Karmalarmalamarma

olen tullut itsekkin huomaamaan , että elämme varsin erikoista aikaa... Tässä ei kukaan voi tehdä enää yksilösuorituksia , vaan me olemme tavallaan samassa veneessä..
Olen tavannut monia Taavi Kassilan näköisiä, jotka väittävät itseään valaistuneiksi ..Mutta jotenkin tulee ahdistunut olo siitä kun tiedän että jokaisen sellaisen on vielä pudottava katuojaan... muita syvemmälle..
se joka luulee olevansa valaistunut tai joka pyrkii siihen, ei taatusti ole, eikä taatusti pääse

Aluksi haluan sanoa, että sellainen henkilö joka harjoittaa henkistä elämää, ei ole enää karman lakien alaisuudessa, toisin sanoen rakkaus Jumalaan voi ainoastaan pysäyttää karman vastavaikutukset.Henkinen elämä on luonteeltaan ikuisesti säilyvää, joten se ei koskaan voi mennä "hukkaan" vaan pienikin palveus lasketaan mukaan, joten vaikka joku lankeaisi henkisen elämän harjoittamisesta, niin silti hänen kehityksensä on tallella ja jatkuu esim. seuraavassa elämässä.

Toiseksi, Jumala täydellisine lakeineen on aina täydellinen ja siksi elämä on oikeudenmukaista, paha saa aina palkkansa, ennemmin tai myöhemmin. Herra on aina tasapuolinen jokaista kohtaan. Onni ja kärsimys johtuvat meidän aiemmista hurskaista tai jumalattomista teoista.Kaikki on suuniteltu täydellisesti Korkeimman älykkyyden mukaisesti.
Toki tämän aineellisen maailman olosuhteista voidaan kritisoida loputtomiin esim. kuinka on sairauksia, kuolemaa, sotia jne. , mutta itse me olemme tänne halunneet tulla, joten voimme syyttää siitä vain itseämme. Järkevä henkilö ei yritä turhaan olla onnellinen täällä missä on vain kärsimystä, vaan sen sijaan valmistautuu palaamaan takaisin Jumalan kuningaskuntaan, mutta se onkin jo sitten toinen juttu... :D

Ihmiset, jotka pyrkivät edistymään henkisesti, pääsevät seuraavassa elämässään asemiin, joissa heidän on entistä helpompi edistyä henkisesti. Lopulta heidät tempaistaan pois samsarasta, jälleensyntymän kiertokulusta.

Elleivät he sitten lähde taantumaan. Mukavaan asemaan päässyt sielu turtuu, alkaa nauttia olostaan niin kovasti, ettei enää jaksa ponnistella pois päin. Hän tuppaa unohtamaan, että kaikki täällä on katoavaista. Ja ellei hän saa mitään hyvää aikaan, karma tosiaankin palauttaa hänet takaperoiseen suuntaan.

Oikeastaan mikä tahansa suunta tässä aineellisessa maailmassa on takaperoinen. Ainakin meistä vaisnavista on järkevintä suunnata kohti Korkeinta :)

Minä uskon että kehittyä voi aina vain etevämmäksi olioksi, mutta onhan se tietysti niinkin ettei mikään takaa että saavutetut edut jäävät pysyväksi.

Uskon että tietoisuus kulkee kautta kaikkien olentokuntien, joten jos sitä joskus on ollut vaikkapa sopuli, ja nyt on ihminen, niin kyllähän jotain kehitystä ON tapahtunut... Ei ole tasapainon laki ollut vaatimassa että palaapa takaisin sopuliksi.

Näyttäisi siltä että varsinkin ihmisenä Henki haluaa kokeilla mitä erilaisimpia vaihtoehtoja ja rooleja läpi. Niinpä jos nyt olet oikein hirmuviksu maagi, niin saatatkin olla seuraavassa elämässä kuolaava händikäppipersuuna, jotta tulee sekin puoli nähtyä.

Ärsyttäväähän se tietysti on! Varsinkin minä haluaisin jo tehdä tukikohdan tälle portaalle jossa olen, enkä takuulla palata ainakaan taaksepäin. Eteenpäin elävän mieli!

Täytyy kai ajatella että Hengen mielestä ei välttämättä ollakaan kovasti kehittyneitä vaikka oma ego tuumaisi että nytpäs ollaan eteviä. Ehkäpä joku rujo rummakkogubbe onkin Hengelle otollisempi kuin korskea ihmeprinssi. Ken tietää.

Ja monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Mietin usein mahdanko jäädä ovenpieleen notkumaan kun omasta mielestäni kaikenlaiset tolvanat ja nutipäät rynnivät ohitseni ilokekkereihin.

- Näitä miettiessä ei kyllä paljon päivä paista risukasaan. Siksi on parasta välttää miettimästä sitä kelpaako Hengelle. Paras vain yrittää parhaansa. Ottakoon tai olkoon ottamatta.