Tänään pääsin sitten siihen vaiheeseen että eka ajotunti koitti jännittävänä.Kenttä vihdoin kuiva,lumeton,aurinko porotti mukavasti.Näillä korkeuksilla vasta ajokelit alkamassa kunnolla.
Opettajana mukava nuori mies,aloitti hallintalaitteiden käytöstä ja sitten asiaan, ykkösellä pihaa edestakaisin sen jälkeen kääntymiset pihan perällä, kun suoraan ei enää voinut mennä)
Kahdeksikkoa ja pujottelua keilaradalla.Jarruttamistakin jo ehdimme kokeilla.Kaasua ei saanut vielä hirveästi käyttää vaikka pienesti jo alkoi puuduttaa mateluvauhti tunnin lopulla.
Tuntihan meni todella nopeasti,liiankin nopeasti.Alkoi heti odottaa jo seuraavaa kertaa,ja varsinkin sitä päivää kun pääsee oman pyörän kanssa liikkeelle,kahdestaan!Mutta me maltamme vielä odottaa.Lisää taitoja ja varmuutta pitää saada,ja varmuus lisääntyi jo yhdessä tunnissa tosi paljon.Mukava oli huomata että se pyörän päällä istuja on se joka määrää pyörän liikkeen,suunnan ja vauhdin jne.Ja vaikka pyörä näytti alkuun suurelta ja mahtavalta ja vaikealta yleensäkin käsitellä,sitä se ei sitten tunnin lopulla ollutkaan.Pyörä oli 800 Suzuki Intruder,siis "suurempi"mikä omani on mutta sain siihen jo tuntuman että yhteistyöllä on ihan hyvät mahikset...
Taas tuli mahtavat fiilikset siitä että ihanaa kun on tässä vaiheessa tämä homma,siis pyörä on,ja harjoittelu vauhdissa.Toukokuun alussa vasta aion ottaa omani liikenteeseen.Maltilla harjoittelen siihen asti hyvän opettajan ohjauksella.Siis malttia..Tytär tuumasi minulle kaupungilla kävellessämme"Ei sinun jokaisen moottoripyörän perään tarvitse katsoa" Heh..
Opettajana mukava nuori mies,aloitti hallintalaitteiden käytöstä ja sitten asiaan, ykkösellä pihaa edestakaisin sen jälkeen kääntymiset pihan perällä, kun suoraan ei enää voinut mennä)
Kahdeksikkoa ja pujottelua keilaradalla.Jarruttamistakin jo ehdimme kokeilla.Kaasua ei saanut vielä hirveästi käyttää vaikka pienesti jo alkoi puuduttaa mateluvauhti tunnin lopulla.
Tuntihan meni todella nopeasti,liiankin nopeasti.Alkoi heti odottaa jo seuraavaa kertaa,ja varsinkin sitä päivää kun pääsee oman pyörän kanssa liikkeelle,kahdestaan!Mutta me maltamme vielä odottaa.Lisää taitoja ja varmuutta pitää saada,ja varmuus lisääntyi jo yhdessä tunnissa tosi paljon.Mukava oli huomata että se pyörän päällä istuja on se joka määrää pyörän liikkeen,suunnan ja vauhdin jne.Ja vaikka pyörä näytti alkuun suurelta ja mahtavalta ja vaikealta yleensäkin käsitellä,sitä se ei sitten tunnin lopulla ollutkaan.Pyörä oli 800 Suzuki Intruder,siis "suurempi"mikä omani on mutta sain siihen jo tuntuman että yhteistyöllä on ihan hyvät mahikset...
Taas tuli mahtavat fiilikset siitä että ihanaa kun on tässä vaiheessa tämä homma,siis pyörä on,ja harjoittelu vauhdissa.Toukokuun alussa vasta aion ottaa omani liikenteeseen.Maltilla harjoittelen siihen asti hyvän opettajan ohjauksella.Siis malttia..Tytär tuumasi minulle kaupungilla kävellessämme"Ei sinun jokaisen moottoripyörän perään tarvitse katsoa" Heh..
Vastaukset 6
Vanhimmat
että homma ei säikäyttänyt sinua vaan antoi lisää intoa. Hitaasti ja maltilla etiäpäin niin hyvä tulee. Käytiin tänään hakeen isäpapankin Seepra talviteloilta ja ukkelin naama loisti kuin 16 kesäisen kollin kun kotiin asti päästiin. Tässä olen koko illan odotellu että milloin se pihaan pukkaa ja rasvaillaan ketjut. Äiti soitti kolmisen tuntia sitten ja sanoi ukkelin menneen "tankille" :) Oma Bandu joutuu vielä odottelemaan viikon tai kaksi... en ole vielä ajokunnossa pikku leukkauksesta, mutta polte on kaamea! Terkkuja tyttärelles että kääntyilee ne vanhojenkin ukkojen päät mopojen perään ;)
toivottavasti mullekkin tulee samanlainen kokemus tosta ajokoulusta kahden vuoden päästä:D
Onko tää sun kolmas salanicki...
tää on nii kermaa , hunajaa ja sokeria täynnä, että rupee epäilyttää.
Mutta olkoon.... eihän tämä keskustelupalsta ole muuta kuin höpönhäntää alusta loppuun...
Täällä 34v nainen odottaa ekaa ajotuntia kuin kuuta nousevaa. Ei aikaisempaa ajokokemusta ollenkaan. Ja jännittää ihan hirveesti. Jokin nuoruuden haave täytyy nyt toteuttaa. jos vaikka sais isännän GSR:ää joskus vaikka ajaakin. :)
Kyllä minuakin jännitti,mutta se loppui heti kun pyörän selkään pääsi.Ei ehtinyt jännittämään kun keskittyi niin täysillä harjoitteluun.Tunti meni hurauksessa,heti alkoi odottaa seuraavaa tuntia ja sitä oman pyörän selkään pääsemistä.Aivan mahtava fiilis oli huomata että pyörä tottelee niin kuin ,minä "käsken".Eikä minullakaan sitä ajokokemusta aikaisempaa ollut.Tsemppiä vaan sinullekin.Hikistä puuhaa mutta mukavaa se on;)))
Juu, kyllä varmaan jännitys katoaa kun pääsee tosi toimiin. Nyt tuo "kuivaharjoittelu" pihalla saa toistaiseksi riittää, kunnes innokkaimmat ovat korttinsa saaneet ja ajotunneille mahtuu. Hyvä että osaan pyörän käynnistää ja ykkösen tupaan laittaa. No, jostain se on aloitettava... :)