Nyt jos aikuisiällä on jäänyt mieleen yksi asia mikä sattui kun vielä asuin kotona isän luona.Asuimme 7 kilometrin päästä keskustasta ja oli silloin tällöin tapana kostean perjantai illan päätteeksi ajaa polkupyörällä kotiin.Eräänä yönä kun olin 2 km päässä kotoa lähestyin mutkaa ja risteystä ja siitä seuraava tapahtui ikäänkuin hypnoosissa sitä on vaikea selittää.
Vähän ennen mutkaa näin about parimetrisen tumman hahmon seisovan pyörätiellä ja minä olin itse siinä kaatuneena pyörälla hahmon vieressä. ja ikäänkuin lamaantuneena pyöräilin ohi ja pysähdyin ja katsoin taakse mutta siellä ei ollut enää yhtään ketään.Voi tietty että olin sammunut polkiessa tai jotain ja ilman kyseistä näkyä olisi risteyksessä sattunut pahasti
Vähän ennen mutkaa näin about parimetrisen tumman hahmon seisovan pyörätiellä ja minä olin itse siinä kaatuneena pyörälla hahmon vieressä. ja ikäänkuin lamaantuneena pyöräilin ohi ja pysähdyin ja katsoin taakse mutta siellä ei ollut enää yhtään ketään.Voi tietty että olin sammunut polkiessa tai jotain ja ilman kyseistä näkyä olisi risteyksessä sattunut pahasti
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyse oli etnisestä ihmisestä, ja ilmeisesti asut maalla, jos kohtaaminen jäi noin mieleen. Täällä kaupungissa noita etnisiä on enempi, eikä heitä juurikaan tuollatavoin tuijotella.
Heh ei tainnu ol meiän kaupungissa tolloin 20 vuotta sitten ainuttakaan etnistä tyyppiä.Joka vieläpä osais katoamistempun
" Heh ei tainnu ol meiän kaupungissa tolloin 20 vuotta sitten ainuttakaan etnistä tyyppiä.Joka vieläpä osais katoamistempun"
Meillä tälläinen etninen olento katosi ja polkupyöräni siinä samalla. Eli tutkimukseni mukaan tämän hahmon energia vaikuttaa vähänkin arvokkaampaan myös. Useita tapauksia meidän asuinalueella... Eli kyllä uskon tarinaasi täysin.
tapaus, josta kirjoitin viime vuonna palstalla.
Tosin tuolloin ei matkalla mitään vaaratilanteita ilmennyt eikä "sammuminenkaan" ollut kyseessä:
-------------------------
”1960- luvulla olin palaamassa HIFK:.n lätkämatsista kotiin Helsingin Lauttasaareen.
Kävelin Mechelininkadun ylittävää siltaa nykyisen Länsiväylän suuntaan. Oli vastatuuli ja melkoinen lumipyry, naaman piti mielellään alas painettuna . Välistä tietysti täytyi katsetta hieman kohottaa, että pysyi suunnassa. Tällaisessa vaiheessa huomasin sillan alkupäässä, että n. 10 m edelläni kulki vanha, mustiin pukeutunut mummo, takinliepeet vain tuulessa hulmusivat. Totesin kävelyvauhtini mummoa nopeammaksi, joten siirryin jalkakäytävän vasempaan reunaan ja kiihdytin vielä vauhtia, jotta ohitus kävisi ripeästi. Sitten taas katse maahan ja menoksi. Sillan puolivälissä tuli mieleen, että mitähän outoa tässä on? Juu, enhän minä ollut ohittanut mummoa . Käännyin ympäri, silta oli autio ja tyhjä. Vielä tänä päivänä harmittelen, että en palannut tarkistamaan lumesta mummon mahdollisesti jättämiä jälkiä. Jälkeenpäin ajatellen selitysmahdollisuuksia on neljä: a) kummitus, b) harha-aistimus, c) elävä mummo on välittömästi katsekontaktini jälkeen hypännyt ajotielle ja lähtenyt pinkomaan pikajuoksijan vauhtia joko meno- tai tulosuuntaan d) tai hypännyt sillan kaiteen yli alas Mechelininkadulle (pudotusta n. 10m), näin ei varmasti tapahtunut, ja pikajuoksukin tuntuu epätodennäköiseltä. Mahdollista hallusinaatiota ei ainakaan mielentilan pitänyt edistää, ajatukset liikkuivat silloin nähdyn mielenkiintoisen jääkiekko-ottelun tapahtumissa. Jos kuitenkin olisi kyseessä tapaus b), niin ei syytä huoleen : tapaus oli siis 1960-luvulta ja jäänyt lajissaan ainoaksi. Muutama sekunti harhojen vallassa tänä aikana ei ole mielestäni kohtuuton määrä!”
Tapaus tuli mieleeni, kun paljon myöhemmin luin jostakin Helsingin historiasta kertovasta juttukokoelmasta Hietalahden torin vaiheilla vaikuttaneesta mustapukuisesta ”kummitusmummusta”, enpä silti rohkene väittää, että juuri tämän olisin nähnyt. Muistaakseni joku keskustelijakin alkuperäisessä keskusteluketjussa tarinasta mainitsi.
Nyt tapaus tuli uudelleen mieleeni, kun luin amerikkalaisten tutkimusryhmien selvityksiä kummittelutapahtumista. Usein kerrottiin, että jotkut tutkijat tulivat näissä ”aktiivisissa” paikoissa huonovointisiksi.
Muistan, että tuon tapauksen jälkeen oli ehkä varttitunnin ajan hieman omituinen olo, ei suinkaan pahoinvointia, ei edes päänsärkyä, mutta pää ”tuntui hiukan raskaalta” jos sen näin kuvailisi.
Minkäänlaista pelkoa en missään vaiheessa tuntenut, ihmettelin vain.
Pidin asiaa niin merkityksettömänä, etten siitä edes alkuperäisessä keskustelussa maininnut, nuo tutkijaryhmien mainintojen johdosta se nyt tuli mieleen.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että alkoholilla tai muilla ”piristeillä ”
ei ole osuutta asiaan.
Näissä kummitteluilmiöissä minua kiinnostaa lähinnä tuo ”fysikaalinen” puoli, ja olen usein pohtinut ilmeisiä samankaltaisuuksia, joita löytyy parapsykologiassa ja esim. hiukkasfysiikassa ( teleportaatio, aineen muuttuminen energiaksi jne.)
Minun isoisäni on kertonut samanmoisesta kohtaamisesta...menee kyllä vuosikymmenien taakse, 40-luvun alkupuoliskolle, jolloin hän kävi pienenä poikana kirkkoa lämmittämässä. Kuulemma tuli vipinää kinttuihin sinä yönä.
Mitäköhän nämä kummajaiset lienevät?
Tuosta tulee vain mieleeni kohtaaminen mothmanin kanssa, eli siis hassusti suomennettuna "yöperhosmies". Nehän kuulemma ilmestyy ihmisille juuri ennen jotain onnettomuutta.
Tuo olikin mielenkiintoinen huomio! Isoisäni kokemuksen aikoihin elettiin siis sota-aikaa. Lieneekö aluetta pommitettu (nyt tuli mieleen, että olisiko kirkko tuhoutunut tai vaurioitunut, en muista liittyikö tuohon tapaukseen, sillä pappani kertomia kokemuksia on muutamia).
P.s. Lienet nähnyt elokuvan "Mothman"? Se on todellakin hyvä elokuva, etenkin "asioista" (paranormaaleista) kiinnostuneille.
Olen nähnyt mothmanin joo ja tutkinut wikipediasta että jotain kummallista tosiaan tapahtui ja se silta sortui.
"Minun isoisäni on kertonut samanmoisesta kohtaamisesta"
Niin, eikös tämä vain kerro että tarinat elää... Enään ei mörköjä möngi aitoissa ja pirteissä vaan maanteillä ja internetissä :)
Hmm, taas tuli mieleen. Voisiko se olla Varjo, alitajuntamme myyttinen hahmo. C.G. Jungin kirjassa "Unia, ajatuksia, muistikuvia" on mainittu tuo monien näkemä hahmo, joka kertoo ihmismielen monista ulottuvuuksista ja jopa toisesta maailmasta.
siis olit lamaantuneena kaatuneena hahmon vieressä ja samaan aikaan pyöräilit ja tajusit sen vasta kun olit pyöräillyt ohi? jo tuo että se oli kostea ilta viittaa siihen että olit pöhnässä ja sinua pelotti ja aloit nähdä hallusinaatioita. luulit hirveä ihmiseksi.
Näin itseni siinä maassa makaamassa hahmon vieressä en oikeasti ollut siinä.Tottakai olin pöhnässä en sitä kielläkkään.Enkö sen jo maininnut ekassa viestissä.Ei se kyxllä hirvi ollut:-)
Menee vaikka jonneen kummittelupaikkaan ja vetää kännit. Silloin näet kummituksen jne pöhnässä, mutta se ei kuten asian ilmaisin, älä syytä sitä pulloo!
" Menee vaikka jonneen kummittelupaikkaan"
Ei se ole kummittelupaikka jos ei siitä tiedä että se on kummittelupaikka ;)
SE OLI YÖPERHOS MIES TAKUULLA.