pitävänsä naisista? Itselläni on ollu jo pitkään se ongelma, ettei kukaan lähesty, koska yleensä oletetaan minun olevan hetero. Tottakai voisin itse lähestyä muita naisia,mutta rohkeus ei aina riitä, eikä minua monesti edes oteta tosissaan, luullaan lähinnä etä pilailen lesbojen kustannuksella.
miten naisellinen nainen
voi osoittaa
365211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
kuin ne jotka itse tunnistat lesboiksi...
Mikähän toi nyt taas oli?! :O
mitä tarkoittaa neuvo tekeytyä lesboksi!
Itselläni oli ennen hiukan samankaltainen ongelma, kun hiukset olivat pitkät. Kun sitten leikkasin hiukset lyhyiksi, alkoivat naisetkin huomaamaan... En toki leikannut hiuksia sen vuoksi. Enkä kehota ketään muutakaan muuttamaan omaa ulkomuotoaan tai pukeutumistaan vain sen vuoksi, että tulisi paremmin tunnistetuksi.
Mielestäni sinulle ei juuri jää muita vaihtoehtoja kuin tehdä aloite itse. Vaihtoehdoiksi jää silloin suora lähestyminen tai hieman epäsuorempi tapa, kuten pitkät katseet jne. Useat sanovat, että toisen lesbon tunnistaa katseesta. Kun katseet kohtaavat, lähetetään sanattomia viestejä. :)
Itse en kyllä koskaan ajattele, että naisellinen nainen pilailisi kustannuksellani. Kaikki seurustelukumppanini ovat olleet naisellisia naisia, eikä yksikään ole pilaillut. Toivottavasti kohtaat jatkossa hiukan asiallisempia ja älykkäämpiä naisia, jotka ottavat sinut tosissaan naisellisuudestasi huolimatta. Minä rakastan naisellisia naisia. :)
että poikamaiset naiset eivät välttämättä pidä naisellisista naisista tai vähintäänkin vierastavat naiseutta. Itse olen aika naisellinen nainen, eikä tulisi mieleenikään vaihtaa tyyliä poikamaiseksi (=rumemmaksi???) kuin nyt. Jos joku ei pidä tyylistäni, niin se on voi voi. Eli toisin sanoen ei se ole sen arvoista sitten eikä varmaan muutkaan makuaisiat välttämättä kolahtaisi. Eli neuvon olemaan vain oma itsensä, sellainen miksi tuntee itsensä eikä minkälainen pitäisi(?) olla tai oletetaan olevan.
..jokaisella on tietysti oikeus mielipiteisiin..mutta toi tais kyllä mennä mettään ja lujaa: T:poikamainen....:)
PS. Älkää nyt sitten vetäkö hernettä nenäänne, jookos:-)
..toi kyllä meni siis tuo alku niin mettään kun voi vain mennä..T:poikamainen...=pitkä, miehen mallinen lantio, lyhyet hiukset, vaatteet joissa viihdyn enkä viihdytä:-)
PS. Äläkä nyt sitten vedä hernettä nenääs tästä vastauksesta:-)
..Et oon sua varmasti katsellut ja pitkään. En vaan ole uskaltanut tulla sanomaan mitään, kun olen tälläinen ujo pörröpää...=)
Jos asut pk-seudulla, olet sinkku ja etsit kumppania niin Mamaan kannattaa tulla naisten iltoina. Siellä ei tarvitse miettiä toisten suuntautumista.
Naisellista elämäni naista minäkin käyn sieltä etsimässä, laihoin tuloksin, vaikka olenkin tämmöinen lyhyttukkainen söpö tapaus.
Meille tulee vielä kissatappelu sinusta!
Olen pohjoisemmasta. Ehkä se on yks syy.ettei täällä ole paikkoja,johon menemällä olis ilmiselvää et mikä on. :p
Edellinen viesti tästä ketjusta taisi hävitä..
Missä tuo Mama on, ja mistä tiedän milloin siellä on naisten iltoja? Esim millä haulla löydän netistä yms.. Olen tällainen pk-seutulainen naisellinen nainen, ja vasta tiedostanut oman identiteettini, joten illanviettopaikat eivät ole tiedossa. Muutenkaan en baariympyröissä ole juuri viime vuosina liikkunut.
Don't Tell Mama
http://www.heseta.fi/hehku/seuraavat_bileet/
Mama on lempinimi DTM:lle. Helsingin Seudun Seta järjestää DTM:ssä vain naisille tarkoitettuja bileitä, jolloin yläkerta on naisille tarkoitettu. Lisäksi DTM:ssä järjestetään silloin tällöin L-World-bileitä, joihin samaten on miehiltä pääsy kielletty :)
Lisätietoja aiheesta:
DTM http://dtm.fi/tulevat.php
Hehku http://www.heseta.fi/hehku/
L-World http://www.myspace.com/lworldbileet
Seuraavat naisten bileet 26.4. klo 22-02
...olevani naisellinen nainen, joita lepakot tyrmää, eikä ota tosissaan...Ja just sieltä Mamasta...!Kertokaahan mulle, milloin siellä on L-world tapahtumia ja naisten iltoja,kiitos? :)
Kiitos bilevinkeistä! Tosi harmi että noita bileitä ei ole koskaan "iskä-viikonloppuina". Pitäis hommata lapsenvahti että pääsee.. Pitää keksiä jotain!
Mut kyllä tunnistetaan ihan kaupan kassallakin l-naiseksi vaikka naisellinen oonkin. Näin on ollut aina(, tosin miehet taas yleensä pitää mua heterona..). Ite vaan en oikein ole osannut asiaa tajuta tätä ennen. Tästä tää lähtee :D
Teitä naisellisia naisia kun ei allekirjoittaneen mielestä ole siellä yhtään liikaa :)
tervetuloa joukkoon ja rohkeasti vaan juttelemaan uusien ihmisten kanssa.
Minäkin oon naisellinen, tai ainakin ulkonäöltäni melko ei-poikamainen tyttö. Olen huomannut saman ongelman, kun moni tuttukin on sanonut kun olen suuntautumisestani kertonut, ettei olisi osannut arvata että tykkäänkin tytöistä. Tosin ehkä toiset samanmoiset ehkä hiukan paremmin saattaa tajuta.
Kun uskon siihen että ihminen kyllä loppujen lopuksi tunnistaa kaltaisensa, jos sellaisen kohtaa. Toki erehdyksiäkin voi sattua, jos itse lähtee veikkailemaan, mutta kyllä sen vaan sitten jotenkin tietää loppujen lopuksi..
Yritän luottaa siihen, että olemukseni naisellisuudesta huolimatta edes jotenkin viestittää että missä joukossa oikein seison. Minäkään kun en baareilua oikein harrasta, siellähän se tulisi ilmi. Jos oikein epätoivoiseksi menee niin täytyy sitten varmaan heittää joku pieni sateenkaaripinssi kassiin vähän ennakkoluuloja hälventämään :D
Miten olisi osallistuminen vaikka seuraavaan Helsinki Pride -tapahtumaan (ensi juhannuksen aikoihin)? Siellä on paljon väkeä ja lopuksi on myös bileet. Pride-marssille ainakin ;)
on niin harmillista, hukkaan menee aikaa, mutta minkäs teet, kun ei vain uskalla lähestyä. Itsekin oon melkoisen epävarma enkä millään keksi miten tästä eteenpäin. Viimesen parin vuoden aikana oon saanut kerrottua lähimmille ystäville, mutta nyt kun alkaa tuntua siltä, et olis kiva löytää toinen puolisko niin ei millään tiedä miten jatkaa eteenpäin. Vaikeutena sekin, et mua kiinnostaa naiselliset naiset/vähän poikamaiset tyttöset enkä koskaan osaa samantien sanoa kuka kenestäkin tykkää. Sun ongelma siis ympäriämpäri käännettynä... :) Setan bileet tms. olis tietenkin sulle niin, ku mulleki itsestäänselvä lähtökohta, mutta jotenkin en osaa nähdä itseäni siellä.. Koskaan en oo kuvitellut löytäväni poika/tyttöystävää bileistä vaan oon aina kuvitellut, että tavataan jossain tavallisessa ympäristössä ja se lähtee siitä sitten liikkeelle. Toiveajattelua varmaan...
asioista pitää tehdä niin kauhean vaikeita. Mitä sitten jos et tiedä jonkun kivan oloisen tytön suuntatumista, sähän voit silti pyytää sitä ulos tai puhua sille. Ei kannata lähteä sillä silmällä etsimään naista että a)100% tiedettävä että se on lesbo b) 100% tiedettävä että se voisi ehkä pitää susta c) 100% onnistuttva jokaisessa liikkeessä minkä teet.
Tarvitko sä rohkeutta puhua ihmisille? No siinähän sitä oppia tulee kun puhut ja opettelet oman lähestymistapasi ihmisiin. Et sä löydä etsimällä naista itsellesi, mutta mitä enemmän sä olet sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, mitä enempi sulla on sun itsesi näköinen tapa lähestyä ja tutustua, sitä varmemmin sä keräät huomiota ja sitä varmemmin sä tapaat ihmisiä ja joskus sä tapaat sen tyttöystävänkin.
Pitää aloittaa vain aina ekana itsestään, jos haluaa jotain. Jos sä haluat jonkun tykkäävän susta, sun on eka löydettävä kuka sä olet ja tykättävä siitä, olla sujut itsesi kanssa ja tuoda itseäsi myös esiin. Kaikki lähtee itsestä, jos sä luulet että onnelliseen elämään on jokin oikotie, jokin Sattuma joka heittää sun eteen naisia joista valita, niin voin kertoa ettei ole.
Työtä itsesi kanssa, rohkeutesi,itsetuntosi, itsevarmuutesi kanssa. On kauhean helppo sanoa että elämä on mälsä ja mitään ei saa. Mutta jos oikeasti haluaa, elämä kyllä tarjoaa sulle ihan upeat mahdollisuudet ihan mihin sun sydän halajaa.
Siihen pitää vain nähdä vaivaa, on sanota että elämä on lahja, totta, mutta kaikki muu tulee työllä, vaivalla, paneutumisella, suurella sydämellä elämisellä.
Älä katso muihin kun sinä haluat jotain, katso itseesi ja kysy itseltäsi "miten minä saavutan tuon mitä haluan". Ja jos sinä vastaat itsellesi että odottamalla ja ihmettä rukoilemalla, niin tiedät itsekkin että siinä hukkaat aikaasi.
Jostain se on alettava, tiedätkö, eläminen, se alkaa siitä kun ymmärrät että sinussa on ne avaimet onneliseen elämääsi, sinussa eikä kenessäkään muussa. Kun sinä haluat jotain, sinun on löydettävä keinot siihen itsestäsi. Mikään ei ole mahdotonta, toisissa asioissa kestää vain vähän kauemmin ja toisissa ei.
Tämä on sitä, tämäkin hetki, sun elämää, sun aikaa tässä maailmassa, sä et saa 30 vuoden päästä tätä aikaa takaisin ja mahdollisuutta elää sitä uudelleen, joten ala elämään sitä nyt.
Älä hoe että "en vaan osaa, en uskalla, en pysty" koska sä olet ihan kykenevä isoihinkin asioihin, sellaisiin mistä et edes tiedä vielä.
Opettele luottamaan itseesi, tuntemaan itsesi ja vahvistamaan itseäsi. Elä elämääsi nyt, koska joka tapauksessa se kuluu koko aika.
selkeesti sulla on mennyt vähän hermot siihen että ihmiset aina narisee ;) no joo, onhan se totta että monella on itsetunnon kanssa vaikeuksia ja sitä riittävää rohkeutta ei välttämättä löydy, mutta itse ainakin olen tajunnut mitä yhteiskunta tekee ruokkimalla ihme trendejä ihmisille ja muokkaamalla heidän ajatuksiaan hyvinkin pinnallisiksi välillä. Pitäis vaan uskaltaa olla oma ihana persoonansa jota jokainen varmasti arvostaa jos vaan uskaltaa olla aito.
Kannattaa siis kuunnella itseensä ja uskoa itseensä kuten edellä kaveri tuumailee.
Olis hauska kyllä tavata täältä muutamia ihmisiä tälleen sinkkuna, ei sitä tiedä vaikka loksahtas sitäkin kautta. Monet kirjottaa hyvinkin fiksusti ja välillä harmittaa sitten ettei näitä ihmisiä tavallaan tavoita henk.kohtaiseen kirjoitteluun asti.
sehän täs pelottavaa.. Ihmiset näkee mut sosiaalisena, rohkeana, itsevarmana tapauksena, kun mulla on paljon kavereita, pärjään opinnoissa ja kierrän maailmaa. Totuus musta on oikeesti kuitenkin tuossa mitä kirjotat. Pelkään epäonnistua ja kaikkein eniten ihmissuhteissa mistä johtuu etten uskalla kokeilla josko joku sattuis musta tykkäämään. Sen sijaan oon jaksanu vakuuttaa itselleni jo kauan, että en tarvitse ihmissuhdetta, joka ylittäis ystävyyden rajat.
Ymmärrän, että polku eteenpäin lähtee itsevarmuudesta ja itseluottamukesta, mutta en ole vielä keksinyt miten lähteä niitä kasvattamaan. Mulle oli hirvittävän iso pala myöntää, että tykkään tytöistä ja vaikka tiesin asian niin onnistuin syrjäyttämään nämä ajatukset kunnes mulla oli ensimmäinen lyhyen lyhyt juttu erään tytön kanssa. Joku vois sanoa, et ei se välttämättä mitään tarkoita, mutta mulle se oli piste iin päälle eikä sen jälkeen auttanut muuta kuin myöntää. Nyt oon päässyt siitä jo tosi paljon pitemmälle, mutta silti tää prosessi vie ihan liikaa arvokasta aikaa..
Mä pyöritän näitä ajatuksia mun pään sisällä, mut tuntuu, et nyt mun tarttee saada ne ulos, että voin saada kritiikkiä jonka pohjalta ruveta rakentamaan itseeni. Tuntuu kuitenkin, et ihmiset joille yritän näistä jutella pitää niitä jotenkin niin pieninä asioina, et niitä ei tartte kuunnella tai sit mulla on vaan sellanen olo.
Kiitos kuitenkin, et kuulit mut ja jaksoit kirjottaa vastauksen. Otit aikaa ja näytit mulle suuntaa.
Onhan tuossakin perää, rohkeutta tarvitaan, mutta asioilla on usein ainakin kaksi puolta.
En tiedä onko jotenkin heteroille tyypillistä, mutta muutaman kerran olen erehtynyt pyytämään kiinnostavaa, yhteisessä harrastuksessa tai opintojen parissa tapaamaani naista kahville tms. Sellaista, josta en ole tiennyt silloin, onko hetero vai mikä. Muutaman kerran on sitten nähty ja jossain vaiheessa se nainen on sitten kysynyt, mitä minä hänestä oikein haluan. Vaikka on ollut ihan kivaa nähdä ja jutustella tai käydä jossain, hänestäkin kai (niin olen ainakin luullut), ei hänellä ole kuitenkaan ollut halua nähdä jatkossa, koska ei ole "tarpeeksi hyvää syytä". Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Siinä tilanteessa on pitänyt saada selville, mikä on se perimmäinen motiivi tavata. Ihan muuten vainhan ei millään voi nähdä ja lähteä vaikka kävelylle.
Kun olen sitten ilmaissut pitäväni häntä kiinnostavana ja pitäväni naisista, on tuloksena ollut enemmän tai vähemmän järkyttynyt reaktio ja siihen on loppunut se yhteydenpito. Jatkossa on tuskin irronnut edes tervehdystä, kun ollaan osuttu sattumalta vastakkain.
Tämmöiset reaktiot ovat aina mahdollisia, jos ei toisesta tiedä, ja kun sama reaktio osuu kohdalle useamman kerran peräkkäin, alkaa rohkeus vähitellen valua jonnekin viemäriin. Toivon että muilla on parempi tuuri.
aika ole tuhlausta ja mä ymmärrän varsin hyvin kuinka se on isoa asia kun hoksaa mistä tykkää. Eikä mulla mennyt hermo, olen vain ehkä vähän liian suora ja se saattaa tuntua jopa äkäiseltä. Mutta mä olen ihan sun puolella.
Itsevarmuus ja peloton suhtautuminen mahdollisiin epäonnistumisiin ja pakkeihin tulee vain saamalla niitä.
Ei sun tarvi tehdä asioita mitkä tuntuu susta ihan oksettavan pelokkaalta, mutta mieti mistä sä alat avartaa sitä olo missä tunnet itsesi turvalliseksi.
Puhuminen asioista on aina hyvä asia,ihan aina. Sun pitää puhua ja paasata ja laulaa ja kirjoittaa ja piirtää ja mitä vain, siitä mitä sun päässä liikkuu ja miltä susta tuntuu. Sun pitää tuoda ne ajatukset pois sun päästä, huomata että sä saat ja voit sanoa ääneen ja olla ääneen ihan mitä haluat.
Pään sisällä on juttuja aina porisemassa, ja jos ne jää vain sinne, ne aiheuttaa suuria suuria tuskia. Joten puhu, kerro.
Sun asiat ei ole pieniä, sun asiat kokoaa sun elämää, ei ne ole pieniä eikä turhanpäiväisiä.
Mä haluan vain sanoa sulle että isoihin asioihin ei tarvitse ottaa aina isoja harppauksia, aloita sellaisista mikä tuntuu sulle hyvälle, vähän voi jännittää mutta pääasia on että tutkit ajatuksisia, tunteitasi ja opit niistä.
Sä tarvit ihmissuhteen,rakkaussuhteen, me kaikki tarvitaan, ja sä saat sen kun annat itsesi haluta sitä ja opit sitä tavoittelemaan.
Itsevarmuutta voi alkaa kasvattaman ihan vaikka tekemällä jotain sellaista mitä et ole kehdannut/uskaltanut ennen. Ei sen tarvitse liittyä toisiin ihmisiinkään, näin aluksi.
Sä löydät sun tavan, kun uskallat rikkoa rajojasi, tulla pois siitä häkistä mnkä olet itsellesi luonut.
Toinen on siis todennut olevansa täysin hetero ja ihmetellyt suuresti, mitä sellaisia viestejä hän on antanut tietämättään, että joku lesbo innostuu pyytämään hänet jonnekin seurakseen. Siis minun mokani ja kamala sellainen vielä?
Joskus aika kuluu loppuun eikä enää ole mahdollista tehdä sitä, mitä olisi pitänyt tai halunnut. Joidenkin asioiden arvon ymmärtää vasta ne menetettyään. Oppiminen voi tulla kalliiksi.
Me kaikki pelkäämme epäonnistumista enemmän tai vähemmän, varsinkin ihmissuhteissa. Pelkäämme joutuvamme torjutuiksi, naurunalaisiksi, pelkäämme pettyvämme... Entä sitten, vaikka niin kävisikin? Ei siihen yleensä kuole.
Minä itse yritän aloittaa siitä, että avaan suuni silloin, kun minulla on jollekin jotain hyvää sanottavaa.
Suoraa kommenttia mä kaipasinkin :) Tuntuu, et oon ollut tän aiheen kans koko elämäni varpaillani. Ensiks välttelin sitä, kun pelkäsin joutuvani myöntään, et tykkään tytöistä ja sit viime aikoina oon jännittänyt, et entä jos joku huomaa. Täällä voin ensimmäistä kertaa puhua asiasta näinkin avoimesti, sanoo miltä musta oikeesti tuntuu. Tää on ehkä ensimmäinen askel ulos siitä häkistä mistä puhuit :)
Olis niin mukava löytää joku jonka kans olis enemmän tai vähemmän samalla polulla samassa kohdassa. Suurin osa mun kavereista on heteroja eikä siten tiedä kaikkee mitä käyn läpi ja sit ne lesbot jota tunnen/tiedän on taas niin ulkona kaapista jo, et jotenki en saa puhuttuu niillekään silleen kunnolla. Jotenkin keskustelut kääntyy aina pois musta enkä halua olla niin itsekeskeinen, et väkisin pakotan ihmiset kuunteleen mitä mä sanoisin.
Nyt mun vaan pitää ottaa sun ja teidän muidenkin sanoista opiksi ja ruveta ottaan askeleita eteenpäin sen sijaan et jumitan peloissani paikallani.
ei ole sinun arvoisesi.
...
onpas kerrassaan mielenkiintoinen keskustelu! oon ihan inspiroitunut.
koen olevani tai käyväni läpi vähän samanlaista identiteettivaihetta kuin säkin. oon siis kyllä tehnyt joitain aloitteitakin, toistaiseksi en vielä kylläkään suhteeseen johtaneella menestyksellä. pieniä askelia, baby steps, baby steps, tässä otetaan, mutta ollaan toiveikkaita, että elämällä totuudenmukaisesti löydämme vielä onnen!
"suora suun" kirjoitukset oli aivan loistavia. kiitos niistä!
anyways, musta tuntuu että mulla on ketjun aloittajan kanssa paljon yhteistä sen perusteella mitä nyt oon lukenut. tällä hetkellä oon jo puoliunessa joten en saa mitään järkevää tekstiä oikein aikaan, mutta jos haluat vaihtaa ajatuksia kaksistaan niin mulle sopii oikein hyvin.
tosi mukavaa päästä vaihtaan ajatuksia. :)
Mut jos kiinnostaa edelleen ajatusten vaihto niin tuolta mun profiilisivulta löytyy spostiosote. Olis kiva jutella jonku kans jonka päässä pyörii samankaltaisetnajatukset kun mulla. Tai ainakin verrata niitä :)
Ei kannata pelätä ja mihis sitä rohkeutta tarvitaan?! Meet juttelee ihan niitä näitä, jos toista ei kiinnosta hän lähtee pois tilanteesta = et ole menettänyt mitään. Meitä on kuitenkin aika vähän, enkä ainakaan itse naureskele toisen lähestymiselle. Eli jos pelkäät sitä, että sut torjutaan ja sulle nauretaan yms, ni unohda!
Jos ihminen ei siinä mielessä mua kiinnosta, niin käännän vähän juttua toiseen suuntaan ja lopulta jutellaan vaan mukavia ja ollaan "kaveri meiningillä". Itse en oo helsingistä, mutta mamassa käyny ahkerasti viime aikoina ja aina löytäny uusia tuttavuuksia. En tiie onko mulle helpompaa sit se, etten etsi mitään juttujuttua enkä suhdetta vaan oon siellä vaan kaveri-mielellä...
Voi kun hyvin ymmärrän sinun kysymyksesi. Itse katselen asiaa toiselta puolelta.. miten tunnistan naisellisista naisista, mikä ja kuka heitä kiinnostaa ;D ei minun kaikista tarvitse tunnistaa, mutta muutama tapaus on jäänyt harmittamaan.. ja aina ei ole mahdollisuutta aloittaa "järkevää" keskustelua selvittääkseen asiaa.
Itse olen melko androgyyni neitonen.. ja pohjoisemmasta myös! ;D
ajatellut asiaa nuin päin. Tuo on kylläihan totta,meistä sitä ei tavallaan näe yhtään mitenkään. Plaah. Kai seon sitten vain niin,että on otettava se riski, että saattaa mennä ihan metsään. :)
olen kans naisellinen nainen ja pidän naisista ja olen huomannut saman ongelman..on tosi vaikeaa luoda kontaktiä jos on vähänkään ujon puoleinen..mutta olen alkanut tekeen niin että jos näin kiinostavia lepakoita niin olen katsonut heitä pienen hetken kauemmin kuin oisi "sallittu" ;) ja hymyillyt...ja ehkäpä iskeny silmää..;)ja jos baaris on niin olen tuonut kyllä ilmi tolla tapaa toiselle et ollaan samas venees..:) mut se on kyl ikävää että monikaan lepakko ei lähesty just ton takii että ollaan naisellisia.. :( ja ei ota näön perusteella selvää.. mutta mitäpä sitä ulkonäköään muuttaman jos itteä ei häiritse olla naisellinen..
tarkoitin siis että moni lepakko ei vältis aattele et vois olla lepakko ennen kuin naisellinen osa puoli näyttää kiinnostuksensa..mut monihan poikamainen hakee naisekllista naista joskus..vai olenko kauheesti väärässä?? ;) tarkoitan sopivassa suhteessa naisellista tai jotain ....sanat sekoaa jo.. ;) 8)