kulttuuri shokki?

Moi!
Alussa olin tietenkin shokissa mut sitten totuin uuteen asuinympäristöön.. Elämä ulkomailla on mahtavaa suomi on vaan maa missä kasvoin :) Kun ymmärtää toisen kulttuurin ihmeet ja suhtautuu niihin positiivisesti niin ei tuu hankaluuksia eteen ja varsinkin kun vaimo/mies opettaa ja neuvoo niissä.

Muutaman vuoden olen nyt asunut poissa Suomesta, mutta silti tunnen kyllä olevani suomalainen ja aina niin haluankin tuntea.

Toisen kulttuurin tavat ja tavarat menevät sulassa sovussa suomalaisten kanssa meillä kotona, kodin ulkopuolella tietysti elän sitten paikallisten tapojen mukaan, maassa maan tavalla tai maasta pois -periaatteella. Oman pihan ulkopuolella en oleta ihmisten käyttäytyvän 'minun' tavallani ja kunnoitan sitä ja samalla oletan ihmisten kunnoittavan sitä, että meidän portista sisään astuessa on puolisuomalaisella maaperällä, jossa mennään ainakin osittain suomalaisilla tavoilla. Esim. kengät jätetään eteiseen.

Tietysti on päiviä, jolloin kiroan tämän koko maan alimpaan helvettiin ja muistutan kaikille, miten meillä Suomessa kyllä tämäkin asia toimii.. Alkuhuuman mentyä muutaman kuukauden jälkeen noita päiviä oli useamminkin, kai se siinä se kulttuurishokki tavallaan iski arjen myötä. Mutta yleisesti ottaen hyvin on mennyt.

Kaikkiin tapoihin en ole tottunut, eikä kukaan onneksi pakotakaan, kunhan edes yritän ymmärtää niitäkin tapoja. En minäkään oleta mieheni Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa kaikkea ymmärtävän ja tekevän (vaikkei Suomessa asutakaan), mutta oletan hänen edes yrittävän.

En tiedä sitten miten olisi sopeutuminen onnistunut ihan yksin, jos olisin vaikka töiden vuoksi muuttanut eikä olisi paikallisen miehen ja hänen perheensä tukea. Ihan mielenkiintoista olisi sellaisenkin henkilön mielipide kuulla.

Uusi kulttuuri tuottaa kyllä yllätyksiä vielä, varmaan niin tulee hyvin pitkään tekemäänkin. Mutta sehän osa muualla olemisen viehätystä. :)

...ja yhteensa 4 eri maata asuinpaikkana, aina noin -nelisen vuotta kerrallaan. Aviomies yhdesta naista maista, mutta emme ole koskaan asuneet yhdessa hanen kotimaassaan. Itsella kulttuurishokki aina pahin ekana vuonna, sitten lievenee ja lopulta kotoudun aina melkoisen hyvin. Nyt viimeisimmassa maassa v:sta 2003 ja viihdyn niin hyvin etten halua pois. En tosiaan tunne itseani enaa juurikaan perussuomalaiseksi, enka myoskaan juuri hae suomalaisten seuraa; meilla on suhteellisen vahan yhteista kansalaisuuden lisaksi. En tosin tunne itseani tamanmaalaiseksikaan, olemme vieraita taalla, mutta minusta on hyva ja tavallaan jopa vapauttavaa olla "ulkomaalainen".