olen wicca, uskon vakaasti niin, olen uskonut viimeiset 6 vuotta. monesti kaverit kyselee minulta että teenkö rituaaleja, taikoja, yms...ja kun sanon että en, saan kommentiksi tyyliin ethän sä sit mikään wicca oo...
elämäntilanteen takia aikaa ei jää millekkään mikä vaatii keskittymistä ja omaa aikaa, mutta katson olevani wicca koska uskon kaikkeen wiccalaiseen käsitykseen jumaluuksista, luonnosta, elämästä, kuolemasta ja toki kunnioitan jumalatarta. mikä teidän kantanne on asiaan, uteliaisuuttani tiedustelen..sitten kun tilanne sallii syvennyn tietysti uskooni enemmän, nyt minulle riittää se että tiedän oman polkuni.
elämäntilanteen takia aikaa ei jää millekkään mikä vaatii keskittymistä ja omaa aikaa, mutta katson olevani wicca koska uskon kaikkeen wiccalaiseen käsitykseen jumaluuksista, luonnosta, elämästä, kuolemasta ja toki kunnioitan jumalatarta. mikä teidän kantanne on asiaan, uteliaisuuttani tiedustelen..sitten kun tilanne sallii syvennyn tietysti uskooni enemmän, nyt minulle riittää se että tiedän oman polkuni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin kauan kuin tiedät, että olet wicca, teit rituaaleja tai et, olet wicca.
Noitahan ei aina ole wicca, eikä wicca aina ole noita. Tätä vois sanoa jopa poluksi, jolla on monia haaroja, olt nyt haarassa, jossa elämä menee edelle, mutta pian pääset taas wiccan polulle takaisin. Joskus jopa kynttilän sytyttäminen on rituaali.
Ei ole pakko tehdä rituaaleja, jos ei ole aikaa, niin ei ole aikaa. Ja Jumalatar kyllä tietää, kuka uskoo ja kuka ei, ja odottaa kyllä...
Blessed be
Mielestäni jokainen sydämessään tietää mitä on. Itse tutustuin wiccaan mutta pienien erimielisyyksien takia kutsun itseäni noidaksi.
En tee rituaaleja. Mielestäni on tärkeintä ensin keskittyä pohtimaan millainen käsitys itsellä on uskosta. Uskon melkein kuin wicca, mutta en aivan. En lähde sitä nyt selittämään mutta todettakoon vaan että ole sitä mitä tunnet olevasi.
Noituus ei ole mustia vaatteita, koruja, paksua meikkiä vaan se on uskonto/ elämäntapa. Wiccalaisuus ei ole vain rituaaleja ja kaapuja. Sekin on uskonto. Tutkiskele itseäsi. Kyllä sinä vielä löydät aikaa rituaaleille. :)
Pol
Mikä menee wiccassa ristiin ajatuksiesi kanssa?
Aika vaikea vastata lyhyesti, mutta yritän:
1. Uskon sielunvaellukseen.
2. Kahlitsee liikaa jos liittyy johonkin lahkoon, eli ei ole oikein tilaa kasvaa ja kehittyä
3. En halua kuulua coverniin, sillä olen enemmän erakko ja wiccalaisuus on oikeastaan luotu covern-pohjalle.
4. Halu tehdä itse omat havainnot eikä kangistua jo luotuihin käsityksiin.
5. Jumalkäsitykseni eroaa jonkin verran wiccalaisesta, en koskaan voi palvoa vain kahta Jumaluutta sillä uskon kaikkien Jumaluuksien olemassaoloon. Ne kaikki ovat yhtä. Ei ole oikeaa eikä väärää.
6. Se vaan ei sydämmessä tunnu oikealta.
Toisaalta yksikään noista syistä ei ole sellainen etteikö sitä voisi kiertää vaikka wicca olisikin mutta itse en vain tunnu kuuluvani siihen.
Pol
Olen samaa mieltä kanssasi, Polgara. :)
Itse olen myös wiccalaiseksi itseäni kutsuva, mutta sen en anna tarkoittaa sitä, että allekirjoittaisin kaiken, mitä nenäni eteen aiheesta työnnetään ja samalla olen myös miettinyt, että mitenkä tällainen pääasiallisesti yksin puuhasteleva noitapoika oikein soveltuu joukkoon ajatustensa, jotka aina eivät ole oppikirjamaisia, kanssa.
Viestistäsi ainakin kohdat 1, 2, 3 ja 5 ovat ainakin jotain sellaista, jotka minun kohdallani täyttyvät enemmän ja vähemmän. :)
Jokaisen meistä tulee vain yksinkertaisesti löytää omat polkunsa, ei siinä ole vastaanmukisemista. :D
--Rhea, noita
"Kulkekaamme polkuja, joita sudenpennutkaan eivät ole vielä talloneet!" :)
Ajattelin vaan tähdentää etten minä ole wicca...
..elämäntilanne voi tietenkin rajoittaa. Mutta wicca on mielestäni tekemisen uskonto. Polku, jota pitkin edetään. Jos ei koskaan harjoittele tai harjoita uskontoaan, jää nököttäämään polun alkupäähän eikä näe edes lähimmän kulman taakse.
Miten teillä on suhtauduttu kun olette kertoneet että olet wicca? Mun kamuni pitää mua vähän tärähtäneenä ku eivät tajua mistä on kymysys..nooh,mielipiteensä jokaiselle suotakoon ja jokainen olkoon onnellinen uskossaan:)
Minuun on ainakin suhtauduttu ihan kiltisti ja ymmärtävästi, siis kavereitteni taholta. Vanhempani kyllä nostelevat kulmakarvojaan, kun välillä innostun heille kertoilemaan asioita. :)
Mutta ei ole kyllä kukaan (onneksi) tullut sanomaan, että "pois tuollaiset hömpötykset". :)
--Rhea, noita