Onko maisemat, lähikuvat, linnut tai jkn muu vienyt mennessään?
Tahtoo väkisinkin tulla tuota maisemaa albumiin, koska lienee helpointa kyseinen homma. Portrait'iä ois kiva kokeilla, mutta siihen on vaan niin vaikeaa saada kuvattavaa. Tukka huonosti ja älä kuvaa nyt jumal****. Kuvaa siinä sitte.
Tahtoo väkisinkin tulla tuota maisemaa albumiin, koska lienee helpointa kyseinen homma. Portrait'iä ois kiva kokeilla, mutta siihen on vaan niin vaikeaa saada kuvattavaa. Tukka huonosti ja älä kuvaa nyt jumal****. Kuvaa siinä sitte.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli purot, joet, meri jne... ja niiden ympäristö. Välistä tulee käytyä kaupunkielämää kuvaamassa,
Niitä tulee kuvailtua, eikä muu kiinnostaisikkaan.
En ole päässyt vielä vauhtiinkaan, mutta tungen jo itteni tänne... Uskoisin siis, että eniten tulee kuvattua ötököitä ja (omia) ipanoita. Ehkä vähän ukkoakin -jos osaa olla nätisti.
Olen työkseni katsellut kauniita ihmisiä niin paljon, etten millään viitsi heitä enää kuvata, enkä muitakaan ihmisiä. Luontokappaleet ovat kiinnostavia - ja rappeutuneet kaupunkiympäristöt. Rähjäiset talot ovat kiintoisia kohteita. Vesi, sumu, nesteet, höyryt yms vastaavat suovat kiksejä kuvatessa
Makroilu on imaissut mennessään. 2:1 - 10:1 alueella mennään hyvin useasti, tosin kesällä pikkuötökät menee 1:2 - 1:1 alueella. Siitä sitten välillä ihan toiseen päähän eli lintukuvausta. Maisemat ja ihmiset ei iske yhtään, niitä kun näkee kyllästymiseen asti joka päivä ilman kameraakin, halusi tai ei.
Ensin oli maisemakuvaus mun juttu, mutta sittemmin luonnossa olevat elukat alkoi osumaan kameran linssiin. Mukavinta on samoilla/retkeillä metsässä, aina löytyy jotain kuvattavaa. Huippu oli viime syksynä kun reissullani tulikin vastaan karhu. No turvallisen matkan päästä sitä kuvasin melkein 500 kuvaa, mutta pikkuisen jäi harmittamaan, kun en omistanut kunnon zoomia silloin. Nyt tilanne on korjattu ja toivottavasti käy vielä säkä uudestaan. Ja kun metsässä liikkuu, niin makro on kans hyvä pitää mukana. Sitä kun sattuu välillä törmäämään melkoisen hauskan näköisiin örkkeihin.
Extremekuvaaja nappaa karhusta lähikuvan fisheyella, ja juoksee sen jälkeen niin helvetisti...
> Onko maisemat, lähikuvat, linnut tai jkn muu vienyt mennessään?
...se on täysikuu, mutta kun tuo taito ei vielä riitä. Joko harsopilvet häviävät kokonaan pois, tai sitten tuo kuu "palaa" puhki kuten tuossa alla.
http://www.flickr.com/photos/23955094@N08/2423265799/sizes/l/
http://picasaweb.google.com/1ghermanni
Maisemakuvauksesta en ole oikein koskaa innostunut, avopuoliso kun sattuu olemaan varsin kaunis, niin ompi hyvä harjoituskohde :)
Perus kuvausjännityksen saa ihmisiltä pois vilkuttelemalla salamaa tarpeeksi paljon.
Sitten rupee tulemaan ihmisten omat personat hyvin esiin. Sitten vielä säädöt kohdalleen, niin se on valon kuvaamista parhaimmillaan.
Pienet lapset on kaikkein aidoimpia kuvaamisessa, toki pitää olla nopea liikkeissään silloin.
60 milliä kroppikennossa on mulle sopiva polttoväli potrettityöskentelyyn. Kasivitonen on hitusen liian pitkä, toki kasvokuvissa ihan se on kohdillaan.
Maisemat on ollut jokseenkin aina, se kohde. Mutta itseäni on kiinostanut kuvata eritoten erillaisia vänkyrä puita. Pystyyn kuolleet kelot on hienoimpia kuvattavia maiemassa. Niistä saa niin erillaisia.
No tietysti kuvaahan sitä toki kaikkea työnpuolesta muuten, ihmisiä, maisemaa/aluetta, esineitä jne jne.