help me. olen 16-vuotias tyttö ja asia koskee minun ja äitini välisiä riitoja. kaikki alkoi viime kesänä.
meille tuli riitaa jostain ihan pienestä asiasta, halusin keskustella äidin kanssa, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan mitä asiaa minulla oli (hän ei ikinä suostu) alkoi huutaminen ja lopulta riita meni siihen että äitini alkoi arvostelemaan ulkonäköäni, haukkui minua ja sanoi että minulla ei ole edes mitään todellisia ystäviä. tiedän että hän valehteli ja yritti saada vain pahan mielen, mutta se tuntui silti pahalta. haukkumista jatkui ja jatkui, äiti ei vieläkään suostunut kuuntelemaan mua.
huusin että lopeta ja yritin olla kuuntelematta, mut sit mun päässä naksahti. en tiedä mikä muhun meni, mut tönäsin äitiä... aika kovaakin, hän tönäisi mua takasin ja kohta koko touhu meni ihan hulluksi. löin mun omaa äitiäni, OMAA ÄITIÄNI! Hän löi kyllä takaisin, mutta vain kerran ja minä olin se ketä aloitti.
näin on tapahtunut muutaman kerran myöhemminkin. en vaan pysty hillitsemään itseäni. en saa haukkumista mitenkään muuten loppumaan. lyöminen ei tietenkään ole mikään ratkaisu.
olen puhunut tästä isän kanssa. se sanoo et huomaa et mun on paha olla kotona ja että tietää äidin olevan vähän raskas kun suuttuu ja että mun pitää yrittää olla vaan välittämättä siitä mitä se sanoo. lyömisestä isä oli todella vihainen eikä tietenkään hyväksy sitä. sanoo et mun on ihan pakko hllitä itteni, mutta tähän asti en ole aina pystynyt siihen. auttakaa!
meille tuli riitaa jostain ihan pienestä asiasta, halusin keskustella äidin kanssa, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan mitä asiaa minulla oli (hän ei ikinä suostu) alkoi huutaminen ja lopulta riita meni siihen että äitini alkoi arvostelemaan ulkonäköäni, haukkui minua ja sanoi että minulla ei ole edes mitään todellisia ystäviä. tiedän että hän valehteli ja yritti saada vain pahan mielen, mutta se tuntui silti pahalta. haukkumista jatkui ja jatkui, äiti ei vieläkään suostunut kuuntelemaan mua.
huusin että lopeta ja yritin olla kuuntelematta, mut sit mun päässä naksahti. en tiedä mikä muhun meni, mut tönäsin äitiä... aika kovaakin, hän tönäisi mua takasin ja kohta koko touhu meni ihan hulluksi. löin mun omaa äitiäni, OMAA ÄITIÄNI! Hän löi kyllä takaisin, mutta vain kerran ja minä olin se ketä aloitti.
näin on tapahtunut muutaman kerran myöhemminkin. en vaan pysty hillitsemään itseäni. en saa haukkumista mitenkään muuten loppumaan. lyöminen ei tietenkään ole mikään ratkaisu.
olen puhunut tästä isän kanssa. se sanoo et huomaa et mun on paha olla kotona ja että tietää äidin olevan vähän raskas kun suuttuu ja että mun pitää yrittää olla vaan välittämättä siitä mitä se sanoo. lyömisestä isä oli todella vihainen eikä tietenkään hyväksy sitä. sanoo et mun on ihan pakko hllitä itteni, mutta tähän asti en ole aina pystynyt siihen. auttakaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
äidilläni ja isosiskollani oli samallaisia riitoja silloin kun isosisko vielä asui kotona. mutta äidillä ja isoveljellä ei ikinä.
kouluterkkarin tai vastaavan juttusille. Ehkä voisit päästä puhumaan jollekin terapeutille vaikka kerran viikossa? Hänelle voisit kertoa kaikista sellaisista asioista, joista vanhemmille ei edes haluaisi kertoa. En ole mikään psykologian ammattilainen, mutta jos äidillä on riitoja vain tyttäriensä kanssa, niin hän heijastanee teihin omaa itseään eli ei kestä teissä sitä "heikkoutta", jota hänessä itsessäänkin on. Ehkä hänellä on ollut vaikea suhde omaan äitiinsä (ja/tai isäänsä) eikä hän ole myöskään saanut tukea naiseksi kasvamiseen, vaan häntä on vain lyöty halventavilla kommenteilla. Hänellä ei siis ole myönteistä roolimallia olla äiti tyttärelle. Etsi tukea joltain ulkopuoliselta aikuiselta. Isänkin kanssa voit varmaan tästä asiasta keskustella?
koska jos meet ihan ammatiapuun ni sillon sat hyvän avun ja ne osaa ihan varmasti auttaa
mulla ja äidilläni on kanssa kamalat riidat ja mä en jaksa niitä enää haluisin vaa pois täältä jonnekkin mutta en tiiä miten pääsisin.. me ollaa täs parina päivänä vaa riidelty kaikesta.. :( sit se väittää kaiken olevan mun syytä..
mul on niin paha olla et toivon etten olis koskaan syntynytkään ja vielä kun sairastan toivoisin et voisin saada vaikka keuhko syövän että kuolisin pois pian.. ( Crohn ja pahanakin on ollut )
Ainakin muutaman vuoden kuluttua helpottaa. Murrosiässä tulee helposti kauheita riitoja vanhempien kanssa, ikävä kyllä. Ei sitä voi niellä enää kaikkia vaatimuksia siitä, millainen ihminen sitä pitäisi olla, kun on kasvamassa omaksi itsekseen. Kodin kohtuullisia sääntöjä sentään on hyvä noudattaa - itse tosin olin ja olen kovin laiska siivoamaan... Jos vain pystyisi juttelemaan edes kerran viikossa vakavasti ja selvittämään rauhallisesti, että on eri mieltä jostain ja ettei suostu kuuntelemaan huutamista ja epäasiallisuuksia, vaan että puhutaan sitten kun toinen on rauhoittunut (pätee toki kumpaankin suuntaan). Ehkä voisitte ehdottaa vanhemmille viikoittaista perhepalaveria, jolloin kaikki saavat sanoa sanottavansa keskeyttämättä? Lienette paljon kotosalla? Ehkä kodin ulkopuolelta löytyisi jotain sopivaa ajanvietettä, joka veisi ajatuksia muualle?