Sinä: kesä, kuuma ja valoisa;
minä: talvi, tärinä, hämärä, turkin kainalossa.
Minä: kesä, hellepäivän jälkeen kajokuutamossa;
sinä: talvi, häikäisevä kimmellys hankikannolla.
Sinä: kevät, kuu kiurusta, puolikuun hento lehtiverho;
minä: syksy, viiltävä viima, rangat riivityt, lehdettömät.
Minä: kevät, lumenrippeet maatuvalla syksyn patjalla;
sinä: syksy, maailman ilo: värikartta paletissasi.
Sinä vakka, minä kansi; katso nyt:
kuinka toisillemme sopia voisimme?
Ehkä tiistaina. Entä ne muut 364?
minä: talvi, tärinä, hämärä, turkin kainalossa.
Minä: kesä, hellepäivän jälkeen kajokuutamossa;
sinä: talvi, häikäisevä kimmellys hankikannolla.
Sinä: kevät, kuu kiurusta, puolikuun hento lehtiverho;
minä: syksy, viiltävä viima, rangat riivityt, lehdettömät.
Minä: kevät, lumenrippeet maatuvalla syksyn patjalla;
sinä: syksy, maailman ilo: värikartta paletissasi.
Sinä vakka, minä kansi; katso nyt:
kuinka toisillemme sopia voisimme?
Ehkä tiistaina. Entä ne muut 364?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hieno ja kepeä runo.Hyvin kuvaava ja kepeän
iloinen.Kiitos vain.
Kumartua kyllä piti vaistomaisesti,ettei osu
kansi päähän)))
runo!
... se kun ei ole ihan ominta aluettani; - kahlitsee. Proosalla voi helpommin leikitellä. Kiitos kannustuksesta joka tapauksessa, ehkäpä mieli vielä muuttuu.
Kaikessa kai kaksi puolta, niinkuin ying ja yang.
Kaksi kokonaista ja molemmissa osa toista puolta.
Yhdessä siis yksi täysi, kaiken alku.
Kymmenentuhatta vuotta.
Vuodenaikojen viisasteluna tulee täst' mieleen, et' miks just tiistaina? Koska näen keväisen kesän syksyssä päiviä vaikka kuinka, talvellakin?:)
runon leikittelevä, vertaileva ajatus avautui sinulle. Miksi juuri tiistai... no, siihen kätkeytyy oma vitsinsä...
Terveisin "kesän lapsi"