Tympiikö

Antamasi neuvo: ”kuutentele itseäsi, älä muita” on minusta kaiken perusta. Kaikki oppi on ihmisen keksimää, keksijän viitetaustan, kulttuurin, omien ominaisuuksien ja ajatusten värittämää. Helposti myös lukija/kuntelija muuntaa vastaanottaessaan viestin sisältöä. Etsi siis itse polkusi! – Kaikki eivät vain valitettavasi kykene siihen. Varsin monet tarvitsevat uskoonsa auktoriteetteja, ehkä kolmannes ihmisistä. Joillekin hengellisillä asioilla ei ole merkitystä, he elävät puhtaassa materialismissa kuvitellen onnen tulevan omaisuudesta ja vallasta. Pienempi osa ihmisistä kyseenalaistaa kulttuurimme valtauskontojen aatemaailman ja etsii yhteyttä luontoon ja omaan sisimpäänsä.

Minusta nuo henkisyyttä lihansyönnin kieltämisestä ja naurettavuuksiin menevästä, eläinperäisen materiaalin käyttökielloista etsivät ovat todella hakoteillä. Yhtä lailla se on henki heinällä kuin nilviäiselläkin. Eli jos kunnioitat tuolla periaatteella luontoa, syöt vain hiekkaa ;-)

Ei kuollut eläin ole varmasti heinää henkevämpi! – Ja kuoleminen on tässä maailmassamme yksi perustotuuksista. Koska ja missä ja kenen tai minkä toimesta kuolemme, sillä ei oikeastaan ole kauhean paljon väliä. Minusta tappaminen ravinnoksi on yksi perusoikeuksista maailmassamme. Sitä se niin lehmä kuin vegaanikin tekee nyhtäessään ruohoa ravinnokseen.

Tappaminen huvittelumielessä, tarpeettomasti, siis ei kenenkään ravinnoksi onkin sitten toinen juttu. Mutta kiistaton totuus lienee, ettei ihmistä olisi olemassa, siis ei olisi kehittynyt ilman lihansyöntiä ynnä muita eläinperäistä ravintoa ja tuotteita.

Lihansyöjä kirjoitti:

Antamasi neuvo: ”kuutentele itseäsi, älä muita” on minusta kaiken perusta. Kaikki oppi on ihmisen keksimää, keksijän viitetaustan, kulttuurin, omien ominaisuuksien ja ajatusten värittämää. Helposti myös lukija/kuntelija muuntaa vastaanottaessaan viestin sisältöä. Etsi siis itse polkusi! – Kaikki eivät vain valitettavasi kykene siihen. Varsin monet tarvitsevat uskoonsa auktoriteetteja, ehkä kolmannes ihmisistä. Joillekin hengellisillä asioilla ei ole merkitystä, he elävät puhtaassa materialismissa kuvitellen onnen tulevan omaisuudesta ja vallasta. Pienempi osa ihmisistä kyseenalaistaa kulttuurimme valtauskontojen aatemaailman ja etsii yhteyttä luontoon ja omaan sisimpäänsä.

Minusta nuo henkisyyttä lihansyönnin kieltämisestä ja naurettavuuksiin menevästä, eläinperäisen materiaalin käyttökielloista etsivät ovat todella hakoteillä. Yhtä lailla se on henki heinällä kuin nilviäiselläkin. Eli jos kunnioitat tuolla periaatteella luontoa, syöt vain hiekkaa ;-)

Ei kuollut eläin ole varmasti heinää henkevämpi! – Ja kuoleminen on tässä maailmassamme yksi perustotuuksista. Koska ja missä ja kenen tai minkä toimesta kuolemme, sillä ei oikeastaan ole kauhean paljon väliä. Minusta tappaminen ravinnoksi on yksi perusoikeuksista maailmassamme. Sitä se niin lehmä kuin vegaanikin tekee nyhtäessään ruohoa ravinnokseen.

Tappaminen huvittelumielessä, tarpeettomasti, siis ei kenenkään ravinnoksi onkin sitten toinen juttu. Mutta kiistaton totuus lienee, ettei ihmistä olisi olemassa, siis ei olisi kehittynyt ilman lihansyöntiä ynnä muita eläinperäistä ravintoa ja tuotteita.

Lue lisää

että joku muukin on törmännyt samaan asiaan. Olen käynyt kaksilla "hörhömessuilla". Joo - ekoilla oli ihan kivaa, mutta toislla sitten jo silmäni aukenivat.
Ne olivat aivan silkkaa ja pelkkää rahastusta. Siellä ei rahastettu kettutyttöjä, vaan hyysättiin meitä keski-ikäisiä naisia. Ja hieman miehiäkin.
Se oli niin amerikkalaista, että oikein vilutti! Siis palelsi ihan sisältä asti.
Matkalla messuilta kotiin minulla oli aikaa ajatella (ajomatka kesti kolmisen tuntia).
Mitä minä etsin? Mihin minä uskon? Mistä minut on tehty ja mikä on minun omaa perimääni? Kumpi on juurissani enemmän maahinen vaiko enkeli? Pitääkö minun maksaa siitä, että saan uskoa ja voimaa jostakin. (Kun minusta siellä messuilla alkoi tuntua, että vähintään lasinen tuulikelloenkeli on ihan must!)
Onko uskonnon jotenkin näyttävä, onko minun pukeuduttava jotenkin erilaisesti, onko minun kannettava jotain tiettyä korua tai merkkiä uskonsisarille merkiksi että he tunnistavat minut?
Jos haluan harjoittaa jotain uskontoa, pitääkö minun kuulua johonkin ryhmään? Kuuluuko uskontoon aina rituaaleja?

Ja paskat! Kotiin palattuani vedin Nokian pitkävartiset kumisaappaat jalkaan, pistin pipon päähäni, otin koiran mukaan ja painuin metsään. Sytytin nuotion kallion laelle ja paistoin rasvaista makkaraa, join kuumaa kahvia, nautin kauniista maisemista ja luonnon rauhasta: en minä tarvitse muuta - minä olen metsäsuomalainen!

Peikonhäntä kirjoitti:

että joku muukin on törmännyt samaan asiaan. Olen käynyt kaksilla "hörhömessuilla". Joo - ekoilla oli ihan kivaa, mutta toislla sitten jo silmäni aukenivat.
Ne olivat aivan silkkaa ja pelkkää rahastusta. Siellä ei rahastettu kettutyttöjä, vaan hyysättiin meitä keski-ikäisiä naisia. Ja hieman miehiäkin.
Se oli niin amerikkalaista, että oikein vilutti! Siis palelsi ihan sisältä asti.
Matkalla messuilta kotiin minulla oli aikaa ajatella (ajomatka kesti kolmisen tuntia).
Mitä minä etsin? Mihin minä uskon? Mistä minut on tehty ja mikä on minun omaa perimääni? Kumpi on juurissani enemmän maahinen vaiko enkeli? Pitääkö minun maksaa siitä, että saan uskoa ja voimaa jostakin. (Kun minusta siellä messuilla alkoi tuntua, että vähintään lasinen tuulikelloenkeli on ihan must!)
Onko uskonnon jotenkin näyttävä, onko minun pukeuduttava jotenkin erilaisesti, onko minun kannettava jotain tiettyä korua tai merkkiä uskonsisarille merkiksi että he tunnistavat minut?
Jos haluan harjoittaa jotain uskontoa, pitääkö minun kuulua johonkin ryhmään? Kuuluuko uskontoon aina rituaaleja?

Ja paskat! Kotiin palattuani vedin Nokian pitkävartiset kumisaappaat jalkaan, pistin pipon päähäni, otin koiran mukaan ja painuin metsään. Sytytin nuotion kallion laelle ja paistoin rasvaista makkaraa, join kuumaa kahvia, nautin kauniista maisemista ja luonnon rauhasta: en minä tarvitse muuta - minä olen metsäsuomalainen!

Lue lisää

Hienoa, että olet kokenut tuon olennaisen yhteenkuulumisen tunteen luonnon kanssa. Ihminen on syntynyt kehittynyt osana luontoa ja on tähän asti osannut käyttää sitä oikein. Nyt se on valitettavasti muuttunut luonnon riistoksi ja raiskaamiseksi.

Ihminen, joka on oivaltanut olennaisen, ei tarvitse mitään merkkiä, riittiä, uskontoa tai lahkoa. Vastaukset löytyvät oman mielen sisältä ja omasta ympäristöstä. Rauhan ja tyyneyden tuo yhteys luontoon, kun sen on oppinut vastaanottamaan. Elämän tarkoitus löytyy hyvästä elämästä. Mitä se kullekin sitten on, siihen löytyy vastaus ihmisestä itsestään. Ei siihenkään tarvita, gurua, pappia tai saarnamiestä.

Valitettavasti vain liian harva ymmärtää tuon, mitä Sinä olet ymmärtänyt: - olemme ”metsäsuomalaisia”, ihan samanlaisia kuin ihmiset 5000 vuotta sitten! – Ehkä tiedämme jostakin asioista enemmän kuin ihmiset silloin, mutta taas joistakin paljon vähemmän.

Peikonhäntä kirjoitti:

että joku muukin on törmännyt samaan asiaan. Olen käynyt kaksilla "hörhömessuilla". Joo - ekoilla oli ihan kivaa, mutta toislla sitten jo silmäni aukenivat.
Ne olivat aivan silkkaa ja pelkkää rahastusta. Siellä ei rahastettu kettutyttöjä, vaan hyysättiin meitä keski-ikäisiä naisia. Ja hieman miehiäkin.
Se oli niin amerikkalaista, että oikein vilutti! Siis palelsi ihan sisältä asti.
Matkalla messuilta kotiin minulla oli aikaa ajatella (ajomatka kesti kolmisen tuntia).
Mitä minä etsin? Mihin minä uskon? Mistä minut on tehty ja mikä on minun omaa perimääni? Kumpi on juurissani enemmän maahinen vaiko enkeli? Pitääkö minun maksaa siitä, että saan uskoa ja voimaa jostakin. (Kun minusta siellä messuilla alkoi tuntua, että vähintään lasinen tuulikelloenkeli on ihan must!)
Onko uskonnon jotenkin näyttävä, onko minun pukeuduttava jotenkin erilaisesti, onko minun kannettava jotain tiettyä korua tai merkkiä uskonsisarille merkiksi että he tunnistavat minut?
Jos haluan harjoittaa jotain uskontoa, pitääkö minun kuulua johonkin ryhmään? Kuuluuko uskontoon aina rituaaleja?

Ja paskat! Kotiin palattuani vedin Nokian pitkävartiset kumisaappaat jalkaan, pistin pipon päähäni, otin koiran mukaan ja painuin metsään. Sytytin nuotion kallion laelle ja paistoin rasvaista makkaraa, join kuumaa kahvia, nautin kauniista maisemista ja luonnon rauhasta: en minä tarvitse muuta - minä olen metsäsuomalainen!

Lue lisää

"hörhömessuilla". Ne olivat aivan silkkaa ja pelkkää rahastusta."

"Ja paskat! Kotiin palattuani vedin Nokian pitkävartiset kumisaappaat jalkaan, pistin pipon päähäni, otin koiran mukaan ja painuin metsään."

Yllä olevassa kirjoittaja on mielestäni oivaltanut loistavasti asian ytimen ja tuossa on ehkä se ero, minkä näen ns. new age hömpän/muun kristallinkilistelyhengellisyyden (sori jos loukkaa jotakuta) ja pakanuuden välillä.

Edellinen on kallista, ei anna mitään ja on niitä varten, jotka eivät osaa/halua/jaksa/viitsi/tajua ajatella itse, mikä on oman elämän juju ja mistä saa omat hengelliset kiksit. Ne on niitä lampaita, jotka seuraavat lies mitä guruja ja uskovat, kun toinen väittää tämän 150 euron kristallin auttavan työnsaannissa.

Jälkimmäiset ottavat itse asioista selvää, opiskelevat eri maailmankatsomuksia, tutkivat itseä ja suhdettaan maailmaan, miettivät mitä haluavat ja mikä puhuttelee omaa sydäntä ja kulkevat omaa polkuaan. Toki pakanoidenkin joukkoon mahtuu kristallinkilistelijää ja lammaslaumoja, mutta useimmin pakanaporukoissa törmää ajatteleviin oman tien kulkijoihin. Ja monen tie vie juuri sinne metsään, luonnon rauhaan, jossa voi käydä omaa sisäistä dialogiaan jumalan/alitajuntansa kanssa, miksi sen sitten mieltääkin ja Oppia.

Se on sitä paitsi halvemaa. :)

"Kysy neuvot eläimiltä, kysy suunnat tuulilta.."