Avomieheni 11-vuotiaalla tyttärellä on esiintynyt yöllistä heräilyä helmikuusta lähtien, meidän huomiomme mukaan. Sitä ennen hän on aina ollut hyvä nukkumaan, eikä mitään vastaavia ongelmia ole ollut.
Lapset (tytär ja hänen 10-vuotias pikkuveljensä) asuvat viikot äitinsä luona ja joka toinen viikonloppu on isän hoitovuoro, jolloin lapset tulevat meille. Muutin isän kanssa yhteen asumaan reilu vuosi sitten ja aluksi ei mitään ongelmia ollut. Tyttären yöheräilyä esiintyy myös molempien isovanhempien luona ollessa sekä myös äidin luona (hän on itse isälleen näin kertonut).
Nukkumaanmeno sujuu yleensä ilman ongelmia, mutta muutaman tunnin nukuttuaan hän herää, eikä sitten saa enää unta, ilman, että isä menee viereen nukkumaan (ei riitä edes isän nukkuminen samassa huoneessa). Heti isän lähdettyä pois, tytär herää. Isä jutteli ex-vaimonsa kanssa asiasta aikaisemmin, mutta hänen ei näe mitään outoa siinä, että tytär on yht'äkkiä alkanut heräilemään ja kömpimään äitinsä viereen pari kertaa viikossa.
Tytär on arka, hieman sulkeutunut ja ujo. Vaikka olen seurustellut hänen isänsä kanssa jo kuusi vuotta, tytär ei hae vieläkään vapaaehtoisesti minuun mitään kontaktia (toisin kuin veljensä).
Tämä lähes jokaöinen heräily (montakin kertaa yössä) käy myös minun hermoilleni ja olemmekin avopuolisoni kanssa keskustelleet, että tapaamiset hoidettaisiin isovanhempien luona. Se ei ole kyllä mielestäni mikään ratkaisu, mutta helpottaa ilmapiiriä... Mielestäni tärkeämpää olisi kyllä saada tytär juttelemman esim. perheneuvolaan, mutta itse en voi asialle tehdä mitään, sillä en saa heidän isäänsä ottamaan vakavasti asiaa. Ja äidinkään mielestä mitään epänormaalia ei ole...
Mitä teen? Tulee tyttöä sääli, sillä varmasti tuo yöheräily on hänelle stressaavaa. Onko teillä samanlaisia kokemuksia ja miten olette päässeet niistä yli?
lapsen yöheräily
2
288
Vastaukset
- kokemusta
Ihan kuin meidän juttu tämä...mieheni tytär(samanikäinen)kävi veljensä kanssa meillä viikonloppuisin ja sama homma:nukkumaanmeno ilman ongelmia,mutta heräsi jonkin ajan kuluttua ja alkoi isoon ääneen itkemään,ettei saa nukuttua,kun kodin kylmälaite hurisi(hiljaa)vieressä ja veli tuhisi viereisessä huoneessa.Tätä jatkui aamu kolmeen saakka ja vaikka yritti nukahtaa meidän viereemme niin sekään ei auttanut.Tyttö ei kyllä ole mikään arka,eikä sulkeutunut-toisaalta luulen,että hän sillä reippaudellaan yrittää peitellä ongelmia.
Kun mies jutteli tytön äidin kanssa asiasta,hän vaan totesi,ettei yöheräilystä ole heillä ollut ongelmaa ja aika välinpitämättömästi suhtautui asiaan loppujen lopuksi.Kyllä ainakin minua tuo asia huolestutti,koska tyttö on jo koululainen,jonka pitäisi pystyä kunnolla yönsä nukkumaan jotta jaksaisi koulua käydä!Tytölle tuo asia oli kuitenkin niin iso ongelma,että kieltäytyi enää käymästä meillä.Tämän asian äiti sitten pani minun syykseni,mutta todettakoon,että tiedän kyllä aika varmasti syyt tähän tytön ongelmaan,joten ei ole syytä syyllistää itseäni tässä(äiti on ollut muutenkin aika hysteerinen yleensä kaikista asioista).
Teidän tapauksessa on aika ikävää,etteivät tytön vanhemmat itse huolehdi asiasta,sillä sinullehan ei kuulu siitä huolehtia!Omasta mielestäni on suorastaan heitteillejättöä tuollainen,ettei huolehdita lapsen hyvinvoinnista!Kuinka,muuten,on muut asiat sujuneet teillä noiden tapaamisten suhteen?Onko ollut niistä nahinaa yms.?Onko tytön äidillä uutta miesystävää jne.?Millainen ilmapiiri on muuten tytön kotona?- neuvoton
Ompas lohduttavaa(!) kuulla, että samanlaisia ongelmia on muillakin. Itselläni oli ensin myös paineita, että minä olen se suurin syypää josta nämä yöheräilyt aiheutuu. Mutta sitä ilmenee myös silloin kuin en ole paikalla, siis äitinsä luona ja äidin isovanhempien luona. Eli täytyy olla jokin muu syy... Tytär kommentoi täysin samalla tavalla veljestään, että pitää niin kovaa ääntä nukkuessaan, että siihen herää...!
Olen yrittänyt miehelleni sanoa, että tytär tässä kärsii eniten ja jotaikin pitäisi tehdä. Mutta ei niin ei.
Lapset olivat viime viikonloppuna käymässä ja yllätys yllätys, tytär ei herännyt nyt kertaakaan! Ellei huomioida sitä tavallista 'vessassa-käyntiä', kun olemme menneet omaan makuuhuoneeseen TV:tä katsomaan/nukkumaan. Tuokin on jännä juttu, sillä kun TV sammuu olohuoneesta ja menemme makuuhuoneeseen, niin 5-10 min päästä tytär käy aina vessassa (harvoin asioilla, sillä ei ainakaan vedä vessaa -kuuluu, sillä on makkarin vieressä)... ikäänkuin tarkistaakseen tilanteen.
Muuten tunnelma tapaamisten aikana on ollut omalta osaltani hieman kireä/jännittynyt. Ja kyllähän lapset tuon vaistoaa, vaikka yritän olla kuinka normaali. Tyttären suhteen olen luovuttanut. En 'ahdistele' häntä kysymyksillä kuinka koulussa meni, mitä muuten kuuluu. Saan kyllä vastauksen, mutta siihen se jutustelu loppuukin. Pojan suhteen on aivan toista. Hän tulee juttelemaan, selittää omia juttujaan ja käyttäytyy kuin 'normaalit' lapset. Välillä leikitään ja välillä otetaan yhteen esim. ruokailusta. Siis sitä tavallista.
Tuntuu, että tytär on aina vain sulkeutuneempi. Nytkin hän istui suurimmaksi osaksi TV:tä katsellen sohvannurkassa tai leikki vaatekomerossa yksikseen. Pallopelit ulkona ei kiinnosta (velikin kommentoi, ettei tuo nyt ole yllätys!). Talossa olisi suurinpiirtein samanikäisiä kavereita, mutta molemmat lapset joutuivat lähes paniikkiin, kun leikkikavereista puhun. Muutenkin pihallemeno on melkein aina tappelun tulosta... Jännä juttu, huomasin viime viikonloppuna: veli on alkanut kiusoittelemaan sisartaan tämän flekmaattisuudesta! Liekö sitten hyvä vai ei, mutta että hänkin on asian huomannut!
Poika olisi muuten rohkeampi, mutta vieraassa paikassa tai tilanteessa hän ottaa mallia (turvautuu) isoonsiskoonsa ja menee myös ujoksi/puhumattomaksi. Esim. omien vanhempieni luona (ovat tunteneet 6 vuotta) lapset eivät vieläkään puhu paljon mitään, hyvä kun tervehtivät (kun huomautan!). Minua ottaa suuresti päähän, sillä tiedän, että vanhempani mielellään pitäisivät lapsille seuraa. Olenkin kysynyt mieheltäni, että pelkäävätkö lapset vanhempiani, mutta eivät kuulemma. Toisaalta, he käyttäytyvät samoin oli sitten ketä hyvänsä vähänkin vieraampia ihmisiä.
Avomieheni ex:llä on ollut monia 'poikakavereita'. Nyt hän tapailee jälleen jotain, toivottavasti olisi pitempiaikainen! Kyllähän näilläkin äidin vaihtelivilla poikaystävillä saattaa olla vaikutusta tyttäreen. En tiedä millainen ilmapiiri siellä vallitsee, mutta on vähän tullut semmoinen tunne, että äiti voisi vähän paremminkin huolehtia (pitkät likaiset kynnet, pojan nuhruiset vaatteet ym. 'pieniä' juttuja). Uskon kyllä, että ihan normaalia muuten. Saivat lemmikin puoli vuotta sitten, mikä on aivan loistava asia!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1268897
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1455374Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p333825Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1313585Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352634Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191906Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3581562Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?981557Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?711410Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311376