että tällaisessa tilanteessa vaaditaan asiaan paneutumista ja harkintaa, mikä vie aikaa. Lasta ei siis heti voida palauttaa vain äidin mielihalujen mukaan, vaikka se lopulta päätyisikin äidille. Se on kuitenkin selvää, ettei lasta voida väkisin adoptoida.

Lue lisää

Tuo olisi sosiaaliviranomaisen pitänyt kertoa äidille ENNEN kuin lapsi vietiin harkinta-ajaksi pois. Jälkeenpäin on turha tulla mussuttamaan mistään huostaanotoista tai muista sillä perusteella, että äiti on ajatellut adoptiomahdollisuutta. Harkinta-aika ei tarkoita mitään muuta kuin äidin harkinta-aikaa, EI Sosiaaliviranomaisen harkinta-aikaa siis. Jos lapsi sitten kotonaan jostain syystä joutuu vaaraan niin sitten sosiaaliviranomaiset hakevat hänet huostaan. Nyt ei äiti ole voinut kaltoinkohdella lastaan millään tavoin. On tietenkin hyvä, että toit tällä palstalla esiin tuon vaaran, että harkinta-aika toisin kuin kuvittelisi, jo sinällään vaarantaa äidin oikeuden omaan lapseensa. Tietoa pitää levittää laajemmallekin, jotta adoptiota ajattelevat synnyttäjät osaavat varoa ryhtymästä moiseen.

nuo kysymykset? kirjoitti:

"Olennaisia kysymyksiä ovat myös:

(1) Kuka on lapsen isä? Hänet on saatava mukaan prosessiin.

(2) Ovatko omat vanhempasi tai lapsen isän vanhemmat eli lapsen isovanhemmat elossa? Heille tulee selvittää tilanne ja tarvittaessa saada heiltä mahdollisimman paljon apua."
Miksi nuo kysymykset ovat olennaisia. Epäiletkä, että lapsi palautetaan helpommin, jos tiedetään, että sillä on isä.

Tietenkään lasta ei voi enää tuosta noin vain palauttaa. Toki se varmasti äidin niin halutessa palautetaan tai ainakaan sitä ei adoptoida ilman äidin hyväksyntää (nimeä paperissa), mutta asia vaatii nyt enemmän harkintaa. Sosiaalitoimella on tiedossa se, että äiti on halunnut luopua lapsestaan sekä siihen johtaneet syyt. Lapsi voidaan siis siitä huolimatta, että sitä ei annetakaan adoptioon, ottaa huostaan, jos katsotaan, ettei äidin tilaane ole riittävän vakaa. Ei lapsia anneta noin vain heitellä edestakaisin tyllin "annan pois, ekun enpäs annakaan, vai annako sittenkin", vaan on selvää, että tällaisessa tilanteessa vaaditaan asiaan paneutumista ja harkintaa, mikä vie aikaa. Lasta ei siis heti voida palauttaa vain äidin mielihalujen mukaan, vaikka se lopulta päätyisikin äidille. Se on kuitenkin selvää, ettei lasta voida väkisin adoptoida.

Lue lisää

Näen, että tässä on tapahtunut väärinkäsitysten aikaansaama tragedia. Adoption harkinta-ajan kansantajuinen merkitys on se, että se suojaa lasta ja vanhempaa joutumasta eroon heti synnytyksessä, jotta vanhemmat voivat rauhassa miettiä asiaa lapsen synnyttyä. Optimaalinen harkinta-ajan järjestely ei mielestäni ole lapsen antaminen pois mahdollisesti jo etukäteen sijoitettavaksi vaan se, että lapsen äiti tai molemmat vanhemmat voivat asua lapsen kanssa ensikodissa tai käyttää tukiperhejärjestelyä.

Vaikka laki ei siitä paljoa toteakaan (paitsi uuden lastensuojelulain sukulaissijoituspykälät), niin käytännössä lastensuojeluongelmia voidaan merkittävästi ehkäistä, jos nuorilla vanhemmilla on hyvät välit isovanhempiin ja lapsi koetaan osaksi sukua ja laajennettua ydinperhettä. Minulla on omasta suvustani runsaasti esimerkkejä, joista voi jälkikäteen analysoida, että ilman hyvää isovanhempien tai vanhempien sisarusten antamaa apua olisi voinut käydä onnettomasti.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa on siis kysymyksessä se, että äidin ja sosiaaliviranomaisten intressit eriävät:

(1) Äidin intressi ja olettama on ollut se, että hänellä on turvallinen periodi toipua synnytyksestä ja harkita sitä, pitääkö hän lapsen itse vai ei, ilman, että ennen papereiden allekirjoittamista olisi vaaraa lapsen menettämisestä.

(2) Sosiaaliviranomaisten intressi on ollut toteuttaa jo harkittu adoptio ja kun mutka on tullut matkaan, he yrittävät ohittaa sen omaksi ja adoptiokandidaattien parhaaksi. Tämä on kuitenkin vastoin harkinta-ajan tarkoitusta ja selvä väärinkäytös.

Ja loppukaneettina, jos lapsen isä on tiedossa, niin hänen mielipiteensä kuulematta jättäminen ja hänen laiminlyömisensä vanhempana on erittäin vakava virhe, jos se äidistä on kiinni!

mikko_n_75 kirjoitti:

Näen, että tässä on tapahtunut väärinkäsitysten aikaansaama tragedia. Adoption harkinta-ajan kansantajuinen merkitys on se, että se suojaa lasta ja vanhempaa joutumasta eroon heti synnytyksessä, jotta vanhemmat voivat rauhassa miettiä asiaa lapsen synnyttyä. Optimaalinen harkinta-ajan järjestely ei mielestäni ole lapsen antaminen pois mahdollisesti jo etukäteen sijoitettavaksi vaan se, että lapsen äiti tai molemmat vanhemmat voivat asua lapsen kanssa ensikodissa tai käyttää tukiperhejärjestelyä.

Vaikka laki ei siitä paljoa toteakaan (paitsi uuden lastensuojelulain sukulaissijoituspykälät), niin käytännössä lastensuojeluongelmia voidaan merkittävästi ehkäistä, jos nuorilla vanhemmilla on hyvät välit isovanhempiin ja lapsi koetaan osaksi sukua ja laajennettua ydinperhettä. Minulla on omasta suvustani runsaasti esimerkkejä, joista voi jälkikäteen analysoida, että ilman hyvää isovanhempien tai vanhempien sisarusten antamaa apua olisi voinut käydä onnettomasti.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa on siis kysymyksessä se, että äidin ja sosiaaliviranomaisten intressit eriävät:

(1) Äidin intressi ja olettama on ollut se, että hänellä on turvallinen periodi toipua synnytyksestä ja harkita sitä, pitääkö hän lapsen itse vai ei, ilman, että ennen papereiden allekirjoittamista olisi vaaraa lapsen menettämisestä.

(2) Sosiaaliviranomaisten intressi on ollut toteuttaa jo harkittu adoptio ja kun mutka on tullut matkaan, he yrittävät ohittaa sen omaksi ja adoptiokandidaattien parhaaksi. Tämä on kuitenkin vastoin harkinta-ajan tarkoitusta ja selvä väärinkäytös.

Ja loppukaneettina, jos lapsen isä on tiedossa, niin hänen mielipiteensä kuulematta jättäminen ja hänen laiminlyömisensä vanhempana on erittäin vakava virhe, jos se äidistä on kiinni!

Lue lisää

kutsua väärinkäsitysten aikaansaamaksi tragediaksi. Minunkaan mielestäni lasta ei pitäisi antaa harkinta-ajaksi mahdollisille tuleville adoptiovanhemmille, mutta ensikotijärjestelykään ei kannata. Kyseessähän ovat äidit, jotka ovat jo päättäneet luopua vauvastaan ja tuskin monikaan heistä tahtoo elää missään ensikodissa lapsen kanssa (Ja osalla heistä on jo ihan oma koti. Kaikki lapsensa pois antavat eivät ole teinityttöjä tai narkomaaneja). Eri asia ovat sitten synnyttäjät, jotka epäröivät. Tällaisten aisoiden tulisi tulla esiin jo aikaisemmin, mutta ainahan ei käy niin. Pointtini kuitenkin oli se, ettei lasta voi heitellä edestakaisin äidin mielihalujen ja ailahtelujen mukaan. On selvitettetävä, mikä todellinen tilane on.

Ymmärrän kyllä hyvin pointtisi isovanhemmista ja näiden antamasta avusta, mutta päätös antaa lapsi adotioon tai olla antamatta on kuitenkin synnyttäjän oma valinta (toki varmasti myös biologista isää, jos sellainen löytyy, tulee kuulla). Tässä tapauksessahan ei ole kysymys siitä, sijoitetaanko lapsi vai ei, jolloin sosiaalisella verkostolla voi olla merkitystä, vaan siitä, antaako äiti lapsensa adoptoitavaksi vai ei. Syy miksi otin huostaanoton mahdollisuuden esille on se, että sosiaalihuollolla on tiedossaan adoptiohalukkuuteen johtaneet syyt sekä äidin mielihalujen ailahtelu. Toki mieli saa muuttua, mutta joka tapauksessa olisi vastuutonta heittää lapsi vain yhtäkkiä takaisin sitä pyydettäessä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tuo olisi sosiaaliviranomaisen pitänyt kertoa äidille ENNEN kuin lapsi vietiin harkinta-ajaksi pois. Jälkeenpäin on turha tulla mussuttamaan mistään huostaanotoista tai muista sillä perusteella, että äiti on ajatellut adoptiomahdollisuutta. Harkinta-aika ei tarkoita mitään muuta kuin äidin harkinta-aikaa, EI Sosiaaliviranomaisen harkinta-aikaa siis. Jos lapsi sitten kotonaan jostain syystä joutuu vaaraan niin sitten sosiaaliviranomaiset hakevat hänet huostaan. Nyt ei äiti ole voinut kaltoinkohdella lastaan millään tavoin. On tietenkin hyvä, että toit tällä palstalla esiin tuon vaaran, että harkinta-aika toisin kuin kuvittelisi, jo sinällään vaarantaa äidin oikeuden omaan lapseensa. Tietoa pitää levittää laajemmallekin, jotta adoptiota ajattelevat synnyttäjät osaavat varoa ryhtymästä moiseen.

Lue lisää

viskomisen edestakaisin täysin äidin omien mielihalujen mukaan.
"On tietenkin hyvä, että toit tällä palstalla esiin tuon vaaran, että harkinta-aika toisin kuin kuvittelisi, jo sinällään vaarantaa äidin oikeuden omaan lapseensa."
Miksi yhdelläkään äidillä tai isällä olisi oikeus omaan lapseensa? Ei kenelläkään ole. Tähän perustuu esimerkiksi sosiaalitoimen mahdollisuus huostaanottaa lapsi, jota kohdellaan kaltoin. Jos vanhemmalla olisi oikeus omaan lapseensa, saisi hän tehdä tällä aivan mitä lystää.

Harkinta aika ei kuitenkaan vaaranna äidin oikeuksia. hänellä on oikeus olla allekirjoittamatta adoptiopapereita, ja hän varmastikin saa lapsensa takaisin, jos olosuhteet ovat kunnossa. Hämmentää vain ajatus, että sen pitäisi tapahtua juuri heti, ennen kuin tilanne on saatu selvitettyä, vetoamalla joihinkin biologian tuomiin oikeuksiin.

lapsen kirjoitti:

viskomisen edestakaisin täysin äidin omien mielihalujen mukaan.
"On tietenkin hyvä, että toit tällä palstalla esiin tuon vaaran, että harkinta-aika toisin kuin kuvittelisi, jo sinällään vaarantaa äidin oikeuden omaan lapseensa."
Miksi yhdelläkään äidillä tai isällä olisi oikeus omaan lapseensa? Ei kenelläkään ole. Tähän perustuu esimerkiksi sosiaalitoimen mahdollisuus huostaanottaa lapsi, jota kohdellaan kaltoin. Jos vanhemmalla olisi oikeus omaan lapseensa, saisi hän tehdä tällä aivan mitä lystää.

Harkinta aika ei kuitenkaan vaaranna äidin oikeuksia. hänellä on oikeus olla allekirjoittamatta adoptiopapereita, ja hän varmastikin saa lapsensa takaisin, jos olosuhteet ovat kunnossa. Hämmentää vain ajatus, että sen pitäisi tapahtua juuri heti, ennen kuin tilanne on saatu selvitettyä, vetoamalla joihinkin biologian tuomiin oikeuksiin.

Lue lisää

jotta äiti voi alkaa imetää lastaan. Jos maitoa tulee, voisi aloittajakin jo nyt lypsää sitä varastoon vauvalleen (jota hän ei suostu antamaan adoptioon, näin hän nimittäin päätti).

En hyväksy vastasynnyttäneen äidin harhauttamista muka harkinta-ajalla, kun sellaista ei kuitenkaan todellisuudessa ole. On erittäin hyvä, että tämä vaara ja vauvan stressaava menettämisriski harkinta-ajasta huolimatta tuli ilmi tällä palstalle. Uskon, että monikaan ei tuota tiennyt, että valta lapsen kohtalosta siirtyy harkinta-aikaan suostuttaessa sossulle jo siinä vaiheessa. Mitä isään tulee, niin biologinen isä saa lapsen, jos äiti ei häntä pidä. Biologisen isän oikeus menee kirkkaasti ohi adoptiota hakevien. Jos isä tiedetään (ja viranomaisellahan on selonottovelvollisuus), ei äidin allekirjoitus varmaan edes riitä adoptioon antamiseen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

jotta äiti voi alkaa imetää lastaan. Jos maitoa tulee, voisi aloittajakin jo nyt lypsää sitä varastoon vauvalleen (jota hän ei suostu antamaan adoptioon, näin hän nimittäin päätti).

En hyväksy vastasynnyttäneen äidin harhauttamista muka harkinta-ajalla, kun sellaista ei kuitenkaan todellisuudessa ole. On erittäin hyvä, että tämä vaara ja vauvan stressaava menettämisriski harkinta-ajasta huolimatta tuli ilmi tällä palstalle. Uskon, että monikaan ei tuota tiennyt, että valta lapsen kohtalosta siirtyy harkinta-aikaan suostuttaessa sossulle jo siinä vaiheessa. Mitä isään tulee, niin biologinen isä saa lapsen, jos äiti ei häntä pidä. Biologisen isän oikeus menee kirkkaasti ohi adoptiota hakevien. Jos isä tiedetään (ja viranomaisellahan on selonottovelvollisuus), ei äidin allekirjoitus varmaan edes riitä adoptioon antamiseen.

Lue lisää

päättää huostaanotoista huolimatta siitä, oliko jollakin harkinta-ajalla vai ei. Ei harkinta-aika mitään harhautusta ole, äiti todellakin saa tehdäperua tehdyn päätöksensä sen aikana. Toki on selvää, että lapsi ja lapsen asiat ovat sosiaalitoimen asioita, kun lapsi on annettu adoptioprosessiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi viedään vanhemmilta. Kuten tässä on monta kertaa sanottu, äiti saa kyllä lapsensa takaisin, jos asiat ovat kunnossa. Adoptoimaan ei voida pakottaa. Hän on kuitenkin tähän asti ollut antamassa lasta pois, joten mitään valmisteluja tuskin lapsen tuloon on tehty. Siksikin tämä harkinta-aika on hyvää aikaa tehdä ne hankinnat, jotka muut tekevät raskausaikana, jos äiti todellakin on päättänyt pitää lapsen. Imetys ei tässä tilanteessa ole ensisijainen ongelma vaan se, miten äidin asiat saadaan kuntoon ja miten häntä voidaan tällaiselta pohjalta auttaa rakentamaan suhdettaan lapseensa, kun häneltä puuttuu yhdeksän kuukauden esivalmistelu.

on sossulla kirjoitti:

päättää huostaanotoista huolimatta siitä, oliko jollakin harkinta-ajalla vai ei. Ei harkinta-aika mitään harhautusta ole, äiti todellakin saa tehdäperua tehdyn päätöksensä sen aikana. Toki on selvää, että lapsi ja lapsen asiat ovat sosiaalitoimen asioita, kun lapsi on annettu adoptioprosessiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi viedään vanhemmilta. Kuten tässä on monta kertaa sanottu, äiti saa kyllä lapsensa takaisin, jos asiat ovat kunnossa. Adoptoimaan ei voida pakottaa. Hän on kuitenkin tähän asti ollut antamassa lasta pois, joten mitään valmisteluja tuskin lapsen tuloon on tehty. Siksikin tämä harkinta-aika on hyvää aikaa tehdä ne hankinnat, jotka muut tekevät raskausaikana, jos äiti todellakin on päättänyt pitää lapsen. Imetys ei tässä tilanteessa ole ensisijainen ongelma vaan se, miten äidin asiat saadaan kuntoon ja miten häntä voidaan tällaiselta pohjalta auttaa rakentamaan suhdettaan lapseensa, kun häneltä puuttuu yhdeksän kuukauden esivalmistelu.

Lue lisää

Jos äiti ei olisi suostunut harkinta-aikaan, olisi hän vienyt lapsensa normaalisti sairaalasta kotiinsa, eikä sossulla olisi ollut mitään valtuuksia ruveta selvittämään ovatko asiat kunnossa. Sossuongelma syntyi vain harkinta-aikaan suostumalla, mikä oli ilmeinen virhe, koska sossu ei selvittänyt etukäteen, että sosiaaliviranomainen muodostuu varsinaiseksi ongelmaksi äidille ja vauvalle.

on sossulla kirjoitti:

päättää huostaanotoista huolimatta siitä, oliko jollakin harkinta-ajalla vai ei. Ei harkinta-aika mitään harhautusta ole, äiti todellakin saa tehdäperua tehdyn päätöksensä sen aikana. Toki on selvää, että lapsi ja lapsen asiat ovat sosiaalitoimen asioita, kun lapsi on annettu adoptioprosessiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi viedään vanhemmilta. Kuten tässä on monta kertaa sanottu, äiti saa kyllä lapsensa takaisin, jos asiat ovat kunnossa. Adoptoimaan ei voida pakottaa. Hän on kuitenkin tähän asti ollut antamassa lasta pois, joten mitään valmisteluja tuskin lapsen tuloon on tehty. Siksikin tämä harkinta-aika on hyvää aikaa tehdä ne hankinnat, jotka muut tekevät raskausaikana, jos äiti todellakin on päättänyt pitää lapsen. Imetys ei tässä tilanteessa ole ensisijainen ongelma vaan se, miten äidin asiat saadaan kuntoon ja miten häntä voidaan tällaiselta pohjalta auttaa rakentamaan suhdettaan lapseensa, kun häneltä puuttuu yhdeksän kuukauden esivalmistelu.

Lue lisää

mulla on kyl oma siisti koti jota sossu ei oo edes käyny kattomassa!!!! mul on myös äitiyspakkaus kotona ja leluja ja vaatteita..vauvanammeen ja vaunut saan heti kun haluun ne hakea kuten muutakin tavaraa.. mistä ihmeen yheksän kuukauden esivalmistelusta sä puhut??kukaan raskaana oleva ei voi olla rakastamatta lastaan, joka on mukana joka päivä ja yö..lapsen adoptioon antaminen ei oo todellakaan helppo päätös...ihan kun vaan olis raskaana ja miettis selkeenä lapsen antamista pois.

apua kirjoitti:

mun sossu ei oo töissä..en oo saanu ketään kiinni joka neuvois mua. neuvottiin vaan soittamaan maanantaina uudestaan :( mä en ees tiiä missä mun vauva on..mua ahdistaa. sossu sano että vauvalla on valittu hyvä koti..

Lue lisää

vauvalle valitaan koti näet vasta sitten, kun harkinta-aika on päättynyt ja bio allekirjoittanut paperit. Mahtaako olla joku fraasi, mitä on ajattelemattomasti viljellyt

tietämätön sossu kirjoitti:

vauvalle valitaan koti näet vasta sitten, kun harkinta-aika on päättynyt ja bio allekirjoittanut paperit. Mahtaako olla joku fraasi, mitä on ajattelemattomasti viljellyt

Suomessa on pulaa sijoituspaikoista, joihin voi sijoittaa vastasyntyneita vauvoja. Adoption harkinta-ajaksi on joskus todella vaikea löytää paikkoja, koska sijaisperheitä on näille vauvoille liian vähän tai sopivissa perheissä ei ole juuri sillä hetkellä "tilaa" eli yleensä hoitajaa vauvalle. Lasten- ja perhekodeissakin on paikkoja aina rajallisesti etenkin kun vastasyntyneen vauvan hoitaminen vaatii ihan eri resursseja kuin esimerkiksi 3-vuotiaan hoitaminen.

Tuon yllä kerrotun lisäksi osa adoptiolasta odottavista perheistä on valmiita ottamaan sen riskin, että bioäiti peruu adoption. Sossut myös kokevat olevansa joskus etukäteen ns. varmoja joidenkin bioäitien adoptioon päätymisestä. Tietenkin myös ajatellaan, että vauvalle sekä vauvan ja adoptiovanhemman suhteelle olisi parasta päästä mahdollisimman nopeasti elämään yhdessä.

Näiden syiden vuoksi vauvoja sijoitetaan jonkin verran adoptiolasta odottaviin perheisiin jo harkinta-aikana. Tällöin perhe toimii harkinta-ajan vauvan sijaisperheenä. Moni näistä vauvoista jää ko. adoptioperheeseen, mutta aina silloin tällöin bioäiti päättää perua adoptioaikeensa ja adoptiolasta odottanut pariskunta joutuu luopumaan vauvasta.

On siis täysin mahdollista, että aloittajan vauva on sijoitettu harkinta-ajaksi sellaiseen perheeseen, joka odottaa adoptiolasta ja toivoo voivansa adoptoida vauvan. Sossun maininta "hyvästä perheestä" voisi tarkoittaa tätä. Yhtä hyvin sossun maininta voi tarkoittaa sitä, että vauva on tällä hetkellä hoidossa hyvässä sijaisperheessä, jonne vauva ei tulisi jäämään, vaikka bioäiti allekirjoittaisi adoptiopaperit. Useimmat adoptioon menevät suomalaisvauvat siirtyvät synnytyslaitokselta sijaisperheeseen, josta he edelleen siirtyvät adoptioperheeseen siinä vaiheessa, kun bioäiti on allekirjoittanut adoptiopaperit.

Aloittajalle voimia!

mietintää kirjoitti:

Suomessa on pulaa sijoituspaikoista, joihin voi sijoittaa vastasyntyneita vauvoja. Adoption harkinta-ajaksi on joskus todella vaikea löytää paikkoja, koska sijaisperheitä on näille vauvoille liian vähän tai sopivissa perheissä ei ole juuri sillä hetkellä "tilaa" eli yleensä hoitajaa vauvalle. Lasten- ja perhekodeissakin on paikkoja aina rajallisesti etenkin kun vastasyntyneen vauvan hoitaminen vaatii ihan eri resursseja kuin esimerkiksi 3-vuotiaan hoitaminen.

Tuon yllä kerrotun lisäksi osa adoptiolasta odottavista perheistä on valmiita ottamaan sen riskin, että bioäiti peruu adoption. Sossut myös kokevat olevansa joskus etukäteen ns. varmoja joidenkin bioäitien adoptioon päätymisestä. Tietenkin myös ajatellaan, että vauvalle sekä vauvan ja adoptiovanhemman suhteelle olisi parasta päästä mahdollisimman nopeasti elämään yhdessä.

Näiden syiden vuoksi vauvoja sijoitetaan jonkin verran adoptiolasta odottaviin perheisiin jo harkinta-aikana. Tällöin perhe toimii harkinta-ajan vauvan sijaisperheenä. Moni näistä vauvoista jää ko. adoptioperheeseen, mutta aina silloin tällöin bioäiti päättää perua adoptioaikeensa ja adoptiolasta odottanut pariskunta joutuu luopumaan vauvasta.

On siis täysin mahdollista, että aloittajan vauva on sijoitettu harkinta-ajaksi sellaiseen perheeseen, joka odottaa adoptiolasta ja toivoo voivansa adoptoida vauvan. Sossun maininta "hyvästä perheestä" voisi tarkoittaa tätä. Yhtä hyvin sossun maininta voi tarkoittaa sitä, että vauva on tällä hetkellä hoidossa hyvässä sijaisperheessä, jonne vauva ei tulisi jäämään, vaikka bioäiti allekirjoittaisi adoptiopaperit. Useimmat adoptioon menevät suomalaisvauvat siirtyvät synnytyslaitokselta sijaisperheeseen, josta he edelleen siirtyvät adoptioperheeseen siinä vaiheessa, kun bioäiti on allekirjoittanut adoptiopaperit.

Aloittajalle voimia!

Lue lisää

Jos sossu on todella sanonut, että "vauvalla on valittu hyvä koti", se on jo hieman ihmeellisempää. Kodin valitseminen viittaa nimittäin ainakin omasta mielestäni adoptioperheen valitsemiseen.

Tosi kurja tilanne! Uskon asian kuitenkin selviävän. Nyt täytyy kestää viikonlopun yli, että aloittaja pääsee selvittelemään tilannettaan pidemmälle.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos äiti ei olisi suostunut harkinta-aikaan, olisi hän vienyt lapsensa normaalisti sairaalasta kotiinsa, eikä sossulla olisi ollut mitään valtuuksia ruveta selvittämään ovatko asiat kunnossa. Sossuongelma syntyi vain harkinta-aikaan suostumalla, mikä oli ilmeinen virhe, koska sossu ei selvittänyt etukäteen, että sosiaaliviranomainen muodostuu varsinaiseksi ongelmaksi äidille ja vauvalle.

Lue lisää

adoptiosta neuvotellaan jo ennen harkinta-ajan alkamista. Se ei tapahdu hetkessä niin, että äiti vain ilmoittaa lapsen synnyttyä, että nyt haluaisin antaa lapsen adoptioon, ja sitten alkaa harkinta-aika. Höpsöä kuvitella niin.

alottaja kirjoitti:

mulla on kyl oma siisti koti jota sossu ei oo edes käyny kattomassa!!!! mul on myös äitiyspakkaus kotona ja leluja ja vaatteita..vauvanammeen ja vaunut saan heti kun haluun ne hakea kuten muutakin tavaraa.. mistä ihmeen yheksän kuukauden esivalmistelusta sä puhut??kukaan raskaana oleva ei voi olla rakastamatta lastaan, joka on mukana joka päivä ja yö..lapsen adoptioon antaminen ei oo todellakaan helppo päätös...ihan kun vaan olis raskaana ja miettis selkeenä lapsen antamista pois.

Lue lisää

olla rakastamatta kantamaansa lasta. Sinun tilanteestasi en tiedä mitään. Olet kuitenkin joka tapauksessa jossakin vaiheessa päättänyt antaa lapsesi adoptioon. Tämä on oletettavasti ollut silloin, kun vielä odotit lasta, ja päätit vasta lapsen syntymän jälkeen, että haluatkin pitää sen (??). Sinulla on siihen oikeus. Suhteen rakentaminen lapseesi vain alkaa hieman eri perustalta kuin sellaisissa tapauksissa, joissa vanhempi on koko odotusajan ollut tietoinen, että hän tulee pitämään lapsen. Toivottavasti et jää ainakaan täysin yksin lapsen kanssa, sillä sinun tilanteessasi, kun olet vielä ollut synnytyksen jälkeen erillään lapsesta, lapsen mahdollinen kotiintulo voi olla aikamoinen sokki. Kannattaakin rohkeasti pyytää neuvontaa ja apua niin sosiaalihuollolta kuin mahdollisesta lähipiiristäsikin.

outo juttu kirjoitti:

Jos sossu on todella sanonut, että "vauvalla on valittu hyvä koti", se on jo hieman ihmeellisempää. Kodin valitseminen viittaa nimittäin ainakin omasta mielestäni adoptioperheen valitsemiseen.

Tosi kurja tilanne! Uskon asian kuitenkin selviävän. Nyt täytyy kestää viikonlopun yli, että aloittaja pääsee selvittelemään tilannettaan pidemmälle.

Lue lisää

Onko tavallista, että lapsen olinpaikka salataan äidiltä harkinta-aikana.

voi kyllä kirjoitti:

olla rakastamatta kantamaansa lasta. Sinun tilanteestasi en tiedä mitään. Olet kuitenkin joka tapauksessa jossakin vaiheessa päättänyt antaa lapsesi adoptioon. Tämä on oletettavasti ollut silloin, kun vielä odotit lasta, ja päätit vasta lapsen syntymän jälkeen, että haluatkin pitää sen (??). Sinulla on siihen oikeus. Suhteen rakentaminen lapseesi vain alkaa hieman eri perustalta kuin sellaisissa tapauksissa, joissa vanhempi on koko odotusajan ollut tietoinen, että hän tulee pitämään lapsen. Toivottavasti et jää ainakaan täysin yksin lapsen kanssa, sillä sinun tilanteessasi, kun olet vielä ollut synnytyksen jälkeen erillään lapsesta, lapsen mahdollinen kotiintulo voi olla aikamoinen sokki. Kannattaakin rohkeasti pyytää neuvontaa ja apua niin sosiaalihuollolta kuin mahdollisesta lähipiiristäsikin.

Lue lisää

Yrität selvästi horjuttaa vastasynnyttäneen äidin mielipidettä, tästä syystä tosiaan kannattaa valmiiksi valmentaa itseään oikein peilin edessä, että kykenee näissä tilanteissa vain toistamaan toistamatta päästyään " en anna lastani adoptioon". Biologisen äidin ei tavitse perustella päätöstään eikä myöskään todistella rakkautta kenellekkään sossutantalle, ei myöskään toimeentuloaan, omaisuuttaan, eikä mitään muutakaan. Riittää kun ilmoittaa selkeästi "en anna lastani adoptioon".

mietintää kirjoitti:

Suomessa on pulaa sijoituspaikoista, joihin voi sijoittaa vastasyntyneita vauvoja. Adoption harkinta-ajaksi on joskus todella vaikea löytää paikkoja, koska sijaisperheitä on näille vauvoille liian vähän tai sopivissa perheissä ei ole juuri sillä hetkellä "tilaa" eli yleensä hoitajaa vauvalle. Lasten- ja perhekodeissakin on paikkoja aina rajallisesti etenkin kun vastasyntyneen vauvan hoitaminen vaatii ihan eri resursseja kuin esimerkiksi 3-vuotiaan hoitaminen.

Tuon yllä kerrotun lisäksi osa adoptiolasta odottavista perheistä on valmiita ottamaan sen riskin, että bioäiti peruu adoption. Sossut myös kokevat olevansa joskus etukäteen ns. varmoja joidenkin bioäitien adoptioon päätymisestä. Tietenkin myös ajatellaan, että vauvalle sekä vauvan ja adoptiovanhemman suhteelle olisi parasta päästä mahdollisimman nopeasti elämään yhdessä.

Näiden syiden vuoksi vauvoja sijoitetaan jonkin verran adoptiolasta odottaviin perheisiin jo harkinta-aikana. Tällöin perhe toimii harkinta-ajan vauvan sijaisperheenä. Moni näistä vauvoista jää ko. adoptioperheeseen, mutta aina silloin tällöin bioäiti päättää perua adoptioaikeensa ja adoptiolasta odottanut pariskunta joutuu luopumaan vauvasta.

On siis täysin mahdollista, että aloittajan vauva on sijoitettu harkinta-ajaksi sellaiseen perheeseen, joka odottaa adoptiolasta ja toivoo voivansa adoptoida vauvan. Sossun maininta "hyvästä perheestä" voisi tarkoittaa tätä. Yhtä hyvin sossun maininta voi tarkoittaa sitä, että vauva on tällä hetkellä hoidossa hyvässä sijaisperheessä, jonne vauva ei tulisi jäämään, vaikka bioäiti allekirjoittaisi adoptiopaperit. Useimmat adoptioon menevät suomalaisvauvat siirtyvät synnytyslaitokselta sijaisperheeseen, josta he edelleen siirtyvät adoptioperheeseen siinä vaiheessa, kun bioäiti on allekirjoittanut adoptiopaperit.

Aloittajalle voimia!

Lue lisää

ei ole ollut enää vuosiin voimassa...

käytäntö kirjoitti:

ei ole ollut enää vuosiin voimassa...

Siis millainen käytäntö ei ole ollut enää vuosiin käytössä? Kertoisitko myös millainen käytäntö nykyään on käytössä?

siitä kirjoitti:

adoptiosta neuvotellaan jo ennen harkinta-ajan alkamista. Se ei tapahdu hetkessä niin, että äiti vain ilmoittaa lapsen synnyttyä, että nyt haluaisin antaa lapsen adoptioon, ja sitten alkaa harkinta-aika. Höpsöä kuvitella niin.

Lue lisää

Olen antanut kauan sitten yhden lapseni adoptioon. Viime vuosina olen toiminut useampien adoptiota harkitsevien naisten vertaistukihenkilönä. Tiedän useita tapauksia, joissa bioäiti alkaa puhua adoptiosta vasta synnytyslaitoksella ennen synnytystä tai sen jälkeen. Kaikki adoptiota miettivät eivät pohdi adoptiota etukäteen eivätkä saa adoptioneuvontaa. Adoptioneuvontakin on usein vain yksi tapaaminen sossun kanssa. Jotkut toki voivat tavata sossua useampia kertoja. Kotimainen adoptio voi hyvinkin tapahtua kuvaamallasi tavalla. Bioäitien adoptioneuvonta on universumin päässä adoptiovanhemmiksi haluavien adoptioneuvonnasta.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Onko tavallista, että lapsen olinpaikka salataan äidiltä harkinta-aikana.

Bioäideillä on täydet oikeudet tietää lapsen olinpaikka ennen kuin he allekirjoittavat adoptiopaperit. Heillä on myös kaikki oikeudet tavata lastaan, hoitaa tätä ja myös ottaa vauva luokseen vierailulle tai lopullisesti sekä saada kaikki tiedot lapsestaan. Valitettavasti kaikki sossut, lääkärit, sairaanhoitajat, kätilöt ja sijaishoitajat eivät tunne näitä oikeuksia. Näitä oikeuksia ei aina myöskään kerrota bioäidille eikä häntä neuvota eri asioiden suhteen. Tavallaan vauvan olinpaikka siis salataan bioäidiltä usein.

Bioäiti kirjoitti:

Olen antanut kauan sitten yhden lapseni adoptioon. Viime vuosina olen toiminut useampien adoptiota harkitsevien naisten vertaistukihenkilönä. Tiedän useita tapauksia, joissa bioäiti alkaa puhua adoptiosta vasta synnytyslaitoksella ennen synnytystä tai sen jälkeen. Kaikki adoptiota miettivät eivät pohdi adoptiota etukäteen eivätkä saa adoptioneuvontaa. Adoptioneuvontakin on usein vain yksi tapaaminen sossun kanssa. Jotkut toki voivat tavata sossua useampia kertoja. Kotimainen adoptio voi hyvinkin tapahtua kuvaamallasi tavalla. Bioäitien adoptioneuvonta on universumin päässä adoptiovanhemmiksi haluavien adoptioneuvonnasta.

Lue lisää

voi tapahtua myös niin, että joku laitoksella, ílman että on aikaisemmin edes harkinnut asiaa, yhtäkkiä sanoo, että tulkaapas hakemaan tämä lapsi pois, ja sitten joku tulee ja hakee lapsen pois. Kiitos että selvensit. Hieman jo ihmettekinkin asiaa. Sitä suuremmalla syyllä täytyykin arvioida tarkoin, voi lasta antaa noin vain suoraan takaisin äidille. Sellainen äiti, joka yhtäkkiä vain laitoksella keksii, ettei tahdokaan pitää lasta ja antaa sen suoraan pois, on mitä luultavimmin vähintäänkin masentunut, eikä hänen voi olettaa selviävän arjesta pikkuvauvan kanssa ilman tukitoimenpiteitä. Tässä siis sosiaali- ja terveyshuollolle on todellakin tarvetta, etenkin jos kunnollinen tukiverkosto puuttuu.

nykyään kirjoitti:

Siis millainen käytäntö ei ole ollut enää vuosiin käytössä? Kertoisitko myös millainen käytäntö nykyään on käytössä?

että lapsi menisi adoptiovanhemmille harkinta-aikana. Nykyisen käytännön mukaan äidin allekirjoitettua adoptiopaperit seuraavassa sossujen palaverissa (pidetään kerran viikossa) valitaan lapselle adoptiovanhemmat, jonka jälkeen ilmoitetaan lapsesta vanhemmille. Näin on käytäntönä ainakin Pelalla, joka hoitaa suurimman osan kotimaan adoptioista. Aiemmin Pelallakin joskus saatettiin sijoittaa lapsi jo harkinta-aikana, mutta käytännöstä luovuttiin, kun muutaman kerran bio peruikin tälläisen "varmana pidetyn adoption". Ainoa poikkeus (mitä sitäkin harkitaan tarkoin) on sellainen tilanne, että biologinen äiti ehdottomasti vaatii lapsen sijoittamista suoraan adoptiokotiin (jotta ei joutuisi pariksi kuukaudeksi esim. lastenkotiin).

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Yrität selvästi horjuttaa vastasynnyttäneen äidin mielipidettä, tästä syystä tosiaan kannattaa valmiiksi valmentaa itseään oikein peilin edessä, että kykenee näissä tilanteissa vain toistamaan toistamatta päästyään " en anna lastani adoptioon". Biologisen äidin ei tavitse perustella päätöstään eikä myöskään todistella rakkautta kenellekkään sossutantalle, ei myöskään toimeentuloaan, omaisuuttaan, eikä mitään muutakaan. Riittää kun ilmoittaa selkeästi "en anna lastani adoptioon".

Lue lisää

sitä mieltä, ettei äidin tarvitse antaa lastansa adoptioon, kun hän ei kerran sitä halua. Kuitenkin on ollut joku syy, miksi hän on alkujaan ajatellut, ettei voi pitää lasta. kirjoittihan hän itsekin, ettei päätös ole ollut helppo. En tiedä enkä ole edes utelias tietämään, mikä tämä syy on, mutta tämän syyn takia hänen alkutaipaleensa lapsen kanssa on hieman erilainen, kun monen muun. Toivon, että hän saa tukea vaikeuksien voittamiseen. Kyllä hän pystyy varmasti luomaan normaalin kontaktin lapseensa, mutta se saattaa, vaikkakaan ei välttämättä, viedä vähän aikaa.

Omaisuutta ei varmasti kysellä, kuten sinä väität minun väittäneen. En minä tiedä vaikka eivät kysyisi yhtään mitään, vaan vain viskaisivat lapsen takaisin. Itse pitäisin kuitenkin vastuullisena toimintana varmistaa, että lapsen kotona on kaikki hyvin.

olen kirjoitti:

sitä mieltä, ettei äidin tarvitse antaa lastansa adoptioon, kun hän ei kerran sitä halua. Kuitenkin on ollut joku syy, miksi hän on alkujaan ajatellut, ettei voi pitää lasta. kirjoittihan hän itsekin, ettei päätös ole ollut helppo. En tiedä enkä ole edes utelias tietämään, mikä tämä syy on, mutta tämän syyn takia hänen alkutaipaleensa lapsen kanssa on hieman erilainen, kun monen muun. Toivon, että hän saa tukea vaikeuksien voittamiseen. Kyllä hän pystyy varmasti luomaan normaalin kontaktin lapseensa, mutta se saattaa, vaikkakaan ei välttämättä, viedä vähän aikaa.

Omaisuutta ei varmasti kysellä, kuten sinä väität minun väittäneen. En minä tiedä vaikka eivät kysyisi yhtään mitään, vaan vain viskaisivat lapsen takaisin. Itse pitäisin kuitenkin vastuullisena toimintana varmistaa, että lapsen kotona on kaikki hyvin.

Lue lisää

Sossujen asia ei adoptioprosessissa ole varmistaa biologisen äidin suhteen yhtään mitään sen jälkeen kun äiti on ilmoittanut lakisääteisen harkinta-ajan puitteissa, että ei halua antaa lastaan adoptioon.
Tähän päättyy sossujen osuus mielestäni. Heidän ei tarvitse eikä kuulu varmistella yhtään mitään, paitsi antaa lapsi äitinsä syliin.
Sen jälkeen he voivat suunnata energiansa muualle.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sossujen asia ei adoptioprosessissa ole varmistaa biologisen äidin suhteen yhtään mitään sen jälkeen kun äiti on ilmoittanut lakisääteisen harkinta-ajan puitteissa, että ei halua antaa lastaan adoptioon.
Tähän päättyy sossujen osuus mielestäni. Heidän ei tarvitse eikä kuulu varmistella yhtään mitään, paitsi antaa lapsi äitinsä syliin.
Sen jälkeen he voivat suunnata energiansa muualle.

Lue lisää

tässä keskustelussa ovat, mutta tosielämässä eivät. Adoptioasiassa "sossujen" velvollisuus päättyy todellakin siihen, kun adoptio raukeaa. Mahdollisten sosiaalisten ongelmien osalta ei. Tiedän kyllä hyvin, että varsin usein esimerkiksi huumeäitien saama tuki on puutteellista. Lapsi ja äiti vain lähetetään kotiin. Synnytyksen jälkeisen tuen puutteen vuoksi monet huumeäitien lapset joudutaan lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana huostaanottamaan. Jotenkin sitä toivoisi, että äidit, joilla on ongelmia, eivät jäisi heitteille lastensa kanssa. Olisi hyvin kaunis ajatus, että lapsi vain annettaisiin äitinsä syliin, eikä muista ongelmista tarvitsisi huolehtia. Suuri äidinrakkaus takaa kyllä onnen. Näin auvoisesti asiat eivät kuitenkaan ole. On paljon perheitä, joissa muut ongelmat syövät sitä turvaa ja huolenpitoa, jota lapsi tarvitsisi ja ansaitsisi. Sosiaalihuollon tehtävä on Suomessa taata, että jokaisella lapsella on turvallinen koti. Sosiaalihuollon ihanteen mukaan lapsen elinoloja pitäisi tukea siinä perheessä, missä lapsi on, auttamalla sitä selviytymään arjesta. Valitettavan usein kuitenkin resurssien vähyyden tai muiden seikkojen vuoksi joudutaan turvautumaan huostaanottoon. Tämän, mitä juuri kirjoitin, ei ole tarkoitus olla kannanotto adoptioasiaan vaan siihen, mikä on sosiaalihuollon työtä.

alottaja kirjoitti:

mulla on kyl oma siisti koti jota sossu ei oo edes käyny kattomassa!!!! mul on myös äitiyspakkaus kotona ja leluja ja vaatteita..vauvanammeen ja vaunut saan heti kun haluun ne hakea kuten muutakin tavaraa.. mistä ihmeen yheksän kuukauden esivalmistelusta sä puhut??kukaan raskaana oleva ei voi olla rakastamatta lastaan, joka on mukana joka päivä ja yö..lapsen adoptioon antaminen ei oo todellakaan helppo päätös...ihan kun vaan olis raskaana ja miettis selkeenä lapsen antamista pois.

Lue lisää

nyt on kotona vauvan sänky, vaunut,amme, vaippoja, petivaatteet, tuttipulloja ja vähän maitoa!!..kellariin vietiin syöttötuoli,matkarattaat ja liian isot vaatteet ja lelut..kaveri toi äsken soivan unilelun jota kuunnellessa mua itkettää..missä mun vauva on??!!

alottaja kirjoitti:

nyt on kotona vauvan sänky, vaunut,amme, vaippoja, petivaatteet, tuttipulloja ja vähän maitoa!!..kellariin vietiin syöttötuoli,matkarattaat ja liian isot vaatteet ja lelut..kaveri toi äsken soivan unilelun jota kuunnellessa mua itkettää..missä mun vauva on??!!

Lue lisää

Toivottavasti maanantaista alkaen asiat onnistuvat ja lapsi mahdollisimman pian pääsee oikeaan kotiinsa eli luoksesi. Kuitenkin, kuka on lapsen isä, ja miksi alunperinkään johduit adoption harkinta-ajalle?

nämä kirjoitti:

tässä keskustelussa ovat, mutta tosielämässä eivät. Adoptioasiassa "sossujen" velvollisuus päättyy todellakin siihen, kun adoptio raukeaa. Mahdollisten sosiaalisten ongelmien osalta ei. Tiedän kyllä hyvin, että varsin usein esimerkiksi huumeäitien saama tuki on puutteellista. Lapsi ja äiti vain lähetetään kotiin. Synnytyksen jälkeisen tuen puutteen vuoksi monet huumeäitien lapset joudutaan lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana huostaanottamaan. Jotenkin sitä toivoisi, että äidit, joilla on ongelmia, eivät jäisi heitteille lastensa kanssa. Olisi hyvin kaunis ajatus, että lapsi vain annettaisiin äitinsä syliin, eikä muista ongelmista tarvitsisi huolehtia. Suuri äidinrakkaus takaa kyllä onnen. Näin auvoisesti asiat eivät kuitenkaan ole. On paljon perheitä, joissa muut ongelmat syövät sitä turvaa ja huolenpitoa, jota lapsi tarvitsisi ja ansaitsisi. Sosiaalihuollon tehtävä on Suomessa taata, että jokaisella lapsella on turvallinen koti. Sosiaalihuollon ihanteen mukaan lapsen elinoloja pitäisi tukea siinä perheessä, missä lapsi on, auttamalla sitä selviytymään arjesta. Valitettavan usein kuitenkin resurssien vähyyden tai muiden seikkojen vuoksi joudutaan turvautumaan huostaanottoon. Tämän, mitä juuri kirjoitin, ei ole tarkoitus olla kannanotto adoptioasiaan vaan siihen, mikä on sosiaalihuollon työtä.

Lue lisää

Juuri tuosta syystä, mitä kerroit, tulee vastaisuudessa adoptioasioiden hoito uskoa muille kuin sosiaaliviranomaisille, jottei tuolla tavalla pääse menemään puurot ja vellit sekaisin. Adoptioasia on aivan eri kuin huostaanotto.

Lisäksi ehdotan, että vastaisuudessa ei ruveta raskaana oleville naisille ehdottelemaan tai edes keskustelemaan syntymättömän lapsen adoptiosta sanaakaan. Näin säästytään valtavalta määrältä hämmennystä, epävarmuutta ja stressiä sekä säästetään niin vauvoja kuin äitejäkin harkinta-aikojen kohelluksilta. Adoptioon tulkoon vaan ne lapset, jotka äiti hylkää esim. johonkin kirkon rappusille. Tämmönen nykyveivaaminen, jossa lasta harkinta-aikana viskotaan lastenkotiin ja sieltä vasta sitten adoptioperheeseen on aivan järkyttävä kohtalo vastasyntyneelle. Kuka pelle tämänkin järjestelyn on luonut. Nyt tuolla yksi nuori äiti, jonka päätä on ollut sekoittamassa jos vaikka minkälaista sossutanttaa ja manipuloijaa muka "lapsen parhaaksi" on synnytettyään kohdannut sen luonnonvoiman, joka takaa lähes jokaisen vauvan selviytymisen isoksi ihmiseksi, eli äitiyden. Hän ei ole saanut informaatiota oikeuksistaan ja joutuu nyt täällä netissä kyselemään asioita, jotka sossutantan olisi hänelle pitänyt selvittää jo ajat sitten. Näin sivistysvaltio Suomessa viranomaisvastuu tulee taas kerran oikein konkreettisesti esille. Kuka viranomainen on astunut tuon epätoivoisen äidin rinnalle nyt. Missä on se paljon hehkutettu apu ja tuki. Eipä näy eikä kuulu. Puhelinnumero hänellä on sosiaalivirastoon, mutta siellä ei kukaan auta. Hänen on saatava heti se vauva itselleen. Lakia ja käytäntöä on viipymättä muutettava vastaavien tragedioiden välttämiseksi. Lopettakaa raskaanaolevien äitejen kuormittaminen adoptiopuheilla. On todella maltettava odottaa, että hän synnyttää ja sitten todella konkreettisesti hylkää lapsen. Silloin vasta lapsi on koditon ja tarvitsee adoptiovanhemmat.
Aloittajan lapsella on koti, jossa oma äiti häntä odottaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Juuri tuosta syystä, mitä kerroit, tulee vastaisuudessa adoptioasioiden hoito uskoa muille kuin sosiaaliviranomaisille, jottei tuolla tavalla pääse menemään puurot ja vellit sekaisin. Adoptioasia on aivan eri kuin huostaanotto.

Lisäksi ehdotan, että vastaisuudessa ei ruveta raskaana oleville naisille ehdottelemaan tai edes keskustelemaan syntymättömän lapsen adoptiosta sanaakaan. Näin säästytään valtavalta määrältä hämmennystä, epävarmuutta ja stressiä sekä säästetään niin vauvoja kuin äitejäkin harkinta-aikojen kohelluksilta. Adoptioon tulkoon vaan ne lapset, jotka äiti hylkää esim. johonkin kirkon rappusille. Tämmönen nykyveivaaminen, jossa lasta harkinta-aikana viskotaan lastenkotiin ja sieltä vasta sitten adoptioperheeseen on aivan järkyttävä kohtalo vastasyntyneelle. Kuka pelle tämänkin järjestelyn on luonut. Nyt tuolla yksi nuori äiti, jonka päätä on ollut sekoittamassa jos vaikka minkälaista sossutanttaa ja manipuloijaa muka "lapsen parhaaksi" on synnytettyään kohdannut sen luonnonvoiman, joka takaa lähes jokaisen vauvan selviytymisen isoksi ihmiseksi, eli äitiyden. Hän ei ole saanut informaatiota oikeuksistaan ja joutuu nyt täällä netissä kyselemään asioita, jotka sossutantan olisi hänelle pitänyt selvittää jo ajat sitten. Näin sivistysvaltio Suomessa viranomaisvastuu tulee taas kerran oikein konkreettisesti esille. Kuka viranomainen on astunut tuon epätoivoisen äidin rinnalle nyt. Missä on se paljon hehkutettu apu ja tuki. Eipä näy eikä kuulu. Puhelinnumero hänellä on sosiaalivirastoon, mutta siellä ei kukaan auta. Hänen on saatava heti se vauva itselleen. Lakia ja käytäntöä on viipymättä muutettava vastaavien tragedioiden välttämiseksi. Lopettakaa raskaanaolevien äitejen kuormittaminen adoptiopuheilla. On todella maltettava odottaa, että hän synnyttää ja sitten todella konkreettisesti hylkää lapsen. Silloin vasta lapsi on koditon ja tarvitsee adoptiovanhemmat.
Aloittajan lapsella on koti, jossa oma äiti häntä odottaa.

Lue lisää

ihan ehdottomaan äidille, että annapas nyt lapsesi pois. Tuskinhan hän on sitä itse keksinyt.

"Adoptioasia on aivan eri kuin huostaanotto."
Aivan. Hienoa kun nyt jo oivalsit. Sinä nimittäin olet ainoa, jolle tämä asia näyttää olevan epäselvä. Adoptiossa biologinen vanhempi luopuu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Huostaanotto tapahtuu silloin, kun lapsen ei katsota olevan turvasa kotonaan. Eivät nämä asiat suoraan liitykään toisiinsa. Aloittajan (jos tilanne edes on todellinen) lasta ei ole otettu huostaan. Jos, ja vain jos, asiat ovat kunnossa, lapsi on turvallista palauttaa synnyttäjälle.

"Adoptioon tulkoon vaan ne lapset, jotka äiti hylkää esim. johonkin kirkon rappusille."
Se on mahdotonta, sillä adoptioon ei voida antaa lasta ilman biologisen vanhemman suostumusta. Johonkin hylätty lapsi menisi lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Taidat lukea aika paljon naistenkirjoja.

"Hän ei ole saanut informaatiota oikeuksistaan ja joutuu nyt täällä netissä kyselemään asioita, jotka sossutantan olisi hänelle pitänyt selvittää jo ajat sitten."
mistä tiedät, ettei hänelle näitä asioita ole selvitetty?

Jos tilanne oikeasti on todellinen, niin aloittaja voi heti maanantaina ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvittää tilanteensa sosiaalivirkailijalleen. Mitään lakimiehiä tai muita sellaisia ei tarvita, asiahan on selvä. Vauva, jos se on olemassa, on turvassa eikä sitä ole vahingoitettu. Äiti, jos on selvinpäin, saa kyllä takaisin lapsen, jonka huoltajuus ei ole missään vaiheessa vielä siirtynyt tältä pois.

joku on tullut kirjoitti:

ihan ehdottomaan äidille, että annapas nyt lapsesi pois. Tuskinhan hän on sitä itse keksinyt.

"Adoptioasia on aivan eri kuin huostaanotto."
Aivan. Hienoa kun nyt jo oivalsit. Sinä nimittäin olet ainoa, jolle tämä asia näyttää olevan epäselvä. Adoptiossa biologinen vanhempi luopuu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Huostaanotto tapahtuu silloin, kun lapsen ei katsota olevan turvasa kotonaan. Eivät nämä asiat suoraan liitykään toisiinsa. Aloittajan (jos tilanne edes on todellinen) lasta ei ole otettu huostaan. Jos, ja vain jos, asiat ovat kunnossa, lapsi on turvallista palauttaa synnyttäjälle.

"Adoptioon tulkoon vaan ne lapset, jotka äiti hylkää esim. johonkin kirkon rappusille."
Se on mahdotonta, sillä adoptioon ei voida antaa lasta ilman biologisen vanhemman suostumusta. Johonkin hylätty lapsi menisi lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Taidat lukea aika paljon naistenkirjoja.

"Hän ei ole saanut informaatiota oikeuksistaan ja joutuu nyt täällä netissä kyselemään asioita, jotka sossutantan olisi hänelle pitänyt selvittää jo ajat sitten."
mistä tiedät, ettei hänelle näitä asioita ole selvitetty?

Jos tilanne oikeasti on todellinen, niin aloittaja voi heti maanantaina ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvittää tilanteensa sosiaalivirkailijalleen. Mitään lakimiehiä tai muita sellaisia ei tarvita, asiahan on selvä. Vauva, jos se on olemassa, on turvassa eikä sitä ole vahingoitettu. Äiti, jos on selvinpäin, saa kyllä takaisin lapsen, jonka huoltajuus ei ole missään vaiheessa vielä siirtynyt tältä pois.

Lue lisää

Asettelet ehtoja biologiselle äidille, jos sitä, ja jos tätä, niin sitten hän voi saada lapsensa takaisin. Hänen tulee saada lapsensa takaisin ilman mitään ehtojasi. Lasta ei ole huostaanotettu, joten ei ole ollut mitään syytä häntä huostaanottaa, muutenhan hänet olisi huostaanotettu jo. Se, että äiti harkinta-aikana päättää että ei anna lastaan adoptioon, ei ole viranomaiselle mikään huostaanoton syy, tai syy huolestuneena alkaa selvittää lapsen lastensuojelutarvetta. Onko lapsesta muka joku tehnyt lastensuojeluilmoituksen vai tehdäänkö adoptioprosessiin joutuneista vauvoista automaattisesti lastensuojeluilmoitus? Tekeekö joku taho vauvasta lastensuojeluilmoituksen aina, jos biologinen äiti ei suostukkaan tarjottuun adoptioon eikä allekirjoita adoptiopapereita?

Lakia pitää muuttaa siten, että kirkon rappusilta löydetyt vauvat voidaan adoptoida kun hänet hylännyttä äitiä ja isää ei löydy.

joku on tullut kirjoitti:

ihan ehdottomaan äidille, että annapas nyt lapsesi pois. Tuskinhan hän on sitä itse keksinyt.

"Adoptioasia on aivan eri kuin huostaanotto."
Aivan. Hienoa kun nyt jo oivalsit. Sinä nimittäin olet ainoa, jolle tämä asia näyttää olevan epäselvä. Adoptiossa biologinen vanhempi luopuu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Huostaanotto tapahtuu silloin, kun lapsen ei katsota olevan turvasa kotonaan. Eivät nämä asiat suoraan liitykään toisiinsa. Aloittajan (jos tilanne edes on todellinen) lasta ei ole otettu huostaan. Jos, ja vain jos, asiat ovat kunnossa, lapsi on turvallista palauttaa synnyttäjälle.

"Adoptioon tulkoon vaan ne lapset, jotka äiti hylkää esim. johonkin kirkon rappusille."
Se on mahdotonta, sillä adoptioon ei voida antaa lasta ilman biologisen vanhemman suostumusta. Johonkin hylätty lapsi menisi lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Taidat lukea aika paljon naistenkirjoja.

"Hän ei ole saanut informaatiota oikeuksistaan ja joutuu nyt täällä netissä kyselemään asioita, jotka sossutantan olisi hänelle pitänyt selvittää jo ajat sitten."
mistä tiedät, ettei hänelle näitä asioita ole selvitetty?

Jos tilanne oikeasti on todellinen, niin aloittaja voi heti maanantaina ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvittää tilanteensa sosiaalivirkailijalleen. Mitään lakimiehiä tai muita sellaisia ei tarvita, asiahan on selvä. Vauva, jos se on olemassa, on turvassa eikä sitä ole vahingoitettu. Äiti, jos on selvinpäin, saa kyllä takaisin lapsen, jonka huoltajuus ei ole missään vaiheessa vielä siirtynyt tältä pois.

Lue lisää

"
.. niin aloittaja voi heti maanantaina ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvittää tilanteensa sosiaalivirkailijalleen. Mitään lakimiehiä tai muita sellaisia ei tarvita, asiahan on selvä.
"

Kas kun aloittaja on jo viime viikolla ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen, jossa häntä auttamisen sijasta alettiin pompottaa ja käskettiin soittaa uudestaan maanantaina. Toivotaan, että viikonlopun kuluessa sosiaalitoimessa olisi virinnyt auttamisen tarve, ettei taas käskettäisi soittaa tiistaina uudestaan, tai keskiviikkona, tai torstaina, tai ensi viikolla tai ensi kuussa.

Lisäksi aloittajan ei tarvitse selvittää tilannettaan sosiaalitoimelle VAAN sosiaalitoimen pitää selvittää tilanne aloittajalle, eli missä hänen vauvansa on ja annettava aloittajan heti nähdä vauvansa, ja hoitaa häntä, ja ottaa vauva luokseen heti. Paperipuoli voidaan hoitaa myöhemmin.

Lakimies tai muu kovapintainen auktoriteetti nimenomaan tarvitaan, jotta aloittajaa ei enää päästä pompottamaan sosiaalitoimistosta, hänen oikeuksiaan ei enää peitellä, jotta hän saa heti alkaa hoitaa vauvaansa ja vauvan olinpaikkaa ei enää häneltä salata eikä estetä häntä saamasta lastaan luokseen. Tämän kaiken kun piti tapahtua jo viime viikolla. Ilman lakimiestä se ei onnistunut, joten jotta enempää viikkoja ei vierähtäisi ihmetellessä, hän tarvitsee lakimiehen tuekseen ja jotta hän ei yksin sosiaalivirastossa erehtyisi tekemään jotain virhettä ja allekirjoittamaan paperia, jonka seurauksia hänelle ei ole kunnolla selvitetty. Lakimiehestä ei ole ainakaan mitään haittaa, vai koetko lakimiehen uhkaksi sosiaaliviranomaiselle. Jos sosiaalivirasto olisi viime viikolla selvittänyt aloittajalle sosiaaliviraston tekemiset, niin lakimeistä ei olisi tarvittu. Nyt tarvitaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

"
.. niin aloittaja voi heti maanantaina ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvittää tilanteensa sosiaalivirkailijalleen. Mitään lakimiehiä tai muita sellaisia ei tarvita, asiahan on selvä.
"

Kas kun aloittaja on jo viime viikolla ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen, jossa häntä auttamisen sijasta alettiin pompottaa ja käskettiin soittaa uudestaan maanantaina. Toivotaan, että viikonlopun kuluessa sosiaalitoimessa olisi virinnyt auttamisen tarve, ettei taas käskettäisi soittaa tiistaina uudestaan, tai keskiviikkona, tai torstaina, tai ensi viikolla tai ensi kuussa.

Lisäksi aloittajan ei tarvitse selvittää tilannettaan sosiaalitoimelle VAAN sosiaalitoimen pitää selvittää tilanne aloittajalle, eli missä hänen vauvansa on ja annettava aloittajan heti nähdä vauvansa, ja hoitaa häntä, ja ottaa vauva luokseen heti. Paperipuoli voidaan hoitaa myöhemmin.

Lakimies tai muu kovapintainen auktoriteetti nimenomaan tarvitaan, jotta aloittajaa ei enää päästä pompottamaan sosiaalitoimistosta, hänen oikeuksiaan ei enää peitellä, jotta hän saa heti alkaa hoitaa vauvaansa ja vauvan olinpaikkaa ei enää häneltä salata eikä estetä häntä saamasta lastaan luokseen. Tämän kaiken kun piti tapahtua jo viime viikolla. Ilman lakimiestä se ei onnistunut, joten jotta enempää viikkoja ei vierähtäisi ihmetellessä, hän tarvitsee lakimiehen tuekseen ja jotta hän ei yksin sosiaalivirastossa erehtyisi tekemään jotain virhettä ja allekirjoittamaan paperia, jonka seurauksia hänelle ei ole kunnolla selvitetty. Lakimiehestä ei ole ainakaan mitään haittaa, vai koetko lakimiehen uhkaksi sosiaaliviranomaiselle. Jos sosiaalivirasto olisi viime viikolla selvittänyt aloittajalle sosiaaliviraston tekemiset, niin lakimeistä ei olisi tarvittu. Nyt tarvitaan.

Lue lisää

se lakimies. Laillisestihan asia on selvä. Ja ei se sosiaalivirkailija välttämättä enää perjantai-iltana todellakaan ole ollut töissä. Harva virkamies on. Maanantaina kyllä luultavasti on, jos ei ole, niin sillä on sijainen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Asettelet ehtoja biologiselle äidille, jos sitä, ja jos tätä, niin sitten hän voi saada lapsensa takaisin. Hänen tulee saada lapsensa takaisin ilman mitään ehtojasi. Lasta ei ole huostaanotettu, joten ei ole ollut mitään syytä häntä huostaanottaa, muutenhan hänet olisi huostaanotettu jo. Se, että äiti harkinta-aikana päättää että ei anna lastaan adoptioon, ei ole viranomaiselle mikään huostaanoton syy, tai syy huolestuneena alkaa selvittää lapsen lastensuojelutarvetta. Onko lapsesta muka joku tehnyt lastensuojeluilmoituksen vai tehdäänkö adoptioprosessiin joutuneista vauvoista automaattisesti lastensuojeluilmoitus? Tekeekö joku taho vauvasta lastensuojeluilmoituksen aina, jos biologinen äiti ei suostukkaan tarjottuun adoptioon eikä allekirjoita adoptiopapereita?

Lakia pitää muuttaa siten, että kirkon rappusilta löydetyt vauvat voidaan adoptoida kun hänet hylännyttä äitiä ja isää ei löydy.

Lue lisää

lastensuojeluilmoitusta ole tehty eikä ole tarvetta tehdä. Et oikein vieläkään taida ymmärtää adoptioprosessin ja huostaanoton eroa. Tätä (oletettua) lasta ei ole huostaanotettu.

"Lakia pitää muuttaa siten, että kirkon rappusilta löydetyt vauvat voidaan adoptoida kun hänet hylännyttä äitiä ja isää ei löydy."
Suomessahan löytyy vuosittain ihan hirveä määrä lapsia kirkkojen portailta. Kannattaa joskus käydä aamusella Tuomikirkon portaan katsastamassa. Siellä niitä on kuule rivissä oikein.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

"
.. niin aloittaja voi heti maanantaina ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvittää tilanteensa sosiaalivirkailijalleen. Mitään lakimiehiä tai muita sellaisia ei tarvita, asiahan on selvä.
"

Kas kun aloittaja on jo viime viikolla ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen, jossa häntä auttamisen sijasta alettiin pompottaa ja käskettiin soittaa uudestaan maanantaina. Toivotaan, että viikonlopun kuluessa sosiaalitoimessa olisi virinnyt auttamisen tarve, ettei taas käskettäisi soittaa tiistaina uudestaan, tai keskiviikkona, tai torstaina, tai ensi viikolla tai ensi kuussa.

Lisäksi aloittajan ei tarvitse selvittää tilannettaan sosiaalitoimelle VAAN sosiaalitoimen pitää selvittää tilanne aloittajalle, eli missä hänen vauvansa on ja annettava aloittajan heti nähdä vauvansa, ja hoitaa häntä, ja ottaa vauva luokseen heti. Paperipuoli voidaan hoitaa myöhemmin.

Lakimies tai muu kovapintainen auktoriteetti nimenomaan tarvitaan, jotta aloittajaa ei enää päästä pompottamaan sosiaalitoimistosta, hänen oikeuksiaan ei enää peitellä, jotta hän saa heti alkaa hoitaa vauvaansa ja vauvan olinpaikkaa ei enää häneltä salata eikä estetä häntä saamasta lastaan luokseen. Tämän kaiken kun piti tapahtua jo viime viikolla. Ilman lakimiestä se ei onnistunut, joten jotta enempää viikkoja ei vierähtäisi ihmetellessä, hän tarvitsee lakimiehen tuekseen ja jotta hän ei yksin sosiaalivirastossa erehtyisi tekemään jotain virhettä ja allekirjoittamaan paperia, jonka seurauksia hänelle ei ole kunnolla selvitetty. Lakimiehestä ei ole ainakaan mitään haittaa, vai koetko lakimiehen uhkaksi sosiaaliviranomaiselle. Jos sosiaalivirasto olisi viime viikolla selvittänyt aloittajalle sosiaaliviraston tekemiset, niin lakimeistä ei olisi tarvittu. Nyt tarvitaan.

Lue lisää

Lakipykälien mukaan asian pitäisi olla myös hoidettavissa, mutta seuraavasta seikasta voi olla käytännön apua:

Jos vaikeudet jatkuvat, niin käytännössä kaikkein tehokkain tapa saada lapsi nopeasti takaisin, on vaikutusvaltainen lähisukulainen. Tällaisessa tapauksessa sosiaaliviranomaiset ovat todennäköisemmin irtautumassa tapauksesta oma-aloitteisesti ilman ylimääräisiä komplikaatioita. Jos alkuperäisen omat vanhemmat eli lapsen isovanhemmat ovat elossa, tulisi alkuperäisen ehdottomasti kertoa heille juurta jaksain, mitä on tapahtunut. Samoin olisi nyt viimeistään asiat selvitettävä lapsen isän kanssa.

Kokeneemman henkilön puuttumisesta asioihin ja niiden ratkaisemisessa siten, on ollut paljon esimerkkejä tätä lievemmissä asioissa. Tietämäni kaksi esimerkkiä:

(1) Vähän yli parikymppinen nuori mies oli mennyt ostamaan kalliin verkostomarkkinoinnin aloituspaketin ja komeron täyteen saippuaa. Hänen äitinsä, joka oli ammatiltaan hallinto-oikeuden tuomari, otti yhteyttä kyseiseen verkostomarkkinointiyritykseen ja kaikki kaupat ja liittymiset purettiin ilman lisäkustannuksia.

(2) Vähän alle kolmekymppinen mies oli ostanut tietokoneen epämääräisestä pikkuliikkeestä. Tietokone osoittautui nopeasti huonokuntoiseksi, lisäksi siihen oli asennettu Windows, jonka lisenssi ei ollut kunnossa. Hänen isänsä, joka oli korkeassa asemassa maahantuontiliikkeessä, otti asian hoitaakseen ja kauppa purettiin sopimalla ilman lisäkustannuksia.

käytäntö kirjoitti:

että lapsi menisi adoptiovanhemmille harkinta-aikana. Nykyisen käytännön mukaan äidin allekirjoitettua adoptiopaperit seuraavassa sossujen palaverissa (pidetään kerran viikossa) valitaan lapselle adoptiovanhemmat, jonka jälkeen ilmoitetaan lapsesta vanhemmille. Näin on käytäntönä ainakin Pelalla, joka hoitaa suurimman osan kotimaan adoptioista. Aiemmin Pelallakin joskus saatettiin sijoittaa lapsi jo harkinta-aikana, mutta käytännöstä luovuttiin, kun muutaman kerran bio peruikin tälläisen "varmana pidetyn adoption". Ainoa poikkeus (mitä sitäkin harkitaan tarkoin) on sellainen tilanne, että biologinen äiti ehdottomasti vaatii lapsen sijoittamista suoraan adoptiokotiin (jotta ei joutuisi pariksi kuukaudeksi esim. lastenkotiin).

Lue lisää

Kyllä ihan viime vuonnakin oli ainakin pari tällaista tapausta, joissa lapsi oli jo sijoitettu tulevaan adoptiokotiin bioäidin harkinta-aikana. Ainakin yksi näistä tapauksista oli Pelan hoitama.

Eroavatkohan Pelan käytännöt eri alueilla? Erään Pelan sossun mukaan lapsi voidaan sijoittaa adoptiokotiin jo harkinta-aikana, jos adoptiovanhemmat ovat valmiita tällaiseen riskiin ja heillä on mahdollisuus ottaa lapsi luokseen jo tällöin. Useimmat lapsettomat vanhemmat ovat töissä eikä heillä välttämättä ole mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lasta ennen adoptiota. Sitten täytyy tietenkin muistaa, että kunnatkin hoitavat adoptioita.

Lapsen adoptiokotiin sijoittamista vaikeuttaa sekin, että bioäideillä on oikeus tietää lapsensa olinpaikka ennen adoptiota. Avoin adoptio on tässäkin tapauksessa erityistapaus, sillä siinähän bioäiti saa joka tapauksessa tietää, mihin lapsi adoptoidaan.

joku on tullut kirjoitti:

ihan ehdottomaan äidille, että annapas nyt lapsesi pois. Tuskinhan hän on sitä itse keksinyt.

"Adoptioasia on aivan eri kuin huostaanotto."
Aivan. Hienoa kun nyt jo oivalsit. Sinä nimittäin olet ainoa, jolle tämä asia näyttää olevan epäselvä. Adoptiossa biologinen vanhempi luopuu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Huostaanotto tapahtuu silloin, kun lapsen ei katsota olevan turvasa kotonaan. Eivät nämä asiat suoraan liitykään toisiinsa. Aloittajan (jos tilanne edes on todellinen) lasta ei ole otettu huostaan. Jos, ja vain jos, asiat ovat kunnossa, lapsi on turvallista palauttaa synnyttäjälle.

"Adoptioon tulkoon vaan ne lapset, jotka äiti hylkää esim. johonkin kirkon rappusille."
Se on mahdotonta, sillä adoptioon ei voida antaa lasta ilman biologisen vanhemman suostumusta. Johonkin hylätty lapsi menisi lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Taidat lukea aika paljon naistenkirjoja.

"Hän ei ole saanut informaatiota oikeuksistaan ja joutuu nyt täällä netissä kyselemään asioita, jotka sossutantan olisi hänelle pitänyt selvittää jo ajat sitten."
mistä tiedät, ettei hänelle näitä asioita ole selvitetty?

Jos tilanne oikeasti on todellinen, niin aloittaja voi heti maanantaina ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvittää tilanteensa sosiaalivirkailijalleen. Mitään lakimiehiä tai muita sellaisia ei tarvita, asiahan on selvä. Vauva, jos se on olemassa, on turvassa eikä sitä ole vahingoitettu. Äiti, jos on selvinpäin, saa kyllä takaisin lapsen, jonka huoltajuus ei ole missään vaiheessa vielä siirtynyt tältä pois.

Lue lisää

Muutamia kommentteja viestiisi:

Voisiko olla mahdollista, että esimerkiksi aloittajan oma äiti, lapsen isä, sosiaalityöntekijä (aloittaja on voinut olla jo ennen adoptiota sosiaalityön asiakas), neuvolan terveydenhoitaja, ystävä tai joku muu on ehdottanut hänelle adoptiota? Voisiko olla mahdollista, että häntä on jopa painostettu adoptioon?

Adoptiolla on myös yhteyksiä huostaanottoon. Molemmat ovat lastensuojelun työmuotoja. Myös huostaanotettuja lapsia adoptoidaan sijaisperheisiin, joissa he ovat tuolloin jo asuneet. Lisäksi adoption harkinta-ajan jälkeen sijaishoitopaikkaan sijoitettu lapsi joudutaan huostaanottamaan, jos bioäiti ei ole tehnyt päätöstä adoptiosta tai järjestänyt lapsen hoitoa muulla tavalla.

Adoptiossa bioäiti ei aina luovu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Esimerkiksi alaikäiset bioäidit joutuvat taipumaan huoltajiensa päätökseen kuten myös holhoukseen asetetut bioäidit. Erityisissä tapauksissa tehdään myös ns. pakkoadoptioita.

Bioäiti kirjoitti:

Muutamia kommentteja viestiisi:

Voisiko olla mahdollista, että esimerkiksi aloittajan oma äiti, lapsen isä, sosiaalityöntekijä (aloittaja on voinut olla jo ennen adoptiota sosiaalityön asiakas), neuvolan terveydenhoitaja, ystävä tai joku muu on ehdottanut hänelle adoptiota? Voisiko olla mahdollista, että häntä on jopa painostettu adoptioon?

Adoptiolla on myös yhteyksiä huostaanottoon. Molemmat ovat lastensuojelun työmuotoja. Myös huostaanotettuja lapsia adoptoidaan sijaisperheisiin, joissa he ovat tuolloin jo asuneet. Lisäksi adoption harkinta-ajan jälkeen sijaishoitopaikkaan sijoitettu lapsi joudutaan huostaanottamaan, jos bioäiti ei ole tehnyt päätöstä adoptiosta tai järjestänyt lapsen hoitoa muulla tavalla.

Adoptiossa bioäiti ei aina luovu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Esimerkiksi alaikäiset bioäidit joutuvat taipumaan huoltajiensa päätökseen kuten myös holhoukseen asetetut bioäidit. Erityisissä tapauksissa tehdään myös ns. pakkoadoptioita.

Lue lisää

kyseinen äiti alaikäinen tai holhouksen alainen. Tuskin on, koska hänellä on adoptiopaoerit itsellään kotona allekirjoitusta odottamassa. Vaikka joku muu olisikin ehdottanut hänelle adoptiota, hän itse on tehnyt päätöksen, jonka hän nyt haluaa perua.
Otin itse huostaanoton mahdollisuuden tässä yhteydessä esiin juuri siksi, että olemmat, sikä adoptio että huostaanotto, kuten sanoit, ovat lastensuojelun työmuotoja. Jos tässä tapauksessa on tarvetta lastensuojeluun, lapsi on todellakin syytä ottaa huostaan.

Bioäiti kirjoitti:

Muutamia kommentteja viestiisi:

Voisiko olla mahdollista, että esimerkiksi aloittajan oma äiti, lapsen isä, sosiaalityöntekijä (aloittaja on voinut olla jo ennen adoptiota sosiaalityön asiakas), neuvolan terveydenhoitaja, ystävä tai joku muu on ehdottanut hänelle adoptiota? Voisiko olla mahdollista, että häntä on jopa painostettu adoptioon?

Adoptiolla on myös yhteyksiä huostaanottoon. Molemmat ovat lastensuojelun työmuotoja. Myös huostaanotettuja lapsia adoptoidaan sijaisperheisiin, joissa he ovat tuolloin jo asuneet. Lisäksi adoption harkinta-ajan jälkeen sijaishoitopaikkaan sijoitettu lapsi joudutaan huostaanottamaan, jos bioäiti ei ole tehnyt päätöstä adoptiosta tai järjestänyt lapsen hoitoa muulla tavalla.

Adoptiossa bioäiti ei aina luovu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Esimerkiksi alaikäiset bioäidit joutuvat taipumaan huoltajiensa päätökseen kuten myös holhoukseen asetetut bioäidit. Erityisissä tapauksissa tehdään myös ns. pakkoadoptioita.

Lue lisää

Mistä ihmeestä sinä olet saanut selville, että aloittajalla on adoptiopaperit _kotonaan_?

Bioäiti kirjoitti:

Muutamia kommentteja viestiisi:

Voisiko olla mahdollista, että esimerkiksi aloittajan oma äiti, lapsen isä, sosiaalityöntekijä (aloittaja on voinut olla jo ennen adoptiota sosiaalityön asiakas), neuvolan terveydenhoitaja, ystävä tai joku muu on ehdottanut hänelle adoptiota? Voisiko olla mahdollista, että häntä on jopa painostettu adoptioon?

Adoptiolla on myös yhteyksiä huostaanottoon. Molemmat ovat lastensuojelun työmuotoja. Myös huostaanotettuja lapsia adoptoidaan sijaisperheisiin, joissa he ovat tuolloin jo asuneet. Lisäksi adoption harkinta-ajan jälkeen sijaishoitopaikkaan sijoitettu lapsi joudutaan huostaanottamaan, jos bioäiti ei ole tehnyt päätöstä adoptiosta tai järjestänyt lapsen hoitoa muulla tavalla.

Adoptiossa bioäiti ei aina luovu juridisesta vanhemmuudestaan itse. Esimerkiksi alaikäiset bioäidit joutuvat taipumaan huoltajiensa päätökseen kuten myös holhoukseen asetetut bioäidit. Erityisissä tapauksissa tehdään myös ns. pakkoadoptioita.

Lue lisää

Ei hänellä niitä välttämättä kotonaan olekaan. Se, missä nämä paperit ovat, ei muuta pointtia.

siitä kirjoitti:

adoptiosta neuvotellaan jo ennen harkinta-ajan alkamista. Se ei tapahdu hetkessä niin, että äiti vain ilmoittaa lapsen synnyttyä, että nyt haluaisin antaa lapsen adoptioon, ja sitten alkaa harkinta-aika. Höpsöä kuvitella niin.

Lue lisää

Synnytin 6kk sitten pienen tytön.. Adobtio päätöstäni kysyttiin vasta juuri ennen synnytyksen alkua!! Sanoin luopuvani lapsesta ja hänet oltiin valmiit viemään erille osastolle synnytyksen jälkeen.
Mutta tytön synnyttyä toinen kätilöistä kysyi että haluanko imettää ja vastasin myöntävästi. Päätin haluta lapseni viereeni sairaala-ajan ajaksi ja lopulta tytön kanssa yhdessä lähdettiin kotiin.
Kaikissa sairaalapapereissa luki että harkitsen pois antoa jne.. mutta kukaan ei ole perään kysellyt!! Eli ei sossu ala kyttäämään perään vain siksi että harkitset lapsen pois antoa!
Ja sinulle ketä olit antamassa lapsesi pois, pidä lapsestasi kiinni.. koska et viellä papereita ole allekirjoittanu. Toivottavasti saat pienokaisen pian kotiin. Onnea ja tsempiä sinulle!

Ja kiitos helinä-keijulle kun annoit minulle joskus voimia.. kun täällä pyysin apua päätökselleni=)

äiti ja tyttö kirjoitti:

Synnytin 6kk sitten pienen tytön.. Adobtio päätöstäni kysyttiin vasta juuri ennen synnytyksen alkua!! Sanoin luopuvani lapsesta ja hänet oltiin valmiit viemään erille osastolle synnytyksen jälkeen.
Mutta tytön synnyttyä toinen kätilöistä kysyi että haluanko imettää ja vastasin myöntävästi. Päätin haluta lapseni viereeni sairaala-ajan ajaksi ja lopulta tytön kanssa yhdessä lähdettiin kotiin.
Kaikissa sairaalapapereissa luki että harkitsen pois antoa jne.. mutta kukaan ei ole perään kysellyt!! Eli ei sossu ala kyttäämään perään vain siksi että harkitset lapsen pois antoa!
Ja sinulle ketä olit antamassa lapsesi pois, pidä lapsestasi kiinni.. koska et viellä papereita ole allekirjoittanu. Toivottavasti saat pienokaisen pian kotiin. Onnea ja tsempiä sinulle!

Ja kiitos helinä-keijulle kun annoit minulle joskus voimia.. kun täällä pyysin apua päätökselleni=)

Lue lisää

anna vielä mitään aihetta itsessään kysellä perään. Kukaan ei ole sellaista väittänytkään. Kumma juttu muuten, että sieltä sairaalasta kirjoittelit tänne. En usko, että keneltäkään tullaan ilman omaa aloitetta kysymään, että antaisitko nyt lapsesi pois. Olet provo tai muuten vain valehtelet.

adoptioaikomus kirjoitti:

anna vielä mitään aihetta itsessään kysellä perään. Kukaan ei ole sellaista väittänytkään. Kumma juttu muuten, että sieltä sairaalasta kirjoittelit tänne. En usko, että keneltäkään tullaan ilman omaa aloitetta kysymään, että antaisitko nyt lapsesi pois. Olet provo tai muuten vain valehtelet.

Lue lisää

Sairaalassa minulta KYSYTTIIN asiaa, että olenko antamassa lapseni pois vai pidänkö hänet, KOSKA HEILLÄ EI SIITTÄ OLLUT TIETOA. ENNEN olin jo kuitenkin miettinyt asiaa ja täällä asiasta SILLOIN kysynyt ja puhunut.. Äly hoi älä jätä, ei kovasti sinulla järki päässä kulje.
Ei kukaan ole niin väittänyt, mutta siihen suuntaan puhunut.

äiti ja tyttö kirjoitti:

Sairaalassa minulta KYSYTTIIN asiaa, että olenko antamassa lapseni pois vai pidänkö hänet, KOSKA HEILLÄ EI SIITTÄ OLLUT TIETOA. ENNEN olin jo kuitenkin miettinyt asiaa ja täällä asiasta SILLOIN kysynyt ja puhunut.. Äly hoi älä jätä, ei kovasti sinulla järki päässä kulje.
Ei kukaan ole niin väittänyt, mutta siihen suuntaan puhunut.

Lue lisää

nyt totta, niin valehtelit aikaisemmassa viestissäsi, että asia tuli puheeksi vasta sairaalassa. Näitä asioitahan ei hoideta kätilön vaan sosiaaliviranomaisen kanssa, johon olit jo aikaisemmin yhteydessä. Se ei tule mistään puun takaa, että annatkos nyt lapsesi pois.

puhut kirjoitti:

nyt totta, niin valehtelit aikaisemmassa viestissäsi, että asia tuli puheeksi vasta sairaalassa. Näitä asioitahan ei hoideta kätilön vaan sosiaaliviranomaisen kanssa, johon olit jo aikaisemmin yhteydessä. Se ei tule mistään puun takaa, että annatkos nyt lapsesi pois.

Lue lisää

Voi sinua tietämätöntä! Kyllä aina silloin tällöin synnyttävä äiti ottaa adoption puheeksi ensimmäistä kertaa vasta synnytyslaitoksella. Tai joku muu ottaa asian puheeksi hänen kanssaan synnytyslaitoksella.

Kaikki raskaana olevat naiset eivät halua tai jaksa yhtään ylimääräistä asiaa raskaana ollessaan. Moni välttelee kaikkea asiaan liittyvää. Jotkut eivät käy edes neuvolassa. Muutamat käyvät neuvolasssa, jossa terveydenhoitajan asennoituminen esim. adoptioon voi olla tuomitsevaa. Lasta odottavan naisen elämäntilanne voi myös muuttua radikaalisti raskauden aikana, jolloin myös ajatukset lapsen ja vanhemmuuden suhteen voivat muuttua kovasti.

Vasta lapsen synnyttyä naisesta tulee äiti ja tämän äidin on pakko päättää käytännön asioita kuten haluaako ottaa lapsen syliin, haluaako imettää, haluaako aloittaa yhteisen elämän lapsen kanssa jne. Synnytyssairaalassa lapsen syntymän jälkeen asiaa ei voi enää paeta, eikä nälkäisenä itkevää lasta voi enää painaa pois mielestään. Osa tekee adoptiopäätöksen ja osa peruu adoptioajatukset tässä vaiheessa.

sinä nettikiusaaja kirjoitti:

Voi sinua tietämätöntä! Kyllä aina silloin tällöin synnyttävä äiti ottaa adoption puheeksi ensimmäistä kertaa vasta synnytyslaitoksella. Tai joku muu ottaa asian puheeksi hänen kanssaan synnytyslaitoksella.

Kaikki raskaana olevat naiset eivät halua tai jaksa yhtään ylimääräistä asiaa raskaana ollessaan. Moni välttelee kaikkea asiaan liittyvää. Jotkut eivät käy edes neuvolassa. Muutamat käyvät neuvolasssa, jossa terveydenhoitajan asennoituminen esim. adoptioon voi olla tuomitsevaa. Lasta odottavan naisen elämäntilanne voi myös muuttua radikaalisti raskauden aikana, jolloin myös ajatukset lapsen ja vanhemmuuden suhteen voivat muuttua kovasti.

Vasta lapsen synnyttyä naisesta tulee äiti ja tämän äidin on pakko päättää käytännön asioita kuten haluaako ottaa lapsen syliin, haluaako imettää, haluaako aloittaa yhteisen elämän lapsen kanssa jne. Synnytyssairaalassa lapsen syntymän jälkeen asiaa ei voi enää paeta, eikä nälkäisenä itkevää lasta voi enää painaa pois mielestään. Osa tekee adoptiopäätöksen ja osa peruu adoptioajatukset tässä vaiheessa.

Lue lisää

puhe, että onko päätös mahdollista tehdä sairaalassa. Tämä provo väitti aluksi, että hänelle tultiin ehdottamaan adoptiota sairaalassa, niin, että siitä voi saada sellaisen käsityksen, ettei hän itse ollut tehnyt aloitetta, vaan häneltä vain pyydettiin lasta pois. Ei keneltäkään synnyttäjältä tulla kysymään, että annatko nyt lapsesi pois, jos hän ei ole itse tehnyt aloitetta, tuli se aloite hänen osaltaan sitten odotusaikan, juuri ennen synnytystä tai synnytyksen jälkeen. Sairaalan henkilökunnalla on kuitenkin oletus, että jokainen synnyttäjä lähtee sieltä synnyttämänsä lapsen kanssa eikä mitään sosiaalivirkailijaa kutsuta paikalle erikseen kysymään jokaiselta synnyttäjältä, että joskos et pitäisikään lastasi.

nyt ollut kirjoitti:

puhe, että onko päätös mahdollista tehdä sairaalassa. Tämä provo väitti aluksi, että hänelle tultiin ehdottamaan adoptiota sairaalassa, niin, että siitä voi saada sellaisen käsityksen, ettei hän itse ollut tehnyt aloitetta, vaan häneltä vain pyydettiin lasta pois. Ei keneltäkään synnyttäjältä tulla kysymään, että annatko nyt lapsesi pois, jos hän ei ole itse tehnyt aloitetta, tuli se aloite hänen osaltaan sitten odotusaikan, juuri ennen synnytystä tai synnytyksen jälkeen. Sairaalan henkilökunnalla on kuitenkin oletus, että jokainen synnyttäjä lähtee sieltä synnyttämänsä lapsen kanssa eikä mitään sosiaalivirkailijaa kutsuta paikalle erikseen kysymään jokaiselta synnyttäjältä, että joskos et pitäisikään lastasi.

Lue lisää

Minulta ei ollu asiaa ENNEN kysytty, enkä ollut ajatuksestani PUHUNUT kellekkään muille ku muutamalle läheisilleni ja täällä. Sairaalassa asiaa KYSYTTIIN että olenko pitämässä lapseni, EI EHDOTETTU että annan pois..
Itse olin juuri näitä jotka eivät käyneet neuvolassa (eli minulla ei ollut neuvolakorttia, minkä ambulanssin hoitajat kätilölle selittivät), olin vain lääkärilläni käynyt ja kun jouduin sairaalahoitoon, siellä raskauteni tutkittiin. Eli tiesin vain miten pitkällä raskaus on.. tämän raskaudenkin sain tietää vasta ollessani jo neljännellä kuulla.
Ja minua painostettiin koko raskauden ajan että jos lapsi syntyy, hänen isänsä tappaa itsensä. Joten en edes kertonut kenellekkään kun lähdin ambulanssilla 50km päähän sairaalaan kun lapsivesi tuli. Vanhemmilleni kerroin vasta päivää ennen kun sairaalasta lähdin tytön kanssa että, missä olen. Että näin provo olen!!Voin sanoa että asia sattuu minuun vielläkin etten saanut nauttia raskaudestani!!:'(

äiti ja tyttö kirjoitti:

Minulta ei ollu asiaa ENNEN kysytty, enkä ollut ajatuksestani PUHUNUT kellekkään muille ku muutamalle läheisilleni ja täällä. Sairaalassa asiaa KYSYTTIIN että olenko pitämässä lapseni, EI EHDOTETTU että annan pois..
Itse olin juuri näitä jotka eivät käyneet neuvolassa (eli minulla ei ollut neuvolakorttia, minkä ambulanssin hoitajat kätilölle selittivät), olin vain lääkärilläni käynyt ja kun jouduin sairaalahoitoon, siellä raskauteni tutkittiin. Eli tiesin vain miten pitkällä raskaus on.. tämän raskaudenkin sain tietää vasta ollessani jo neljännellä kuulla.
Ja minua painostettiin koko raskauden ajan että jos lapsi syntyy, hänen isänsä tappaa itsensä. Joten en edes kertonut kenellekkään kun lähdin ambulanssilla 50km päähän sairaalaan kun lapsivesi tuli. Vanhemmilleni kerroin vasta päivää ennen kun sairaalasta lähdin tytön kanssa että, missä olen. Että näin provo olen!!Voin sanoa että asia sattuu minuun vielläkin etten saanut nauttia raskaudestani!!:'(

Lue lisää

on siis ollut syytä epäillä, että sinulla ei ole kaikki hyvin. Kutsuttiinko sosiaaliviranomainen paikalle (kuten tällaisessa tilanteessa on kai järkevintä tehdä)? Sairaalan kannalta on ihan järkevää ja tarkoituksenmukaista esittää tällainen kysymys, koska tilanteesi jo antoi ymmärtää, ettei sinulla ole tämän raskauden suhteen asiat hyvin. Tällaisissa tilanteissa kysyminen on järkevää senkin takia, että yhdeksän kuukautta vaiennut äiti saattaa peloissaan vaieta vielä sairaalassakin aikeista luopua lapsesta, ja koska hänen mielentilaansa ei tunneta, tiedetään vain, että jotakin outoa on, ei voida olla varmoja, että hän ei vahingoita lasta.

äiti ja tyttö kirjoitti:

Minulta ei ollu asiaa ENNEN kysytty, enkä ollut ajatuksestani PUHUNUT kellekkään muille ku muutamalle läheisilleni ja täällä. Sairaalassa asiaa KYSYTTIIN että olenko pitämässä lapseni, EI EHDOTETTU että annan pois..
Itse olin juuri näitä jotka eivät käyneet neuvolassa (eli minulla ei ollut neuvolakorttia, minkä ambulanssin hoitajat kätilölle selittivät), olin vain lääkärilläni käynyt ja kun jouduin sairaalahoitoon, siellä raskauteni tutkittiin. Eli tiesin vain miten pitkällä raskaus on.. tämän raskaudenkin sain tietää vasta ollessani jo neljännellä kuulla.
Ja minua painostettiin koko raskauden ajan että jos lapsi syntyy, hänen isänsä tappaa itsensä. Joten en edes kertonut kenellekkään kun lähdin ambulanssilla 50km päähän sairaalaan kun lapsivesi tuli. Vanhemmilleni kerroin vasta päivää ennen kun sairaalasta lähdin tytön kanssa että, missä olen. Että näin provo olen!!Voin sanoa että asia sattuu minuun vielläkin etten saanut nauttia raskaudestani!!:'(

Lue lisää

Sairaaloissa työskentelee useita sosiaalityöntekijöitä. Jokaisen synnytysosastolla työskentelevän sossun on osattava hoitaa adoptioasioita. Vaikka äiti olisi saanut adoptioneuvontaa raskausaikana, pyrkii yleensä myös synnytysosaston sossu keskustelemaan äidin kanssa adoptiosta.

Tämän tapauksen kulkua en todellakaan tunne, mutta ajatukset adoptiosta voisivat tulla esiin ihan normaaleissa hoitotilanteissa (esim. äiti pohtii, haluaako saada vauvan syliin heti syntymän jälkeen). Tai äiti kertoo sairaalaan tullessa, että hän haluaisi, ettei hänestä anneta tietoja kennellekään. Tai ilmenee, ettei ole tulossa hakemaan äitiä sairaalasta kotiin eikä kuljetusvälinettä vauvalle. Tällaisia asioita selvitetään jo ennen sairaalaan tuloa tai viimeistään tulovaiheessa, ellei esimerkiksi synnytyksen vuoksi jouduta siirtymään täyttä vauhtia synnytyssaliin.

Edelliselle kirjoittajalle haluaisin sanoa, että täällä palstalla ei ehkä kannata aggressiviseen sävyyn väittää asioita, joista ei selvästikään tiedä. Jos on kiinnostunut asioista, niin niitä voi myös kohteliaasti kysyä.

äiti ja tyttö kirjoitti:

Minulta ei ollu asiaa ENNEN kysytty, enkä ollut ajatuksestani PUHUNUT kellekkään muille ku muutamalle läheisilleni ja täällä. Sairaalassa asiaa KYSYTTIIN että olenko pitämässä lapseni, EI EHDOTETTU että annan pois..
Itse olin juuri näitä jotka eivät käyneet neuvolassa (eli minulla ei ollut neuvolakorttia, minkä ambulanssin hoitajat kätilölle selittivät), olin vain lääkärilläni käynyt ja kun jouduin sairaalahoitoon, siellä raskauteni tutkittiin. Eli tiesin vain miten pitkällä raskaus on.. tämän raskaudenkin sain tietää vasta ollessani jo neljännellä kuulla.
Ja minua painostettiin koko raskauden ajan että jos lapsi syntyy, hänen isänsä tappaa itsensä. Joten en edes kertonut kenellekkään kun lähdin ambulanssilla 50km päähän sairaalaan kun lapsivesi tuli. Vanhemmilleni kerroin vasta päivää ennen kun sairaalasta lähdin tytön kanssa että, missä olen. Että näin provo olen!!Voin sanoa että asia sattuu minuun vielläkin etten saanut nauttia raskaudestani!!:'(

Lue lisää

Olisin kiitollinen, jos et laittaisi sanoja suuhuni. Alun perin minun tarkoitukseni oli korjata Helinän saama väärä käsitys, että adoptioaikeet itsessään johtaisivat huostaanoton riskiin. Syy, miksi mainitsin sen, että yleensä adoptioprosessi on alkanut jo ennen synnytystä, on se, että halusin tuoda esiin mahdollisen syyn huostaanoton harkitsemiseen niissä tapauksissa, joissa on kyseessä esimerkiksi huumeäiti. Sosiaalihuollolla tulisi olla tiedossa äidin tilanne jo senkin takia, että jos (ja tietääkseni useimmiten kun) hän päättää pitää lapsen, olisi hyvä arvioida, tarvitseeko hän tuke, jotta äidin ja lapsen yhteiselo lähtisi käyntiin jouhevasti. Nimimerkki Bioäiti toi kuitenkin esille näkökohdan, ettevät sosiaaliviranomainen ja synnyttäjä kohtaa edes riittävän usein, ja arvostan tämän tiedon esiintuomista. Erilaisiin tapauksiin en vieläkään itsessään ota kantaa. En ole myöskään väittänyt, etteikö sairaaloissa olisi "sossuja", jotka hoitavat adoptioasioita. Kuitenkin tämä asia tulee ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa, kun äiti on ilmaissut toiveensa antaa lapsi pois. Sosiaalihuolto sinällään ei ehdota kenellekään adoptiota, sillä biologisen vanhemman luona kasvamista pidetään kaikkein parhaana vaihtoehtona.

äiti ja tyttö kirjoitti:

Synnytin 6kk sitten pienen tytön.. Adobtio päätöstäni kysyttiin vasta juuri ennen synnytyksen alkua!! Sanoin luopuvani lapsesta ja hänet oltiin valmiit viemään erille osastolle synnytyksen jälkeen.
Mutta tytön synnyttyä toinen kätilöistä kysyi että haluanko imettää ja vastasin myöntävästi. Päätin haluta lapseni viereeni sairaala-ajan ajaksi ja lopulta tytön kanssa yhdessä lähdettiin kotiin.
Kaikissa sairaalapapereissa luki että harkitsen pois antoa jne.. mutta kukaan ei ole perään kysellyt!! Eli ei sossu ala kyttäämään perään vain siksi että harkitset lapsen pois antoa!
Ja sinulle ketä olit antamassa lapsesi pois, pidä lapsestasi kiinni.. koska et viellä papereita ole allekirjoittanu. Toivottavasti saat pienokaisen pian kotiin. Onnea ja tsempiä sinulle!

Ja kiitos helinä-keijulle kun annoit minulle joskus voimia.. kun täällä pyysin apua päätökselleni=)

Lue lisää

Minulla ei ollut mitään mielentilaisia häiriöitä, vaikka niin kuvittelet. Olin valmistautunut siihen että lapsen annan pois tai siihen että yhdessä lähdemme (mikä oli suurin toiveeni). Kaikki turvakaukalot ja muut oli tiedossa.
Ja sen jälkeen kuin halusin lapseni luokseni sairaalassa, sossutäti tuli papereitten kanssa ja auttoi minut saamaan äitiyspakkauksen ja vanhempainrahat sun muut. Missään vaiheessa kukaan ei epäilyt mielentilaani, jokaikinen hoitaja ymmärsi minun tilanteeni ja kannustivat minua pitämään lapseni. Kaikki ei ole sinunlaisia ihmisiä..

äiti ja tyttö kirjoitti:

Minulla ei ollut mitään mielentilaisia häiriöitä, vaikka niin kuvittelet. Olin valmistautunut siihen että lapsen annan pois tai siihen että yhdessä lähdemme (mikä oli suurin toiveeni). Kaikki turvakaukalot ja muut oli tiedossa.
Ja sen jälkeen kuin halusin lapseni luokseni sairaalassa, sossutäti tuli papereitten kanssa ja auttoi minut saamaan äitiyspakkauksen ja vanhempainrahat sun muut. Missään vaiheessa kukaan ei epäilyt mielentilaani, jokaikinen hoitaja ymmärsi minun tilanteeni ja kannustivat minua pitämään lapseni. Kaikki ei ole sinunlaisia ihmisiä..

Lue lisää

ollut mitään mielentilan häiriötä, eiväthän ne muuten olisi antaneet sinun lähteä sieltä vauvan kanssa. Olet varmasti ihan hyvä äiti. Mutta jos ihmettelit sitä, miksi sinulta kysyttiin, aiotko pitää lapsen vai et (sain kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että sinulta kysyttiin sitä ilman, että olisit itse aluksi sanonut haluavasi luopua), niin syy tähän kysymiseen voi olla siinä, että he eivät oikeasti tienneet, mikä tilanteesi on ja olivat huolissaan, kun et ollut käynyt neuvolassa. On valitettavasti olemassa myös sellaisia tapuksia, jotka eivät esimerkiksi masennuksensa vuoksi saa kerrottua, mikä heillä on sydämellään, ja siksi on hyvä, että kysytään. Sinun tialnteesihan ilmeisesti olikin (nyt ensimmäisen viestisi jälkeen saatujen tietojen mukaan), että mitään adoptioprosesia ei missään vaiheessa ehditty käynnistää, joten et adoptioneuvontaa edes tarvinnut. Sait kuitenkin sen avun, mitä tarvitsit eli sossu auttoi papereiden ja äitiyspakkauksen kanssa. Juuri tällaista apua tarvitsevat myös ne äidit, joilla adoptioprosessi on jo ehtinyt alkaa ennen kuin he tulevat toisiin aatoksiin. Aloittajan tilanne on siinä mielessä erilainen, että hän on ollut viikkoja erillään lapsestaan eikä varmastikaan ole vielä saanut mitään opastusta ja neuvontaa. Jos kyseessä on hänen esikoisensa, hänen vauvanhoitokokemuksensakin voi olla vähäistä. Kuitenkin tässä ketjussa on tullut ilmi, että hänellä on oikeus käydä sijaisperheessä muutamia kertoja harjoittelemassa ihan käytännön asioita, joihin hänelle ei ole annetu opastusta sairaalassa, niin ettei hänen tarvitse olla yksin tämän asian kanssa.

sinulla kirjoitti:

ollut mitään mielentilan häiriötä, eiväthän ne muuten olisi antaneet sinun lähteä sieltä vauvan kanssa. Olet varmasti ihan hyvä äiti. Mutta jos ihmettelit sitä, miksi sinulta kysyttiin, aiotko pitää lapsen vai et (sain kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että sinulta kysyttiin sitä ilman, että olisit itse aluksi sanonut haluavasi luopua), niin syy tähän kysymiseen voi olla siinä, että he eivät oikeasti tienneet, mikä tilanteesi on ja olivat huolissaan, kun et ollut käynyt neuvolassa. On valitettavasti olemassa myös sellaisia tapuksia, jotka eivät esimerkiksi masennuksensa vuoksi saa kerrottua, mikä heillä on sydämellään, ja siksi on hyvä, että kysytään. Sinun tialnteesihan ilmeisesti olikin (nyt ensimmäisen viestisi jälkeen saatujen tietojen mukaan), että mitään adoptioprosesia ei missään vaiheessa ehditty käynnistää, joten et adoptioneuvontaa edes tarvinnut. Sait kuitenkin sen avun, mitä tarvitsit eli sossu auttoi papereiden ja äitiyspakkauksen kanssa. Juuri tällaista apua tarvitsevat myös ne äidit, joilla adoptioprosessi on jo ehtinyt alkaa ennen kuin he tulevat toisiin aatoksiin. Aloittajan tilanne on siinä mielessä erilainen, että hän on ollut viikkoja erillään lapsestaan eikä varmastikaan ole vielä saanut mitään opastusta ja neuvontaa. Jos kyseessä on hänen esikoisensa, hänen vauvanhoitokokemuksensakin voi olla vähäistä. Kuitenkin tässä ketjussa on tullut ilmi, että hänellä on oikeus käydä sijaisperheessä muutamia kertoja harjoittelemassa ihan käytännön asioita, joihin hänelle ei ole annetu opastusta sairaalassa, niin ettei hänen tarvitse olla yksin tämän asian kanssa.

Lue lisää

Harvalla ensisynnyttäjällä on vauvanhoitokokemusta, eikä sitä edellytetä. Nykyiset suurten ikäluokkien lapset ovat usein perheensä ainoita lapsia, ja he kyllä jokainen saavat synnyttämänsä lapsen mukaansa ilman vauvanhoitokokemusta. Uskomatonta selostusta ehdoista taas kerran tässä ketjussa.
Voitko kuvitella, että ihan viidakossakin samoin kuin Manhattanilla vauvat tulevat hoidetuksi ilman suomalaisen sossutantan opastusta. Miten ihmessä se voi olla mahdollista.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Harvalla ensisynnyttäjällä on vauvanhoitokokemusta, eikä sitä edellytetä. Nykyiset suurten ikäluokkien lapset ovat usein perheensä ainoita lapsia, ja he kyllä jokainen saavat synnyttämänsä lapsen mukaansa ilman vauvanhoitokokemusta. Uskomatonta selostusta ehdoista taas kerran tässä ketjussa.
Voitko kuvitella, että ihan viidakossakin samoin kuin Manhattanilla vauvat tulevat hoidetuksi ilman suomalaisen sossutantan opastusta. Miten ihmessä se voi olla mahdollista.

Lue lisää

saa opastusta käytännön asioissa, samoin jo ennen synnytystä. Yleensä myös sellainen äiti, joka on valmistautunut pitämään lapsensa, on saanut esimerkiksi tuttaviltaan neuvoja ja on ennen kaikkea alkanut rakentaa suhdetta lapseensa jo tämän ollessa kohdussa, kun taas sellainen äiti, joka on odottaessaan ajatellut, ettei kuitenkaan pidä lasta, ei ole välttämättä uskaltanut edes ajatella toista vaihtoehtoa. Kaikki, jotka synnyttävät, tarvitsevat apua ja tukea lapsenhoidon alkuun saamiseksi. Toiset saavat sitä enemmän lähipiiristään kuin toiset, mutta äitiys on opittu ja opittavissa oleva asia. Synnyttämällä ei naisesta vielä tule äitiä, äitiyteen tarvitaan se, että tietoisesti opettelee ja ottaa äidin roolin. Monia vanhemmuuteen liittyviä asioita opitaan jo tiedostamatta omilta vanhemmilta, mutta vauvanhoitoon liittyy monia sellaisia asioita, jotka täytyy tietoisesti opetella. Vilkaisepa joskus kadulla jonkun ohikulkijan lastenvaunuihin. Ne ovat pieniä ja avuttomia otuksia, eikö totta?

esimerkiksi kirjoitti:

saa opastusta käytännön asioissa, samoin jo ennen synnytystä. Yleensä myös sellainen äiti, joka on valmistautunut pitämään lapsensa, on saanut esimerkiksi tuttaviltaan neuvoja ja on ennen kaikkea alkanut rakentaa suhdetta lapseensa jo tämän ollessa kohdussa, kun taas sellainen äiti, joka on odottaessaan ajatellut, ettei kuitenkaan pidä lasta, ei ole välttämättä uskaltanut edes ajatella toista vaihtoehtoa. Kaikki, jotka synnyttävät, tarvitsevat apua ja tukea lapsenhoidon alkuun saamiseksi. Toiset saavat sitä enemmän lähipiiristään kuin toiset, mutta äitiys on opittu ja opittavissa oleva asia. Synnyttämällä ei naisesta vielä tule äitiä, äitiyteen tarvitaan se, että tietoisesti opettelee ja ottaa äidin roolin. Monia vanhemmuuteen liittyviä asioita opitaan jo tiedostamatta omilta vanhemmilta, mutta vauvanhoitoon liittyy monia sellaisia asioita, jotka täytyy tietoisesti opetella. Vilkaisepa joskus kadulla jonkun ohikulkijan lastenvaunuihin. Ne ovat pieniä ja avuttomia otuksia, eikö totta?

Lue lisää

kuin se, että kysyy tai saa joltain neuvoja, niinkuin elämässä muutenkin. Mitään vauvanhoitokokemusta ei siitä vielä tule, että joku valmentaa vauvanhoitoon. Vauvanhoitokokemusta ei tarvita. Myös neuvojen kysyminen tai vastaanottaminen on vapaaehtoista ja omaehtoista, ei pakollista tai edellytys, että saa vauvan mukaansa synnytyssairaalasta.
Näitähän ohjeita antaa sellasetkin, joilla ei omaa lasta edes ole eikä siten vauvanhoitokokemusta omasta takaa lainkaan, eikä edes kokemusta raskaudesta. Nukeillahan ne harjottelee.

esimerkiksi kirjoitti:

saa opastusta käytännön asioissa, samoin jo ennen synnytystä. Yleensä myös sellainen äiti, joka on valmistautunut pitämään lapsensa, on saanut esimerkiksi tuttaviltaan neuvoja ja on ennen kaikkea alkanut rakentaa suhdetta lapseensa jo tämän ollessa kohdussa, kun taas sellainen äiti, joka on odottaessaan ajatellut, ettei kuitenkaan pidä lasta, ei ole välttämättä uskaltanut edes ajatella toista vaihtoehtoa. Kaikki, jotka synnyttävät, tarvitsevat apua ja tukea lapsenhoidon alkuun saamiseksi. Toiset saavat sitä enemmän lähipiiristään kuin toiset, mutta äitiys on opittu ja opittavissa oleva asia. Synnyttämällä ei naisesta vielä tule äitiä, äitiyteen tarvitaan se, että tietoisesti opettelee ja ottaa äidin roolin. Monia vanhemmuuteen liittyviä asioita opitaan jo tiedostamatta omilta vanhemmilta, mutta vauvanhoitoon liittyy monia sellaisia asioita, jotka täytyy tietoisesti opetella. Vilkaisepa joskus kadulla jonkun ohikulkijan lastenvaunuihin. Ne ovat pieniä ja avuttomia otuksia, eikö totta?

Lue lisää

on tunnettu termi, eikä tyhjästä temmattu. Synnyttämällä syntyy paitsi vauva, myös äiti tuolle pienelle ihmistaimelle. Tällä on merkitystä, koska hoitamaan voi oppia, mutta tunnepuoli onkin sitten toinen juttu. Mekaaninen äidiksi oppiminen ei todellakaan riitä lapsen tarpeisiin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

on tunnettu termi, eikä tyhjästä temmattu. Synnyttämällä syntyy paitsi vauva, myös äiti tuolle pienelle ihmistaimelle. Tällä on merkitystä, koska hoitamaan voi oppia, mutta tunnepuoli onkin sitten toinen juttu. Mekaaninen äidiksi oppiminen ei todellakaan riitä lapsen tarpeisiin.

Lue lisää

niin se tunnettu termi, joka edellisetä tekstistä jäi pois on ÄIDINVAISTO.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Harvalla ensisynnyttäjällä on vauvanhoitokokemusta, eikä sitä edellytetä. Nykyiset suurten ikäluokkien lapset ovat usein perheensä ainoita lapsia, ja he kyllä jokainen saavat synnyttämänsä lapsen mukaansa ilman vauvanhoitokokemusta. Uskomatonta selostusta ehdoista taas kerran tässä ketjussa.
Voitko kuvitella, että ihan viidakossakin samoin kuin Manhattanilla vauvat tulevat hoidetuksi ilman suomalaisen sossutantan opastusta. Miten ihmessä se voi olla mahdollista.

Lue lisää

kirjoituksen ajatuksella, niin huomaatte että puhutte nyt aivan eri asiasta. Kyllä ensisynnyttäjä saa todellakin vauvan mukaansa sairaalasta ilman edeltävää vauvanhoitokokemusta. Mutta sairaalassa ollessaan hän on kartuttanut tätä vauvanhoitokokemusta oman lapsensa kanssa. Aivan taatusti hänelle on kätilöt ja lastenhoitajat (ei sossutantat) opettaneet kädestä pitäen miten vaippa vaihdetaan, millaisilla otteilla vauvaa nostetaan ja käsitellään, miten kylvetetään, miten peppu pestään, imetysohjauksesta nyt puhumattakaan. Nämä ovat monelle ensikertalaiselle aivan hepreaa ja jopa pieneen vauvaan koskeminen voi olla jännittävä juttu. Pelätään, että vauva menee rikki! Jopa sellainen asia, miten syvälle suuhun tutti laitetaan on aloittelevalle äidille nykypäivänä monesti ihan outo juttu. Eikä se, että on kokemusta lapsista todellakaan riitä! Vauvan hoitaminen on aivan toinen juttu. Myös tiedon saaminen on tärkeää. Esimerkkinä tästä vaikkapa vauvan syöttäminen/syöminen. Monelle sellaiselle, joka ei ole ollut pienen vauvan kanssa tekemisissä tuntuu ajatus vauvantahtisesta ruokinnasta käsittämättömältä. Monesti törmää sellaiseenkin ajatusmaailmaan, että vauvat söisivät aamiainen - lounas - päivällinen - iltapala aikataululla. Ja että jos syöttää illalla enemmän, niin ei sitten tarvitse yöllä herätä ;)

Sellaisella äidillä, jonka lapsi on mennyt adoption harkinta-ajaksi sijaisperheeseen, ei tälläistä kokemusta ole sairaalassa ollessa kertynyt. Nämä äidit eivät yleensä halua hoitaa lastaan sairaalassa ja he kotiutuvat usein hyvin nopeasti lapsen jäädessä vielä sairaalan vauvalaan. Kyllä minustakin olisi hyvä, että adoptioaikeiden peruuntuessa äidit kävisivät ensin tutustumassa lapseensa sijaisperheessä ja sijaisvanhemmat ohjaisivat heitä lapsen hoitamisessa. Usein unohdettu, mutta sitäkin tärkeämpi asia on myös se, että lapsen täytyy saada tutustua äitiinsä kaikessa rauhassa!

T: kätilö kirjoitti:

kirjoituksen ajatuksella, niin huomaatte että puhutte nyt aivan eri asiasta. Kyllä ensisynnyttäjä saa todellakin vauvan mukaansa sairaalasta ilman edeltävää vauvanhoitokokemusta. Mutta sairaalassa ollessaan hän on kartuttanut tätä vauvanhoitokokemusta oman lapsensa kanssa. Aivan taatusti hänelle on kätilöt ja lastenhoitajat (ei sossutantat) opettaneet kädestä pitäen miten vaippa vaihdetaan, millaisilla otteilla vauvaa nostetaan ja käsitellään, miten kylvetetään, miten peppu pestään, imetysohjauksesta nyt puhumattakaan. Nämä ovat monelle ensikertalaiselle aivan hepreaa ja jopa pieneen vauvaan koskeminen voi olla jännittävä juttu. Pelätään, että vauva menee rikki! Jopa sellainen asia, miten syvälle suuhun tutti laitetaan on aloittelevalle äidille nykypäivänä monesti ihan outo juttu. Eikä se, että on kokemusta lapsista todellakaan riitä! Vauvan hoitaminen on aivan toinen juttu. Myös tiedon saaminen on tärkeää. Esimerkkinä tästä vaikkapa vauvan syöttäminen/syöminen. Monelle sellaiselle, joka ei ole ollut pienen vauvan kanssa tekemisissä tuntuu ajatus vauvantahtisesta ruokinnasta käsittämättömältä. Monesti törmää sellaiseenkin ajatusmaailmaan, että vauvat söisivät aamiainen - lounas - päivällinen - iltapala aikataululla. Ja että jos syöttää illalla enemmän, niin ei sitten tarvitse yöllä herätä ;)

Sellaisella äidillä, jonka lapsi on mennyt adoption harkinta-ajaksi sijaisperheeseen, ei tälläistä kokemusta ole sairaalassa ollessa kertynyt. Nämä äidit eivät yleensä halua hoitaa lastaan sairaalassa ja he kotiutuvat usein hyvin nopeasti lapsen jäädessä vielä sairaalan vauvalaan. Kyllä minustakin olisi hyvä, että adoptioaikeiden peruuntuessa äidit kävisivät ensin tutustumassa lapseensa sijaisperheessä ja sijaisvanhemmat ohjaisivat heitä lapsen hoitamisessa. Usein unohdettu, mutta sitäkin tärkeämpi asia on myös se, että lapsen täytyy saada tutustua äitiinsä kaikessa rauhassa!

Lue lisää

tämän asian ratkaisee bioäiti. On tietenkin hyvä, jos hän niin halutessaan saa harjoitteluaikaa, mutta sitä ei tule häneltä edellyttää.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

tämän asian ratkaisee bioäiti. On tietenkin hyvä, jos hän niin halutessaan saa harjoitteluaikaa, mutta sitä ei tule häneltä edellyttää.

että kyllähän vastasynnyttäneellä äidillä voi olla omasta takaa joku läheinen, jolla sitä kokemusta sen verran on, että hän voi antaa neuvoja. Ei sijaisperhe tai sen lastekodin henkilökunta ole ainoat, jotka jotain tietää. Esim. oma äiti voi olla hyvä antamaan perustietoja, kun on sentään saanut synnyttäjänkin pysymään hengissä lapsena. Sijaisperheethän ovat myös aika iäkkäitä, joten ihan uusimmat trendit ei kai sielläkään kokemusperäisenä ole hallussa vaan opittuna.

sinulla kirjoitti:

ollut mitään mielentilan häiriötä, eiväthän ne muuten olisi antaneet sinun lähteä sieltä vauvan kanssa. Olet varmasti ihan hyvä äiti. Mutta jos ihmettelit sitä, miksi sinulta kysyttiin, aiotko pitää lapsen vai et (sain kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että sinulta kysyttiin sitä ilman, että olisit itse aluksi sanonut haluavasi luopua), niin syy tähän kysymiseen voi olla siinä, että he eivät oikeasti tienneet, mikä tilanteesi on ja olivat huolissaan, kun et ollut käynyt neuvolassa. On valitettavasti olemassa myös sellaisia tapuksia, jotka eivät esimerkiksi masennuksensa vuoksi saa kerrottua, mikä heillä on sydämellään, ja siksi on hyvä, että kysytään. Sinun tialnteesihan ilmeisesti olikin (nyt ensimmäisen viestisi jälkeen saatujen tietojen mukaan), että mitään adoptioprosesia ei missään vaiheessa ehditty käynnistää, joten et adoptioneuvontaa edes tarvinnut. Sait kuitenkin sen avun, mitä tarvitsit eli sossu auttoi papereiden ja äitiyspakkauksen kanssa. Juuri tällaista apua tarvitsevat myös ne äidit, joilla adoptioprosessi on jo ehtinyt alkaa ennen kuin he tulevat toisiin aatoksiin. Aloittajan tilanne on siinä mielessä erilainen, että hän on ollut viikkoja erillään lapsestaan eikä varmastikaan ole vielä saanut mitään opastusta ja neuvontaa. Jos kyseessä on hänen esikoisensa, hänen vauvanhoitokokemuksensakin voi olla vähäistä. Kuitenkin tässä ketjussa on tullut ilmi, että hänellä on oikeus käydä sijaisperheessä muutamia kertoja harjoittelemassa ihan käytännön asioita, joihin hänelle ei ole annetu opastusta sairaalassa, niin ettei hänen tarvitse olla yksin tämän asian kanssa.

Lue lisää

POINTTI OLI TÄMÄ:
"Eli ei sossu ala kyttäämään perään vain siksi että harkitset lapsen pois antoa!
Ja sinulle ketä olit antamassa lapsesi pois, pidä lapsestasi kiinni.. koska et viellä papereita ole allekirjoittanu. Toivottavasti saat pienokaisen pian kotiin. Onnea ja tsempiä sinulle!"

Tarinani kerroin vain, koska minusta alettiin tekemään feikkiä!! En ole väittänyt että kyseessä on sama asia.

mikko_n_75 kirjoitti:

Näen, että tässä on tapahtunut väärinkäsitysten aikaansaama tragedia. Adoption harkinta-ajan kansantajuinen merkitys on se, että se suojaa lasta ja vanhempaa joutumasta eroon heti synnytyksessä, jotta vanhemmat voivat rauhassa miettiä asiaa lapsen synnyttyä. Optimaalinen harkinta-ajan järjestely ei mielestäni ole lapsen antaminen pois mahdollisesti jo etukäteen sijoitettavaksi vaan se, että lapsen äiti tai molemmat vanhemmat voivat asua lapsen kanssa ensikodissa tai käyttää tukiperhejärjestelyä.

Vaikka laki ei siitä paljoa toteakaan (paitsi uuden lastensuojelulain sukulaissijoituspykälät), niin käytännössä lastensuojeluongelmia voidaan merkittävästi ehkäistä, jos nuorilla vanhemmilla on hyvät välit isovanhempiin ja lapsi koetaan osaksi sukua ja laajennettua ydinperhettä. Minulla on omasta suvustani runsaasti esimerkkejä, joista voi jälkikäteen analysoida, että ilman hyvää isovanhempien tai vanhempien sisarusten antamaa apua olisi voinut käydä onnettomasti.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa on siis kysymyksessä se, että äidin ja sosiaaliviranomaisten intressit eriävät:

(1) Äidin intressi ja olettama on ollut se, että hänellä on turvallinen periodi toipua synnytyksestä ja harkita sitä, pitääkö hän lapsen itse vai ei, ilman, että ennen papereiden allekirjoittamista olisi vaaraa lapsen menettämisestä.

(2) Sosiaaliviranomaisten intressi on ollut toteuttaa jo harkittu adoptio ja kun mutka on tullut matkaan, he yrittävät ohittaa sen omaksi ja adoptiokandidaattien parhaaksi. Tämä on kuitenkin vastoin harkinta-ajan tarkoitusta ja selvä väärinkäytös.

Ja loppukaneettina, jos lapsen isä on tiedossa, niin hänen mielipiteensä kuulematta jättäminen ja hänen laiminlyömisensä vanhempana on erittäin vakava virhe, jos se äidistä on kiinni!

Lue lisää

saa vakuuutteneeksi ..sorry

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Harvalla ensisynnyttäjällä on vauvanhoitokokemusta, eikä sitä edellytetä. Nykyiset suurten ikäluokkien lapset ovat usein perheensä ainoita lapsia, ja he kyllä jokainen saavat synnyttämänsä lapsen mukaansa ilman vauvanhoitokokemusta. Uskomatonta selostusta ehdoista taas kerran tässä ketjussa.
Voitko kuvitella, että ihan viidakossakin samoin kuin Manhattanilla vauvat tulevat hoidetuksi ilman suomalaisen sossutantan opastusta. Miten ihmessä se voi olla mahdollista.

Lue lisää

koska lapsen isä oli työssä maailmalla, ja hoidin ensimmäisen puoli vuotta. Hakijaa ei ollut sairaalasta (omat vanhepani jo niin vanhoja jotta auton ratiin enpäästäisi). Itse ajoin sairaalasta . nevoloissa kävin. En voinut edes soittaa lapsen syntymästä isälle, koska tämä oli Afrikan takapajulassa. Et silleen. Ei kukaan kyseenalaistanut mitään. Onneksi. Mutta se oli yli kymmenen vuotta sitten. Nyt minut varmaan laitettaisiin johonkin perhetukikeskukseen vauvan kanssa ja lapsen hoitotaiojani kyylättäisiin. Hyvin on meillä lapsen kanssa mennyt.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Juuri tuosta syystä, mitä kerroit, tulee vastaisuudessa adoptioasioiden hoito uskoa muille kuin sosiaaliviranomaisille, jottei tuolla tavalla pääse menemään puurot ja vellit sekaisin. Adoptioasia on aivan eri kuin huostaanotto.

Lisäksi ehdotan, että vastaisuudessa ei ruveta raskaana oleville naisille ehdottelemaan tai edes keskustelemaan syntymättömän lapsen adoptiosta sanaakaan. Näin säästytään valtavalta määrältä hämmennystä, epävarmuutta ja stressiä sekä säästetään niin vauvoja kuin äitejäkin harkinta-aikojen kohelluksilta. Adoptioon tulkoon vaan ne lapset, jotka äiti hylkää esim. johonkin kirkon rappusille. Tämmönen nykyveivaaminen, jossa lasta harkinta-aikana viskotaan lastenkotiin ja sieltä vasta sitten adoptioperheeseen on aivan järkyttävä kohtalo vastasyntyneelle. Kuka pelle tämänkin järjestelyn on luonut. Nyt tuolla yksi nuori äiti, jonka päätä on ollut sekoittamassa jos vaikka minkälaista sossutanttaa ja manipuloijaa muka "lapsen parhaaksi" on synnytettyään kohdannut sen luonnonvoiman, joka takaa lähes jokaisen vauvan selviytymisen isoksi ihmiseksi, eli äitiyden. Hän ei ole saanut informaatiota oikeuksistaan ja joutuu nyt täällä netissä kyselemään asioita, jotka sossutantan olisi hänelle pitänyt selvittää jo ajat sitten. Näin sivistysvaltio Suomessa viranomaisvastuu tulee taas kerran oikein konkreettisesti esille. Kuka viranomainen on astunut tuon epätoivoisen äidin rinnalle nyt. Missä on se paljon hehkutettu apu ja tuki. Eipä näy eikä kuulu. Puhelinnumero hänellä on sosiaalivirastoon, mutta siellä ei kukaan auta. Hänen on saatava heti se vauva itselleen. Lakia ja käytäntöä on viipymättä muutettava vastaavien tragedioiden välttämiseksi. Lopettakaa raskaanaolevien äitejen kuormittaminen adoptiopuheilla. On todella maltettava odottaa, että hän synnyttää ja sitten todella konkreettisesti hylkää lapsen. Silloin vasta lapsi on koditon ja tarvitsee adoptiovanhemmat.
Aloittajan lapsella on koti, jossa oma äiti häntä odottaa.

Lue lisää

Tullaan kysymään suoraan, että aiotko pitää lapsesi? Ei multa ainakaan oo kukaan kysynyt tuollaisia missään vaiheessa, vaikka kaksi lasta oon synnyttänyt.

Ja helinäkeiju: ehdottomasti pitää mun mielestä puhua etenkin nuorille odottajille adoptiovaihtoehdosta. Musta se on tuhatziljoonaa kertaa parempi vaihtoehto kuin ne lisääntyvät aborttimäärät mitä nyt on. Kyllä minusta sekä äidille ja vauvalle se adoptio on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin abortti joskus viikolla 24...

sairaaloissa kirjoitti:

Tullaan kysymään suoraan, että aiotko pitää lapsesi? Ei multa ainakaan oo kukaan kysynyt tuollaisia missään vaiheessa, vaikka kaksi lasta oon synnyttänyt.

Ja helinäkeiju: ehdottomasti pitää mun mielestä puhua etenkin nuorille odottajille adoptiovaihtoehdosta. Musta se on tuhatziljoonaa kertaa parempi vaihtoehto kuin ne lisääntyvät aborttimäärät mitä nyt on. Kyllä minusta sekä äidille ja vauvalle se adoptio on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin abortti joskus viikolla 24...

Lue lisää

tämä kyseinen äitihän ei ollut käynyt neuvolassa tms seurannassa kertaakaan raskauden aikana vaan meni suoraan sairaalaan synnyttämään. Tälläisissä tapauksissa kyllä selvitellään asioita ja taustoja tarkemmin, sillä kyseessä ei ole "normaali" tilanne. Tuskin häneltäkään on heti töksäyttämällä kysytty että aikooko hän pitää lapsensa, mutta asia on tullut keskustelun ja haastattelun yhteydessä esiin. Suurin osa sellaisista äideistä, jotka eivät käy raskauden aikana neuvolassa on juuri niitä äitejä, jotka ovat jo raskauden aikana päättäneet antaa lapsensa adoptioon. Joten siltä pohjalta tuo kysymys on myös ymmärrettävä. "Normaalisynnyttäjältä" ei tuollaisia asioita luonnollisestikaan kysytyä.

Eli siis kirjeen vastaanottajaksi voit laittaa se ja se sosiaalivirasto (ei kenenkään ihmisen nimeä, jotta eivät pääse lipeemään muka, että kukaan muu ei voi sitä vastaanottaa ja se on muka lomalla tms.). Viranomaisen velvollisuus on huolehtia kirje oikealle vastaanottajalle siellä sosiaalivirastossa.

Kirjoita yksinkertainen ja selkeä lause

"
PÄÄTÖKSENI

En suostu antamaan lastani adoptioon. Asiaa on hoitanut sosiaalivirkailija nimeltä (esim. Kati Katoavainen).


Pakka ja pvm esim. Hangossa 20.4.2008

Allekirjoitus
Nimen selvennys

"

Voit halutessasi laittaa vielä maininnan

"Lähetin tämän päätökseni tiedoksi lääninhallitukseen"

(ja lähetä kopio kirjeestäsi lääninhallitukseen tiedoksi, se voi panna vähän vipinää "kadonneen sossun kinttuihin).

Maanantaita odotelleesa, siltä varalta että joku haluaa vielä "keskustella" kanssasi ja horjuttaa päätöstäsi, harjoittele peilin edessä sanomaan "En anna vauvaani adoptioon", monta kertaa. Tämän lauseen voit sitten toistaa kaikkialla ja kaikille, jotka asiaan puuttuvat.

Eikö ole niin, että jos joku viranomainen on kiirehtinyt äitiä allekirjoittamaan adoptiopaperit jo ennen kuin lakisääteinen (oliko se nyt 2 kk:n) harkinta-aika on umpeutunut, niin äiti saa perua allekirjoituksensa milloin tahansa, ennen kuin se harkinta-aika on umpeutunut. Joten, vaikka aloittaja olisikin jo allekirjoittanut adoptiopaperit kesken lakisääteisen harkinta-aikansa juoksun, hän saa perua sen mikäli lakisääteistä harkinta-aikaa on vielä jäljellä. Harkinta-aikahan on tarkoitettu suojaamaan biologistä äitiä siltä varalta, että hän erehdyksissä, synnytyksen jälkeisessä heikkoudessa, avuttomassa tilassa ja hormoonimyllerryksessä tekisi kaduttavan adoptioon antamista eikä kukaan voisi käyttää hänen heikkoa tilaansa hyväkseen. Eli adoption voi harkinta-ajan kuluessa perua, vaikka olisi jo allekirjottanutkin adoptiopapereita. Vai mitä?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Eikö ole niin, että jos joku viranomainen on kiirehtinyt äitiä allekirjoittamaan adoptiopaperit jo ennen kuin lakisääteinen (oliko se nyt 2 kk:n) harkinta-aika on umpeutunut, niin äiti saa perua allekirjoituksensa milloin tahansa, ennen kuin se harkinta-aika on umpeutunut. Joten, vaikka aloittaja olisikin jo allekirjoittanut adoptiopaperit kesken lakisääteisen harkinta-aikansa juoksun, hän saa perua sen mikäli lakisääteistä harkinta-aikaa on vielä jäljellä. Harkinta-aikahan on tarkoitettu suojaamaan biologistä äitiä siltä varalta, että hän erehdyksissä, synnytyksen jälkeisessä heikkoudessa, avuttomassa tilassa ja hormoonimyllerryksessä tekisi kaduttavan adoptioon antamista eikä kukaan voisi käyttää hänen heikkoa tilaansa hyväkseen. Eli adoption voi harkinta-ajan kuluessa perua, vaikka olisi jo allekirjottanutkin adoptiopapereita. Vai mitä?

Lue lisää

allekirjoittaa ennen harkinta-ajan (8 vkoa) päättymistä vaikka haluaisikin, sillä sellaisilla papereilla ei olisi mitään merkitystä. Ennen harkinta-ajan päättymistä allekirjoitettuja papereita ei oikeus hyväksy ja adoptiota ei voida tällöin vahvistaa. Vain harkinta-ajan päättymisen jälkeen tehdyt paperit ovat oikeustoimikelpoisia.

ei voi kirjoitti:

allekirjoittaa ennen harkinta-ajan (8 vkoa) päättymistä vaikka haluaisikin, sillä sellaisilla papereilla ei olisi mitään merkitystä. Ennen harkinta-ajan päättymistä allekirjoitettuja papereita ei oikeus hyväksy ja adoptiota ei voida tällöin vahvistaa. Vain harkinta-ajan päättymisen jälkeen tehdyt paperit ovat oikeustoimikelpoisia.

Lue lisää

ei ole ihan siten kuin aloittaja kertoo....

ei voi kirjoitti:

allekirjoittaa ennen harkinta-ajan (8 vkoa) päättymistä vaikka haluaisikin, sillä sellaisilla papereilla ei olisi mitään merkitystä. Ennen harkinta-ajan päättymistä allekirjoitettuja papereita ei oikeus hyväksy ja adoptiota ei voida tällöin vahvistaa. Vain harkinta-ajan päättymisen jälkeen tehdyt paperit ovat oikeustoimikelpoisia.

Lue lisää

Pelan omassa historiikissa lukee, että bioäideiltä on otettu allekirjoituksia adoptiopapereihin ENNEN 8 viikon määräajan umpeutumista. Tiedän omakohtaisesti kaksi tällaista tapausta. Perusteeksi Pelan historiikissa mainittiin se, että lama-aikana kunnat halusivat säästää lasten sijaishoitomaksuista. Ilmeisesti joskus on painostettu bioäitejä allekirjoittamaan adoptiopaperit ennen määräaikaa, kun on ajateltu äidin esimerkiksi lähtevän ulkomaille tms. Näiden adoptioiden juridinen asema on mielenkiintoinen. Suomen oikeusjärjestelmä on tällaisia adoptioitakin hyväksynyt.

Bioäiti kirjoitti:

Pelan omassa historiikissa lukee, että bioäideiltä on otettu allekirjoituksia adoptiopapereihin ENNEN 8 viikon määräajan umpeutumista. Tiedän omakohtaisesti kaksi tällaista tapausta. Perusteeksi Pelan historiikissa mainittiin se, että lama-aikana kunnat halusivat säästää lasten sijaishoitomaksuista. Ilmeisesti joskus on painostettu bioäitejä allekirjoittamaan adoptiopaperit ennen määräaikaa, kun on ajateltu äidin esimerkiksi lähtevän ulkomaille tms. Näiden adoptioiden juridinen asema on mielenkiintoinen. Suomen oikeusjärjestelmä on tällaisia adoptioitakin hyväksynyt.

Lue lisää

tuore ja sitä ennen ei lakia ollut ollenkaan. Jos asia on historiikissä, niin nämä tapahtumat ovat tuskin tapahtuneet nykyisen adoptiolain aikana.

Adoptiolaki sanoo asista näin:
"Lapsen äidin suostumusta ei saa ottaa vastaan ennen kuin äiti on riittävästi toipunut synnytyksestä eikä aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä."

Selvemmin asiaa ei voi sanoa.

on suhteellisen kirjoitti:

tuore ja sitä ennen ei lakia ollut ollenkaan. Jos asia on historiikissä, niin nämä tapahtumat ovat tuskin tapahtuneet nykyisen adoptiolain aikana.

Adoptiolaki sanoo asista näin:
"Lapsen äidin suostumusta ei saa ottaa vastaan ennen kuin äiti on riittävästi toipunut synnytyksestä eikä aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä."

Selvemmin asiaa ei voi sanoa.

Lue lisää

Suomen ensimmäinen adoptiolaki vahvistettiin muistaakseni vuonna 1925. Tämän jälkeen adoptiolaki uudistettiin vuonna 1980 ja uudestaan vuonna 1985. Lamavuosista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä 1990-luvun alkupuoliskoa.

Adoptiolaki on toki selväsanainen kuten muutkin lait loppujen lopuksi ovat. Niiden käytäntöön soveltaminen on kuitenkin eri juttu.

Mikäli et usko, että bioäideiltä on otettu allekirjoituksia adoptiopapereihin jo ennen 8 viikon (aiemmin 12 viikon) harkinta-ajan päättymistä, niin sinun kannattaa alkaa tutkia asiaa tarkemmin. Ensimmäisenä sinun kannattaa lukea Matti Kaupin ja Elina Rantasen vuonna 1997 julkaisema teos Pelastakaa Lapset ry:n toiminnasta vuosina 1922-1997. Jos päätät tutkia asiaa vielä tarkemmin, niin voit tietyin perustein päästä tutkimaan käräjäoikeuksien arkistoituja adoptioasiakirjoja.

Lapsen biologiset vanhemmat huolehtivat lapsestaan, joten älä sinä sitä murehdi.

samantein. Ap kun tavoittaa sossunsa maanantaina ja he selvittävät asian, niin jo heti maanantaina hän voi hakea lapsensa sijaishuollosta. Yleensä tämä myös käy näin, vaikka sijaishuoltajat toivoisivatkin lapsen kannalta, että äiti esim. kävisi muutamana päivänä tutustumassa lapseensa (tai siis että lapsi tutustuisi äitiinsä) sekä myös käden taitoja kartuttamassa lapsen hoidon osalta. Näinhän se systeemi toimii lapsen mennessä adoptiokotiinsakin.

Sen verran otan kantaa myös lapsen olinpaikan kertomiseen, että äiti kyllä saa tietää halutsessaan lapsensa harkinta-ajan olinpaikan. Automaattisesti sitä ei kerrota, mutta kysyessä kylläkin. Äidillä on täysi mahdollisuus jopa hoitaa lasta itse kotonaan koko harkinta-ajan tai sitten käydä halutessaan katsomassa lasta sijaishoitopaikassa. Mutta ei näitä olinpaikan tietoja äidille tyrkytetä, jos hän ei itse niitä tiedustele. Joten ap:n kohdalla ei ole kyse siitä, että hänen lapsensa olisi jossakin salaisessa paikassa, vaan siitä että hän ei ole itse kysynyt mihin hänen lapsensa sijoitetaan harkinta-ajaksi.

se käy kirjoitti:

samantein. Ap kun tavoittaa sossunsa maanantaina ja he selvittävät asian, niin jo heti maanantaina hän voi hakea lapsensa sijaishuollosta. Yleensä tämä myös käy näin, vaikka sijaishuoltajat toivoisivatkin lapsen kannalta, että äiti esim. kävisi muutamana päivänä tutustumassa lapseensa (tai siis että lapsi tutustuisi äitiinsä) sekä myös käden taitoja kartuttamassa lapsen hoidon osalta. Näinhän se systeemi toimii lapsen mennessä adoptiokotiinsakin.

Sen verran otan kantaa myös lapsen olinpaikan kertomiseen, että äiti kyllä saa tietää halutsessaan lapsensa harkinta-ajan olinpaikan. Automaattisesti sitä ei kerrota, mutta kysyessä kylläkin. Äidillä on täysi mahdollisuus jopa hoitaa lasta itse kotonaan koko harkinta-ajan tai sitten käydä halutessaan katsomassa lasta sijaishoitopaikassa. Mutta ei näitä olinpaikan tietoja äidille tyrkytetä, jos hän ei itse niitä tiedustele. Joten ap:n kohdalla ei ole kyse siitä, että hänen lapsensa olisi jossakin salaisessa paikassa, vaan siitä että hän ei ole itse kysynyt mihin hänen lapsensa sijoitetaan harkinta-ajaksi.

Lue lisää

Äiti ei tavoittanut sosiaalitoimesta henkilöä, joka voisi vastata hänen kysymykseensä? Miten tämä on mahdollista. Sosiaalitoimessa on tapahtunut virkavirhe, kun vain yksi henkilö (joka ei ole paikalla) on tietoinen vauvan sijoituspaikasta. Mitä jos tuo yksi sossutantta menettää vaikka muistinsa, miten kukaan sitten sosiaalivirastossa voi auttaa äitiä, kun sossutantta sijoitti lapsen, kirjaamatta mihinkään tiedostoon lapsen sijaintipaikkaa. Järkyttävää toimintaa sosiaalivirastossa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Äiti ei tavoittanut sosiaalitoimesta henkilöä, joka voisi vastata hänen kysymykseensä? Miten tämä on mahdollista. Sosiaalitoimessa on tapahtunut virkavirhe, kun vain yksi henkilö (joka ei ole paikalla) on tietoinen vauvan sijoituspaikasta. Mitä jos tuo yksi sossutantta menettää vaikka muistinsa, miten kukaan sitten sosiaalivirastossa voi auttaa äitiä, kun sossutantta sijoitti lapsen, kirjaamatta mihinkään tiedostoon lapsen sijaintipaikkaa. Järkyttävää toimintaa sosiaalivirastossa.

Lue lisää

virka-aikojen ulkopuolella, jolloin hänen asiaansa hoitanut sosiaalivirkailija ei ollut paikalla. Hän ei ole välttämättä edes kysynyt puhelimeen vastanneelta henkilöltä, mistä sosiaalivirkailijan voisi tavoittaa tai voiko tiedot saada joltakin toiselta henkilöltä. Toisaalta, mitä äiti olisi sillä hetkellä tehnyt tiedoilla? Syöksynyt paikalle kaappaamaan lapsensa takaisin?

soittanut kirjoitti:

virka-aikojen ulkopuolella, jolloin hänen asiaansa hoitanut sosiaalivirkailija ei ollut paikalla. Hän ei ole välttämättä edes kysynyt puhelimeen vastanneelta henkilöltä, mistä sosiaalivirkailijan voisi tavoittaa tai voiko tiedot saada joltakin toiselta henkilöltä. Toisaalta, mitä äiti olisi sillä hetkellä tehnyt tiedoilla? Syöksynyt paikalle kaappaamaan lapsensa takaisin?

Lue lisää

virka-ajan ulkopuolella muka. Siivoojako se oli?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

virka-ajan ulkopuolella muka. Siivoojako se oli?

yleensä joku päivystää. Tällä henkilöllä ei kuitenkaan välttämättä ole valtuuksia antaa mitään tietoja. Eihä hän voi edes tietää, onko soittaja todella se henkilö, joka hän väittää olevansa.

soittanut kirjoitti:

virka-aikojen ulkopuolella, jolloin hänen asiaansa hoitanut sosiaalivirkailija ei ollut paikalla. Hän ei ole välttämättä edes kysynyt puhelimeen vastanneelta henkilöltä, mistä sosiaalivirkailijan voisi tavoittaa tai voiko tiedot saada joltakin toiselta henkilöltä. Toisaalta, mitä äiti olisi sillä hetkellä tehnyt tiedoilla? Syöksynyt paikalle kaappaamaan lapsensa takaisin?

Lue lisää

Jos äiti olisi saanut tiedon lapsensa olinpaikasta, hän olisi jo todennäköisesti voinut käydä tapaamassa lastaan ja harjoittelemassa vauvan hoitoa sijaishoitajan opastuksella kuten aiemmin tässä keskustelussa ehdotettiin. Imetystä ja lapsen äidinmaidon saamistakin tässä kai on syytä ajatella. Äiti olisi voinut myös soittaa lapsen hoitopaikkaan kysyäkseen, onko vauvalla kaikki hyvin. Lapsestaan erotettu äiti elää jonkinlaisessa hysteriassa mm. Bolwbyn kiintymyssuhdeteorian mukaan, joten edes tieto lapsen voinnista voi helpottaa häntä vähän.

se käy kirjoitti:

samantein. Ap kun tavoittaa sossunsa maanantaina ja he selvittävät asian, niin jo heti maanantaina hän voi hakea lapsensa sijaishuollosta. Yleensä tämä myös käy näin, vaikka sijaishuoltajat toivoisivatkin lapsen kannalta, että äiti esim. kävisi muutamana päivänä tutustumassa lapseensa (tai siis että lapsi tutustuisi äitiinsä) sekä myös käden taitoja kartuttamassa lapsen hoidon osalta. Näinhän se systeemi toimii lapsen mennessä adoptiokotiinsakin.

Sen verran otan kantaa myös lapsen olinpaikan kertomiseen, että äiti kyllä saa tietää halutsessaan lapsensa harkinta-ajan olinpaikan. Automaattisesti sitä ei kerrota, mutta kysyessä kylläkin. Äidillä on täysi mahdollisuus jopa hoitaa lasta itse kotonaan koko harkinta-ajan tai sitten käydä halutessaan katsomassa lasta sijaishoitopaikassa. Mutta ei näitä olinpaikan tietoja äidille tyrkytetä, jos hän ei itse niitä tiedustele. Joten ap:n kohdalla ei ole kyse siitä, että hänen lapsensa olisi jossakin salaisessa paikassa, vaan siitä että hän ei ole itse kysynyt mihin hänen lapsensa sijoitetaan harkinta-ajaksi.

Lue lisää

Kuka osaa perustella sen, miksi lapsen olinpaikkaa ei kerrota bioäidille harkinta-aikana? Minusta olisi luonnollista, että äidille kerrottaisiin automaattisesti tietoja lapsesta ja näihin tietoihin luonnollisesti kuuluisi myös lapsen olinpaikan selvittäminen.

Bioäiti kirjoitti:

Kuka osaa perustella sen, miksi lapsen olinpaikkaa ei kerrota bioäidille harkinta-aikana? Minusta olisi luonnollista, että äidille kerrottaisiin automaattisesti tietoja lapsesta ja näihin tietoihin luonnollisesti kuuluisi myös lapsen olinpaikan selvittäminen.

Lue lisää

että kaikki äidit eivät halua näitä tietoja. Osalle, niille jotka ovat jo päättäneet lopullisesti luopua lapsesta, on varmasti helpompaa, etteivät he saa mitään tietoja lapsesta. Tietysti äidiltä voitaisiin kysyä, haluaako hän nämä tiedot vai ei.

Bioäiti kirjoitti:

Jos äiti olisi saanut tiedon lapsensa olinpaikasta, hän olisi jo todennäköisesti voinut käydä tapaamassa lastaan ja harjoittelemassa vauvan hoitoa sijaishoitajan opastuksella kuten aiemmin tässä keskustelussa ehdotettiin. Imetystä ja lapsen äidinmaidon saamistakin tässä kai on syytä ajatella. Äiti olisi voinut myös soittaa lapsen hoitopaikkaan kysyäkseen, onko vauvalla kaikki hyvin. Lapsestaan erotettu äiti elää jonkinlaisessa hysteriassa mm. Bolwbyn kiintymyssuhdeteorian mukaan, joten edes tieto lapsen voinnista voi helpottaa häntä vähän.

Lue lisää

voimme olla varmoja, ettei joku narkkariäiti syöksy paikalle huumepäissään ja mahdollisesti vahingoita lasta tai muita läsnäolijoita?

mistä kirjoitti:

voimme olla varmoja, ettei joku narkkariäiti syöksy paikalle huumepäissään ja mahdollisesti vahingoita lasta tai muita läsnäolijoita?

Ehkä etukäteen on ollut tiedoss, millaista bioäidin päihteiden käyttö on? Bioäitihän on kaikesta päätellen käyttänyt äitiysneuvolaa (koska on saanut äitiyspakkauksen) ja kaikesta päätellen hän on käynyt synnytyssairaalan asiakkaana. Niissä aika usein otetaan potilailta päihdetestejä (myös esim. pitkäaikaiset maksa-arvot), jos päihteiden käyttöä on syytä epäillä. Kotimaista adoptiota koskevien tietojen mukaan valtaosa lapsen adoptioon luovuttavista bioäideistä on nuoria, jopa teini-ikäisiä, tyttöjä eikä suinkaan vaarallisia narkkareita. Jos on syytä pelätä bioäidin tai jonkun muun aggressiivista käyttäytymistä, lapsi sijoitetaan väliaikaishoitoon sellaiseen laitokseen, jossa pystytään kyseinen uhka huomioimaan. Täytyy kyllä todeta, että kyllä täällä maalataan piruja seinille, kun puhutaan vain narkkareista, selvin päin olemisesta ja huostaanotosta.

huijaa...... kirjoitti:

Ehkä etukäteen on ollut tiedoss, millaista bioäidin päihteiden käyttö on? Bioäitihän on kaikesta päätellen käyttänyt äitiysneuvolaa (koska on saanut äitiyspakkauksen) ja kaikesta päätellen hän on käynyt synnytyssairaalan asiakkaana. Niissä aika usein otetaan potilailta päihdetestejä (myös esim. pitkäaikaiset maksa-arvot), jos päihteiden käyttöä on syytä epäillä. Kotimaista adoptiota koskevien tietojen mukaan valtaosa lapsen adoptioon luovuttavista bioäideistä on nuoria, jopa teini-ikäisiä, tyttöjä eikä suinkaan vaarallisia narkkareita. Jos on syytä pelätä bioäidin tai jonkun muun aggressiivista käyttäytymistä, lapsi sijoitetaan väliaikaishoitoon sellaiseen laitokseen, jossa pystytään kyseinen uhka huomioimaan. Täytyy kyllä todeta, että kyllä täällä maalataan piruja seinille, kun puhutaan vain narkkareista, selvin päin olemisesta ja huostaanotosta.

Lue lisää

Jos asia vaikka on tiedossa ja siksi olinpaikkaa ei haluta kertoa? Tästä kyseisestä tapauksesta ei maalailla piruja seinille, koska tiedot ovat vähäisiä. Puheena ovat olleet myös yleiset käytännöt. Täytyy muistaa, että niin adoptiossa kuin huostaanotossakin sosiaalitoimen velvollisuus on ottaa huomioon LAPSEN etu. Ei äidin etu, ei adoptiovanhempien etu. Itse en tästä tapuksesta menisi sanomaan juuta enkä jaata, mutta perheiden erilaiset sosiaaliset ongelmat ovat osa tätä maailmaa, missä me elämme.

Ehdottomasti pitäisi selvittää, onko bioäiti kykenevä tekemään adoptiopäätöksen. Sehän on juridinen päätös, joka vaikuttaa usean ihmisen elämään pysyvästi.

JuuLiA kirjoitti:

Ehdottomasti pitäisi selvittää, onko bioäiti kykenevä tekemään adoptiopäätöksen. Sehän on juridinen päätös, joka vaikuttaa usean ihmisen elämään pysyvästi.

Adoptiomahdollisuutta ei mielestäni tule tarjota raskaana oleville bioäideille eikä tehdä adoptiota noin helpoksi kuin mitä tänä päivänä tapahtuu. Mielestäni adoptio pitää tapahtua niin, että bioäidin on oltava itse aktiivinen ja ryhdyttävä hankkimaan informaatiota oma-aloitteisesti ja kärrättävä lapsensa itse johonkin adoptoitavaksi konkreettisesti, jos haluaa lapsestaan eroon.
Adoptiota ei myöskään tule esitellä abortin vaihtoehtona nuorille raskaana oleville teinitytöille, joilla ei voi millään olla elämänkokemusta tajuamaan sen, että synnytettyään hänelle tulee valtava tuska, eikä lapsen luovuttaminen onnistu.
Mielestäni adoptioon antaminen pitää tehdä nykyistä hankalammaksi, jotta vain täysin varmat tapaukset menevät adoptioon siten, että bioäidin on oltava aktiivinen eikä adoptiota helpoteta petaamalla kaikki valmiiksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Adoptiomahdollisuutta ei mielestäni tule tarjota raskaana oleville bioäideille eikä tehdä adoptiota noin helpoksi kuin mitä tänä päivänä tapahtuu. Mielestäni adoptio pitää tapahtua niin, että bioäidin on oltava itse aktiivinen ja ryhdyttävä hankkimaan informaatiota oma-aloitteisesti ja kärrättävä lapsensa itse johonkin adoptoitavaksi konkreettisesti, jos haluaa lapsestaan eroon.
Adoptiota ei myöskään tule esitellä abortin vaihtoehtona nuorille raskaana oleville teinitytöille, joilla ei voi millään olla elämänkokemusta tajuamaan sen, että synnytettyään hänelle tulee valtava tuska, eikä lapsen luovuttaminen onnistu.
Mielestäni adoptioon antaminen pitää tehdä nykyistä hankalammaksi, jotta vain täysin varmat tapaukset menevät adoptioon siten, että bioäidin on oltava aktiivinen eikä adoptiota helpoteta petaamalla kaikki valmiiksi.

Lue lisää

ai että suomeenkn malli köyhistä kehitysmaista, joissa lapsia löytyy hylättynä roksiksista ym paikoista henki hieverissä...Joka toinen voisi (varsinkin talvisin) löytyä elossa, mutta hei, eihän sen väliä, kunhan lapsen biovanhempaa vaan ei tavoitettaisi!!

Pisteet "keijulle"!!! :D

jokuvaan.... kirjoitti:

ai että suomeenkn malli köyhistä kehitysmaista, joissa lapsia löytyy hylättynä roksiksista ym paikoista henki hieverissä...Joka toinen voisi (varsinkin talvisin) löytyä elossa, mutta hei, eihän sen väliä, kunhan lapsen biovanhempaa vaan ei tavoitettaisi!!

Pisteet "keijulle"!!! :D

Lue lisää

Ei tietenkään, jos uskot suomalaisia adoptioon antavia äitejä kuvaamasi kaltaisiksi raakalaisiksi.
Joku voisi ottaa skenaariosia suomalaisia loukkaavana. Jos olemme mielestäsi tuolla tasolla, niin joka eukko vaan holhoukseen, jottei tuollaista potentiaalista kauhukertomusta pääse realisoitumaan massiivisessa määrin.

määritellään oikeustoimikelvottamaksi, siis millä kriteereillä? Kuka tietää?

ghfadsa kirjoitti:

määritellään oikeustoimikelvottamaksi, siis millä kriteereillä? Kuka tietää?

alaikäiset ja holhouksessa olevat. Kirjoittaja ei kuitenkaan tainnut tarkoittaa, että adoptioon lapsensa antava pitäisi saada holhoukseen, vaan että pitäisi jotenkin varmentaa, että äiti tekee päätöksen itsenäisesti ja tietoisena sen seurauksista ja omista oikeuksistaan. Tilannehan voi monesti olla se, että äiti ei oikeasti ymmärrä esimerkiksi sitä, mitä tarkoitetaan harkinta-ajalla. Äidin kykyä tehdä harkittuja ja rationaalisia ratkaisuja siinä tilanteessa voidaan epäillä esimerkiksi silloin, kun hän yhtäkkiä vasta sairaalassa keksii, ettei haluakaan lasta. Sopiva henkilö arvioimaan tilannetta olisi varmaankin psykologi. Ja kuten aikaisemmin on jo tullut puheeksi, tämä olisi hyvä hetki miettiä, millaisia tukitoimenpiteitä äiti tarvitsee, jos hän päättäkin pitää lapsen.

lapsensa adoptioon antamista harkitseville naisille tehtäisiin samanlainen mielentilatutkimus kuin taposta ja murahasta epäillyille? Selvitettäisiin, että onko syyntakeinen vai ei? Tätähän oikeustoimikelpoisuuden selvittäminen mielentilatutkimuksen avulla tarkottaa. Aika raju veto olisi.

Neuvoloissa tehdään nykyään kyllä kaikille äideille kyselyitä, joiden tarkoituksena on seuloa joukosta mm. masennukseen taipuvaiset jne.

siis että kirjoitti:

lapsensa adoptioon antamista harkitseville naisille tehtäisiin samanlainen mielentilatutkimus kuin taposta ja murahasta epäillyille? Selvitettäisiin, että onko syyntakeinen vai ei? Tätähän oikeustoimikelpoisuuden selvittäminen mielentilatutkimuksen avulla tarkottaa. Aika raju veto olisi.

Neuvoloissa tehdään nykyään kyllä kaikille äideille kyselyitä, joiden tarkoituksena on seuloa joukosta mm. masennukseen taipuvaiset jne.

Lue lisää

Lapsensa adoptioon luovuttaville naisille olisi ihan järkevää tehdä psykologinen tutkimus. Tutkimuksessa selvitettäisiin äidin psyykkistä tilaa ja tiedollisten toimintojen tasoa. Lisäksi tietenkin selvitettäisiin PUOLUEETTOMASTI sitä, miksi äiti on päätynyt harkitsemaan adoptiota.

Adoptiota harkitseva äitihän voi toimia painostuksen alaisena, kärsiä erilaisista mielenterveysongelmista tai olla esimerkiksi heikkolahjainen. Koska adoptio on juridinen toimenpide, täytyisi kiinnittää erityistä huomiota ihmisen oikeustoimikelpoisuuteen. Alaikäisyys, älyllinen heikkotasoisuus ja psykoottisuus ovat hyviä esimerkkejä oikeustoimikelvottomuudesta tai oikeustoimikelpoisuuden epäselvyydestä. Myös muissa tilanteissa ihminen saattaa joutua harkitsemaan adoptiota pakon edessä, mitä ei tietenkään hyvinvointivaltioissa pidä sallia.

soitin maanantaina sossuun...oma sossu on POISSA eikä kukaan voinu auttaa..sit soitin asianajajan puhelinpalveluun, joka neuvo vaatimaan johtavaa sossua puhelimeen mut en enää maanantaina päässy puhelimella sossuun kun puhelinajat oli menny.!! kävin toimistossa, mut sain vaan jätettyä viestin..HIrvee päivä. Tänään puhuin johtavan sossun kanssa puhelimessa..Hän ei kerro missä mun vauva on vaan pitää odottaa omaa sossua joka tulee huomenna.eli ei tää kauheesti oo edenny.

alottaja kirjoitti:

soitin maanantaina sossuun...oma sossu on POISSA eikä kukaan voinu auttaa..sit soitin asianajajan puhelinpalveluun, joka neuvo vaatimaan johtavaa sossua puhelimeen mut en enää maanantaina päässy puhelimella sossuun kun puhelinajat oli menny.!! kävin toimistossa, mut sain vaan jätettyä viestin..HIrvee päivä. Tänään puhuin johtavan sossun kanssa puhelimessa..Hän ei kerro missä mun vauva on vaan pitää odottaa omaa sossua joka tulee huomenna.eli ei tää kauheesti oo edenny.

Lue lisää

et soitin viime viikollakin sossuun ihan virka-aikoina kahtena päivänä..Enkä millonkaan perjantai iltana.HALOO vähän ketkä sellasta väitti.

alottaja kirjoitti:

et soitin viime viikollakin sossuun ihan virka-aikoina kahtena päivänä..Enkä millonkaan perjantai iltana.HALOO vähän ketkä sellasta väitti.

Laki lapseksiottamisesta 8.2.1985/153, 10 § 2. momentti:

-----

Ennen suostumuksen antamista on lapsen vanhemman kanssa järjestettävä neuvottelu, jossa on selvitettävä lapseksiottamisen tarkoitus ja sen edellytykset sekä oikeusvaikutukset. Lisäksi vanhemmalle on selvitettävä kaikki ne sosiaalipalvelut sekä taloudelliset tukitoimenpiteet, jotka ovat hänen ja lapsen käytettävissä.

-----

Onko tällaista selvitystä tehty?

alottaja kirjoitti:

et soitin viime viikollakin sossuun ihan virka-aikoina kahtena päivänä..Enkä millonkaan perjantai iltana.HALOO vähän ketkä sellasta väitti.

Tiedän kokemuksesta että jos oma sosiaalivirkailija on poissa, tietoja on vaikea saada. Sinulla on oikeus saada tietää missä vauvasi on, sekä käydä häntä katsomassa/hoitamassa. Tämä tapahtuu tietenkin perheen ehdoilla, voi olla ettet pääse näkemään lastasi useinkaan. Saat haettua lapsesi pois käytännössä jo huomenna (ainakin itse sain, kun aamulla soitin). Adoptioharkinnan ajaksi lapsen poisanto on avohuollon toimenpide, joka on peruttavissa heti kun äiti näin itse haluaa. Tietenkin voit varautua kotitarkastukseen yms. mutta minulle eivät ainakaan tehneet vaikka Pela vaatimalla vaati sitä. Sossu on kuitenkin sinun puolellasi, koska periaate on että lapsen on paras olla biologisella äidillään jos tilanne on sellainen, että äiti pystyy lapsestaan huolehtimaan.

alottaja kirjoitti:

et soitin viime viikollakin sossuun ihan virka-aikoina kahtena päivänä..Enkä millonkaan perjantai iltana.HALOO vähän ketkä sellasta väitti.

Aloittaja on kertonut, että häntä pyydettiin viime viikolla sossuun soittaessaan soittamaan uudestaan maanantaina, maanantaina puolestaan sanottiinkin, että tiistaina. Herää kysymys, on tässä liikkunut rahaa, vai miksi "diilin" purkaminen on noin työlästä ja vauva on jemmattu. Se selittäisi sossun poistumisen takavasemmalle ja hänen esimiehensä lähtemisen virkavelvollisuuden laiminlyönnin tielle.
Suomihan ei tunnetusti ole ratifioinut lapsen oikeuksien lisäpöytäkirjaa, joka kriminalisoi lapsikaupan. YK toivoo Suomea koskevassa raportissaan, että Suomi ei enää kieltäytyisi, mutta vuosikaudet olemme kieltäytyneet lapsia tältä osin suojaamasta. Tähänkö se on johtanut, kysyn vaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Aloittaja on kertonut, että häntä pyydettiin viime viikolla sossuun soittaessaan soittamaan uudestaan maanantaina, maanantaina puolestaan sanottiinkin, että tiistaina. Herää kysymys, on tässä liikkunut rahaa, vai miksi "diilin" purkaminen on noin työlästä ja vauva on jemmattu. Se selittäisi sossun poistumisen takavasemmalle ja hänen esimiehensä lähtemisen virkavelvollisuuden laiminlyönnin tielle.
Suomihan ei tunnetusti ole ratifioinut lapsen oikeuksien lisäpöytäkirjaa, joka kriminalisoi lapsikaupan. YK toivoo Suomea koskevassa raportissaan, että Suomi ei enää kieltäytyisi, mutta vuosikaudet olemme kieltäytyneet lapsia tältä osin suojaamasta. Tähänkö se on johtanut, kysyn vaan.

Lue lisää

mielikuvitus sinulla ;-) Vai että jo lapsikauppa kyseessä ja virkavirheet...

Onko mielessäsi käynyt esimerkiksi niinkin yksinkertainen selitys kuin sairasloma. Se on voinut ensin olla loppuviikon ja jatkunutkin sitten maanantaina keskiviikkoon asti. Mitä tulee tietojen kertomiseen, niin kyllä kaikilla Peloilla on ainakin sellainen käytäntö, että toisen sossun asiakkaiden asioista (joihin itse ei ole perehtynyt) ei anneta tietoa. Esimerkiksi Etelä-Suomen Pelalla bioäitien asiat on keskitetty yhdelle sossulle, joka on tehnyt jo vuosia työtä biojen kanssa ja on siis perehtynyt heidän asioihinsa. Voin hyvin kuvitella, että jos soittaa jollekin muulle sossulle, ei hän kerro mitään tietoja, koska ei tunne kyseistä tapausta. Jos alkuperäinen kirjoittaja olisi sen sijaan aiemmin sossunsa kanssa tekemisissä ollessaan ollut kiinnostunut lapsensa sijainnista, se olisi kyllä hänelle kerrottu. Nyt vissiin ajatellaan, että koska lapsi ei ole kenties viikkoihin kiinnostanut, niin kyllä sitä voi vielä muutaman päivän odottaa sossun töihinpaluuta. Mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että äiti ei saisi lastaan takaisin niin halutessaan, siihen hänellä on täysi oikeus. Kyllä ne asiat siitä selkiää ilman, että lietsotaan hysteriaa ja puhutaan lapsikaupasta, lääninhallituksesta, sieppauksista, ufoista, oikeusjutuista, jne.

vilkas... kirjoitti:

mielikuvitus sinulla ;-) Vai että jo lapsikauppa kyseessä ja virkavirheet...

Onko mielessäsi käynyt esimerkiksi niinkin yksinkertainen selitys kuin sairasloma. Se on voinut ensin olla loppuviikon ja jatkunutkin sitten maanantaina keskiviikkoon asti. Mitä tulee tietojen kertomiseen, niin kyllä kaikilla Peloilla on ainakin sellainen käytäntö, että toisen sossun asiakkaiden asioista (joihin itse ei ole perehtynyt) ei anneta tietoa. Esimerkiksi Etelä-Suomen Pelalla bioäitien asiat on keskitetty yhdelle sossulle, joka on tehnyt jo vuosia työtä biojen kanssa ja on siis perehtynyt heidän asioihinsa. Voin hyvin kuvitella, että jos soittaa jollekin muulle sossulle, ei hän kerro mitään tietoja, koska ei tunne kyseistä tapausta. Jos alkuperäinen kirjoittaja olisi sen sijaan aiemmin sossunsa kanssa tekemisissä ollessaan ollut kiinnostunut lapsensa sijainnista, se olisi kyllä hänelle kerrottu. Nyt vissiin ajatellaan, että koska lapsi ei ole kenties viikkoihin kiinnostanut, niin kyllä sitä voi vielä muutaman päivän odottaa sossun töihinpaluuta. Mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että äiti ei saisi lastaan takaisin niin halutessaan, siihen hänellä on täysi oikeus. Kyllä ne asiat siitä selkiää ilman, että lietsotaan hysteriaa ja puhutaan lapsikaupasta, lääninhallituksesta, sieppauksista, ufoista, oikeusjutuista, jne.

Lue lisää

Seuraavat asiat korjattava viipymättä.

1) sosiaalitanttojen esimies ei tiedä mitä alaiset touhuavat, hänen on otettava selvää ja soitettava selvää saatuaan heti aloittajalle

2) Systeemiä on muutettava niin, että sosiaalityöntekijän sairastuminen ei VAARANNA vauvan ja äidin OIKEUSTURVAA

3) Äidillä on oikeus saada lapsensa takaisin heti halutessaan, riippumatta siitä onko hän tullut päätökseensä viikon, kahden vai peräti kuukauden päästä harkittuaan harkinta-ajan puitteissa. Mitään rangaistuksenomaista pihistelyä ja tietojen pihtaamista sosiaalitoimella ei ole mitään oikeutta harrastaa tai näpäyttää äitiä hänen harkinta-aikaan tekemästä harkinnasta tai hänen siihen kuluttamastaan ajasta. Selvästi näkyy äitiä sortava, vähättelevä ja jopa ylimielinen asenne tuossa vikkaan tekstissä. Jos olet Pelan edustaja, niin häpeäsisivät nyt. Lapsen etu on päästä äitinsä luokse heti, kun äiti on päätöksensä tehnyt, jotta äiti voi alkaa yrittää imettää ja hoitaa vauvaansa.

Jos muilla sosiaalivirastossa ei ole tietoa eikä valtuuksia kertoa hätää kärsivälle äidille hänen vauvansa sijaintipaikkaa, vaan odotellaan sosiaaliviranomaisen mahdollista toipumista sairaslomaltaan, on tapahtunut suunnitteluvirhe virastossa. Esimies ei osaa asiaansa ja ansaitsee potkut. Muuten voi olla aihetta epäillä korrutiota elikkä että on "vaikutettu" sosiaalityöntekijän ja esimiehen "vireystasoon", jonkun adoptiolasta haluavan eduksi.

vilkas... kirjoitti:

mielikuvitus sinulla ;-) Vai että jo lapsikauppa kyseessä ja virkavirheet...

Onko mielessäsi käynyt esimerkiksi niinkin yksinkertainen selitys kuin sairasloma. Se on voinut ensin olla loppuviikon ja jatkunutkin sitten maanantaina keskiviikkoon asti. Mitä tulee tietojen kertomiseen, niin kyllä kaikilla Peloilla on ainakin sellainen käytäntö, että toisen sossun asiakkaiden asioista (joihin itse ei ole perehtynyt) ei anneta tietoa. Esimerkiksi Etelä-Suomen Pelalla bioäitien asiat on keskitetty yhdelle sossulle, joka on tehnyt jo vuosia työtä biojen kanssa ja on siis perehtynyt heidän asioihinsa. Voin hyvin kuvitella, että jos soittaa jollekin muulle sossulle, ei hän kerro mitään tietoja, koska ei tunne kyseistä tapausta. Jos alkuperäinen kirjoittaja olisi sen sijaan aiemmin sossunsa kanssa tekemisissä ollessaan ollut kiinnostunut lapsensa sijainnista, se olisi kyllä hänelle kerrottu. Nyt vissiin ajatellaan, että koska lapsi ei ole kenties viikkoihin kiinnostanut, niin kyllä sitä voi vielä muutaman päivän odottaa sossun töihinpaluuta. Mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että äiti ei saisi lastaan takaisin niin halutessaan, siihen hänellä on täysi oikeus. Kyllä ne asiat siitä selkiää ilman, että lietsotaan hysteriaa ja puhutaan lapsikaupasta, lääninhallituksesta, sieppauksista, ufoista, oikeusjutuista, jne.

Lue lisää

Äiti kertoo että häntä KADUTTAA adoptio. Hänellä on täysi OIKEUS katua ja saada lapsensa takaisin harkinta-ajan kuluessa. Hänellä on täysi oikeus olla allekirjoittamatta adoptiopapereita.
Mitään katusharjoituksia sosiaaliviranomaisella ei ole oikeutta edellyttää äidiltä tai odotuttaa äitiä.
Lisäksi sosiaaliviranomaisen olisi pitänyt ETUKÄTEEN varoittaa äitiä siitä, että sosiaaliviranomaisen sairasloma estää häntä saamasta kaipaamiaan tietoja vauvasta, vauvan voinnista ja vauvan sijainnista eikä hän sosiaaliviranomaisen sairastumisen vuoksi pääse vauvan luokse, ennen kuin kyseinen tantta toipuu. Jos äidille olisi tämä kerrottu etukäteen, hän ei ehkä olisi luovuttanut lastaan sosiaaliviranomaisen haltuun harkinta ajaksi lainkaan, vaan olisi harkinnut samalla kun lapsi on hänen luonaan kotona. Seuraavalle potentiaaliselle adoptiota harkitsevalle äidille kaiketi muistatte kertoa tästä vaarasta. Eiks jeh!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Seuraavat asiat korjattava viipymättä.

1) sosiaalitanttojen esimies ei tiedä mitä alaiset touhuavat, hänen on otettava selvää ja soitettava selvää saatuaan heti aloittajalle

2) Systeemiä on muutettava niin, että sosiaalityöntekijän sairastuminen ei VAARANNA vauvan ja äidin OIKEUSTURVAA

3) Äidillä on oikeus saada lapsensa takaisin heti halutessaan, riippumatta siitä onko hän tullut päätökseensä viikon, kahden vai peräti kuukauden päästä harkittuaan harkinta-ajan puitteissa. Mitään rangaistuksenomaista pihistelyä ja tietojen pihtaamista sosiaalitoimella ei ole mitään oikeutta harrastaa tai näpäyttää äitiä hänen harkinta-aikaan tekemästä harkinnasta tai hänen siihen kuluttamastaan ajasta. Selvästi näkyy äitiä sortava, vähättelevä ja jopa ylimielinen asenne tuossa vikkaan tekstissä. Jos olet Pelan edustaja, niin häpeäsisivät nyt. Lapsen etu on päästä äitinsä luokse heti, kun äiti on päätöksensä tehnyt, jotta äiti voi alkaa yrittää imettää ja hoitaa vauvaansa.

Jos muilla sosiaalivirastossa ei ole tietoa eikä valtuuksia kertoa hätää kärsivälle äidille hänen vauvansa sijaintipaikkaa, vaan odotellaan sosiaaliviranomaisen mahdollista toipumista sairaslomaltaan, on tapahtunut suunnitteluvirhe virastossa. Esimies ei osaa asiaansa ja ansaitsee potkut. Muuten voi olla aihetta epäillä korrutiota elikkä että on "vaikutettu" sosiaalityöntekijän ja esimiehen "vireystasoon", jonkun adoptiolasta haluavan eduksi.

Lue lisää

Eikö sossun siis tule selvittää tämän äidin olosuhteet ja kyvyt huolehtia lapsesta, jonka on heti syntymän jälkeen antanut adoptoitavaksi vaan lykätä vauva hänelle heti välittömästi? Aika huonosti on asiat jos näin toimitaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Äiti kertoo että häntä KADUTTAA adoptio. Hänellä on täysi OIKEUS katua ja saada lapsensa takaisin harkinta-ajan kuluessa. Hänellä on täysi oikeus olla allekirjoittamatta adoptiopapereita.
Mitään katusharjoituksia sosiaaliviranomaisella ei ole oikeutta edellyttää äidiltä tai odotuttaa äitiä.
Lisäksi sosiaaliviranomaisen olisi pitänyt ETUKÄTEEN varoittaa äitiä siitä, että sosiaaliviranomaisen sairasloma estää häntä saamasta kaipaamiaan tietoja vauvasta, vauvan voinnista ja vauvan sijainnista eikä hän sosiaaliviranomaisen sairastumisen vuoksi pääse vauvan luokse, ennen kuin kyseinen tantta toipuu. Jos äidille olisi tämä kerrottu etukäteen, hän ei ehkä olisi luovuttanut lastaan sosiaaliviranomaisen haltuun harkinta ajaksi lainkaan, vaan olisi harkinnut samalla kun lapsi on hänen luonaan kotona. Seuraavalle potentiaaliselle adoptiota harkitsevalle äidille kaiketi muistatte kertoa tästä vaarasta. Eiks jeh!

Lue lisää

"Äiti kertoo että häntä KADUTTAA adoptio. Hänellä on täysi OIKEUS katua ja saada lapsensa takaisin harkinta-ajan kuluessa. Hänellä on täysi oikeus olla allekirjoittamatta adoptiopapereita."

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Äidillä on täysi oikeus saada lapsensa takaisin. Tätä ei ole kukaan kiistänyt. Eivät myöskään ne sosiaaliviranomaiset, joihin äiti on ollut yhteydessä. Sen sijaan hänelle on kerrottu, että se kyseinen viranomainen, joka voi asian hoitaa, on poissa keskiviikkoon asti. Ainoastaan sinä näyt uskovan, että lapsi on jemmattu tai että häntä ei annettaisi äidille.

Jos luet itse alkuperäisen tekstin otsikon alta, äiti kuitenkin vielä itsekin miettii yhä edelleen allekirjoittaako paperit vai ei. Hän ei ole siis tehnyt päätöstä siitä, haluaako lapsen itselleen vai ei.



"Lisäksi sosiaaliviranomaisen olisi pitänyt ETUKÄTEEN varoittaa äitiä siitä, että sosiaaliviranomaisen sairasloma estää häntä saamasta kaipaamiaan tietoja vauvasta, vauvan voinnista ja vauvan sijainnista eikä hän sosiaaliviranomaisen sairastumisen vuoksi pääse vauvan luokse, ennen kuin kyseinen tantta toipuu."

Eikö tämä nyt ole aika kaukaa haettu, että sairaslomatkin pitää osata huomioida etukäteen. Pitäisikö myös siitä mielestäsi kertoa etukäteen, että iltaisin ja viikonloppuisin ei ole mahdollista saada yhteyttä sossuun? Sen sijaan sillä, että äiti ei tiedä lapsensa olinpaikkaa eikä pääse häntä tapaamaan ei ole mitään tekemistä sossun poissaolon kanssa. Äiti ei tiedä lapsensa olinpaikkaa, koska ei ole sitä aiemmin halunnut tietää. Hän olisi voinut heti alusta alkaen pitää yhteyttä lapseensa niin halutessaan.




"Jos äidille olisi tämä kerrottu etukäteen, hän ei ehkä olisi luovuttanut lastaan sosiaaliviranomaisen haltuun harkinta ajaksi lainkaan, vaan olisi harkinnut samalla kun lapsi on hänen luonaan kotona. "

Siis jos äidille olisi kerrottu etukäteen, että sossu voi jäädä sairaslomalle? No haloo!




"Seuraavalle potentiaaliselle adoptiota harkitsevalle äidille kaiketi muistatte kertoa tästä vaarasta. Eiks jeh!"

Siis ketkä me??? Tällä palstalla kirjoittelevat ihmisetkö? Siis siitäkö, että sossutkin voivat sairastua?

ja korkealta kirjoitti:

"Äiti kertoo että häntä KADUTTAA adoptio. Hänellä on täysi OIKEUS katua ja saada lapsensa takaisin harkinta-ajan kuluessa. Hänellä on täysi oikeus olla allekirjoittamatta adoptiopapereita."

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Äidillä on täysi oikeus saada lapsensa takaisin. Tätä ei ole kukaan kiistänyt. Eivät myöskään ne sosiaaliviranomaiset, joihin äiti on ollut yhteydessä. Sen sijaan hänelle on kerrottu, että se kyseinen viranomainen, joka voi asian hoitaa, on poissa keskiviikkoon asti. Ainoastaan sinä näyt uskovan, että lapsi on jemmattu tai että häntä ei annettaisi äidille.

Jos luet itse alkuperäisen tekstin otsikon alta, äiti kuitenkin vielä itsekin miettii yhä edelleen allekirjoittaako paperit vai ei. Hän ei ole siis tehnyt päätöstä siitä, haluaako lapsen itselleen vai ei.



"Lisäksi sosiaaliviranomaisen olisi pitänyt ETUKÄTEEN varoittaa äitiä siitä, että sosiaaliviranomaisen sairasloma estää häntä saamasta kaipaamiaan tietoja vauvasta, vauvan voinnista ja vauvan sijainnista eikä hän sosiaaliviranomaisen sairastumisen vuoksi pääse vauvan luokse, ennen kuin kyseinen tantta toipuu."

Eikö tämä nyt ole aika kaukaa haettu, että sairaslomatkin pitää osata huomioida etukäteen. Pitäisikö myös siitä mielestäsi kertoa etukäteen, että iltaisin ja viikonloppuisin ei ole mahdollista saada yhteyttä sossuun? Sen sijaan sillä, että äiti ei tiedä lapsensa olinpaikkaa eikä pääse häntä tapaamaan ei ole mitään tekemistä sossun poissaolon kanssa. Äiti ei tiedä lapsensa olinpaikkaa, koska ei ole sitä aiemmin halunnut tietää. Hän olisi voinut heti alusta alkaen pitää yhteyttä lapseensa niin halutessaan.




"Jos äidille olisi tämä kerrottu etukäteen, hän ei ehkä olisi luovuttanut lastaan sosiaaliviranomaisen haltuun harkinta ajaksi lainkaan, vaan olisi harkinnut samalla kun lapsi on hänen luonaan kotona. "

Siis jos äidille olisi kerrottu etukäteen, että sossu voi jäädä sairaslomalle? No haloo!




"Seuraavalle potentiaaliselle adoptiota harkitsevalle äidille kaiketi muistatte kertoa tästä vaarasta. Eiks jeh!"

Siis ketkä me??? Tällä palstalla kirjoittelevat ihmisetkö? Siis siitäkö, että sossutkin voivat sairastua?

Lue lisää

Adoptiota harkitsevien tulee tietää etukäteen, että heidän tiedonsaantinsa on yhden ainoa sossutantan varassa. Jos tämä sairastuu, niin viikkokausiin et kuule lapsestasi mitään vaan muut sossut alkavat ennennäkemättömän pompottamis-operaation, kuten tästä ketjusta huomaamme.
Kovin tarkasti tunnut tietävän aloittajan yhteydenotot sossuun, ja jopa sen, että hän ei ole mielestäsi vielä edes tehnyt päätöstä pitääkö lapsensa vai antaako adoptioon.
Minä taas näen tästä ketjusta selvästi, että hän ei anna lastaan adoptioon.

Ja kyllä, sossun ei tarvitse selvitää tästä äidistä yhtään mitään tämän päätöksen jälkeen, koska lastensuojeluilmoitusta ei ole tehty, eikä kukaan edes epäile lapsen joutuvan vaaraan äitinsä hoivissa. Paitsi sinä.

niinkö tosiaan kirjoitti:

Eikö sossun siis tule selvittää tämän äidin olosuhteet ja kyvyt huolehtia lapsesta, jonka on heti syntymän jälkeen antanut adoptoitavaksi vaan lykätä vauva hänelle heti välittömästi? Aika huonosti on asiat jos näin toimitaan.

Lue lisää

olen yrittänyt jo tuoda monta kertaa esille, mutta keijukaisen selvä mielipide tosiaan on, että lapsi pitää lykätä heti takaisin äidille välittämättä olosuhteista, koska biologia aina ja ehdottomasti takaa oikeuden lapseen, vaikka mikä olisi. Epäilen, että kyseessä on joko perheetön ihminen ta sitten joku, jolta lapsi on huostaanotettu, niin syvä viha hänellä on lastensuojelua kohtaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Adoptiota harkitsevien tulee tietää etukäteen, että heidän tiedonsaantinsa on yhden ainoa sossutantan varassa. Jos tämä sairastuu, niin viikkokausiin et kuule lapsestasi mitään vaan muut sossut alkavat ennennäkemättömän pompottamis-operaation, kuten tästä ketjusta huomaamme.
Kovin tarkasti tunnut tietävän aloittajan yhteydenotot sossuun, ja jopa sen, että hän ei ole mielestäsi vielä edes tehnyt päätöstä pitääkö lapsensa vai antaako adoptioon.
Minä taas näen tästä ketjusta selvästi, että hän ei anna lastaan adoptioon.

Ja kyllä, sossun ei tarvitse selvitää tästä äidistä yhtään mitään tämän päätöksen jälkeen, koska lastensuojeluilmoitusta ei ole tehty, eikä kukaan edes epäile lapsen joutuvan vaaraan äitinsä hoivissa. Paitsi sinä.

Lue lisää

"--eikä kukaan edes epäile lapsen joutuvan vaaraan äitinsä hoivissa. Paitsi sinä."
En ole sama kirjoittaja kuin juuri edellinen, mutta ei kai tässä kukaan voi sitä tietääkään, joutuuko lapsi vaaraan äidillään. Luultavasti suurimmassa osassa tämänkaltaisissa tapauksissa sellaista ei ole syytäkään epäillä. Jos kuitenkin sosiaaliviranomainen epäilee, että tällainen pienikin mahdollisuus on, hänen velvollisuutensa on arvioida tilanne.

"muut sossut alkavat ennennäkemättömän pompottamis-operaation, kuten tästä ketjusta huomaamme."
Et ole kyllä monenkaanlaisissa tilanteissa ollut, jos mielestäsi se, että puhelimessa kerrotaan, että toinen palaa keskiviikkona, on "ennennäkemätön pompottamis-operaatio". Hänellehän todellakin kerrottiin, että henkilö ei juuri nyt ole tavoitettavissa ja milloin hän on tavoitettavissa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Adoptiota harkitsevien tulee tietää etukäteen, että heidän tiedonsaantinsa on yhden ainoa sossutantan varassa. Jos tämä sairastuu, niin viikkokausiin et kuule lapsestasi mitään vaan muut sossut alkavat ennennäkemättömän pompottamis-operaation, kuten tästä ketjusta huomaamme.
Kovin tarkasti tunnut tietävän aloittajan yhteydenotot sossuun, ja jopa sen, että hän ei ole mielestäsi vielä edes tehnyt päätöstä pitääkö lapsensa vai antaako adoptioon.
Minä taas näen tästä ketjusta selvästi, että hän ei anna lastaan adoptioon.

Ja kyllä, sossun ei tarvitse selvitää tästä äidistä yhtään mitään tämän päätöksen jälkeen, koska lastensuojeluilmoitusta ei ole tehty, eikä kukaan edes epäile lapsen joutuvan vaaraan äitinsä hoivissa. Paitsi sinä.

Lue lisää

"Adoptiota harkitsevien tulee tietää etukäteen, että heidän tiedonsaantinsa on yhden ainoa sossutantan varassa. Jos tämä sairastuu, niin viikkokausiin et kuule lapsestasi mitään vaan muut sossut alkavat ennennäkemättömän pompottamis-operaation, kuten tästä ketjusta huomaamme."

Ei ole kulunut viikkokausia. Kyse on ollut muutamasta päivästä. On aivan selvää, että jos on kyse useiden viikkojen poissaolosta, niin silloin joku toinen (sijainen) ottaa vastuulleen myös poissaolevan sossun asiakkaat. Eikö sitä paitsi ole hyvä asia, että asiat hoidetaan keskitetysti ja että on olemassa joku tietty ihminen, joka pitää ohjat käsissään ja hallitsee adoptioon liittyvän tietotaidon. Ettei ole niin, että kuka tahansa (joka ei ole perehtynyt asiaan) hoitaisi biojen asioita ja loppujen lopuksi kukaan ei tietäisi mistään mitään. Nyt on vain käynyt niin paskamaisesti, että juuri tämä avainhenkilö on hetkellisesti poissa. Pompottaminen sinänsä nyt on aivan arkipäivää, soitatpa mihin tahansa laitokseen tai virastoon.



"Kovin tarkasti tunnut tietävän aloittajan yhteydenotot sossuun, ja jopa sen, että hän ei ole mielestäsi vielä edes tehnyt päätöstä pitääkö lapsensa vai antaako adoptioon."

Tiedän vain sen, mitä hän on tässä viestiketjussa itse kirjoittanut. Samat asiat yhteydenotoista saat selville, jos luet alkuperäisen kirjoittajan tekstit. Siihen päätelmään, että hän ei ole itsekään varma päätöksestään tulin hänen kirjoituksensa perusteella (kukin tietysti tulkitsee asiat omalla tavallaan):
"Apua...mun vauva on jossain ja mun pitäis päättää laitanko nimen adoptiopaperiin..."


"Ja kyllä, sossun ei tarvitse selvitää tästä äidistä yhtään mitään tämän päätöksen jälkeen, koska lastensuojeluilmoitusta ei ole tehty, eikä kukaan edes epäile lapsen joutuvan vaaraan äitinsä hoivissa. Paitsi sinä."

Mitä ihmettä horiset??? En todellakaan ole sanallakaan maininnut selvitystarpeesta, lastensuojeluilmoituksen tekemisestä, enkä siitä että lapsi olisi vaarassa äitinsä hoivissa. Mistä ihmeen hatusta tuon kaniinin vetäisit? Sen sijaan kirjoitin mielestäni aivan selvästi, että äidillä on täysi oikeus saada lapsensa takaisin, jos hän harkinta-aikana päätyykin haluamaan lapsen itselleen. Eikä asiassa ole edes kyse mistään mielipiteestä, vaan tuo on faktaa.

Sen sijaan en ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tieten tahtoen lisätä toisen ahdistusta lietsomalla hysteriaa. Etenkin jos taustalla on oma antipatia ja epäluottamus jotakin tiettyä ammattiryhmää kohtaan. Vai koetko mielestäsi toista tukeviksi:

- toistuvat vihjaukset siihen, että sossut jemmaavat lapsia, jotta adoption peruminen ei onnistu
- viittaukset rahan liittymiseen kotimaisessa adoptiossa (lapsikauppa)
-viittaukset siihen, että sossut tekevät lapsista diilejä adoptiovanhempien eduksi
- maininta siitä, että Suomi ei ole ratifioinut ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä
- kehoitukset ottaa yhteyttä lääninhallitukseen, Suomen päivystävään sosiaalityöntekijään, lakimieheen,lähettää kirjeitä sinne sun tänne, jne.
-uhkakuvien maalaminen erilaisista kauhuskenaarioista

minä myös. kirjoitti:

"--eikä kukaan edes epäile lapsen joutuvan vaaraan äitinsä hoivissa. Paitsi sinä."
En ole sama kirjoittaja kuin juuri edellinen, mutta ei kai tässä kukaan voi sitä tietääkään, joutuuko lapsi vaaraan äidillään. Luultavasti suurimmassa osassa tämänkaltaisissa tapauksissa sellaista ei ole syytäkään epäillä. Jos kuitenkin sosiaaliviranomainen epäilee, että tällainen pienikin mahdollisuus on, hänen velvollisuutensa on arvioida tilanne.

"muut sossut alkavat ennennäkemättömän pompottamis-operaation, kuten tästä ketjusta huomaamme."
Et ole kyllä monenkaanlaisissa tilanteissa ollut, jos mielestäsi se, että puhelimessa kerrotaan, että toinen palaa keskiviikkona, on "ennennäkemätön pompottamis-operaatio". Hänellehän todellakin kerrottiin, että henkilö ei juuri nyt ole tavoitettavissa ja milloin hän on tavoitettavissa.

Lue lisää

Eihän aloittaja sitä sossutanttaa kaivannut, vaan lastaan. Sama kai se on, vaikka eukko olis poissa koko loppuvuoden, JOS sosiaalivirasto olisi kokonaisuudessaan tehtäviensä tasalla. Onhan se hälyttävää, että vain yksi ihminen koko virastossa voi hoitaa tuon vauvan asiaa. Edesvastuutonta suorastaan.

parempaa keksinyt? kirjoitti:

"Adoptiota harkitsevien tulee tietää etukäteen, että heidän tiedonsaantinsa on yhden ainoa sossutantan varassa. Jos tämä sairastuu, niin viikkokausiin et kuule lapsestasi mitään vaan muut sossut alkavat ennennäkemättömän pompottamis-operaation, kuten tästä ketjusta huomaamme."

Ei ole kulunut viikkokausia. Kyse on ollut muutamasta päivästä. On aivan selvää, että jos on kyse useiden viikkojen poissaolosta, niin silloin joku toinen (sijainen) ottaa vastuulleen myös poissaolevan sossun asiakkaat. Eikö sitä paitsi ole hyvä asia, että asiat hoidetaan keskitetysti ja että on olemassa joku tietty ihminen, joka pitää ohjat käsissään ja hallitsee adoptioon liittyvän tietotaidon. Ettei ole niin, että kuka tahansa (joka ei ole perehtynyt asiaan) hoitaisi biojen asioita ja loppujen lopuksi kukaan ei tietäisi mistään mitään. Nyt on vain käynyt niin paskamaisesti, että juuri tämä avainhenkilö on hetkellisesti poissa. Pompottaminen sinänsä nyt on aivan arkipäivää, soitatpa mihin tahansa laitokseen tai virastoon.



"Kovin tarkasti tunnut tietävän aloittajan yhteydenotot sossuun, ja jopa sen, että hän ei ole mielestäsi vielä edes tehnyt päätöstä pitääkö lapsensa vai antaako adoptioon."

Tiedän vain sen, mitä hän on tässä viestiketjussa itse kirjoittanut. Samat asiat yhteydenotoista saat selville, jos luet alkuperäisen kirjoittajan tekstit. Siihen päätelmään, että hän ei ole itsekään varma päätöksestään tulin hänen kirjoituksensa perusteella (kukin tietysti tulkitsee asiat omalla tavallaan):
"Apua...mun vauva on jossain ja mun pitäis päättää laitanko nimen adoptiopaperiin..."


"Ja kyllä, sossun ei tarvitse selvitää tästä äidistä yhtään mitään tämän päätöksen jälkeen, koska lastensuojeluilmoitusta ei ole tehty, eikä kukaan edes epäile lapsen joutuvan vaaraan äitinsä hoivissa. Paitsi sinä."

Mitä ihmettä horiset??? En todellakaan ole sanallakaan maininnut selvitystarpeesta, lastensuojeluilmoituksen tekemisestä, enkä siitä että lapsi olisi vaarassa äitinsä hoivissa. Mistä ihmeen hatusta tuon kaniinin vetäisit? Sen sijaan kirjoitin mielestäni aivan selvästi, että äidillä on täysi oikeus saada lapsensa takaisin, jos hän harkinta-aikana päätyykin haluamaan lapsen itselleen. Eikä asiassa ole edes kyse mistään mielipiteestä, vaan tuo on faktaa.

Sen sijaan en ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tieten tahtoen lisätä toisen ahdistusta lietsomalla hysteriaa. Etenkin jos taustalla on oma antipatia ja epäluottamus jotakin tiettyä ammattiryhmää kohtaan. Vai koetko mielestäsi toista tukeviksi:

- toistuvat vihjaukset siihen, että sossut jemmaavat lapsia, jotta adoption peruminen ei onnistu
- viittaukset rahan liittymiseen kotimaisessa adoptiossa (lapsikauppa)
-viittaukset siihen, että sossut tekevät lapsista diilejä adoptiovanhempien eduksi
- maininta siitä, että Suomi ei ole ratifioinut ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä
- kehoitukset ottaa yhteyttä lääninhallitukseen, Suomen päivystävään sosiaalityöntekijään, lakimieheen,lähettää kirjeitä sinne sun tänne, jne.
-uhkakuvien maalaminen erilaisista kauhuskenaarioista

Lue lisää

Aloittajakin on uskonut tuollaista juttua että:

"
Sen sijaan kirjoitin mielestäni aivan selvästi, että äidillä on täysi oikeus saada lapsensa takaisin, jos hän harkinta-aikana päätyykin haluamaan lapsen itselleen.
"

Hän ei ole kuitenkaan saanut lastaan takaisin, ja nyt joku, sinä tai joku muu, joka ei nimimerkitön, arvuuttelee, että sossun pitää ensin selvittää onko aloittajasta lapsensa äidiksi. Siis joku ainakin tässä ketjussa on sitä mieltä, että lasta ei voidakkaan antaa takaisin äidilleen, toisin kuin sinä väität, vaan ensin äidin on täytettävä joitain ehtoja, jotka eivät vielä ole tulleet ilmi täällä, joten äitikään ei nyt vielä voi tietää, mitkä ne ehdot on. Yksi ehto oli vauvaa varten tehdyt hankinna, joihin tässä ketjussa vedottiin, mutta ne aloittaja kertoi täyttäneensä jo. Mitähän muuta nyt keksitään, se jää nähtäväksi.
Vauvaa ei ole vielä palautettu, ehkä sossun sairaslomaa jatketaan päivä kerrallaan, jolloin kukaan muu sossutantta ei hoida asiaa. Mielestäni se täyttä kirkaasti kyykyttämisen ja pompottamisen kynnyksen jo höystettynä ivalla.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Eihän aloittaja sitä sossutanttaa kaivannut, vaan lastaan. Sama kai se on, vaikka eukko olis poissa koko loppuvuoden, JOS sosiaalivirasto olisi kokonaisuudessaan tehtäviensä tasalla. Onhan se hälyttävää, että vain yksi ihminen koko virastossa voi hoitaa tuon vauvan asiaa. Edesvastuutonta suorastaan.

Lue lisää

Sosiaalityöntekijöille on jaettu perheet eli yksi työntekijä hoitaa tiettyjen perheiden asioita, toinen työntekijä toisten perheiden jne. Tässä pyritään juuri siihen että sosiaalityöntekijä ei vaihdu, mikä varmastikin on molempien osapuolten etu. Aloittaja ei varmastikaan ole kyseisen sosiaalitoimiston ainoa asiakas, eikä kyseisen sosiaalityöntekijänkään ainoa. Eikä tapausta varmastikaan lasketa ns. kriittiseksi tapaukseksi.

!!!!**!!! kirjoitti:

Sosiaalityöntekijöille on jaettu perheet eli yksi työntekijä hoitaa tiettyjen perheiden asioita, toinen työntekijä toisten perheiden jne. Tässä pyritään juuri siihen että sosiaalityöntekijä ei vaihdu, mikä varmastikin on molempien osapuolten etu. Aloittaja ei varmastikaan ole kyseisen sosiaalitoimiston ainoa asiakas, eikä kyseisen sosiaalityöntekijänkään ainoa. Eikä tapausta varmastikaan lasketa ns. kriittiseksi tapaukseksi.

Lue lisää

Asiansa kriittisyyden arvioi asiakas, tässä tapauksessa lapsen äiti.

Johan tässä sivullisetkin ahdistuu, kun äiti ei saa lapstaan eikä sosiaalitoimisto osaa/halua tehdä mitään muuta kuin odottaa kuin istuva sorsa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Aloittajakin on uskonut tuollaista juttua että:

"
Sen sijaan kirjoitin mielestäni aivan selvästi, että äidillä on täysi oikeus saada lapsensa takaisin, jos hän harkinta-aikana päätyykin haluamaan lapsen itselleen.
"

Hän ei ole kuitenkaan saanut lastaan takaisin, ja nyt joku, sinä tai joku muu, joka ei nimimerkitön, arvuuttelee, että sossun pitää ensin selvittää onko aloittajasta lapsensa äidiksi. Siis joku ainakin tässä ketjussa on sitä mieltä, että lasta ei voidakkaan antaa takaisin äidilleen, toisin kuin sinä väität, vaan ensin äidin on täytettävä joitain ehtoja, jotka eivät vielä ole tulleet ilmi täällä, joten äitikään ei nyt vielä voi tietää, mitkä ne ehdot on. Yksi ehto oli vauvaa varten tehdyt hankinna, joihin tässä ketjussa vedottiin, mutta ne aloittaja kertoi täyttäneensä jo. Mitähän muuta nyt keksitään, se jää nähtäväksi.
Vauvaa ei ole vielä palautettu, ehkä sossun sairaslomaa jatketaan päivä kerrallaan, jolloin kukaan muu sossutantta ei hoida asiaa. Mielestäni se täyttä kirkaasti kyykyttämisen ja pompottamisen kynnyksen jo höystettynä ivalla.

Lue lisää

että vauvaa ei ole palautettu?

Minun kauhuskenaarioni on sellainen, että viestiketjun aloittaja tavoittaa sossunsa ja suhtautuu täälläkäytyjen keskustelujen pohjalta jo valmiiksi negatiivisesti. Hänelle on muotoutunut mielikuva, että sossu on hänen vihollisensa, joka tekee kaikkensa pompotellakseen häntä ja haluaa todellisuudessa salata lapsen olinpaikan. Äiti uskoo, että sossu ei halua antaa lasta hänelle, vaan että koko sossulaitos on täynnä ammattitaidottomia ja virkavirheitä tekeviä ihmisiä. Ehkä hänen lapsensa on myyty? Ainoa tapa saada äänensä kuuluviin on uhata lakimiehillä ja valituksilla lääninhallitukseen. Hmmm...todella hyvä lähtökohta rakentavaan kanssakäyntiin. Ja minkähän vuoksi? Siksi, että asiaa hoitava sossu on ollut perjantain, maanantain ja tiistain poissa. Kurja sattuma, mutta kyllä sossuillakin on oikeus sairastaa, pitää vuosiloma- ja vapaapäiviä.

Tässä viestiketjussa on mm. bio, joka on perunut adoptioaikeensa harkinta-aikana, vakuuttanut että asiassa ei ole ongelmia. Hän sai lapsensa takaisin heti sossunsa tavattuaan (samana päivänä). Miksi siis viestiketjun alkaja ei saisi?

näkökulmaa kirjoitti:

olen yrittänyt jo tuoda monta kertaa esille, mutta keijukaisen selvä mielipide tosiaan on, että lapsi pitää lykätä heti takaisin äidille välittämättä olosuhteista, koska biologia aina ja ehdottomasti takaa oikeuden lapseen, vaikka mikä olisi. Epäilen, että kyseessä on joko perheetön ihminen ta sitten joku, jolta lapsi on huostaanotettu, niin syvä viha hänellä on lastensuojelua kohtaan.

Lue lisää

biovanhemmuus-palstaa, jolla keskustelevat pääasiassa huostattujen lasten vanhemmat, niin Helinä-keiju olisi sinulle enemmän kuin tuttu ;o)

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Eihän aloittaja sitä sossutanttaa kaivannut, vaan lastaan. Sama kai se on, vaikka eukko olis poissa koko loppuvuoden, JOS sosiaalivirasto olisi kokonaisuudessaan tehtäviensä tasalla. Onhan se hälyttävää, että vain yksi ihminen koko virastossa voi hoitaa tuon vauvan asiaa. Edesvastuutonta suorastaan.

Lue lisää

hoitaisi, valittaisit täällä miten kukaan ei ota vastuuta. Lain mukaan jokaisella lapsella on nimetty sosiaalityöntekijä joka vastaa hänen asioistaan. Mutta kun tekee sossu mitä vaan niin sun mielestäsi se on väärin. Ihan sama miten oikeasti asia on, väärin sen on oltava kun sossu sen tekee tai sanoo.

Olen jo aiemmin käsittänyt, että olet yksinhuoltaja, mutta miten tähän tilanteeseen jouduit? Kuka on lapsen isä, ja missä tilanteessa tulit raskaaksi? Ovatko vanhempasi elossa ja tietävätkö he tästä surkeasta tilanteesta? Missä vaiheessa joku alkoi suositella adoptiota ja miksi adoption harkinta-ajalle alunperin mentiin?

Minusta tuntuu, että olet jotenkin jäänyt tai jättäytynyt tämän tilanteen kanssa kesken raskautta yksin ja tuolloin vielä kohdussa asunut vauvasi joutunut mahdollisesti jo neuvolavaiheessa "haarukoitavaksi" potentiaaliseksi adoption kohteeksi.

On hyvin informatiivista, mutta toisaalta ikävää nähdä, kuinka karikkoista on raskaana olevan naisen yksin mennä odotusajan ja neuvolakäyntien läpi, jos siinä joutuu liian helposti tekemisiin "adoptioteollisuuden" kanssa. Onko esimerkiksi joissakin neuvoloissa tapana erikseen jakaa yksinhuoltajaäideille adoptiomateriaalia? Pariskunnillehan sellaista ei ikimaailmassa uskallettaisi kouraan tyrkätä.

mikko_n_75 kirjoitti:

Olen jo aiemmin käsittänyt, että olet yksinhuoltaja, mutta miten tähän tilanteeseen jouduit? Kuka on lapsen isä, ja missä tilanteessa tulit raskaaksi? Ovatko vanhempasi elossa ja tietävätkö he tästä surkeasta tilanteesta? Missä vaiheessa joku alkoi suositella adoptiota ja miksi adoption harkinta-ajalle alunperin mentiin?

Minusta tuntuu, että olet jotenkin jäänyt tai jättäytynyt tämän tilanteen kanssa kesken raskautta yksin ja tuolloin vielä kohdussa asunut vauvasi joutunut mahdollisesti jo neuvolavaiheessa "haarukoitavaksi" potentiaaliseksi adoption kohteeksi.

On hyvin informatiivista, mutta toisaalta ikävää nähdä, kuinka karikkoista on raskaana olevan naisen yksin mennä odotusajan ja neuvolakäyntien läpi, jos siinä joutuu liian helposti tekemisiin "adoptioteollisuuden" kanssa. Onko esimerkiksi joissakin neuvoloissa tapana erikseen jakaa yksinhuoltajaäideille adoptiomateriaalia? Pariskunnillehan sellaista ei ikimaailmassa uskallettaisi kouraan tyrkätä.

Lue lisää

..sinun käydä juttelemassa jonkun auttajan kanssa tai sitten yksin miettiä mitä kirjoitat yleiselle palstalle.

Onko joku nainen antanut sinun lapsesi adoptioon tai miksi olet yltiö negatiivinen adoptiota kohtaan? Se voi olla joillekin sopivin vaihtoehto, jos äiti ei halua tehdä aborttia. Ei kaiken takana ole salajuonta tai yms teoriaa. Äidille pyritään varmasti etsimään hänelle sopivin vaihtoehto. Joskus se on abortti, joskus adoptio, joskus äidiksi alkaminen. Ainoastaan ensimmäinen vaihtoehto on nopeasti peruuttamaton, muita saa harkita paljon pitempään. Adoptiossa äiti saa miettiä 8 viikkoa mitä päättää tehdä. Ei kukaan päätä kenenkään toisen puolesta. Kaikki ei halua olla yksinhuoltajia tai muuten lapsi ei sovi äidin elämään. On suurta rakkautta päättää että tärkeintä on lapsen elämä, tarvittaessa adoptiovanhempien kanssa. Abortin saa nopeammin, siihen ei mene 8 viikkoakaan.. Mutta onneksi kaikki eivät päädy siihen.

Mieti tätä kirjoitti:

..sinun käydä juttelemassa jonkun auttajan kanssa tai sitten yksin miettiä mitä kirjoitat yleiselle palstalle.

Onko joku nainen antanut sinun lapsesi adoptioon tai miksi olet yltiö negatiivinen adoptiota kohtaan? Se voi olla joillekin sopivin vaihtoehto, jos äiti ei halua tehdä aborttia. Ei kaiken takana ole salajuonta tai yms teoriaa. Äidille pyritään varmasti etsimään hänelle sopivin vaihtoehto. Joskus se on abortti, joskus adoptio, joskus äidiksi alkaminen. Ainoastaan ensimmäinen vaihtoehto on nopeasti peruuttamaton, muita saa harkita paljon pitempään. Adoptiossa äiti saa miettiä 8 viikkoa mitä päättää tehdä. Ei kukaan päätä kenenkään toisen puolesta. Kaikki ei halua olla yksinhuoltajia tai muuten lapsi ei sovi äidin elämään. On suurta rakkautta päättää että tärkeintä on lapsen elämä, tarvittaessa adoptiovanhempien kanssa. Abortin saa nopeammin, siihen ei mene 8 viikkoakaan.. Mutta onneksi kaikki eivät päädy siihen.

Lue lisää

En onnistunut löytämään netistä mistään biologisille äideille suunnattua adoptioneuvontaa. Kaikki googlettamani sivut palvelivat adoptiolasta haluavia vanhempia. Jää vaikutelmaksi, että biologiset äidit ovat suullisen neuvonnan varassa, ja ehkä juuri siksi myös herkässä tilassa alttiita manipuloinnille. Minusta pitää kuitenkin tähdentää, että raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella olevansa adoptiovanhempien auttajan roolissa ja velvollisia synnyttämään ja luovuttamaan sitten vauvansa pois siksi, että ajatus on juolahtanut hänen päähänsä kun hän on miettinyt miten selviytyä vauvan kanssa. Tätähän miettii jokainen raskausaikanaan, vaikka olis kaikki asiat kuin mallillaan tahansa.
Pitäisin tärkeänä ideologian sijasta valistaa ainoastaan käytännön asioissa ja juridisissa asioissa adoptiota tai aporttia harkitsevia ihmisiä. Ennen kuin on synnyttänyt, ei voi tehdä adoptiopäätöstä äitinä. Äitiyteenkin kasvetaan lapsen myötä ja lapsen rinnalla. Lapsi kasvattaa äitiyteen, joten puheet siitä, että lapsesta luopuminen adoptioon olisi suurta rakkautta lasta kohtaan kalskahtaa lähinnä hurmoshenkiseltä saarnalta, silloin, kun pelätään äidin tekevän päätöksen tehdä abortti tai olla antamatta lastaan adoptioon.
Raskaana olevaa naista tulee kunnioittaa sen verran, ettei häntä yritetä manipuloida.

mikko_n_75 kirjoitti:

Olen jo aiemmin käsittänyt, että olet yksinhuoltaja, mutta miten tähän tilanteeseen jouduit? Kuka on lapsen isä, ja missä tilanteessa tulit raskaaksi? Ovatko vanhempasi elossa ja tietävätkö he tästä surkeasta tilanteesta? Missä vaiheessa joku alkoi suositella adoptiota ja miksi adoption harkinta-ajalle alunperin mentiin?

Minusta tuntuu, että olet jotenkin jäänyt tai jättäytynyt tämän tilanteen kanssa kesken raskautta yksin ja tuolloin vielä kohdussa asunut vauvasi joutunut mahdollisesti jo neuvolavaiheessa "haarukoitavaksi" potentiaaliseksi adoption kohteeksi.

On hyvin informatiivista, mutta toisaalta ikävää nähdä, kuinka karikkoista on raskaana olevan naisen yksin mennä odotusajan ja neuvolakäyntien läpi, jos siinä joutuu liian helposti tekemisiin "adoptioteollisuuden" kanssa. Onko esimerkiksi joissakin neuvoloissa tapana erikseen jakaa yksinhuoltajaäideille adoptiomateriaalia? Pariskunnillehan sellaista ei ikimaailmassa uskallettaisi kouraan tyrkätä.

Lue lisää

asiaa nyt ammattini ja pitkän työkomukesni pohjalta. Täällä kirjoittavilla ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että aloite adoptioon tulee neuvolan terveydenhoitajalta, kätilöltä, lääkäriltä, tms. Että on olemassa jonkinlainen viranomais-tantta -verkosto, joka haluaa viedä avuttomilta äideiltä lapset adoptoitavaksi. Voin vakuuttaa teille, että adoptioajatus lähtee kyllä aina äidistä itsestään. Jos äiti itse ottaa puheeksi sen, että ei halua lasta pitää tai ei usko selviävänsä lapsen kanssa, niin tällöin käydään terveydenhoitajan kanssa läpi erilaiset sosiaaliset tukimuodot, ensikodit jne. ja äiti harkitsee asioita. Viimeisenä vaihtoehtona keskustellaan lapsen sijoittamisesta sijaisperheeseen tai lapsen antamisesta adoptioon. Tämä on siis viimeinen vaihtoehto ja aloite siihenkin tulee aina äidiltä itseltään.

Olen ihmeissäni seurannut tätä keskustelua ja todennut, että te ihan tosissanne kuvittelette terveydenhoitajan ehdottavan raskaana olevalle naiselle että: "Mitenkäs raskautesi on sujunut? Haluaisitko muuten antaa lapsesi adoptoitavaksi kun olet yksinhuoltaja ja kaikkea..." Ja että vielä jaettaisiin adoptiomateriaalia kouraan! Hyvät hyssykät sentään! Kyllä terveydenhoitajat yrittävät ennemminkin viimeiseen asti kannustaa äitejä pitämään lapsensa erilaisten tukimuotojen avulla!

Jos äiti kuitenkin pysyy kannassaan lapsensa antamisesta adoptioon, niin siloin terveydenhoitaja ottaa yhteyttä äidin luvalla sosiaalitoimeen, joka huolehtii adoptioneuvonnan järjestämisestä ja muista adoptioon liittyvistä asioista. Neuvolan terveydenhoitaja ei siis ole adoptioasian kanssa sen enempää tekemisissä. Terveydenhoitajan tehtävä on seurata ja huolehtia odottavan äidin ja hänen lapsensa terveydentilasta ja hyvinvoinnista. Tietysti asiasta keskustellaan joka käynnin yhteydessä ja nämä äidithän kuuluvat ns. riskiäiteihin, joten heitä seurataan nevolassa tiheämmin. Tarkkaillaan mm. masennusoireita ja ohjataan herkästi keskustelemaan esim. perheneuvolan terapeutin kanssa.

Valitettavan usein käy myös niin, että sellaiset äidit, jotka päättävät antaa lapsensa adoptioon tulevat neuvolaan aivan raskauden loppuvaiheessa tai eivät ollenkaan. Iso osa ottaa ensimmäisen kontaktin äitiyspuoleen vasta mennessään sairaalaan synnytyksen käynnistyessä. Äitiysneuvolaan he tulevat vasta jälkitarkastuksen yhteydessä, jos silloinkaan. 20 vuoden kokemuksella voin kuitenkin kertoa, että yksikään äiti ei saa vasta synnytyssairaalassa päähänsä antaa lapsensa adoptioon, vaan kyllä se päätös on tehty jo raskausaikana.

Myös synnytyssairaalassa kätilöt ja lääkärit ilmoittavat lapsen syntymisestä sairaalan sos. hoitajalle, joka käy tapaamassa äitiä. Kätilöt ja lääkärit eivät näe potilaan sos. kertomusta sairaalankaan osalta, eikä heillä ole tietoa esim. lapsen olinpaikasta sijoituksen aikana, äidin motiiveista adoptioon, eivätkä he edes saa koskaan tietää sitä, päätyykö lapsi lopulta adoptioon vai ei. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsi turvallisesti maailmaan ja huolehtia sekä äidin että lapsen hyvinvoinnista. Äidin kanssa keskustellaan tarvittaessa paljonkin asiasta, mutta ei ole ammattieettisesti oikein ottaa kantaa puolesta tai vastaan. Äidin pitää itse tehdä päätöksensä. Kukaan ei voi sanoa hänelle että kyllä sinun nyt pitäisi tehdä näin! Adoptioon liittyvistä asioista vastaa siis sairaalassakin sosiaalipuolen ihminen, ei terveydenhuoltohenkilökunta.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

En onnistunut löytämään netistä mistään biologisille äideille suunnattua adoptioneuvontaa. Kaikki googlettamani sivut palvelivat adoptiolasta haluavia vanhempia. Jää vaikutelmaksi, että biologiset äidit ovat suullisen neuvonnan varassa, ja ehkä juuri siksi myös herkässä tilassa alttiita manipuloinnille. Minusta pitää kuitenkin tähdentää, että raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella olevansa adoptiovanhempien auttajan roolissa ja velvollisia synnyttämään ja luovuttamaan sitten vauvansa pois siksi, että ajatus on juolahtanut hänen päähänsä kun hän on miettinyt miten selviytyä vauvan kanssa. Tätähän miettii jokainen raskausaikanaan, vaikka olis kaikki asiat kuin mallillaan tahansa.
Pitäisin tärkeänä ideologian sijasta valistaa ainoastaan käytännön asioissa ja juridisissa asioissa adoptiota tai aporttia harkitsevia ihmisiä. Ennen kuin on synnyttänyt, ei voi tehdä adoptiopäätöstä äitinä. Äitiyteenkin kasvetaan lapsen myötä ja lapsen rinnalla. Lapsi kasvattaa äitiyteen, joten puheet siitä, että lapsesta luopuminen adoptioon olisi suurta rakkautta lasta kohtaan kalskahtaa lähinnä hurmoshenkiseltä saarnalta, silloin, kun pelätään äidin tekevän päätöksen tehdä abortti tai olla antamatta lastaan adoptioon.
Raskaana olevaa naista tulee kunnioittaa sen verran, ettei häntä yritetä manipuloida.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, äitiyteen kasvetaan hiljalleen. Vaikka raskaana ollessa tuntuisi ettei haluaisi lasta, jo esimerkiksi synnytys voi muuttaa paljon tunnetta. Raskaana ollessakin sitä väkisin kiintyy lapseen. Adoptiosta on vaikea selvitä, se kulkee mukana koko loppuelämän. Lapsen kanssa pärjää kyllä yksinhuoltajanakin, ja tukea on saatavilla kun sitä haluaa!

Mieti tätä kirjoitti:

..sinun käydä juttelemassa jonkun auttajan kanssa tai sitten yksin miettiä mitä kirjoitat yleiselle palstalle.

Onko joku nainen antanut sinun lapsesi adoptioon tai miksi olet yltiö negatiivinen adoptiota kohtaan? Se voi olla joillekin sopivin vaihtoehto, jos äiti ei halua tehdä aborttia. Ei kaiken takana ole salajuonta tai yms teoriaa. Äidille pyritään varmasti etsimään hänelle sopivin vaihtoehto. Joskus se on abortti, joskus adoptio, joskus äidiksi alkaminen. Ainoastaan ensimmäinen vaihtoehto on nopeasti peruuttamaton, muita saa harkita paljon pitempään. Adoptiossa äiti saa miettiä 8 viikkoa mitä päättää tehdä. Ei kukaan päätä kenenkään toisen puolesta. Kaikki ei halua olla yksinhuoltajia tai muuten lapsi ei sovi äidin elämään. On suurta rakkautta päättää että tärkeintä on lapsen elämä, tarvittaessa adoptiovanhempien kanssa. Abortin saa nopeammin, siihen ei mene 8 viikkoakaan.. Mutta onneksi kaikki eivät päädy siihen.

Lue lisää

Vaikkei minulla ole omia lapsia, olen nähnyt niin lähipiirissä kuin muutenkin, miten arvokkaita lapset ovat vanhemmilleen. Kun kirjoittelen julkisille palstoille, kuten tälle palstalle tai aborttipalstalle, en häpeä sitä, että asetan ihmisoikeudet rahakysymyksien edelle. Perhepolitiikassa ei voida mennä bisnesajattelun tai aikuisten rajoittamattomien oikeuksien järjestellä asiat miten tahtovat, edellytyksillä. Tämänhetkisessä länsieurooppalaisessa perhe-etiikassa on mielestäni seuraavia suuria vääristymiä:

* Vastuun puuttuminen sukupuolisuhteista. Ei oteta etukäteen huomioon seurauksia suojaamattomasta sukupuoliyhdynnästä niin sukupuolitautien kuin suunnittelemattomien raskauksienkaan muodossa.

* Sosiaalisten syiden abortti. Päätös siitä, haluaako tulla äidiksi tai isäksi pitäisi tehdä ennen kuin ottaa riskiä suunnittelemattomasta raskaudesta. Kun lapsi on jo tuloillaan, niin silloin on aikuisten ihmisten, jotka eivät ole joutuneet seksuaalirikoksen uhriksi, asennoiduttava vanhemmuuteen.

* Vääristyneet sijaisperhe- ja adoptiomenettelytavat. Näitä käytetään joissakin länsimaissa, etenkin Isossa-Britanniassa pitkälti väärin rikkaampien ja koulutetumpien ihmisten lapsettomuushoitotarpeisiin. Ongelmia tätä koskien on ollut myös suomalaisen sosiaalityön etiikassa ja aina välillä näkee kannanottoja, joilla pyritään kyseenalaisin keinoin lyhentämään kotimaisia adoptiojonoja tarjontaa keinotekoisesti lisäämällä. Kaikki seikat kansainvälisestäkään adoptiosta tuskin kestävät päivänvaloa.

* Institutionalisoitu homoseksualismi. Joillekin ihmisille, jotka ovat poikkeavalla tavalla seksuaalisesti suuntautuneita, ei ole riittänyt normaalit yhteiskunnalliset oikeudet ja mm. maallisen työelämän syrjintäkiellot, vaan politiikka on vedetty ns. laajennettujen seksuaalivähemmistöoikeuksien asteelle. Tähän kuuluvat mm. oikeuksien hakeminen toisten lapsiin ehdotetun homoadoptiolain muodossa (tällä hetkellä vakavin asia!), pyrkimys laillistaa täydet homoavioliitot, saada kirkolliset vihkimykset, tunkeutua kirkon virkoihin tai kieltää uskonnonvapaus siltä osin, miten kristillisen kirkon tulee tästä teemasta opettaa.

Toivottavasti tämä jonkin verran selkeyttää näitä asioita.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

En onnistunut löytämään netistä mistään biologisille äideille suunnattua adoptioneuvontaa. Kaikki googlettamani sivut palvelivat adoptiolasta haluavia vanhempia. Jää vaikutelmaksi, että biologiset äidit ovat suullisen neuvonnan varassa, ja ehkä juuri siksi myös herkässä tilassa alttiita manipuloinnille. Minusta pitää kuitenkin tähdentää, että raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella olevansa adoptiovanhempien auttajan roolissa ja velvollisia synnyttämään ja luovuttamaan sitten vauvansa pois siksi, että ajatus on juolahtanut hänen päähänsä kun hän on miettinyt miten selviytyä vauvan kanssa. Tätähän miettii jokainen raskausaikanaan, vaikka olis kaikki asiat kuin mallillaan tahansa.
Pitäisin tärkeänä ideologian sijasta valistaa ainoastaan käytännön asioissa ja juridisissa asioissa adoptiota tai aporttia harkitsevia ihmisiä. Ennen kuin on synnyttänyt, ei voi tehdä adoptiopäätöstä äitinä. Äitiyteenkin kasvetaan lapsen myötä ja lapsen rinnalla. Lapsi kasvattaa äitiyteen, joten puheet siitä, että lapsesta luopuminen adoptioon olisi suurta rakkautta lasta kohtaan kalskahtaa lähinnä hurmoshenkiseltä saarnalta, silloin, kun pelätään äidin tekevän päätöksen tehdä abortti tai olla antamatta lastaan adoptioon.
Raskaana olevaa naista tulee kunnioittaa sen verran, ettei häntä yritetä manipuloida.

Lue lisää

http://www.pela.fi/index.php?id=174

mikko_n_75 kirjoitti:

Olen jo aiemmin käsittänyt, että olet yksinhuoltaja, mutta miten tähän tilanteeseen jouduit? Kuka on lapsen isä, ja missä tilanteessa tulit raskaaksi? Ovatko vanhempasi elossa ja tietävätkö he tästä surkeasta tilanteesta? Missä vaiheessa joku alkoi suositella adoptiota ja miksi adoption harkinta-ajalle alunperin mentiin?

Minusta tuntuu, että olet jotenkin jäänyt tai jättäytynyt tämän tilanteen kanssa kesken raskautta yksin ja tuolloin vielä kohdussa asunut vauvasi joutunut mahdollisesti jo neuvolavaiheessa "haarukoitavaksi" potentiaaliseksi adoption kohteeksi.

On hyvin informatiivista, mutta toisaalta ikävää nähdä, kuinka karikkoista on raskaana olevan naisen yksin mennä odotusajan ja neuvolakäyntien läpi, jos siinä joutuu liian helposti tekemisiin "adoptioteollisuuden" kanssa. Onko esimerkiksi joissakin neuvoloissa tapana erikseen jakaa yksinhuoltajaäideille adoptiomateriaalia? Pariskunnillehan sellaista ei ikimaailmassa uskallettaisi kouraan tyrkätä.

Lue lisää

hyvät yh-äidit! Tälläkin palstalla on varmasti yh-äitejä, joten ihan uteliaisuudesta kysyn: Kuinka monelle on neuvolassa on suositeltu lapsen antamista adoptioon sen vuoksi että olette yh-äitejä? Siis ilman, että olette itse ottaneet asian puheeksi.

Entäpä onko tällä palstalla lapsensa adoptioon antaneita tai sitä harkinneita äitejä. Onko ajatus lapsen adoptioon antamisesta tullut teidän puoleltanne, vai onko terveydenhoitaja ottanut adoption puheeksi tai suositellut sitä?

Äitiysneuvolan terveydenhoi... kirjoitti:

asiaa nyt ammattini ja pitkän työkomukesni pohjalta. Täällä kirjoittavilla ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että aloite adoptioon tulee neuvolan terveydenhoitajalta, kätilöltä, lääkäriltä, tms. Että on olemassa jonkinlainen viranomais-tantta -verkosto, joka haluaa viedä avuttomilta äideiltä lapset adoptoitavaksi. Voin vakuuttaa teille, että adoptioajatus lähtee kyllä aina äidistä itsestään. Jos äiti itse ottaa puheeksi sen, että ei halua lasta pitää tai ei usko selviävänsä lapsen kanssa, niin tällöin käydään terveydenhoitajan kanssa läpi erilaiset sosiaaliset tukimuodot, ensikodit jne. ja äiti harkitsee asioita. Viimeisenä vaihtoehtona keskustellaan lapsen sijoittamisesta sijaisperheeseen tai lapsen antamisesta adoptioon. Tämä on siis viimeinen vaihtoehto ja aloite siihenkin tulee aina äidiltä itseltään.

Olen ihmeissäni seurannut tätä keskustelua ja todennut, että te ihan tosissanne kuvittelette terveydenhoitajan ehdottavan raskaana olevalle naiselle että: "Mitenkäs raskautesi on sujunut? Haluaisitko muuten antaa lapsesi adoptoitavaksi kun olet yksinhuoltaja ja kaikkea..." Ja että vielä jaettaisiin adoptiomateriaalia kouraan! Hyvät hyssykät sentään! Kyllä terveydenhoitajat yrittävät ennemminkin viimeiseen asti kannustaa äitejä pitämään lapsensa erilaisten tukimuotojen avulla!

Jos äiti kuitenkin pysyy kannassaan lapsensa antamisesta adoptioon, niin siloin terveydenhoitaja ottaa yhteyttä äidin luvalla sosiaalitoimeen, joka huolehtii adoptioneuvonnan järjestämisestä ja muista adoptioon liittyvistä asioista. Neuvolan terveydenhoitaja ei siis ole adoptioasian kanssa sen enempää tekemisissä. Terveydenhoitajan tehtävä on seurata ja huolehtia odottavan äidin ja hänen lapsensa terveydentilasta ja hyvinvoinnista. Tietysti asiasta keskustellaan joka käynnin yhteydessä ja nämä äidithän kuuluvat ns. riskiäiteihin, joten heitä seurataan nevolassa tiheämmin. Tarkkaillaan mm. masennusoireita ja ohjataan herkästi keskustelemaan esim. perheneuvolan terapeutin kanssa.

Valitettavan usein käy myös niin, että sellaiset äidit, jotka päättävät antaa lapsensa adoptioon tulevat neuvolaan aivan raskauden loppuvaiheessa tai eivät ollenkaan. Iso osa ottaa ensimmäisen kontaktin äitiyspuoleen vasta mennessään sairaalaan synnytyksen käynnistyessä. Äitiysneuvolaan he tulevat vasta jälkitarkastuksen yhteydessä, jos silloinkaan. 20 vuoden kokemuksella voin kuitenkin kertoa, että yksikään äiti ei saa vasta synnytyssairaalassa päähänsä antaa lapsensa adoptioon, vaan kyllä se päätös on tehty jo raskausaikana.

Myös synnytyssairaalassa kätilöt ja lääkärit ilmoittavat lapsen syntymisestä sairaalan sos. hoitajalle, joka käy tapaamassa äitiä. Kätilöt ja lääkärit eivät näe potilaan sos. kertomusta sairaalankaan osalta, eikä heillä ole tietoa esim. lapsen olinpaikasta sijoituksen aikana, äidin motiiveista adoptioon, eivätkä he edes saa koskaan tietää sitä, päätyykö lapsi lopulta adoptioon vai ei. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsi turvallisesti maailmaan ja huolehtia sekä äidin että lapsen hyvinvoinnista. Äidin kanssa keskustellaan tarvittaessa paljonkin asiasta, mutta ei ole ammattieettisesti oikein ottaa kantaa puolesta tai vastaan. Äidin pitää itse tehdä päätöksensä. Kukaan ei voi sanoa hänelle että kyllä sinun nyt pitäisi tehdä näin! Adoptioon liittyvistä asioista vastaa siis sairaalassakin sosiaalipuolen ihminen, ei terveydenhuoltohenkilökunta.

Lue lisää

asiallisesta ja faktoja sisältävästä viestistä.

t. kollega

teille^ kirjoitti:

hyvät yh-äidit! Tälläkin palstalla on varmasti yh-äitejä, joten ihan uteliaisuudesta kysyn: Kuinka monelle on neuvolassa on suositeltu lapsen antamista adoptioon sen vuoksi että olette yh-äitejä? Siis ilman, että olette itse ottaneet asian puheeksi.

Entäpä onko tällä palstalla lapsensa adoptioon antaneita tai sitä harkinneita äitejä. Onko ajatus lapsen adoptioon antamisesta tullut teidän puoleltanne, vai onko terveydenhoitaja ottanut adoption puheeksi tai suositellut sitä?

Lue lisää

suuri juliste, missä kehotus: Oletko väsynyt lapsesi hoitamiseen. Anna lapsesi adoptioon.
Tottakai jokainen äiti oli väsynyt aamuseitsemältä tarhaan ja töihin mennessä.
Että sellaista joka aamun manipulointia ja tosi loukkaavaa puurtavia äitejä kohtaan.

niin älä anna periksi.

vastassa aamuisin kirjoitti:

suuri juliste, missä kehotus: Oletko väsynyt lapsesi hoitamiseen. Anna lapsesi adoptioon.
Tottakai jokainen äiti oli väsynyt aamuseitsemältä tarhaan ja töihin mennessä.
Että sellaista joka aamun manipulointia ja tosi loukkaavaa puurtavia äitejä kohtaan.

Lue lisää

Näkyykö siinä julisteen julkaisija ja yhteystiedot?

Tuollainen juliste on perheitä, lapsia ja heidän vanhempiaan halventava, ja vielä päiväkodissa, joss jotkut lapset jo osaavat lukea. Kyllä varmaan vetää kiltiksi.

vastassa aamuisin kirjoitti:

suuri juliste, missä kehotus: Oletko väsynyt lapsesi hoitamiseen. Anna lapsesi adoptioon.
Tottakai jokainen äiti oli väsynyt aamuseitsemältä tarhaan ja töihin mennessä.
Että sellaista joka aamun manipulointia ja tosi loukkaavaa puurtavia äitejä kohtaan.

Lue lisää

Minusta on hyvin raskasta lukea täällä päivästä toiseen provojen kirjoituksia, toisaalta ne naurattaa mutta myös mietityttää että jos muutkin kuin sinulle nyt vastannut ottaa kirjoituksesi tosissaan.

Tässä on faktaa teille provoille ja muille hihhuleille:
Adoptioon voi antaa lapsensa Suomessa jos lapsi on 8 viikkoa, mutta kuitenkin alle 6 kuukautta.
Viedäänkö sen ikäisiä päivähoitoon?
Tekisikö joku taho tosi elämässä mainitsemaasi mainosta? (Millainen ajatusmaailma on ihmisellä joka sellaista kuvittelee tai "näkee" seinällä?)
(Onko kyse lapsen laiminlyönnistä, omasta uupumuksesta tai jostain aivan muusta?)

Tiedätkö mitä tarkoitta vapaatahto: Ihminen saa itse päättää mitä tekee.
Tekeekö abortin, synnyttääkö lapsen, pitääkö lapsen tai antaako adoptioon. Kukaan ihminen ei voi päättää toisen ihmisen puolesta.
Mutta se on väärin jos raskaana oleva äiti päättää pitää lapsen ja ei pidä lapsesta huolta fyysisesti tai emotionaalisesti!!!!!!!!
Jokainen lapsi on täyden rakkauden arvoinen ja siksi vanhemman kannattaa miettiä miten lapsi saisi hänelle kuuluvan rakkauden.
Voisiko vähentää puurtamista? Voisiko keskittyä lapseen enemmän?

Mitä sanot? kirjoitti:

Minusta on hyvin raskasta lukea täällä päivästä toiseen provojen kirjoituksia, toisaalta ne naurattaa mutta myös mietityttää että jos muutkin kuin sinulle nyt vastannut ottaa kirjoituksesi tosissaan.

Tässä on faktaa teille provoille ja muille hihhuleille:
Adoptioon voi antaa lapsensa Suomessa jos lapsi on 8 viikkoa, mutta kuitenkin alle 6 kuukautta.
Viedäänkö sen ikäisiä päivähoitoon?
Tekisikö joku taho tosi elämässä mainitsemaasi mainosta? (Millainen ajatusmaailma on ihmisellä joka sellaista kuvittelee tai "näkee" seinällä?)
(Onko kyse lapsen laiminlyönnistä, omasta uupumuksesta tai jostain aivan muusta?)

Tiedätkö mitä tarkoitta vapaatahto: Ihminen saa itse päättää mitä tekee.
Tekeekö abortin, synnyttääkö lapsen, pitääkö lapsen tai antaako adoptioon. Kukaan ihminen ei voi päättää toisen ihmisen puolesta.
Mutta se on väärin jos raskaana oleva äiti päättää pitää lapsen ja ei pidä lapsesta huolta fyysisesti tai emotionaalisesti!!!!!!!!
Jokainen lapsi on täyden rakkauden arvoinen ja siksi vanhemman kannattaa miettiä miten lapsi saisi hänelle kuuluvan rakkauden.
Voisiko vähentää puurtamista? Voisiko keskittyä lapseen enemmän?

Lue lisää

adoptioon voi kyllä antaa minkä tahansa ikäisen lapsen. Adoptiossa ei ole mitään ikärajoja lapselle. Nuo kertomasi ikärajat liittyvät synnytyksen jälkeiseen harkinta-aikaan...Suoraan adoptoitavat vauvat adoptioidaan heti syntymän ja harkinta-ajan jälkeen ja laki on halunnut suojella äitejä synnytyksen jälkeisenä herkkänä aikana. Tällöin äideillä on pakollinen 8 viikon harkinta-aika. Jos äiti ei allekirjoita adoptiopapereita eikä halua lasta itselleen, lapsi huostaanotetaan 6 kk:n iässä ja sijoitetaan sijaishuoltoon. Silloin häntä ei siis voi adoptoida, sillä äiti ei oleallekirjoittanut suostumustaan adoptioon. Tällä ei sen sijaan ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö yli puolivuotiasta voisi adoptoida...Vuosittain Suomessa adoptoidaan muutamiakin vanhempia lapsia, mutta nämä ovat sellaisia, jotka ovat olleet pitkään sijaisperheissä ja sijaisvanhemmat adoptoivat heidät. Suoraan adoptioon tulee yli puolivuotiaita lapsia äärettömän harvoin.

Sen sijaan tuota julistekirjoitusta minäkin epäilen provoksi. Jos julisteessa lukisi: "Oletko väsynyt, haluatko tukiperheen...tms", niin asia olisi järkevämpi. Jos väsymyksen vuoksi edes haluaisi antaa vanhemman lapsensa adoptioon, niin pyyntöön kyllä vastattaisiin sosiaalisilla tukimuodoilla ja/tai lapsen sijoittamisella sijaisperheeseen. Väsymys ei ole siis motiivi lapsen adoptioon.

Jos kerran kirjoitat täällä totena tuollaisia suhteellisen rajuja väitteitä ja juliste on avoimesti esillä, niin voit varmasti kertoa meille kaupungin, minkä päiväkodin seinällä tuo juliste on, sekä sen instanssin nimen, mikä on julisteen julkaissut. Sehän on julkista tietoa, jos kerran juliste on valtion laitoksen seinällä?!?

asiassa kirjoitti:

adoptioon voi kyllä antaa minkä tahansa ikäisen lapsen. Adoptiossa ei ole mitään ikärajoja lapselle. Nuo kertomasi ikärajat liittyvät synnytyksen jälkeiseen harkinta-aikaan...Suoraan adoptoitavat vauvat adoptioidaan heti syntymän ja harkinta-ajan jälkeen ja laki on halunnut suojella äitejä synnytyksen jälkeisenä herkkänä aikana. Tällöin äideillä on pakollinen 8 viikon harkinta-aika. Jos äiti ei allekirjoita adoptiopapereita eikä halua lasta itselleen, lapsi huostaanotetaan 6 kk:n iässä ja sijoitetaan sijaishuoltoon. Silloin häntä ei siis voi adoptoida, sillä äiti ei oleallekirjoittanut suostumustaan adoptioon. Tällä ei sen sijaan ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö yli puolivuotiasta voisi adoptoida...Vuosittain Suomessa adoptoidaan muutamiakin vanhempia lapsia, mutta nämä ovat sellaisia, jotka ovat olleet pitkään sijaisperheissä ja sijaisvanhemmat adoptoivat heidät. Suoraan adoptioon tulee yli puolivuotiaita lapsia äärettömän harvoin.

Sen sijaan tuota julistekirjoitusta minäkin epäilen provoksi. Jos julisteessa lukisi: "Oletko väsynyt, haluatko tukiperheen...tms", niin asia olisi järkevämpi. Jos väsymyksen vuoksi edes haluaisi antaa vanhemman lapsensa adoptioon, niin pyyntöön kyllä vastattaisiin sosiaalisilla tukimuodoilla ja/tai lapsen sijoittamisella sijaisperheeseen. Väsymys ei ole siis motiivi lapsen adoptioon.

Jos kerran kirjoitat täällä totena tuollaisia suhteellisen rajuja väitteitä ja juliste on avoimesti esillä, niin voit varmasti kertoa meille kaupungin, minkä päiväkodin seinällä tuo juliste on, sekä sen instanssin nimen, mikä on julisteen julkaissut. Sehän on julkista tietoa, jos kerran juliste on valtion laitoksen seinällä?!?

Lue lisää

Eli kirjoitin vain suorasta adoptiosta jossa lapsi siirtyy ilman huostanottoa adoptioon. Olet oikeassa kirjoituksessasi ja se täydentää ihmisten kuvaa adoptiosta.
Mutta vaikka ottaa sijaislapsia, voi olla että niistä ei yhtäkään voi adoptoida itselleen vaan vanhemman oikeudet säilyvät synnyttäneellä äidillä. Yleisin tapa adoptoida on siis alle 6kk ikäinen lapsi. Ja voihan olla niinkin että vaikka lapsi olisi sijaisperheessä ja synnyttänyt äiti haluaisi antaa lapsen tälle perheelle adoptoitavaksi, niin ei sijaisperhe sitä välttämättä halua.
Yksinkertaisintakin on antaa lapsi adoptioon pienempänä, silloin lapsi kasvaa omassa perheessä alusta asti ja se on tärkeää lapsen kehityksen kannalta. (Tai kuka teistä olisi halunnut että omat vanhemmat olisi vaihtunut kesken lapsuuden?)

Ei siis ole kenenkään etu yrittää saada isompia lapsia adoptioon...

Minäkin jään odottelemaan provon vastausta.

jarruttaa kirjoitti:

niin älä anna periksi.

IHANA TYTTÖ!!!!pääsin tänään katsomaan vauvaa..on tosi ihana..menen sinne la ja su..tulee paljon matkoja..maanantaina tyttö pääsee kai kotiin..

alottaja kirjoitti:

IHANA TYTTÖ!!!!pääsin tänään katsomaan vauvaa..on tosi ihana..menen sinne la ja su..tulee paljon matkoja..maanantaina tyttö pääsee kai kotiin..

Huh, vihdoinkin saat vauvasi itsellesi, todella ihanaa kuulla, kiitos kun tulit kertomaan. Luulen että moni oli puolestasi aivan sairas huolesta, tämä ketju kun kolahti jostain syystä niin. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi elämässä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Huh, vihdoinkin saat vauvasi itsellesi, todella ihanaa kuulla, kiitos kun tulit kertomaan. Luulen että moni oli puolestasi aivan sairas huolesta, tämä ketju kun kolahti jostain syystä niin. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi elämässä.

Lue lisää

useita vastauksia, ja ihan tosissaa otettiin. Vietiin monia 6-0, kuin pässiä konsanaan narussa.

kertaalleen kirjoitti:

useita vastauksia, ja ihan tosissaa otettiin. Vietiin monia 6-0, kuin pässiä konsanaan narussa.

Minun käsittääkseni ainakaan aloittaja ei vaikuttanut trollilta. Sen sijaan se väliin heitetty viesti päiväkodin adoptiomainoksista oli huono myöhästynyt aprillipila.

Lastensuojeluasiat ovat Suomessa oikeasti kiemuraisella tolalla, osin resurssipulan, osin biologisten vanhempien, sosiaaliviranomaisten ja sijaisperheiden intressiristiriitojen takia. Tästä syystä tässä ketjussa tuli mielestäni käsiteltyä runsaasti aivan asia-aiheita.

Hienoa, että asiat joka tapauksessa ovat alkaneet alkuperäisen osalta järjestyä.

mikko_n_75 kirjoitti:

Olen jo aiemmin käsittänyt, että olet yksinhuoltaja, mutta miten tähän tilanteeseen jouduit? Kuka on lapsen isä, ja missä tilanteessa tulit raskaaksi? Ovatko vanhempasi elossa ja tietävätkö he tästä surkeasta tilanteesta? Missä vaiheessa joku alkoi suositella adoptiota ja miksi adoption harkinta-ajalle alunperin mentiin?

Minusta tuntuu, että olet jotenkin jäänyt tai jättäytynyt tämän tilanteen kanssa kesken raskautta yksin ja tuolloin vielä kohdussa asunut vauvasi joutunut mahdollisesti jo neuvolavaiheessa "haarukoitavaksi" potentiaaliseksi adoption kohteeksi.

On hyvin informatiivista, mutta toisaalta ikävää nähdä, kuinka karikkoista on raskaana olevan naisen yksin mennä odotusajan ja neuvolakäyntien läpi, jos siinä joutuu liian helposti tekemisiin "adoptioteollisuuden" kanssa. Onko esimerkiksi joissakin neuvoloissa tapana erikseen jakaa yksinhuoltajaäideille adoptiomateriaalia? Pariskunnillehan sellaista ei ikimaailmassa uskallettaisi kouraan tyrkätä.

Lue lisää

itse vastaan siinä mielessä, kun olin yksin kun lapsi syntyi (mies matkatöissä). lapsi oli nk. yllätyslapsi. ilman muuta oli selvää, että pidin ölapsin ja myäskin hoidin. Nyt kun näitä juttuja lukee en tiedä jos olisin jonkun sossun kuultavaksi joutunut. Mun onni lienee, että oon nk.parempiosainen (huom. nk,) Meidän (lapset)lapsuus meni ihan ok , ikinä en ole katunut tätä nk.vahinkolasta. Eilenkin, kun hän yski, menin kuulostelemaan, että kuinka sairas (täytykö lähteä päiv.) katsoin kasvoja ja silitin hiuksia ja ajattelin, kuinka kaunis ja ainutlaatuinen tämä lapseni, sipsuteelin hiuksia pois silmiltä, jotta hän nukkuisi paremmin. Tämöstä se on ..rakkaus.

mikko_n_75 kirjoitti:

Vaikkei minulla ole omia lapsia, olen nähnyt niin lähipiirissä kuin muutenkin, miten arvokkaita lapset ovat vanhemmilleen. Kun kirjoittelen julkisille palstoille, kuten tälle palstalle tai aborttipalstalle, en häpeä sitä, että asetan ihmisoikeudet rahakysymyksien edelle. Perhepolitiikassa ei voida mennä bisnesajattelun tai aikuisten rajoittamattomien oikeuksien järjestellä asiat miten tahtovat, edellytyksillä. Tämänhetkisessä länsieurooppalaisessa perhe-etiikassa on mielestäni seuraavia suuria vääristymiä:

* Vastuun puuttuminen sukupuolisuhteista. Ei oteta etukäteen huomioon seurauksia suojaamattomasta sukupuoliyhdynnästä niin sukupuolitautien kuin suunnittelemattomien raskauksienkaan muodossa.

* Sosiaalisten syiden abortti. Päätös siitä, haluaako tulla äidiksi tai isäksi pitäisi tehdä ennen kuin ottaa riskiä suunnittelemattomasta raskaudesta. Kun lapsi on jo tuloillaan, niin silloin on aikuisten ihmisten, jotka eivät ole joutuneet seksuaalirikoksen uhriksi, asennoiduttava vanhemmuuteen.

* Vääristyneet sijaisperhe- ja adoptiomenettelytavat. Näitä käytetään joissakin länsimaissa, etenkin Isossa-Britanniassa pitkälti väärin rikkaampien ja koulutetumpien ihmisten lapsettomuushoitotarpeisiin. Ongelmia tätä koskien on ollut myös suomalaisen sosiaalityön etiikassa ja aina välillä näkee kannanottoja, joilla pyritään kyseenalaisin keinoin lyhentämään kotimaisia adoptiojonoja tarjontaa keinotekoisesti lisäämällä. Kaikki seikat kansainvälisestäkään adoptiosta tuskin kestävät päivänvaloa.

* Institutionalisoitu homoseksualismi. Joillekin ihmisille, jotka ovat poikkeavalla tavalla seksuaalisesti suuntautuneita, ei ole riittänyt normaalit yhteiskunnalliset oikeudet ja mm. maallisen työelämän syrjintäkiellot, vaan politiikka on vedetty ns. laajennettujen seksuaalivähemmistöoikeuksien asteelle. Tähän kuuluvat mm. oikeuksien hakeminen toisten lapsiin ehdotetun homoadoptiolain muodossa (tällä hetkellä vakavin asia!), pyrkimys laillistaa täydet homoavioliitot, saada kirkolliset vihkimykset, tunkeutua kirkon virkoihin tai kieltää uskonnonvapaus siltä osin, miten kristillisen kirkon tulee tästä teemasta opettaa.

Toivottavasti tämä jonkin verran selkeyttää näitä asioita.

Lue lisää

esmes muhos. Get a life.

mikko_n_75 kirjoitti:

Minun käsittääkseni ainakaan aloittaja ei vaikuttanut trollilta. Sen sijaan se väliin heitetty viesti päiväkodin adoptiomainoksista oli huono myöhästynyt aprillipila.

Lastensuojeluasiat ovat Suomessa oikeasti kiemuraisella tolalla, osin resurssipulan, osin biologisten vanhempien, sosiaaliviranomaisten ja sijaisperheiden intressiristiriitojen takia. Tästä syystä tässä ketjussa tuli mielestäni käsiteltyä runsaasti aivan asia-aiheita.

Hienoa, että asiat joka tapauksessa ovat alkaneet alkuperäisen osalta järjestyä.

Lue lisää

Voisitko ajaa huostaanotettujen asioita?
Huostaanotettujen määrä kasvaa koko ajan. Vanehmmat eivät rakasta lapsiaan sen vertaa että jättäisivät oman itsekkään elämänsä ja laittaisivat oman lapsen /lapset etusijalle.
On pakko tehdä huostaanotto ja sijoittaa lapsi laitokseen vaikka se ei ole kenellekään lapselle paras ratkaisu. MUTTA se on parempi ratkaisu kuin kärsiä omassa kodissa.
Kuka olisi avuksi? Kuka antaisi järkeä vanhemmille? Kuka ajaisi lapsen etua?

tuolta oulun seudultta kirjoitti:

esmes muhos. Get a life.

En ole Oulun seudulta, vaan ihan Espoosta pääkaupunkiseudulta. Mitä viestissäni oli ongelmallista?

alottaja kirjoitti:

IHANA TYTTÖ!!!!pääsin tänään katsomaan vauvaa..on tosi ihana..menen sinne la ja su..tulee paljon matkoja..maanantaina tyttö pääsee kai kotiin..

Hieno juttu!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Huh, vihdoinkin saat vauvasi itsellesi, todella ihanaa kuulla, kiitos kun tulit kertomaan. Luulen että moni oli puolestasi aivan sairas huolesta, tämä ketju kun kolahti jostain syystä niin. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi elämässä.

Lue lisää

sossun tapaaminen riitti ja äiti pääsi heti samana päivänä tapaamaan lastaan. Harkinta-aikana on kuin onkin mahdollista perua adoptio. Lasta ei oltu myyty, jemmattu eikä äitä kiristetty pakkoadoptioon. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen oikeuttaan omaan lapseensa (mitä olen sinulle yrittänyt tolkuttaa). Vaikka sinä vihaat sossuja yli kaiken ja näet mörköjä siellä missä niitä ei ole (sinulla on varmasti tähän omat syysi), niin ei kannata lietsoa hysteriaa ja turhaan pelotella sellaista ihmista, jolla on jo muutenkin tarpeeksi murehdittavanaan...

Mistään sellaisesta laitoksesta tai virastosta, jota sitoo vaitiolovelvollisuus, ei anneta puhelimitse luottamuksellisia tietoja. Muutenhan kuka tahansa voisi udella kenen tahansa asioita. Tälläisen tiedon saaminen vaatii aina henkilökohtaisen tapaamisen tai itsensä identifioinnin jollakin muulla tapaa. Jos et usko, niin koitapa soittaa pankkiin ja kysellä tilitietojasi. Tai soitapa sairaalaan ja pyydä postittamaan potilaskertomuksesi. Ei onnistu.

nyt Helinä kirjoitti:

sossun tapaaminen riitti ja äiti pääsi heti samana päivänä tapaamaan lastaan. Harkinta-aikana on kuin onkin mahdollista perua adoptio. Lasta ei oltu myyty, jemmattu eikä äitä kiristetty pakkoadoptioon. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen oikeuttaan omaan lapseensa (mitä olen sinulle yrittänyt tolkuttaa). Vaikka sinä vihaat sossuja yli kaiken ja näet mörköjä siellä missä niitä ei ole (sinulla on varmasti tähän omat syysi), niin ei kannata lietsoa hysteriaa ja turhaan pelotella sellaista ihmista, jolla on jo muutenkin tarpeeksi murehdittavanaan...

Mistään sellaisesta laitoksesta tai virastosta, jota sitoo vaitiolovelvollisuus, ei anneta puhelimitse luottamuksellisia tietoja. Muutenhan kuka tahansa voisi udella kenen tahansa asioita. Tälläisen tiedon saaminen vaatii aina henkilökohtaisen tapaamisen tai itsensä identifioinnin jollakin muulla tapaa. Jos et usko, niin koitapa soittaa pankkiin ja kysellä tilitietojasi. Tai soitapa sairaalaan ja pyydä postittamaan potilaskertomuksesi. Ei onnistu.

Lue lisää

että lakimiehen avulla onnistui. Laki se löytyy sossullekkin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

että lakimiehen avulla onnistui. Laki se löytyy sossullekkin.

Sinä se et helpolla luovuta. Mutta kuten joku jo kirjoittikin, olet varmaan kokenut lapsuudessa jotain pahaa

Onkorankkaa? kirjoitti:

Sinä se et helpolla luovuta. Mutta kuten joku jo kirjoittikin, olet varmaan kokenut lapsuudessa jotain pahaa

helinäkeijua. Ei viranomaisiin voi luottaa. Eikä ihmisiin yleensäkään. Tämä pitkä ketju, asianajajan lisäksi, on voinut aiheuttaa julkisuushuolta sossuissa ja siksi palauttivat lapsen, varmuuden vuoksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Näkyykö siinä julisteen julkaisija ja yhteystiedot?

Tuollainen juliste on perheitä, lapsia ja heidän vanhempiaan halventava, ja vielä päiväkodissa, joss jotkut lapset jo osaavat lukea. Kyllä varmaan vetää kiltiksi.

Lue lisää

silloin ollenkaan ajatelleeksi, että lapset tulee sellaisesta kiltiksi :)
Murehdin vain omaa yh-surkeuttani kaiken keskellä ja yhteiskunnan julmuutta äitejä ja lapsia kohtaan.
Se oli 70-luvun lopulla tai 80-luvulla Helsingin lähiössä kaupungin päiväkodissa, julkaisijankin silloin varmaan huomasin, mutta en enää varmuudella muista. Tuntuisi, että se on ollut Pelastakaa lapset, mutta varma en voi olla. Julkaisijalla ei ollut sinänsä minulle merkitystä, koska koin julisteen niin musertavana, että katsoin sen takana olevan koko yhteiskunnan. Niinhän oikeastaan olikin, silloin oltiin auktoriteettiuskoisia ja otettiin käskyt ylemmältä vastaan ja toteltiin.
(Auktoriteettitilannehan oli tämän ketjun aloittajaäidilläkin viranomaisten suhteen, hänen mielensä oli rusentua, kun joutui olemaan tietämättömyydessä vauvasta, jonkun sossun epämääräisen loman? takia.)
Pidin kuitenkin kaikki kolme lastani, mutta lähtemättömät jäljet se juliste minuun jätti.
Se rusensi rinnassa niin, että lapset saivat siksi masentuneen äidin, vaikka olisivat tarvinneet iloisen ja itseensä uskovan äidin.

Mitä sanot? kirjoitti:

Minusta on hyvin raskasta lukea täällä päivästä toiseen provojen kirjoituksia, toisaalta ne naurattaa mutta myös mietityttää että jos muutkin kuin sinulle nyt vastannut ottaa kirjoituksesi tosissaan.

Tässä on faktaa teille provoille ja muille hihhuleille:
Adoptioon voi antaa lapsensa Suomessa jos lapsi on 8 viikkoa, mutta kuitenkin alle 6 kuukautta.
Viedäänkö sen ikäisiä päivähoitoon?
Tekisikö joku taho tosi elämässä mainitsemaasi mainosta? (Millainen ajatusmaailma on ihmisellä joka sellaista kuvittelee tai "näkee" seinällä?)
(Onko kyse lapsen laiminlyönnistä, omasta uupumuksesta tai jostain aivan muusta?)

Tiedätkö mitä tarkoitta vapaatahto: Ihminen saa itse päättää mitä tekee.
Tekeekö abortin, synnyttääkö lapsen, pitääkö lapsen tai antaako adoptioon. Kukaan ihminen ei voi päättää toisen ihmisen puolesta.
Mutta se on väärin jos raskaana oleva äiti päättää pitää lapsen ja ei pidä lapsesta huolta fyysisesti tai emotionaalisesti!!!!!!!!
Jokainen lapsi on täyden rakkauden arvoinen ja siksi vanhemman kannattaa miettiä miten lapsi saisi hänelle kuuluvan rakkauden.
Voisiko vähentää puurtamista? Voisiko keskittyä lapseen enemmän?

Lue lisää

käyntiä. Sitähän me kaikki suomalaiset teemme, oli lapsia tai ei.
Kirjoituksesi on niin tyly ja lasten ja äitien arjesta tietämätön, että taidat olla sen julisteen ripustaja ja laatijakin taidat olla :).
Mene itseesi. Terveisiä järjestöllesi myös!

oli työssä- kirjoitti:

käyntiä. Sitähän me kaikki suomalaiset teemme, oli lapsia tai ei.
Kirjoituksesi on niin tyly ja lasten ja äitien arjesta tietämätön, että taidat olla sen julisteen ripustaja ja laatijakin taidat olla :).
Mene itseesi. Terveisiä järjestöllesi myös!

Lue lisää

heti kättelyssä kertoa, että julisteesta on 20 vuotta aikaa?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

että lakimiehen avulla onnistui. Laki se löytyy sossullekkin.

mun tytär oli kanssa syntymänsä jälkeen lastenkodissa kuusi viikkoa, kun mä mietin vaikean elämäntilanteeni vuoksi adoptoimista. päätin kuitenkin että selvitään kyllä ja tämän päätöksen ilmoittaminen soskuntätille riitti. en tarvinnut lakimiestä. sosku kertoi et yli puolet adoptoimista harkitsevista äideistä peruukin ajatuksensa. joten eikös se ole silloin soskuille aika tuttua juttua.

kannattanut kirjoitti:

heti kättelyssä kertoa, että julisteesta on 20 vuotta aikaa?

tämän päivän perheenperustamisiässä olevat nuoret aikuiset ja heidän vanhempansa.
Ajattelu ei ole vielä yhteiskunnassa kokonaan muuttunut äiteihin suhtautumisessa.
Sen huomaa tällä palstalla lukiessa.

teille^ kirjoitti:

hyvät yh-äidit! Tälläkin palstalla on varmasti yh-äitejä, joten ihan uteliaisuudesta kysyn: Kuinka monelle on neuvolassa on suositeltu lapsen antamista adoptioon sen vuoksi että olette yh-äitejä? Siis ilman, että olette itse ottaneet asian puheeksi.

Entäpä onko tällä palstalla lapsensa adoptioon antaneita tai sitä harkinneita äitejä. Onko ajatus lapsen adoptioon antamisesta tullut teidän puoleltanne, vai onko terveydenhoitaja ottanut adoption puheeksi tai suositellut sitä?

Lue lisää

tai vauvan syntymän jälkeen vastaan sellaista,että olisi edes vihjattu adoptioon antamista. Kerroin tilanteestani ensimmäisellä neuvola käynnillä(siis että jään todennäköisesti vauvan kanssa yksin) ja ainoa mitä kysyttiin,oli se että olenko siis päättänyt kuitenkin pitää lapsen vaikka yksin jäisin.

Luulisi että adoptio-ajatukset ovat lähtöisin naisesta itsestään. Vaikka raskaana oleva sairastaisi masennusta tms mutta on silti päättänyt pitää lapsen,niin ainakin tähän asti olen kuullut/nähnyt että naista tuetaan kaikilla muilla mahdollisilla keinoilla eikä olla adoptiota tyrkyttämässä..

Varmaan pääsette huomenna sieltä terveystarkastysmatakalta vauvan kanssa yhdessä kotiin. Jos ei, niin erottamisellenne pitää kirjallinen perusteluilla varustettu valituskelpoinen päätös, jossa on päätöksen tehneen virkamiehen henkilökohtainen allekirjoitus ja valitusosoitus, minne lakimiehesi voi tehdä valituksen. Suullisesella päätöksellä teitä ei voida mielestäni enää erottaa toisistanne vastoin synnyttäneen äidin tahtoa.

Eihän äidin tarvitse välttämättä mennä juuri sosiaaliviraston osoittaman lääkärin pakeille tuossa tai muissakaan tapauksissa. Saahan äiti halutessaan itse päättää kenen lääkärin tutkittavaksi vauvansa antaa. Jos nyt jostain kumman syystä lääkäri löytää äidistä tai vauvasta sellaista lääketieteellistä vikaa, että vauvaa ei annetakkaan äidin kotiin, niin äidillä on OIKEUS viedä tutkituttaa itsensä ja vauvansa omalla, itse valitsemallaan lääkärillä ja terveyshoitajan kohdalla sama juttu. Vai mitä, asiantuntijat.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Eihän äidin tarvitse välttämättä mennä juuri sosiaaliviraston osoittaman lääkärin pakeille tuossa tai muissakaan tapauksissa. Saahan äiti halutessaan itse päättää kenen lääkärin tutkittavaksi vauvansa antaa. Jos nyt jostain kumman syystä lääkäri löytää äidistä tai vauvasta sellaista lääketieteellistä vikaa, että vauvaa ei annetakkaan äidin kotiin, niin äidillä on OIKEUS viedä tutkituttaa itsensä ja vauvansa omalla, itse valitsemallaan lääkärillä ja terveyshoitajan kohdalla sama juttu. Vai mitä, asiantuntijat.

Lue lisää

kuitenkin olla kyseessä ihan tavallinen neuvolakäynti. Eikös neuvolassa rutiinisti myös lääkäri tutki tuossa iässä? Tuskin tuo liittyy mitenkään adoptioaikeisiin, vaan ihan normaaliin lapsen kasvun ja kehityksen seurantaan neuvolassa. Eikä sosiaalivirasto määrää mihin neuvolaan kuulutaan, ihan turha on nyt sossuja vastaan kapinoida nyt tässäkin asiassa. Käynti on varmasti ollut sovittuna jo ennen kuin tieto bion ratkaisusta tuli. Todennäköisesti ovat halunneet käynnin tehdä siinä neuvolassa missä lapsi on ollut tähänkin asti kirjoilla, kun kirjojen siirtäminen äidin omaan neuvolaan kuitenkin kestää oman aikansa. Saavat tiedot ja neuvolakortin ajan tasalle ennen papereiden siirtoa. Äiti kun itse menee mukaan, niin saa kertoa itse mihin neuvolaan hän kuuluu ja haluaa tiedot siirrettävän (tätä ei voi tehdä ilman äidin kirjallista lupaa). Vähän järkeä käteen tuon vainoharhaisuuden kanssa!

taitaa nyt kirjoitti:

kuitenkin olla kyseessä ihan tavallinen neuvolakäynti. Eikös neuvolassa rutiinisti myös lääkäri tutki tuossa iässä? Tuskin tuo liittyy mitenkään adoptioaikeisiin, vaan ihan normaaliin lapsen kasvun ja kehityksen seurantaan neuvolassa. Eikä sosiaalivirasto määrää mihin neuvolaan kuulutaan, ihan turha on nyt sossuja vastaan kapinoida nyt tässäkin asiassa. Käynti on varmasti ollut sovittuna jo ennen kuin tieto bion ratkaisusta tuli. Todennäköisesti ovat halunneet käynnin tehdä siinä neuvolassa missä lapsi on ollut tähänkin asti kirjoilla, kun kirjojen siirtäminen äidin omaan neuvolaan kuitenkin kestää oman aikansa. Saavat tiedot ja neuvolakortin ajan tasalle ennen papereiden siirtoa. Äiti kun itse menee mukaan, niin saa kertoa itse mihin neuvolaan hän kuuluu ja haluaa tiedot siirrettävän (tätä ei voi tehdä ilman äidin kirjallista lupaa). Vähän järkeä käteen tuon vainoharhaisuuden kanssa!

Lue lisää

Kyllähän sinne varattuun neuvolaan kotoakäsinkin pääsee, vai mitä. Ei ole pakko pitää lasta neuvolan takia, oli se neuvola missä tahansa, sijaisperheessä odottelemassa neuvolaan menoa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kyllähän sinne varattuun neuvolaan kotoakäsinkin pääsee, vai mitä. Ei ole pakko pitää lasta neuvolan takia, oli se neuvola missä tahansa, sijaisperheessä odottelemassa neuvolaan menoa.

Lue lisää

päähäsi, että lasta olisi pidetty perhekodissa neuvolan tähden? Eiköhän syynä ole se, että äiti ja tytär tutustuvat toisiinsa ja äiti opettelee tyttärensä tapoja ja hoitamista.

sait kirjoitti:

päähäsi, että lasta olisi pidetty perhekodissa neuvolan tähden? Eiköhän syynä ole se, että äiti ja tytär tutustuvat toisiinsa ja äiti opettelee tyttärensä tapoja ja hoitamista.

Lue lisää

Arvailin vitkuttelun syytä.
Tuskin neuvolassa kuitenkaan ehditään tutustumaan vauvaan ja opettelemaan vauvan tapoja ja hoitamista. Vastaanottoaikahan on hyvin lyhyt tuota tarkoitusta varten, joten ei kyllä ole todennäköistä, että neuvolassakäynti olisi tutustumista varten järjestetty. Onhan se jo vauvallekin eduksi päästä perhekodin hälinästä äitinsä kanssa rauhallisempaan ympäristöön.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Arvailin vitkuttelun syytä.
Tuskin neuvolassa kuitenkaan ehditään tutustumaan vauvaan ja opettelemaan vauvan tapoja ja hoitamista. Vastaanottoaikahan on hyvin lyhyt tuota tarkoitusta varten, joten ei kyllä ole todennäköistä, että neuvolassakäynti olisi tutustumista varten järjestetty. Onhan se jo vauvallekin eduksi päästä perhekodin hälinästä äitinsä kanssa rauhallisempaan ympäristöön.

Lue lisää

että neuvolassa tutustuttaisiin vauvaan ja opeteltaisiin vauvan tapoja ja hoitamista? Kuka sanoi, että neuvolakäynti olisi tutustumista varten järjestetty? Minä ainakin kirjoitin, että neuvolassa seurataan vauvan kasvua ja kehitystä...Tuo tutustuminen ja hoidon opettelu tapahtuu tietty vierailuilla perhekodissa, jossa äiti on käynyt päivittäin. Lisäksi ap äiti kirjoitti itse, että asiat on järjestetty niin että maanantaina neuvolassa terveydenhoitaja antaa hänelle imetysohjausta. Vauvalle lienee kai parempi, että äiti osaa häntä hoitaa ja pärjää hänen kanssaan ennen kotiutumista perhekodista? Se, että vauva lykättäisiin kylmiltään tuoreelle, kokemattomalle äidille ilman minkäänlaista ohjausta ja heidät jätettäisiin selviämään oman onnensa nojaan, olisi kai heitteillejättö?

kuka sanoi kirjoitti:

että neuvolassa tutustuttaisiin vauvaan ja opeteltaisiin vauvan tapoja ja hoitamista? Kuka sanoi, että neuvolakäynti olisi tutustumista varten järjestetty? Minä ainakin kirjoitin, että neuvolassa seurataan vauvan kasvua ja kehitystä...Tuo tutustuminen ja hoidon opettelu tapahtuu tietty vierailuilla perhekodissa, jossa äiti on käynyt päivittäin. Lisäksi ap äiti kirjoitti itse, että asiat on järjestetty niin että maanantaina neuvolassa terveydenhoitaja antaa hänelle imetysohjausta. Vauvalle lienee kai parempi, että äiti osaa häntä hoitaa ja pärjää hänen kanssaan ennen kotiutumista perhekodista? Se, että vauva lykättäisiin kylmiltään tuoreelle, kokemattomalle äidille ilman minkäänlaista ohjausta ja heidät jätettäisiin selviämään oman onnensa nojaan, olisi kai heitteillejättö?

Lue lisää

Puhut kuin äiti olisi vajaavaltainen idiootti. Millä oikeudella tuollaista latelet julkisella keskustelupalstalla.
Eihän muidenkaan synnyttäjien kohdalla puhuta heitteillejätöstä, kun tämä palaa kotiinsa, vaikka olisikin yksinhuoltaja. Pyydä heti anteeksi sanojasi.
Onhan äiti jo osannut hakea apua pulmiinsa, esim lakimiehenkin osasi hommata, jotta sai tietää tämän avulla missä hänen lapsensa ylipäätään on.
Tutustumisesta puheenollen, virkamiehet voisivat tutustua lakiin. On edesvastuutonta että niin heikolla osaamisella tehdään viranomaispäätöksiä, kuin mitä nyt tapahtuu Suomessa, rikollista osaamattomuutta suorastaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Puhut kuin äiti olisi vajaavaltainen idiootti. Millä oikeudella tuollaista latelet julkisella keskustelupalstalla.
Eihän muidenkaan synnyttäjien kohdalla puhuta heitteillejätöstä, kun tämä palaa kotiinsa, vaikka olisikin yksinhuoltaja. Pyydä heti anteeksi sanojasi.
Onhan äiti jo osannut hakea apua pulmiinsa, esim lakimiehenkin osasi hommata, jotta sai tietää tämän avulla missä hänen lapsensa ylipäätään on.
Tutustumisesta puheenollen, virkamiehet voisivat tutustua lakiin. On edesvastuutonta että niin heikolla osaamisella tehdään viranomaispäätöksiä, kuin mitä nyt tapahtuu Suomessa, rikollista osaamattomuutta suorastaan.

Lue lisää

etkö osaa muutakuin hyökätä? Et kuule etkä näe, tulkitset muiden viestejä täysin oman vihasi vääristämänä.

Sanoin, että ap kirjoittaja on tuore, nuori äiti, joka saa ja tarvitsee ohjausta lapsensa hoidon opettelussa (niin kuin kaikki nuoret, tuoreet äidit). Jos viranomaiset vain lykkäisivät lapsen hänelle tukematta ja ohjaamatta häntä, eivätkä varmistuisi, että äiti pärjää lapsen kanssa, niin sehän olisi heitteillejättö viranomaisten taholta vai mitä? En TODELLAKAAN ole sanonut, että äiti on vajaavaltainen idiootti, tai että hän heitteillejättäisi lapsensa sillä perusteella että hän on yksinhuoltaja. Itse asiassa en ole edes maininnut sitä, että hän on yksinhuoltaja. Nuo ovat sinun sanojasi ja ajatuksiasi, eivät minun.

Jos synnyttäjä lähetettäisiin kotiin sairaalasta heti synnytyksen jälkeen varmistumatta siitä, että äiti ja lapsi pärjäävät, olisi yhtälailla kyseessä heitteillejättö sairaalan toimesta. Synnyttäjille opetetaan lapsen hoitoa sairaalassa ja samalla he tutustuvat lapseensa. Tämä kyseinen äiti elää nyt tätä samaa vaihetta perhekodissa.

Helinä parkaa kirjoitti:

etkö osaa muutakuin hyökätä? Et kuule etkä näe, tulkitset muiden viestejä täysin oman vihasi vääristämänä.

Sanoin, että ap kirjoittaja on tuore, nuori äiti, joka saa ja tarvitsee ohjausta lapsensa hoidon opettelussa (niin kuin kaikki nuoret, tuoreet äidit). Jos viranomaiset vain lykkäisivät lapsen hänelle tukematta ja ohjaamatta häntä, eivätkä varmistuisi, että äiti pärjää lapsen kanssa, niin sehän olisi heitteillejättö viranomaisten taholta vai mitä? En TODELLAKAAN ole sanonut, että äiti on vajaavaltainen idiootti, tai että hän heitteillejättäisi lapsensa sillä perusteella että hän on yksinhuoltaja. Itse asiassa en ole edes maininnut sitä, että hän on yksinhuoltaja. Nuo ovat sinun sanojasi ja ajatuksiasi, eivät minun.

Jos synnyttäjä lähetettäisiin kotiin sairaalasta heti synnytyksen jälkeen varmistumatta siitä, että äiti ja lapsi pärjäävät, olisi yhtälailla kyseessä heitteillejättö sairaalan toimesta. Synnyttäjille opetetaan lapsen hoitoa sairaalassa ja samalla he tutustuvat lapseensa. Tämä kyseinen äiti elää nyt tätä samaa vaihetta perhekodissa.

Lue lisää

Lapsen ei tarvitse tutustua äitiinsä enää synnyttyään, takanahan on 9 kuukauden intensiivinen "tuttavuus". Kyllä vauva ihan varmasti äitinsä jo on oppinut tuntemaan. Päinvastoin, kun vaan vilaukselta perhekodissa saa äitinsä kanssa olla, ja sitten taas erotetaan, niin vauva kärsii ja ikävöi.
Jos nyt jotain opetettavaa katsotaan olevan, niin voihan sen opetuksen antaa äidin kotona. Pelkkiä verukkeita kaikki tähän saakka esitetyt vitkutteluperusteet tässä tapauksessa. Kaikki.
Adoptiovanhempien kohdalla tietenkin on selvää, että on tarpeen vauvan saada ensin tutustua heihin kuvaamallasi tavalla jossain perhekodissa tms. Hehän ovat täysin vieraita lapselle.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse tutustua äitiinsä enää synnyttyään, takanahan on 9 kuukauden intensiivinen "tuttavuus". Kyllä vauva ihan varmasti äitinsä jo on oppinut tuntemaan. Päinvastoin, kun vaan vilaukselta perhekodissa saa äitinsä kanssa olla, ja sitten taas erotetaan, niin vauva kärsii ja ikävöi.
Jos nyt jotain opetettavaa katsotaan olevan, niin voihan sen opetuksen antaa äidin kotona. Pelkkiä verukkeita kaikki tähän saakka esitetyt vitkutteluperusteet tässä tapauksessa. Kaikki.
Adoptiovanhempien kohdalla tietenkin on selvää, että on tarpeen vauvan saada ensin tutustua heihin kuvaamallasi tavalla jossain perhekodissa tms. Hehän ovat täysin vieraita lapselle.

Lue lisää

taida olla lapsia? Kyllä se on alkuun molemminpuolista tutustumista, vaikka tutuiksi ollaan tavallaan tultu jo raskausaikana. Lisäksi tämän lapsen "äitinä" on ollut viimeiset viikot joku muu nainen. Jonkun muun naisen kasvot, tuoksu ja ääni ovat ne, jotka vauva yhdistää ruokkimishetkeen, sylissäpitämiseen, turvalliseen nukahtamiseen, huolehtimiseen.

ei Helinä kirjoitti:

taida olla lapsia? Kyllä se on alkuun molemminpuolista tutustumista, vaikka tutuiksi ollaan tavallaan tultu jo raskausaikana. Lisäksi tämän lapsen "äitinä" on ollut viimeiset viikot joku muu nainen. Jonkun muun naisen kasvot, tuoksu ja ääni ovat ne, jotka vauva yhdistää ruokkimishetkeen, sylissäpitämiseen, turvalliseen nukahtamiseen, huolehtimiseen.

Lue lisää

Ongelma ei ole siinä että ap:tä kohdeltaisiin väärin, vaan ongelma on Helinällä.
Helinä ei kykene ajattelemaan lapsen parasta! Vaikka lapsen äitiä tärkeämpi on lapsi jota on nyt "heitelty" äidin mielen mukaan. Näin monesti käy, ajatellaan että tärkein on äiti ja lapsi unohdetaan. Mutta minusta on hienoa että täällä joku huolehtii pienen vauvankin hyvinvoinnista, se on ihailtavaa! Toki äiti liittyy lapsen elämään kiinteästi, mutta ei tälläisessä tapauksessa voida toimia samalla lailla kuin muulloin toimittaisiin.

T. Eräs joka myös toivoo pienen vauvan parasta :)

Sivusta seuraaja kirjoitti:

Ongelma ei ole siinä että ap:tä kohdeltaisiin väärin, vaan ongelma on Helinällä.
Helinä ei kykene ajattelemaan lapsen parasta! Vaikka lapsen äitiä tärkeämpi on lapsi jota on nyt "heitelty" äidin mielen mukaan. Näin monesti käy, ajatellaan että tärkein on äiti ja lapsi unohdetaan. Mutta minusta on hienoa että täällä joku huolehtii pienen vauvankin hyvinvoinnista, se on ihailtavaa! Toki äiti liittyy lapsen elämään kiinteästi, mutta ei tälläisessä tapauksessa voida toimia samalla lailla kuin muulloin toimittaisiin.

T. Eräs joka myös toivoo pienen vauvan parasta :)

Lue lisää

Kyllä erinäiset tapahtumat voivat saada aikaan melkoisen ketjureaktion. Itse olin odottaessa työssäkäyvä normaali ihminen ja mieheni opiskelija. En jaksanut rampata alussa neuvolassa johon matkaa 60km asumisjärjestelyjen vuoksi jatkuvasti. En ole äiti joka hössöttää uusista potkuhousuista tai vaunujen ostamisesta. Etenkään en jaksa laajasti puhua asioistani tuntemattomille. Kuinka kävikään??

Neuvolantädit alkoivat soittelemaan töihin minulle ja miehelleni. Kyselivät että tajuammeko ollenkaan, että lapsi on tulossa? Olin ihan ihmeissäni, miten meidät on voinut käsittää näin väärin. Taatusti mellekkin olisi tullut sossunväki tsekkaamaan tilannetta. Kaikki tämän vuoksi, kun kävin neuvolassa harvoin ja en hehkuttanut vauvasti, jota oli yrittetty yli 2v. Paljon on henkilöistä kiinni miten asiat menee.

Alkuperäiselle voimia ja pidä kiinni lapsestasi. Saatat kohdata vielä paljon vaikeuksi ja uskon, että kaikkea seurataan, vaikka ei pitäis.

......................... kirjoitti:

Kyllä erinäiset tapahtumat voivat saada aikaan melkoisen ketjureaktion. Itse olin odottaessa työssäkäyvä normaali ihminen ja mieheni opiskelija. En jaksanut rampata alussa neuvolassa johon matkaa 60km asumisjärjestelyjen vuoksi jatkuvasti. En ole äiti joka hössöttää uusista potkuhousuista tai vaunujen ostamisesta. Etenkään en jaksa laajasti puhua asioistani tuntemattomille. Kuinka kävikään??

Neuvolantädit alkoivat soittelemaan töihin minulle ja miehelleni. Kyselivät että tajuammeko ollenkaan, että lapsi on tulossa? Olin ihan ihmeissäni, miten meidät on voinut käsittää näin väärin. Taatusti mellekkin olisi tullut sossunväki tsekkaamaan tilannetta. Kaikki tämän vuoksi, kun kävin neuvolassa harvoin ja en hehkuttanut vauvasti, jota oli yrittetty yli 2v. Paljon on henkilöistä kiinni miten asiat menee.

Alkuperäiselle voimia ja pidä kiinni lapsestasi. Saatat kohdata vielä paljon vaikeuksi ja uskon, että kaikkea seurataan, vaikka ei pitäis.

Lue lisää

kiitos kaikille tsemppaajille!!!tyttövaavi on vihdoin kotona..ja ihana! oma sossu tuli vasta tällä viikolla töihin enkä sitä ennen saanut purettua tytön sijoitusta perhekotiin..johtava sossu antoi luvan vierailuihin tytön luona..oli tosi mutkikasta...toivottavasti kaikki menee vähitellen paremmin. tytön isä tietää vauvasta muttei ole tyttöä vielä nähnyt..oma neuvola ensi viikolla.ja kotona käy perhe työntekijöitä..

alottaja kirjoitti:

kiitos kaikille tsemppaajille!!!tyttövaavi on vihdoin kotona..ja ihana! oma sossu tuli vasta tällä viikolla töihin enkä sitä ennen saanut purettua tytön sijoitusta perhekotiin..johtava sossu antoi luvan vierailuihin tytön luona..oli tosi mutkikasta...toivottavasti kaikki menee vähitellen paremmin. tytön isä tietää vauvasta muttei ole tyttöä vielä nähnyt..oma neuvola ensi viikolla.ja kotona käy perhe työntekijöitä..

Lue lisää

Onnea äidille ja vauvalle!

Sivusta seuraaja kirjoitti:

Ongelma ei ole siinä että ap:tä kohdeltaisiin väärin, vaan ongelma on Helinällä.
Helinä ei kykene ajattelemaan lapsen parasta! Vaikka lapsen äitiä tärkeämpi on lapsi jota on nyt "heitelty" äidin mielen mukaan. Näin monesti käy, ajatellaan että tärkein on äiti ja lapsi unohdetaan. Mutta minusta on hienoa että täällä joku huolehtii pienen vauvankin hyvinvoinnista, se on ihailtavaa! Toki äiti liittyy lapsen elämään kiinteästi, mutta ei tälläisessä tapauksessa voida toimia samalla lailla kuin muulloin toimittaisiin.

T. Eräs joka myös toivoo pienen vauvan parasta :)

Lue lisää

ihmiset, jotka ovat kateita biol.äideille ja haluavat iskeä kyntensä toisten vauvoihin.

ei Helinä kirjoitti:

taida olla lapsia? Kyllä se on alkuun molemminpuolista tutustumista, vaikka tutuiksi ollaan tavallaan tultu jo raskausaikana. Lisäksi tämän lapsen "äitinä" on ollut viimeiset viikot joku muu nainen. Jonkun muun naisen kasvot, tuoksu ja ääni ovat ne, jotka vauva yhdistää ruokkimishetkeen, sylissäpitämiseen, turvalliseen nukahtamiseen, huolehtimiseen.

Lue lisää

vauvat pitäisi jakaa laitoksen lastenhoitajille, koska he hoitavat ensimmäisinä hetkinä vauvoja eniten ja biol.äidit jätettäisiin nuolemaan näppejään ja passitettaisiin kotiin uusia vauvoja vieraille tekemään.

Alottajalla oli kauhea tuska siitä, ettei päässyt heti vauvan luo ja ettei saanut heti vauvaa kotiinsa. Jos olisi saanut heti, olisi voitettu viikko pois sitä vieraan hoitajan hajua, naamaa ja hoitotyyliä.

synnytyslaitoksen kirjoitti:

vauvat pitäisi jakaa laitoksen lastenhoitajille, koska he hoitavat ensimmäisinä hetkinä vauvoja eniten ja biol.äidit jätettäisiin nuolemaan näppejään ja passitettaisiin kotiin uusia vauvoja vieraille tekemään.

Alottajalla oli kauhea tuska siitä, ettei päässyt heti vauvan luo ja ettei saanut heti vauvaa kotiinsa. Jos olisi saanut heti, olisi voitettu viikko pois sitä vieraan hoitajan hajua, naamaa ja hoitotyyliä.

Lue lisää

vauvat ovat vanhemmilla vierihoidossa, ei hoitajilla. Vanhemmat hoitavat itse lapsensa, hoitajat ohjaavat ja katsovat päältä. Joten kyllä ne lapset vanhempiinsa leimautuvat. Siitä kun vauvat hoidettiin lastenhoitajien toimesta on jo reilu parikymmentävuotta aikaa. Lastenhoitajat ovat myös katoava ammattikunta, heitä ei pahemmin enää synnäreillä ole. Koulutuskin on loppunut jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Samoin vauvaloita ei enää ole monellakaan lapsivuodeosastolla, koska ne ovat jääneet vierihoidon myötä tarpeettomiksi. Vauvat hoidetaan äitiensä potilashuoneissa, ei vauvalassa.

Mitä tulee alkuperäisen kirjoittajan haluun saada vauva heti luokseen, niin hän olisi kyllä saanut vauvan itselleen jo heti syntymän jälkeen. Oli hänen oma valintansa antaa vauva perhekotiin hoidettavaksi. Ei kai kukaan oleta, että kun mieli kääntyykin päinvastaiseksi, niin sormia napsauttamalla vauvan saakin heti takaisin omaan kainaloon?

kylläkin kirjoitti:

vauvat ovat vanhemmilla vierihoidossa, ei hoitajilla. Vanhemmat hoitavat itse lapsensa, hoitajat ohjaavat ja katsovat päältä. Joten kyllä ne lapset vanhempiinsa leimautuvat. Siitä kun vauvat hoidettiin lastenhoitajien toimesta on jo reilu parikymmentävuotta aikaa. Lastenhoitajat ovat myös katoava ammattikunta, heitä ei pahemmin enää synnäreillä ole. Koulutuskin on loppunut jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Samoin vauvaloita ei enää ole monellakaan lapsivuodeosastolla, koska ne ovat jääneet vierihoidon myötä tarpeettomiksi. Vauvat hoidetaan äitiensä potilashuoneissa, ei vauvalassa.

Mitä tulee alkuperäisen kirjoittajan haluun saada vauva heti luokseen, niin hän olisi kyllä saanut vauvan itselleen jo heti syntymän jälkeen. Oli hänen oma valintansa antaa vauva perhekotiin hoidettavaksi. Ei kai kukaan oleta, että kun mieli kääntyykin päinvastaiseksi, niin sormia napsauttamalla vauvan saakin heti takaisin omaan kainaloon?

Lue lisää

"
Ei kai kukaan oleta, että kun mieli kääntyykin päinvastaiseksi, niin sormia napsauttamalla vauvan saakin heti takaisin omaan kainaloon?
"

Nimenomaan olettaa harkita-aikana, vastoin uutta, tässä ketjussa esiin tullutta tietoa. Ketju on siinä mielessä erittäin aiheellinen. Tämän ketjun ansiosta vastasynnytäneille tulee ilmi harkinta-ajan ongelmista tietoa, jota ei ehkä muuten tule ajatelleeksi adoptiota yhtenä mahdollisuutena monista muista mahdollisuuksista harkittaessa.

kylläkin kirjoitti:

vauvat ovat vanhemmilla vierihoidossa, ei hoitajilla. Vanhemmat hoitavat itse lapsensa, hoitajat ohjaavat ja katsovat päältä. Joten kyllä ne lapset vanhempiinsa leimautuvat. Siitä kun vauvat hoidettiin lastenhoitajien toimesta on jo reilu parikymmentävuotta aikaa. Lastenhoitajat ovat myös katoava ammattikunta, heitä ei pahemmin enää synnäreillä ole. Koulutuskin on loppunut jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Samoin vauvaloita ei enää ole monellakaan lapsivuodeosastolla, koska ne ovat jääneet vierihoidon myötä tarpeettomiksi. Vauvat hoidetaan äitiensä potilashuoneissa, ei vauvalassa.

Mitä tulee alkuperäisen kirjoittajan haluun saada vauva heti luokseen, niin hän olisi kyllä saanut vauvan itselleen jo heti syntymän jälkeen. Oli hänen oma valintansa antaa vauva perhekotiin hoidettavaksi. Ei kai kukaan oleta, että kun mieli kääntyykin päinvastaiseksi, niin sormia napsauttamalla vauvan saakin heti takaisin omaan kainaloon?

Lue lisää

sormia napsauttamalla = välittömästi oman äidin kainaloon.
Ihan niinkuin sairaaloissa on siirrytty luonnonmukaiseen käytäntöön, että vauvat saa olla samassa huoneessa äidin kanssa koko sairaalassaoloajan, niin on muustakin laitosmaisuudesta, naisvihasta ja äitiyskateudesta siirryttävä luonnonmukaiseen käytäntöön.
Niitä äitejä on tuettava, joille äitiys on fyysisesti tai psyykkisesti kovempi juttu kuin yleensä, ei enää tänä päivänä saisi olla niin, että hoida äitiytesi, synnytysjärkytyksesi ja vauvasi ypöyksin tai vauva pois eikä takaisin anneta. Tällainen naisille suunnattu rangaistus on kohtuuton, jäänne menneiltä ajoilta, jolloin naisia sorrettiin. Tuntuu pahalta, että nykyäänkin on naisia, jotka haluavat tällaista rankaisevaa pahaa toisille naisille ja samalla heidän vauvoilleen vahinkoa koko elämänajaksi.
Toisilta synnytys vie voimat, toisilta ei.
Toisille raskaus/synnytys/äitiys aiheuttaa paniikin, josta äidin mielelle ja keholle täytyy antaa aikaa toipua.

synnytyslaitoksen kirjoitti:

vauvat pitäisi jakaa laitoksen lastenhoitajille, koska he hoitavat ensimmäisinä hetkinä vauvoja eniten ja biol.äidit jätettäisiin nuolemaan näppejään ja passitettaisiin kotiin uusia vauvoja vieraille tekemään.

Alottajalla oli kauhea tuska siitä, ettei päässyt heti vauvan luo ja ettei saanut heti vauvaa kotiinsa. Jos olisi saanut heti, olisi voitettu viikko pois sitä vieraan hoitajan hajua, naamaa ja hoitotyyliä.

Lue lisää

muista äänistä. Tämä tuo jatkumoa ja turvaa sitten synnytyksen jälkeen.

oman äidin äänet kirjoitti:

muista äänistä. Tämä tuo jatkumoa ja turvaa sitten synnytyksen jälkeen.

erottaa, kun ne tulevat lähempää kuin muut äänet.

saatava kirjoitti:

sormia napsauttamalla = välittömästi oman äidin kainaloon.
Ihan niinkuin sairaaloissa on siirrytty luonnonmukaiseen käytäntöön, että vauvat saa olla samassa huoneessa äidin kanssa koko sairaalassaoloajan, niin on muustakin laitosmaisuudesta, naisvihasta ja äitiyskateudesta siirryttävä luonnonmukaiseen käytäntöön.
Niitä äitejä on tuettava, joille äitiys on fyysisesti tai psyykkisesti kovempi juttu kuin yleensä, ei enää tänä päivänä saisi olla niin, että hoida äitiytesi, synnytysjärkytyksesi ja vauvasi ypöyksin tai vauva pois eikä takaisin anneta. Tällainen naisille suunnattu rangaistus on kohtuuton, jäänne menneiltä ajoilta, jolloin naisia sorrettiin. Tuntuu pahalta, että nykyäänkin on naisia, jotka haluavat tällaista rankaisevaa pahaa toisille naisille ja samalla heidän vauvoilleen vahinkoa koko elämänajaksi.
Toisilta synnytys vie voimat, toisilta ei.
Toisille raskaus/synnytys/äitiys aiheuttaa paniikin, josta äidin mielelle ja keholle täytyy antaa aikaa toipua.

Lue lisää

että äiti ei saisi lastaan takaisin. Tottakai äiti saa harkinta-aikana lapsensa takaisin. Kritisoin vain nykyistä kaikki mulle heti -mentaliteettia. Siis että lapsen takaisinsaamisessa voi ihan oikeasti mennä muutama päivä, koska sijaishuoltojärjestelyt on tehty viranomaisten toimesta ja äidin toiveesta. Mutta että lapsen saisi mielen muututtua takaisin HETI sormia napsauttamalla, on mielestäni aika epätoivoinen ajatus.

tarkoittanut kirjoitti:

että äiti ei saisi lastaan takaisin. Tottakai äiti saa harkinta-aikana lapsensa takaisin. Kritisoin vain nykyistä kaikki mulle heti -mentaliteettia. Siis että lapsen takaisinsaamisessa voi ihan oikeasti mennä muutama päivä, koska sijaishuoltojärjestelyt on tehty viranomaisten toimesta ja äidin toiveesta. Mutta että lapsen saisi mielen muututtua takaisin HETI sormia napsauttamalla, on mielestäni aika epätoivoinen ajatus.

Lue lisää

Ensinnäkin, ei tässä mitään viranomaisten tunteita tarvitse ajatella. Sijaisjärjestelyt kuuluvat heidän työtehtäviinsä ja siitä he saavat palkan. Jos tuntuu, että äidin päätös jotenkin pahoittaa tai turhauttaa viranomaisen mielen, ja hän tuntee että on tehnyt turhaa työtä vauvan sijaisjärjestelyissä, niin rouva on väärällä alalla. Jos todella ei ole selkeää lakia lapsen palauttamisesta, vaan se jää yksittäisen sosiaalitantan harkinnan ja kiireiden varaan, niin puhumme mielivallasta. Vitkuttelu on tällöin milloin milläkin verukkeella mahdollista. Eikö todellakaan ole selvää lakia, minkä ajan kuluessa, esim. seuraavaan päivään klo 16.00 mennessä äidin ilmoituksesta lapsi on luovutettava äidilleen. Jos ei lakia ole, se pitää tehdä. Nykykäytäntö on mielivaltaa ruokkiva ja mahdollistava, kuten tässä ketjussa näemme. Lapsen luovuttaminen ei voi eikä saa olla mielipidekysymys.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ensinnäkin, ei tässä mitään viranomaisten tunteita tarvitse ajatella. Sijaisjärjestelyt kuuluvat heidän työtehtäviinsä ja siitä he saavat palkan. Jos tuntuu, että äidin päätös jotenkin pahoittaa tai turhauttaa viranomaisen mielen, ja hän tuntee että on tehnyt turhaa työtä vauvan sijaisjärjestelyissä, niin rouva on väärällä alalla. Jos todella ei ole selkeää lakia lapsen palauttamisesta, vaan se jää yksittäisen sosiaalitantan harkinnan ja kiireiden varaan, niin puhumme mielivallasta. Vitkuttelu on tällöin milloin milläkin verukkeella mahdollista. Eikö todellakaan ole selvää lakia, minkä ajan kuluessa, esim. seuraavaan päivään klo 16.00 mennessä äidin ilmoituksesta lapsi on luovutettava äidilleen. Jos ei lakia ole, se pitää tehdä. Nykykäytäntö on mielivaltaa ruokkiva ja mahdollistava, kuten tässä ketjussa näemme. Lapsen luovuttaminen ei voi eikä saa olla mielipidekysymys.

Lue lisää

Mistä tempasit tuon ajatuksen sossujen tunteiden huomioimisesta? Mistä tiedät, että sossu pahoitti mielensä tai turhautui? Sinulla taitaa taas mennä tosiasiat ja omat kuvitelmasi sekaisin?

Aivan selkeä laki lapsen palauttamisesta on olemassa. Sen lain nimi on laki lapseksi ottamisesta. Lapsen palauttaminen ei siis ole mielipidekysymys. Juuri tuon lain ansiosta äidillä ylipäätään on tuo vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika. Muutenhan hän joutuisi allekirjoittamaan paperit heti synnytyksen jälkeen. Laki huomioi nimenomaan sen, että heti synnytyksen jälkeen äiti ei ole tarpeeksi toipunut tehdäkseen noin isoja päätöksiä. Tuon lain mukaan äidillä on oikeus saada lapsensa takaisin, jos hän muuttaa mielensä adoption suhteen harkinta-aikana. Sellaista pykälää laissa ei tosin ole, että lapsi täytyisi palauttaa johonkin tiettyyn kellonaikaan. Mutta ainahan voit tehdä asiasta aloitteen ja postittaa sen kansanedustajille. Josko joku olisi kanssasi asiasta samaa mieltä ja alkaisi ajamaan aloitettasi eteenpäin. Tällä palstalla vaadit ihan turhaan lainsäädännön muuttamistasi mieleiseksesi.

Sen sijaan Suomessa on olemassa laki lastensuojelusta. Sen mukaan viranomaisten on varmistuttava siitä, että lapsella on asiat kunnossa biokodissaan. Jostainhan syystä biologinen äiti on lapsen sijaishuoltoon luovuttaessaan joko kokenut että hän ei halua lasta tai että ei pärjää lapsen kanssa. Eikö tällöin ole luonnollista selvittää syyt ja olosuhteet ennen lapsen luovuttamista. Mitä vitkutteluun tulee, niin muistutan, että nämä "sossutantat" ovat valtion virkamiehiä, jotka tekevät vain työtään ja heillä on yhtäläiset oikeuden vapaapäiviin, sairaslomiin jne kuin muillakin työntekijöillä.

taas Helinä kirjoitti:

Mistä tempasit tuon ajatuksen sossujen tunteiden huomioimisesta? Mistä tiedät, että sossu pahoitti mielensä tai turhautui? Sinulla taitaa taas mennä tosiasiat ja omat kuvitelmasi sekaisin?

Aivan selkeä laki lapsen palauttamisesta on olemassa. Sen lain nimi on laki lapseksi ottamisesta. Lapsen palauttaminen ei siis ole mielipidekysymys. Juuri tuon lain ansiosta äidillä ylipäätään on tuo vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika. Muutenhan hän joutuisi allekirjoittamaan paperit heti synnytyksen jälkeen. Laki huomioi nimenomaan sen, että heti synnytyksen jälkeen äiti ei ole tarpeeksi toipunut tehdäkseen noin isoja päätöksiä. Tuon lain mukaan äidillä on oikeus saada lapsensa takaisin, jos hän muuttaa mielensä adoption suhteen harkinta-aikana. Sellaista pykälää laissa ei tosin ole, että lapsi täytyisi palauttaa johonkin tiettyyn kellonaikaan. Mutta ainahan voit tehdä asiasta aloitteen ja postittaa sen kansanedustajille. Josko joku olisi kanssasi asiasta samaa mieltä ja alkaisi ajamaan aloitettasi eteenpäin. Tällä palstalla vaadit ihan turhaan lainsäädännön muuttamistasi mieleiseksesi.

Sen sijaan Suomessa on olemassa laki lastensuojelusta. Sen mukaan viranomaisten on varmistuttava siitä, että lapsella on asiat kunnossa biokodissaan. Jostainhan syystä biologinen äiti on lapsen sijaishuoltoon luovuttaessaan joko kokenut että hän ei halua lasta tai että ei pärjää lapsen kanssa. Eikö tällöin ole luonnollista selvittää syyt ja olosuhteet ennen lapsen luovuttamista. Mitä vitkutteluun tulee, niin muistutan, että nämä "sossutantat" ovat valtion virkamiehiä, jotka tekevät vain työtään ja heillä on yhtäläiset oikeuden vapaapäiviin, sairaslomiin jne kuin muillakin työntekijöillä.

Lue lisää

täällä, ehkä sinä, valitti, miten vauva on pääasia ja vauvan etu ensisijainen.
Miksi nyt onkin ensisijalla valtion virkamiehien oikeudet vapaapäiviin, sairaslomiin ym.
Mihin unohtui vauvan etu.
Naisten asiat ovat vielä monessa kohtaa retuperällä.
Tämä on yksi niistä retuperistä.
Kannatan Helinäkeijun lakiehdotusta koko sydämestäni.

taas Helinä kirjoitti:

Mistä tempasit tuon ajatuksen sossujen tunteiden huomioimisesta? Mistä tiedät, että sossu pahoitti mielensä tai turhautui? Sinulla taitaa taas mennä tosiasiat ja omat kuvitelmasi sekaisin?

Aivan selkeä laki lapsen palauttamisesta on olemassa. Sen lain nimi on laki lapseksi ottamisesta. Lapsen palauttaminen ei siis ole mielipidekysymys. Juuri tuon lain ansiosta äidillä ylipäätään on tuo vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika. Muutenhan hän joutuisi allekirjoittamaan paperit heti synnytyksen jälkeen. Laki huomioi nimenomaan sen, että heti synnytyksen jälkeen äiti ei ole tarpeeksi toipunut tehdäkseen noin isoja päätöksiä. Tuon lain mukaan äidillä on oikeus saada lapsensa takaisin, jos hän muuttaa mielensä adoption suhteen harkinta-aikana. Sellaista pykälää laissa ei tosin ole, että lapsi täytyisi palauttaa johonkin tiettyyn kellonaikaan. Mutta ainahan voit tehdä asiasta aloitteen ja postittaa sen kansanedustajille. Josko joku olisi kanssasi asiasta samaa mieltä ja alkaisi ajamaan aloitettasi eteenpäin. Tällä palstalla vaadit ihan turhaan lainsäädännön muuttamistasi mieleiseksesi.

Sen sijaan Suomessa on olemassa laki lastensuojelusta. Sen mukaan viranomaisten on varmistuttava siitä, että lapsella on asiat kunnossa biokodissaan. Jostainhan syystä biologinen äiti on lapsen sijaishuoltoon luovuttaessaan joko kokenut että hän ei halua lasta tai että ei pärjää lapsen kanssa. Eikö tällöin ole luonnollista selvittää syyt ja olosuhteet ennen lapsen luovuttamista. Mitä vitkutteluun tulee, niin muistutan, että nämä "sossutantat" ovat valtion virkamiehiä, jotka tekevät vain työtään ja heillä on yhtäläiset oikeuden vapaapäiviin, sairaslomiin jne kuin muillakin työntekijöillä.

Lue lisää

"
Mitä vitkutteluun tulee, niin muistutan, että nämä "sossutantat" ovat valtion virkamiehiä, jotka tekevät vain työtään ja heillä on yhtäläiset oikeuden vapaapäiviin, sairaslomiin jne kuin muillakin työntekijöillä.
"

Ajattele positiivisesti. Juuri sen takia, että sossutantalla pitää olla työssään yhtäläiset oikeudet vapaapäiviin, sairaslomiin ja jne pitää olla lain voima ja määräys, jolla joku muu sossutantta alkuperäisen sossutantan sairastellessa on velvoitettu ja oikeutettu työtehtävänään luovuttamaan lapsi äidille, ilman pelkoa alkuperäisen sossutantan suivaantumisesta kun meni ylitsekävelemään tms. Näin sossutanttakin saa sairastaa vailla huolta asiakkaistaan. Lakiehdotukseni on sekä vauvan että sossutantan edun mukainen.

Helinä-keiju on ketjun oikeamielisen ihminen. On vaan sittemmin kadonnut palstoilta. Sossujen kirjoitukset täällä ovat erityisen tympeitä.
Helinä-keiju ainoana tajuaa vauvan edun ja lisäksi myös biol.äidin aseman tunteet ja tarpeet ja ne ovat ne juuri oikeat ja vauvan eduksi luonto kehittänyt. Niitä äidin biologisia tunteita pitäisi sossunkin kunnioittaa, vaikka ei sellaisia itse olisi pystynyt tuntemaan omassa äitiydessään tai ei ole vielä äitiyttä kokenutkaan.