Mun poikakaverini on tosi hyvää kaveria mun parhaan kaverini kans, joka on siis myös tyttö, oletetaan vaikka että kaverin nimi on Jaana ja poikakaveri on Ville. Jaana piti Villestä, tosin se ei meinannu sitä mulle kertoa ku mäkin siitä pidin. Mut kertoi lopulta. Nyt sitte, 9 kuukautta menny, ja mun mielestäni ne on liian hyviä kavereita. Esim kerran oltiin bilettämäs, niin mä ja mun toinen kaveri kuljettiin peräs, ja Jaana ja Ville meni edellä. Aina se tilanne kääntyi niin... Ville kyllä vannoo ja vakuttaa ettei se tekis mitään, ettei se siitä tykkää, mut silti...
Mitä rehellisyyteen tulee: Ville oli ollu laivalla ja sielä laivalla oli 10 ulkomaista likkaa tullu pyytään sitä pelaan korttia. Kuulemma hyvännäkösiä. Ja niistä parhaimman näkönen oli halunnu Villen kans kirjeenvaihtoon. Joten, Villeä harmittaa, koska ei osaa kunnolla englantia, (ei saanu paljo selvää mitä se sanoi) koska se olis halunnu sen tytön kans kirjeenvaihtoon. Liian rehellinen?
Vai ehkä mä vain oon niin riivatun epäluulonen... Pitäiskö mun mainita asiasta sille vai antaa asian olla? Kyllähän sillä ny aina saa tyttöjä kavereina olla, onhan mullaki poikia kavereina... Sen takia mä en ymmärräkään mikä siinä niin on.
Kyllähän se on luotettava eikä muutenkaa mikää rellestäjä. Ja kyllähän mä sitä rakastan. Mut joskus tuntuu että se on liian rehellinen ja tekee mieli luovuttaa ku ei tahdo löytyä sitä kultaista keskitietä. Me ollaan niin samanlaisia, taidetaan olla liian samanlaisia? Onko se eka vuosi vaikein niinku jotkut sanoo?
Kiva jos joku jaksoi lukea tän...
Mitä rehellisyyteen tulee: Ville oli ollu laivalla ja sielä laivalla oli 10 ulkomaista likkaa tullu pyytään sitä pelaan korttia. Kuulemma hyvännäkösiä. Ja niistä parhaimman näkönen oli halunnu Villen kans kirjeenvaihtoon. Joten, Villeä harmittaa, koska ei osaa kunnolla englantia, (ei saanu paljo selvää mitä se sanoi) koska se olis halunnu sen tytön kans kirjeenvaihtoon. Liian rehellinen?
Vai ehkä mä vain oon niin riivatun epäluulonen... Pitäiskö mun mainita asiasta sille vai antaa asian olla? Kyllähän sillä ny aina saa tyttöjä kavereina olla, onhan mullaki poikia kavereina... Sen takia mä en ymmärräkään mikä siinä niin on.
Kyllähän se on luotettava eikä muutenkaa mikää rellestäjä. Ja kyllähän mä sitä rakastan. Mut joskus tuntuu että se on liian rehellinen ja tekee mieli luovuttaa ku ei tahdo löytyä sitä kultaista keskitietä. Me ollaan niin samanlaisia, taidetaan olla liian samanlaisia? Onko se eka vuosi vaikein niinku jotkut sanoo?
Kiva jos joku jaksoi lukea tän...
Vastaukset 4
Vanhimmat
vittu et oot tyhmä! hahahahaaaaaaaaa
tyhmä taijat olla ite. ymmärrätkö ollenkaan, että joku voi ajatella seurustelua vakavana asiana? ei kaikki oo sellasia ku sä, no, jos menee joku vähä vikaan, heitetään se nurkkaan ja otetaan toinen kainaloon...nii ja teikäläiset ajattelee että yhdenillanjutut ja pettäminen on ok, kuhan vakkari ei saa tietää, vai?
ei sitä auta yhtää sanoo "vittu että oot tyhmä!" mietippä, ku sulla tulee ongelmia, joku sanoo sulle sitte samanlai. oisko kiva?
joka toiselle kuoppaa kaivaa, se siihen itse lankeaa... Tai jotai tonnepäin...
Pitäiskö mun jotenkin piitata tuosta pikku kommentista? Ei mut hei, nythän mä tajusinki... Siitä puhe mistä puute, eikö? Vitusta ja tyhmästä? Siinähän etsit sopivaa elämänkumppania joka omistaa vitun ja on vielä tyhmäkin =). Ah ihanuutta eikö?
...keittäsin jätkälle kupin teetä ja ottasin sen pöydän eteen ja juttelisin piiitkään ja hartaasti, pyytäsin sitä sanoon TOTUUDEN, että sen ei tartteis sanoo mitn mitä se ei OIKEEST tarkota. Nimittäin must kyl wähän kuulostaa turhan hyvält kaveruudelt toi tollanen... onkoha niil jääny jotai "iha pientä" kertomatta sulle...?
Toivottavast autto ees vähäsen...:)
Hyvää tuleva syksyä!