Ostin ex-avopuolisoni kanssa rottweilerin, jota olen kasvattanut "pikkutylleröstä" saakka. Koska en välitä lapsista, koira on minulle todella tärkeä. Kun erosimme, koira jäi hänelle. Mies alkoi uhkailemaan, etten tulisi enää koskaan näkemään koiraa. Exäni on aina ollut dominoiva ja henkisen väkivallan mestari (=syy miksi annoin kenkää). Hieman laannuttuaan hän aina silloin tällöin antoi minun ottaa koiran omaan hoitooni esim. viikonloppuisin. Nyt hän on tavannut uuden naisen, ja sen myötä vittumaisuus lisääntynyt. Nyt hän on sitä mieltä, ettei minun tarvitse nähdä koiraa enää koskaan. Tämä on niin kestämätön tilanne, etten tiedä enää mitä tehdä. Olen pyytänyt, rukoillut, itkenyt, vaatinut, huutanut mutta mikään ei auta. Sanoo vain, ettei voi vähempää kiinnostaa. Nyt on kova suru ja ikävä pientä tyttöäni, enkä tiedä mitä tehdä :(
Miksi en saa nähdä koiraani :(
Elle76
9835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eläimen "huoltajuus" on aina vähän hankalaa...meillä samantapainen juttu paitsi et koira on puolison exän ja minä en anna tapaamisoikeutta koska hän pilasi koiran pentuna ja kolme vuotta olen kitkenyt tapoja pois ja kouluttanut uudelleen...
Toivottavasti sinä saat asian järjestykseen, onhan se koirakin varmaan suruissaan koska olet sen kouluttanut pennusta...
ois ollu uros rotikka kuiteskin...kun on kova hätä sen perään?
ku on niin kova hätä sen perään?????häh???taitaa sulla vähän viirata päästä ,mitä sä yleensä tääl lemmikki sivuil teet!!jos on noin perseest noi sun kommenttis!!!
Onko koira rekisteröity ? Molempien omistuksessa kennelliiton arkistoissa? Tällöin olisi jotain valoa... Pitääkö se mies koiraa hyvin?
Eikö olisi parempi antaa olla? Mies ei näköjään jousta, vaan varmaan nauttii nähdessään sinun tuskasi! Jos hän kuitenkin hoitaa koiran hyvin, eikö olisi sinullekin helpompi jättää asia sikseen. Ota uusi pentu, niin se täyttää koirasi jättämän aukon. Lohduttavaahan on, että koirasi kuitenkin elää ja hengittää, ja voi hyvin.
Uusi koira ei ikinä tule täyttämään sitä aukkoa, mikä kuuluu vanhalle koiralle.
Jos sä menettäisit lapsen ei uusi lapsi korvais menetetyn lapsen paikkaa koskaan sun sydämmessäs vaan surisit mennyttä lasta koko ikäs.
Vaikka uutta koiraa rakastaakin varmasti yhtäpaljon, kuin edellistäkin, niin se on kuitenkin toinen ei sama jonka kanssa on kokenut niin paljon kaikkea.
No en tiä tajusikko, mut koira ei ole esine, että vanhan voi korvata uudella ja kaikki on taas hyvin!
Kumman nimissä koira on? En tiedä oonko ihan hakoteillä, mutta eikö koiralle ole stressaavaa kuulua kahteen laumaan? Kuulostaa kyllä että koiralla olisi parempi sun kanssa.
miksi annoit koiran alunperin ex ukollesi erossa, varsinkin jos tiesit että se on ihan "vit ..pää"? oma vikasi, sorry!!!
...voidessaan kostaa, heitithän ukon pihalle. Eihän sellaisen äijän itsetunto kestä, että nainen lemppaa, hänenhän se olisi pitänyt saada tehdä. Et voi tilanteelle mitään. Unohda se kääkkä äläkä ainakaan itke ja rukoile sen perään! Sellaista tilannetta ei tule, että exäsi antaisi sinulle koiran takaisin, ellet tosiaan voi todistaa, että koira on sinun. Silloin voit mennä poliisin kanssa hakemaan koiran kotiin.