Mitäs mieltä olette siitä että moni nykypäivän maalari käyttää valokuvaa maalaustensa aiheena tai apuna?
Itse olen sitä mieltä että se on hyvä keino luonnosteluun ja hetkien tallentamiseen kunhan tarkoituksena ei ole suora fotorealistinen kopiointi valokuvasta maalaukseen.
Itse olen sitä mieltä että se on hyvä keino luonnosteluun ja hetkien tallentamiseen kunhan tarkoituksena ei ole suora fotorealistinen kopiointi valokuvasta maalaukseen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mielikuvituksen puutteesta.
Sen kyllä huomaa milloin valokuvaa on käytetty pohjana.
Mistä sen huomaa?
asia ole, varsinkin jos maalari vaivautuu itse napsimaan valokuvat mitä käyttää apuna maalauksessa.
Valokuvia on käytetty taiteilussa apuna jo valokuvauksen alkuajoista lähtien, vaikket varmaan sitä vanhoista maalauksista huomaakaan...
Kopiointi toisaalta eri juttu.
Jos valokuvasta saa virikkeen johonkin maalaukseen, niin mitä pahaa siinä on? Tarkoitus ei kai ole jäljentää kuvaa joksikin valokuvan toisinnoksi, vaan käsitellä aihetta omaperäisesti. Esim. valokuvassa olleesta yksityiskohdasta voi saada idean johonkin työhön, eikä se mielestäni ainakaan lahjattomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta kerro. Vähemmän "mielikuvitusta" tarvitaan esim. asetelman maalaamiseen.
Mielenkiintoiseen aiheeseen voi törmätä missä tahansa kulkiessaan, jolloin jotakin "valokuvaa" mielessään verkkokalvolleen pysyvästi. Miksi valokuva olisi huonompi mielikuvituksen ruokkijana, jos se toimii hyvin siinä tehtävässä.
Kuvaan itse matkoillani kohteita, jotka kiehtovat silmiäni, ajatuksen pohjalla pieni: josko joskus tarvitsisin jossain työssäni sellaista elementtiä tai yksityiskohtaa. Välttämättä en niitä sitten koskaan hyödynnä maalatessani, mutta kuvina ne kiehtovat edelleen.
Tunnustettava on, että valokuvasta olen maalannut koiran, kun omistaja-sukulainen sitä niin kauniisti pyysi eikä koiraa saanut malliksi istumaan. Ja lastenlasten muotokuvissa olen hyödyntänyt valokuvia, koska istuviksi malleiksi he eivät hiljenny ikinä. :)
ottanut kuvan,niin muistaa tunnelman ja värit ja valon,kokonaisuuden. Kuva vaan palauttaa sen kaiken mieleen....
on aivan hyvä pohja ja apu maalaukselle. Ei se huonompi ole kuin aito näkymä tai piirustus värimerkinnöin. Esimerkiksi muotokuvan tekijät käyttävät yleisesti valokuvaa apuna, jolloin istuntoja mallin kanssa ei tarvita kovin useaa eikä pitkäaikaista.
Erityisesti matkalla ollessa digikameralla saa tuokiokuvia paikoista ja tapahtumista ja vastaavasti oman maaluksen kohteista aivan mielin määrin.
Viimeisin valokuvasta tekemäni maalaus on sisilialaisesta kalasatamasta, jossa kuvasin aamuvarhaisella rantaan tulleen veneen ja sen kalastajan myymässä saalistaan. Heti hotelliin päästyäni tein siitä tuoreeltaan maalauksen. Mitään mahdollisuutta ilman välineitä piirtää ei ollut maalaamisesta puhumattakaan.
uusimpia maalauksia on keltakukkaisen puun oksa Thaimaasta, uskomattoman kaunis puu, jonka nimeä metsästän edelleen. Sukulaistyttö-opas yrittää myös selvittää puun nimeä. :) Kuva joka kiehtoo minua jatkokehittelyynkin. Ehkä jokin yli kolmestasadasta Thaimaassa otetusta digikuvasta vielä kiehtoo, tai muutamat vesiväreillä siellä tehdyt kuvat, vielä jatkokehittelyyn.
Niin se vain on, että innostavasta aiheesta tehty maalaus tuntuu lopputulokseltaankin yleensä onnistuneemmalta. Jos väkisin valitsee aiheen paremman puuttuessa, niin työ on tervan juomista hamaan loppuun ja lopputuloskin omasta mielestä täysin kelvoton. Innostus taas näkyy työssä, työ on vapautuneempi eli "tunne" tulee näkyviin.
Valokuvan käyttämiseen apuna maalaukessa ei ole sen väheksyttävämpää kuin elävästä mallista maalaaminen.
Itsellänikin on juuri tekeillä muotokuva jota teen henkilöstä useampaakin valokuvaa apuna käyttäen. Kyseinen henkilö on jo ajat sitten manoille mennyt. Teen muotokuvat mieluummin valokuvista jos mahdollista. Se tekee ainakin minun työskentelystä rennompaa ja vapaanpaa.
Sen sijaan maisemakuvat teen mieluummin paikan päällä jos se on mahdollista mutta teen kyllä myös valokuvista niitäkin tarvittaessa.
En ole huomannut minkäänlaista eroa noiden tapojen kesken kun markkinoin töitäni. Molempia menee kaupaksi jos on mennäkseen.
On haasteellista raahata öljyvärikamoja selässään ja levitellä tavarat kannonpäälle, muurahaiset sotkee ja aurinko polttaa niskaa.
talvella voi seistä lumihangessa tippa nenän päässä ja sormet kohmeessa,pakkasta ei saa olla liikaa ,värit menee huonoiksi.
Se on masokistin hommaa mutta eiköhän se maratonin juokseminenkin ole.
Kukin tavallaan,minä menen paikkaan josta haluan imeä kaiken tunnelman.Matkalaukuissa työt saavat pienen lisäarven muovikääreestä pintaan.
Kukin tavallaan,kaikki kuvat ovat katsomisen arvoisia!
http://tuijantaidetta.kotisivukone.com
..sivuillasi. Työsi siellä kyllä ovat ihan mielenkiintoisia.
Kannattaisi miettiä tuota lay outia josko siihen löytyisi ainakin käyttöohjeita navigointiin.
Ok, kiitos palautteesta. On vielä opittavaa tuon sivuston rakentamisessa,en ole niin monitaitoinen.Ehkä joskus saan apua.
huomasin minäkin tuon navigoinnin hankaluuden.
Lisäksi osa töistä kärsi heikoista valokuvauksista, salaman "kiillosta" jne. Kannattaa kuvata riittävässä luonnonvalossa ilman salamaa, jos himmentimiä ym. ei ole käytössä. Kameran jalka toimii apuna.
Olisi kiva, jos teostiedoissa olisi myös teoksen mitat ja tekniikka, valokuva ei usein anna näistä totuudenmukaista kuvaa.
Kiitos palautteestasi.
Tämä oli kokeilu tulla nähdyksi,tuo kuvausjuttu on tärkeä pointti ja sivustojen rakentaminen ihan harjoitteluasteella.
Teen itselleni haasteita,aina.
Sivusto on viikon vielä ilmainen sitten taidan vaihtaa toiseen...
tuija
Lehtien kuvat ovat miten milloinkin sattuu ja aika usein ovat aivan väärinpäin, varsinkin mainoksissa. Ei sellaisista ole taiteilijalle Herran hyvyyttä!